Yli 5000 vuotta historiaa Orkneylla

Ma, 07-07-2014 20:46 -- Eve

Vuokrasimme pariksi päiväksi auton, jolla huristelimme ympäri Orkneyn pääsaarta ja siihen yhteydessä olevia pienempiä saaria. On uskomatonta, kuinka paljon Orkneylla on oikeasti historiallisia paikkoja tutkittavaksi. Me ehdimme tutustua vain muutamiin niistä, sillä halusimme myös nähdä Orkneyn kaunista luontoa.

Ensimmäisenä suuntasimme tutkimaan kahta muinaista kivikehää, jotka laittoivat kyllä mielikuvituksen liikkeelle. Miten ihmeessä ihmiset ovat aikoinaan louhineet alkeellisilla työkaluilla nuo järkälemäiset kivipaadet ja kuljettaneet ne pystyttääkseen niistä kivikehämuodostelmia? Niiden käyttötarkoitusta ei ole tiedossa, mutta tunnelma kivikehässä on niin pysähdyttävä, että on helppoa uskoa niiden olleen pyhiä paikkoja tai mitä ikinä rituaaleja niissä on sitten suoritettukaan.

Standing Stones of Stenness on yksi Englannin vanhimmista kivikehistä. Se on rakennettu 3100 vuotta ennen ajanlaskua. Siinä on käytetty jopa kuusi metriä korkeita seisovia kiviä, joten niiden varjossa tuntee itsensä tosi pieneksi. Kivikehä on halkaisijaltaan 44 metriä ja jäljellä on vain osa alkuperäisistä kivistä. Siitä huolimatta kivikehä oli todella vaikuttava. Eipä ihme, että Diana Gabaldon on käyttänyt näitä esihistoriallisia kivikehiä romaaneissaan aikamatkustamisen paikkoina. Me onneksi pysyimme omassa ajassamme ja jatkoimme matkaa seuraavalle vielä suuremmalle kivikehälle.
Eve tutkimassa Stenness kivikehää
Ring of Brodgar on vain noin mailin päässä pienemmältä kivikehältä ja samalla alueella läntisellä Orkneyn pääsaarella sijaitsee myös Maeshowen hautakammio sekä useita yksittäisiä kivipaasia.

Ring of Brodgarin valtava kivikehä on 104 metriä halkaisijaltaan ja sen arvioidaan olevan ajalta 2500 - 2000 eaa. Se on kolmanneksi suurin kivikehä Brittein-saarilla. Kivikehässä on alun perin ollut 60 kappaletta 2 – 5 metriä korkeita kivipaasia, joista jäljellä on 27 kiveä. Tähän kivikehään on kaksi sisäänkäyntiä. Mitä kokoontumisia siellä on sitten aikoinaan järjestettykään, niin kivikehään tai sen ulkopuolelle on mahtunut valtavasti ihmisiä seuraamaan tapahtumaa. Vaikka kivikehien merkitystä ei tiedetä, niin niillä on varmasti ollut erityismerkitys. Miksi muutoin tällaisia valtavia työmääriä vaativia rakennelmia ihmiset olisivat yli 5000 vuotta sitten neoliittisella kaudella rakentaneet?
Eve yrittämässä aikamatkustamista Brodgar kivikehässä
Eve ja Andrus Brodgarin kivikehän luona Orkeylla
Brodgarin kivikehä Orkneyn pääsaarella
Kukkulalla, näköetäisyydellä kivikehistä, sijaitsee Maeshowe, joka on 2800 eaa rakennettu hautakammio. Sen arkkitehtuuri on niin poikkeavaa, että Andrus tuumasikin, ”Tuntuu kuin se olisi muukalaisarkkitehtuuria ja sen olisi avaruusoliot rakentaneet.” Hautakammio oli rakennettu kivilaatoista ja katto kaartui sisään päin kerros kerrokselta. Jokaiseen neljään hautakammion nurkkaan oli sijoitettu valtavan korkea standing stone eli seisova kivi. Hautakammion keskitila oli todella suuri avaratila, joten sen epäillään toimineen myös seremoniatilana. Kammion reunoilla olivat itse hautakammiot. Kammion sisääntulokäytävä oli suunnattu siten, että talvipäivänseisauksen aikana aurinko paistaa suoraan sisääntulokäytävään auringon laskun aikaan.

