Amble, Northumberland 19.5. - 20.5.

La, 31-05-2014 18:47 -- Eve

Maanantaiaamulla yläveden aikaan suuntasimme Suwenan kokan ulos Whitbyn satamasta. Alitettuamme kääntösillan ja ajettuamme aallonmurtajan läpi merelle pääsi seuraava 60 mailin legimme alkamaan kohti seuraavaa satamaa.

Matkalla Andrus rimpautti Amblen satamatoimistoon kysyäkseen vuorovedestä ja sataman edustan mainingista. Samalla he tekivät paikkavarauksen Suwenalle, sillä tulemme saapumaan satamaan vasta satamatoimiston sulkeuduttua. Ensimmäistä kertaa saavuimme satamaan, jossa jo laiturilla oli paikka, mistä löytyi tervetulopaketti porttiavaimineen ja jopa laituripaikkakarttoineen. Oli todella mukava yllätys avata satamassa tervetulopaketti, sillä sieltä löytyi mm. värillinen kartta, johon jokainen sen päivän vierasvenevaraus oli merkitty. Suwenalle oli jopa kytketty sähköt valmiiksi meille varatulle paikalle. Tunsimme todella olevamme tervetulleita Amblen satamaan.
Suwena Amblen satamassa
Meille suositeltiin Amblen satamaa jo viime syksynä, kun osallistuimme Cruising Associationin syysregattaan. Olimme iloisia, että otimme vinkistä vaarin, sillä Amblen kaupunki osoittautui myös viehättäväksi paikaksi.
Matkalla kalaan Amblessa
Veneitä Coquet-joella Amblessa
Löysimme myös onneksemme vastapari vuotta toimineen, mutta ah niin herkullista ruokaa valmistavan Old Boathouse ravintolan. Ravintola tarjoaa oman kylän kalastajien tuoreita saaliita, jotka tuodaan suoraan ravintolan omalle laiturille. Vaikka oli arki-ilta, ravintola oli ihan tupaten täynnä, joten sinne olisi pitänyt tehdä pöytävaraus. Tarjoilija kuitenkin heltyi ja järjesti meille pöydän. Nautimme mielettömän hyvää ruijanpallasta äyriäisrisotolla höystettynä.

Amble sijaitsee Englannin koillisnurkassa ja se tulee olemaan meidän viimeinen Englannin satama ennen kuin siirrymme Skotlannin puolelle. Sen ympäristöstä olisi löytynyt vanhoja linnojakoluttavaksi, mutta harmiksemme meidän piti jatkaa matkaa. Lähimpään Warkworthin linnaan olisi päässyt ihan sataman vierestä lähtevää rantapolkua pitkin, mutta se jäi nyt jollekin toiselle veneilijälle tutkittavaksi.
Warkworth linna Amblen vieressä

Avainsanat: 

Whitby, kapteeni Cookin jalanjäljissä 16.5. - 19.5.

Ke, 28-05-2014 00:50 -- Eve

Whitby näytti meille kesäisen lämpöiset kasvonsa ja pulina oli melkoinen turistien hääriessä ympäriinsä kaduilla ja kujilla. Whitby erottui aiemmista itärannikon kaupungeista selkeästi turistien lomakohteena ja näin alku kesän viikonloppuna siellä oli jo iloinen meininki ja hyörinä.
Whitby
Whitbyn vanhakaupunki
Whitbyn rannat
Aallonmurtaja Whitbyssä
Whitbyn satama sijaitsee aivan Esk-joen suulla. Esk-joki virtaa läntisen ja itäisen kalliojyrkänteen välistä ja juuri näille kallioille Whitbyn kaupunki on vanhoine rakennuksineen kauniisti levittäytynyt. Myös venesatama sijaitsee Esk-joen varrella ja laiturit löytyvät heti sillan läheisyydestä.
Kalastusaluksia Whitbyssä
Veneitä odottamassa sillanavausta Whitbyssä
Whitbyn venesatama
Whitbyn marina

