Kappeln 29.7. – 31.7.

Ma, 03-09-2012 15:45 -- Eve

Kappeln 29.7. – 31.7.

Viimeinen kesämatkamme legi oli Heiligenhafenista Kappelniin. Nautimme täysillä purjehtimisesta, sillä vasta muutaman viikon päästä pääsemme takaisin veneelle.

Ylittäessämme Kielin lahtea tuntui huikealta ohittaa Kiel ja Kielin kanavan Itämeren puoleinen pää, sillä sieltä suuriosa maailmalle matkanneista veneistä ovat maailmanmatkansa aloittaneet. Olemme itse matkanneet Itämeren ympäri kaikissa yhdeksässä Itämeren maassa ja nyt olemme päinvastaisessa päässä itämerta. Kotisatamamme Oulussa on Itämeren koillisessa nurkassa ja Kiel taas vastaavasti Itämeren lounaisnurkassa. Kielin kanava saa vielä odottaa, sillä vasta ensi keväänä aiomme suunnata Suwenan Kielin kanavaan ja Pohjanmerelle.

Nyt vielä oli aika keskittyä Itämereen ja odotimme mielenkiinnolla, millaisen talvikodin olimme Suwenalle valinneet. Käännettyämme Suwenan Schlein salmeen, huomasimme sen olevan täynnä joka suuntaan matkaavia veneitä, vaikka oli jo sunnuntai-ilta. Schlein alueella on toistakymmentä venesatamaa. Pelkästään Kappelnin kaupungissa niitä on neljä, joista yksi satama oli meidän valitsema Ancker Yachting.
Sisäänajo Schlei salmeen
Kappeln Schlei salmelta katsottuna
Anckerin satama oli ihan yhtä täynnä veneitä kuten kaikki muutkin näin heinäkuun lopussa. Olimme varanneet Anckerin satamasta myös venepaikan pariksi kuukaudeksi, jotta voimme käydä vielä alku syksystä veneilemässä ennen veneen nostoa. Satama oli kuitenkin niin tungettuna täyteen, että onneksemme löysimme yhden paikan aivan laiturin ulkoreunasta, jonne kiinnitimme Suwenan.

Maanantain ensimmäinen homma olikin selvittää, minne satamakapteeni oli varannut Suwenalle paikan. Meillä oli edessä kaksi touhukasta päivää, jotta ehdimme järjestellä kaikki asiat kuntoon ennen tiistai-illan kotiin lentämistä.
Ancker Yachting Kappelnissa

Kappeln yllätti meidät, sillä sataman läheisyydessä sijaitsee kymmenkunta venealan yritystä. Olimme todella löytäneet hyvän paikan, jossa varmasti niin veneennosto kuin keväällä lasku sujuvat kaikkine huoltoineen ja tarviketarpeineen loistavasti.

Andrus oli esimerkiksi suunnitellut jo jonkin aikaa, että tekisimme dieseljärjestelmäämme hieman päivitystä. Ihan parin talon päässä Anckerin satamasta löysimme dieselhuoltoyrityksen, josta saimme kaverin käymään Suwenalla. Andrus ja mekaanikko tutkivat dieseljärjestelmäämme, jonne Andrus haluaa lisätä sähköisen polttoaineen puhdistusjärjestelmän. Hänen piirroksensa ja aktiivisen saksan ja englanninkielisen keskustelun jälkeen saimme sovittua tarvittavista töistä, jotka sitten elokuun lopulla toteutetaan, kun jälleen pääsemme takaisin veneelle.

Maanantai-illalla, kun sekä pakastin että jääkaappi olivat jo sulatettuna, päätimme hemmotella vielä itseämme ravintolaruoalla. Kun veneily-ystävämme Manfred ja Gigi kuulivat, että olemme tulossa Kappelniin, he suosittelivat lämpimästi herra Starkin ravintolaa. Olimme onnekkaita, että satuimme saamaan vapaan pöydän, sillä sinne yleensä pitää tehdä jopa viikkoa ennen varaus. Tämä ravintola on todella erikoinen ravintola, sillä heillä ei perinteistä menua ole lainkaan. Jokainen asiakas saa kutsun kokin luo suunnitellakseen itselleen mieleisen aterian. Me toki halusimme kalaa ja saimme ensin valita laajasta kalavalikoimasta haluamamme kalan. Sen jälkeen keskustelimme kokin kanssa, miten haluamme kalan ja kaiken muun ateriassamme valmistettavan. Me innostuimme maistamaan talon erikoista, johon tulee neljää erilaista kalaa italialaisittain grillattuna kaikkine lisukkeineen. Voi hyvänen aika, kuinka täynnä olimme, kun hipsuttelimme vatsat pinkeinä nukkumaan kesämatkamme viimeistä, 77. yötä Suwenalle.
Stark ravintolan keittiö Kappelnissa
Tiistaina tuntui tosi haikealta jättää Suwena niin kauas kotoa. Tänne ei todellakaan iltapurjehdukselle hypätä, mutta tähän saamme tottua, kun aiomme matkata kesä kesältä kauemmas. Suwena jäi odottamaan satamaan, kun me hurautimme lentokoneella kotiin. Meinasi vähän naurattaa, kun kymmenen viikkoa olemme Itämerta seilanneet ja paluu kotiin vei vain pari tuntia. Kyllä rauhallinen purjehtiminen kuitenkin aina suihkukoneen voittaa.
Suwena odottamassa miehistöään Kappelnissa

