Jälleen on aika hieman koostaa menneen veneilykauden lukuisia tapahtumia ja kokemuksia. Lähes kolme kuukautta Suwena oli kesäkotinamme, kun matkasimme 1215 merimailia Suomesta, Ruotsin, Tanskan ja Puolan kautta Saksaan.

Tämä kausi oli erityinen, sillä irrotettuamme Suwenan köydet Turussa toukokuussa, lähti Suwena seilaamaan kohti uusia meriä. Tulevat vuodet tulevat näyttämään, minne saakka Suwena miehistönsä tulee kuljettamaan. Tarkoituksemme on seilata joka kesä aina vaan kauemmas ja päästä näkemään uusia paikkoja myös Suwenan seilatessa kauemmas kotivesiltä.

Edellisenä talvena Suwenan kiinteäpotkuri vaihdettiin Flex-o-fold taittuvalapaiseen potkuriin. Muutos oli niin suuri, että veneen luonne suorastaan muuttui. Veneen purjehdusominaisuudet parantuivat merkittävästi ja polttoaineenkulutus moottorilla ajettaessa putosi. Niinpä on helppoa arvata, että ensimmäiset legit Suomesta Ahvenanmaan kautta Ruotsiin Göta kanavan alkuun pitivät tyytyväisen hymyn kapteenin huulilla. Potkurin vaihdon ansiosta jo kevyessä tuulessa pääsimme nostamaan purjeet. Toki koko kauden maileja katsottaessa koneajotunnit näyttelevät suurta osaa, mutta se johtuu Götan ja Trollhätte kanavien pakollisista koneajomaileista sekä tuulettomista päivistä ylittäessämme Ruotsin suuret järvet Vättern ja Vänern.

Götan kanava oli kesän suurin haaste. Etukäteen Götan 58 ja Trollhätte kanavan 6 sulkua jännittivät. Miten pärjäämme kahdestaan, kun Andrus ohjaa Suwenaa ja minä hoidan sulkuköysiä. Turhaan jännitin, sillä rutiini suluissa muodostui nopeasti ja sulutus oli paljon yksinkertaisempaa kuin etukäteen ajattelin. Ystävälliset sulkuvahdit hoitivat erinomaisesti työnsä. He olivat aina lähellä, jos joku sulussa olevista veneistä tarvitsisi apua.

Me matkasimme Götan kanavan idästä länteen. Se osoittautui töisevämmäksi suunnaksi, sillä Götan 58 sulusta nousimme ylöspäin 38 ja pääsimme laskettelemaan alaspäin 20 sulkua. Götan kanava on kuitenkin kokemisen arvoinen matka, jossa pääsee nauttimaan kauniista maisemista ja idyllisistä pienistä ruotsalaiskylistä. Götan kanava on kokemuksena jotain hyvin erilaista, joka poikkeaa perinteisestä purjehtimisesta merellä ja moottoriveneilystä saaristossa. Sitä ehkä parhaiten kuvaa se, että se on jatkuvaa pientä puuhaamista veneen kanssa hyvin turvallisissa olosuhteissa. Tuulesta ja aalloista siellä ei tarvitse huolta kantaa. Lisäksi siellä saa uusia veneily-ystäviä samaa matkaa matkaavista venekunnista, joiden kanssa kanavamatka taittuu rattoisasti niin suluissa kuin illalla kanavan varren satamissa. Olimme iloisia, että päätimme matkata Götan halki. Oli se sen verran jännä kokemus. Varsinkin kun olimme edelleen naimisissa sen kuuluisasta avioero-oja nimestä huolimatta.

Alku kesän keli oli harvinaisen kylmä. Kesäkuun alkua kauhistelivat jopa paikallislehdet, että se oli kylmin alkukesä koskaan Etelä-Ruotsissa. Niinpä kanavamatka oli sopivaa esimakua mahdolliselle Skotlannin Caledonian kanavalle, jonne haluaisimme Suwenalla mennä.