Whitbystä löytyy lukuisia loma-asuntoja, kauppoja ja ravintoloita. Kuitenkin itäisellä kalliolla kohoaa Whitbyn luostarin rauniot. Alhaalta kaupungista johtavat 199 askeleiset kirkkoportaat ylös kukkulan päällä sijaitsevalle kirkolle ja sen vieressä olevalle hautausmaalle. Juuri tämä Whitbyn hautausmaa toimi tapahtumapaikkana Bram Stockerin kuuluisassa Draculassa.
Eve Draculaa etsimässä Whitbyn hautausmaalla
Meistä Whitbyssä mielenkiintoisin kohde oli ehdottomasti kapteeni Cookin opinahjo, joka on nykyään museona. 1600-luvulta peräisin oleva talo sijaitsee aivan Whitbyn satamassa ja juuri täällä Whitbyssä nuori James Cook aloitti oppipoikana merenkulun opintonsa ja myöhemmin hän teki kuuluisat tutkimusretkensä.

Museossa olivat Cookin molemmat laivat pienoismalleina esillä. HMS Endeavour, jolla hän teki ensimmäisen tutkimusmatkansa sekä HMS Resolution, jolla toinen ja kolmas löytöretki toteutettiin. Näillä kolmella merkittävällä tutkimusmatkalla 1700-luvulla hän miehistönsä kanssa kartoitti mm. Tyynen valtameren saaria, Uuden-Seelannin sekä Australian itärannikkoa. On uskomatonta, kuinka tarkasti he onnistuivat navigoimaan ja luotaamaan löytöretkillään uusia mantereita ja saaria. Erityisesti kun ajattelee kuinka valtavan suuri merialue Tyyni valtameri on. He kulkivat sitä systemaattisesti pohjoisesta etelään ja takaisin löytääkseen uusia mantereita.
Kapteeni Cookin kolme tutkimusmatkaa
Cookin tutkimusmatkoja arvostettiin niin suuresti, että hän oli niitä harvoja, joilla oli myös vihollismaan Ranskan passi. Tuolloin nimittäin Englanti ja Ranska olivat sodassa keskenään, mutta kumpikin osapuoli näki tutkimusmatkojen merkityksen niin suurena, että he myönsivät kumpikin vihollismaan tutkimuslaivan kapteenille passin. Se oli varmasti merkittävä apu esimerkiksi laivan muonittamisessa tuolla kaukana tuntemattomilla vesillä, jonka naapuri oli jo ehtinyt valloittamaan omiin nimiin.

Museossa esitettiin todella hyvin Cookin tutkimusmatkojen niin suunnittelu, laivanvarustaminen kuin itse matkareitit. Millainen laiva pitäisi suunnitella ja miten se pitäisi varustaa? Miten laivalla pääsee rantautumaan tuntemattomilla vesillä ja miten vuosia kestävälle matkalle muonitus tulisi suorittaa? Puhtaan juomaveden kuljettaminen oli siihen aikaan vielä hankalaa, niinpä laivan muonitukseen kuului mm. 19 tonnia olutta, 642 gallonaa viiniä ja 397 gallonaa brändiä. Esimerkiksi merimiehen päiväannos olutta oli yksi gallona.

Cook toi matkoiltaan erilaisia näytteitä tiedemiehille tutkittaviksi kuten esimerkiksi täytettyjä tuntemattomia eläimiä sekä muita esineitä. Heillä oli myös oma taiteilija mukana, joka ikuisti matkoilla näkemäänsä ja näin aikaa ennen kameraa tuotiin piirrosten välityksellä tietoa niin löydettyjen maiden ihmisistä, eläimistä kuin myös kasveista takaisin kotimaahan.

