Morbihan 11.6. - 14.6.

  • Posted on: 24 June 2017
  • By: Eve

Morbihanin lahti on 8 x 4 merimailin kokoinen sisämeri Etelä-Bretagnessa. Täällä on yhteensä noin 60 saarta ja karikkoa, joiden välissä vuorovesivirta kulkee useamman solmun vauhdilla. Olemme joskus Pariisin metrossa nähneet mainoksia Morbihanin lomakohteista, joten meidän odotukset olivat korkealla.

Kaksi suurinta saarta ovat Île-aux-Moines ja Île-d'Arz ja ne ovatkin suosittuja retkikohteita. Jo pelkästään opaskirja suositteli 19 suosituinta ankkurilahtea. Saimme myös monia paikallisia vinkkejä, mikä ankkurilahti, ranskaksi mouillage, on kenenkin suosikki. Siinäpä saimme arpoa, mikä näistä kaikista hyvistä neuvoista olisi meidän juttu?

Morbihanin lahdelle ajetaan noin neljännesmailin levyisen salmen läpi. Salmessa on todella kova vuorovesivirta; 6 - 9 solmua, joten sisäänajo on syytä ajoittaa joko vuoroveden vaihtumisen tai myötävirran aikaan.
Seisovat aallot Morbihanin sisäänajossa Bretagnessa
Lähdimme sunnuntai-illalla Le Palais'n satamasta kohti Morbihanin lahtea. Pysähdyimme yhdeksi yöksi Port du Crouestyn satamassa bunkraamaan Suwenan tulevia ankkuripäiviä varten. Crouesty osoittautui yllättävän suureksi satamaksi, jossa on kuudessa satama-altaassa yli 1400 laituripaikkaa. Sataman palveluun kuuluu myös venekyyti ruokakaupan lähimmälle laiturille. Ei muuta kuin käsi-VHF mukaan, niin saa myös paluukyydin tilattua - tosi näppärää.
Eve kirjoittaa blogia matkalla Crouestyn satamaan Bretagnessa
Crouestyn satama Bretagnessa
Kesän toinen suomalaisvene S/Y Xenja oli myös Crouestyn marinassa. Meille näyttää tulevan tavaksi treffata juuri, kun olemme lähtökuopissa Suwenalla, niin tälläkin kertaa. Oli kuitenkin tosi kiva ehtiä vaihtaa satamavinkkejä Bretagnen ankkuripaikoista Päivin ja Markuksen kanssa.

Seuraavaksi pariksi päiväksi oli tosi hassusti luvattu tuulta. Sen pitäisi joka päivä nousta iltapäivän paikkeilla ja kääntyä aamuyöstä 90 - 180 astetta. Esimerkiksi monet suosittelivat meille Moinesin saaren länsipuolen ankkurilahtea. Se olisi kuitenkin aika levoton, kunnes tuuli yöllä kääntyisi. Jos taas menisimme itäpuolelle, niin yöllä loppuisi rauha. Meidän Suwena on iso tyttö ja viime kevään nostossa nosturin vaaka näytti 24 tonnia. Ajelimme ristiin rastiin Morbihanin lahtea ja pohdimme meille sopivaa ankkurilahtea. Kuitenkin kaikki mahdollisesti suojaa antavat lahdet olivat täynnä poijuja, jotka näyttivät aivan liian pieniltä meille. Jos taas jäisimme ankkuriin lahden ulkoreunalle, niin saaren antama suoja ei ole kovin hyvä. Samoin kova virta kääntäisi meidät ihan varmasti poikittain tuuleen, jolloin pienikin aalto tekee veneellä olemisesta epämukavaa.
Morbihanin lahti Bretagnessa
Morbihanin lahti Bretagnessa
Morbihanin lahti Bretagnessa
Jatkoimme paikan hakemista ja ajoimme syvemmälle Morbihanin lahdelle. Arzin saaren eteläpuolelta löysimme ison lahden, jossa olikin jo useita mastoja näkyvillä. Liityimme mastomereen ja laskimme ankkurin.

Kun rentouduimme Suwenalla ja seurasimme ympärillämme pyöriviä purjehduskoulun jollapurjehtijoita ja moottoriveneitä, jotka suhahtelivat rannalta toiselle, niin fiilis oli kuin Suomen isoilla järvillä. Me olimme edellisen Suwenan kanssa seilaamassa Saimaalla 2010 ja ehdottomasti siellä moottorivene tai pieni purjejolla on paras menopeli kajakkia unohtamatta. Niillä pääsee lähelle rantaa matalassakin vedessä ja voi kiinnittyä rannan läheisyydessä oleviin poijuihin.

Arzin ja Moinesin saarilla on paljon nähtävää. Me kuitenkin viihdyimme rentoutuen Suwenalla ja nautimme ankkurissa lillumisen hiljaisuudesta ennen kuin siirryimme Vannesin kaupunkiin.

Avainsanat: 

Le Palais, Belle-Île-en-Mer 8.6. - 11.6.

  • Posted on: 21 June 2017
  • By: Eve

Le Palais'n satamassa voi jäädä poijuun aallonmurtajan suojaan tai -1,5h - +1 h ylävedellä avattavan sulkuportin taakse laituriin. Olimme iloisesti keikkuneet Stêr-Ouenin lahdella swellissä edellisen yön ja Le Palais'n poijussa olevat veneet pompahtelivat myös sen verran reippahasti edelleen jatkuvassa mainingissa, että me halusimme mennä portin taakse laituriin.
Suwena Le Palais'n satamassa Belle-Île saarella Bretagnessa
Le Palais'n satama Belle-Île saarella Bretagnessa
Yllätykseksemme sataman toinen reuna oli varattu kaupallisille aluksille. Nosturi vaan suhahteli, kun laivoja purettiin ja jälleen lastattiin. Jossakinhan se tämän kokoisella saarella pitää kaupallinen satama olla, kun sen verran ahkerasti turistit vierailevat saarella ja niin meitä vierailijoita kuin asukkaitakin ajatellen pitää tuoda ja viedä monenmoista pelkästään päivittäiseen elämään liittyen.
Lautta saapumassa Le Palais'n satamaan Belle-Île saarella Bretagnessa
Se oli kyllä hatunnoston arvoinen juttu, kun kapteenit ohjasivat taitavasti laivansa ulos sulkuportista, sillä tilaa laivan kyljille jäi noin kymmenen senttiä. Kun perjantain viimeisellä ylävedellä laivat lähtivät viikonlopuksi pois satamasta, saapui tilalle läjä päin lisää huviveneitä. Lopulta molemmat puolet olivat täynnä usean veneen venelauttoja.
Tankkeri saapumassa Le Palais'hen Belle-Île saarella Bretagnessa
Me olimme norjalaisen upean Vaare puuveneen kyljessä. Øivind oli matkannut veneellään Norjasta jo vuoden Birke koiransa kanssa. Birke ei ollut moksiskaan vieraiden ihmisten kannen yli kulkemisesta, mutta aamulla uunituore patonki olisi hänellekin maistunut, kun Andrus lämmin leipä kainalossaan pyrki Suwenalle.