Kammion seinillä oli myös riimukirjoitusta, jotka viikingit olivat seinille kaivertaneet, kun he olivat murtautuneet hautakammioon katon kautta 1100-luvulla. Harmiksemme tämä oli ainoa esihistoriallinen paikka, jossa ei saanut kuvata.

Vaikka kivikehät olivat minun ennakkosuosikit, niin Skara Brae veti kyllä pohjat Orkneyn pääsaarella. Vuonna 1850 voimakas myrskytuuli ja harvinaisen korkea vuorovesi paljastivat uskomattoman löydön maan alta. Lukuisia yli 5000 vuotta vanhoja kiviasumusten raunioita tuli jälleen päivän näköön. Tällöin kartanonherra William Watt of Skaill suoritti kaivauksia ja hiekalla täyttyneet rakennukset paljastettiin.

Radiohiiliajoituksella 1970-luvun alussa pystyttiin vahvistamaan, että näissä myöhäis-neoliittisen kauden kiviasumuksissa on asuttu jopa 600 vuoden ajanjakson verran 3200 - 2200 eaa välillä. Tuo pitkä neljän tuhannen vuoden aika, jolloin hiekka on peittänyt kiviasumuksia, säilytti Skara Braen ällistyttävän hyvässä kunnossa. Kivikylän lukuisat talot säilyivät niin seinien, käytävien kuin myös osittain kattoina toimivien laattakivien osalta. Taloissa säilyneet kivihuonekalut antavat uskomattoman välähdyksen siitä, millaista elämä oli mahdollisesti neoliittisen kauden Orkneylla.

Alkuperäisiä kivitaloja halutaan suojella, joten kiviasumuksia voi katsella vain ulkopuolelta. Alueelle oli kuitenkin rakennettu yhdestä asumuksesta erillinen mallitalo. Siellä pääsee rauhassa tutkimaan ja kömpimään joka koloon.
Skara Brae mallitalo Orkneyn pääsaarella
Alkuperäinen Skara Brae kivitalo
Andrus testaamassa Skara Brae mallitalon kivisänkyä
Asumusten keskellä sijaitsee tulisija. Makuusijat oli rakennettu asumuksen reunalle syvennyksiin, jotka oli erotettu noin polven korkuisilla pystykivillä muusta asumuksesta. Taloissa oli sekä etu- että takakulkuaukko, jotka oli sijoitettu fiksusti kaarevan käytävän toisiin päihin. Niinpä ilmanvaihto pelasi, mutta tuuli ei päässyt viemään lämpöä mukanaan.

Yllätyksekseni näkövammani vuoksi he ilmoittivat, että saan mennä myös varsinaisten kiviasumusten sisälle. Opas esitteli kivikylän asumuksia meille ja sain käydä oletettavasti työpajana toimineessa talossa, jossa oli esimerkiksi seinille upotettu laattakivistä tehtyjä hyllyjä työkaluja varten. Talot oli rakennettu kylki kylkeen ja niiden välissä mutkitteli kaarevia, kapeita käytäviä. Näin kyläyhteisö muodostui yhteen rakennetuista pienistä kammiomaisista taloista.
Eve tutkimassa aitoa Skara Brae kivitaloa
5000 vuotta sitten Orkneyn saarilla on ollut lämpimämpi ilmasto kuin nykyään. Maa on ollut vehreämpää ja niinpä ihmiset ovat saaneet ravintonsa niin maanviljelystä, metsästämällä kuin kalastamalla. Ei kuitenkaan ole tietoa, miksi nämä kiviasumukset ovat autioituneet. Onko jokin sairaus tai sota vaiko jokin luonnonilmiö aiheuttanut ihmisten kuolemisen tai muuttamisen pois näistä asumuksista.

Skara Brae oli todella hämmennystä ja ihailua aiheuttava kokemus. Kyllä kannatti purjehtia näin kauas nähdäksemme vilauksen vuosituhansia sitten eläneiden esi-isiemme elämästä.

Avainsanat: 

Kirkwall 1.6. - 11.6.

