Tobermory, Isle of Mull 12.7. - 15.7.

Ke, 19-11-2014 00:11 -- Eve

Plocktonista lähtiessämme oli sumuinen ja sateinen päivä. Isle of Skyen ja Manner-Skotlannin väliin jäävässä Loch Alshin salmessa on kovat virrat, joista myös Skyen kalastajat varoittelivat. Niinpä ajoitimme lähtömme Plocktonista siten, että olisimme salmessa vuorovirran vaihtuessa. Tuona päivänä vuorovirranvaihtuminen sattui vasta alkuiltapäiväksi, joten saimme nautiskella Plocktonista vielä rauhallisen aamun verran.

Loch Alsh salmen ylittää kuuluisa Skye Bridge, joka yhdistää Skyen saaren Luoteis-Skotlantiin. Skyen silta oli yksi etukäteen odottamistamme nähtävyyksistä, mutta harmiksemme se jäi sään vuoksi sumuverhon taakse. Keli oli todella vetinen, joten meitä alkoi houkutella Portreen kalastajan vinkki pysähtyä ankkuriin Isle Ornsay saaren edustalle. Näin ollen päivämatkaksi tulikin vain 17 mailin matka kelin ja virtojen vuoksi.

Seuraavana päivänä pääsimme purjehtimaan kauniissa auringonpaisteessa Tobermoryyn. Meillä oli runsaasti aikaa, joten kryssittiin rauhassa vastatuuleen ja nautimme mukavasta päiväpurjehduksesta.

Huomasi kyllä, että olimme saapumassa suositulle purjehdusalueelle, sillä veneiden määrä kasvoi räjähdysmäisesti ja olihan tietysti loma-aika kiihkeimmillään. Kun illansuussa saavuimme Tobermoryn ankkurilahdelle, oli sataman runsaslukuiset poijut jo varattuina sekä laiturit täynnä veneitä.
Tobermoryn ankkurilahti Skotlannissa
Meidän edessä ajoi satamaan sisälle Yachting Monthly -purjehduslehdestä tuttu kolumnisti Tom Cunliffe Constance veneellään. Hän ohitti ainoan vapaan, erittäin suuren poijun. Andrus ajatteli, että se on varattu kaupalliselle liikenteelle ja lähti Constancen perään etsimään seuraavaa poijua. Kun olimme oman kierroksemme tehneet ankkurilahdella, niin palasimme takaisin isolle poijulle vain huomataksemme, että tom oli jo kiinnittänyt Constancen tähän poijuun. Kyllä meitä huvitti, että luulimme Tomin ohittaneen poijun aluksi paikallistuntemuksen perusteella ja siksi kiltisti ajelimme hänen perässä ympäri satamaa.
Tom Cunliffen vene Constance Tobermoryn ankkurilahdella
Me lähdimme toiselle kierrokselle etsimään sopivaa ankkurointipaikkaa, mutta ankkurointikaan ei ollut niin yksinkertaista. Tobermoryn ankkurilahti on kyllä suuri, mutta myös syvä. Sen toisessa päässä oli myös vesitasolentokoneille varattu laskeutumisalue sekä kalaviljelyalue. Ankkurissa oli jo runsaasti veneitä. Kun ajelimme lahtea peremmälle, löysimme vesiputouksen läheisyydestä vielä vapaata tilaa, jossa syväys oli noin 20 metriä.

Hämärä oli vaihtumassa pimeydeksi, joten etäisyyksien arviointi oli hankalaa. Andrus tarkisti etäisyyksiä tutkan avulla, jotta olemme tarpeeksi kaukana muista ankkurissa jo olevista veneistä. Oman mausteensa tutkan kanssa ankkuroidessa antoi Raymarine tutkan erikoisuus. Kun etäisyys on alle kaapelin (185 m), muuttuu mittayksikkö yhtäkkiä jaloiksi. Kyllä Andrus manasikin Raymarinen suunnittelijat. Hän kommentoi, että ”Tämä kaapeleista jaloiksi muuttuminen tutkassa on yhtä fiksu suunnittelijan idea kuin Raymarinen plotterissa, kun osa toiminnoista pitää hyväksyä cancel -näppäimellä”.

