Keskiviikkoaamuna jo poltteli kovasti jatkaa matkaa. Olimme jääneet matkasuunnitelmastamme nyt muutaman päivän jälkeen ja Bornholmin saari sekä Puolan ja Saksan paikat vielä odottavat edessä.

Kovan tuulen jälkeen tuuli loppui kokonaan ja vettä tuli kuin aisaa koko päivän, kun matkasimme kohti Bornholmin saarta. Saavuimme satamaan juuri ennen auringonlaskua ja Rønnen satama oli arvatenkin tosi täynnä veneitä. Saimme kiinnitettyä Suwenan laiturin päähän paalujen ulkopuolelle. Vene jäi kuitenkin sen verran kauas laiturista, että jouduimme kulkemaan naapuri moottoriveneen keulasta maihin. Päätimme, että kyllä tässä yksi yö ollaan ja katsotaan aamulla toista paikkaa, kun veneitä lähtee merelle.

Kävimme illalla jo kävelemässä ja katsomassa, mihin paalupaikkoihin leveyden puolesta mahdumme, jos jokin niistä veneistä aamulla lähtisi matkaan. No, tuuli tietysti nousi jälleen kovaksi torstaiaamuna, joten veneet pysyivät satamassa. Vain naapuriveneemme lähti matkaan, niinpä siirsimme Suwenan laiturin päähän viereiseen paaluun, jotta pääsemme kulkemaan suoraan omalta veneeltä laiturille.

Rønnen vierailusta tulikin sitten aiottua pidempi, sillä joka päivä säätiedotus lupasi uusia ja uusia matalapaineita ja kovia tuulia. Satamaan saapui joka päivä lisää rohkeita merimiehiä, mutta kukaan ei lähtenyt. Lopulta mekin olimme neljän veneen lautassa se keskimmäinen vene, jonka kautta muut kulkivat maihin. Onneksi kaikki lauttamme veneilijät olivat yhtä huolellisia omista veneistään ja köysiä säädeltiin tuulen mukaan.

Rønnen satama on erittäin hyvin suojattu aallonmurtajilla. Siksipä oli niin ihmeellistä, että muutaman tunnin välein satama-altaaseen tuli iso maininki, joka heilutti veneitä reilusti ja yllättävän pitkään. Aallon aiheuttajaksi epäilimme viereisen sataman lautta- ja laivaliikennettä, sillä aalto teki satamasta todella rauhattoman. Koko ajan ihmiset joutuivat säätämään köysiä ja pisteenä ii:n päälle Rønnen sataman vesi haisee ihan järkyttävälle. Tuuli kuitenkin vain jatkoi puhaltamistaan, joten kaikki kököttivät satamassa ja odottivat, milloin pääsevät lähtemään eteenpäin.

Bornholmissa on saaren ympäri useita venesatamia, joista Rønnen satama on suurin. Pienen kävelymatkan päässä satamasta sijaitsee ostoskeskus, jossa on suuri Kvickly ruokakauppa, niinpä ruokia ei tarvitse roudata pitkiä matkoja veneelle. Rønnen keskustassa on myös kaikenlaisia ostosmahdollisuuksia sekä kahviloita ja ravintoloita, joissa voi täyttää vatsaansa. Kurja keli kuitenkin verotti ulkoilijoita ja ihmiset viettivät paljon aikaa veneillään.

Me vuokrasimme viikonloppuna auton ja lähdimme katsomaan saarta vähän kauempaakin. Bornholmin saarella oli myös jazz festivaalit, niinpä lauantai-iltana lähdimme autolla Allingeen, jossa jazz tapahtumia järjestettiin. Laskeuduimme jyrkkää rinnettä Allingen rantaan ja edessämme avautui aivan toisenlainen maisema kuin Rønnessä. Venesatama on toki paljon pienempi ja veneet olivat jälleen usean veneen lauttoina kiinni toisissaan. Kun tuuli puhalsi saaren toiselta puolelta, niin sekä Allingen kaupunki että venesatama olivat suojan puolella ja ihmiset kuljeskelivat rennosti kesäfiiliksessä. Kun taas Rønnessä kaikki vain palelivat ja huolehtivat veneistään tuulen purkaessaan voimiaan veneisiin.