Marstrand oli koko kesän kohokohta. Saari kokonaisuudessaan tarjosi paljon nähtävää. Toki satama ja itse kaupunki olivat viehättäviä. Kuitenkin saaren monimuotoisuus oli hieno yllätys. Vietimme Marstrandissa juhannuksen, joten pääsimme nauttimaan Marstrandin kesäisestä ilmapiiristä ja sen jylhästä luonnosta.

Kolme viikkoa vierähti vauhdikkaasti eri puolella Tanskaa. Matkasimme Tanskan koillisnurkasta Skagenista Kattegatin halki Kööpenhaminaan ja sieltä edelleen Bornholmiin. Tanskasta mieleenpainuvimmat paikat olivat molemmat upeat saaret, Anholt ja Bornholm. Lisäksi uskomattoman idyllinen, pikkuruinen ruotsalaissaari Ven oli yllättävä löytö keskellä Juutinraumaa.

Puola tarjosi meille kesän isoimman yllätyksen. Puolalaisten vieraanvaraisuus ja ystävällinen ilmapiiri tuntui mukavalta tanskalaisten jäykkyyden jälkeen. Suorastaan harmitti, että jäimme sään vuoksi mottiin Tanskaan viikoksi. Sen vuoksi Puolan vierailumme lyheni vain vajaaksi viikoksi. Varsinkin Kołobrzeg osoittautui suosituksi puolalaisten rantakaupungiksi, jossa iloisia ihmisiä kuljeskeli ympäriinsä nauttien hiekkarannasta ja lukuisten kalaravintoloiden antimista.

Pohjoissaksan Itämeren puoleinen rannikko tulee useimmille veneilijöille tutuksi vain siirtopurjehduksella Kielin kanavaan. Me onneksi ehdimme tutustua pohjoissaksalaiseen veneilykulttuuriin kolmen viikon ajan, joka oli todella antoisaa. Pelkästään Rügenin saarella olisi kulunut helposti pari viikkoa, jos aikataulu olisi sen sallinut. Pohjoissaksalaisten leppoisa elämänasenne tuntui meistä todella kotoisalta. Niinpä Suwenan jättäminen Schlein alueelle talvisäilytykseen tuntui luontevalta.

Kauden aikana osallistuimme myös kahteen meripelastustehtävään, kun Anholtin eteläpuolella etsittiin kadonnutta moottorivenettä ja Schlein alueella autoimme saksalaisveneen irti matalikolta.

Kesän purjehdussaldoksi saimme useita upeita 50 - 60 merimailin legejä. Muutama käsittämättömän hieno genaakkeripurjehdus sekä Rønne – Kołobrzeg legi letkeässä sivumyötäisessä olivat tunnelmaltaan sellaisia, että ne lämmittävät mieltä vielä näin kauden päädyttyäkin. Pääsimme myös muutaman kerran treenaamaan genoan trimmaamista upouudella spiirapuomilla. Ensivaikutelma on, että spiirapuomi oli hyvä sijoitus.

Satamassa veneiden kiinnittäminen toistensa kylkeen lautoiksi on meille suomalaisille vähemmän tunnettu käytäntö. Se kuitenkin tuli meille tutuksi tämän kesän aikana. Huvittavinta oli, kun Venin saarella kylkeemme oli kiinnittynyt jo toinen vene, vaikka itse olimme kiinnittämässä vasta ensimmäistä köyttä laituriin. Kylkeen kiinnittyminen näytti olevan itsestään selvää, kun satama alkaa täyttyä. Ainoa selkeä käyttäytymissääntö oli, että lautoissa kuljetaan aina toisen veneen keulan kautta maihin.

