Häkähälytys Les Sables d'Olonne ja La Rochelle 23.6. - 6.7.

  • Posted on: 18 July 2017
  • By: Eve

"Häkähälytys! Häkähälytys!" ei todellakaan ole sellainen hälytys, jonka haluat kuulla yöllä. Andrus oli katsomassa Netflixiä iPadilla ja minä kuuntelin parhaillaan äänikirjaa, kun hälytys yöllä laukesi. Häkä on hajuton kaasu ja hiljainen tappaja, joten avasimme nopeasti kaikki ikkunat ja luukut, ja aloimme tutkia, missä vika?

Mikään ei näyttänyt olevan tulessa, mutta akkulaturi latasi edelleen käyttöakkuja 30 ampeerilla. Aiemmin iltapäivällä Andrus oli kytkenyt maasähköjohdon, ja akkujen olisi pitänyt olla jo täyteen ladattuna. Hän sammutti nopeasti akkulaturin ja lähti seuraavaksi tutkimaan akkuja konetilaan. Akut olivat todella tulikuumat ja yksi akuista oli pullistunut ja ihan kuprulla. Onneksi se ei kuitenkaan ehtinyt räjähtää! Odotimme jonkin aikaa ja tuuletimme kaikki tilat. Sitten palasimme nukkumaan, kun muutakaan ei enää yöllä ollut tehtävissä.
Pullistunut AGM akku
Aamulla Andrus jatkoi akkujen ja laturin tutkimista. Akut olivat edelleenkin lämpimät, mutta eivät enää kuumat. Jännitteet näyttivät olevan kunnossa ja kokeilimme ladata akkuja. Latausvirta lähti 50 ampeerista ja laski myöhemmin 10 ampeeriin. Se on aivan liikaa ylläpitovaiheessa. Ongelma on siis varmaankin joko akuissa tai laturissa.

Vaihdoimme kaksi vuotta sitten Irlannissa meidän 4 x 225 Ah AGM akut ja kaksi vuotta on todellakin aivan liian lyhyt käyttöikä. Irlannissa vaihdetut akut olivat neljä vuotta vanhat ja myös tuokin aika on aivan liian lyhyt korkealaatuisille akuille.

Olemme pian lähdössä ylittämään Biskajanlahtea ja lähteminen avomerelle viallisen sähköjärjestelmän kanssa on ehdottomasti epäviisasta. Pohdittuamme kaikkia vaihtoehtojamme, päätimme jatkaa matkaa La Rochelleen. Biskajalle oli luvassa myrskyisää säätä ja La Rochelle olisi varmasti kiva paikka odottaa myräkän laantumista tai jos joudumme odottamaan varaosia. Toivoa sopii, että Suwenan sähköjärjestelmä on korjattu, kun keli paranee ja pääsemme jatkamaan etelään. Moottorissa on oma laturi ja varmistaakseen, ettei veneeseen syty tulipaloa, Andrus käytti laiturissa pari tuntia moottoria ennen kuin lähdimme kohti La Rochellea.

La Rochellen marinassa meille suositeltiin Pochon huoltofirmaa Suwenan sähköjärjestelmän korjaamiseksi. Täytyy kyllä todeta, että he olivat ammattitaitoisimmat venesähkömiehet, joita olemme koskaan tavanneet. He eivät ainoastaan löytäneet syyksi kaasuuntumiseen liittyvää lämpöreaktiota, joka tulee, kun AGM akkuja yliladataan liian isolla virralla kuumassa ympäristössä. He myös lisäksi tarkistivat kaapeloinnin ja soittivat Mastervoltin laturitukeen useita kertoja tutkiessaan laturin mystistä käyttäytymistä.

Vihdoinkin selvisi todellinen syy viime vuosien kaikkiin akkuongelmiin. Vika oli Nauticatin alkuperäisessä sähköasennuksessa. Meillä on kaksi Mastervoltin Mass 50A akkulaturia. Molemmilla latureilla on omat lämpötila-anturit, jotka pitäisi liimata akuston kuumimpaan paikkaan, esimerkiksi plus-navan viereen. Kuitenkin meidän molemmat lämpötila-anturit olivat viileässä paikassa, aivan pilssin pohjalla, öljyn ja veden peitossa. Jotenkin antureiden johdot olivat piilossa muiden laitteiden takana niin, että jopa Andrus oli hämmentyneen näköinen, kun asia selvisi. Hän on avannut jok’ikisen luukun ja läpän koloineen huoltojen yhteydessä, mutta hänkään ei ollut huomannut pilssissä, laitteiden takana, kahta irrallaan roikkuvaa anturia. Lisäkäänne tässä tarinassa on, ettei toinen antureista ollut edes kytketty laturiin. Laturinliitännät ovat metallisen ruuveilla kiinnitetyn kannen takana. Kun se avattiin, niin anturinjohto oli nippusiteellä kiinni kotelon seinässä ja täysin kytkemättä laturiin.

