Brighton 22.7. - 23.7.

Su, 25-08-2013 22:19 -- Eve

Jättäessämme maanantai-iltapäivänä Beaulieu-joen taaksemme, saimme edelleen nauttia helteisestä säästä. Toki ehdimme purjehtia vain muutaman mailin verran, ennen kuin tuuli moinasi kokonaan. Olemmekin vitsailleet briteille, että nyt heidän suuri salaisuutensa on paljastunut. Perinteinen mielikuvahan Ison-Britannian säästä on sumuinen, synkkä ja sateinen, mutta me olemme nähneet vain helteisiä aurinkoisia päiviä, eikä sateesta ole ollut tietoakaan. Varokaa vain saarivaltiolaiset, sillä Manner-Euroopasta voi nyt tulla suuri ryntäys teille päin jakamaan kuumat kesäpäivät kanssanne :-)

Me saavuimme Brightonin satamaan vähän ilta kymmenen jälkeen, jolloin pimeä oli jo laskeutunut. Kaikki vierasvenelaiturit olivat jo täynnä venelauttoja. Ajoimme satamanedustan vierasvenelauttojen ohi peremmälle satamaan. Hämmästyimme, kun melkein heti löysimme vapaan laiturin päässä olevan ”hammer head” paikan. Heti kun olin laskenut jalkani laiturille, koin melko järkytyksen. Laituri huojui ja se oli aivan kallellaan. Sen lisäksi se oli paksusti linnunjätösten peitossa. Uh, mikä löyhkä. Emme todellakaan halunneet jäädä kyseiseen paikkaan, joten jatkoimme peremmälle satamaan. Myös seuraava vapaa laiturinpää oli aivan samassa kunnossa. Onneksi vähän matkan päästä belgialaisveneen miehistö kutsui meidät kiinnittymään heidän kylkeensä. Linnunkakanlöyhkä leijui kaikkialla ja olimme todella ihmeissämme, että tällainenko kuuluisa Brighton Marina Village on?

Aamulla huomasimme, että nämä peremmällä sijaitsevat paikallisten veneet laitureineen olivat päätyneet lintujen vessoiksi, joten olimme innokkaita löytämään uuden paikan Suwenalle. Mikäli siistimpää paikkaa ei löydy, niin olimme valmiita jatkamaan matkaa. Harmitti vain kovasti, koska teini-iän muistot Brightonin kielikurssilta olivat aivan erilaiset kuin tämä löyhkäävä satama.

Onneksi vierasvenelaitureihin tuli tilaa aamupäivällä, niin saimme uuden paikan paremmin siivotulta laiturilta. Näyttää siltä, että vierasveneilijät saavat enemmän rahoillensa vastinetta, sillä ne laiturit olivat selkeästi siistimmässä kunnossa.
Brighton marina
Kun Suwena oli saanut uuden paikan, olimme valmiita tutkimaan Brightonia näin vuosikymmenten jälkeen. Satamasta ei kuitenkaan noin vain lähdetä, sillä aluetta vartioi tyly, teräshäkki portteineen. Tunnelma oli kuin Eaglesin laulussa, Hotel California “You can check-out any time you like, but you can never leave!”
Brightonin venesataman "maisemaportti"
Brighton Marina Village on paalujen varaan rakennettu laiturialue. Laiturialueelle on rakennettu ravintoloita, kauppoja, hotelleja ja jopa asuntoja. Saimme tällä kertaa bunkrattua Suwenan hyvin varustellussa ruokakaupassa, joka sijaitsi myös aivan sataman lähellä laiturialueella.
Ravintolat Brightonin satamassa
Heti laajan laiturialueen ulkopuolelta hyppäsimme hauskaan 2-kerroksiseen (double-decker) englantilaisbussiin, jolla pääsimme hetkessä Brightonin keskustaan. Kävimme tietysti kävelemässä Brightonin kuuluisalla Brighton Pier -laiturilla, joka lähtee aivan keskustan kohdalla suoraan merenpäälle. Monenlaiset huvipuistohärvelit pyörivät ja viuhtoivat ihmisiä ylös, alas, edes ja takas. Parhaimmillaan piti odotella omaa vuoroa, jotta voisi jatkaa matkaa laiturilla, jottei yläpuolella pyörivästä härvelistä tipahda kenkä päähän. Onnelliset nuoret riemulla testailivat laitetta toisensa perään, niinpä vilinää riitti seurattavaksi.
Brighton Pier merisilta
Brighton Pier merisilta
Brightonin rantanäkymä
Meillä oli edessä jokaisen veneilymaamme tehtävä eli uuden nettiyhteyden hankinta. Brightonin keskustasta löysimme suuren ostarin. Siellä olikin viisi firmaa, joista valita sopiva nettiyhteys. Me aina vitsailemme, että vaihtaessamme vieraslippua, vaihtuu myös mokkula uuteen operaattoriin. Pitäisiköhän ripustaa WLAN-reititin oikeaan saalinkiin vieraslipun kaveriksi? WLANeja on kyllä hyvin jo tarjolla aika monessa maassa ja satamassa. Usein ne ovat kuitenkin niin ruuhkaisia, että bitti kulkee hitaasti, kun koko sataman väki valuttaa netistä samaan aikaan kuka mitäkin.