Nyt olemme kiertäneet kaikki yhdeksän Itämeren maata. Olemme nähneet monia mielenkiintoisia ja mieleenpainuvia paikkoja oman Itämeremme eri puolilta. Vaikka valtavasti jäikin tutkimattomia lahdelmia ja poukamia kotivesistön rannoilta, on tuleva talvi aikaa muistella Itämeren kokemuksia ja suunnitella ensi kesää. Seuraava meri ja uudet veneilymaat odottavat meitä. Kuten myös Suwena, joka odottaa meitä lähellä Kielin kanavan suuta valmiina ensi kesän haasteisiin.

Eteläisen Itämerikierroksemme blogimerkinnät pääset lukemaan blogiarkistosta tai katsomaan vuoden 2012 ranking listan.

Suwenan lokitiedot 2012

• Merimailit: 1215 M, joista purjeilla 36 %, moottoripurjehtien 3 % ja koneajoa 61 %
• Moottoritunnit: 168 h
• Generaattoritunnit: 20 h
• Dieselkulutus sis. ajo, generaattori ja lämmitys: 766 l
• Makeavesi: 7400 l
• Satamat 33 + ankkuripaikat 3: 36 kpl
• Yöpyminen veneessä: 87 yötä, joista ankkurissa 5 yötä
• Sulutus: 64 sulkua ja sulutuskorkeus 188 m
• Pisin päivämatka: 80 M Stralsund – Heiligenhafen, Saksa
• Kaukaisin piste linnuntietä kotisatamasta: 789 M Oulu – Schrader Marina, Saksa
• Eteläisin matkapiste: 53N54.7 Świnoujście, Puola
• Läntisin matkapiste: 9E26.2 Flensburg, Saksa
• Itäisin matkapiste: 22E13.5 Hirvensalon telakka, Aurajoki, Turku
• Pohjoisin matkapiste: 60N25.9 Hirvensalon telakka, Aurajoki, Turku
• Jollan polttoainekulutus: 2 l

Kartta Suwenan vuoden 2012 satamista ja kesämatkasta.

Syyskuun ensimmäinen viikko vilahti hirmuista vauhtia, kun valmistelimme Suwenaa talviteloille. Samalla kun Kiesowin herra Schmidt rakensi Suwenalle uuden polttoaineenpuhdistusjärjestelmän, meillä riitti puuhaa muiden huoltojen ja riginpurkamisen kanssa.

Kaikki kolme purjetta olivat hyvässä kunnossa, kun taittelimme niitä purjepusseihin. Vain genoassa oli pari tikkiä alkanut purkautua, mutta ne korjautuvat sitten ensi keväänä purjeteipin pätkällä. Kun taittelimme 48,5 neliön jenniä, oli se sen verran suuri lakana, että se kävi jo työstä. Emme voineet olla pohtimatta, millainen urakka se olisi, kun genoa joudutaan laskemaan kovassa merenkäynnissä. Meidän kahden hengen miehistölle se todella olisi haastavaa. Purjepussistakin tuli sen verran tuhti, että Andrusin oli ihan pakko punnita se ja jennimme painoksi selvisi 30 kiloa.

Puuhaa piisasi aamusta iltaan ja työlista ei tuntunut yhtään lyhentyvän. Tässä on vain muutama esimerkki työlistalta. Tehtiin syyshuolto moottorille ja generaattorille. Testattiin, että ilmastointilaitteet toimivat. Talveksi tyhjennetyt septitankit pestiin ja rigi purettiin. Pilssi pestiin ja samalla huomasimme, että suihkukaivon pilssipumpun kytkin oli myös lasahtanut.
Tämä oli jo toinen Quick EBSN20 kytkin, joka hajosi lyhyen ajan sisällä, joten tätä pilssikytkintä ei voi kyllä suositella kenellekään veneeseen.

Kesällä purjehtiessamme Andrus huomasi, että isomaston suojanpuoleinen sivuvantti on löysällä. Päätimme, että olisi hyvä, jos ammattirigaaja tarkistaisi takilan. Ancker Yachting on sopivasti vielä Seldenin jälleenmyyjä, joten pyysimme heiltä tarjouksen ja kävimme tuumasta toimeen. Kun satamakapteeni Ulrich tarkisti rigiämme, hän huomasi, ettei vantin kiristäminen riitä löysyyden poistamiseksi. Kiristämällä vantteja saalinki vääntyisi alaspäin. Purettuaan rigin hän mittasi, että vantit ovat liian pitkät. Niinpä ensi kesää varten tarvitsemme lyhyemmät vantit.