Heiligenhafen 27.7. – 29.7.

La, 01-09-2012 20:08 -- Eve

90 merimailin legistä Stralsundista Heiligenhafeniin purjehdimme 60 mailia. Lämmin sää jatkui, joten purjehduskeli oli mitä ihanin. Saimme myös seuraksemme parven pyöriäisiä, jotka leikittelivät Suwenan kanssa. Ne uiskentelivat veneen ympärillä ja välillä kölin ali ja yrittivät saada Suwenan mukaan leikkiin. Ensin luulimme pyöriäisiä delfiineiksi, mutta niiden kolmiomainen selkäevä ja pyöreä pää erottavat ne delfiineistä. Itämeren pyöriäinen (Phocoena phocoena) on yksi kuudesta pyöriäislajista ja pyöriäiset kuuluvat hammasvalaisiin. Oli aika jännää päästä seuraamaan, miten Itämeren pyöriäinen haukkaa ilmaa ihan samalla tavalla kuin ihminen uidessaan perhosta. Suwena seilasi eteenpäin täysin hiljaisen genaakkerin kera, joten pikku valaiden bongailu Suwenan ympärillä onnistui helposti pyöriäisten puhauttavan hengityksen ansiosta. Puolitoistametriset veijarit olivat hauskaa seuraa reilun puolituntisen ajan, kunnes ne kyllästyivät tylsään leikkikaveriin, joka ei lähtenyt kisailuun mukaan.
Itämeren pyöriäinen leikkii Suwenan kanssa
Me näimme ensimmäistä kertaa pyöriäisiä. Suomen vesialueella ne on katsottu jo kuolleeksi sukupuuttoon, sillä ne eivät enää lisäänny Suomen merialueella. Onneksi eteläisellä Itämerellä niitä vielä voi nähdä. Samoin niitä on tavattu viileissä rannikkovesissä Pohjois-Atlantilla, pohjoisella Tyynellä valtamerellä ja Mustalla merellä.

Jo reittiä tehdessämme huomasimme, että saksalaisten sukellusveneiden testialue olisi jäämässä reitillemme. Mietimme, että voiko sen läpi ajaa? Arvelimme, että onhan siellä aina vartioaluksia, mikäli harjoitukset ovat käynnissä. Matkalla testialueen halki Andrus seuraili silmätarkkana, että hypähtääkö kaikuluotaimessa merenpohja yhtäkkiä 20 metristä ylöspäin? Saksalaiset näyttivät olevan myös lomailemassa, sillä yksikään sukellusvene ei onneksi Suwenan alitse uinut.
Eve ohjaamassa Suwenaa
Andrus Suwenan ruorissa
Mukavan 7 solmun purjehduksen kesken heräsi VHF henkiin siinä ilta kuuden aikoihin ja Lyngby radio kajautti ilmoille kovantuulen varoituksen Etelä-Itämerelle. Kesän aikana olemme huomanneet, että tanskalaiset ovat todella tarkkoja ennusteidensa kanssa ja yleensä heidän ennusteet ovat pitäneet paikkaansa. Ruotsalaiset ovat lähes aina sääennusteissaan varovaisempia ja ennustavat liian kevyttä tuulta. Itämeren alueella nimenomaan ruotsalaisten sääennusteet välitetään Navtexiin, joten ne ovat meidän mielestä hieman alakanttiin. Niinpä kun tanskalaiset lupailivat kovaa tuulta, uskoimme sen saapuvan muutaman tunnin sisällä.

Niinhän siinä sitten kävikin. Ilta yhdeksän aikoihin tuuli alkoi todella nousta. Kun se puhalsi 10 m/s, oli aika laskea genaakkeri, jottei se repeä. Vaihdoimme genaakkerin genoaan ja vauhti pysyi yllä edelleenkin letkeänä.