Kun koukku oli laskettu ja Andrus oli tarkkaillut tavallista pidempään, että se myös pitää, uskalsimme vasta valmistautua yöpuulle. Tämä oli meille ensimmäinen kerta, kun ankkuroimme syvempään veteen kuin 15 metriä ja meitä vähän mietitytti ankkurin pitävyys.

Yöllä heräsimme sitten melkoiseen uimatasolta kuuluvaan kolaukseen. Hetken kuluttua huomasimme olevamme naapuriveneen kanssa kumpikin kannella taskulamppujen kera tutkimassa, mitä oikein tapahtuu. Säikähdimme hirveästi, kun olimme ajautuneet naapuriveneen kylkeen. Onneksi kumpaankaan veneeseen ei tullut mitään jälkeä, kun veneet pusuttelivat toisiinsa. Andrus hurautti koneen käyntiin ja aloimme nostaa ankkuria. Siinä keskellä aamuyötä, sateessa, pilkkopimeässä siirsimme venettä toiseen paikkaan. Kun ankkuri oli alhaalla jälleen noin 20 metrin syvyydessä, varmistelimme ankkurin pitävyyttä ennen kuin uskalsimme taas painua pehkuihin. Itseasiassa aamulla selvisi, että emme olleet oikeasti rekanneet, vaan sattui olemaan tuuletonta ja vuorovirran vaihtuessa veneet seilasivat omia teitään ja jokaisella oli kettinkiä tietysti runsaasti ulkona syvän ankkurointipaikan vuoksi ja loppu olikin historiaa. Lopun ajan Tobermoryn vierailustamme ankkurissa olleet veneet pysyivät nätisti paikoillaan, eikä lisää pusutteluja sattunut.

Tobermory on Mull saaren pääkaupunki ja sen rannan ilme on pirteä värikkäiden talojensa ansiosta. Viskin ystäville satamasta löytyy Tobermory viskitislaamo, jonne järjestetään myös kierroksia. Me jätimme tislaamokierroksen tällä kertaa väliin. Sen sijaan juotimme hieman Suwenaa, kun kuljetimme läheiseltä autohuoltoasemalta valkoista dieseliä muutaman kanisterin jollalla Suwenalle.
Tobermoryn värikäs rantakatu Isle of Mull saarella
Löysimme myös Tobermorysta todellisen kalaravintoloiden kuninkaan. Herkuttelimme hervottoman suuren annoksen mehukkaasti laitettua tonnikalafileetä Café Fish ravintolassa ja voimme täysillä yhtyä heidän ruokalistansa sloganiin: the only things frozen are our fishermen. Sen verran suussa sulavaa kalaherkkua saimme siellä maistella.

Tobermoryn päivät otimme rennosti. Nautimme kesästä, löhöilimme ja lueskelimme Suwenan kannella. Olihan meidän kesäpurjehdus jo kääntynyt loppusuoralle.
Eve ja Andrus Tobermoryssa Skotlannissa

Avainsanat: 

Plockton 10.7. - 12.7.

La, 08-11-2014 18:29 -- Eve

Lähtiessämme Isle of Skye saarelta tuuli puhalsi etelästä, niinpä alku matka oli moottorointia vastatuuleen, kunnes olimme ohittaneet viereisen saaren eteläkärjen. Sen jälkeen käännyimme itään ja pääsimme nostamaan purjeet ja matkasimme mukavassa sivutuulessa kohti Plocktonia.
Suwena purjehtimassa Plocktoniin Loch Carron vuonolla
Oli uskomattoman hieno tunnelma, kun pujahdimme Suwenalla kolmesta suunnasta suojaavien jylhien kallioiden väliin ja livuimme luonnonkauniille lahdelle Plocktonin edustalle. Tällä kertaa jylhät kalliot olivat myös saaneet vihreää kasvustoa ja metsää rinteilleen. Kun taas pohjoisempana Skotlannissa kalliorinteet nousivat lähes paljaina kallioina kurkottamaan kohti taivasta.
Plocktonin ankkurilahti
Plocktonin edustan ankkurilahdella oli todella runsaasti poijuja sekä tilaa oli hyvin jätetty myös ankkurointiin. Lahti tarjoaakin vaihtoehtoja moneen makuun. Haluaako lähemmäs vai kauemmas rannasta tai poijuun vaiko ankkuriin? Me olimme saapumassa Plocktoniin vasta illansuussa, joten melkein kaikki poijut olivat jo varattu. Vain pienemmille veneille sopivia poijuja oli enää vapaana. Ei se mitään. Me laskimme mielellään koukun ja asetuimme nauttimaan Plocktonin upeasta rauhasta.