Le Palais'n keskustassa on useita vuokraamoja, joista voi vuokrata kaikenlaisia menopelejä niin pyöriä, sähköpyöriä ja skoottereita kuin isompia moottoripyöriä ja autoja. Autotkin ovat enimmäkseen erilaisia vanhoja hupaisia autoja kuten 2CV ja Méhari rättisitikoita tai Renault 4 jne.
Le Palais'n keskusaukio Belle-Île saarella Bretagnessa
Saaren kiertää yli 90 kilometriä pitkä rantapolku. Tämä onkin patikoijan paratiisi, sillä täällä on sopivasti nousuja ja laskuja, jotta maisema säilyy vaihtelevana. Pelkästään hiekkarantoja löytyy Belle-Îleltä 60. Me saimme oman makuupalan muutaman kilsan pätkältä, kun patikoimme Stêr-Ouenin rantapolulla ollessamme ankkurissa. Sieltä avautui kerrassaan huikeat näkymät.

Meidän visiitti saarella jää kuitenkin pariin päivään, joten saarikierrokseen tarvitsimme jonkin nopeamman menopelin kuin apostolinkyydin. Kun olimme menossa vuokraamoon, oli sen edustalla parkissa kerrassaan hauska värkki, Fun Extr'm 500. Tämä meidän oli ihan pakko saada alle! Tässä avomallissa peppu melkein viistää maata, kun 505-kuutioinen moottori auton perässä puski meitä eteenpäin.

Saarikierroksesta tuli kerrassaan mainio ja päiväksikin sattui aurinkoinen lämmin kesäpäivä. Aurinkohatut tiukasti päässämme lähdimme Le Palais'sta kohti Bangoria. Belle-île on kooltaan 17 km x 9 km saari. Saaren neljä kaupunkia ovat Le Palais itärannalla, Bangor lännessä, Locmaria kaakossa ja toinen satamakaupunki Sauzon pohjoisessa. Sen lisäksi täällä on toista sataa pientä ja vielä pienempää kylää.
Eve ja Andrus ajelulla Belle-Île saarella Bretagnessa
Ehdottomasti kuvatuin nähtävyys Belle-îlen saarella on Port-Cotonin rannalla merestä törröttävät kivihampaat; aiguilles, jotka 1800-luvun lopulla inspiroivat impressionisti Claude Monet'n maalaamaan tauluja näistä jylhistä kivistä ja kallioista. Yhteensä hän maalasi 39 Belle-Île aiheista taulua. Nytkin kamerat räpsyivät, kun jokainen halusi ikuistaa näkymän mukaansa.
Port-Cotonin kivihampaat Belle-Île saarella Bretagnessa
Belle-Îlen länsirannan Le Grand Phare majakka on yksi Ranskan vaikuttavimmista majakoista. Se nousee 92 metrin korkeuteen merenpinnasta ja saimme kiivetä tiukkaa kierrosta oikealle 247 askelen verran ennen kuin saavuimme majakan huipulle.
Belle-Île-en-Mer saari Bretagnessa
Ranskassa on tärkeää huomata mennä syömään, kun ruokaa on tarjolla. Useimmat ravintolat ovat nimittäin avoinna vain 2-3 tuntia puolesta päivästä eteenpäin, ja avautuvat uudestaan päivällisaikaan 19:30. Näin ollen me hurautimme tutkimaan Bangorin katuja ja löysimme monia suosituksia saaneen Crêperie Chez Renée, jota myös naapuriveneemme Øivind kehui. Nautimme herkulliset galettet eli suolaisen ohukaisen mehevien kampasimpukoiden kera.
Eve kampasimpukka-galettella Belle-Île saarella Bretagnessa
Yritimme ajella pikku kirpullamme mahdollisimman pieniä katuja, välillä jopa eksyimme sen verran pehmeille sorapoluille, että odotimme jäävämme kiinni pohjasta. Avoauto oli ehdottomasti aivan oikea menopeli saarikierrokselle, sillä Belle-Îlen saarella on mikroilmasto, joten monet välimerelliset kasvit kasvavat täällä. Oli ihana tuoksutella luonnon meheviä tuoksuja. Kukkien huumaava tuoksu sekoittui lehti- ja havupuiden raikkaaseen tuoksuun. Samoin lintujen konsertosta ja huikeista maisemista saimme nauttia koko reitin ajan. Jos jonnekin suunnittelemme patikointimatkaa, niin tänne pitäisi ehdottomasti palata kiertämään saari jalan. Aikaa saisi olla noin viikko.
Eve ja Andrus ajelulla Belle-Île saarella Bretagnessa
Eve ja Andrus ajelulla Belle-Île saarella Bretagnessa
Kervilahouen kylä Belle-Île saarella Bretagnessa
Ranta Belle-Île saarella Bretagnessa

Avainsanat: 

Ankkurissa Belle îlen Stêr-Ouen lahdella 7.6. - 8.6.

  • Posted on: 15 June 2017
  • By: Eve

Belle-île-en-Mer eli Kaunissaari on nimensä mukaisesti kaunis ja hyvin suosittu lomakohde Etelä-Bretagnessa. Olimme Concarneaussa odotelleet parempia ankkurointikelejä ja mainingin laantumista kovan tuulen jäljiltä. Keskiviikkoiltapäivällä irrotimme köydet ja lähdimme kohti seuraavaa meriseikkailua ja sellainen siitä kehkeytyikin.

Ensiksi tapahtui se pahin sähkövinssin kanssa, kuten edellisessä blogimerkinnässä jo kerroimmekin. Vielä hieman polvet pehmeinä jatkoimme matkaa ja seurasimme silmä kovana, että pienenevätkö aallot kuten merisää maininkiennusteessa lupaili? (No eihän ne).