Fehmarnin sillanalitus oli jälleen yhdenlainen etappi purjehduksessamme. Kun viimeksi ylitimme sillan junalla vuonna 2010, olimme Islannin Eyjafjallajökull tuhkapilven vuoksi jääneet Düsseldorfiin mottiin. Siellä epäselvää lentotilannetta odotellessa osallistuimme mukavalle Reinin jokiristeilylle. Kun lopulta selvisi, että lentämällä emme vähään aikaan pääse kotiin, matkasimme junalla kolme vuorokautta Saksasta Suomeen. Kun juna ylitti Fehmarnin sillan, meidän Suwenan tuleviin seikkailuihin ei vielä edes Etelä-Itämeri silloin kuulunut. Niin sitä paljon mahtuu muutamaan vuoteen ja haaveet purjehtia kauemmas vaan kasvavat, mitä enemmän aikaa vesillä vietämme.
Fehmarnin silta Pohjois-Saksassa
Fehmarnin siltaan oli muuten tehty erittäin fiksusti merivedenkorkeusmerkinnät. Siltapylvääseen oli suoraan maalattu metrin välein vedenpinnan korkeuslukemat, jolloin vedenpinnan yläpuolella näkyy aina juuri oikea lukema.
Fehmarnin sillan korkeusmerkintä
Tuuli vain nousi ja se puhalsi jo 13 metriä sekunnissa, kun kiinnitimme Suwenan pilkkopimeässä Heiligenhafenin laituriin. Saimme myös päällemme räväkän ukkoskuuron, joten jälleen kerran olimme kuin uitetut koirat, kun pääsimme sammuttamaan Suwenan kulkuvalot.

Lauantaiaamulla meitä odotti ikävä yllätys, kun huomasimme kiinnittäneemme pimeässä Suwenan punaiselle paikalle. Kysyttyämme satamakapteenilta satamamaksua maksaessamme, minne voisimme veneen siirtää? Hän vain sanoi, että mikä tahansa vihreällä taululla merkitty paikka on vapaana. Laiturin toisella puolella oli pari vapaata paikkaa, joten kiiruhdimme siirtämään veneen, jotta pääsemme viettämään lauantaipäivää Heiligenhafenissa.

Harmiksemme tämä ei jäänyt tähän. Tuntia myöhemmin paikallinen kaveri tuli rymistelemään venettämme ja pyöräytti röyhkeästi taulun toisin päin meidän nenän edessä ja tuumasi vaan, ”Tämä on minun paikka ja siirtäkää vene pois”. Olimme enemmän kuin hämmästyneitä, sillä olisihan tuon asian voinut ystävällisemminkin hoitaa. Ymmärrämme, että Heiligenhafenissa on paljon veneitä, joiden laituripaikka on Heiligenhafenissa, ja miehistö asuu kauempana. Näin ollen toki heidän pitää saada oma vene omalle paikalle ennen kuin palaavat kotiin. Jos he kuitenkin samalla harjoittavat Heiligenhafenissa vierasvenetoimintaa, on tässä selkeästi niin veneilijöillä kuin satamakapteenilla kehittämisenpaikka. Mikseivät he toimi kuten muutamassa muussa satamassa, jolloin paluumatkalla oleva vene ilmoittaa saapumisestaan satamakapteenille, joka käy järjestämässä asian. Näin tällaisia ikäviä tilanteita ei pääse syntymään. Siirryttyämme jo kolmanteen paikkaan samassa satamassa, aloimme jo todella toivoa, ettei kolmannenkin paikan omistaja ilmesty ennen sunnuntaiaamua ja meidän lähtemistä.

Heiligenhafenin satama on yksi suurimmista, joissa olemme käyneet. Pelkästään charter veneille on varattu neljä pitkää ponttonilaituria. Charter miehistöt todella erottaa vakinaisesta veneen miehistöstä, sillä charter veneen kannella käy hirmuinen kuhina niin satamasta lähtiessä kuin palatessakin. Ovathan he vuokranneet veneen vaikkapa vain viikoksi ja jokainen haluaa ehtiä nykäistä ainakin jostain narusta kunkin manööverin aikana ja päästä purjehduksen fiilikseen ennen kuin vuokrausaika on lopussa.

Lauantai-iltana vietimme erittäin mukavan illan Göta kanavalla tutuksi tulleen Weeki Wachee veneen miehistön Norbertin ja Hildegardin kanssa. Norbert tiesi viihtyisän paikallisen perheravintolan, jossa ilta sujui rattoisasti rupatellessa ja talonantimista nauttiessa. Veneilyn yksi mukavista puolista onkin se, että tutustuu uusiin ihmisiin ja löytää samanhenkisiä uusia ystäviä.
Weeki Wacheen ja Suwenan miehistöt illallisella Heiligenhafenissa
Sunnuntaiaamulla valmistauduimme seuraavalle legille kohti Kappelnin satamaa. Norbert olikin jo suositellut meille sataman lähellä olevaa leipomoa, josta aamuisin saa monenlaista herkkua. Kun naapuriveneestä leijui nenähermoja kutkuttava tuoreiden croisanttien tuoksu, ei asialle voinut enää mitään. Andrus kipaisi rivakasti leipomoon ja toi meille croisanttien lisäksi suussa sulavat tuulihatut täynnä tuoreita kirsikoita ja kermavaahtoa. Voi nam, kun ne olivat hyviä. Kyllä tuoretta leivonnaista myyvä leipomo sataman läheisyydessä on monen veneilijän ystävä.