Lyhyesti sanottuna, kun virheellisen kaapeloinnin vuoksi laturin mielestä akut olivat viileät, niinpä se latasi akkuja täydellä virralla. Täällä oli myös melkoinen helleaalto ja tuulettoman sään vuoksi moottoroimme pitkiä matkoja. Moottorin sammuttamisen jälkeen konetilan lämpötila nousee ja meillä on tapana kytkeä maasähkökaapeli saman tien saavuttuamme satamaan. Näin ollen ylilatauksen mahdollisuus oli olemassa ja lopulta tapahtui edellä mainittu lämpöreaktio.

Onneksemme tulipalo ei syttynyt ja häkähälytin luultavasti pelasti henkemme. Koska nykyään veneet ovat täynnä kaikenlaisia laitteita, niin mielestämme häkähälyttimen tulisi olla pakollinen varuste.

Ammattilaisen vinkki! Häkä on ilmaa kevyempi, joten häkähälytin tulee asentaa veneen korkeimpaan sisäkattoon. Jos nukut hytinovi suljettuna, niin kannattaisi asentaa hälytin joka hyttiin.
Suwenan palo- ja häkähälytin

Haluamme täydestä sydämestä kiittää Pochonin ammattitaitoista tiimiä La Rochellessa. Voimme lämpimästi suositella heidän palveluja kaikille, jotka tarvitsevat sähkö- tai elektroniikka-asennuksia veneeseensä.

Avainsanat: 

Les Sables d'Olonne 23.6. - 25.6.

  • Posted on: 16 July 2017
  • By: Eve

Yeun saarelta oli mukava 29 mailin matka Les Sables d'Olonneen. Täällä on kaksi huvivenesatamaa sekä kalastus- ja kaupallinen satama. Ajettuamme noin puoli mailia sisäänajokanavaa ylös jäi ensimmäinen pienempi huvivenesatama kuten myös kalastus- ja kaupallinen satamat oikealle haarautuvan kanavan varteen. Nettikeskusteluissa kerrottiin, että aamuvarhain merelle suuntaavat kalastusalukset tekevät melkoista swelliä keikuttaen vielä nukkuvia purjehtijoita. Tämän huvivenesataman viehätys on kuitenkin se, että se on aivan Sables d'Olonnen kuuluisan promenadin vieressä.
Les Sables d'Olonnen sisäänajo Ranskassa
Pienempi huvivenesatama Les Sables d'Olonnessa Ranskassa
Me jatkoimme vielä himpun peremmälle, josta löytyy suuri Port Olonan huvivenesatama. Port Olonassa oli vierasveneilijöiden asiat hoidettu esimerkillisesti. He pyysivät jokaista vierasvenettä pysähtymään odotuslaituriin ja satamatoimistossa sisään kirjautuessa sai suoraan laituripaikan. Onhan kyseessä 1500 veneen satama. Näin heillä oli koko ajan tiedossa, missä jokainen vene on?
Port Olonan odotuslaituri Les Sables d'Olonnessa Ranskassa
Juuri kun saimme köydet kiinni odotuslaiturilla, saimme iloiset tervetulotoivotukset, sillä Caroline ja John olivat ehtineet perille meidän edellä S/Y Ceilidhillään.

Saimme laituripaikan H-laiturista, aika perältä satamaa, läheltä Vendée Globen vakkarilaituria. Lauantain ehdottomaan ohjelmaan kuului ilman muuta käydä tepastelemassa Vendéen laiturilla, josta joka neljäs vuosi starttaa arvostettu, maailman vaativimpana purjehduskilpailuna pidetty Vendée Globe non-stop maailman ympäri yksinpurjehduskilpailu, joka purjehditaan erittäin nopeilla IMOCA 60 -yksirunkoveneillä.
Suwena Port Olonassa Les Sables d'Olonnessa Ranskassa
Tuntui huikealta kävellä Vendée Globen laiturilla ja fiilistellä, millainen kuhina täällä kävi viime marraskuussa, kun rohkeat purjehtijat valmistautuivat lähes kolmen kuukauden yhtäjaksoiseen yksinpurjehdukseen. Kisan aikanahan he eivät saa vastaanottaa ulkopuolista apua. Heidän on selvittävä kaikissa olosuhteissa yksin niin veneen ja teknisten laitteiden korjaamisesta kuin mastoon kiipeämistä vaativista rikikorjauksista. Tähän kun lisätään haastavat ja vaihtelevat sääolosuhteet päiväntasaajan paahtavista helteistä Eteläisen valtameren lumimyrskyihin. Entä vähällä unella jaksaminen ja henkisen kantin säilyttäminen? Ei voi muuta kuin arvostuksesta mykkänä nostaa heille hattua!
Andrus Vendée Globe kisalaiturilla Les Sables d'Olonnessa Ranskassa
Vendée Globe kisalaituri oli melko mellevä. Kolme leveää normaalilaituria oli kiinnitetty yhdeksi jumboleveäksi laituriksi. Puolessa välissä laituria oli vielä valtava levennys, suorastaan aukio, jolla varmaankin on järjestäjien ja sponsoreiden telttoja tai näin me ainakin arvelimme.