Ihan jokainen tällä alueella purjehtinut on suositellut meille ankkurialuetta Belle Îlen pohjoisrannalla, jonka englanninkielinen nimi on Stêr-Wenn. Kuten opaskirjakin sanoo, se on yllätyksellisen haastava ankkuroida, mutta todella upea paikka. Sen jännittävyys tulee siitä, että siellä on korkeiden kallioiden välissä vuononkaltaisia syvänteitä, joissa ei todellakaan ankkurissa mahdu pyörimään. Keula-ankkurin lisäksi on vietävä peräköydet maihin. Sehän ei kuulosta Suomen rantakiinnitystä kummemmalta, mutta haasteena ovatkin jyrkät kallioseinämät, johon pääsee vain uimalla tai jollalla. Opaskirjasta luimme, että peräköydet kiinnitetään kalliolla oleviin renkaisiin. Ok, ei kuulosta pahalta. Kuitenkin vuoroveden vuoksi pääasiallisesti veden alla oleva alue oli liukkaiden vesikasvien peitossa.
Stêr-Ouen ankkurilahti Belle Île saarella Bretagnessa
Lisäksi vuono oli sen verran kapea, että kovasti ihmettelimme, että kestääkö Suwenaa jättää siksi aikaa yksin, kun ensimmäistä köyttä viemme maihin. Usean hengen miehistössä tämä on pikku juttu, mutta meillä kun on turha kuvitella, että minä lähden jollalla yksin etsimään lähintä rantaa ja vaikka sinne pääsisinkin, niin miten Andrus veneestä käsin näkee ohjata minut oikeaan kiipeilypaikkaan. Toisaalta jos Andrus menisi jollalla maihin, niin kuka ohjaisi Suwenaa sillä välin, kun jyrkät kalliot ovat vain muutaman metrin päässä.

Koska salmi oli niin kapea, jouduimme laskemaan ankkurin melkein vastakkaiselle rannalle saadaksemme ankkurikettingille edes jonkinlaisen vetokulman. Tuuli puhalsi salmea pitkin, mutta Suwena onneksi asettui tuuleen nätisti. Joka tapauksessa tilanne oli hermoja raastava, sillä pohjoisreuna oli lähes kosketusetäisyydellä. Kaikki tulee olemaan hyvin, jos tuuli tai virta ei käänny.

Kiinnitimme 50 metrisen kiinnitysköyden veneen knaappiin ja lähdimme viemään köyttä jollalla rantaan. Meillä kävi tuuri, sillä toisesta veneestä lähti juuri miehistö rannalle omalla jollallaan, joten he ottivat maissa köyden vastaan ja kiinnittivät sen renkaaseen ilman meidän kiipeilemistä. Sen jälkeen homma helpottui huomattavasti, kun Suwena pysyi paikallaan keula-ankkurin ja peräköyden välissä. Haimme seuraavaksi toisen köyden, jonka Andrus kävi kiinnittämässä kiven ympärille ja minä pidin jollaa rannassa. Toista rengasta ei tokikaan sattunut olemaan meidän ankkurointipaikan kohdalla.

Koko päivän vinssijupakan ja kiinnitysköysihässäkän jälkeen ihmettelinkin, että kyllähän nämä kiinni sai, mutta entä niiden irrottaminen :-)

Tuntui kuin olisimme Skotlannissa lochien keskellä, sillä kallioseinämät ympäröivät meitä. Vuono oli noin 50 metriä leveä ja muutama sata metriä pitkä. Vuonon perälle oli sen yli viritetty vaijereita, joihin pienemmät veneet pystyvät kiinnittämään peräköytensä. Mahtaa se olla melkoinen härdelli keskellä kesää, kun täällä on paljon veneitä ja heidän köydet menevät ristiin rastiin vuonoa.
Golfkenttä Stêr-Ouen ankkurilahden vieressä Belle Île saarella

Kävimme melomassa jollalla lähiluolissa ja ajoimme myös vuonosta ulos läheiselle hiekkarannalle. Uskomattoman hieno patikointipolku kiertää koko Belle Îlen saaren ympäri. Kiipesimme ylös polulle ja reippailimme muutaman kilsan verran ja samalla saimme pari kuvaa Suwenasta muistoksemme.
Eve Stêr-Ouen lahden luolassa Belle Île saarella Bretagnessa
Salainen hiekkaranta Stêr-Ouen lahdella Belle Île saarella Bretagnessa
Pikku Suwena Belle Île saaren hiekkarannalla Bretagnessa
Suwena Stêr-Ouen ankkurilahdella Belle Île saarella Bretagnessa
Kiipeiltyämme aikamme rantakallioilla ajattelimme siirtää Suwenan Le Palaisin satamaan, joten edessä oli urakka, miten saamme Suwenan irti nätisti.

Hyvinhän se meni. Olimme lähdössä yläveden aikaan, joten suurin osa liukkaasta kasvustosta oli piilossa. Ensin löysäsimme toista peräköyttä riittävästi ja irrotimme toisen jo veneestä. Kelasin köyttä sitä mukaan sisälle jollaan lähestyessämme rantaa, kunnes Andrus kävi irrottamassa sen kiven ympäriltä. Renkaassa kiinni ollut köysi olikin hieman mutkikkaampi juttu, sillä tuuli oli jo alkanut painamaan Suwenaa poispäin meistä. Jos olisimme sen vaan pudottaneet veteen, se olisi tarttunut rantakiviin. Toisaalta Suwenan yli 20-tonnista painoa ei käsin pidellä ja samalla kiivetä liukasta kallioseinämää alas. Onneksi alempana oli toinen kivi, jonka ympärille Andrus sai köyden siirrettyä. Sitten jollasta käsin Andrus heivasi köyden irti ja kelasimme itsemme näpsäkästi köyttä pitkin, sitä samalla kerien jollaan, takaisin Suwenalle.
Suwenan peräköydet Stêr-Ouen lahdella Belle Île saarella Bretagnessa
Pohdimme, että olisimmehan voineet laittaa moottoriin vedon päälle, jotta vene ei käänny sillä aikaa, kun haemme köysiä. Entä jos ankkuri kuitenkin pettää? Suwena yksikseen vaan hurauttaisi päin kalliota. Näissä tilanteissa saamme vähän improvisoida, miten suoriudumme minun sokeuden vuoksi. Ainakin tähän asti olemme selvinneet. Ehkä hieman erilailla kuin näkevä miehistö, mutta lopputulos on tärkeintä. Suwena oli irti ja lähdimme kohti Le Palaisin satamaa.
Rantakalliot Stêr-Ouen lahden suulla Belle Île saarella Bretagnessa

Avainsanat: 

Varo sähkövinssiä!