Illalla palattuamme veneelle huomasimme, että kylkeemme oli kiinnittynyt hollantilainen kilpavene, jossa jokin laite oli jäänyt piippaamaan ja miehistö oli lähtenyt pois veneeltä. Saman tien vastakkaiselta puolelta veneestä brittirouva tuli vauhdilla ulos. Hän ystävällisesti pyysi, että ”josko voisimme sammuttaa piippaavan laitteen veneestämme?” Toki kerroimme välittömästi hänelle, ettei ääni meidän veneestä tule, vaan kyljessämme olevasta veneestä. Hän oli huolissaan lähdössä satamakonttoriin pyytämään apua, jotta jatkuva hälytysääni saataisiin sammutettua ja he pääsisivät nukkumaan. Andrus epäili, että ääni tulee naapurin plotterista. Kun Andrus kiipesi hollantilaiseen naapuriveneeseen etsimään häirikköä, piippaajaksi selvisi kaikuluotain, joka hälytti matalaa vettä. Naapurin kilpaveneessä oli syvä köli ja heillä oli lauennut veden syvyyshälytys alaveden aikaan. Kyllä satamaan laskeutui mukava hiljaisuus, kun jatkuva hälytysääni hiljeni. Samalla saimme hyvin tyytyväisen naapurin, kun hän pääsi nukkumaan ilman häiriöitä.

Seuraavan aamuna olimme jatkamassa jälleen matkaamme ja suuntana oli Dover. Olimme laskeneet, että lähdemme pari tuntia ennen ylävettä, jotta saamme loppumatkasta suurimmaksi osaksi matkata myötävirrassa. Varsinkin kun Doverin lähistöllä virtaus on voimakkaampaa. Toisin kuitenkin kävi.

Brightonin satama on suorakaiteen muotoinen ja se on 700 metriä pitkä ja 300 metriä leveä tekosatama. Vierasvenelaiturit sijaitsevat aivan sisäänajoväylän vieressä lähellä sataman suuaukkoa. Kun edellisenä päivänä siirsimme veneen paikallisten veneiden laiturista vierasvenelaituriin, oli slackin aika eikä tietysti ollut lainkaan virtausta. Nyt nousuvedellä satama-aukosta virtasi vettä sisälle satamaan ja meidän laiturin kohdalla virtaus tuli suoraan kyljestä työntäen meidät tiukasti laituria vasten. Siinä virrassa ei edes sivupotkurit eikä springiköysi auttanut. Emme päässeet tarpeeksi irti laiturista, jotta olisimme päässeet viereisestä veneestä ohi. Hyvä suunnitelmamme meni mönkään. Otimme pienen aikalisän, jotta virransuunta ehtisi kääntyä.

Lähdimme uudelleen matkaan pari tuntia myöhemmin, jolloin saimme alkumatkaksi myötävirtaosuuden. Jouduimme juuri kovimpaan vastavirtaan Doverin lähistöllä, joten saavuimme perille vasta puolenyön jälkeen.

Avainsanat: 

Beaulieu-joki ja Buckler’s Hard 21.7. - 22.7.

Ke, 14-08-2013 20:41 -- Eve

Sunnuntaina purjehdimme satojen veneiden kanssa Solentilla matkatessamme kohti houkuttelevalta vaikuttavaa Beaulieu-jokea ja siellä Buckler’s Hardin marinaa. Purjehduksesta kehkeytyi suorastaan väistämissääntöjen tenttisuoritus, sillä veneitä todella puikkelehti joka puolella. Onneksi meneillään ollut purjehduskilpailu pidettiin hieman kauempana reitiltämme.

