Suwena seilasi tämän kesän eteläisimpään pisteeseen saapuessaan Nidaan sunnuntai-iltana. Nida oli kesän yksi helmistä, jonka vierailuun olemme todella tyytyväisiä. Ilman Suwenaa tämä upea hiekkaparatiisi olisi jäänyt meillä näkemättä, joten veneily on antanut kerta kaikkiaan paljon upeita kokemuksia.
Kuurinhaffin erottaa merestä noin 100 kilometriä pitkä ja 1 – 2 kilometriä leveä hiekkakynnäs nimeltään Neringa. Neringasta noin puolet on Liettuan alueella ja loput Venäjän Kaliningradin aluetta. Laguuni on kapeampi pohjoisosassa, joten vesialueesta vain noin kolmannes kuuluu Liettuaan.
Klaipedasta Nidaan johtaa 25 merimailia pitkä, mutkitteleva, erittäin kapea väylä. Noin kolmannes väylästä on syväykseltään alle 3 metriä ja matalimmillaan se on 2,2 metriä. Andrusin tehdessä plotteriin Klaipeda – Nida reittiä ennen legiä, hän hämmästyksekseen huomasi, että plotterin kartta Navionics Gold vuodelta 2010 ei pidä paikkaansa paperikartan kanssa. Noin 90 % väylän lateraalimerkeistä puuttuivat kokonaan. Vähäiset punaiset ja vihreät kartalla näkyvät poijut olivat vielä väärinpäin. Myös syväysmerkinnät olivat virheellisiä. Onneksi Andrus on hyvin tarkka siitä, että meillä on aina purjehdusalueen paperikartat navigointia varten.
Navigointi oli tarkkaa, sillä varsinkin pohjoisosassa väylä on kapea ja matala sekä lisäksi sen läheisyydessä oli paljon kalaverkkoja. Verkoista meitä varoittelivat jo etukäteen liettualaiset veneilijät. Nidaan mennessä navigointi oli toki haasteellisempaa, koska matkasimme uudella reitillä. Andrus tallensi kuitenkin meidän jäljen karttaplotteriin. Paluumatkaksi sattui sumuinen päivä, mutta jälki helpotti navigointia.
Mennessä puolet legistä oli tuuletonta ja ihanan aurinkoista, joten kiipesin lekottelemaan salongin katolle. Ah sitä lämpöä. Puolimatkassa aurinko meni pilveen ja pian tuuli nousi. Samalla kun minä lisäsin vaatteita, niin lisäsi Suwenakin. Nimittäin matala väylä leveni, joten pääsimme nostamaan purjeet tuulen myötä.
Nidan satamassa venepaikat ovat enimmäkseen poijupaikkoja. Poijut olivat liian lähellä laitureita Suwenaa ajatellen. Kiinnitimme Suwenan kylkikiinnityslaituriin, jossa kylläkin osa kylkikiinnityspaikoista oli vuokrattuna paikallisille. Satamakapteeni toivotti meidät leppoisasti tervetulleiksi Nidaan ja olimme kuulemma tämän kesän ensimmäinen suomalaisvene Nidassa.
Säätiedotukset jatkoivat arvailujaan. Kuten satamakapteeni leppoisasti tuumasi, “Tänä vuonna on luvattu kaikenlaista säätä. Todellisen sään näkee huomenna, kun aamulla pistää nenänsä ulos.” Niin siinä jälleen kävi. Kun piti paistaa, niin satoi. Kun taas luvattiin sadetta ja tuulta, arska puhkui lämpöään täydeltä terältä. Niinpä saapumisillalle luvattu vähäinen tuuli keräsi voimiaan ja puhalteli 12 m/s koko yön. Nidan viikko oli vuorollaan aurinkoista ja pilvistä, sadetta ja tuulta, mutta me viihdyimme Nidassa.
Huikea kokemus oli kiipeillä korkeilla hiekkadyyneillä. Hiekka soljui ihanasti varpaiden välissä. Kiivetessä dyyniä ylös kymmeniä metrejä, repussa odottava vesipullo alkoi tuntua hetki hetkeltä houkuttelevammalta. Kaikista jyrkimmille dyyniseinämille oli kiellettyä kiipeillä. Kiipeilijä nimittäin pudottaa helposti useita tonneja hiekkaa ja dyynejä todella halutaan suojella. Erikoista oli se, että dyynit siirtyvät tuulen voimasta 5 – 10 metriä vuodessa, joten siihen ei enää ihmistä tarvita häiritsemään luonnonvoimia. Nidan eteläpuoleiselle dyynille oli rakennettu valtavan suuri aurinkokello, josta ajan lisäksi näkee myös muita tähtitieteellisiä arvoja.