Ma, 23-06-2014 01:10 -- Eve

Sunnuntain legimme oli 105 mailia Peterheadistä Orkneylle, jossa aioimme pysähtyä joko yöksi ankkuriin Shapinsay saaren edustalle tai menemme suoraan Kirkwalliin.

Irrotimme köydet varhain, jo aamu viideltä, jotta pääsemme hyödyntämään myötävirtaosuuden. Se veikin meitä vinhaan eteenpäin ja saimme siitä hyötyä jopa 10 merimailia, joten kokonaismatkaksi tuli vain 95 mailia. Koko legistä purjehdimme genaakkerin leppoisalla kyydillä 66 mailia. Päivä sujui vaivattomasti. Oli kaunis aurinkoinen päivä ja meri soljui rauhallisesti ympärillämme.

Kun käännyimme Shapinsayn ja Orkneyn pääsaaren väliin, puskimme salmessa pari viimeistä tuntia reilun parin solmun vastavirrassa. Sitten pujahdimme Shapinsayn lahdelle ja laskimme ankkurin Balfourin linnan edustalle maaseudulta tuoksuvassa sunnuntaiyössä.

Aamulla nostimme ankkurin ja siirryimme Kirkwallin satamaan, jonne matkaa Shapinsayltä on vain kolme mailia. Shapinsayn lahden pohja oli hyvä hiekkapohja. Meidän ankkurivinssi sijaitsee etukannella, joten kettinki tuo tullessaan pohjasta kaikenlaista moskaa, jos sellaista siellä on tullakseen. Edellisen veneen kanssa oli aina kova homma siistiä etukansi ankkuroinnin jälkeen, joten halusimme saada Suwenaan merivesipumpulle ulostulon myös etukannelle. Nyt meille on tullut tavaksi, että Andrusin vinssatessa ankkuria, minä huuhtelen kettinkiä merivedellä.
Kirkwallin satama
Kun olimme saapuneet Kirkwalliin ja moottori oli juuri sammutettu, Andrus huomasi hämmästyksekseen, että meillä pilssipumppu pumppaa koko ajan. Minä kiertelin ja kuuntelin ympäri venettä löytääkseni, missä meillä voi olla vuoto. Andrusin avattua moottoritilan, löytyi syyllinen. Merivesipumpun letku oli mennyt rikki ja vettä suihkusi jatkuvasti konetilaan. Suljimme äkkiä merivesipumpun läpiviennin ja vedentulo siten lakkasi. Koko konetila oli yltympäri suolavedessä ja jälleen edessä odotti yksi lisäkorjaus. Olimme juuri olleet aikeissa lähteä veneeltä, joten onneksi Andrus todellakin huomasi pilssipumpun jatkuvan pumppauksen. Olisimme olleet muutaman tunnin nettikahvilassa. Kukapa tietää, paljonko vettä olisi ehtinyt tulla sisälle ja kenties vene olisi voinut upotakin.

Jumituimme Kirkwalliin pidemmäksi aikaa kuin oli tarkoitus, sillä odotimme kovasti Seldenin osia Ruotsista ja saimme ne vasta puolentoista viikon odottelun jälkeen. Niinpä aikaa oli korjata merivesipumpun letku ja puuhata myös paljon muuta.

Itseasiassa hajonneen letkun lisäksi oli myös merivesipumppun painekytkin mennyt rikki, jolloin pumppu pumppasi jatkuvasti täydellä teholla. Voi vain arvailla, kumpi sitten aiheutti kumman? Olimme juuri keväällä hankkineet varaosaksi uuden vesipumpun, joten nyt sille oli nyt käyttöä. Meidän kummatkin pumput, niin makea- kuin merivesipumppu, ovat samaa merkkiä ja mallia. Täytynee sitten seuraavassa marinassa, josta löytyy taas hyvin varusteltu venetarvikeliike, ostaa uusi vesipumppu varaosaksi.
Suwenan rikkinäinen vesipumppu
Käytämme juomavetenä Seagul aktiivihiilisuodattimen läpi suodatettua vettä suoraan vesitankista. Tarvitsemme makeaa vettä sekä kotitalousvetenä että vessojen huuhteluun. Jos siis vesipumppu menisi rikki keskellä merta, niin olisi aika ikävää olla ilman juomavettä ja toimivia vessoja. Toki toisen meidän vessoista saa vaihdettua merivesihuuhtelulle, joka silloin tarvitsee merivesipumpun toimiakseen. Toivotaan, ettei sitä tarvitsisi tehdä. Nimittäin makeaveden ansiosta vessat säilyvät paljon hajuttomimpina eikä kalkkisaostumia synny niin helposti verrattuna merivesihuuhtelulla toimiviin venevessoihin.

