Heinäkuun viimeinen viikko oli ensimmäinen todellinen helleviikko. Olimme nautiskelleet kelistä ja kivasta Seedorfista, mutta kalenterista päivät vaan hupenivat, joten oli aika jatkaa matkaa.

Matkan jatkaminen oli mieluisaa, sillä purjehduskeli oli mitä ihanin. Lämmintä oli 27 astetta ja tuuli leyhytteli mukavasti Suwenan perästä, niinpä nostimme innokkaasti keulaluukusta genaakkerin kannelle ja eipä muuta kuin virittämään genaakkerisukkaa ja purjeen nostoon. Vene kulki mahtavasti ja genaakkeri leijui ylväänä Suwenan keulassa.

Ainoa maantieyhteys Rügenin saarelle kulkee Stralsundin kaupungin kohdalla, jossa Strelasundin salmen ylittävät kaksi vierekkäistä siltaa. Rügenin silta eli Rügenbrücke on uudempi 40 metriä korkea moottoritiesilta. Vanhempi Ziegelgraben on avattava silta ja se avattiin tänä heinäkuussa 8.20, 12.20, 17.20 ja vielä 21.30. Päivä oli niin ihana, että lähdimme aamulla rauhassa liikkeelle ja nautimme genaakkeripurjehduksesta, joten tähtäsimme alusta alkaen kello viiden avaukseen.

Genaakkeri veti todella hyvin koko Rügenin etelänpuoleisen merialueen halki. Kun aloimme lähestyä saaren länsipuolella olevaa Strelasundin salmea, pohdimmekin, että mahtaako vielä tuulikulma riittää genaakkeripurjehdukselle, kun käännymme salmeen. Käännöksen jälkeen tuulikulma oli 90 astetta. Genaakkerin trimmauksen jälkeen purje veti edelleen hyvin. Salmi on aika kapea, vain puoli merimailia kapeimmillaan. Samalla salmi noudattelee Rügenin mutkittelevaa rantaa pitkin kohti Stralsundia ja pohjoista. Meillä ei ollut minnekään kiire, sillä olimme lähestymässä siltaa pari tuntia etuajassa seuraavaan sillanavaukseen nähden. Purjehdimme rauhassa ja lopulta, kun tuulikulma muuttui epäsuotuisaksi genaakkerille, laskimme purjeen ja matkasimme englantilaisten tapaan sanoen under bare poles. Meidän oma vauhti oli puoli solmua veden suhteen ja virta lisäsi vauhtiamme vielä solmun, joten matkasimme eteenpäin keskellä kaunista luontoa puolentoista solmun vauhdilla pohjan suhteen.

Saksalaiset veneilijät olivat meille kertoneet, että Saksan vesialueella poliisit todella seuraavat, käyttävätkö veneilijät merkkikuvioita. Meitä nauratti, kun mietimme, että millaisen merkkikuvion meidän pitäisi nyt nostaa, kun Suwena matkasi salmessa ilman moottoria ja ilman purjeita. Yleensä tällaiseen tilanteeseen joudutaan myrskyssä, kun jopa myrskyfokka on liikaa. Me vaan matkasimme rauhassa keskellä kaunista kesäpäivää. Puolen solmun vauhti veden suhteen riitti, että Suwenan ohjattavuus vielä säilyi. Silta häämötti edessämme ja vielä pari tuntia oli aikaa seuraavaan sillan avaukseen. 2,5 mailia ennen siltaa oli houkutteleva poukama, jossa oli muitakin veneitä ankkurissa ja ranta täynnä auringonpalvojia. Niinpä me liityimme heidän joukkoon ja laskimme ankkurin ja nostimme tunnollisesti ankkuripallon ensimmäistä kertaa Suwenan saalinkiin.