Solentilta nousimme Beaulieu-joelle, josta neljä ensimmäistä mailia on vuorovesialueella. Sulun jälkeen joki jatkuu vielä 8 mailia. Sulusta eteenpäin ei kuitenkaan veneellä enää pääse. Buckler’s Hard, joka oli meidän määränpäämme, sijaitsee pari mailia ylös jokea vuorovesialueella.
Purjehtimassa Beaulieu-joella
Pitkin Beaulieu-jokea on laitettu kiinnityspoijuja, jotka näyttivät olevan pääasiallisesti paikallisten veneiden kotipoijuja. Meillä oli ajatuksena jäädä poijuun, mutta sataman edustalla satamatyttö jollallaan saapui meitä vastaan ja kertoi, että satamastakin löytyy meille sopiva paikka. Niinpä kiinnitimme Suwenan laituriin poijun sijasta.
Buckler's Hard marinan satamatyttö vastassa veneilijöitä
Beaulieu-joki Hampshiren maakunnassa
Buckler's Hard marina Beaulieu-joella
Kiinnityspoijut Beaulieu-joella
Beaulieu-joella on vanhat laivanrakennusperinteet, sillä 1700-luvulla Englanti päätti vahvistaa laivastoaan rakentamalla lisää sotalaivoja. Juuri Buckler’s Hardin telakasta tuli Englannin laivaston päärakennustukikohta. Heillä oli käytettävissään Beaulieu-joen alueen vankat tammimetsät ja lähellä sijaitsevan Portsmouthin rautasulattamot. Buckler’s Hardin telakalla rakennettiinkin yli 50 puista sotalaivaaja sekä joitakin kauppalaivoja. Sotalaivoista kuuluisin on vuonna 1781 vesille laskettu amiraali Nelsonin Agamemnon sotalaiva. 64-tykkisestä Agamemnon laivasta tuli lordi Nelsonin suosikkilaiva.

Nykyään Buckler’s Hard on huvivenesatama ja siellä on pubi ja merimuseo. Näin kesäsunnuntaina vilinää riitti, kun niin veneilijät kuin maitse saapuneet turistit viettivät kaunista sunnuntaita Buckler’s Hardissa. Jopa MG autoharrastajat olivat järjestäneet oman tapaamisen juuri Buckler’s Hardiin.

Iltasella me laskimme jollan ja lähdimme parin tunnin jollaretkelle Beaulieu-jokea ylös. Kiinnityspoijuja jatkui katkeamattomana nauhana lähes kylälle ja sululle saakka. Lopussa joki oli niin matala, että nostimme perämoottorin ylös ja jatkoimme airoilla meloen matkaa. Alavesi oli lähestymässä. Vettä oli enää noin 30 cm, joka juuri ja juuri riitti meidän jollalle. Kun matkamme tyssäsi lähellä sulkua, näimme erikoisen jutun näin nykyajaksi. Erään talon pihalla oli tykki osoittamassa joelle ja tiukka varoituskyltti julisti sen olevan yksityisaluetta (private property). Eipä tehnyt mieli lähteä kokeilemaan, pääsisimmekö nousemaan maihin, joten käänsimme kiltisti Pikku Suwenan takaisin kohti alajuoksua.
Purjevene alavedellä Beaulieu-joella
Perinnevene mutalaiturissa alavedellä Beaulieu-joella
Turvallinen kotipiha Beaulieu-joella

Jolla retki oli kerrassaan onnistunut. Joen molemmin puolin kasvoi komeaa tammimetsää. Ilta-auringossa luonto oli kaunis ja linnut visersivät veden liplattaessa jollaa vasten.
Englantilainen maalaismaisema Beaulieu-joella
Kun seuraavan kerran palaamme Beaulieu-joelle, haluamme ehdottomasti kokeilla rauhallisilta vaikuttavia kiinnityspoijuja. Kun nousimme jokea ylös, niin siellä oli runsaasti vapaita poijuja. Sitten hurautamme sataman ohi ja valitsemme jonkun niistä poijuista, jotta saamme nauttia englantilaisesta maalaismaisemasta suoraan Suwenan kannelta.

Avainsanat: 

Solent ja Port Hamble 18.7. - 20.7.

Ke, 07-08-2013 22:23 -- Eve

Isle of Wightilta suuntasimme kohti Hamble-jokea, joka sijaitsee Solentin alueella. Solent onkin englantilaisten purjehdusmekka ja sen kyllä huomasi. Yhdellä silmäyksellä oli yli sata venettä koko ajan nähtävissä. Meidän lyhyt 11 mailin matka hurahti ihanassa helteessä. Ohitimme myös Isle of Wightin pohjoispuolella viihtyisältä näyttävän Newtown lahden, jossa oli ankkurissa runsaasti veneilijöitä paistattamassa päivää.