Kirkwall on Orkneyn pääkaupunki ja se on pieni ja viihtyisä saaristolaiskaupunki, josta löytyy toki kävelykadun varrelta niin kahviloita, kauppoja kuin ravintoloita. Kun tiesimme viipyvämme pidempään täällä, niin kävimme testaamassa myös paikallisen kampaamon ja jälleen Suwenan miehistön päät ovat kuukaudeksi kunnossa.
Kirkwall
Kirkwallin katedraali
Söpö kalastuslaiva Kirkwallissa
Yllätykseksemme Vodafonen ja O2:n mokkulat eivät toimi Orkneylla. Yhteys oli etanaakin hitaampi GPRS, joka ei jaksanut ladata mitään. Oli yllättävää, että vieläkin Länsi-Euroopasta löytyy paikkoja, jossa maalla ei edes kännykkä toimi. Useimmissa rakennuksissa kännykkä ei kantanut sisälle lainkaan. Kahviloista, ravintoloista ja Orkney hotellista löytyy kuitenkin ilmainen wifi asiakkaille, joten kahviloiden antimet ehtivät tulla meille vähän liiankin tutuiksi Kirkwallin päivien aikana.

Vuokrasimme myös pariksi päiväksi auton, jolla huristelimme ympäri Orkneyn pääsaarta ja siihen yhteydessä olevia pienempiä saaria. On uskomatonta, kuinka paljon Orkneylla on oikeasti historiallisia paikkoja tutkittavaksi. Orkneyn 5000 vuotta vanhoista uskomattomista ihmisasumuksista lisää toisessa blogimerkinnässä.
Lampaita Orkneyn saarilla
Kylä South Ronaldsay saarella Orkneylla
Maataloutta South Ronaldsayn saarella Orkneylla
Andrus hämmästeli uusiutuvan energian määrää Orkneylla, kun lähes jokaisella maatilalla oli oma tuulivoimageneraattori pihalla pyörimässä. Paikallisesta lehdestä selvisikin, että tuulimyllyjä on nyt jo niin paljon, ettei pienempiä niistä enää hyväksytä kytkettäviksi valtakunnan verkkoon, koska verkko ylikuormittuu sähköntuotannosta.
Tuulimylly Orkneyn maatilan pihalla
Orkneyn saariston eteläreunassa sijaitsee suojainen Scapa Flow lahti, joka onkin erittäin suosittu purjehduskohde. Toisen maailmansodan aikaan Churchill padotutti Skapa Flown itäisellä reunalla olevien saarten välit, jotta saksalaisten sukellusveneet eivät pääsisi lahdelle. Tällöin Scapa Flow toimi Englannin laivaston päätukikohtana. Kun meillä oli vuokra-auto käytössämme, halusimme käydä ajamassa Churchillin patoja pitkin, jotka edelleenkin toimivat siltayhteytenä neljän Orkneyn saarten välillä.
Churchillin padot Orkneylla
Vierailu pienellä Birsayn saarella oli todella jännä kokemus. Birsay sijaitsee Orkneyn pääsaaren koillisnurkan tuntumassa. Saarelle pääsee kävellen vain alaveden aikaan, kun meriveden alta paljastuu betoninen kävelypolku. Odotimme kävelypolulla viimeisen puolituntisen ennen kuin alavesi vetäytyi kokonaan reitiltämme. Birsayn saarella pesii lukuisia lintulajeja ja lunneja katsomaan tulleita lintubongareita saapui heti perässämme saarelle. Tuona iltana lunnit olivat piilossa, mutta pääsimme ihailemaan innokkaasti laulavia meriharakoita. Saari oli kaunis ja rauhallinen luontosaari.
Kävelypolku Birsaylle alaveden aikaan
Meriharakka Birsay saarella viikinkitalon raunioilla
Tehtävämme löytää pohjoisin palmupuu sai jatkoa jälleen. Palatessamme eteläisiltä saarilta Andrus bongasi palmupuun omakotitalon etupihalta. Pikainen uukkari ja tässäpäs todiste, että palmupuu jaksaa kasvaa leveysasteella 59 astetta pohjoista.
Palmu Kirkwallissa, 59 astetta pohjoista
Sääolosuhteet vaihtelevat täällä todella nopeasti. Oli myös jännä huomata, että ollessamme South Ronaldsaylla, aurinko paistoi täydeltä terältä. Kun taas palasimme takaisin pääsaarelle, tupsahdimme keskelle sumua, jonka kuulimme leijuneen Kirkwallissa koko tuon meidän eteläsaarikierroksemme ajan. Asia on juuri kuten Andrus tuumasi, että ”Täällä säätiedotukseen ei näköjään voi luottaa, paitsi jos VHF:llä ei anneta kovan tuulen varoitusta, niin todennäköisesti myrskyä ei seuraavaan kuuteen tuntiin ole tulossa”.

