Lintujen Fair Isle 16.6. - 17.6.

La, 19-07-2014 15:56 -- Eve

Lähdimme matkaan Westrayn saarelta ja kiersimme Papa Westray eteläpuolelta, josta käännyimme pohjoiseen ohittaaksemme North Ronaldsay saaren. Oli aivan tuuleton päivä, joten jouduimme moottoroimaan kohti Fair Islen saarta. Yhtäkkiä lähestyessämme North Ronaldsayn pohjoiskärkeä nousi aallokko. Olimme saapuneet todella kovaan virtapaikkaan, sillä meillä oli 6,9 solmua myötävirtaa, jonka siivillä suorastaan hyökkäsimme eteenpäin 12 solmun vauhtia pohjan suhteen. Onneksemme myötävirta jatkui koko saaren ohituksen ajan. Tästä voimakkaasta virrasta ei ollut mitään merkintää kartoissamme. Olimme erittäin tyytyväisiä, että satuimme juuri myötävirran aikaan. Muutoinhan olisimme suorastaan seisoneet paikoillaan, jos näin voimakas virtaus olisi ollut meille vastainen.
Suwenan nopeusennätys Orkenyn ja Shetlannin välillä
Saavuimme Fair Islen saarelle aurinkoisessa iltapäivässä. Fair Islen satamassa on kiinteä betonilaituri. Vuoroveden vuoksi Suwena piti kiinnittää pitkillä köysillä, jotta vene pääsee liikkumaan vuoroveden mukana ylös ja alas.
Fair Isle
Fair Islen aallonmurtaja
Suwena Fair Isle saarella
Fair Isle saaren satama
Fair Isle - Shetland yhteysalus kallioparkissa
Observatorion henkilökunta oli huomannut ylhäältä observatorion ikkunasta, että satamaan on saapumassa päivän ensimmäinen vene. Niinpä he riensivät alas satamaan ottamaan meitä vastaan ja toivottivat meidät lämpimästi tervetulleiksi Fair Islen saarelle. Myöhemmin illalla satamaan saapui lisää veneitä ja saarivierailumme aikana satamassa oli parhaimmillaan seitsemän venettä. Laituriin mahtuu kolme venettä kylkikiinnitykseen, niinpä muut veneet kiinnittyivät venelautoiksi.

Saarella toimii erittäin aktiivinen lintuobservatorio, jonka yhteydessä on myös hotellihuoneita. Meidän vierailun aikana saarella oli 20 hengen lintubongariporukka. Heillä oli sekä yhteistä ohjelmaa että omaa vapaata aikaa patikoida saarella ja bongata lintuja.
Lintuobsevatorio Fair Isle saarella
Fair Isle
Lintupyydys Fair Isle saarelle
Tie Fair Isle saarella
Maanantai-illan myötä laskeutui sankka sumu Fair Islen saarelle. Tuuli nousi ja maininki velloi aallonmurtajan ohi venesatamaan keikuttaen reippaasti venelauttoja. Tässä ei toki ollut mitään uutta paikallisille. Satamaan saapuessamme observatorion ihmiset kertoivat, että laiturilla olevat jumbo suuret pallofentsut ovat veneilijöiden käytettävissä. Suojasimme Suwenan lisäämällä näitä jättisuuria fendereitä veneen ja betonilaiturin väliin. Samoin teki myös lauttamme seuraava vene. Kaiken kaikkiaan vaikka maininki oli hieman epämukavaa, mitään suurta draamaa ei sattunut. Suuri kiitos siitä Fair Islen ihmisille, jotka olivat varustaneet satamansa vierasveneitä ajatellen.

Niin veneilijät kuin saarelle saapuneet lintubongarit kokoontuivat illalla lintuobservatorion oleskelutilaan. Arvailut, pääseekö aamun lento Shetlantiin nousemaan sumun vuoksi, puhututti ihmisiä vähän väliä. Aiemmin päivällä Fair Islen saarelle oli kiiruhtanut lentokoneella lisää lintubongareita, sillä harvinainen lintu oli juuri tänään nähty saarella.

Ilta yhdeksältä, kun kaikki halukkaat olivat saaneet kupin kuumaa kaakaota kakkupalasen kera tai olivat muutoin halunneet hyödyntää observatorion baarin antimia, pääsi päivän kohokohta alkamaan. Observatorion isäntä kumautti kelloa ja avasi päivän lokin. "Tervetuloa Fair Islen lintuobservatorioon päivän lintukatsaukseen."

Joka ilta lokiin kerätään, millaisia lintuja niin saarella vierailevat lintubongarit kuin observatorion henkilökunta ovat nähneet. Laji lajilta loki-isäntä kävi eri lintulajit läpi ja oikean linnun kohdalla kukin kertoi, missä päin saarta ja montako kyseistä lintua hän oli päivän mittaan bongannut. Tilaisuudessa oli innokas ja tiivis tunnelma. Jokainen seurasi tarkkana, jotta omat bongaukset varmasti tuli merkittyä observatorion lokiin. Iltalokilla on pitkät perinteet, sillä sitä on pidetty vuodesta 1948 alkaen.