Mastoa laskettaessa löytyi yllättävä virhe sähköisen rullagenoan foilin alta. Meillä on sähköinen genoarulla, jossa pitää olla sähkömoottorin voiman vuoksi vääntöä kestävä alahaarukka. Meiltäpä kuitenkin löytyi köydellä kelattavan rullagenoan alahaarukka, joka ei välttämättä kestä sähkömoottorin vääntöä. Onneksi olemme käsitelleet genoaa suhteellisen varovaisesti, emmekä ole rytkyttäneet vinsseillä viimeiseen tappiin saakka. Olisihan se ollut ihan hirveää, jos haarukka olisi murtunut merellä.


Tilasimme Anckerilta myös muutamia muita parannuksia. Lisäämme mm. kaasujousen kikkitaljaan, joka nostaa puomia ylöspäin. Eikä näin ollen dirkkiä tarvitse erikseen säätää. Samoin lisäämme pari knaappia kumpaankin mastoon, kun noita köysiä tuntuu riittävän. He myös tarkistavat Suwenan köysistön ja plokit. Onhan Suwenalla nyt pari vuotta purjehdittu, joten on hyvä tarkistaa rigi ennen kuin siirrymme Pohjanmerelle.

Myös uusi polttoaineen puhdistusjärjestelmä saatiin valmiiksi. Meillä on neljä tankkia ja niiden ansiosta voimme aika vapaasti suunnitella reittimme ja valita, missä tankkaamme. Toisaalta polttoaine vaihtuu suhteellisen hitaasti, joten tankkien pohjalle voi syntyä likaa. Halusimme lisätä sellaisen polttoaineen puhdistusjärjestelmän, että polttoainetta voi puhdistaa niin moottorin käydessä kuin myös vaikkapa kunnon aallokossa purjehtiessa. Silloinhan se lika lähtee nousemaan tankkien pohjalta.

Heti, kun uusi polttoainejärjestelmä oli testattu, olikin jo aika irrottaa köydet Anckerin satamasta ja suunnata matka kohti Suwenan talvisäilytyspaikkaa. Schrader Marina sijaitsee Schlein pohjukassa.

Matkalla Schraderille oli pari avattavaa siltaa, jotka avataan vain kerran tunnissa. Niiden välissä on noin 7 merimailia matkaa, joten periaatteessa toisen sillan avaukseen olisimme voineet ehtiä. Satuimme kuitenkin jo pimenevässä torstai-illan hämärässä paikalle, kun edessä ajava purjevene oikaisi väylältä satamaan ja vene jäi pohjaan kiinni. Veneessä oli pari hätääntyneen näköistä miestä, joten kiiruhdimme hätiin. Arnis kaupungin kohdalla Schlei madaltuu todella jyrkästi heti väylän ulkopuolella. Suwenan kaikuluotain on aika keulassa, joten Andrus seurasi silmä kovana veden madaltumista. ”Jos keulan alla on vielä pari metriä, niin eiköhän kölin alla ole vielä riittävästi vettä.” tuumasi kapteeni ohjatessaan Suwenaa kohti pohjassa kiinni kököttävää venettä. Suwenan syväys on 1.9 metriä.

Schlei salmella oli noin solmun verran virtaa, joten ensimmäisellä lähestymisellä emme päässeet tarpeeksi lähelle. Toisella kerralla pääsimme sen verran lähelle, että saimme heitettyä köyden ilman että itsekin olisimme jääneet kiinni pohjaan. Andrus antoi hanaa ja peruutti Suwenalla, kun kaverit omalla moottorilla avittivat ja niin saksalaisvene liukui nätisti pois matalikolta. Kyllä Schleille jäi kaksi helpottuneen näköistä miestä.