Kun vihdoinkin keskiviikkona 11.6. saapuivat Seldenin osat, pääsimme torstaina jatkamaan matkaa Orkneyn muille saarille.

Avainsanat: 

Peterhead 29.5. - 31.5.

Ti, 10-06-2014 22:14 -- Eve

Tämän kesän matkaa on tehty vasta vajaa kolme viikkoa ja Suwenan lokissa on jo 533 merimailia, kun kiinnitimme köydet Peterheadin satamassa. Englannin ja Skotlannin itärannikolla ei luonnollisia suojasatamia juurikaan ole, vaan satamat on pitänyt rakentaa erikseen. Useimmat avataan vain yläveden aikoihin. Siitä huolimatta meidän 1,85 syväyksellä emme niihin kaikkiin edes pääse.

Tarkoituksemme oli pysähtyä muutamissa ankkuripaikoissa matkalla pohjoiseen, mutta tuuli on puhaltanut juuri siitä ainoasta suunnasta, jolloin kovan mainingin vuoksi suunnittelemamme ankkuripaikka olisi ollut mahdoton.

Arbroathista meillä oli 67 mailin legi Peterheadiin. Sivutuuli puhalsi juuri sopivasti 8 solmun nopeudella, joten halusimme nostaa jennin heti lähdettyämme satamasta. Genoarulla ei inahtanutkaan, kun yritimme ajaa purjetta ulos. Tähän mennessä meillä ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia ison eikä genoan kanssa, joten kai sen aika sitten jo oli.

Piti vähän aikaa pohtia, mihin hyvään piilopaikkaan olin genoan manuaalisen käsiveivin laittanut. Isolla ja mesaanilla on ihan omat tukevat metalliveivit, jotka olivat kädenulottuvilla sitloodassa. Ne eivät kuitenkaan sovi genoalle, koska genoanmoottorin ja reelingin välissä ei ole riittävästi tilaa. Jennin manuaaliveivi on itseasiassa päättymättömällä köydellä rakennettu rulla.

Tällä kertaa genoan avaaminen kesti 15 minuuttia, kun Andrus pyöritti päättymätöntä köyttä ja minä hoidin skuuttia. Yhdellä köydenpyöräytyksellä genoa avautui pari senttiä, joten Andrusilla tuli päivän liikuntasuoritus samalla hoidettua.
Veneitä ja öljylauttojen huoltoaluksia Peterheadissa
Satamassa Andrus avasi furlexin moottorin ja hänen epäilys varmistui. Moottorin sisälle oli päässyt suolavettä tiivistyksestä huolimatta. Sen vuoksi hammashihnassa oli ruostumisen merkkejä ja se oli katkennut. Nyt odotamme Seldenin tehtaalta Ruotsista pakettia, jotta saamme uuden hammashihnan ja hammaspyörän.
Rikkinäinen furlexin hammashihna
Andrus muisteli lukeneensa jutun vastaavasta tilanteesta, jossa kaveri pyöritti akkuporakoneella genoan moottoria. Yritimme löytää rautakaupasta puolen tuuman sovitinkappaletta porakoneeseen, mutta sellaista ei ollut tarjolla. Venenaapurimme S/y Skolingilta tarjoutuivat käyttämään Andrusia autolla työkalukaupassa ja sieltä oikea osa löytyikin. Lämmin kiitos avustanne ja hyviä tuulia teidän kesäpurjehdukselle Norjassa S/y Skolingin miehistö!
Hätätilanteessa genoaa voi rullata myös porakoneella
Andrus testaamassa porakonetta furlexiin
Hätäapu työkalut rullapurjeille
S/Y Skoling ja miehistö Peterheadissa
Suomesta käsin palmut edustavat lämmintä ja trooppista ilmastoa. Siksipä on niin hauskaa löytää palmupuu näin korkeilta leveysasteilta. Golf-virran ansiosta täällä Skotlannissa palmut pystyvät kasvamaan, joten päätimme aloittaa pohjoisimman palmun etsinnän. Tässäpäs on Peterheadin sataman pieni, mutta sitkeä palmu leveyspiiriltä 57 astetta 29,8 minuuttia pohjoista.
Palmu Peterheadissa 57 astetta pohjoista