Nautimme hyvän päivällisen Allingessa ja pyörähdimme kuuntelemassa Jazz teltassa hetken musiikkia. Sitten lähdimme kävelemään pieniä katuja ylös ja alas, kunnes korviimme kantautui melodista tanskalaista poppia ja ihmisten ilakointia. Kuljimme ääntä kohti ja tupsahdimme keskelle kesäkonserttia, jossa paikallinen bändi soitti ja koko yleisö lauloi laulusta toiseen mukana. Jokainen tuntui tuntevan laulujen sanat, joten mistään kovin tuntemattomasta bändistä ei liene ollut kyse. Bändi laulajanaan Rasmus Nøhr olivat todella hyviä, joten mekin liityimme yleisön joukkoon, vaikka tanskalaiset sanat eivät suussa oikein taipuneetkaan.

Sunnuntaipäivän vietimme kiertämällä saarta autolla ja reissusta kehkeytyi kerrassaan kiva päivä. Lähdimme kiertämään saarta rantoja seuraillen. Saarikierroksen pituudeksi tuli 140 kilometriä. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Hammershusin linnoituksen rauniot. Paikka kuhisi ihmisiä ja kaikki kynnelle kykenevät olivat lähteneet liikenteeseen, kun kerrankin aurinko paistoi, vaikka tuuli puhkui edelleen. Hammershusin rauniot sijaitsevat Bornholmin pohjoisreunalla aivan Allingen lähellä.



Pyörähdimme myös Allingessa näin päivän näöllä ja totesimme sen olevan edelleen yhtä viihtyisä paikka kuin se edellisenä iltana vaikutti olevan.

Allingesta jatkoimme matkaa pikku kaupunki Gudhjemiin, jossa kadut laskeutuivat jyrkästi kohti rantaa kuten Allingessa. Useimmissa pohjois- ja itärannikon kylissä on kalasavustamoita ja Gudhjemissä pyörähdimme tutkailemassa, josko söisimme lounaan savustamon lounaspöydästä. Halusimme kuitenkin vaeltaa Gudhjemin katuja pitkin ja lopulta löysimme lounasbuffet paikan, joka kuhisi syöjiä. Se on aina hyvä merkki, kun osuu sellaiseen ravintolaan, jossa on paljon syöjiä ennestään. Varsinkin jos joukossa on myös paikallisia. Herkuttelimme vatsamme täyteen sillistä, kalasta ja maukkaasta kalkkunasta. Lopuksi kaiken kruunasi herkullinen omenapaistos pehmiksellä. Lisäksi hinta oli tanskalaiseksi ruoaksi erittäin kohtuullinen.


Seuraava pysähdyspaikkamme oli Svaneke. Löysimme Svanekesta sekä suklaata että lakritsaa valmistavia pieniä pajoja. Samoin Bornholmin oma olutpanimo sijaitsee Svanekessa. Svanekea kehutaan taiteellisuutensa ansiosta ja se kyllä näkyi erilaisina lasipuhallus ja muina käsityötuotteina.


Matka jatkui kohti Nexøtä ja yhtäkkiä eteemme tupsahti toiminnassa oleva Aarsdalen mylly. Myllyn viereisessä kahvilassa myytiin kaikenlaisia Bornholmin käsitöitä. Meitä kiinnosti huomattavasti enemmän vuonna 1877 rakennettu mylly, johon pääsi myös tutustumaan. Se olikin ensi kerta meille molemmille vierailla toimivassa myllyssä ja päästä katsomaan, miten se oikeasti toimii. Oli mahtavaa kivuta myllyn tikkaita toiseen ja kolmanteen kerrokseen ja seurata samalla myllynkivien kolketta. Joka kerroksessa pääsi katsomaan ihan lähietäisyydeltä koneiston toimintaa, kun puiset akselit ja hammasrattaat työskentelivät vinhaan tahtiin. Mylly käynnistyy jo kolmen metrin tuulessa. Näin tuulisena päivänä, kun tuuli välillä puhalsi kunnon puhurin, myllynrattaat viuhtoivat entistä vinhakkaammin ja lattia tärisi koneiston tahdissa.


Nexø sijaitsee Bornholmin länsirannalla vastapäätä Rønneä. Siellä näytti olevan enemmän teollisuutta ja samoin siellä oli kauppasatama. Iltapäivä oli jo pitkällä, joten ajoimme vain nopeasti Nexøn läpi. Halusimme vielä käydä katsomassa Bornholmin eteläreunan suuret hiekkarannat. Dueodden hiekkarannat olivat huikaisevat. Eipä ihme, että aikoinaan Dueodden hienon hienoa hiekkaa on käytetty tiimalasien valmistukseen.