Me jatkoimme kohti Suwenan talvikotia ja odottelimme toisen sillan avausta vajaan tunnin, sillä myöhästyimme sen edellisestä avauksesta. Tärkeämpää oli kuitenkin auttaa kaverit pois matalikolta ennen yön saapumista. Me kuitenkin itse jouduimme matkaamaan viimeisen tunnin täydessä pimeydessä. Tilanteen teki erikoiseksi se, että mehän ajoimme mastottomalla veneellä. Näin ollen meidän tutka lepäili Ancker Yachtingilla ja Andrus joutui navigoimaan plotterin ja taskulampun valossa. Kyllä huokaisimme helpotuksesta, kun Suwena oli kiinnitetty laituriin. Onneksi kaikki poijut olivat juuri siellä, missä plotteri näytti. Taskulampun valossa poijujen heijastimet näkyivät, joten pääsimme perille ilman omaa pohjakosketusta. Ilta oli sysipimeä, mutta sumuton, josta olimme todella helpottuneita. Nimittäin sumu saapui, mutta vasta perjantaiaamuna.

Perjantaina olivat vielä viimeiset tehtävät kuten merivesi- ja makeanvesiputkien tyhjennys, glykolit moottoriin sekä generaattoriin ja ei muuta kuin ylös vaan. 50 tonnin lukki saapui noutamaan Suwenaa. Siihen meni vain hetki, kun vene oli jo ylhäällä ja pohjanpesupaikalla.


Vielä viimeiset asiat sovimme Schrader marinan kanssa ja Suwena oli valmis lämpimään halliin talvisäilytystä varten. Me hyppäsimme taksiin kimpsuinemme ja kampsuinemme. Sniff, sinne Suwena jäi odottamaan seuraavat kahdeksan kuukautta miehistöään.

Kävi niin kuin ennenkin, että elokuu vierähti pitkää päivää töissä puurtaessa. Kun neljän viikon jälkeen astuimme Hampurin lentoterminaalista ulos, odotimme innokkaasti Kappelnin taksia päästäksemme Suwenalle. Täällä Schlein alueella toimii erinomaisesti pitkänmatkan tilaustaksijärjestelmä, josta voi kiinteällä hinnalla tilata lentokenttätaksikyydin. Toki Hampurista pääsee Kappelniin juna-bussi-bussi yhdistelmällä, mutta laukkujen kanssa ei oikein huvita kovin monia vaihtoja tehdä.

Nyt kun oli jälleen aikaa Suwenalle, meinasi jo taksimatkalla jännittää, missä kunnossa Suwena on? Emmehän ole päässeet itse esimerkiksi säätämään Suwenan köysiä sään vaihdellessa. Ihan turhaan olimme huolissamme. Hienostihan se satamassa oli. Köysiäkin oli satamakapteeni käynyt välissä säätämässä, joten kyllä Anckerin satama näytti olleen hyvä valinta. Vene oli muutenkin yllättävän hyvässä kunnossa. Lieneekö lian vähyyteen vaikuttanut se, että kappeln on selkeästi pienempi kaupunki kuin Helsinki tai Turku, jossa kummassakin olemme venettä kuukauden seisottaneet ja kummallakin kerralla Suwena oli melko törtteisessä kunnossa saapuessamme satamaan.

Tiistai-iltapäivä vierähti nopeasti veneelle asettuessa ja lähi päivien suunnitelmia varmentaessa. Olimme sopineet samassa veneilykeskuksessa sijaitsevan Kiesow dieselmoottorifirman kanssa, että he aloittavat keskiviikkoaamulla parin päivän dieseljärjestelmänmuutostyöt. Ilmeni kuitenkin, että kaikki osat eivät olleet vielä saapuneet, joten sovimme, että työ aloitetaan seuraavana maanantaina. Niinpä suunnitelmamme heti muuttuivat hieman toisenlaisiksi. Päätimme, että Andrus kuitenkin alkaa tutkia aurinkopaneelinongelmat kuntoon ennen kuin lähdemme syksyn viimeiselle purjehdukselle.