  • Posted on: 13 June 2017
  • By: Eve

Kun olimme ostamassa Suwenaa ja määrittelimme varusteita ja laitteita veneeseen, meitä varoitettiin sähkövinssien epäluotettavuudesta. Seitsemäs kesä on menossa ja nyt se sitten tapahtui!

Kun lähdimme Concarneausta ja minä koilasin vielä kiinnitysköysiä pois, oli Andrusilla hinku nostaa purjeet yksin heti sataman suulla. Meillä on genoan skuuteille Harken 60 sähkövinssit. Niissä on omat Harkenin ohjausnäppäimet vinssien vieressä, joita pääsääntöisesti käytämme. Sen lisäksi ruorin vieressä on toinen vinssien ohjausyksikkö, josta Andrus yltää käyttämään vinssejä samalla, kun ohjaa Suwenaa.

Meillä on muutaman kerran sama kytkinpaneeli jo temppuillut rullapurjeiden avauksessa. Andrus on avannut ohjausyksikön ja tarkistanut kytkennät ja varmistanut, ettei siellä ole kosteutta. Varsinaista vikaa ei ole kuitenkaan löytynyt.

Nyt kuitenkin jennivinssi jumiutui päälle, eikä se totellut sen enempää kytkinpaneelin näppäimiä kuin Harkenin omia kytkimiäkään. Tilanne oli ihan hirveä. Se pauke ja rutina, minkä vinssi teki muutamassa sekunnissa, kun se vain veti genoaa aina vain tiukemmalle.

Andrus oli menossa sammuttamaan vinsseistä sähköt, mutta hänkin niin hätääntyi, että etsi kytkintä väärästä paikasta. Hän vain ehti sanoa minulle, että "tule tieltä pois ja äkkiä". Kumpikin ehdimme juuri sukeltaa ohjaamonseinustan suojaan, sillä tilanne kesti vain muutamia sekunteja, kun pauke ja rätinä jatkuivat. Vinssi vain veti ja veti köyttä kireämmälle. Odotimme kauhulla, että mikä paikoista hajoaa ensin? Repeääkö purje, katkeaako skuutti, palaako sulake vai pasahtaako vinssi metalliromuksi? Skuutti paukahti järkyttävällä pamauksella poikki muutaman metrin päästä skuuttikulmasta. Siinä vaiheessa Andrus jo löysi oikean kytkimen ja katkaisi sähköt edelleen vinhaan pyörivästä vinssistä. Meidän 16-millisen skuutin vetolujuus on noin 5000 - 6000 kilon paikkeilla.
Sähkövinssin repimä skuutti Concarneaun edustalla Bretagnessa
On todellinen ihme, ettei mitään muuta mennyt rikki. Genoaskuutti venyi vain kivikovaksi pötkyläksi. Vaikka pituutta jäi köyteen riittävästi, tuli jenniskuuttien uusinta eteen vähän yllättäen.

Siinä olisi voinut käydä miten vain. Entä jos olisimme jääneet katkeavan köyden tielle, kun se paukahti poikki ja lennähti valtavalla voimalla irti? Selvisimme säikähdyksellä, mutta jalat olivat kyllä makaronina vielä pitkään.

Se on todellakin täyttä totta, että ikinä ihmisen mastoon vinssaamiseen ei todellakaan saa käyttää sähkövinssiä!!!

Avainsanat: 

Concarneau 3.6. - 7.6.

  • Posted on: 11 June 2017
  • By: Eve

Concarneaun pääelinkeino on ollut kalastus jo vuosisatojen ajan ja se on edelleenkin Ranskan kolmanneksi suurin kalastussatama. Sen olemme kyllä huomanneet, sillä kalastusaluksia seilaa näillä vesillä sen verran runsaasti, että AIS:sissa näyttää kuin olisi mehiläispilvi liikkeellä ja VHF:ssä raikaavat kutsuhuudot Pêche (kala) sitä ja tätä koko ajan.
Concarneaun kalasatama Bretagnessa
Andrus kalan valinnassa La Croisière ravintolassa Concarenaussa Bretagnessa
Meitä Concarneaussa kiinnosti keskiaikainen muurien ympäröimä linnoitus. Ville Close on seisonut omalla saarellaan Concarneaun kyljessä jo 1300-luvulta alkaen. Se on epäilyksettä Concarneaun suosituin turistinähtävyys. Kesä oli vasta alussa ja jo nyt linnoituksen muutamat kadut olivat tulvillaan kuljeskelevia ihmisiä. Näillä parilla kadulla on lukuisia pikku kauppoja ja tietysti ravintoloita. Kiersimme muuria pitkin koko rintavarustuksen ympäri. Puolustustorneja oli vähän väliä, joihin kiivettyämme pääsimme ihailemaan maisemia. Mieleenpainuvin oli kuitenkin linnoituksen sisäänkäyntitorni, jonka kautta nostosiltaa myöten kävellään linnoitukseen.
Concarneau Bretagnessa
Ville Close, Concarneau, Bretagne
Ville Close, Concarneau, Bretagne
Huvivenesatama oli jo aivan täynnä veneitä, kun saavuimme Concarneaun satamaan. Onneksi juuri laiturin päästä oli lähdössä vene ja odotettuamme vain pari minuuttia saimme kiinnittää Suwenan lähes Ville Close linnoituksen tornin alle. Tornin ampuma-aukoista reilun kymmenen metrin korkeudesta leiskauttivat nuoret rohkeasti satama-altaaseen. Tuntui kuin he olisivat hypänneet suoraan meidän päälle, niin lähelle he loiskahtelivat jokainen vuorollaan.
Suwena Concarneaun satamassa Bretagnessa
Ville Closen kalastusmuseo, Musée de la Pêche, ylitti meidän odotukset. Kalastuskaupunkina he olivat onnistuneet esittämään kalastuksen historian ihan esihistoriallisista kalastusvälineistä ja -tavoista lähtien nykypäivään. Paljon yksityiskohtia oli esitetty lukuisien pienoismallien avulla. Paras kokemus oli päästä tutkimaan 34 metriä pitkää Hémérica troolaria, joka oli museonlaiturissa avoimena museovieraille.
Eve kalastusmuseossa Concarneaussa Bretagnessa
Hémérica troolasi Atlantin aalloilla päivin ja öin vuosina 1957 - 1981. Kymmenen hengen miehistö oli vesillä 300 päivää vuodessa noin pari viikkoa kerrallaan, kunnes 40 tonnia tuoretta kalaa omissa 40 kilon koreissaan kylmävarastossa oli pyydystetty, perattu ja säilötty ja oli aika viedä saalis maihin. Seuraava pyynti alkoi jo 48 tunnin maissa olon jälkeen.
Hémérica troolari Concarneaussa Bretagnessa
Se on ollut ihan uskomattoman kovaa työtä, sillä Héméricassa kuten monessa muussakin sen ajan kalastusaluksessa saalis nostettiin sivulta käsin laivaan. Kalat perattiin ja paloiteltiin kannella joka säässä ennen kuin ne laskettiin korissa alas ruumaan, jossa ne jäiden välissä odottivat syöjiään.