Maanantaina 16.6. oli erityinen päivä. Pääsimme todistamaan, kun normaalisti trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla kuten Karibian merellä pesivä, ohjasnokitiira oli saapunut kauas kotivesiltään Fair Islen saarelle. Juuri ohjasnokitiiran vuoksi oli erikseen lentokoneella saapunut asiantuntijoita Shetlannista saarelle. Nyt näytti siltä, etteivät he pääse sumun vuoksi seuraavan päivän lennolla takaisin Shetlantiin. Vaikka lentoa ei menisikään, niin aamu kuudelta lähtee lautta Shetlantiin. Aallokon vuoksi lauttamatkaa ei kuitenkaan suositeltu herkkävatsaisille.

Lintuloki oli hieno kokemus. Tuntui kuin olisimme olleet keskellä tieteistarinaa, jossa vain odotti jotain pian tapahtuvaksi. Tuntui erityiseltä olla keskellä Pohjois-Atlanttia yksinäisellä saarella, jossa lampaat laidunsivat vapaasti, lintuja sirkutti kaikkialla ja lisäksi observatorio mahdollisti lintujen tutkimuksen. Oli uskomatonta löytää näin erillään olevalta saarelta aktiivinen tutkimusyhteisö.

Avainsanat: 

Westray, Orkney 14.6. - 15.6.

Pe, 11-07-2014 19:43 -- Eve

Viimeinen pysähdyspaikkamme Orkneyn saarilla oli Westray, jonne oli 18 mailin matka pohjoiseen Rousaylta.

Heti lauantai-illalla kiinnitettyämme Suwenan Pierowallin marinan laituriin saapui ystävällinen satamakapteeni juttelemaan kanssamme. Varsinaista satamakonttoria heillä ei Pierowallin marinassa ole, vaan hän käy pyörähtämässä autolla aika ajoin satamassa. Hän osoitti meille, mistä mitäkin Westrayn saarelta löytyy. Aivan sataman vieressä on Westrayn leipomo, jonne hän suositteli meidän menevän aamuvarhain, sillä jo kahdeksan jälkeen loput leivät toimitetaan kauppoihin myytäväksi. Myös Westrayn kuuluisia rapuja sai ihan satamassa sijaitsevasta ravustamosta arkipäivisin.
Westrayn Pirowall marina
Kalastuslaivue Westraylla
Meidän alkuperäinen suunnitelma oli käydä lentämässä maailman lyhyin kahden minuutin reittilento Westray ja Papa Westray saarten välillä. Valitettavasti matkamme osui viikonlopulle, jolloin Westraylla järjestettiin suuret häät, joten 8-paikkainen Islander BN-2 lentokone oli täynnä matkustajia. Satamamestari suositteli, että paras tapa kuulemma käydä kokeilemassa lentoa, olisi ensin mennä aamulautalla Papa Westray saarelle. Siellä ehtisi samoilla muutaman tunnin ajan ympäri saarta ja mennä kohti pohjoista, jossa lentokenttä sijaitsee. Sitten loppuiltapäivästä voi lentää takaisin Westraylle.
Pierowall kylä Westraylla
Meitä maailman lyhin lento kiinnosti kuitenkin niin paljon, että lähdimme iltapäiväkävelylle. Satamasta oli noin viiden kilometrin matka lentokentälle. Kun saavuimme sinne noin puoli tuntia ennen lentoa, oli kenttä aivan autio. Vain pari autoa oli parkkipaikalla odottamassa paluumatkustajia.
Westrayn lentokenttärakennus Orkneylla
Westrayn lennonjohtotorni Orkneylla

Loganairin lento LOG377 lähtee Papa Westrayn lentokentältä (PPW) kello 15:51 ja aikataulunmukainen saapumisaika Westraylle (WRY) on 15:53. Tämä kahden minuutin lento lennetään Britten-Normansin BN-2 Islander lentokoneella. Koneessa on kahdeksan paikkaa matkustajille ja kaksi lentäjille. Yleensä lyhyillä lennoilla koneessa on vain yksi lentäjä. Tällöin yksi onnellinen (yhdeksäs) matkustaja saa istua lentäjän vieressä. Näiden kahden lentokentän välinen etäisyys on vain 2,5 kilometriä, joka on muuten yksi kilometri vähemmän kuin Lontoon Heathrow lentokentän kiitotien pituus.

Lento ei itseasiassa lennä edestakaisin Westrayn ja Papa Westrayn välillä. Lentokone lähtee Kirkwallista (KOI) Orkneyn pääsaarelta. Se lentää Papa Westraylle, josta lento jatkaa Westraylle ja sieltä lopuksi kone palaa Kirkwalliin. On jopa mahdollista ostaa kiertomatka Kirkwallista Kirkwalliin, jolloin saa todistuksen osallistumisesta maailman lyhimmälle reittilennolle.