Istahdettuamme nauttimaan lempeästä illasta Suwenan takakannella ei luonnon ihailua malttanut lopettaa lainkaan. Suwenan toisella puolella kohosi merestä postikorttimaisemaksi sopiva vuori mäntymetsineen ja linnoineen. Kun taas Andrusin kurkistaessa kiikareilla rannalle, avautui Plocktonin rantakatu houkuttelevan vehreänä palmuineen. Nautimme veden liplatuksesta ja ihanasta kesäillasta myöhään iltaan.
Suwena ankkurissa Plocktonissa Skotlannissa
Sumuinen aamu Plocktonissa Skotlannissa
Kun seuraavana päivänä ajoimme jollalla rantaan ja lähdimme tutkimaan Plocktonia maista käsin, olimme aivan ällikällä lyötyjä ruusupuutarhoista, joiden lomassa palmut huojuivat. Jokaisella rantakadun talolla oli kadun meren puolimmaisella rannalla oma vihreä keidas. Nyt ruotsalaisten kauniisti hoidetut pihat saivat todellisen haastajan. Olimme lukeneetkin Plocktonin mikroilmastosta ja sitä ylistetään kyllä aivan ansaitusti. Tämä oma erillinen paikallisilmasto pääsee muodostumaan Plocktoniin, sillä vuoret suojaavat kylää rengasmaisesti mereltä käsin, joten vallitsevat tuulet ja meriveden mukana tuleva suola eivät pääse käsiksi kasveihin ja puihin. Näin ollen ne säilyvät elinvoimaisina. Lisäksi Golf virta pitää ilmaston lempeänä. Plocktonia kutsutaankin Skotlannin ylämaan helmeksi.
Vehreä Plocktonin rantakatu Skotlannissa
Palmuja Plocktonissa Skotlannissa
Puutarhat Plocktonin rantakadulla Skotlannissa
Meistä todella tuntui, että olimme tupsahtaneet keskelle vehreää keidasta oltuamme pitkään Pohjois-Atlantin tuulen armoilla. Söpöt värikkäät talot, tuoksuvat kukat, lintujen jatkuva sirkutus ja lämmin kesäpäivä. Olimmeko todella edelleen Skotlannissa vaiko sittenkin Suwena olisi tehnyt yllätyshypyn suoraan Välimerelle? Tänne kannatti tulla – ehdottomasti.
Eve Plocktonissa Skotlannissa
Andrus Plocktonissa Skotlannissa

Avainsanat: 

Isle of Skye, Hebridit 5.7. - 9.7.

La, 01-11-2014 21:12 -- Eve

Loch Eweltä on Portreen satamaan 35 merimailia matkaa. Saarien välissä tuuli oli vastainen, niinpä moottoroimme hiljakseltaan Skyen saarta kohti. Kohtapuolin horisontissa tulivat näkyville korkeat, jylhät kalliot. Ei ihme, että monet ovat ylistäneet Isle of Skye saaren kauneutta. Meidän suunnitelma oli käyttää Portreeta tukikohtana ja tehdä retkiä saarella. Onhan siellä maiseman lisäksi myös skottiklaanien linnoja sekä Taliskerin tislaamo.
Isle of Skye
Matkalla ohitimme South Rona saaren, joka sijaitsee Skyen ja Manner-Skotlannin välissä. Siellä näytti olevan kutsuvia ankkurilahtia. Me kuitenkin jatkoimme suoraan Portreehen.
Portreen ankkurilahti Isle of Skyella
Saavuimme Portreen edustalle ja lahdella oli runsaasti vapaita poijuja sekä hieman kauempana ankkurointiin sopiva alue. Kun säätiedotus lupaili tuulen kovenevan ja ankkurointialue oli selkeästi avoimempi luvatulle tuulelle, niin päätimme valita poijun. Poijut näyttivät olevan kovin lähellä toisiaan ja siinä meni tovi ennen kuin Andrus valitsi yhden tuumaten, että ”tähän me mahdutaan”. Pian kuitenkin viereisen norjalaisveneen miehistö alkoi köysitöihin siirtääkseen venettä. He huutelivat, että ”poijut ovat aivan liian lähekkäin, sillä he edellisenä yönä olivat tönäisseet naapurivenettä”. Me tarjouduimme siirtymään, mutta heillä oli jo köysi irti ja niin meidän väliin jäin tyhjä poiju.
Suwena Portreen ankkurilahdella Skotlannissa
Periaatteessa ongelmaahan ei ole, kun virrassa kaikki veneet kääntyvät osoittamaan jokseenkin samaan suuntaan. Kun taas on tuuletonta, niin vuorovirran kääntymisen aikana jokainen vene kulkee omaa polkuaan. Jos tällöin poijut ovat liian lähekkäin venekokoon nähden, niin siinä voi pieni pusu naapurin kanssa sattuakin.