Toinen todella mielenkiintoinen museoesine oli jangada vene. Se valmistetaan täysin puusta ilman metalliosia. Veneen puuosat liitetään toisiinsa limittäin käsinpunottujen köysien avulla. Jopa ankkurina oli puusta tehdyssä kehikossaan kivimurikka. Jangada on perinteinen brasilialainen kalastusvene. Hämmästykseksemme se näytti yllättävän modernilta peliltä, sillä siitä löytyi nostoköli, litteä pohja, avoin perä ja vapaasti seisova masto.
Jangada vene kalastusmuseossa Concarneaussa Bretagnessa
Concarneau on myös Glénanin purjehduskoulun tukikohta. Sunnuntaina satamaan vyöryi 25 purjehduskouluvenettä. Jokaisessa veneessä kävi kuhina, kun opettajien viimeisten kurssineuvojen ohjauksessa kaiken ikäiset kurssilaiset laskivat purjeita ja kiinnittivät veneet laituriin huolella. Olihan pian tulossa parin päivän myräkkä.
Glénanin purjehduskoulun veneet Concarneaussa Bretagnessa
Satama täyttyi viimeistäkin paikkaa myöten, sillä jokainen pyrki pois mereltä ennen kovan tuulen nousua. Mekin saimme kylkeemme toisen veneen. Olimme jo aiemmin lisänneet joustimet kiinnitysköysiin, mutta viritimme vielä pari tukispringiä lisää kylkeen saapuneen veneen vuoksi ja näin olimme valmiina myräkkään.

Concarneaun satamaan tulee swelli vain lounaistuulella ja sellainen oli edessä. Veneet keikkuivat kuin korkit laitureissa, kun jatkuva tuuli puhkui 33 solmun vauhdilla.

Pari tuulista ja sateista päivää kului rattoisasti satamassa. Tutustuimme moniin mukaviin kanssaveneilijöihin, kun vierailimme toinen toistemme veneissä sadetta pitämässä. Tunnelma oli kansainvälinen, sillä juttu luisti niin ruotsalaisten, sveitsiläisten, irlantilaisten, englantilaisten ja toki ranskalaisten kanssa. Kiitos erityisesti Crystabelille ja Richardille viihtyisästä illasta.

Avainsanat: 

Sainte-Marine ja Benodet 1.6. - 3.6.

  • Posted on: 9 June 2017
  • By: Eve

Luvassa oli hieman viilenevää sateineen. Tuntui, että vielä muutaman päivän voisimme chillata, joten Glénanin saarten pohjoispuolella noin 12 mailin päässä alkava Odet-joki tuntui houkuttelevalta. Sisämaassahan on aina lämpimämpää kuin merellä!

Lipuessamme ulos Glénanin saarilta kuului kanavalla 16 hämmästykseksemme suomenkielinen Suwenan kutsu. S/Y Ilo oli bongannut Suomen lipun. Rupattelimme hetken toisen suomalaismiehistön kanssa, joka myös seilasi näillä vesillä. Se oli mukava yllätys.

Odet-jokea on usein kehuttu Ranskan yhdeksi kauneimmista joista ja sen suulla sijaitsee parikin satamavaihtoehtoa: Benodet joen itärannalla ja Sainte-Marine läntisellä puolella. Valittavina oli joko laituripaikka kahdessa eri satamassa tai heidän kummankin lukuisat poijut pitkin jokea. Varsinkin kun jokea on niin kehuttu, niin meitä kiinnosti rauhaisa poijupaikka kauniissa joenmutkassa. Sellainen löytyikin ohitettuamme satamat ja ajettuamme sillan ali.
Sainte-Marine poijualue Odet-joella Bretagnessa
Sainte-Marine poijualue Odet-joella Bretagnessa
Poijupaikka oli todella rauhaisa. Heti jokipenkalta alkoi tuuhea metsä. Linnut visertelivät ja sirkuttivat ja kalat hyppelivät vettä loiskauttaen. Aika kului leppoisasti pienten sadekuurojen ja auringon vuorotellessa.

Kävimme jollalla tutkimassa joen kumpaakin puolta. Sainte-Marine on pieni perinteinen kalastajakylä muutamine ravintoloineen ja Benodet on vuorostaan pikku kaupunki promenadeineen. Olimme tyytyväisiä, että jäimme poijuun nauttimaan luonnonrauhasta kummankaan sataman sijasta.
Sainte-Marinen kylä Bretagnessa
Benodetin kaupunki Bretagnessa
Suwenan ohi ajoi useampia vedette-aluksia, jotka veivät turisteja yläjuoksuun ihailemaan maisemia. Siitä mekin saimme idean käydä omalla turistiajelulla yläjuoksulla ennen matkan jatkamista.

Ankkuripaikaltamme olisi ollut 8,5 mailinmatka suurempaan joenvarsikaupunkiin Quimperiin. Toki mastolliset veneet joutuvat jäämään matalan sillan vuoksi ankkuriin reilu puoli mailia ennen kaupunkia. Me kuitenkin käänsimme jo pari mailia aiemmin Suwenan keulan alajuoksuun ja nautiskelimme jokimaisemista vielä toiseenkin suuntaan.
Odet-joki Bretagnessa
Odet-joki Bretagnessa
Odet-joki Bretagnessa
Odet-joki Bretagnessa
Odet-joen sivuhaara Bretagnessa
Odet-joki Bretagnessa
Joesta olivat nauttimassa monet muutkin. Pikku veneissä narrattiin kalaa, turistit paistattivat päivää risteilyaluksillaan, melojat treenasivat kajakeillaan, joten veneitä sujahteli niin ylä- kuin alajuoksuun.