Avainsanat: 

Tay-joki ja Arbroath 25.5. - 28.5.

Su, 08-06-2014 16:33 -- Eve

Edinburghista oli tarkoitus mennä suoraan Peterheadiin 112 mailin matka. Sääennustus lupasi kevyttä kaakkoistuulta, mutta saimmekin kovemman vastaisen koillistuulen, joten vasta-aallokko oli melkoinen. Olisimme saapuneet Peterheadiin aamuyöllä, mutta ikävän keikutuksen vuoksi Andrus alkoi tutkia vaihtoehtoisia paikkoja merikartasta ja Reedsin almanakasta.

Arbroathin sataman portti on avoinna +-3 tuntia ylävedellä satamakonttorin aukioloaikana, joten se ei tullut enää näin myöhään kyseeseen. Muutenkin Englannin ja Skotlannin itärannikolla suuriosasatamista kuivuu alavedellä, niinpä reitit on syytä suunnitella etukäteen. Vaikka purjehditaan rannikon lähellä, niin todellisuudessa se vastaa avomeripurjehdusta. Onneksi Andrus löysi Tay-joen, jonka varrella oli muutamia kiinnityspoijuja sekä ankkurointipaikka. Toki siellä on myös pieni Tayportin venesatama, mutta oli alavesi, joten satama oli kuivana.
Tayportin satama
Alaveden vuoksi joella oli vähemmän vettä ja lisäksi joen suuhun oli kulkeutunut hiekkaa muodostaen hiekkakynnyksen, niinpä mereltä saapuva maininki murtui pintaan. Kun niihin vielä lisätään vastavirta ja vastakkaisesta suunnasta puhaltava tuuli, niin kunnon rullauksen ainekset olivatkin koossa. Vaikka isopurje toimikin tukipurjeena, keikuimme lähes pari tuntia ennen kuin jokea ylös joki hieman rauhoittui.
Majakka Tay-joen rannalla
Tay-joki Skotlannissa
Ankkuripaikka sijaitsee joen mutkan takana noin 10 mailia yläjuoksuun Woodhaven kylän edustalla. Karttaan on merkitty kaksi vedenalaista kaapelia heti Tay-joen sillan jälkeen. Sitten onkin jo joen eteläisellä reunalla pienemmille veneille sopivia kiinnityspoijuja sekä ankkurointipaikka, jossa on hyvin pitävä hiekkapohja. Mikä ihanan rauhallinen ja suojaisa lahdelma sieltä löytyikään. Jäimme koillistuulelta viereisen kallion taakse varjoon. Vietimme todella rauhallisen yön Suwenan hiljakseen kääntyillessä vuoroveden myötä. Nukuimme makeat, pitkät yöunet, kun olimme velloneet Port Edgarin satamassa monta edellistä yötä jatkuvasti heräillen.
Woodhaven Tay-joen rannalla
Aamulla meitä odotti iloinen yllätys, sillä saimme reippaan sähköpostitervehdyksen rannalla olevasta talosta, jonka edustalla olimme ankkurissa.
Welcome Suwena!
How unusual to see a Finnish flag in the Tay! You have chosen a lovely spot to anchor – if you are on deck a little later, watch out for the otters who sometimes are out fishing at twilight.
Best wishes and enjoy your journey
Sara – from the house you are alongside.

