Kappeln 29.7. – 31.7.
Viimeinen kesämatkamme legi oli Heiligenhafenista Kappelniin. Nautimme täysillä purjehtimisesta, sillä vasta muutaman viikon päästä pääsemme takaisin veneelle.
Ylittäessämme Kielin lahtea tuntui huikealta ohittaa Kiel ja Kielin kanavan Itämeren puoleinen pää, sillä sieltä suuriosa maailmalle matkanneista veneistä ovat maailmanmatkansa aloittaneet. Olemme itse matkanneet Itämeren ympäri kaikissa yhdeksässä Itämeren maassa ja nyt olemme päinvastaisessa päässä itämerta. Kotisatamamme Oulussa on Itämeren koillisessa nurkassa ja Kiel taas vastaavasti Itämeren lounaisnurkassa. Kielin kanava saa vielä odottaa, sillä vasta ensi keväänä aiomme suunnata Suwenan Kielin kanavaan ja Pohjanmerelle.
Nyt vielä oli aika keskittyä Itämereen ja odotimme mielenkiinnolla, millaisen talvikodin olimme Suwenalle valinneet. Käännettyämme Suwenan Schlein salmeen, huomasimme sen olevan täynnä joka suuntaan matkaavia veneitä, vaikka oli jo sunnuntai-ilta. Schlein alueella on toistakymmentä venesatamaa. Pelkästään Kappelnin kaupungissa niitä on neljä, joista yksi satama oli meidän valitsema Ancker Yachting.
Anckerin satama oli ihan yhtä täynnä veneitä kuten kaikki muutkin näin heinäkuun lopussa. Olimme varanneet Anckerin satamasta myös venepaikan pariksi kuukaudeksi, jotta voimme käydä vielä alku syksystä veneilemässä ennen veneen nostoa. Satama oli kuitenkin niin tungettuna täyteen, että onneksemme löysimme yhden paikan aivan laiturin ulkoreunasta, jonne kiinnitimme Suwenan.
Maanantain ensimmäinen homma olikin selvittää, minne satamakapteeni oli varannut Suwenalle paikan. Meillä oli edessä kaksi touhukasta päivää, jotta ehdimme järjestellä kaikki asiat kuntoon ennen tiistai-illan kotiin lentämistä.
Kappeln yllätti meidät, sillä sataman läheisyydessä sijaitsee kymmenkunta venealan yritystä. Olimme todella löytäneet hyvän paikan, jossa varmasti niin veneennosto kuin keväällä lasku sujuvat kaikkine huoltoineen ja tarviketarpeineen loistavasti.
Andrus oli esimerkiksi suunnitellut jo jonkin aikaa, että tekisimme dieseljärjestelmäämme hieman päivitystä. Ihan parin talon päässä Anckerin satamasta löysimme dieselhuoltoyrityksen, josta saimme kaverin käymään Suwenalla. Andrus ja mekaanikko tutkivat dieseljärjestelmäämme, jonne Andrus haluaa lisätä sähköisen polttoaineen puhdistusjärjestelmän. Hänen piirroksensa ja aktiivisen saksan ja englanninkielisen keskustelun jälkeen saimme sovittua tarvittavista töistä, jotka sitten elokuun lopulla toteutetaan, kun jälleen pääsemme takaisin veneelle.
Maanantai-illalla, kun sekä pakastin että jääkaappi olivat jo sulatettuna, päätimme hemmotella vielä itseämme ravintolaruoalla. Kun veneily-ystävämme Manfred ja Gigi kuulivat, että olemme tulossa Kappelniin, he suosittelivat lämpimästi herra Starkin ravintolaa. Olimme onnekkaita, että satuimme saamaan vapaan pöydän, sillä sinne yleensä pitää tehdä jopa viikkoa ennen varaus. Tämä ravintola on todella erikoinen ravintola, sillä heillä ei perinteistä menua ole lainkaan. Jokainen asiakas saa kutsun kokin luo suunnitellakseen itselleen mieleisen aterian. Me toki halusimme kalaa ja saimme ensin valita laajasta kalavalikoimasta haluamamme kalan. Sen jälkeen keskustelimme kokin kanssa, miten haluamme kalan ja kaiken muun ateriassamme valmistettavan. Me innostuimme maistamaan talon erikoista, johon tulee neljää erilaista kalaa italialaisittain grillattuna kaikkine lisukkeineen. Voi hyvänen aika, kuinka täynnä olimme, kun hipsuttelimme vatsat pinkeinä nukkumaan kesämatkamme viimeistä, 77. yötä Suwenalle.
Tiistaina tuntui tosi haikealta jättää Suwena niin kauas kotoa. Tänne ei todellakaan iltapurjehdukselle hypätä, mutta tähän saamme tottua, kun aiomme matkata kesä kesältä kauemmas. Suwena jäi odottamaan satamaan, kun me hurautimme lentokoneella kotiin. Meinasi vähän naurattaa, kun kymmenen viikkoa olemme Itämerta seilanneet ja paluu kotiin vei vain pari tuntia. Kyllä rauhallinen purjehtiminen kuitenkin aina suihkukoneen voittaa.