Ensi kerralla emme missään nimessä mene Rønnen satamaan, vaan valitsemme jonkin idyllisistä pohjois- tai itäpuolen satamista kuten Allinge, Gudhjem tai Svaneke. Kaikki nämä satamat ovat viihtyisiä pieniä paikkoja. Itämerellä vallitseva tuuli on lounaistuuli, joista me saimme todellakin osamme. Siinäkin mielessä ne ovat suojaisampia kuin Rønnen satama. Lisäksi Rønnen vesi oli järkyttävän likaista ja haju leijui kaikkialla aamusta iltaan.

Tiistaina satamasta lähti suoranainen regatta ulos, kun jokainen pyrki merelle monen tuulisen ja sateisen päivän jälkeen. Mekin irrotimme innolla köydet ja lähdimme kohti Puolaa.

Venin saarelta oli vain 13 merimailia Kööpenhaminaan. Matkalla muuttui sekä maa että maisemat. Pieni idyllinen saari vaihtui suureen metropoliin ja jälleen myös Suwenan saalinkiin nousi puna-valkoinen kohteliaisuuslippu.

Lähdimme aamusta liikenteeseen mahtuaksemme Langelinien veneseuran satamaan, josta on hyvä kävelymatka keskustaan ja se sijaitsee ihan kuuluisan Pieni Merenneito patsaan vieressä. Jos satama olisi täynnä, toiseksi vaihtoehdoksi suunnittelimme Christianshavnin. Nämä kaksi satamaa tuntuivat sijainniltaan sopivilta, sillä suuriosa Kööpenhaminan satamista sijaitsevat keskustan ulkopuolella. Lomakausi oli kuitenkin täydessä käynnissä, joten olimme varautuneet, ettemme mahdu mihinkään keskustan satamaan.


Langelinien satama oli odotetusti todella täynnä, mutta Suwenalle löytyi vielä poijupaikka. Seuraavana päivänä jouduimme kuitenkin siirtämään veneen seuraavaan poijuun oikealle, sillä veneseuran oma vene oli ilmoittanut palaavansa satamaan ja me satuimme olemaan hänen paikallaan. Satamakapteeni hoiti hommansa todella hyvin ja me saimme toisen paikan ja naapuri omansa, joten jokainen oli tyytyväinen.

Langelinie on noin sadan veneen satama ja kaikki paikat ovat veneseuralaisten käytössä. Vierasveneet voivat käyttää vapaita paikkoja, kun seuran veneet omat omilla venereissuillaan. Vapaat paikat on merkitty vihreällä taululla. Useat veneet pyörähtivät ääriään myöten täynnä olevassa satamassa ja joutuivat etsimään paikan jostain toisesta satamasta. Jos kuitenkin satamasta löytyy tilaa, voimme lämpimästi suositella tätä Langelinien satamaa. Siellä on hyvä henki, kaikki tarvittavat palvelut ja se sijaitsee sopivan reippailun päässä kaikesta. Toki lähijunallakin pääsee keskustaan, jos niin haluaa.

Kävelymatkallamme satamasta keskustaan ohitimme myös Nyhavnin venepaikat. Olimme iloisia, ettemme olleet menneet sinne, sillä ne olivat aivan turisti- ja ravintola-alueen keskellä, mutta joku toinen taas voisi olla tyytyväinen juuri vilkkaaseen paikkaan. Joka tapauksessa turistikiertoajeluja järjestävät sightseeing veneet lähtivät Nyhavnista rivakasti aiheuttaen melkoisia peräaaltoja keikuttaen sataman muita veneitä.



Kööpenhaminassa on paljon katsottavaa ja netti on pullollaan hyviä matkaoppaita Köpiksestä. Yksi paikka, joka jokaisen täytyy Kööpenhaminassa kokea, on Tivoli Gardens huvipuisto. Tivoli on paljon muutakin kuin huvipuisto. Alueella on kymmeniä ravintoloita, joihin paikalliset menevät syömään ja viettämään aikaa. Toki huvipuiston laitteissakin voi pyörähtää niin halutessaan. Illalla huvipuisto on valaistu kauniisti ja pitkin huvipuiston polkuja vaelsi pariskuntia onnellisesti käsi kädessä romanttisen päivällisen jälkeen. Kun kerran on käynyt Tivolissa, ei enää ihmettele, miksi portilla myydään myös vuosikortteja Tivolin alueelle. Sellaisia näytti monilla paikallisilla olevankin.

Kiertelimme innokkaasti Tivolissa ja nälän yllätettyä oli suorastaan valinnan vaikeus, kun ravintoloiden ruokalistat pursuivat kaikenlaisia herkkuja. Satuimme valitsemaan erinomaisen Grøften ravintolan ja onneksi kokeilimme päivän kalaa, sillä se oli bouillabaisse. Valtava kulhollinen kolmesta eri merenelävästä valmistettu muhennosmainen kalakeitto oli kerta kaikkiaan suussa sulavaa. Oli hienoa huomata, että näin turismiin keskittyneessä paikassa ruoanlaatu on säilytetty tasokkaana.