Meidän valitsema kiinnityspoiju oli jo parhaat päivänsä nähnyt, niinpä ennen maihin jollailua Andrus pyöräytti kierroksen Suwenan ympäri tarkistaakseen köyden. Köyden suojana oli paksu muoviletku. Kun hän työnsi letkua hieman ylemmäs, niin hämmästykseksemme sen alta paljastui köysi, jossa oli enää kaksi ehjää säiettä, joiden varassa meidän Suwena odotti kovenevaa tuulta. Onneksi katastrofin poikanen paljastui ja lisäsimme saman tien oman kiinnitysköyden varmistukseksi Suwenan poijuköydeksi.

Sunnuntaina kävimme tankkaamassa vettä Portreen laiturissa (5 puntaa per tankkaus) ja palatessa valitsimme toisen poijun, jossa oli ehjä köysi. Laitoimme kyllä edelleen myös oma köyden varalle. Ilmoitimme myös satamahenkilökunnalle, että yhdessä poijussa on köysi poikki, mutta se ei ainakaan meidän vierailun aikana aiheuttanut mitään toimenpiteitä, ei korjausta eikä rikkinäisen poijun merkkausta. Tämä oli meille ensimmäinen merkki, että Portreessa ei veneilijöitä arvostettu. Jotenkin koko kaupunki oli kokonaan suunnattu maaturisteille.
Eve Isle of Skyella Skotlannissa
Vihdoinkin saavuimme paikkaan, jossa oli vierekkäin oikeita seafood ravintoloita. Fish and chips paikkoja me emme laske kalaravintoloiksi. Yksi parhaista asioista Portreessa osoittautuikin herkullisiksi kala-antimiksi.
Isle of Skye kalastajien päivänsaalis
Orkneyn ja Shetlannin saarilla talot olivat kaikki harmaita, joten Portreen värikkäät talot hyppäsivät suorastaan silmille.

Naapuri veneemme norjalaiset, jotka olivat olleet Portreessa jo aiemminkin, suosittelivat torin laidalla sijaitsevaa pubia. Juuri tänä lauantaina siellä esiintyi Emerald, joka soitti keltti-rockia. He olivat sovittaneet monet tutut biisit kuten U2:n With or Without You letkeäksi kelttiläiseksi versioksi. Siinä lauantai-ilta vierähtikin kelttirockin tunnelmissa.
Paikallisen kalastajan lähivesien vinkit pubissa Isle of Skyella

Valitettavasti opastettu retki saaren ympäri oli täysin fiasko. Koko kiertoajelun aikana retken oppaana toiminut kuski ei osannut itse kertoa mitään. Hän ajeli vain jonossa toisten kiertoajelubussien kanssa paikasta toiseen. No, nähtiin me kuitenkin luonnonkaunis vesiputous, Skyen korkein paikka Quiraing vuori, Taliskerin tislaamo sekä Dunveganissa sijaitseva MacLeod klaanin linna.
Vesiputous Isle of Skyella Hebrideillä
Isle of Skye
Taliskerin tislaamo Isle of Skyella
MacLeodin linnan seinillä muotokuvista katselivat MacLeodin klaanipäälliköt monessa polvessa. Onhan Dunveganin linna yksi vanhimpia Skotlannin pysyvästi asuttuja linnoja.