Kuurinhaffin vesi oli lämmöltään noin 22 astetta, mutta se ei houkuttanut uimaan vihreän levän vuoksi. Neringan länsirannalla odottaa huikeat hiekkarannat ja puhdas ja toki hieman viileämpi Itämeren vesi. Niinpä pakkasimme rantakamppeet reppuun ja kiipesimme vajaa pari kilometriä hiekkakynnäksen yli Nidasta Itämeren rannalle. Ranta levittäytyi molempiin suuntiin silmän kantamattomiin. Levitimme oman rantapeittomme hiekalle lukuisten muiden auringonpalvojien joukkoon. Aallot löivät kohisten rantaan ja oli mahtavan rentouttavaa lepäillä hiekalla veden musiikki korvissaan. Tuntui kuin olisimme paljon eteläisimmillä leveysasteilla, kun aallot keinuttivat meitä ja antoivat vauhtia uinnillemme. Ihmiset hihkuivat ja hyppelivät ja väistelivät innoissaan aaltoja. Ranta oli todella täynnä porukkaa. Ihmiset olivat lähteneet rannalle jälleen koko perheen voimin. Ihan perheen pienimmätkin, jotka nippa nappa vasta kävelivät, pyörivät onnellisina hiekassa kasaten iholle hiekkakerrosta.
Nidassa on pari tuhatta vakituista asukasta ja kesäisin kaupunki täyttyy 50000 turistin voimin. Joka puolella on tarjolla huoneita vuokrattavaksi. Niin pyöriä, polkuautoja, kanootteja kuin hauskoja Segway vempeleitä oli myös vuokrattavana. Ravintolat ja baarit kuhisivat ihmisiä. Me löysimme ihastuttavan ravintolan, jossa Nidan kansallispukuun sonnustautuneet tarjoilijat palvelivat ystävällisesti asiakkaita. Soliseva vesiputous, rauhallinen instrumentaalimusiikki ja vehreä ympäristö tekivät ravintolasta ainutlaatuisen muiden turistiravintoloiden keskellä. Samalla pääsimme maistamaan herkullisia täytettyjä lättyjä, joihin sai valita niin suolaisia kuin makeita täytteitä. Itämeren kierroksella olemme jo löytäneet jo kolme perinne pannukakkua, jotka Ahvenanmaalla tehtiin mannaryyneistä, Visbyssä riisistä ja nyt Liettuassa perunasta.
Liettua paljastui olut maaksi. Varmasti Saksan historialla on siihen myös vaikutuksensa. Joka tapauksessa oluen hinta on täällä todella edullinen. Ravintolassa olut maksaa noin 5 litas eli 1,45 €. Lisäksi ilmapiirin rentoutta kuvaa hyvin se, kun kioskin eteen oli asetettu pari penkkiä pöytineen, siitäkin tuli näköjään ravintola. Tällöin olut maksoi enää 2,8 litas eli 0,8 €.
Satamassa saimme jälleen uusia veneystäviä. Suwenan viereen saapui saksalaisvene Marjellche miehistönään viehättävät rouva Elfi ja herra Günther. Saimme kuulla heidän upeasta venematkailusta. He olivat lähteneet 65-vuotiaina kiertämään palloa Hallberg-Rassy purjeveneellään seitsemäksi vuodeksi. Palattuaan he vaihtoivat veneensä 34-jalkaiseen Minor moottoriveneeseen, jolla he ovat seilanneet Välimerellä, pitkin Euroopan kanavia ja ristiin rastiin Itämerta. Jopa Göta kanavan he ovat matkanneet 4 kertaa. Nyt herra Günther on 80-vuotias ja edelleen veneily maittaa. He olivat aivan ihania ihmisiä ja toivottavasti Marjellche vie heidät vielä moneen mukavaan paikkaan.
Nida oli muuten hyvä mesta, mutta veneilijöiden on hyvä kuitenkin huomioida, että satamassa on paljon lokkeja ja pikku lintuja, joten kannenpuhdistusta siellä joutuu tekemään säännöllisesti. Neringan alue tunnetaankin kalastajien tuuliviiriperinteestä. Jokaisella kylällä oli aikanaan oma tuuliviiri, joka osoitti sallitun kalastusalueen. Värikkäät ja kuviolliset tuuliviirit ovat ainutlaatuinen perinne, joka on vain ollut käytössä Neringassa.
Kuuden mukavan Nidan päivän jälkeen palasimme perjantai-iltana Klaipedaan, josta matkan on tarkoitus jatkua jälleen uuteen maahan Latviaan. Ensimmäinen Latvian kohteemme on Liepaja.