Meillä oli jo hieman haikea mieli, sillä mahtava 10 viikkoa Suwenalla lähestyi päätöstään. Olemme varanneet Suwenalle talvisäilytyspaikan Kappelnista, josta varasimme myös pariksi kuukaudeksi laituripaikan. Nyt on aika viedä Suwena Kappelniin ja suunnitella vielä syksyn purjehduksia ennen kuin annamme talven ottaa ylivallan.

Stralsund, Rügen 25.7. – 27.7.

To, 23-08-2012 20:23 -- Eve

Heinäkuun viimeinen viikko oli ensimmäinen todellinen helleviikko. Olimme nautiskelleet kelistä ja kivasta Seedorfista, mutta kalenterista päivät vaan hupenivat, joten oli aika jatkaa matkaa.

Matkan jatkaminen oli mieluisaa, sillä purjehduskeli oli mitä ihanin. Lämmintä oli 27 astetta ja tuuli leyhytteli mukavasti Suwenan perästä, niinpä nostimme innokkaasti keulaluukusta genaakkerin kannelle ja eipä muuta kuin virittämään genaakkerisukkaa ja purjeen nostoon. Vene kulki mahtavasti ja genaakkeri leijui ylväänä Suwenan keulassa.
Eve solmii genaakkeri skuuttia
Ainoa maantieyhteys Rügenin saarelle kulkee Stralsundin kaupungin kohdalla, jossa Strelasundin salmen ylittävät kaksi vierekkäistä siltaa. Rügenin silta eli Rügenbrücke on uudempi 40 metriä korkea moottoritiesilta. Vanhempi Ziegelgraben on avattava silta ja se avattiin tänä heinäkuussa 8.20, 12.20, 17.20 ja vielä 21.30. Päivä oli niin ihana, että lähdimme aamulla rauhassa liikkeelle ja nautimme genaakkeripurjehduksesta, joten tähtäsimme alusta alkaen kello viiden avaukseen.

Genaakkeri veti todella hyvin koko Rügenin etelänpuoleisen merialueen halki. Kun aloimme lähestyä saaren länsipuolella olevaa Strelasundin salmea, pohdimmekin, että mahtaako vielä tuulikulma riittää genaakkeripurjehdukselle, kun käännymme salmeen. Käännöksen jälkeen tuulikulma oli 90 astetta. Genaakkerin trimmauksen jälkeen purje veti edelleen hyvin. Salmi on aika kapea, vain puoli merimailia kapeimmillaan. Samalla salmi noudattelee Rügenin mutkittelevaa rantaa pitkin kohti Stralsundia ja pohjoista. Meillä ei ollut minnekään kiire, sillä olimme lähestymässä siltaa pari tuntia etuajassa seuraavaan sillanavaukseen nähden. Purjehdimme rauhassa ja lopulta, kun tuulikulma muuttui epäsuotuisaksi genaakkerille, laskimme purjeen ja matkasimme englantilaisten tapaan sanoen under bare poles. Meidän oma vauhti oli puoli solmua veden suhteen ja virta lisäsi vauhtiamme vielä solmun, joten matkasimme eteenpäin keskellä kaunista luontoa puolentoista solmun vauhdilla pohjan suhteen.