Vuorovesi näytti tekevän tepposia myös paikallisille veneilijöille. Solentilla eräs purjevene oikaisi liian aikaisin nousuvedellä ja jäi kiinni pohjaan. Heillä ei kuitenkaan näyttänyt olevan mikään hätä, sillä he vain kököttivät paikallaan purjeet vedossa. Noin 15 minuuttia myöhemmin, kun vesi oli noussut riittävästi, vene irtosi pohjasta ja matka jatkui. Eihän tuossa mitään, kunhan ei vain satu oikaisemaan vajaavuoksen (neap tide) aikaan sellaisessa paikassa, jossa vesi ei nouse riittävästi ennen kuin seuraavalla tulvavuoksilla (spring tide). Siinä se kuukausi sitten vierähtäisi.

Nousimme Solentia ylös ja käännyimme Hamble-joelle. Ohitimme ensimmäisenä Hamble Point sataman ja suuntasimme kohti seuraavana sijaitsevaa Port Hamble marinaa. Sieltä löytyivät erinomaiset laiturit, joihin kiinnittyä. Hamble-joella on useita satamia valittavaksi. Nimittäin noin viisi tuhatta venettä pitää jotain Hamble-joen lukuisista marinoista kotisatamanaan ja kaikki nämä marinat sijaitsevat vain 2,5 mailin pätkällä, joten veneitä vilisee kaikkialla.
Hamble joella on 5000 venepaikkaa
Keula- ja peräpoijukiinnitys Hamble-joella
Söpö miniferry ylittämässä Hamble-jokea
Sekä Hamblen kylässä sijaitsevassa Port Hamble satamassa että viereisessä Hamble Point marinassa oli kummassakin venetarvikeliike ja useita venealan palveluyrityksiä. Kuitenkin Hamble Point on enemmän keskittynyt myös veneiden myyntiliikkeisiin. Mitä ikinä veneeseen haluaa tai tarvitsee, se palvelu kyllä Hamble-joelta näytti löytyvän.

Tuntuipas niin toisenlaiselta kävellä School Lane -katua pitkin kohti Hamble Point marinaa kuin neljä vuotta sitten, jolloin hurautimme sinne Southamptonista autolla katsomaan Nordhavn veneitä. Oli mukavaa huomata, että Hamble-joen alueelta löytyy edelleen myös suomalaista veneosaamista, sillä ainakin Aquador ja Swan veneet olivat edustettuna.

Oli hienoa jälleen päästä vierailemaan Nordhavn veneissä. Ne olivat edelleen yhtä ihania ja uskomattomia. Olisi ihan yhtä vaikeaa tehdä venevalintaa tänään kuin silloin neljä vuotta sitten, kun kiihkeästi vertailimme Nauticat ja Nordhavn veneitä keskenään. Andrus kyllä edelleenkin huokaili haikeasti Nordhavnin konehuoneessa, että ”Kunpa meillä olisi näin tilava konehuone Suwenassa, missä kaikilla laitteilla olisi riittävästi asennus- ja käyttötilaa”. Vietimme myös mukavan illan Nordhavn vierailun jälkeen Philipin ja Jessican kanssa Suwenalla nauttien normandialaista siideriä. Juttua piisasi niin Nordhavneista kuin paljosta muustakin.
Nordhavn 47 Hamble Point Marinassa
Onnellinen Andrus Nordhavn 47 konehuoneessa
Philip ja Jessica vierailemassa Suwenalla
Hamblen kylä vaikutti kivalta, siistiltä englantilaiskylältä. Päätimme tutustua englantilaiseen pubikulttuuriin omakohtaisesti. Hämmästykseksemme olutvalikoima oli hyvin ulkomaalaispainotteista. Olimme niin valmistautuneet brittioluen maisteluun, että suorastaan häkellyimme paikallisen oluen puuttumisesta. Selitykseksi saimme, että nykyään ihmiset juovat mieluiten kansainvälisten brändien olutta ja monet paikalliset panimot ovat joutuneet lopettamaan. Voi senkin hassut ihmiset, pitäkää ihmeessä omasta kulttuurista ja vielä enemmän oman maan tuotannosta kiinni! Meiltä Suomesta kun on liian monet tuotantoalat jo typeryyttämme päästetty loppumaan. Näin niillä ihmisten jokapäiväisillä valinnoilla on pitkäkantoiset vaikutukset. Näköjään olut sai meidät pohtimaan maailman menoa!