Merivesi oli 21 astetta, joten pysähdys antoi sopivan hetken pulahtaa veteen ja uida Suwenan ympäri. Meidän ei tarvinnut pohtia kauan, kun päätimme, että avautuu se silta huomennakin. Päätimme nauttia ankkurissa olemisen ihanasta rauhasta ja vietimme aivan mielettömän rentouttavan loppu päivän ja yön Strelasund Mittlerer nimisessä paikassa. Auringon laskiessa kaikki muut veneet olivat jo nostaneet ankkurinsa ja vielä viimeisetkin rannalla viihtyvät uimarit lähtivät kotiin, joten koko poukama jäi täysin vain meille kahdelle – upeaa.

Torstaina tähtäsimme puolenpäivän sillanavaukseen. Melkoinen rypäs veneitä odotteli kanssamme sillanavausta. Olo oli kuin moottoritiellä, kun useampi vene rinnakkain, keulat melkein edessä olevan veneen perässä alittivat sillan vuorollaan. Sillan molemmin puolin oli runsaasti avautumista odottelevia veneitä. Me ja muutamat muut veneet ajoimme puolen mailin matkan Stralsundin kaupungin satamaan. Toiset alkoivat nostaa heti purjeita jatkaakseen matkaa ja hyörivät toistensa ympärillä kuin konsanaan purjehduskisan startissa. Stralsundin silta on ainoa kulkuväylä saaren länsipuolella, mikäli on matkalla Rügenin eteläpuolelle tai kohti länttä. Eipä siis ihme, että neljä kertaa päivässä sillan ympärillä kuhisee valtavasti veneitä.


Stralsundissa on salmen molemmin puolin ainakin neljä satamaa. Me ja monet muutkin vierasveneet menevät yleensä Stralsundin kaupungin satamaan, joka osoittautui suureksi satamaksi. Laituripaikat olivat merkitty veneiden pituuksien mukaan metreissä. Huomasimme, että satamakapteeni todella huolehti, että paikkaan kiinnittyy vain kunkin paikan pituuden mukaisia veneitä. Meidän laiturista satamakapteeni siirrätti yhden veneen, joka oli kiinnittänyt veneensä liian pitkälle paikalle. Systeemi oli kyllä hyvin suunniteltu, sillä toisen veneen kylkeen on aina helpompi kiinnittyä, kun se on oman veneen kanssa samanpituinen.

Torstai-illan vietimme risteillen Stralsundin kaupungin kujilla. Sieltä löytyy pikku butiikkeja sekä pari tavarataloa, mikäli ostoksille tekee mieli. Samoin Hansa kaupungin keskeltä löytyy kaunis goottilainen kirkko, jos nähtävyydet kiinnostavat. Herkulliset tuoksut leijuivat lukuisista ravintoloista, joiden terassit olivat täynnä kesästä nauttivia iloisia ihmisiä. Satamassa oli myös hauskoja savustuslaivoja, joissa he aamuyöllä pyytämänsä kalat savustivat sekä möivät ohikulkijoille tuoretta, juuri savustettua kalaa.


Rügen tuntui kokonaisuudessaan todella kivalta purjehdusalueelta. Saaren vesialueet olisivat parhaimmillaan parin viikon purjehduskierrokselle tehden pieniä päivähyppyjä poukamasta toiseen. Sekä Strelasundin salmi että Rügenin eteläpuolella oleva merialue ovat suojassa eteläisen Itämeren aalloilta. Sen ovatkin oivaltaneet lukuisat charter-firmat, joista sai vuokrata veneen vaikkapa viikoksi kerrallaan.

Perjantaina lähdimme Stralsundista kohti Heiligenhafenin satamaa. Alku matkasta jatkoimme mutkittelua Strelasundin salmessa vielä noin kymmenen mailin verran ennen kuin käänsimme Suwenan keulan länteen Itämerelle. Rügenin läheisyydessä on useita lintujen suojelualueita ja yksi niistä oli myös meidän matkallamme heti salmesta merelle käännyttyämme. Suojelualueilla ei saa veneillä ja pääsimme todistamaan, että poliisit todella huolehtivat siitä. Perässämme oli pieni moottorivene täynnä nuoria, joka kääntyi suoraan lintujen suojelualueelle ja pyrki kohti rantaa. Merivartiosto n veneestä laskettiin välittömästi jolla ja se lähti täyttä vauhtia käännyttämään harhautuneen veneen takaisin. Onneksi Andrus oli tehnyt jo reittimme suojelualueen ulkopuolelle, joten saimme jatkaa matkaa ilman poliisisetien tarinointia.