Pitkin jokea olisi ollut todella useita upeita ankkurointipaikkoja, joita opaskirjassa suositeltiinkin. Olisi tehnyt mieli laskea uudestaan ankkuri ja jäädä vielä joelle lillumaan, mutta Concarneau jo odotti meitä.

Avainsanat: 

Îles de Glénan 30.5. - 1.6.

  • Posted on: 4 June 2017
  • By: Eve

Glénanin saaret, kesän yksi ennakkosuosikeistamme oli vuorossa Camaretin jälkeen. Glénan on kevyen ja kauniin sään paikka, sillä sen ankkurilahdet ovat hyvin avoimia ja suojattomia kovemmalla tuulella ja merenkäynnillä. Olimme innokkaasti odottaneet sopivaa lähes tuuletonta sääikkunaa, jotta saamme mennä Glénaniin ja jäädä sinne ankkuriin ainakin pariksi yöksi.

Tuulettomuus toi tullessaan meille moottorointipäivän, kun matkasimme reilu 50 mailia Camaret-sur-Meristä etelään. Se ei meitä haitannut, sillä se lupaili ihania hetkiä saaristossa.

Ajoitimme legimme siten, että saamme myötävirran siivin mennä seuraavan kovanvirran salmen läpi. Niin tähtäsivät monet muutkin veneet. Eikä ihme, sillä meillä oli parhaimmillaan yli kuusi solmua myötävirtaa, joten Raz de Sein salmi suorastaan lennätti meidät ja pienen laivueellisen muitakin veneitä Etelä-Bretagneen.

Îles de Glénan muodostuu yhdeksän saaren ja lukuisten pienten luotojen ja karikkojen ryppäästä. Saarien välissä on useita poiju- ja ankkurointipaikkoja. Me halusimme mennä rentoutumaan ankkuriin.

Glénanin saariston viisi sisäänajoa ovat matalia, joten sisäänajo pitää ajoittaa vuoroveden puolivälin yläpuolelle. Saarten välissä vesi on kohtalaisen matalaa. Pääasiassa syvyys on alle kahdesta metristä puoleen metriin. Toki kokonaan kuivuvaa aluettakin on runsaasti, joka toki sopii esimerkiksi katamaraaneille ja nostoköliveneille.

Meidän syväys on 1.9 m, joten laskimme huolella, mikä on meille ehdoton minimi syvyys sen hetkisen vuoroveden kanssa, jotta emme huomaa jääneemme haukkomaan kuin kala kuivalle maalle.

Kuutioimme, että vähimmillään uskallamme ankkuroida 2,5 metriin, kun merellä on aina pientä maininkia. Meidän 2,5 m minimistä vähensimme lähipäivien alimman vuoroveden, joka oli nyt 1,3 m. Sen jälkeen lisäsimme ankkurointihetken plotterin näyttämän vuoroveden korkeuden. Silloin oli vuorovettä +2,4 m. Olimme valmiit laskemaan ankkurin heti, kun löytyy kivan näköinen paikka ja syvyyttä on vähintään 3,6 m. Lopulta koukku kaivautui 3,9 metrin syvyyteen Île Cigogne saaren koillispuolella ja Suwenalla oli varmasti vettä alavedelläkin kölinsä alla.
Glénan saarten ankkurilahti Bretagnessa
Glénan saarten ankkurilahti Bretagnessa
Suwena ankkurissa Glénan saarilla Bretagnessa
Glénanin saarilla kaikki tekeminen liittyy mereen. Saint-Nicholas saarella on sukelluskeskus, sillä Glénan on tunnettu kirkkaista vesistään. Penfretin saarella sijaitsee yksi Ranskan arvostetuimmista purjehduskouluista, Centre Nautique des Glénans (CNG), joka on toiminut saarella jo vuodesta 1947 lähtien. Se on yksi ensimmäisistä ja suurimmista purjehduskouluista Euroopassa.

Saint-Nicholaksen sisar saarelle Bananec pääsee jalan vain alavedellä, jolloin saartenvälinen kapeahko hiekkakyngäs paljastuu aaltojen väistyessä muutamaksi tunniksi. Kun jollalla saavuimme kynkäälle kahlaamaan matalassa vedessä ennen kuin meri vetäytyy hetkeksi pois, olivat samaa suunnitelleet monet muutkin, niin jollilla veneistään kiiruhtavat veneilijät kuin myös mantereelta vedettellä päiväretkelle saapuneet turistitkin.
Hiekkakyngäs Glénan saarilla Bretagnessa
Andrus Glénan saarilla Bretagnessa
Eve Glénan saarilla Bretagnessa
Hiekkakyngäs Glénan saarilla Bretagnessa
Île du Loc'h saarelta löytyi kerrassaan upea hiekkaranta. Hienon hienoa hiekkaa ja turkoosin sinistä vettä jatkui silmän kantamattomiin. Oli kesäkuun ensimmäinen päivä ja saimme heittää talviturkit pois 19-asteisessa vedessä. Nyt kesä on todella alkanut.
Hiekkaranta Glénan saarilla Bretagnessa
Hiekkaranta Glénan saarilla Bretagnessa
Eve uimassa Glénan saarilla Bretagnessa

Avainsanat: 

Camaret-sur-Mer 26.5. - 30.5.

  • Posted on: 1 June 2017
  • By: Eve

Lähdimme heti aamusta alas L'Aulne jokea kohti Camaret-sur-Merin rantakaupunkia. Saimme koko 17 merimailin matkalle lasketella myötävirrassa kohti Atlanttia.

Camaret oli saapuessamme jo täynnä veneitä. Tunnelma oli kansainvälinen, sillä veneitä oli useista eri maista ja sen lisäksi ranskalaiset olivat myös lähteneet sankoin joukoin lomapäivän viettoon.
Suwena Camaret-sur-MerissäVauban torni Camaret-sur-Merissä Bretagnessa
Kalastusalusten hautausmaa Camaret-sur-Merissä BretagnessaCamaret-sur-Merin ranta Bretagnessa
Camaret-sur-Mer, Bretagne
Camaret-sur-Mer on yksi pääpaikoista, joista monet lähtevät ylittämään Biskajanlahtea. Satamassa kävi kova kuhina. Veneitä todella tuli ja meni tiuhaan tahtiin vuorokauden ympäri. Toiset huolsivat venettä, tekivät viime hetken rikikorjauksia mastoapinoina ja toiset nauttivat rantakaupungin tunnelmasta.