Onneksi Cookin museo on päässyt todelliseen rantakaupunkiin, sillä ensimmäistä kertaa Englannissa oli vieri vieressä oikeita kalaravintoloita, joista sai monipuolisesti paikallisten kalastajien pyytämää kalaa. Toki lähes jokainen heistä mainosti olevansa sen ja sen vuoden palkituin paras Fish and Chips ravintola. Eipä siis ihme, että yli puolet ihmisistä maistelivat Englannin kansallisherkkua. Me kuitenkin herkuttelimme ruijanpaltaalla, jättikatkaravuilla ja monipuolisilla kalalautasilla.

Kun lauantai-illalla olimme tutkimassa Whitbyä pienten kujien sokkelossa, tupsahdimme sopivasti kotoisan Little Angel pubin edustalle, jossa bändi soitteli iloisesti Beatlesia. Tunnelma oli katossa ja bändi viihdytti ihmisiä 60 - 70 -luvun covereilla. Kyllä siinä pintti tai pari olutta osui ja upposi.
Andrus valaanluuportilla Whitbyssä
Whitby
Whitbyyn on noin 400 km Lontoosta ja pari sataa kilsaa Manchesteristä. Eipä siis ihme, että kaikki britit, joiden kanssa olemme jutelleet meidän Whitbyyn tulemisesta, ovat myös täällä itse lomailleet. Näin omalla veneellä paikka oli todella kiva pysähtymispaikka.

Avainsanat: 

Lowestoft ja yöpurjehdus Whitbyyn 12.5. - 16.5.

Ti, 20-05-2014 13:06 -- Eve

Ohoi, Suwena lähtee matkaan taas! Merimatka ei saa koskaan alkaa perjantaina, joten hyvillä enteillä maanantaina 12. toukokuuta alkoi Suwenan kesän 2014 purjehdusmatka. Vielä kerran Ipswichin sulun läpi Orwell-joelle ja hyvästit Suwenan talvikodille ja niin matka pääsi alkamaan.

Tällä legillä Ipswichistä Lowestoftiin ohitimme Suwenan tämän kauden eteläisimmän pisteen. Onneksi aurinko paistoi, joten suunta pohjoiseen ei tuntunut niin hullulta vaihtoehdolta. Myös tällä 57 mailin legillämme tuli Nauticat Suwenan lokiin 4000 merimailia.

Purjehtiessamme Orwell-joen suulla hyvässä sivutuulessa, teimme kauden avajaisiksi heti mukavan nopeusennätyksen 7,8 solmua veden suhteen, niinpä siitä on hyvä panna paremmaksi kesän kuluessa. Myöhemmin tuuli kääntyi myötäiseksi ja pääsimme nostamaan vuorostaan genaakkerin. Loppumatkasta tuuli kuitenkin moinasi, joten jouduimme moottoroimaan Lowestoftiin, jonne saavuimme hieman ennen puolta yötä. Hyvällä mielellä saimme kallistaa päät tyynyyn, sillä kausi on nyt avattu!

Tiistaiaamuna oli mukava huomata, että Royal Norfolk & Suffolk Yacht Club toivotti meidät tervetulleeksi salossa liehuvalla Suomen lipulla. Satamamaksua maksaessamme saimme kuulla, että suomalaiset ovat kuitenkin perin harvinaisia vieraita heidän satamassaan. He olivat kuulemma joutuneet etsimään kovasti löytääkseen aamulla Suomen lipun. Pisteet siitä heille.
RNSYC veneseuran klubitalo Lowestoftissa
Englannin itäisin piste Lowestoft on tunnettu hiekkarannastaan, niinpä lähdimme hieman jaloittelemaan. Kuluihan edellinen päivä merellä. Kun Saksassa hiekkarannat olivat täynnä tuulelta suojaavia istumakoppeja, niin löysimme Lowestoftista pikkuruisia rantamökkejä, joita oli vierekkäin pitkin rantaa. Paikalliset auringonpalvojat kertoivat meille, että rantamökkejä, joita he kutsuvat nimellä beach house, voi vuokrata aina vuoden kerrallaan.
Englantilaisia rantakoppeja Lowestoftissa
Oli myös mukava yllätys, kun tapasimme Lowestoftissa työskentelevän suomalaisen Piritan ja hänen avopuolisonsa Peterin. Olimme juuri syöneet ja laskeskelimme seuraavan päivän virtalaskelmaa, kun pirteä suomenkielinen tervehdys kuului pöytämme viereltä. Onkin aina hauskaa kohdata oman maan ihmisiä ja se tuntuu kuin kaikki me olisimme jo vanhoja tuttuja ennestään.