Skotlantilaisen perinteen mukaan suvun nimi pojasta eteenpäin kantaa klaani-isänsä nimeä Mac-alkuisena. (Gaelin kielellä Mac tarkoittaa siis jonkun poikaa eli son of). Dunveganin linna on ollut MacLeodin suvun hallinnassa jo 30 klaanipäällikön johdolla 800 vuotta ja se on edelleenkin suvun yksityisasuntona ja nykyinen MacLeodin klaanipäällikkö on Hugh Magnus.
MacLeod klaanin linna Dunveganissa Skotlannissa
Ehdottomasti Skyen nähtävyydet kannattaa kiertää itse vuokra-autolla ja varata siihen aikaa ainakin pari kolme päivää. Auto pitää vain varata hyvissä ajoin - ainakin viikkoa etukäteen. Ei nimittäin näyttänyt olevan toivoakaan saada autoa samalle päivälle tai ihan lähi päiville keskellä heinäkuuta.

Näin jälkikäteen voimme ehdottomasti suositella Skyen kiertämistä omalla veneellä erityisesti Skyen länsipuolella ja yöpyä rauhallisissa vuonoissa. Sitä mekin aluksi harkitsimme, mutta aikataulun vuoksi päädyimme tähän ratkaisuun ja se kyllä hieman harmittaa. Kiinnityspoijuja löytyy sekä Taliskerin että Dunveganin edustalta.

Vaikka Skyen maisemat olivat henkeäsalpaavat, niin kevyesti pettyneenä päästimme keskiviikkoaamulla kiinnitysköyden irti ja lähdimme purjehtimaan kohti Plocktonia.
Portree Isle of Skyella Hebrideillä

Avainsanat: 

Loch Laxford ja Loch Ewe 30.6. - 4.7.

To, 04-09-2014 23:52 -- Eve

Färsaarten pitkän legin sijasta teimme toisen vastaavan purjehtimalla Shetlannista suoraan Skotlannin länsirannikolle. Lähdimme maanantaina aamulla kymmeneltä ja olimme perillä seuraavana päivänä ilta viideltä. Tänä kesänä olemme nyt tehneet useita yön yli purjehduksia ja meille on löytynyt hyvä vahti-ja nukkumisrutiini niihin. Tällä kertaa olimme merellä 31 tuntia ja matkaa kertyi 160 merimailin verran.

matka sujui tosi leppoisasti. Aina kun tuulta riitti, nostimme purjeet ja sen moinatessa, matkattiin peltigenoan voimin. Säätiedotus oli luvannut kovia lounaistuulia keskiviikosta eteenpäin. Halusimme ehtiä niiden alta jo Länsi-Skotlantiin, jotta emme joudu puskemaan vastatuuleen.

Cape Wrath eli Skotlannin koillisin niemi on maineeltaan haastava. Meille se kuitenkin näytti lempeät kasvonsa, samalla kun Skotlannin ylämaat avautuivat eteemme ensimmäisen kerran. Aurinko paistoi, meri oli juuri silloin peilityyni ja Cape Wrathin hiekkaranta näytti houkuttelevalta.

Matkamme oli ollut suhteellisen yksinäistä. Muut Shetlannista lähteneet veneet suuntasivat Fair Islen saarelle, kun me erkaannuimme heistä suuntanamme ohittaa Orkney pohjoispuolelta. Olimme olleet lähes koko legin niin yksin merellä. Lähestyessämme Skotlannin pohjoisrantaa tuntui hassulta, kun laivoja alkoi näkyä useampia samanaikaisesti. Äkkiä siihen tyhjään mereen tottuu.

Olimme aluksi harkinneet, että mennäänkö suoraan Isle of Skye saarelle Portreen satamaan. Tällöin olisimme olleet vielä toisenkin yön merellä. Säätiedotus kuitenkin lupasi kovia tuulia 35 solmuun saakka suoraan vastaisena ja tuulen piti nousta jo keskiviikkona aamuyöstä. Halusimme löytää hyvän suojasataman, jossa odotella tuulen tyyntymistä.