Puolen päivän jälkeen tuuli nousi ja saimme vaihtaa Perkinsin hyrräyksen jälleen genaakkerin hiljaiseen seuraan ja matka kohti Heiligenhafenia sujui leppoisasti.

Lähdimme 50 merimailin legillemme Kołobrzegistä Świnoujścien satamaan. Sääennuste lupaili 3 – 4 boforin lounaistuulta. Boforit pitivät aluksi paikkaansa, mutta tuulensuunta oli lännestä. Se sitten tarkoitti, että purjehtimisen sijaan lähdimme puskemaan moottorilla suoraan vastatuuleen ja vasta-aallokkoon.

Kun tuuli vielä nousi yli 11 metriin sekunnissa ja aallot muuttuivat jyrkiksi parin metrin aalloiksi, alkoi Suwenan automaattihuuhtelu merivedellä toimia. Keula sukelsi aallosta toiseen ja aina välillä aalto ryöpsähti keulasta koko veneen yli istuinkaukaloon asti. Kansi lainehti vedestä jatkuvasti. Onneksi meillä on sisäohjaamo, joten pysyimme tiiviisti sisällä. Olimme myös erittäin tyytyväisiä, että meidän kaikki kaapit ovat ovellisia, joten tavarat pysyivät siellä missä pitääkin, eivätkä lennelleet ympäriinsä.

Samaan aikaan Suwenan kanssa lähti Kołobrzegistä myös saksalaisvene kohti Świnoujścietä. Kuljimme melkein koko matkan noin mailin etäisyydellä toisistamme. Saksalaisten vene oli hieman lyhyempi kuin Suwena, joten näytti, että he sukelsivat ihan jokaiseen aaltoon. Loppu matkasta, kun aallot jyrkkenivät entisestään, he joutuivat jopa luovimaan koneajossa. S/Y Alvalla oli myös AIS-lähetin. Seurasimme heidän matkantekoa Suwenan rinnalla. Ehdimme jo huolestua, kun yhdessä välissä heidän veneensä katosi AIS:sta, eikä Andrus löytänyt heitä heti kiikareilla. Hetken kuluttua tuttu kolmio tupsahti takaisin plotterin näytölle.

Päivän rytkytyksen jälkeen oli mukavaa kiinnittää Suwena Świnoujścien satamaan. Satamassa tarkistaessamme venettä huomasimme, että ihan ilman vahinkoja Suwena ei ollut selvinnyt päivän aallokosta. Ensin ihan ikioma moka oli se, että keulaluukun tuuletusventtiili oli jäänyt raolleen ja se oli päästänyt vettä keulakajuutan patjoille. Kai nuo märät patjat pitää meidänkin joskus kokea, mutta onneksi vesivahinko ei ollut suuri.

Enemmän harmitti rumasti repsottava törmäyslista Suwenan oikeassa keulassa. Kumilista roikkua retkotti metrin pituudelta irti ja näytti myös tosi venyneeltä. Törmäyslistan korjaus olisi tehtävä ennen kuin voimme jatkaa matkaa.

Lisäksi isomaston juurella olevasta sähköjohtojen läpivientikotelosta oli lirittänyt vettä sisään. Andrus aukaisi katon kuivattaakseen vessan sisäkaton ja sähkökotelon tiivistys lisättiin myös huoltolistaan. Andrus tuumasikin Świnoujścieen saavuttuamme, että ”Vasta nyt meistä on tullut todellisia veneilijöitä, kun satamaan saavuttua alkaa remontti hommat.”