Meille ei ole pitkään aikaan sattunut kohdalle satamaa, jossa knaappien sijasta on kiinnityslenkit laitureilla. Meillä kun on pitkät kiinnitysköydet, se on aina oma homma vetää parikymppiset köydet renkaan läpi, mutta tuleepahan kesäkunto kohdilleen :-)

Laiturilta noustaan liuskaa myöten aallonmurtajalle, joka oli huikean kapea. Kävelytilaa on vain reilu metri. Mahtaa olla hurjakokemus, kun myrskyssä, kovassa sateessa ja tuulessa on palaamassa kahvilta ja avecilta pimeänä iltana takaisin veneelle.
Eve Camaret-sur-Merin aallonmurtajalla
Camaretin parhaita juttuja on ilman muuta Crozon niemimaan kiertävät patikointipolut ja sieltä avautuvat huikean dramaattiset näköalat. Patikointireitti lähtee Camaretista ja kulkee kukkuloiden yli seuraten merenrantaa. Rantapolku on kapea ja osittain kivikkoinen. Se vaan, että merenranta oli kymmeniä metrejä polun alapuolella. Andrus tuumasikin, että "tuntuu kuin olisi perhosia ollut vatsassa, kun puolen metrin päässä polulta on 50 metrin jyrkkä pudotus suoraan mereen".
Näkymä Crozon nimimaalta Bretagnessa
Crozonin niemimaan kävelypolulla Bretagnessa
Kun saavuimme Crozonin niemimaan Atlantin rannalle, avautui edessä hiekkaranta Plage de Pen-Hat. Uiminen oli tällä rannalla kiellettyä, mutta surffareiden suosiossa se todellakin oli. Surffarit laskettelivat aalloilla tosi taitavasti ja nuorempia oli myös opissa, miten aallon läpi sukelletaan päästäkseen kauemmas merelle.
Andrus Plage de Pen-Hat rannalla Bretagnessa
Surffareita Plage de Pen-Hat rannalla Bretagnessa

Jos olisimme jatkaneet niemimaata eteenpäin, olisimme saapuneet sen toiselle puolelle Morgatin kaupunkiin. Se oli yksi vaihtoehdoistamme seuraavaksi etapiksemme luoliensa vuoksi, mutta aina jotain pitää jättää tulevaisuuteenkin.

Camaret on bretagnelaiseen tapaan täynnä erilaisia kalaravintoloita. Rantakadulla on ihan jonossa ravintoloita, joista melkein jokaisesta saa simpukoista monenlaisiin kalalautasiin. Myös me kävimme herkuttelemassa monenlaisilla merenelävillä pietarinkalasta ja kampasimpukoista lähtien, nam.
Camaret-sur-Mer, Bretagne

Avainsanat: 

Rade de Brest 24.5. - 26.5.

  • Posted on: 29 May 2017
  • By: Eve

Rade de Brest on sisämeri, joka sijaitsee Biskajanlahden pohjoisrannalla. Suurin osa purjehtijoista matkalla Biskajanlahden yli pysähtyvät Camaret-sur-Merissä Atlantin rannalla, aivan Rade de Brestin edustalla. He eivät purjehdi sinne, koska se on vähän syrjässä heidän reitiltään. Me olimme jo Brestissä, joten vain ajettuamme Brestin aallonmurtajan ohi, saavuimme Rade de Brestin vesille.
Suwena lähdössä Château marinasta Brestissä
Rade de Brest on laaja, kooltaan 180 km2 vesialue, johon laskee kuusi jokea sekä siellä on useita saaria. Se jää mukavasti maan suojaan Atlantin mainingeilta, mutta toki noin kuuden metrin vuorovesi pyöräyttää kaksi kertaa vuorokaudessa vesimassat uusiksi.
Rade de Brest Bretagnessa
Vesistö on myös syvyydeltään riittävän syvä, joten tänne on keskittynyt paljon Ranskan sotilaallista laivastoa ja täällä rakennetaan edelleenkin sota-aluksia ja sukellusveneitä.

Sota-alusten läsnäolon kyllä huomaa. Kun olimme lähdössä Brestistä, vastaantuleva sotalaiva tarvitsi sisäänajomanöövereilleen tilaa, joten me jouduimme hetken odottamaan ennen kuin pääsimme ohittamaan aallonmurtajan.
Suwena väistää Ranskan laivastoa Brestin satamassa
Nykyään tämä on tykätty purjehdus- ja veneilyalue suojaisuutensa ansiosta. Kun oli luvassa kesän ihku ensimmäiset hellepäivät, halusimme lähteä jokiseikkailulle lekottelemaan ankkuriin ja nauttimaan auringosta ja syväroudan sulamisesta luistamme.

Nostimme purjeet ja lähdimme purjehtimaan kohti L'Aulne joen yläjuoksua. Mukavassa sivuvastaisessa veden liplattaessa Suwenan kölin alla, oli ihana matkata lämpöisessä kesäillassa, lämpöä oli vielä 26 astetta. Lähtiessämme päivä venähti hieman liian pitkälle, joten saimme hyödyntää myötävirrasta reilut puolet ja joella virta ehti jo kääntyä vastaiseksi. Ei se mitään, saimme naatiskella illasta pidempään :-)
Suwena purjehtimassa L'Aulne joella Bretagnessa
Matkallamme ohitimme useita ankkurointi- ja poijualueita. Suurin osa niistä kuitenkin kuivuu alavedellä. Niissä olisi ollut ankkurointitilaa kuivuvien lahtien ja syvän joen välissä, mutta meidän päämäärämme oli Terenez. Andrus löysi talvella tätä aluetta googlatessaan paikallishallinnon päätöksestä tehdä L'Aulne joelle Terenez saaren lähelle noin 50 poijun ankkurointialueen. Jännityksellä odotimme, että ilmestyykö poijualue vai oliko se vasta suunnitteluasteella? Käännyttyämme luostarin lähellä joen mutkan ympäri, niin sieltähän ne poijut pulpahtivat esiin. Poijuja oli pienistä veneistä 14-metrisille saakka.
L'Aulne joki Bretagnessa
Suwena poijussa Terenez saaren vieressä Bretagnessa
Poijun kiinnitys oli hieman mielenkiintoinen kokemus. Poijusta lähti paksu nostoköysi, joka kulki merkkipoijun sakkelin läpi. Ongelma oli se, että poijuköysi täytti lähes koko sakkelintilavuuden. Eikä minkäänlaista köysiluuppia ollut, mistä pujottaa oma köysi läpi. Andrus piteli meitä poijun vieressä paikoillaan ja minä roikuin mantookien välistä tunkemassa köyttä sen samaisen ahtaan sakkelin läpi. Kyllä mietin, että näinkö se todella oli suunniteltu? Seuraavana päivänä saapui naapuripoijuun paikallinen vene salskeita miehiä miehistössään. Hekin yrittivät kiinnittyä poijuun muutamia kertoja ennen kuin luovuttivat ja lähtivät pois. Toivottavasti nämä uudet poijut on vielä asennusvaiheessa. Muuten kyllä jäävät vähälle käytölle. Maissa oli myös jollalaituri valmiina, ja jotain sinne vielä oli rakenteillakin.