Ensimmäistä kertaa merellä meillä oli vesitankki lähes tyhjänä. Sekös harmitti, sillä olisi ollut mukavaa laskea jolla ja lähteä tutkimaan jokea ja viettää ainakin yksi päivä Tay-joella. Nyt edessä oli vain parin tunninmatka Arbroathiin ja sataman porttikin oli sopivasti avautumassa, niinpä nostimme ankkurin Tay-joen puhtaasta hiekkapohjasta ja suuntasimme savukaloistaan kuuluisaan Arbroathiin.

Matkalla Suwenan kanssa kisaili pari delfiiniä, jotka pompahtelivat upeisiin hyppyihin Suwenan vierellä. Lieneekö ollut pariskunta, kun sen verran läheisiltä delfiineiltä vaikuttivat.
Delfiinit Suwenan vieressä Pohjanmerellä
Onneksi lähestyimme Arbroathia päiväsaikaan, sillä usean mailin matkalla Arbroathia ympäröi todellinen kalaverkkojen viidakko. Andrus pohdiskeli useaan otteeseen, että "mistähän nuokin pystyy kiertämään, kun niiden välissä ei juuri tilaa ollut". Aikamme pujoteltuamme verkkojen välissä pääsimme ajamaan satama-altaaseen sisälle. Ainakin tiedämme, mistä Arbroath Smokies kalat ovat peräisin.
Arbroathin Smokies savukalat työn alla
Tämä satama oli jälleen siisti ja viihtyisä ja hyvin hoidettu. Arbroath itsessään vaikutti idylliseltä kalastajakaupungilta. Ei myöskään pidä unohtaa, että Arbroath sijaitsee Anguksen maakunnassa, jossa Skotlannin ylpeys Aberdeen Angus lihakarjaa kasvatetaan. Aberdeen Angus pihvi on kyllä erittäin maittavaa, jos sitä vaan pääsee maistamaan.
Suwena Arbroathin satamassa
Jotta tämä tarina ei mene ihan syömiseksi, pitää juomisestakin hieman mainita. Kun maanantai-iltana olimme iltakävelyllä Arbroathissa ja saimme niskaamme sadekuuron, päätimme mennä pitelemään sadetta sisätiloihin. Löysimme kotoisen Pageant pubin, jossa jo ovella mainostettiin, ei musiikkia. Pubissa oli rentofiilis, kun pintin ääressä ihmiset rupattelivat keskenään ja ratkoivat ristisanoja. Myös meidät napattiin nopeasti mukaan juttuihin. Skotlannissa kun nyt ollaan, niin viski tuli siinä puheeksi ja pian saimme perinpohjaisen skottiviskiesitelmän baarinomistaja Colinilta. Olimme ilmeisesti niin innokkaita kuulijoita, että hän yhtäkkiä nappasi kirjahyllystä Whiskey Bible kirjan, jonka hän lahjoitti meille. Siinä on yli tuhat viskiä maisteltu ja arvioitu. Nyt meillä on muutama viikko aikaa lukea viskiraamattua, jotta osaamme pysähtyä parhaiden viskitislaamojen venelaitureissa :-)

Avainsanat: 

Edinburgh 21.5. - 24.5.

Ti, 03-06-2014 16:44 -- Eve

Keskiviikko vierähti merellä, kun matkasimme Amblesta Port Edgarin satamaan 88 mailia. Jälleen matka alkoi mukavassa tuulessa ja pääsimme purjehtimaan, mutta jälleen päivän mittaan tuuli loppui ja jouduimme ajamaan moottorilla Port Edgariin saakka.
Farne saari Englannin koilliskulmassa
Lintubongareita matkalla Farne saarelle
Edinburgh sijaitsee Firth of Forth lahden pohjukassa ja saavuttuamme lahdelle piirtyi Edinburghista linnoineen upea siluetti taivaanrantaan.
Edinburgh
Hylkeitä  lekottelemassa merimerkillä
Saapuessamme satamaan oli jo pimeää, joten kiinnitimme Suwenan ensimmäiseen vapaaseen hammerhead paikkaan. VHF:llä annettiin kovan koillistuulen varoitus. Opaskirjan mukaan satamaan tulee eniten juuri koillis- ja itätuulilla maininkia, joten lisäsimme vielä kiinnitysköysiä ja tavallista enemmän fentsuja, jotta niitä ei tarvitse kesken yötä nousta lisäilemään.