Pian kolmen hengen lentokenttähenkilöstö saapui paikalle ja pikku hiljaa myös matkustajia tuli autoillaan odottamaan lentoa. Koko henkilöstö puki paloturvalliset vaatteet päälle ja kukin heistä suoritti omat tehtävänsä. Yksi heistä oli sairaanhoitaja, joka kävi tarkistamassa autolla kiitoradan. Hän myös piti turva-auton käynnissä koko laskeutumisen ja nousun ajan. Toinen henkilö hoiti lentokentän radioasemaa ja monitoroi liikennettä. Andrus kysäisi heidän taajuuden, jotta voisi kuunnella mukaansa ottamallaan skannerilla lentokoneliikennettä. Hän kyllä sai taajuuden, mutta samalla hänelle kommentoitiin, ettei sieltä kyllä mitään puhetta kuulu. Jos kaikki on hyvin, lentäjä ei kuulemma puhu yhtään mitään. Se tuntui kummalliselta, sillä pienellekin kentälle laskeutuessa normaalisti pitää ilmoittaa laskeutumisesta ja noususta. Kolmas henkilö tarkisti lentoliput ja hoiti erillistä matkatavarakärryä.

Sää oli erittäin hyvä ja kirkas, niinpä Andrus seurasi silmä kovana, kun Islander saapui Papa Westraylle Orkneyn pääsaarelta. Hetken päästä kone nousi takaisin ilmaan. Aikataulun mukainen kahden minuutin lento kesti tänään vain vajaan kaksi minuuttia ja pian kone oli laskeutunut Westrayn kiitoradalle. Lentokone rullasi pienen asemarakennuksen ohitse ja vain hetkessä koneen saapuvat ja lähtevät matkustajat olivat vaihtaneet paikkaa. Kone oli niin täynnä, että yksi matkustaja matkusti lentäjän viereisellä penkillä takaisin Orkneyn pääsaarelle – wau.
Lento Papa Westraylta Westraylle oli niin lyhyt, ettei siinä paljon ehtinyt muuta kuin hölmistymään, että ”jokos se tuli?”
Papa Westrayn lentokenttä nähtynä Westrayn kentältä
Maailman lyhyin lento saapuu Westraylle
Loganair Islander rullaamassa Westraylla
Matkatavarat sapuvat Westraylle Orkneylla
Viimeinen kuulutus Kirkwallin lennolle Westraylla

Saimme kyydin takaisin kylälle yhdeltä lentokenttähenkilökunnasta. Hän kertoikin, että saaristolaiseen tyyliin he useat tekevät useita pienempiä työtehtäviä, kuten esimerkiksi hän toimi sekä palokunnassa, aamuisin leipomossa, pari kertaa päivässä lentokentällä että lisäksi hänellä on oma maatila. Tämä aktiivisuus ja ahkeruus näkyy kyllä saaristolaisten asenteessa, sillä he ovat todella puuhakkaita ihmisiä.

Maanantaiaamulla halusimme käydä ostamassa Westrayn rapuja mukaamme, mutta ravut olivat vasta uunissa paistumassa ja valmistuisivat vasta puolilta päivin. Halusimme ehtiä Fair Islelle hyvissä ajoin ennen iltaa. Muistelimme Rousay saarella nauttimaamme herkullista rapuateriaa, joten tällä kertaa ne jäivät meidän ainoiksi Westrayn ravuiksemme ja niin oli aika jälleen irrottaa Suwenan köydet.

Avainsanat: 

Rousay, Orkney 12.6. - 13.6.

To, 10-07-2014 00:21 -- Eve

Kirkwallin pitkäksi venähtäneen vierailun jälkeen suuntasimme innokkaasti Suwenan kokan kohti pohjoista. Alku kauden pitkien legien jälkeen lyhyt yhdeksän mailin legi tuntui pikku hypyltä saarelta toiselle. Ankkuroimme Suwenan Rousay ja Wyre saarten väliselle salmelle Rousayn etelä puolelle.
Rousay saari Orkneylla
Suwena ankkurissa Rousay ja Wyre saarten välissä
Ilta oli kaunis, joten laskimme jollan ja kävimme mukavalla kävelyllä Rousayn saarella. Pääsimme testaamaan ensimmäistä kertaa uuden jollamme rantautumista, kun ajoimme veneluiskalle. Tässä jollassa meillä on pyörät, jotka tekivät sen liikuttelun tosi näppäräksi. Oli huvittavaa vetää jolla rannalle parkkiin, sillä autojen parkkipaikalla oli valmiiksi muita jollia parkkiruuduissa. Niinpä meidänkin jolla pääsi kököttämään pikkuruisena omaan parkkiruutuunsa, kun me lähdimme tutkimaan hieman ympäristöä.
Pikku Suwena parkissa Rousay saarella
Olimme perjantaiksi varanneet opastetun kiertoajelun. Kuuden tunnin saarikierros vilahti vauhdikkaasti mielenkiintoisen oppaan johdolla. Kiersimme autolla ympäri saarta ja opas pysähteli vähän väliä kertomaan juttuja sekä Rousayn saaresta että seuraavaksi esiin tupsahtaneesta Orkneyn naapurisaaresta. Meille sattui harvinainen päivä, sillä ilma oli todella kirkas, joten opas pystyi osoittamaan meille kaikki ympäröivät saaret ollessamme näköalapaikalla yli sadan metrin korkeudella.