Keskiviikkona tuuli kääntyi pohjoistuuleksi ja puhalteli vielä iltasellakin, joten pääsimme matkaan vasta torstaina puolenpäivän aikoihin. Emme nimittäin halunneet lähteä puskemaan suoraan vastatuuleen

Juuri lähtövalmisteluja tehdessämme saimme Suwenaan vieraaksemme ensimmäistä kertaa Englannin rajavartioston. He tarkistivat venepaperimme ja kyselivät kovasti ajastamme Englannissa ja tulevista matkasuunnitelmista. Ensimmäistä kertaa tullimiehet olisivat toivoneet saavansa kopiot venepapereista, mutta valitettavasti meillä oli vain alkuperäiset paperimme mukana. Kaikki oli kuitenkin kunnossa ja pian he jo toivottelivatkin meille hyvää matkaa kohti Skotlantia.

Lowestoftista pohjoiseen vuorovesivirrat ovat voimakkaat, niinpä halusimme lähteä juuri virran käännyttyä kohti pohjoista. Saimme purjehtia ihanassa 22 asteen lämpöisessä toukokuun päivässä ja virta pukkasi vielä lisävauhtia lähes kolmen solmun verran.

Matka sujui leppoisasti ja pian päivä vaihtui yöhön. Yönpimeydessä kuuluisat Pohjanmeren öljynporaustornien valot näkyivät helminauhana horisontissa. Yö kului pääasiallisesti peltigenoan voimin, mutta saimme myös välillä nostaa genaakkerinkin, kun tuuli jaksoi hetken puhaltaa.
Yorkshiren rannikkoa
Aamulla hämmästykseksemme totesimme, että olimme saaneet 10 merimailia etua myötävirrasta, joten olimme saapumassa Whitbyn satamaan pari tuntia etuajassa. Oli vielä alavesi, joten satamansuulla ei olisi ollut riittävästi vettä Suwenalle. Niinpä lilluimme peilityynellä merellä ilman purjeita ja moottoria ja siitä huolimatta virta kuljetti meitä eteenpäin vaihtelevasti kahden ja kolmen solmun vauhtia - uskomatonta. Jouduimme lopulta kuitenkin käynnistämään moottorin, kun virta alkoi viedä meitä liian kauas merelle ja reittiimme olisi tullut turhaan mutkaa. Saavuimme juuri parahiksi Whitbyn edustalle, jolloin sisäänajoväylällä oli vettä kolme metriä. Kiinnitimme Suwenan paikallisen venekerhon odotuslaituriin ja jäimme odottamaan parin tunnin päästä tapahtuvaa kääntösillan avausta päästäksemme ajamaan Whitbyn vierassatamaan.
Suwena saapuu Whitbyn satamaan
Kun perjantai-iltapäivällä kello puoli kolme kiinnitimme Suwenan odotuslaituriin, olimme matkanneet 27 tuntia ja 153 mailia Lowestoftista. Sillanavausta odotellessa nautimme aurinkoisella takakannella ehdottomasti ansaitut palaset juustokakkua.

Avainsanat: 

Vene valmiina ja nyt matkaan 12.5.