Saksalaiset veneilijät olivat meille kertoneet, että Saksan vesialueella poliisit todella seuraavat, käyttävätkö veneilijät merkkikuvioita. Meitä nauratti, kun mietimme, että millaisen merkkikuvion meidän pitäisi nyt nostaa, kun Suwena matkasi salmessa ilman moottoria ja ilman purjeita. Yleensä tällaiseen tilanteeseen joudutaan myrskyssä, kun jopa myrskyfokka on liikaa. Me vaan matkasimme rauhassa keskellä kaunista kesäpäivää. Puolen solmun vauhti veden suhteen riitti, että Suwenan ohjattavuus vielä säilyi. Silta häämötti edessämme ja vielä pari tuntia oli aikaa seuraavaan sillan avaukseen. 2,5 mailia ennen siltaa oli houkutteleva poukama, jossa oli muitakin veneitä ankkurissa ja ranta täynnä auringonpalvojia. Niinpä me liityimme heidän joukkoon ja laskimme ankkurin ja nostimme tunnollisesti ankkuripallon ensimmäistä kertaa Suwenan saalinkiin.
Ankkuripallo eka kerran saalingissa Saksassa
Merivesi oli 21 astetta, joten pysähdys antoi sopivan hetken pulahtaa veteen ja uida Suwenan ympäri. Meidän ei tarvinnut pohtia kauan, kun päätimme, että avautuu se silta huomennakin. Päätimme nauttia ankkurissa olemisen ihanasta rauhasta ja vietimme aivan mielettömän rentouttavan loppu päivän ja yön Strelasund Mittlerer nimisessä paikassa. Auringon laskiessa kaikki muut veneet olivat jo nostaneet ankkurinsa ja vielä viimeisetkin rannalla viihtyvät uimarit lähtivät kotiin, joten koko poukama jäi täysin vain meille kahdelle – upeaa.

Torstaina tähtäsimme puolenpäivän sillanavaukseen. Melkoinen rypäs veneitä odotteli kanssamme sillanavausta. Olo oli kuin moottoritiellä, kun useampi vene rinnakkain, keulat melkein edessä olevan veneen perässä alittivat sillan vuorollaan. Sillan molemmin puolin oli runsaasti avautumista odottelevia veneitä. Me ja muutamat muut veneet ajoimme puolen mailin matkan Stralsundin kaupungin satamaan. Toiset alkoivat nostaa heti purjeita jatkaakseen matkaa ja hyörivät toistensa ympärillä kuin konsanaan purjehduskisan startissa. Stralsundin silta on ainoa kulkuväylä saaren länsipuolella, mikäli on matkalla Rügenin eteläpuolelle tai kohti länttä. Eipä siis ihme, että neljä kertaa päivässä sillan ympärillä kuhisee valtavasti veneitä.
Veneitä odottamassa Ziegelgraben sillan avausta
Suwena matkalla Stralsundiin
Stralsundissa on salmen molemmin puolin ainakin neljä satamaa. Me ja monet muutkin vierasveneet menevät yleensä Stralsundin kaupungin satamaan, joka osoittautui suureksi satamaksi. Laituripaikat olivat merkitty veneiden pituuksien mukaan metreissä. Huomasimme, että satamakapteeni todella huolehti, että paikkaan kiinnittyy vain kunkin paikan pituuden mukaisia veneitä. Meidän laiturista satamakapteeni siirrätti yhden veneen, joka oli kiinnittänyt veneensä liian pitkälle paikalle. Systeemi oli kyllä hyvin suunniteltu, sillä toisen veneen kylkeen on aina helpompi kiinnittyä, kun se on oman veneen kanssa samanpituinen.

Torstai-illan vietimme risteillen Stralsundin kaupungin kujilla. Sieltä löytyy pikku butiikkeja sekä pari tavarataloa, mikäli ostoksille tekee mieli. Samoin Hansa kaupungin keskeltä löytyy kaunis goottilainen kirkko, jos nähtävyydet kiinnostavat. Herkulliset tuoksut leijuivat lukuisista ravintoloista, joiden terassit olivat täynnä kesästä nauttivia iloisia ihmisiä. Satamassa oli myös hauskoja savustuslaivoja, joissa he aamuyöllä pyytämänsä kalat savustivat sekä möivät ohikulkijoille tuoretta, juuri savustettua kalaa.
Tuoretta savukalaa suoraan savustusveneestä Stralsundissa
Stralsund
Rügen tuntui kokonaisuudessaan todella kivalta purjehdusalueelta. Saaren vesialueet olisivat parhaimmillaan parin viikon purjehduskierrokselle tehden pieniä päivähyppyjä poukamasta toiseen. Sekä Strelasundin salmi että Rügenin eteläpuolella oleva merialue ovat suojassa eteläisen Itämeren aalloilta. Sen ovatkin oivaltaneet lukuisat charter-firmat, joista sai vuokrata veneen vaikkapa viikoksi kerrallaan.

Perjantaina lähdimme Stralsundista kohti Heiligenhafenin satamaa. Alku matkasta jatkoimme mutkittelua Strelasundin salmessa vielä noin kymmenen mailin verran ennen kuin käänsimme Suwenan keulan länteen Itämerelle. Rügenin läheisyydessä on useita lintujen suojelualueita ja yksi niistä oli myös meidän matkallamme heti salmesta merelle käännyttyämme. Suojelualueilla ei saa veneillä ja pääsimme todistamaan, että poliisit todella huolehtivat siitä. Perässämme oli pieni moottorivene täynnä nuoria, joka kääntyi suoraan lintujen suojelualueelle ja pyrki kohti rantaa. Merivartiosto n veneestä laskettiin välittömästi jolla ja se lähti täyttä vauhtia käännyttämään harhautuneen veneen takaisin. Onneksi Andrus oli tehnyt jo reittimme suojelualueen ulkopuolelle, joten saimme jatkaa matkaa ilman poliisisetien tarinointia.