Pysähdyimme lounaalle Rousayn pohjoisrannalle. Silloin oli juuri alaveden aika, joten lahden rannalle olivat hylkeet saapuneet lekottelemaan. Herkuttelimme ihanilla rapuleivillä ja Orkneyn kuuluisilla kaurakekseillä kuuman kahvin kera. Kyllä retkilounas luonnonhelmassa maistuu aina niin makoisalta.
Hylkeitä lekottelemassa Rousay saarella
Lounaan jälkeen kiipesimme korkeille kallioille katsomaan lunneja. Nämä oranssinokkaiset linnut näyttävät olevan suuressa suosiossa turistien joukossa. Lunnit olivat aika hupaisia lintuja, sillä ne näyttävät istuvan kuin pingviinit, ne uivat kuin sorsat, mutta näyttävät sentään lentävän kuin lunnit. Sen verran räpättämällä ne ilmaan pääsivät. Rousaylla on paljon lintujen suojelualuetta, joten lintubongareille täällä on paljon katsottavaa. Opas osoitti meille lukuisia lintulajeja päivän mittaan.
Lunneja Rousay saarella Orkneylla
Iltapäivällä keskityimme enemmän Rousay saaren esihistoriaan. Vierailimme kolmessa hyvin erilaisessa esihistoriallisen kauden kivirakennuksessa kuin ne, joita kävimme Orkneyn pääsaarella katsomassa.

Midhowe Tomb on yhtenäinen 33 metriä pitkä ja 13 metriä leveä hautakammio. Rakennuksen halki kulki yli 23 metriä pitkä käytävä, joka oli jaettu korkeilla kivilaatoilla 12 erilliseen osastoon. Kun se aikoinaan löydettiin, löytyi haudasta vielä 25 ihmisen jäännökset. Nyt sen ympärille on rakennettu suojarakennus, jotta yli 3500 eaa rakennettu kivirakennus säilyisi.
Midhowe hautakammio Rousay saarella Orkneylla
Midhowe hautakammio Rousay saarella Orkneylla
Midhowen hautakammion puolustukseksi oli alueelle aikoinaan rakennettu myös kolme linnoitusrakennusta, joita kutsutaan brocheiksi. Me kävimme parhaiten säilyneessä Midhowe brochissa, joka meistä oli Rousayn mielenkiintoisin nähtävyys. Brochit oli rakennettu hiekkakivestä. Linnoituksessa kulki kaarevia, todella kapeita käytäviä kiviseinien sisällä. Portaikkoja nousi ylempiin kammioihin ja onkaloihin. Oviaukot olivat jälleen todella matalia, mutta lähes kontattuamme kammioon sisälle, kohosi katto niin korkealle, että Andruskin pystyi seisomaan selkäsuorana. Linnoituksen keskipihalla oli oma kaivo.
Midhowe broch sisäänkäynti Rousay saarella Orkneylla
Eve Midhowe broch linnoituksessa
Nämä kolme brochia ovat kuulemma toimineet asumuksina. Ne olivat sen verran suuria, että puolustustilanteessa kylän ihmiset kokoontuivat yhteen brochiin, jolloin sitä oli helpompi puolustaa.

On uskomatonta, kuinka he ovat rakentaneet hiekkakivestä niin monitahoisia rakennuksia. Kun toisaalla kivilaatta on toiminut hyllynä, voi sama kivi olla seinän toisella puolella osana portaikkoa tai huonerakennelmaa. Brochin rakentamisessa on todella hyödynnetty kolmiulotteista ajattelua. Se on ollut kuin veneenrakentamista, sillä jokainen kolo on käytetty hyödyksi, jotta hukkatilaa olisi mahdollisimman vähän.

Brocheja oli laajennettu useina eri aikoina ja uudemmat rakennukset eivät olleet enää niin hyvin puolustettavissa kuin vanhemmat linnoituksen osat. Mm. sisin vallihauta oli otettu osittain asuin käyttöön. Ilmeisesti puolustuksen tarve oli vähentynyt ajan saatossa.

Päivän viimeinen nähtävyys oli yli 2500 eaa rakennettu Taversoe Tuick hautakammio. Tämä hautakammio oli rakennettu 2-kerroksiseksi siten, että kumpaankin hautakammioon pääsee vain suoraan omasta sisäänkäyntiaukosta ja ne sijaitsivat vastakkaisilla seinillä toisiinsa nähden. Kuitenkin nykyään tikkaita pitkin pääsee myös sisäkautta kiipeämään kammiosta toiseen.