Aamulla satamamaksua maksaessamme yritimme saada toisen paikan Suwenalle, mutta se ei kuulemma käynyt, kun kaikki ”tyhjillään olevat” paikat ovat varattuja. Paikalliset veneilijät tulivat meille oikein erikseen varoittamaan, että meillä on todella huono paikka ja meidän olisi syytä vaihtaa paikka, sillä kovassa swellissä laiturit heiluvat niin, ettei niillä pystykävelemään. Laiturit olivatkin kyllä todella ränsistyneet. Andrus palasi satamatoimistoon kysymään toiseen kertaan uutta paikkaa. Aioimmehan olla satamassa neljä päivää. Vastaus oli entistäkin tylympi. Koko vierailumme ajan nuo ”ah niin varatut” paikat töröttivät tyhjillään. No yhteen niistä harvoista pidemmille veneille sopivista paikoista saapui kyllä kahdeksan metrinen vene, jolle sopivia paikkoja olisi ollut kymmeniä muitakin. Swelli oli pahimmillaan aina alavedenaikaan, kun vesi pakkautui idästä suoraan satamaan, joten siinä sitä sitten rullattiin.

Muutenkin satamatoimiston kaksi tätiä olivat erittäin tylyjä. Kun Andrus yritti selvittää minulle lääkäriaikaa, sillä flunssani vaan jatkui ja paheni. Hän sai vastaukseksi, että lääkäriin on kahdenviikon jono. Pitkän tinkauksen jälkeen he lopulta suostuivat antamaan lääkärikeskuksen puhelinnumeron. Kun itse soitimme sinne, löytyi seuraava vapaa-aika heti samalle päivälle. Eikä tämä ollut ainoa oudosti hoidettu tai oikeastaan hoitamaton juttu tuossa satamassa. Olemme olleet sadoissa satamissa ja valitettavasti Port Edgarin satama oli kyllä pohjanoteeraus. Odotimme kyllä ihan muuta Skotlannin pääkaupungin satamasta.

Itse Queensferryn kaupunki oli mukavan oloinen pikku paikkakunta ja niin terveyskeskuksessa, kaupoissa kuin paikalliset veneilijät olivat todella ystävällisiä. Harmi vaan, että satamatoimiston väki ja sataman venetarvikeliikkeen myyjät olivat niin tylsistyneitä työhönsä.

Ehdottomasti parasta Edinburghin matkassa oli päivä, jonka vietimme minun entisten kilpakumppaneiden kanssa. Mary Ann Low ja Paul Noble ovat molemmat menestyksekkäimpiä skottiuimareita ja olemme uineet useissa Paralympialaisissa, MM- ja EM-kisoissa. Mary Annin kanssa olemme kilpailleet lukuisissa altaissa vierekkäisillä radoilla ja vuorotellen jompikumpi on noussut korkeammalle palkintopallille.
Eve sekä uimarit Mary Ann Low ja Paul Noble
Eve esittelemässä Mary Annille Suwenaa
Lauantaipäivä vierähti rattoisasti veneellä rupatellessa ja kuulumisia vaihtaessa, mitä viime vuosien aikana on tapahtunut ja mitä muille entisille uimareille kuuluu? Kävimme myös yhdessä Edinburghin keskustassa, jossa Paul esitteli meille Skotlannin pääkaupunkia.
Edinburgh
Edinburgh
Vuonna 2014 Eve ja Andrus löysivät Edinburghista puhelinkopin
Säkkipillisoittaja Edinburghissa
Se, mikä yhdistää uintiuraani ja nykyistä meidän purjehtimista, on ystävät. Niin aikoinaan uintimatkoilla kuin nyt seilatessamme Suwenalla tapaamme uusia ihmisiä, joista usein tulee myös pitkäaikaisia ystäviä.

Avainsanat: 

Sivut

Subscribe to Purjevene Suwenan purjehdusblogi RSS