Puolen päivän jälkeen tuuli nousi ja saimme vaihtaa Perkinsin hyrräyksen jälleen genaakkerin hiljaiseen seuraan ja matka kohti Heiligenhafenia sujui leppoisasti.

Seedorf, Rügen 22.7. – 24.7.

To, 16-08-2012 20:01 -- Eve

Jälleen tuuli kiukutteli ja puhalsi hanakasti suoraan meitä vastaan, joten matkasimme Puolasta Saksaan Rügenin saarelle peltigenoan voimin. Alun perin ensimmäinen päämäärämme oli Lauterbach. Lauterbachin satama on suosittu veneilykohde, sillä parin kilometrin päässä Lauterbachista sijaitsee Putbusin kaupunki, josta löytyy mm. prinssi Wilhelmin 1800-luvulla rakennuttamat upeat kuninkaalliset asuintilat ja upeat puutarhat. Putbus on yksi suosituimmista Rügenin turistikohteista, joten mekin otimme sen alkuperäiseen matkasuunnitelmaamme mukaan.
Rakennelma meressä Rügenin eteläpuolella
Rügenin rannikkomaisema
Saimme kuitenkin Bornholmissa eteläistä Itämerta mukavasti esittelevän esitteen, jossa Rügenin saarelta oli esitelty useita satamia. Esitteestä Andrus bongasi Seedorfin kylän sataman. Olimme pitkin kesää pysähtyneet monissa isommissa turistipaikoissa, joten halusimme päästä lähemmäs paikallisten elämää ja tutustua välillä myös pieniin kyliin. Niinpä valitsimme seuraavaksi kohteeksemme Seedorfin Lauterbachin sijasta.
Seedorf mereltä
Rügenin saaren rantaviiva on yllättävän repaleinen, ja sen lukuisissa lahdelmissa on runsaasti satamia ja ankkuripaikkoja. Lähestyessämme Seedorfia oli useita veneitä ankkurissa ja hetken mekin harkitsimme, että jäämmekö ensimmäiseksi yöksi nauttimaan luonnonrauhasta.

Seedorfissa on neljä satamaa, joista me kiinnityimme ensimmäiseen satamaan oikealla puolella. Molemmista itäpuolen satamista on myös lyhyt matka Seedorfin kylälle ja muutenkin ne vaikuttivat viihtyisimmiltä verrattuna länsipuolen satamiin. Samoin itäpuolen satamien edustalla on ravintoloita, joissa päivällistä voi nauttia auringon laskiessa.
Suwena Seedorfissa Saksassa
Ravintola Drei Linden Seedorfin rantakadulla
Maksaessamme satamamaksua saimme lämmin henkiset tervetulotoivotukset satamakapteenilta ja hänen vaimoltaan. Hämmästykseksemme he kertoivat, että olimme ihka ensimmäiset suomalaiset heidän satamassaan ikinä. Harmi vaan, että heidän pyytäessä Suomen lippua sataman lipputankoon meillä ei ollut toista lippua enää lainattavaksi. Olimme nimittäin vain muutama päivä sitten vaihtaneet tuulessa rispaantuneen lippumme tilalle upouuden varalipuksi hankitun Suomen lipun. Ensi kesän työlistaan lisäsinkin heti useamman Suomen lipun hankkimisen. Samalla ensi talvena aion vahvistaa kaikki lippumme lisäkanttinauhalla. Kiitos tästä vinkistä ystävällemme Irikselle. Hän kertoi, että S/Y Sea Iris veneen liput säilyivät hyväkuntoisina koko vuoden pituisen Kanarian matkan aikana pienen lisätyön ansiosta.

Meidän lisäksi satamassa oli yksi ruotsalainen ja yksi tanskalainen vene ja loput veneet olivat saksalaisia veneitä. Hupaisaa oli se, että tiistaina satamaan saapui toinenkin suomalainen vene S/Y Sirius ja se oli myös Nauticat.