Świnoujścien satama oli myös uusittu ja upouudet laiturit olivat valmiina ottamaan vastaan satoja veneitä. Hienoa oli myös se, että uusia aisapaikkoja oli varattu eripituisille veneille. Kerrankin me saimme Suwenan kiinnitettyä aisaan, joka ei loppunut Suwenan sivuknaapin kohdalla. Samoin puolalaiset olivat suunnitelleet laiturit järkevästi, sillä laitureissa oli itsessään kumiset törmäyslistat. Ne vieläpä olivat valkoiset, joten ne eivät tuhri veneitä. Kiitos siitä hänelle, kuka sitten ikinä nämä laiturit on suunnitellut.

Świnoujście jäi meille vähän vähemmälle tutkimiselle, sillä käytimme pari kaunista päivää veneen huoltamiseen ja vaatteiden pyykkäämiseen. Nautiskelimme ahkeroinnin jälkeen leppoisasti oleskelusta ja vain ajan kulumisesta.

Lauantai-iltana paikallinen veneseura järjesti grillijuhlat regattalaisilleen, joista pääsivät myös venesataman vierasveneet nauttimaan. Kaksi live bändiä soitteli leppoisasti ja grillit pihisivät kuumana. Pääsimme nauttimaan tämän kesän ensimmäiset shashlikit ja muistelimme viime kesän purjehdusmatkojamme Baltian maissa, missä shashlik on hyvin suosittu grilliherkku.

Świnoujściessa vietimme myös pari mukavaa iltaa meidän torstaisen erittäin märän merireissun kohtalotovereiden kanssa. Juttu luisti ja venekokemuksia vaihdeltiin puolin ja toisin. Terkkuja Manfredille ja Gigille.

Suwena huollettiin jälleen täyteen iskuvalmiuteen. Törmäyslista aherrettiin paikalleen ja merivedestä puunattuna Suwena oli valmis vaihtamaan jälleen kerran maata tällä kesämatkallamme, kun lähdimme sunnuntaina kohti Saksaa ja siellä Rügenin saarta.

Keskiviikkoaamuna jo poltteli kovasti jatkaa matkaa. Olimme jääneet matkasuunnitelmastamme nyt muutaman päivän jälkeen ja Bornholmin saari sekä Puolan ja Saksan paikat vielä odottavat edessä.

Kovan tuulen jälkeen tuuli loppui kokonaan ja vettä tuli kuin aisaa koko päivän, kun matkasimme kohti Bornholmin saarta. Saavuimme satamaan juuri ennen auringonlaskua ja Rønnen satama oli arvatenkin tosi täynnä veneitä. Saimme kiinnitettyä Suwenan laiturin päähän paalujen ulkopuolelle. Vene jäi kuitenkin sen verran kauas laiturista, että jouduimme kulkemaan naapuri moottoriveneen keulasta maihin. Päätimme, että kyllä tässä yksi yö ollaan ja katsotaan aamulla toista paikkaa, kun veneitä lähtee merelle.

Kävimme illalla jo kävelemässä ja katsomassa, mihin paalupaikkoihin leveyden puolesta mahdumme, jos jokin niistä veneistä aamulla lähtisi matkaan. No, tuuli tietysti nousi jälleen kovaksi torstaiaamuna, joten veneet pysyivät satamassa. Vain naapuriveneemme lähti matkaan, niinpä siirsimme Suwenan laiturin päähän viereiseen paaluun, jotta pääsemme kulkemaan suoraan omalta veneeltä laiturille.

Rønnen vierailusta tulikin sitten aiottua pidempi, sillä joka päivä säätiedotus lupasi uusia ja uusia matalapaineita ja kovia tuulia. Satamaan saapui joka päivä lisää rohkeita merimiehiä, mutta kukaan ei lähtenyt. Lopulta mekin olimme neljän veneen lautassa se keskimmäinen vene, jonka kautta muut kulkivat maihin. Onneksi kaikki lauttamme veneilijät olivat yhtä huolellisia omista veneistään ja köysiä säädeltiin tuulen mukaan.