Joka tapauksessa pääsimme nauttimaan pubissa päivällistä. Yksi Hamble kylän pubi mainosti juuri tänä iltana rib-eye steak -pihviä, joten sinne siis. Ihmiset istuivat pitkien pirtinpöytien ääressä. Tarjoilijalta kuulimme, että juuri tänä iltana on tarjolla vain ja ainoastaan grillattua pihviä. Sehän meille sopi mainiosti oluen kera nautittavaksi.

Vain hetki istahtamisen jälkeen kysyi ystävällinen nainen vierestämme, että ”oletteko suomalaisia?” Hämmästyimme, että hän tunnisti niin nopeasti kielemme. Selvisi kuitenkin, että hänellä on suomalainen äiti, joka asuu vielä samassa kaupungissa meidän kanssa. Kyllä maailma on pieni, vaikka emme hänen äitiä sattuneet tuntemaankaan.

Port Hamble marina vaikutti aktiiviselta satamalta, sillä perjantai-iltana siellä järjestettiin 70-luvun bileet. Tällaisilla tapahtumilla he erityisesti pyrkivät, että vakituiset venepaikan haltijat tutustuisivat toisiin veneilijöihin. Toki tapahtumassa oli vierasveneilijöitä kuten me sekä paljon myös paikallisia. Satamaan oli pystytetty tanssiteltta ja grillimestarilta sai käydä ostamassa palan painiketta ja tietysti kurkun kostuketta.
Eve saamassa purjehdusvinkkejä Port Hamble marinassa
Port Hamble marinassa oli myös RYA:n (Royal Yachting Association) toimintaa. Kerran Andrusin mennessä vastaanottamaan naapuriaisaan saapuvan veneen köysiä, pyysi kippari, ettei heitä autettaisi. Heillä oli kuulemma meneillään venekurssin koe. Englannissa RYA järjestääkin todella monipuolisesti purjehduskoulutusta veneilijöille. Huomasimmekin, että RYA:n certifioimia purjehduskursseja järjestetään lähes joka satamassa.

Hamble-joen satamat tuntuivat olevan täynnä niitä kotisatamanaan pitäviä veneitä. Tähän varmasti vaikuttaa Lontoon läheisyys, josta on lyhyt matka Solentille. Lisäksi Solent on yksi harvoista suojaisista Iso-Britannian vesialueista. Eipä siis ihme, että vierasveneilijän lompakko siellä kyllä kevenee. Laituripaikka maksaa nimittäin 3,2 £/m. Se oli ehdottomasti kallein satama, jossa tähän mennessä olemme olleet. Näin ollen Beaulieu-joki, jota monet paikalliset meille olivat suositelleet, kiinnosti kovasti seuraavana kohteenamme.

Avainsanat: 

Yarmouth Isle of Wight saarella 16.7. - 18.7.

Ma, 29-07-2013 23:01 -- Eve

Rasvatyynet kelit jatkuivat ylittäessämme Englannin kanaalia Cherbourgista Isle of Wightin saarelle. Solmiessani kesän viimeistä lippusolmua Englannin vieraslippuun, pujahti kipparin pää ulos kannelle ja Andrus huikkasi iloisesti, että ”muistathan, että Englannissa on vasemman puoleinen liikenne?” Blondin sormet ehtivät jo pysähtyä hetkeksi kesken solmun teon, mutta kyllä laivakissa kipparin hyvästä yrityksestä huolimatta hilasi reippaasti red ensign lipun Suwenan oikeaan saalinkiin.
Suwena keskellä peilityyntä Englannin kanavaa
74 mailin matka sujui leppoisasti helteisestä päivästä nauttiessa. Aivan Ranskan alueveden rajalle saakka ranskalainen rajavartiosto pyöri veneiden ympärillä ja kävi kutakin tutkailemassa aivan kyljen vierellä. Meitä oli viisi venettä kulussa samaan suuntaan. Onneksi kenenkään meidän matka ei hidastunut ylimääräisen tullitarkastuksen vuoksi. Kun taas saavuimme Englannin aluevesille, oli sielläkin rajavartiosto liikenteessä, mutta he eivät pysäyttäneet meistä ketään.