Huomasi kyllä, että olimme saapuneet Ranskan veneteollisuuden sydämeen. Les Sables d'Olonnen ja La Rochellen ympäristöstä löytyy lähes kaikki ranskalaiset veneveistämöt. Port Olonassa oli yksi pitkä laituri täynnä Lagoon katamaraaneja ja satamassa oli omat hallit Privilège Yachts ja Feeling veneveistämöillä.
Lagoon laituri Les Sables d'Olonnessa Ranskassa
Jos jotain korjauksia on tarve tehdä omalle veneelle, niin tältä alueelta apu löytyy läheltä. Myös vierasveneilijälle iloksi täältä löytyy jopa kolme venetarvikeliikettä. Mekin saimme vihdoinkin hankittua näppärän ankkuripoijun. Olemme jo vähän jännänneet, milloin se kuuluisa 'Voi …'”tapahtuu, kun ankkuripoiju on meiltä puuttunut. Merenpohjassahan ei tarvitse olla kuin vanhaa osterinkasvatusalustaa, kettinkiä tai vaikkapa korallia tai iso kivi, johon ankkurikoukku on kaivautunut tukevasti kiinni. Aina silloin tällöin satamakirjassa on suositeltu ankkuripoijun käyttöä, kun tiedetään, että pohjassa saattaa olla kaikenlaista romua. Jos ankkurikoukku on jäänyt kiinni jonkin taakse, niin se ei irtoa omaa ankkurikettinkiä kelaamalla. Ankkuripoiju kiinnitetään köydellä ankkurin varren sisäpäähän, jolloin pystyy vetämään ankkurilta ikään kuin niskan nurin ja koukku vapautuu.
Eve Suwenan upouuden ankkuripoijun kanssa
Port Olonan itäreunalla on rivissä muutamia ravintoloita, mutta pääravintola-alue on Sables d'Olonnen tunnetun promenadin varrella eli pienemmän huvivenesataman vierellä. Näppärä sähkölautta kuljettaa ihmisiä kanavan reunalta toiselle, suoraan promenadin alkuun. Menomatkalla piti oikein höristää korvia lautankeulassa, että millä ihmeellä tämä liikkuu? Palatessa me uteliaat menimme tietysti lautanperään ja olihan se tosi hiljainen mööpeli. Lauttoja oli kaksi: toinen oli latauksessa Port Olonassa ja toinen kuljetti ihmisiä joka kymmenesminuutti kanavan reunalta toiselle.
Les Sables d'Olonne Ranskassa
Les Sables d'Olonnen promenadi Ranskassa

Avainsanat: 

Île d'Yeu 19.6. - 23.6.

  • Posted on: 11 July 2017
  • By: Eve

Kun syksyllä 2013 purjehdimme Etelä-Englantiin ja aloitimme Brittein saarten ympäri purjehduksemme, liityimme erittäin aktiiviseen englantilaiseen matkapurjehtijoiden veneseuraan, Cruising Association. Seuralla on ympäri maapalloa omia jaostoja. Liityimme aluksi Pohjanmeren jaokseen, jossa tutustuimme Itä-Englannin veneilijöihin.

Nyt purjehtiessamme Biskajanlahdella, CA:n Biskajanlahden jaosto järjesti kaksi rallyä tänä kesänä, joista toinen sattui oikein mukavasti reitillemme. Yeu saaren rallyyn osallistui 14 venettä, joista muut olivat brittejä ja me Suomesta. Rally kesti kolme päivää ja meillä oli iltaisin yhteistä ohjelmaa ja päivisin jokainen tutustui saareen omaan tahtiin.