Rønnen satama on erittäin hyvin suojattu aallonmurtajilla. Siksipä oli niin ihmeellistä, että muutaman tunnin välein satama-altaaseen tuli iso maininki, joka heilutti veneitä reilusti ja yllättävän pitkään. Aallon aiheuttajaksi epäilimme viereisen sataman lautta- ja laivaliikennettä, sillä aalto teki satamasta todella rauhattoman. Koko ajan ihmiset joutuivat säätämään köysiä ja pisteenä ii:n päälle Rønnen sataman vesi haisee ihan järkyttävälle. Tuuli kuitenkin vain jatkoi puhaltamistaan, joten kaikki kököttivät satamassa ja odottivat, milloin pääsevät lähtemään eteenpäin.

Bornholmissa on saaren ympäri useita venesatamia, joista Rønnen satama on suurin. Pienen kävelymatkan päässä satamasta sijaitsee ostoskeskus, jossa on suuri Kvickly ruokakauppa, niinpä ruokia ei tarvitse roudata pitkiä matkoja veneelle. Rønnen keskustassa on myös kaikenlaisia ostosmahdollisuuksia sekä kahviloita ja ravintoloita, joissa voi täyttää vatsaansa. Kurja keli kuitenkin verotti ulkoilijoita ja ihmiset viettivät paljon aikaa veneillään.

Me vuokrasimme viikonloppuna auton ja lähdimme katsomaan saarta vähän kauempaakin. Bornholmin saarella oli myös jazz festivaalit, niinpä lauantai-iltana lähdimme autolla Allingeen, jossa jazz tapahtumia järjestettiin. Laskeuduimme jyrkkää rinnettä Allingen rantaan ja edessämme avautui aivan toisenlainen maisema kuin Rønnessä. Venesatama on toki paljon pienempi ja veneet olivat jälleen usean veneen lauttoina kiinni toisissaan. Kun tuuli puhalsi saaren toiselta puolelta, niin sekä Allingen kaupunki että venesatama olivat suojan puolella ja ihmiset kuljeskelivat rennosti kesäfiiliksessä. Kun taas Rønnessä kaikki vain palelivat ja huolehtivat veneistään tuulen purkaessaan voimiaan veneisiin.

Nautimme hyvän päivällisen Allingessa ja pyörähdimme kuuntelemassa Jazz teltassa hetken musiikkia. Sitten lähdimme kävelemään pieniä katuja ylös ja alas, kunnes korviimme kantautui melodista tanskalaista poppia ja ihmisten ilakointia. Kuljimme ääntä kohti ja tupsahdimme keskelle kesäkonserttia, jossa paikallinen bändi soitti ja koko yleisö lauloi laulusta toiseen mukana. Jokainen tuntui tuntevan laulujen sanat, joten mistään kovin tuntemattomasta bändistä ei liene ollut kyse. Bändi laulajanaan Rasmus Nøhr olivat todella hyviä, joten mekin liityimme yleisön joukkoon, vaikka tanskalaiset sanat eivät suussa oikein taipuneetkaan.

Sunnuntaipäivän vietimme kiertämällä saarta autolla ja reissusta kehkeytyi kerrassaan kiva päivä. Lähdimme kiertämään saarta rantoja seuraillen. Saarikierroksen pituudeksi tuli 140 kilometriä. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Hammershusin linnoituksen rauniot. Paikka kuhisi ihmisiä ja kaikki kynnelle kykenevät olivat lähteneet liikenteeseen, kun kerrankin aurinko paistoi, vaikka tuuli puhkui edelleen. Hammershusin rauniot sijaitsevat Bornholmin pohjoisreunalla aivan Allingen lähellä.



Pyörähdimme myös Allingessa näin päivän näöllä ja totesimme sen olevan edelleen yhtä viihtyisä paikka kuin se edellisenä iltana vaikutti olevan.