Olimme alun perin ajatelleet pysähtyä Isle of Wightin saarella Cowesin satamassa, joka on yksi suosituimmista veneilysatamista kanaalin pohjoisrannalla. Kuitenkin useampi britti suositteli meille Yarmouthia, niinpä halusimme käydä katsastamassa mestan.
Needles kalkkikivikalliot Isle of Wight saaren vieressä
Yarmouth sijaitsee Isle of Wightin saaren länsireunalla. Sataman laituripaikkojen lisäksi Yarmouthin edustalla on kolme riviä poijuja. Olimme olleet niin paljon satamien laitureissa, että poijukiinnitys kuulosti houkuttelevalta.
Veneitä poijussa Yarmouthin edustalla
Vuorovesialueen poijut ovat hyvin erilaisia verrattuna Itämeren poijuihin. Meillä poijusta lähtee ylöspäin noin puolen metrin metallivarsi, jonka päässä ovat metallinen lenkki. Täällä poijun keskeltä lähtee suoraan paksuhko köysi, jonka vapaassa päässä on köysisilmukka. Silmukassa on yleensä myös ohuen köyden varassa kelluva pallo, joka helpottaa köyden nostamista vaikkapa venehaalla. No, minullahan tämä ei toimi ihan näin helposti kuten näkevältä venehaan käyttäjältä.

Kun nyt täällä poijun päällä ei ole mitään korkeaa hökötystä, niin poiju kelluu hyvin lähellä vedenpintaa. Kuulemma joskus kova virta painaa ne täysin veden alle. Tällä kertaa kahden solmun virrassa ne olivat noin 10 cm vedenpinnan yläpuolella.
Kiinnityspoiju vuorovesivirrassa Yarmouthissa
Andrus oli kyllä kuvaillut minulle jo aiemmin, millaisia täälläpäin maailmaa poijut ovat. Minulla kävi kuitenkin yksi pieni väärinkäsitys. Andrus kyllä kertoi asian aivan oikein, mutta ymmärsin jostain syystä, että köysi on silmukkana suoraan poijusta alkaen.

Olimme ensiksikin kiinnittymässä kahden solmun virrassa, joten veneen paikallaan pitäminen ei ole helppoa. Minultahan menee enemmän aikaa löytää poiju. Ensiksi kokeilin saada poijun sivuportista, mutta en edes yltänyt tarpeeksi lähelle vettä. Itämerellä kun poijut töröttävät pystyssä, usein noin puoli metriä veden pinnan yläpuolella, on sivukansi Suwenassa oivallinen paikka napata poiju kiinni.

Seuraavaksi siirryin uimatasolle, jolloin haasteemme kasvoivat. Ruorin luota Andrus ei näe aivan uimatason vierelle, joten sain haroa tosissaan, josko poijuköisi osuisi käteen. Toki se piti suhisevaa ääntä liikkuessaan virrassa, joten se helpotti hieman, mistä päin sitä kannattaa etsiä.