Rügen muistuttaa hieman Suomen järviseutua. Siellä on vehreitä niittyjä ja paljon metsää. Eipä siis ihme, että Rügen on suosittu pyöräily- ja patikointikohde. Patikkareittejä risteili ylös ja alas Rügenin kaunista luontoa. Me saimme myös erillisen kartan, johon oli merkitty eri väreillä patikointireitit vaikeusasteineen reitinpituuden ja korkeuserojen mukaan. Pyöräilijöitä olikin liikenteessä joka puolella ihan aamusta iltaan.
Rügenin maalaismaisema
Eve Seedorfissa Saksassa
Mekin yritimme päästä pyöräilemään. Suwenan laituripaikka oli aivan laiturin päässä ja jopa hieman sen ulkopuolella, joten meidän tandemin roudaaminen laiturille ei ollut mahdollista. Satamakapteeni yritti varata meille tandempyörää vuokraamosta, mutta kaikki tandemit olivat jo menossa.

Maanantaina lähdimme tutkimaan Selliniä. Matka Seedorfista Selliniin kesti vain 20 minuuttia pienellä paikallisbussilla. Ympäri Rügeniä kulkee useita bussireittejä, joita näyttivät niin paikalliset kuin turistit käyttävän. Sellin oli upeiden villojen paratiisi. Toinen toistaan huikeampia rantahuviloita oli rinta rinnan pitkin Selliniä. Suuriosa niistä on täysin restauroitu ja monet niistä toimivat nykyään hotelleina ja ravintoloina. Halusimme tietysti käydä katsomassa Rügenin yhtä suosituimmista nähtävyyksistä eli meren päälle rakennettua pitkää siltaa, jota saksalaiset kutsuvat nimellä seebrücke. Keskellä merisiltaa oli rakennettu ravintolapaviljonki ja sillan päästä pääsi merenalaiselle tutkimusmatkalle sukellusgondolilla. Tauchgondol on pyöreä gondoli, joka laskeutuu neljä metriä Itämeren pohjaan. Ajatuksena on se, että gondolin suurien ikkunoiden läpi pääsee katsomaan Itämeren kaloja. Pömpeli piti niin hirmuista ääntä, ettei yksikään kala tullut lähelle. Lisäksi puolet ajasta ikkunat olivat verhoilla pimennettynä, jolloin katsoimme Itämeren kaloja videolta. No, näkeehän noita videoita kotisohvalta ja varsinkin, kun yksikään elävä kala ei uiskennellut gondolin läheisyydessä. Joo, että semmoinen höpöreissu oli tämä gondoliajelu merenpinnan alla.
Seebrücke eli merisilta Sellinissä Rügenin saarella
Hiekkaranta Sellinissä
Upeat villat Sellinin keskuskadulla
Villat Sellinin keskuskadulla
Seedorf antoi meille myös hyvän opetuksen. Ennen merelle lähtemistä halusimme täyttää Puolassa vesitankin, mutta olimme onnistuneet kiinnittämään Suwenan paikkaan, jonne vesiletku ei yltänyt. Pähkäilimme, että viitsimmekö siirtää typötyhjän vesitankin vuoksi Suwenan toiseen laituriin vai lähdemmekö kohti Saksaa. Saahan sitä vettä sieltäkin. Onneksi kuitenkin olimme reippaita ja siirsimme Suwenan ja saimme tankattua Suwenan 620 litran tankin täyteen. Päästyämme Seedorfin satamaan huomasimme, että toki sieltäkin vettä sai, mutta se maksoi 50 senttiä / 60 litraa. Veneillessä on todellakin parasta tehdä kaikki mahdollinen veneen huolto aina kun on mahdollista. Seuraavassa satamassa tilanne voi olla yllättävästi aivan toinen.

Me olimme tosi iloisia paikkavalinnastamme. Seedorf oli todella kiva, pieni kylä. Varsinkin, kun vihdoin alkoi kesän ensimmäinen helleviikko, niin aika suorastaan lensi liian nopeasti.

Świnoujście, Puola 19.7. – 22.7.

Ti, 07-08-2012 17:53 -- Eve

Lähdimme 50 merimailin legillemme Kołobrzegistä Świnoujścien satamaan. Sääennuste lupaili 3 – 4 boforin lounaistuulta. Boforit pitivät aluksi paikkaansa, mutta tuulensuunta oli lännestä. Se sitten tarkoitti, että purjehtimisen sijaan lähdimme puskemaan moottorilla suoraan vastatuuleen ja vasta-aallokkoon.