Tämän hautakammion löysi läheisen kartanon rouva 1800-luvulla, kun hän istahti piknikillä tuolille ja tuolin jalka vajosi maan läpi hautakammioon. Paljonko lienee Orkneylla on vielä löytämättömiä kivirakennelmia?

Opas kertoi, että Rousayn saarta joskus kutsutaan pohjoisen Egyptiksi, sillä täällä on niin paljon esihistoriallisia löytyjä. Ilmeisestikin pitäisi kyllä kutsua päinvastoin, sillä Orkneyn saarilla on lukuisia esihistoriallisia rakennelmia, jotka ovat vanhempia kuin Egyptin pyramidit. Miksipä siis ei Egyptiä kutsuttaisi eteläiseksi Rousayksi?

Päivän aikana opas kertoi luonnosta, niin menneestä ja nykyisestä elämästä. Miten ylipäätänsä ihmiset ovat eläneet Rousaylla. Opas Patrickin ansiosta päivä oli antoisa ja todella mielenkiintoinen.

Illalla rantauduimme vielä toiseen kertaan jollalla Rousayn saarelle, sillä lähdimme päivälliselle Rousayn hotellille, jonne ystävällisesti saimme kyydin ravintolan henkilökunnalta. Hotellille oli vajaa viisi kilometriä matkaa satamasta. Nautimme maittavan rapupäivällisen, joka oli valmistettu naapurisaari Westrayn kuuluisista ravuista. Vietimme rauhallisen yön ankkurissa ja aamulla jatkoimme matkaa Westrayn saarelle.

Avainsanat: 

Yli 5000 vuotta historiaa Orkneylla

Ma, 07-07-2014 20:46 -- Eve

Vuokrasimme pariksi päiväksi auton, jolla huristelimme ympäri Orkneyn pääsaarta ja siihen yhteydessä olevia pienempiä saaria. On uskomatonta, kuinka paljon Orkneylla on oikeasti historiallisia paikkoja tutkittavaksi. Me ehdimme tutustua vain muutamiin niistä, sillä halusimme myös nähdä Orkneyn kaunista luontoa.

Ensimmäisenä suuntasimme tutkimaan kahta muinaista kivikehää, jotka laittoivat kyllä mielikuvituksen liikkeelle. Miten ihmeessä ihmiset ovat aikoinaan louhineet alkeellisilla työkaluilla nuo järkälemäiset kivipaadet ja kuljettaneet ne pystyttääkseen niistä kivikehämuodostelmia? Niiden käyttötarkoitusta ei ole tiedossa, mutta tunnelma kivikehässä on niin pysähdyttävä, että on helppoa uskoa niiden olleen pyhiä paikkoja tai mitä ikinä rituaaleja niissä on sitten suoritettukaan.

Standing Stones of Stenness on yksi Englannin vanhimmista kivikehistä. Se on rakennettu 3100 vuotta ennen ajanlaskua. Siinä on käytetty jopa kuusi metriä korkeita seisovia kiviä, joten niiden varjossa tuntee itsensä tosi pieneksi. Kivikehä on halkaisijaltaan 44 metriä ja jäljellä on vain osa alkuperäisistä kivistä. Siitä huolimatta kivikehä oli todella vaikuttava. Eipä ihme, että Diana Gabaldon on käyttänyt näitä esihistoriallisia kivikehiä romaaneissaan aikamatkustamisen paikkoina. Me onneksi pysyimme omassa ajassamme ja jatkoimme matkaa seuraavalle vielä suuremmalle kivikehälle.
Eve tutkimassa Stenness kivikehää
Ring of Brodgar on vain noin mailin päässä pienemmältä kivikehältä ja samalla alueella läntisellä Orkneyn pääsaarella sijaitsee myös Maeshowen hautakammio sekä useita yksittäisiä kivipaasia.

Ring of Brodgarin valtava kivikehä on 104 metriä halkaisijaltaan ja sen arvioidaan olevan ajalta 2500 - 2000 eaa. Se on kolmanneksi suurin kivikehä Brittein-saarilla. Kivikehässä on alun perin ollut 60 kappaletta 2 – 5 metriä korkeita kivipaasia, joista jäljellä on 27 kiveä. Tähän kivikehään on kaksi sisäänkäyntiä. Mitä kokoontumisia siellä on sitten aikoinaan järjestettykään, niin kivikehään tai sen ulkopuolelle on mahtunut valtavasti ihmisiä seuraamaan tapahtumaa. Vaikka kivikehien merkitystä ei tiedetä, niin niillä on varmasti ollut erityismerkitys. Miksi muutoin tällaisia valtavia työmääriä vaativia rakennelmia ihmiset olisivat yli 5000 vuotta sitten neoliittisella kaudella rakentaneet?
Eve yrittämässä aikamatkustamista Brodgar kivikehässä
Eve ja Andrus Brodgarin kivikehän luona Orkeylla
Brodgarin kivikehä Orkneyn pääsaarella
Kukkulalla, näköetäisyydellä kivikehistä, sijaitsee Maeshowe, joka on 2800 eaa rakennettu hautakammio. Sen arkkitehtuuri on niin poikkeavaa, että Andrus tuumasikin, ”Tuntuu kuin se olisi muukalaisarkkitehtuuria ja sen olisi avaruusoliot rakentaneet.” Hautakammio oli rakennettu kivilaatoista ja katto kaartui sisään päin kerros kerrokselta. Jokaiseen neljään hautakammion nurkkaan oli sijoitettu valtavan korkea standing stone eli seisova kivi. Hautakammion keskitila oli todella suuri avaratila, joten sen epäillään toimineen myös seremoniatilana. Kammion reunoilla olivat itse hautakammiot. Kammion sisääntulokäytävä oli suunnattu siten, että talvipäivänseisauksen aikana aurinko paistaa suoraan sisääntulokäytävään auringon laskun aikaan.