Oli suorastaan valinnanvaikeus valita ankkuripaikkaa, sillä Cape Wrathin molemmin puolin koko Skotlannin rannikko on täynnä locheja eli vuonoja. Kun keli pysyi vielä niin hyvänä, päätimme ohittaa Wrathin niemen, jotta sieltä olisi taas lyhyempi legi hypätä jollekin Hebridien saarista. Andrus valitsi Loch Laxfordin, joka osoittautui erinomaiseksi paikaksi.
Suwena menossa Loch Laxford vuonoon Skotlannissa
Heti ajettuamme lochiin sisälle, se haarautui useiksi vuonoiksi. Andrus löysi kartasta Loch a' Chadh-fi nimisen vuonon, jossa olisimme tuulelta suojassa kaikilta neljältä suunnalta.
Loch Laxford Skotlannissa
Suwena Loch a' Chadh-fi vuonossa Skotlannissa
Loch a' Chadh-fi Skotlannissa
Tuntui kuin olisimme tupsahtaneet uuteen maailmaan. Lochin kalliot nousivat ympärillämme jylhinä ja kunnioitusta herättävinä. Kalliot kurkottivat kohti taivasta ja me pienenä matkasimme niiden juurella. Lähimmät kalliot olivat reilun sadan metrin korkuisia, mutta niiden takana olevat kalliot nousivat jopa 900 metriin. Korkeus merenpinnasta sai aivan uuden tuntuman, kun itse olimme merenpinnassa ja jyrkkä kallio seisoi vieressämme.

Koko keskiviikon ja torstain merellä todellakin tuuli. Säätiedotus oli oikeassa, sillä lounaistuuli porhalsi parhaimmillaan 35 solmun nopeudella merellä. Me olimme täysin tyynessä vuonossa kallioiden suojassa keskellä mitä upeinta luontoa. Paikka oli niin suojaisa, että kalliot estivät myös puhelimen toiminnan, joten saimme olla täysin keskellä luonnon kauneutta.

Kun tuuli oli puhkunut suurimmat höyryt ulos parin päivän jälkeen, siirryimme perjantaina pari lochia etelään.
Suwena purjehtimassa Loch Ewe vuonolle Skotlannissa
Seuraava vuono oli nimeltään Ewe, joka lausutaan ”Juu”. Minusta oli hupaisaa olla lähes omassa vuonossani Eve Ewellä ja vielä omana syntymäpäivänäni.
Loch Ewe Skotlannissa
Myös Loch Ewellä oli useita haarautuvia vuonoja. Me laskimme ankkurin Isle of Ewen varjoon ja paistelimme syntymäpäiväni kunniaksi herkulliset pihvit jälleen keskellä upeaa Skotlannin luontoa.

Kartan mukaan näitä ankkurointiin sopivia, sopivan matalia, kauniita locheja piisaa vaikka kuinka paljon. Kuitenkin kalankasvatusviljelmiä on sijoitettu todella moneen matalaan lahdenpohjukkaan. Vaikka kartan perusteella olisi valinnut sopivan ankkuripaikan, niin sinne saavuttuaan sen on valloittanut kalateollisuus ja joutuu etsimään uuden paikan. Näin meillekin kävi. Lisäksi pitää olla valmis myös ankkuroimaan syvempään veteen, 20 - 25 metriin, joten kettinkiä on syytä olla riittävästi. Pienen etsimisen jälkeen locheista löytyy kuitenkin mitä erinomaisempia ankkuripaikkoja.

Nämä Skotlannin lochit ovat niin idyllisiä ja uskomattomia paikkoja, että näissä voisi viihtyä todella pitkään ja olla kaukana poissa siitä aina liian läsnä olevasta "muka" kiireestä.

Avainsanat: 

Shetlanti osa 2/2, 18.6. - 29.6.