Kun neljännellä yrityksellä löysin poijun köyden, pyöräytin nopeasti meidän köyden poijuköyden ympäri ja huokaisin helpotuksesta. Kun kuljetin poijun perästä keulaan ja aloin kiristämään sitä sopivalle kireydelle, arvaatte jo varmaan, mitä tapahtui. Koska olin käsittänyt, että köysi on suoraan poijussa lenkillä, niin olin reippaana tyttönä pyöräyttänyt köyden vain köyden ympäri, enkä mihinkään silmukkaan. Olin aivan tyrmistynyt, kun köysi vaan lupsahti alas ja mulla oli tyhjä oma köysi kädessä. No, voihan... Taas aloitimme alusta. Tällä kertaa kuitenkin tiesin, mitä tehdä. Kun lopulta olimme kiinni, olin ihan poikki ja jännityksestä hikinen. Tuumasinkin Andrusille, että ”Taidetaan kuule palata takaisin Itämerelle. Saan sentään siellä poijut kiinni”. Joo, Andrus kyllä virnuili, että ”eikö ollut kiva, ettei ensimmäinen vuorovesipoijumme ollut kaksoispoiju (fore and aft mooring), jossa vene kiinnitetään keulasta ja perästä kahden samanlaisen poijun välille?” Täytyy sanoa, että huumori oli vähän tiukoilla tuolla hetkellä. Toisaalta se on kuitenkin veneilyn suola, kun pitää oppia ja kehittyä koko ajan niin veneen käsittelyssä kuin omissa taidoissa. Hieman kuitenkin lohdutti, kun vene toisensa jälkeen saapui viereemme ja hekin joutuivat yrittämään useita kertoja ennen kuin saivat poijun. Ehkä ei sittenkään käännetä kokkaa kohti kotia – vielä.
Suwena kiinnityspoijussa Yarmouthissa
Aina silloin tällöin on tullut tilanteita, joissa FenderStep –lepuuttajaa on tarvittu. Nyt lilluessamme virrassa jolla meinaa helposti liukua uimatason alle. Meillä kun on ankkuri ja kaikenlaisia teräviä nurkkia uimatasossa, niin siinä voi jolla puhjeta tai lyödä itsensä ankkuriin. Andrus ehdottikin, että laitetaan FenderStep vasempaan kylkeen sivuportin kohdalle ja jolla kiinni viereiseen sivuknaappiin, niin siitä on helppoa kulkea. Se oli loisto idea. Vaikka sivukansi on reilusti ylempänä, helpottaa ylimääräinen väliaskelma veneeseen kiipeämistä todella paljon. Kannattaa kokeilla. Meillä se toimi kerrassaan loistavasti myös palatessamme illan pimettyä veneelle.
Suwena ja Pikku Suwena Yarmouthissa
Veneeltä voi VHF:llä tilata vesitaksin, mutta me halusimme laskea oman jollan ja pärtsäillä kylälle. Yarmouthin kylä osoittautui pieneksi, perinteiseksi brittikyläksi. Aikamme käveltyämme kylän muutamilla kujilla, menimme tutustumaan paikallisen purjehdusseuran clubitaloon. Astuttuamme sisään, riensi meitä vastaan ystävällinen nainen kysyen, ”Are you visiting yachtsmen?” Vierailevat purjehtijat ovat tervetulleita vierailemaan heidän clubitalossaan, niinpä kysäisimme, ”voimmeko tehdä pöytävarausta heidän ravintolaan?” Se onnistui käden käänteessä ja saimme kuulla, että Royal Solent Yacht Club järjestää viikoittain keskiviikkopurjehduskilpailun, joten päivälliselle tulee runsaasti purjehtijoita.
Yarmouth Isle of Wightilla
Paikallisia veneitä Yar-joella Isle of Wightilla
Kun illalla palasimme clubitalolle, oli toisen kerroksen ravintola täynnä päivän kisasta pulisevia purjehtijoita. Illasta kehkeytyi tosi mukava, kun saimme tutustua paikallisiin purjehtijoihin. Saimme heiltä monia hyviä vinkkejä Solentilla purjehtimisesta. Olimme todella iloisia, että päädyimme juuri clubitalolle tavallisen ravintolan sijasta.
Keskiviikkopurjehduskisan illallinen Royal Solent Yacht Club talolla
Yarmouth oli yksi mieleenpainuvimmista paikoista tämän kesän matkallamme ja se varmasti tulee nousemaan suosikkisatamiemme joukkoon. Oli todella kiva, että vaihdoimme Cowesin Yarmouthiin. Muutoin näin kiva paikka olisi jäänyt meillä kokematta.

Avainsanat: 

Cherbourg 13.7. - 15.7.

To, 25-07-2013 21:10 -- Eve

Pienen idyllisen Honfleurin jälkeen olimme matkalla kohti huomattavasti suurempaa 1500 venepaikan Cherbourgin satamaa. Tällä 76 mailin matkalla lokikirja sai kaksi merkittävää merkintää. Ensiksi Suwena siirtyi nolla-meridiaanin toiselle puolelle, jolloin siirryimme itäiseltä pallon puoliskolta läntiselle.
Cherbourgin satamassa on 1500 venepaikkaa
Teimme myös oman nopeusennätyksen pohjan suhteen, 10,7 solmua, kun kiersimme Cotentin niemen ympäri. Cotentin niemeä kutsutaan myös Cherbourgin niemeksi ja sen koillisnurkkaa taas sanotaan Pointe de Barfleur nimellä ja sen edustalla on jokaiseen opaskirjaan varoituksella merkitty Raz de Barfleur alue (englanniksi race). Meillä tällaista aluetta kutsutaan virran kuroutumaksi. Kun nopea vuorovesivirtaus ylittää nopeasti nousevan merenpohja-alueen, tällöin virran kuroutumaan syntyy murtuvia aaltoja, pyörteitä ja vaarallisia virtauksia. Huonolla säällä Pointe de Barfleur suositellaan kierrettäväksi noin 5 - 7 mailin päästä, kun erityisesti luoteis- ja kaakkoistuulet puhaltavat vuorovesivirtausta vastaan. Meidän matkapäivänä oli täysi pläkä, joten jouduimme ajamaan moottorilla ja uskalsimme kiertää Barfleurin parin mailin etäisyydellä. Siitä huolimatta vesi oli pyörteilevää ja autopilotilla oli täysi työ pitää Suwena kurssissa. Kuitenkin SOG nopeusennätyksemme syntyi, sillä myötävirtaa oli 4,2 solmua ja oma vauhtimme oli 6,5 solmua, siksipä Suwena kiisi Cherbourgia kohti jopa 10,7 solmun vauhdilla.