Kammion seinillä oli myös riimukirjoitusta, jotka viikingit olivat seinille kaivertaneet, kun he olivat murtautuneet hautakammioon katon kautta 1100-luvulla. Harmiksemme tämä oli ainoa esihistoriallinen paikka, jossa ei saanut kuvata.

Vaikka kivikehät olivat minun ennakkosuosikit, niin Skara Brae veti kyllä pohjat Orkneyn pääsaarella. Vuonna 1850 voimakas myrskytuuli ja harvinaisen korkea vuorovesi paljastivat uskomattoman löydön maan alta. Lukuisia yli 5000 vuotta vanhoja kiviasumusten raunioita tuli jälleen päivän näköön. Tällöin kartanonherra William Watt of Skaill suoritti kaivauksia ja hiekalla täyttyneet rakennukset paljastettiin.

Radiohiiliajoituksella 1970-luvun alussa pystyttiin vahvistamaan, että näissä myöhäis-neoliittisen kauden kiviasumuksissa on asuttu jopa 600 vuoden ajanjakson verran 3200 - 2200 eaa välillä. Tuo pitkä neljän tuhannen vuoden aika, jolloin hiekka on peittänyt kiviasumuksia, säilytti Skara Braen ällistyttävän hyvässä kunnossa. Kivikylän lukuisat talot säilyivät niin seinien, käytävien kuin myös osittain kattoina toimivien laattakivien osalta. Taloissa säilyneet kivihuonekalut antavat uskomattoman välähdyksen siitä, millaista elämä oli mahdollisesti neoliittisen kauden Orkneylla.

Alkuperäisiä kivitaloja halutaan suojella, joten kiviasumuksia voi katsella vain ulkopuolelta. Alueelle oli kuitenkin rakennettu yhdestä asumuksesta erillinen mallitalo. Siellä pääsee rauhassa tutkimaan ja kömpimään joka koloon.
Skara Brae mallitalo Orkneyn pääsaarella
Alkuperäinen Skara Brae kivitalo
Andrus testaamassa Skara Brae mallitalon kivisänkyä
Asumusten keskellä sijaitsee tulisija. Makuusijat oli rakennettu asumuksen reunalle syvennyksiin, jotka oli erotettu noin polven korkuisilla pystykivillä muusta asumuksesta. Taloissa oli sekä etu- että takakulkuaukko, jotka oli sijoitettu fiksusti kaarevan käytävän toisiin päihin. Niinpä ilmanvaihto pelasi, mutta tuuli ei päässyt viemään lämpöä mukanaan.

Yllätyksekseni näkövammani vuoksi he ilmoittivat, että saan mennä myös varsinaisten kiviasumusten sisälle. Opas esitteli kivikylän asumuksia meille ja sain käydä oletettavasti työpajana toimineessa talossa, jossa oli esimerkiksi seinille upotettu laattakivistä tehtyjä hyllyjä työkaluja varten. Talot oli rakennettu kylki kylkeen ja niiden välissä mutkitteli kaarevia, kapeita käytäviä. Näin kyläyhteisö muodostui yhteen rakennetuista pienistä kammiomaisista taloista.
Eve tutkimassa aitoa Skara Brae kivitaloa
5000 vuotta sitten Orkneyn saarilla on ollut lämpimämpi ilmasto kuin nykyään. Maa on ollut vehreämpää ja niinpä ihmiset ovat saaneet ravintonsa niin maanviljelystä, metsästämällä kuin kalastamalla. Ei kuitenkaan ole tietoa, miksi nämä kiviasumukset ovat autioituneet. Onko jokin sairaus tai sota vaiko jokin luonnonilmiö aiheuttanut ihmisten kuolemisen tai muuttamisen pois näistä asumuksista.

Skara Brae oli todella hämmennystä ja ihailua aiheuttava kokemus. Kyllä kannatti purjehtia näin kauas nähdäksemme vilauksen vuosituhansia sitten eläneiden esi-isiemme elämästä.