La, 26-07-2014 12:53 -- Eve

Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna satama pompsahti täyteen iloisia norjalaisia. Regatta Bergenistä Lerwickiin on joka vuotinen tapahtuma. Tällä kertaa yksi regatan vene otti melkein vuorokauden kaulan muihin. Rune Aasbergin Solo on luokan 40 plaaniin nouseva kilpavene. Loput 43 venettä saapuivat torstai-iltasella ja satama pullisteli venelautoista. Joka lautassa oli 3 - 8 venettä.
Shetland Race veneet Lerwickissä
Shetland Race veneet Lerwickissä
Jo torstai-iltana yksi vierasvene selvitteli parasta paikkaa, mihin heidän kannattaa siirtyä, jotta eivät jää saapuvien lauttojen keskelle regattaveneiden väliin. Heidän oli päästävä lähtemään perjantaina kohti Norjaa, kun työt alkoivat jälleen maanantaina. Jos he olisivat jääneet alkuperäisellepaikalle, he olisivat vain parin veneen päässä lautan ulkoreunasta. Satamatoimiston osoittama uusi paikka osoittautui katastrofiksi. Heillä oli perässään pisin lautta kaikista. Voisin epäillä, että heidän yö jäi suhteellisen vähäiseksi uniltaan. Kaikki seitsemän muuta venekuntaa kulkivat heidän veneen yli ja he varmasti murehtivat, miten pääsevät aamulla lähtemään.

Aamulla satamahenkilöstö järjesteli muutaman tunnin lautan veneitä, jotta tilaa saataisiin järjestettyä lähtevälle veneelle. Sitten alkoi vasta varsinainen parin tunnin urakka, kun köysiä nosteltiin veneiden yli sitä mukaan, kun tilaa järjestyi, jotta vene saataisiin pujoteltua ulos kolostaan. Kun he lopulta olivat vapaana, taisi ruorimiehellä pettää pitkän jännityksen jäljiltä hermo, sillä hän täräytti kaasun pohjaan ja törmäsi meidän naapuriveneeseen. Naapurin keulapuu vaurioitui ja hätäisellä veneellä särkyi koko sprayhood säpäleiksi. Ennen kaikkea veneen rouva jäi muutamaa senttiä vaille, että olisi jäänyt naapurimme keulapuun alle. Andrus kertoi, että rouva ehti vain kauhistuneena vetäytyä hieman taaksepäin. Lopulta he pääsivät lähtemään puskemaan vasta-aallokkoon ja vastatuuleen kohti Norjaa.