Yleisesti Tanskassa ruoka on ollut meille hieman pettymys, sillä he tuntuvat olevan tyytyväisiä, kunhan lautasella on leipää ja jotain sen päälle kasattavaa. Muuten ruoka on enimmäkseen leivitettyä tai upporasvassa paistettua, joten niitä ei edes tee mieli maistella. Toinen erittäin positiivinen kokemus löytyi keskeltä Kööpenhaminan kävelykatua, kun ostoksilta väsähtäneenä istahdimme Le President Bistro ravintolaan. Naapuripöydän herra suositteli talon sushia ja kertoi sen olevan parasta sushia, mitä hän on Kööpenhaminassa saanut. Niinpä me tilasimme yhtä lempiruokaamme. Mikä positiivisinta, heillä oli nigiri setistä 50 % tarjous. Sushi oli erinomaista ja hinta oli naurettavan alhainen.

Kööpenhaminan kävelykatu oli muuttanut muotoaan sitten viime käyntimme. Se oli kuin Barcelonan Ramblas täynnä katutaiteilijoita ja banaanilättyjä paistettiin joka nurkalla kuten Aasian turistiloukuissa. Mihin Tanskan omat hassut makkaravaunut ovat hävinneet?

Kööpenhaminassa alkoi juuri puolitoista viikkoa kestävät jazz-festivaalit. Eri puolilla kaupunkia oli esiintymislavoja, joilla bändit musisoivat. Ihmiset istuskelivat nauttien musiikista ja kavereidensa seurasta. Ravintoloissa mainostettiin jopa take away olutta, jos omat juomat olivat jääneet kotiin.

Meidän satamassa oli myös jazz-tapahtuma sunnuntai-iltapäivällä. Veneseura oli virittänyt purjeista satamaan katoksen, jonka alla pitkillä penkeillä ihmiset viihtyivät jazzia kuunnellen. Mukava parituntinen vierähti nopeasti kauniina aurinkoisena päivänä, varsinkin kun tarjolla oli niin viiniä, olutta ja sitä kaivattua perinteistä tanskalaista makkaraa tietysti leivän kera.

Anholtin saarelta lähdimme sunnuntaiaamuna kohti Helsingøriä. Juuri kun valmistelimme Suwenaa merelle, lähti meripelastusalus satamasta ulos valot sinisenä vilkkuen. Heti seuraavaksi kuuluikin VHF:ltä pan pan –viesti kaikille aluksille. Kateissa oli espanjalainen moottorivene, joka oli viimeksi nähty Anholtin eteläpuolella. Ihan kylmät väreet kulkivat selkään pitkin, kun olimme itse lähdössä merelle ja toinen alus oli kateissa.

Etsintään liittyi myös rajavartioston helikopteri. Lyngby radio kutsui kanavalla 16 yksitellen niitä veneitä, jotka he huomasivat purjehtivan etsintäalueella ja pyysivät huviveneiltä apua. Muutaman tunnin jälkeen, kun koko etsintäalue oli haravoitu, peruutettiin pan pan –ilmotus tuloksettomana. Emme saaneet tietää, löytyikö vene myöhemmin? Toivomme kuitenkin, että vene miehistöineen oli turvassa ja kaikki hyvin. Aina se laittaa vakavaksi, kun tällainen tilanne tulee päälle. Vaikka kuinka Andrus kiikaroi kaikki reittimme varrella olleet alukset, ei ainakaan meidän reitille espanjalaista moottorivenettä sattunut.

Purjehdimme Anholtista kaakkoon kohti Juutinraumaa eli tanskalaisten Øresundin ja ruotsalaisten Öresundin salmea. Tuntui hassulta purjehtia kapeaa salmea pitkin, kun molemmin puolin oli eri maa: idässä Ruotsi ja lännessä Tanska. Tanskan Helsingørin ja Ruotsin Helsingborgin kohdalla Juutinrauma on kapeimmillaan ja sen leveys on vain neljä kilometriä.

Saavuimme myöhään iltapäivällä Helsingørin satamaan. Se on valtavan suuri satama, johon mahtuu lähes 1000 venettä. Veneitä tällä alueella näyttää riittävän, sillä nippa nappa saimme Suwenalle paikan todella täydestä satamasta. Saimme paikan palattuamme satamakierrokselta ihan sataman suulta pohjoiselta reunalta. Sataman suuruutta kuvaa se, että satamatoimisto on sataman vastakkaisella reunalla. Siitä huolimatta meidän veneeltä oli noin kilometrin kävely satamatoimistoon.