Ke, 14-05-2014 20:49 -- Eve

Kolme viikkoa on vilahtanut hirmuista kyytiä Ipswichissä. Alkuperäinen 4-sivuinen työlista on kohta kohdalta mukavasti lyhentynyt. On siihen toki paljon mahtunutkin, ja tässäpäs muutamia maistiaisia veneen kevätkunnostuksesta.
Andrus ja Eve Ipswichin kävelykadulla
Ipswichin kävelykatu

Päätimme pestä kaikki Suwenan kiinnitys- ja rikiköydet ja niitä riittää noin kilometrin verran. Suwenahan oli talven vedessä purjeet paikallaan, joten yksi projekti oli laskea purjeet ja nostimet ja tarkistaa niiden kunto. Niin nostimet kuin purjeet olivat hyvässä kunnossa. Minun vauhtia on hieman hidastanut köysien pesun myötä saatu ärhäkkä flunssa, mutta eipä anneta senkään haitata, vaikka se muutamalla päivällä meidän lähtöä on viivästyttänytkin.
Suwena sai uuden fentsujen suojalaudan Ipswichistä
Meillä on nahkaiset vanttisuojat ja ne ovat olleet oivallinen valinta. Ne on helppoa pestä ja veistämö ompeli ne juuri oikean kokoisiksi kuhunkin vanttiin. Ne myötäilevät vantteja, joten ne eivät vie tilaa ja suojaavat tarkoituksen mukaisesti käsiä ja jalkoja teräviltä sokilta.
Suwenan nahkaiset vanttisuojat
Andrus testasi Starbrite fentsujen puhdistusainetta, jonka jäljiltä fendareista tuli kuin uudet ja mahtavan kiiltävät. Samoin Andrus puhdisti pilssin meille uudella pilssinpesuaineella Bilgex, joka imeyttää itseensä pilssistä rasvan, öljyn ja muun mönjän. Lopputuloksena on puhdas pilssi ja biologisesti hajoava jäte.

Meillä on Suwenassa kaikki muut valot LED-valoja paitsi kansivalot. Kevät huollon osana Andrus kiipesi mastoihin ja vaihtoi Ainokaiset halogeenivalot myös led-valoksi ja samalla virrankulutus tipahti 50 watista 8 wattiin per masto. Olemme joutuneet usein kiinnittämään Suwenan liian lyhyelle aisapaikalle saapuessamme pimeän aikaan täyteen satamaan. Tällöin olemme jättäneet kansivalot päälle, jotta yön aikana muut satamaan saapuvat huomaavat aisapaikan ylitse ulottuvan Suwenan keulan.

Yksi huolta aiheuttavista projekteista oli Suwenan tankkaus. Englannissahan veneisiin saa vain punaista dieseliä, josta palattuamme mantereelle saisimme mahtavat sakot. Pitkin talvea olemme pohtineet, että mistä saamme valkoista dieseliä? Andrus kyseli sieltä ja täältä, mutta asialle ei tuntunut löytyvän ratkaisua.

Helmikuussa Fox’s Marinassa ollessamme zoomailimme innokkaasti Orwell Yacht Clubin laitureita, jotka sijaitsevat samassa poukamassa Fox’s marinan kanssa. Heti heidän satamarakennuksen vieressä sijaitsee nimittäin huoltoasema, joten pohdimme kovasti, josko pääsisimme hetkeksi heidän laituriin harrastamaan kanistericruisailua. Lopulta Andrus lähestyi venekerhoa sähköpostilla ja saimme erittäin ystävällisen tervetulotoivotuksen. Orwell Yacht clubin kommodori Brenda järjesti meille sopivan päivän tankkausprojektillemme. Projektillemme antoi nimittäin pienen lisämausteen se, että heidän laituri kuivuu alavedellä ja meidän syväyksellä laituria voi käyttää kolme tuntia yläveden aikaan.