Avainsanat: 

Kirkwall 1.6. - 11.6.

Ma, 23-06-2014 01:10 -- Eve

Sunnuntain legimme oli 105 mailia Peterheadistä Orkneylle, jossa aioimme pysähtyä joko yöksi ankkuriin Shapinsay saaren edustalle tai menemme suoraan Kirkwalliin.

Irrotimme köydet varhain, jo aamu viideltä, jotta pääsemme hyödyntämään myötävirtaosuuden. Se veikin meitä vinhaan eteenpäin ja saimme siitä hyötyä jopa 10 merimailia, joten kokonaismatkaksi tuli vain 95 mailia. Koko legistä purjehdimme genaakkerin leppoisalla kyydillä 66 mailia. Päivä sujui vaivattomasti. Oli kaunis aurinkoinen päivä ja meri soljui rauhallisesti ympärillämme.

Kun käännyimme Shapinsayn ja Orkneyn pääsaaren väliin, puskimme salmessa pari viimeistä tuntia reilun parin solmun vastavirrassa. Sitten pujahdimme Shapinsayn lahdelle ja laskimme ankkurin Balfourin linnan edustalle maaseudulta tuoksuvassa sunnuntaiyössä.

Aamulla nostimme ankkurin ja siirryimme Kirkwallin satamaan, jonne matkaa Shapinsayltä on vain kolme mailia. Shapinsayn lahden pohja oli hyvä hiekkapohja. Meidän ankkurivinssi sijaitsee etukannella, joten kettinki tuo tullessaan pohjasta kaikenlaista moskaa, jos sellaista siellä on tullakseen. Edellisen veneen kanssa oli aina kova homma siistiä etukansi ankkuroinnin jälkeen, joten halusimme saada Suwenaan merivesipumpulle ulostulon myös etukannelle. Nyt meille on tullut tavaksi, että Andrusin vinssatessa ankkuria, minä huuhtelen kettinkiä merivedellä.
Kirkwallin satama
Kun olimme saapuneet Kirkwalliin ja moottori oli juuri sammutettu, Andrus huomasi hämmästyksekseen, että meillä pilssipumppu pumppaa koko ajan. Minä kiertelin ja kuuntelin ympäri venettä löytääkseni, missä meillä voi olla vuoto. Andrusin avattua moottoritilan, löytyi syyllinen. Merivesipumpun letku oli mennyt rikki ja vettä suihkusi jatkuvasti konetilaan. Suljimme äkkiä merivesipumpun läpiviennin ja vedentulo siten lakkasi. Koko konetila oli yltympäri suolavedessä ja jälleen edessä odotti yksi lisäkorjaus. Olimme juuri olleet aikeissa lähteä veneeltä, joten onneksi Andrus todellakin huomasi pilssipumpun jatkuvan pumppauksen. Olisimme olleet muutaman tunnin nettikahvilassa. Kukapa tietää, paljonko vettä olisi ehtinyt tulla sisälle ja kenties vene olisi voinut upotakin.

Jumituimme Kirkwalliin pidemmäksi aikaa kuin oli tarkoitus, sillä odotimme kovasti Seldenin osia Ruotsista ja saimme ne vasta puolentoista viikon odottelun jälkeen. Niinpä aikaa oli korjata merivesipumpun letku ja puuhata myös paljon muuta.

Itseasiassa hajonneen letkun lisäksi oli myös merivesipumppun painekytkin mennyt rikki, jolloin pumppu pumppasi jatkuvasti täydellä teholla. Voi vain arvailla, kumpi sitten aiheutti kumman? Olimme juuri keväällä hankkineet varaosaksi uuden vesipumpun, joten nyt sille oli nyt käyttöä. Meidän kummatkin pumput, niin makea- kuin merivesipumppu, ovat samaa merkkiä ja mallia. Täytynee sitten seuraavassa marinassa, josta löytyy taas hyvin varusteltu venetarvikeliike, ostaa uusi vesipumppu varaosaksi.
Suwenan rikkinäinen vesipumppu
Käytämme juomavetenä Seagul aktiivihiilisuodattimen läpi suodatettua vettä suoraan vesitankista. Tarvitsemme makeaa vettä sekä kotitalousvetenä että vessojen huuhteluun. Jos siis vesipumppu menisi rikki keskellä merta, niin olisi aika ikävää olla ilman juomavettä ja toimivia vessoja. Toki toisen meidän vessoista saa vaihdettua merivesihuuhtelulle, joka silloin tarvitsee merivesipumpun toimiakseen. Toivotaan, ettei sitä tarvitsisi tehdä. Nimittäin makeaveden ansiosta vessat säilyvät paljon hajuttomimpina eikä kalkkisaostumia synny niin helposti verrattuna merivesihuuhtelulla toimiviin venevessoihin.