Seuraavaksi varmistimme Ancker Yachtingin kanssa, että seuraavalla viikolla riginpurku ja veneennosto onnistuvat. Jo heinäkuun lopulla kyselimme satamakapteenilta, että pystyvätkö he todella nostamaan Suwenan, sillä heidän nosturinsa nostaa 16 tonnia. Olimme jo talvella kertoneet, että Suwena painaa lähes 20 tonnia. He olivat talvella katsoneet Nauticatin nettisivuilta keskimääräisen Nauticat 441 painon, jolloin heidän nosturinsa olisi riittänyt. Meidän Suwena on kuitenkin tavallista painavampi Nauticat 441 runsaan varustelun vuoksi, joten elokuun aikana Ancker oli etsinyt meille toisen ratkaisun. He ehdottivat, että puramme rigin heidän satamassa ja jätämme sen Kappelniin talvisäilytykseen. He rigaavat sen takaisin ensi keväällä. Ancker Yachting on nimittäin myös Seldenin jälleenmyyjä, joten rigihommat ovat todella heidän leipätyö. He ehdottivat, että veisimme Suwenan toisen telakan halliin talveksi, sillä siellä on 45 tonnin nosturi. Anckerin satamakapteeni Ulrich hoiti homman kyllä tosi hienosti. Keskusteltuaan ensin meidän kanssa, hän pyysi toiselta telakalta meille talvisäilytystarjouksen. Lisäksi he lainasivat meille autoa, jotta pääsimme käymään Schrader Marinassa sopiaksemme kaikki yksityiskohdat. Tuntuihan se ensin vähän hassulta, että rigi jää toiseen paikkaan ja vene toiseen. Toisaalta onhan se sekä sataman että meidän etu, että Suwena nostetaan oikeankokoisella nosturilla ylös.

Schrader Marinaan oli puolen tunnin automatka. Meille esiteltiin telakkaa, lämminhalli, jonne Suwena nostetaan sekä laiturialueet, jonne voimme seuraavalla viikolla sitten ajaa nostaaksemme veneen. Paikka vaikutti hyvältä, niinpä löimme homman lukkoon ja palasimme Suwenalle. Seuraavalla viikolla meillä on edessämme sitten noin kolmen tunnin venematka Kappelnista Schrader Marinaan.

Viime talvena asennettiin kaksi 135 W Kyocera aurinkopaneelia Suwenan salongin katolle. Pitkin kesää Andrus on ihmetellyt, kun aurinkopaneelista on näyttänyt tulevan vain 0,5 ampeerin verran virtaa. Hän on tutkinut ja seurannut paneeleiden toimintaa. Vika vaikutti olevan aurinkopaneelin säätimessä. Hän keskusteli sekä Nauticatin että Morningstar MPPT säätimen Suomen maahantuojan kanssa. Lopulta otimme heinäkuun lopussa säätimen mukaan Suomeen ja lähetimme sen maahantuojalle testattavaksi.

Andrus myös googlasi ja löysi, että muillakin on ollut ongelmia AGM-akkujen ja aurinkopaneelien säätimen kanssa, koska AGM-akkujen jännite on hieman korkeampi kuin peruslyijyakuilla. Lisäksi Morningstarin sivuilla suositeltiin, että säätimen ohjelmisto kannattaa päivittää uusimpaan versioon. Päivittämistä varten tarvitaan ohjelmointiadapteri, jota hämmästykseksemme Suomen maahantuojalla ei ollut, sillä he eivät olleet edes tietoisia säätimen ohjelmointimahdollisuudesta. Onneksi netti on olemassa ja Andrus tilasi softa-adapterin Englannista nettikaupasta.