Kun saavuimme heidän satamaan, olivat meitä laiturilla vastassa kommodori Brenda miehensä Tonyn kanssa. He olivat ystävällisesti vielä keränneet meidän avuksi ylimääräisiä kanistereita ja saimme lainata vielä seuran kärryjä. Myöhemmin joukkoon liittyi Ivor, joka toi tullessaan muutaman kanisterin vielä lisää. Siinä kolme tuntinen vierähti rattoisasti, kun Andrus, Tony ja Ivor kärräsivät neljä kärryllistä dieseliä 20 litran kanistereilla huoltoasemalta laiturille. Projekti koetteli kaikista eniten Andrusin selkää, kun hän valutti 384 litraa polttoainetta kanisterista suppilon kautta Suwenan tankkeihin. Yllättävää oli se, että viime kesänä lämmitin haukkasi melkoisen osan polttoaineesta. Olemmehan lähdössä kohti Pohjois-Atlanttia, joten saa nähdä, miten tänä kesänä polttoaineen kulutus tulee jakautumaan.
Orwell Yacht Club alavedellä talvella
Suwenan tankkaus Orwell Yacht Clubilla
Suuri ja lämmin kiitos teille Orwell Yacht Clubin auttavaisille purjehtijoille Brenda, Tony ja Ivor ja oikein hyvää purjehduskesää teille!
Tony, Andrus, Eve, Brenda ja Ivor Suwenan tankkauksen jälkeen
Vappuna saimme Suwenalle vieraita Suomesta, kun veljeni Esa poikansa Jaken kanssa tulivat Suwenalle vierailulle. Heillä oli todellinen Englannin kiertoajelu matka, sillä ensin he pyörähtivät Manchesterissä katsomassa Manchester Unitedin pelin. Valitettavasti he eivät päässeet kuulemaan oikein kunnon kannustuslauluja, sillä Manchesterin pojat tällä kertaa hävisivät. Suwenalla aika vierähti nopeaan rupatellessa ja Ipswichiin tutustuessa.

Taitettava tandem oli ahkerassa käytössä meidän Ipswichin viikkoina. Halusimme bunkrata veneen hyvin, sillä tiedämme, että tänä kesänä meillä on edessä useita satamia jollamatkan etäisyydellä. Ajoimmekin useita reissuja pyörällä reput ja pyörälaukut pullollaan tavaraa. Mahtoi kassatyttöä ihmetyttää, kun lastasimme kärryistä aina suuren pläjäyksen samaa tavaraa aina kerrallaan. Harva varmaan ostaa vaikkapa tusinaa kookoskerma purkkia yhdellä kerralla?
Tyytyväinen Andrus venehuoltojen jälkeen Ipswichissä
Huvittava episodi sattui, kun yritimme ostaa Vodafone laajakaistaliittymää, sillä Vodafonella pitäisi olla paras peitto Skotlannissa. Jo puolitoista viikkoa sitten menimme ostamaan liittymää ekan kerran. He eivät voineet myydä liittymää, koska heidän it-järjestelmänsä oli alhaalla. Viisi päivää myöhemmin tilanne oli sama. Jälleen toiset viisi päivää myöhemmin, kun meillä alkoi olla jo hätä, että emme ehdi saada koko liittymää, he kertoivat toisen ratkaisun. Käykää ostamassa toisesta liikkeestä Vodafonen sim-kortti ja tulkaa sen kanssa takaisin, niin he voivat ladata siihen dataa. Heidän järjestelmänsä oli edelleen alhaalla, joten he eivät voineet aktivoida sim-kortteja. Seuraavasta paikasta simit oli myyty loppuun, kun Vodafone oli ohjannut heille niin ahkerasti asiakkaita, mutta kolmannesta liikkeestä saimme vihdoinkin simin. Näyttää teleoperaattoreiden palvelu olevan joka puolella maailmaa yhtä surkeaa!
Näkymä Ipswich Haven Marinasta
Tuntuu haikealta lähteä Ipswichistä, sillä olemme viettäneet paljon aikaa Haven Marinassa kuluneen talven aikana. Suwenan talvikoti oli erittäin onnistunut valinta ja voimme suositella sitä kaikille. Haluamme kiittää satamakapteeneja Phil ja Linda ystävällisestä palvelusta ja Suwenan hyvästä hoitamisesta.
Ipswich Haven Marinan huoltorakennus
Satamakapteenit Linda ja Phil Ipswich Haven Marinassa

Avainsanat: 

Suwenan rikin tuunausta

Ma, 12-05-2014 10:20 -- Eve

Kun helmikuussa Fox’s marinassa asennettiin meille taavetteja, kävimme juttelemassa marinan rikaajan Richardin kanssa. Hän kävi jo silloin pyörähtämässä Suwenan kannella arvioimassa rikaustarvetta. Hän kuitenkin kertoi, että hän mielellään tekee rikin tarkistuksen aina purjehtiessa. Sovimme, että näin teemme, kun olemme palanneet takaisin veneelle.