Kun tuuli vielä nousi yli 11 metriin sekunnissa ja aallot muuttuivat jyrkiksi parin metrin aalloiksi, alkoi Suwenan automaattihuuhtelu merivedellä toimia. Keula sukelsi aallosta toiseen ja aina välillä aalto ryöpsähti keulasta koko veneen yli istuinkaukaloon asti. Kansi lainehti vedestä jatkuvasti. Onneksi meillä on sisäohjaamo, joten pysyimme tiiviisti sisällä. Olimme myös erittäin tyytyväisiä, että meidän kaikki kaapit ovat ovellisia, joten tavarat pysyivät siellä missä pitääkin, eivätkä lennelleet ympäriinsä.
Suwenan kansi veden alla Puolan rannikolla
Samaan aikaan Suwenan kanssa lähti Kołobrzegistä myös saksalaisvene kohti Świnoujścietä. Kuljimme melkein koko matkan noin mailin etäisyydellä toisistamme. Saksalaisten vene oli hieman lyhyempi kuin Suwena, joten näytti, että he sukelsivat ihan jokaiseen aaltoon. Loppu matkasta, kun aallot jyrkkenivät entisestään, he joutuivat jopa luovimaan koneajossa. S/Y Alvalla oli myös AIS-lähetin. Seurasimme heidän matkantekoa Suwenan rinnalla. Ehdimme jo huolestua, kun yhdessä välissä heidän veneensä katosi AIS:sta, eikä Andrus löytänyt heitä heti kiikareilla. Hetken kuluttua tuttu kolmio tupsahti takaisin plotterin näytölle.

Päivän rytkytyksen jälkeen oli mukavaa kiinnittää Suwena Świnoujścien satamaan. Satamassa tarkistaessamme venettä huomasimme, että ihan ilman vahinkoja Suwena ei ollut selvinnyt päivän aallokosta. Ensin ihan ikioma moka oli se, että keulaluukun tuuletusventtiili oli jäänyt raolleen ja se oli päästänyt vettä keulakajuutan patjoille. Kai nuo märät patjat pitää meidänkin joskus kokea, mutta onneksi vesivahinko ei ollut suuri.
Säätiedotus taululla Świnoujście satamassa
Enemmän harmitti rumasti repsottava törmäyslista Suwenan oikeassa keulassa. Kumilista roikkua retkotti metrin pituudelta irti ja näytti myös tosi venyneeltä. Törmäyslistan korjaus olisi tehtävä ennen kuin voimme jatkaa matkaa.
Suwenan irronnut törmäyslista kovan merenkäynnin jälkeen
Lisäksi isomaston juurella olevasta sähköjohtojen läpivientikotelosta oli lirittänyt vettä sisään. Andrus aukaisi katon kuivattaakseen vessan sisäkaton ja sähkökotelon tiivistys lisättiin myös huoltolistaan. Andrus tuumasikin Świnoujścieen saavuttuamme, että ”Vasta nyt meistä on tullut todellisia veneilijöitä, kun satamaan saavuttua alkaa remontti hommat.”
Suwenan ruffin katto
Świnoujścien satama oli myös uusittu ja upouudet laiturit olivat valmiina ottamaan vastaan satoja veneitä. Hienoa oli myös se, että uusia aisapaikkoja oli varattu eripituisille veneille. Kerrankin me saimme Suwenan kiinnitettyä aisaan, joka ei loppunut Suwenan sivuknaapin kohdalla. Samoin puolalaiset olivat suunnitelleet laiturit järkevästi, sillä laitureissa oli itsessään kumiset törmäyslistat. Ne vieläpä olivat valkoiset, joten ne eivät tuhri veneitä. Kiitos siitä hänelle, kuka sitten ikinä nämä laiturit on suunnitellut.
Suwena Świnoujście satamassa
Świnoujście jäi meille vähän vähemmälle tutkimiselle, sillä käytimme pari kaunista päivää veneen huoltamiseen ja vaatteiden pyykkäämiseen. Nautiskelimme ahkeroinnin jälkeen leppoisasti oleskelusta ja vain ajan kulumisesta.
Charter veneiden miehistö odottaa vuoroaan Świnoujście satamassa Puolassa
Lauantai-iltana paikallinen veneseura järjesti grillijuhlat regattalaisilleen, joista pääsivät myös venesataman vierasveneet nauttimaan. Kaksi live bändiä soitteli leppoisasti ja grillit pihisivät kuumana. Pääsimme nauttimaan tämän kesän ensimmäiset shashlikit ja muistelimme viime kesän purjehdusmatkojamme Baltian maissa, missä shashlik on hyvin suosittu grilliherkku.
Regatan grillijuhlat Świnoujście satamassa Puolassa
Świnoujściessa vietimme myös pari mukavaa iltaa meidän torstaisen erittäin märän merireissun kohtalotovereiden kanssa. Juttu luisti ja venekokemuksia vaihdeltiin puolin ja toisin. Terkkuja Manfredille ja Gigille.

Suwena huollettiin jälleen täyteen iskuvalmiuteen. Törmäyslista aherrettiin paikalleen ja merivedestä puunattuna Suwena oli valmis vaihtamaan jälleen kerran maata tällä kesämatkallamme, kun lähdimme sunnuntaina kohti Saksaa ja siellä Rügenin saarta.

Sivut

Subscribe to Suwenan purjehdusseikkailut RSS