Säädin tuli maahantuojalta takaisin mukanaan ilmoitus, että se on aivan kunnossa. Niinpä meitä epäilytti kovasti, että missä muualla virhe sitten oikein on? Andrus asensi säätimen takaisin ja aurinkopaneelit eivät edelleenkään ladanneet puolta ampeeria enempää. Lopulta Andrus alkoi tutkia sähköasennusta ja purki seinäpaneeleita auki, jotta hän pääsi selvittämään sähköjohtojen asennusta. Sulake sulakkeelta Andrus tarkisti, että kukin johto menee sinne, minne sähkökuvassa sanotaan. Eikä aurinkopaneeleista meillä edes ole sähkökuvia, joten hommaa riitti useiksi tunneiksi. Lopulta selvisi, että aurinkopaneeli oli kytketty lataamaan starttiakkua. Samalla Andrus löysi muitakin sähköasennusvirheitä kuten pilssipumppujen kytkentä. Ne oli nimittäin kytketty pääkytkimeen. Niidenhän pitää olla kytketty pääkytkimen ohi, jotta automaattipilssipumput toimivat, kun vene on jätetty pitkäksi aikaa laituriin pääkytkin sammutettuna.

Andrus vaihtoi johdot siten, että aurinkopaneelit lataavat käyttöakkua ja homma alkoi pelittää heti, kun piuhat oli oikein kytketty. Toisaalta helpotti kovasti, kun virhe löytyi ja itse paneeleissa ei ollut mitään vikaa, mutta koko kesän Andrus on hermoillut toimimattomia paneeleita ja nyt hän teki vielä useita tunteja töitä. Keskiviikkoiltana Suwenalla oli väsynyt, mutta edelleen harmistunut mies.

Torstaiaamu alkoi myös remonttihommilla. Heinäkuun lopussa sulkiessamme laitteita kuukauden ajaksi, Andrus huomasi, että toinen pilssipumppu ei toimi. Hän testasi jo silloin, että sähköä sinne kyllä tulee ja manuaalisesti pilssin saa tyhjennettyä, joten itse elektroninen pilssikytkin on vioittunut. Tilasimme uuden Quick EBSN20 pilssikytkimen ja Andrus vaihtoi uuden kytkimen pilssipumppuun. Se alkoi myös heti toimia, joten jälleen yksi juttu saatiin kuntoon. Kytkimen sisälle oli näyttänyt menneen vettä, joka on aika erikoista, kun kyse on kuitenkin kytkimestä, joka on suunniteltu toimimaan nimenomaan vedessä.

Pilssikytkimen vaihdon yhteydessä Andrus paransi myös pilssipumppujen sähköasennusta. Suwenan syvä pilssikaivo on jaettu kahteen osaan. Pilssin peräosassa on suihkukaivo, johon menee suihkun vesi. Sen etupuolella on varsinainen pilssikaivo. Molemmissa kaivoissa on oma pilssipumppu automaattikytkimineen. Kaivojen välinen seinä on sen verran matala, että vesi pääsee pumpun vioittuessa valumaan toiseen pilssikaivoon ja näin ne toimivat toisillensa myös varmistuksena. Näiden lisäksi ylempänä on high water pilssikytkin. Suihkun pilssipumppu oli kytketty alun perin ihan oikein eli pääkytkimen taakse. Samalla kun Andrus siirsi varsinaisen pilssipumpun pääkytkimen ohi, päätimme, että myös suihkun pumppu siirretään pois pääkytkimestä. Muutenhan ne eivät pysty toimimaan toistensa varamiehinä, kun pääkytkin on kiinni.

Torstaipäivä oli tässä vaiheessa jo puolessa ja veneenhuolto sai vähäksi aikaa todellakin riittää. Dieselmekaanikkokin kun saapuu vasta maanantaina, niinpä kiiruhdimme kauppaan bunkraamaan Suwenaan viikonlopun safkat ja äkkiä, äkkiä köydet irti, merelle ja purjeet ylös!