Allingesta jatkoimme matkaa pikku kaupunki Gudhjemiin, jossa kadut laskeutuivat jyrkästi kohti rantaa kuten Allingessa. Useimmissa pohjois- ja itärannikon kylissä on kalasavustamoita ja Gudhjemissä pyörähdimme tutkailemassa, josko söisimme lounaan savustamon lounaspöydästä. Halusimme kuitenkin vaeltaa Gudhjemin katuja pitkin ja lopulta löysimme lounasbuffet paikan, joka kuhisi syöjiä. Se on aina hyvä merkki, kun osuu sellaiseen ravintolaan, jossa on paljon syöjiä ennestään. Varsinkin jos joukossa on myös paikallisia. Herkuttelimme vatsamme täyteen sillistä, kalasta ja maukkaasta kalkkunasta. Lopuksi kaiken kruunasi herkullinen omenapaistos pehmiksellä. Lisäksi hinta oli tanskalaiseksi ruoaksi erittäin kohtuullinen.


Seuraava pysähdyspaikkamme oli Svaneke. Löysimme Svanekesta sekä suklaata että lakritsaa valmistavia pieniä pajoja. Samoin Bornholmin oma olutpanimo sijaitsee Svanekessa. Svanekea kehutaan taiteellisuutensa ansiosta ja se kyllä näkyi erilaisina lasipuhallus ja muina käsityötuotteina.


Matka jatkui kohti Nexøtä ja yhtäkkiä eteemme tupsahti toiminnassa oleva Aarsdalen mylly. Myllyn viereisessä kahvilassa myytiin kaikenlaisia Bornholmin käsitöitä. Meitä kiinnosti huomattavasti enemmän vuonna 1877 rakennettu mylly, johon pääsi myös tutustumaan. Se olikin ensi kerta meille molemmille vierailla toimivassa myllyssä ja päästä katsomaan, miten se oikeasti toimii. Oli mahtavaa kivuta myllyn tikkaita toiseen ja kolmanteen kerrokseen ja seurata samalla myllynkivien kolketta. Joka kerroksessa pääsi katsomaan ihan lähietäisyydeltä koneiston toimintaa, kun puiset akselit ja hammasrattaat työskentelivät vinhaan tahtiin. Mylly käynnistyy jo kolmen metrin tuulessa. Näin tuulisena päivänä, kun tuuli välillä puhalsi kunnon puhurin, myllynrattaat viuhtoivat entistä vinhakkaammin ja lattia tärisi koneiston tahdissa.


Nexø sijaitsee Bornholmin länsirannalla vastapäätä Rønneä. Siellä näytti olevan enemmän teollisuutta ja samoin siellä oli kauppasatama. Iltapäivä oli jo pitkällä, joten ajoimme vain nopeasti Nexøn läpi. Halusimme vielä käydä katsomassa Bornholmin eteläreunan suuret hiekkarannat. Dueodden hiekkarannat olivat huikaisevat. Eipä ihme, että aikoinaan Dueodden hienon hienoa hiekkaa on käytetty tiimalasien valmistukseen.

Ensi kerralla emme missään nimessä mene Rønnen satamaan, vaan valitsemme jonkin idyllisistä pohjois- tai itäpuolen satamista kuten Allinge, Gudhjem tai Svaneke. Kaikki nämä satamat ovat viihtyisiä pieniä paikkoja. Itämerellä vallitseva tuuli on lounaistuuli, joista me saimme todellakin osamme. Siinäkin mielessä ne ovat suojaisampia kuin Rønnen satama. Lisäksi Rønnen vesi oli järkyttävän likaista ja haju leijui kaikkialla aamusta iltaan.

Tiistaina satamasta lähti suoranainen regatta ulos, kun jokainen pyrki merelle monen tuulisen ja sateisen päivän jälkeen. Mekin irrotimme innolla köydet ja lähdimme kohti Puolaa.