Tähän saakka kaikki Tanskan satamat ovat olleet varustettuna satamamaksun osalta automaateilla. Se on todella näppärää, sillä satamamaksun pääsee hoitamaan mihin aikaan vuorokaudesta haluaa, eikä tarvitse kytätä satamatoimistojen aukioloaikoja. Samoin Anholtissa kuten täällä Helsingørissä veneen sähkö hoidettiin erillisellä ladattavalla kortilla. Se on siinä mielessä hyvä systeemi, että näissä korttipaikoissa olemme huomanneet, että sulakkeet ovat 16 ampeeria. Tavallisesti ne ovat 6 tai 10 ampeerin sulakkeita, jotka on vielä jaettu usean venekunnan kesken. Meillä on veneessämme sähköliesi ja –uuni. Kokkaamiseen tarvitsemme 8 – 12 ampeerin verran virtaa. Sen lisäksi tulee akkujen lataus ja muu sähkönkulutus. Se on yksinkertaisempaa kuin miltä se kuulostaa. Mikäli maasähkösulake on liian pieni, niin polkaisemme generaattorin käyntiin ja samalla Andrus asettaa akkulaturiin virranrajoituksen. Tämä kaikki toimii hyvin jouhevasti.

Helsingør on ollut merenkulullisesti tärkeä kaupunki. Eerik Pommerilainen päätti rakentaa Helsingøriin 1420-luvulla Kronborgin linnan, samalla hän päätti myös alkaa periä tullia jokaiselta Juutinrauman läpi kulkevalta laivalta. Tullia perittiin jopa 1857 vuoteen saakka, joten valtava määrä rahaa on virrannut kuninkaiden taskuihin yli neljän sadan vuoden aikana. Juutinrauma on niin kapea, että Kronborgin tykeillä ammuttiin varoituslaukauksia aluksille, mikäli ne yrittivät olla piittaamatta kuninkaan vaatimuksista. Nykyään kun Tanskan salmien läpi kulkee pienistä huviveneistä valtaviin rahti- ja risteilyaluksiin, on hyvä, että tulli on jäänyt vain historiaan.



Kronborgin linna on Helsingørin merkittävin nähtävyys, eikä ihme. Se on todella mahtava renessanssilinna ja oppaan kertomusten avulla niin vankityrmät kuin kuninkaalliset huoneistot heräsivät henkiin. Linnan alla olevissa kellareissa elivät sotilaat. Tila oli todella ahdistava, sillä vettätihkuvissa kellareissa, pimeässä ilman auringonvaloa ovat varmasti sotilaiden olot olleet kurjat. Rauhan aikana heillä oli sentään punkat, mutta sodan aikana, kun sotilaiden määrä kaksinkertaistui, joutuivat he nukkumaan märällä kylmällä maalla. Onneksi he saivat sentään viisi litraa olutta päivittäin, josko pienessä hiprakassa niitä oloja on kestänyt vähän paremmin? Oluen lisäksi heidän ruokanaan oli lähi vesiltä pyydetty silli, joka suolattiin valtaviin avonaisiin sammioihin, jotka muuten sijaitsevat myös heidän asuintiloissaan samaisissa kellareissa. Huh huh, mahtoi haju olla tiukka.

Onneksi linnan ylempien kerrosten kuninkaallisten asunnot olivat aivan toisenlaista tutkittavaa. Upeat seinävaatteet ja valtavat tilat ovat olleet monien pitojen näyttämönä. Tanskalaiset kuninkaat olivat innokkaita juhlijoita ja kuulemma parhaat juhlat kestivät jopa kolme kuukautta. Opas kertoi monia mielenkiintoisia tarinoita niin kuninkaallisista, keskiajan elämästä ja tavoista kuin linnastakin. Tämä opaskierros oli ehdottomasti paras, mihin olemme tänä vuonna osallistuneet.

Yllättävää on, että Kronborgin linnan tykit ovat edelleen käyttökunnossa. Perinne, jossa kuninkaan tai nykyään kuningattaren nostaessa maljan, ammutaan tykeillä, on edelleen voimassa. Kyllä maljapuheesta tulee varmasti ihan uskottava kun kohti Ruotsia suunnatuilla tykeillä sanoma vahvistetaan. Onneksi panokset on kuitenkin vaihdettu paukkupanoksiin, niin Helsingborgin asujat eivät hätäänny.