Huhtikuun loppu sattui olemaan harvinaisen tuuletonta aikaa, mutta lähdimme lopulta pääsiäisen jälkeisenä perjantaina yhdessä sumuiselle Orwell-joelle, kun tuulta oli edes 4 m/s. Andrusin mielestä meidän vantit ovat tuntuneet liian löysiltä ja etustaagi on näyttänyt olevan notkolla. Richard alkoikin heti kiristämään vantteja ja takaharuksia.

Tuulta oli sen verran vähän, että jouduimme tekemään omaa tuulta moottorilla. Eikä siitä huolimatta saatu tarpeeksi tuulta. Richard sanoi, että rikintarkistus on parhaimmillaan, kun kallistuskulma on 15 - 20 astetta. Tällöin tuulenpuolen vanteille saadaan riittävästi kuormitusta, eivätkö suojanpuolen vantit saa löystyä.

Kun Richard oli lopulta tyytyväinen vanttien, takaharusten sekä mesaanin ja isomaston välisen välivantin säätöihin, alkoi hän tutkia, miten saamme taivutettua mastoa taaksepäin, jotta siihen saadaan komea esitaivutus. Se onnistuisi, jos etustaagia saisimme pidennettyä. Niinpä laskimme jennin kannelle ja sen jälkeen jennin fallilla nostimme genoan furlexin moottoria ylöspäin, jotta saisimme etustaakin säätöruuvin esille. Tässä vaiheessa tuli esteeksi liian lyhyet furlexin moottorin sähköjohdot. Richard tuumasi tyynesti keskellä jokea, että toinen vaihtoehto olisi irrottaa etustaagi ja pyörittää säätöruuvia alakautta. Ei muuta kuin toimeen. Masto tuettiin genaakkerin nostimella kanteen, jotta masto ei pääse kaatumaan taaksepäin. Seuraavaksi irrotettiin etustaagia pitelevä tappi, mutta sähköjohdot olivat edelleen tiellä. Andrus juoksi aina välillä kääntämään veneen 180 astetta, sillä ajoimme yhden solmun vuorovesivirrassa hiljalleen tyhjäkäynnillä jokea edestakaisin, ja jatkoimme edelleen ponnisteluja. Nyt vuorostaan löysättiin takastaagia ja minä kiristin genaakkerin fallia yrittäen taivuttaa mastoa eteenpäin niin paljon kuin mahdollista. Lopulta piti antaa periksi ja samalla alkoi sopivasti vielä sataa. Laitoimme rikin kasaan, keitimme kahvit ja lähdimme ajamaan takaisin Fox'sille.

Satamassa purimme hiukan sähköjohtojen kiinnitystä, jotta saimme puuttuvan 10 senttiä etustaagille pituutta lisää. Viritys kyllä kannatti. Nyt meillä on tyylikäs, taaksepäin esitaivutuksella oleva masto, kuten kuuluukin. Eiköhän se sitten merellä selviä, miten rigin tuunaus vaikutti Suwenan purjehdusominaisuuksiin.
Suwenan isomasto
Olimme todella tyytyväisiä ammattirikaajan apuun. Samalla opimme itsekin lisää ja saimme monia vinkkejä rikin säätöihin. Suuret kiitokset Richardille hyvin tuunatusta Suwenan rikistä.

Avainsanat: 

Sivut

Subscribe to Purjevene Suwenan purjehdusblogi RSS