Jumbo suuri satama oli erittäin täynnä. Vain erillisessä odotuslaiturissa, josta ei ole kulkuyhteyttä maihin, löytyi tilaa. Me kiinnitimme Suwenan odotuslaituriin ihan mielellään, sillä jollamatka veneeltä sataman laituriin oli kivaa vaihtelua alku kesän jatkuvaan marinassa olemiseen. Myös sataman edustalla oli ankkurissa kymmenkunta venettä. Ankkurointialue on aivan Cherbourgin laivastotukikohdan edustalla huvivenesataman ulkopuolella.
Suwena Cherbourgin odotuslaiturissa
Sunnuntaiaamulla satamaheijarin saapuessa jollalla veneellemme satamamuodollisuuksia varten, saimme kuulla selityksen täpö täyteen satamaan. Tänä viikonloppuna Cherbourgin satamasta starttaa Ranskan yksi suosituimmista meritapahtumista. Tour des ports de la Manche on viikon purjehduskilpailu, johon tänäkin vuonna osallistui yli sata venettä. Kisaan saavat osallistua kaikki veneet, jotka ovat pituudeltaan 7 - 14 metriä. Purjehduskisaa on järjestetty vuodesta 1984 alkaen.
Vilkas veneliikenne Cherbourgin satamassa
Sunnuntai 14.7. on Ranskan kansallispäivä, ranskaksi La Fête Nationale, joka on saanut englanniksi nimekseen Bastille Day. Ympäri Ranskaa kansallispäivää juhlitaan paraatein ja erilaisilla tapahtumilla. Illalla satamassa yacht clubin ravintolassa oli myös tunkua. Saimme onneksemme varattua pöydän ja vietimme mukavan illan yacht clubilla, jossa kokit valmistivat herkullisia niin liha- kuin kalaruokia avotulella puugrillissä. Pimeän laskeuduttua cherbourgilaiset kruunasivat vielä Bastillen päivän mielettömän hienolla ilotulituksella puoli kahdeltatoista.
Cherbourgin rantakatu
Cherbourgin yacht clubin kokki valmistamassa ruokaa avotulella
Honfleurissa Olivier vinkkasi meille ravintola kyltin, Recommandé par le Routard. Vuodesta 1973 alkaen Routard on julkaissut vuosittain matkakirjoja, joissa he antavat suosituksia mm. hyvistä ravintoloista. Kun Routard on suositellut jotain, voi yritys hankkia Routardin kyltin osoittamaan, minä vuonna heidät on valittu parhaiden joukkoon. Cherbourgissa kokeilimme yhtä Routardin suosittelemaa ravintolaa, joka oli saanut jopa neljänä peräkkäisenä vuonna Routardin suositukset. Niin palvelu kuin herkullinen ankanrinta olivat erinomaisia, joten Routard oli tämän ravintolan kohdalla ihan oikeassa. He muuten tekevät 200 salaista matkaa vuosittain, jotta heidän matkakirjat pysyvät ajan tasalla. Hmmm, ainakin Ranskassa voisimme olla halukkaita liittymään ruokamaistelijoiden joukkoon, jos testaajista on pulaa.

Cherbourgin satama on hyvä veneen huoltojen kannalta, sillä sieltä löytyy pari venetarvikeliikettä sekä huolto- että myös venemyyntiliikkeitä. Me löysimme venetarvikeliikkeestä vesitiiviit pussukat. Olemmekin kaivanneet sopivaa säilytyspussukkaa, missä pikkutavaraa voi merellä säilyttää, kun käsiä tarvitsee purjeiden trimmaamiseen. Nähtäväksi jää, täyttävätkö Cherbourgin ostokset ennakko-odotukset.

Avainsanat: 

Sivut

Subscribe to Purjevene Suwenan purjehdusblogi RSS