Kirkwall on Orkneyn pääkaupunki ja se on pieni ja viihtyisä saaristolaiskaupunki, josta löytyy toki kävelykadun varrelta niin kahviloita, kauppoja kuin ravintoloita. Kun tiesimme viipyvämme pidempään täällä, niin kävimme testaamassa myös paikallisen kampaamon ja jälleen Suwenan miehistön päät ovat kuukaudeksi kunnossa.
Kirkwall
Kirkwallin katedraali
Söpö kalastuslaiva Kirkwallissa
Yllätykseksemme Vodafonen ja O2:n mokkulat eivät toimi Orkneylla. Yhteys oli etanaakin hitaampi GPRS, joka ei jaksanut ladata mitään. Oli yllättävää, että vieläkin Länsi-Euroopasta löytyy paikkoja, jossa maalla ei edes kännykkä toimi. Useimmissa rakennuksissa kännykkä ei kantanut sisälle lainkaan. Kahviloista, ravintoloista ja Orkney hotellista löytyy kuitenkin ilmainen wifi asiakkaille, joten kahviloiden antimet ehtivät tulla meille vähän liiankin tutuiksi Kirkwallin päivien aikana.

Vuokrasimme myös pariksi päiväksi auton, jolla huristelimme ympäri Orkneyn pääsaarta ja siihen yhteydessä olevia pienempiä saaria. On uskomatonta, kuinka paljon Orkneylla on oikeasti historiallisia paikkoja tutkittavaksi. Orkneyn 5000 vuotta vanhoista uskomattomista ihmisasumuksista lisää toisessa blogimerkinnässä.
Lampaita Orkneyn saarilla
Kylä South Ronaldsay saarella Orkneylla
Maataloutta South Ronaldsayn saarella Orkneylla
Andrus hämmästeli uusiutuvan energian määrää Orkneylla, kun lähes jokaisella maatilalla oli oma tuulivoimageneraattori pihalla pyörimässä. Paikallisesta lehdestä selvisikin, että tuulimyllyjä on nyt jo niin paljon, ettei pienempiä niistä enää hyväksytä kytkettäviksi valtakunnan verkkoon, koska verkko ylikuormittuu sähköntuotannosta.
Tuulimylly Orkneyn maatilan pihalla
Orkneyn saariston eteläreunassa sijaitsee suojainen Scapa Flow lahti, joka onkin erittäin suosittu purjehduskohde. Toisen maailmansodan aikaan Churchill padotutti Skapa Flown itäisellä reunalla olevien saarten välit, jotta saksalaisten sukellusveneet eivät pääsisi lahdelle. Tällöin Scapa Flow toimi Englannin laivaston päätukikohtana. Kun meillä oli vuokra-auto käytössämme, halusimme käydä ajamassa Churchillin patoja pitkin, jotka edelleenkin toimivat siltayhteytenä neljän Orkneyn saarten välillä.
Churchillin padot Orkneylla
Vierailu pienellä Birsayn saarella oli todella jännä kokemus. Birsay sijaitsee Orkneyn pääsaaren koillisnurkan tuntumassa. Saarelle pääsee kävellen vain alaveden aikaan, kun meriveden alta paljastuu betoninen kävelypolku. Odotimme kävelypolulla viimeisen puolituntisen ennen kuin alavesi vetäytyi kokonaan reitiltämme. Birsayn saarella pesii lukuisia lintulajeja ja lunneja katsomaan tulleita lintubongareita saapui heti perässämme saarelle. Tuona iltana lunnit olivat piilossa, mutta pääsimme ihailemaan innokkaasti laulavia meriharakoita. Saari oli kaunis ja rauhallinen luontosaari.
Kävelypolku Birsaylle alaveden aikaan
Meriharakka Birsay saarella viikinkitalon raunioilla
Tehtävämme löytää pohjoisin palmupuu sai jatkoa jälleen. Palatessamme eteläisiltä saarilta Andrus bongasi palmupuun omakotitalon etupihalta. Pikainen uukkari ja tässäpäs todiste, että palmupuu jaksaa kasvaa leveysasteella 59 astetta pohjoista.
Palmu Kirkwallissa, 59 astetta pohjoista
Sääolosuhteet vaihtelevat täällä todella nopeasti. Oli myös jännä huomata, että ollessamme South Ronaldsaylla, aurinko paistoi täydeltä terältä. Kun taas palasimme takaisin pääsaarelle, tupsahdimme keskelle sumua, jonka kuulimme leijuneen Kirkwallissa koko tuon meidän eteläsaarikierroksemme ajan. Asia on juuri kuten Andrus tuumasi, että ”Täällä säätiedotukseen ei näköjään voi luottaa, paitsi jos VHF:llä ei anneta kovan tuulen varoitusta, niin todennäköisesti myrskyä ei seuraavaan kuuteen tuntiin ole tulossa”.

Kun vihdoinkin keskiviikkona 11.6. saapuivat Seldenin osat, pääsimme torstaina jatkamaan matkaa Orkneyn muille saarille.

Avainsanat: 

Sivut

Subscribe to Purjevene Suwenan purjehdusblogi RSS