Norjalaiset olivat saapuneet EU:hun, joten he pääsivät nauttimaan Shetlannin satamaan suoraan toimitettavasta tax free -kaupasta. Meillekin veneelle tuotiin heti esite, kun olimme saapuneet satamaan. Tax free kaupalla riitti asiakkaita, kun auto sukkuloi vähän väliä satamassa. Meno oli kuin paloharjoituksissa, kun veneilijät muodostivat ketjuja ja kilisevät ostokset siirtyivät autosta laiturille ja sieltä kädestä käteen lautan perimmäiseenkin veneeseen.
Tax free kaljaralli Lerwickissä
Perjantai-illalla osallistuimme regatan cocktail juhlaan, jossa kaupungin päättäjien johdolla jaettiin regatan palkinnot. Meidän kyljessämme oleva vene palkittiin kultaisella melalla :-) regatan hitaimmasta Pohjanmeren ylityksestä. Tilaisuudessa palkittiin myös vuosipinsseillä uskollisia osallistujia. Pinssejä jaettiin 5, 10 ja 15 vuoden regattaan osallistujille. Yllättävän moni ansioitui pinssiin. Illalla siirryimme venekerholle, jossa livemusiikin ohella saimme kuulla monta hyvää purjehdustarinaa.
Shetland Race purjehduskilpailun palkintojenjako
Viikonloppuna lähdimme jälleen vuokra-autolla hieman kiertämään Shetlannin pääsaarta. Aloitimme tutkimusmatkamme eteläisimmästä kärjestä Sumburgh Head niemeltä. Kiivetessämme Sumburghin kukkulalle näimme jälleen runsaasti eri lintulajeja. Jälleen näimme oranssinokkaisia lunneja, jotka saivat runsaasti ihailua osakseen turisteilta. Kukkulalla oli myös tehty miekkavalaasta todellisen kokoinen malli. Melkoinen vonkale se olikin. Itseasiassa jo Fair Islen saarella meille selvisi, että Arbroathin legillämme veneen vieressä hyppineet vonkaleet eivät olleet delfiinejä, vaan lahtivalaita. Andrus jo silloin tuumasikin, että "Ne on kyllä todella suuria - ainakin neljä metriä pitkiä". Lahtivalaat eli minke whale ovat hyvin tavanomaisia valaita näillä vesillä.
Shetlanti
Sumburgh Head Shetlannissa
Sumburgh Headin rantakalliot Shetlannissa
Shetlannin ponit Sumburgh Head niemellä
Eve tutkimassa miekkavalasta Shetlannissa
Sumburghin kukkulan laella on majakka ja sen edustalla mellevän kokoinen 1905 rakennettu polttomoottorikäyttöinen sumutorvi. Aikoinaan se on ollut suunnattavissa hammasrattaiden avulla, mutta myöhemmin se muutettiin kiinteäksi, jotta siitä on voinut ottaa suuntiman mereltä.
Sumburgh Headin sumutorvi Shetlannissa
Sumburghista suuntasimme matkamme pääsaaren länsirannalle Brittein-saarten hienoimmalle ja suurimmalle hiekkakynkäälle. He kutsuvat hiekkakyngästä tomboloksi. Aallot ovat vuosien vieriessä kasanneet valkoista hiekkaa muodostaen hiekkavallin, joka yhdistää St Ninian’s Isle saaren Shetlannin Mainland saareen. Voi, kun olisi ollut hellepäivä. Siellä olisi ollut hienoa köllötellä.
Tavanomainen ohituspaikka Shetlannin yksikaistaisilla teillä
St Ninian's saaren hiekkakynnäs Shetlannissa
Kävimme myös tutkailemassa pääsaaren länsirannalla sijaitsevaa pääsaaren toista venesatamaa Scallowayn kylässä. Satama on pieni ja todella suojaisa. Jos palveluja kaipaa, niin siinä tapauksessa Lerwickin satama on sopivampi. On toki Lerwickissäkin noin neljän kilometrin matka lähimpään ruokakauppaan. Vaikka ihan rannan tuntumasta toki löytyy pieni kioski ja muutama ravintola.
Scalloway kylä Shetlannissa
Meidän pohjoisimman palmupuun kilpailu ratkesi Scallowayn kylässä, sillä sieltä löytyi Skotlannin kesämatkamme pohjoisin palmu erään kodin pihalta. Voittajapalmun koordinaatit ovat siis leveysasteella 60 astetta ja 8 minuuttia pohjoista.
Suwenan pohjoisin palmu, 60 astetta 8 minuuttia pohjoista Shetlannissa
Meillä valitettavasti minun sairastamisen vuoksi jäivät Shetlannin pohjoiset saaret nyt tutkimatta. Yell ja Unst vaikuttivat todella mielenkiintoisilta ja niillä kummallakin olisi ollut kaikenlaista koluttavaa, mutta aina ei voi voittaa.

Meidän Shetlannin matkan kruunasi aika jännä sattuma. Arbroathissa naapuriveneestä Jim tuli juttelemaan kanssamme. Rupattelimme melkoisen tovin ja vaihdoimme yhteystietojamme. Myöhemmin blogiimme saimme viestin Shetlannista, jossa Peter ja Ritva halusivat tavata meidät, mikäli tulemme Shetlantiin. Peter ja Ritva olivat tavanneet Jimin hieman meidän jälkeemme ja Jim oli kertonut tavanneensa suomalaisia. Näytti, että viikkojen vieriessä emme ehkä tapaakaan.
Viimeisenä Lerwickin päivänä minun laittaessa venettä valmiiksi seuraavan päivän pitkälle legille. oli Andrus bunkraamassa sapuskaa Suwenaan ruokakaupassa. Hänen ollessa hyllyvälissä valitsemassa ruokaa, kuului iloinen ”Hi Andrus”. Peter oli tunnistanut Andrusin blogimme kuvista. Kuinka sattuikaan, että Peter oli juuri samaan aikaan samassa hyllyvälissä tässä kaupassa ja tunnisti Andrusin. Hetken päästä olimme saaneet kutsun saapua heille englantilaiseen tyyliin iltapäivä teelle.

Skotlantilainen Peter ja hänen suomalainen vaimonsa Ritva ovat asuneet viisi vuotta Shetlannissa ja saimme vierailla heidän kotonaan. Juttua piisasi ja tuntui kuin olisimme tunteneet ennestään. Ilta vierähti vauhdikkaasti. Oli todella mukavaa viettää Ritvan ja Peterin kanssa meidän viimeinen ilta Shetlannissa.

Avainsanat: 

Sivut

Subscribe to Purjevene Suwenan purjehdusblogi RSS