Ihan ankkuripaikkamme vieressä oli sotalaivojen hautausmaa, josta nykyään on tullut jonkunlainen nähtävyys. Seuraavana päivänä laskimme jollan ja lähdimme pärtsäilemään ja katselemaan maisemia. Terenez saaren havupuut tuoksuivat kotoisasti. Joenrannalla ihmiset olivat pique niquellä. Veneet sukkuloivat jokea ylä- ja alajuoksuun.
Sotalaivojen hautausmaa L'Aulne joella Bretagnessa
Eve tutkimusmatkalla L'Aulne joella Bretagnessa
Sotalaivojen hautausmaa L'Aulne joella Bretagnessa
Terenez saari L'Aulne joella Bretagnessa
Rantakahvila L'Aulne joella Bretagnessa
Vihdoinkin koitti päivä, jolloin pääsimme korkkaamaan venegrillimme. Aina on ollut ankkurissa liian kylmää tai tosi tuulista tai olemme olleet satamassa, jolloin laiturilla on ollut grillauskielto. Nyt oli vasta toukokuun 25. päivä ja me saimme grillata Suwenalla; ihanaa!
Andrus grillaa Terenez saaren ankkuripaikalla Bretagnessa

Avainsanat: 

Brest 22.5. - 24.5.

  • Posted on: 28 May 2017
  • By: Eve

Pitkästä aikaa Suwenan kesämatka starttasi kauniissa, lämpöisessä säässä, kun irrotimme köydet maanantaiaamuna Roscoffissa. Toivottavasti tämä enteilee lämmintä kesää koko matkalle. Matkasuunnitelmaan on kyllä varattu jälleen säävaraa, kun edellisinä kesinä olemme jääneet jumiin kovien tuulten vuoksi.

Lähdimme tuulettomassa säässä matkaamaan kohti länttä ja Brestin kaupunkia. 70 mailin legin ajoimme peltigenoalla lähes kokonaan. Meitä oli vajaa kymmenen venettä suuntaamassa länteen ja Finistèren niemen ympäri. Tuuli kävi aina välillä näyttäytymässä, joten jokainen vuorollaan yritti tuulettaa purjeitaan, mutta se kaikkosi saman tien.

Tämän reitin haastavin kohta on Chenal du Four salmi, joka jää Ranskan luoteisnurkan ja Île de Oueussant eli Ushantin saaren välille. Tässä salmessa on kova virta, spring tidella jopa 9 solmua, joten jos ei halua liian hauskaa merimatkaa, on syytä mennä salmesta läpi, kun tuuli ja virta on samansuuntaiset. Muuten röykytys isoissa seisovissa aalloissa on melkoista menoa.

Brestin kaupunkiin ajetaan mailin levyisen Goulet de Brest salmen läpi. Brestissä on kaksi vierasvenesatamaa. Keskustan läheisyydessä on Marina du Château, johon me suuntasimme. Toinen on Marina du Moulin Blanc, joka sijaitsee noin 5 km päässä keskustasta, Océanopolis akvaarion vieressä. Jälkimmäinen on kuulemma viihtyisämmän näköinen. Me kuitenkin halusimme pysähtyä lähempänä Brestin keskustaa, jotta kävellen on helppoa tutustua kaupunkiin. Näin ollen Marina du Château sopi paremmin meidän suunnitelmiin. Toki se sijaitsee laivaston ja kaupallisen sataman välissä, joten näkymiltään se ei ole kovin hehkeä.
Suwena Marina du Château satamassa Brestissä
Brest pommitettiin toisessa maailman sodassa ihan muutamaa rakennusta lukuun ottamatta matalaksi ja se kiireesti uudelleen rakennettiin sodan jälkeen. Arkkitehtuurillisesti Brest on tylsähkö. Vain Brestin linnoitus, Tanguy torni ja Saint-Malo kadun vanhat rakennukset ovat säilyneet.

Satamasta pääsee muutamien portaikkojen kautta nousemaan suoraan Brestin ylemmälle tasolle. Me suuntasimme ensimmäiseksi Brestin linnoitukseen. Vain sen itäreuna on avoinna yleisölle, jossa on kansallinen merimuseo. Suurin osa linnoituksesta on kuitenkin edelleenkin sotilaallisessa käytössä.
Brestin linnoitus
Museon näyttely oli hyvin toteutettu ja se kuvasi Ranskan merivoimien ja tutkimusmatkailun historiaa. Näyttelyreitti mutkitteli kapeita portaikkoja pitkin, ylös ja alas, tornista toiseen. Kyllä huomaa, että olemme viinin maassa. Ranskalaiset tutkimusaluksetkin lastattiin aikoinaan viinin voimin. Kun muissa laivoissa ja linnoissa lasketaan päiväannos oluessa, niin bretonilaiset merimiehet seilasivat litralla viiniä päivässä.
Andrus Brestin linnoituksessa
Brest ja Tanguy torni
Eve tutkimassa purjelaivan purjekangasta Brestin merimuseossa
Keskustassa linnoituksen läheisyydessä on Brestin ostos- ja ravintolakatu rue de Siam. Siamin vierestä hyppäsimme testaamaan joen yli kulkevaa gondolhissiä päästäksemme vilkaisemaan rue de St-Malon 1600-luvun rakennuksia. Pienen kävelykierroksen jälkeen hurautimme ratikalla takaisin Siam kadulle, jossa jäljellä oli Brestin viimeinen tehtävä, eli ostaa leipomosta mukaan tuoreet patongit ja tietysti croisantit. Meillä oli kova into lähteä vielä samana iltana ankkuriin viettämään kesän ensimmäiset hellepäivät L'Aulne joelle.
Rue de Siam, Brestin keskuskatu
Gondolihissi Brestissä
Rue de Saint-Malo Brestissä

Avainsanat: 

Sivut