Saapuessamme maanantai-illalla Yeun saarelle Port-Joinvillen satamaan, oli satama jo ihan täynnä ja useita lauttojakin oli jo muodostunut. Lämpimät hellepäivät olivat saaneet veneet sankoin joukoin liikenteeseen. Täällä on enemmän tapa kuin poikkeus, että useidenkin veneiden lauttoja muodostetaan, kun satama täyttyy. Hammerheadin päässä oli kaksi venettä peräkkäin ja olimme menossa sisemmän veneen kylkeen, kun veneen herra ilmehti hyvin voimakkaasti, että ei halua ketään kylkeensä. Menimme sitten viereisen veneen kylkeen, jossa oli oikein ystävällinen miehistö. Veneitä saapui koko ajan lisää ja herra Äkäinen esti muidenkin veneiden kylkikiinnittymisen. Kun myöhemmin herra Äkäinen palasi takaisin veneelleen, oli hänen veneensä kyljessä mellevä venelautta.
Port-Joinville, Île d'Yeu
Vietimme rauhaisan yön oman lauttamme keskimmäisenä veneenä, sillä myös me saimme yhden veneen meidän kylkeen. Aamulla satamasta lähti suuri vaellus merelle, joten kaikki lautat purkautuivat ja mekin saimme oman aisapaikan. Itseasiassa sama tanssikuvio toistui joka ilta ja aamu täyttyvän sataman osalta.

Kun tiistaiaamulla Suwena oli hyvin kiinni omassa aisapaikassaan, pääsimme innolla odottamaan illalla alkavaa CA:n rallyä. Tuntui mukavalta, kun tapahtuman koordinaattori Judith S/Y Wizard of Paget veneeltä, kävi toivottamassa meidät tervetulleeksi mukaan tapahtumaan. Samalla hän vielä varmisteli yhteistä ohjelmaa.

Aikamoiset ruokakestit tästä rallystä sukeutuikin, sillä ensimmäisenä iltana meillä oli laituribileet, (BYO, bring your own), jossa rupattelun ohessa saimme maistella kaikenlaista pikku purtavaa yhteisestä pöydästä.
Cruising Associationin laituribileet Yeun saarella Ranskassa
Jokainen oli jo purjehtinut näillä vesillä, joten kokemuksia ja satamavinkkejä vaihdettiin innokkaasti. Eniten puhutti kuitenkin Arcachonin sisäänajo, jossa mainingin aiheuttamat murtuvat aallot voivat aiheuttaa vaaratilanteita. Yhteinen mielipide oli, että Arcachoniin pitää ajaa sisälle ehdottomasti yläveden aikana ja mainingin ollessa alle metrin. Sisäänajoväylä liikkuu talvimyrskyjen vaikutuksesta, joten väylämerkkejä pitää siirtää vuosittain. Näin ollen kartta ei pidä paikkaansa. Ennen sisäänajoa on suositeltavaa soittaa joko VHF:llä kanavalla 16 tai puhelimella +33 5 56 60 60 03 Sémaphore du Cap Ferret asemalle ja tarkistaa sen hetkiset olosuhteet Arcachonin suulla. Vaihtoehtoisesti voi toki peesata Arcachoniin palaavaa kalastusalusta, joka tuntee paikalliset vedet.

Laituribileistä kehkeytyi niin menestys, että pian ilmassa lensikin ehdotus, että järkätään keskiviikkoillaksi uudet laiturinyyttärit päivällisen merkeissä eli pot luck, jonne kukin tuo yhden ruokalajin jaettavaksi. Keskiviikko oli todella hellepäivä ja uskomattoman hyviä herkkuruokia laiturinyyttäreihin oli porukka jaksanut kuumassa pentterissä kokata. Nam.

Hauska ilta edelleen jatkui, kun porukalla lähdimme Joinvillen keskustaan, jossa oli meneillään kesätapahtuma. Lapset tanssivat, ihmiset juhlivat, bändi soitti vanhoja merimieslauluja ja tulitaiteilijat viihdyttivät yleisöä. Meillä oli hauskaa, vaikka emme tienneetkään, mihin juhlaan olimme tupsahtaneet mukaan.
Port-Joinvillen kesätapahtuma Île d'Yeu saarella Ranskassa
Port-Joinvillen kesätapahtuma Île d'Yeu saarella Ranskassa
Torstai-iltana rally huipentui yhteispäivälliseen ravintola 09:ssä, jonne olimme Judithin avustuksella jo tehneet menu-varaukset etukäteen. Ruoka oli herkullista ja iloinen puheensorina raikasi, kun kokemusten ja matkasuunnitelmien vaihtaminen jatkui. Joka illan rallytapahtumissa tutustuimme uusiin venekuntiin ja juttu kulki. Mukavien ihmisten ja hyvän ruoan parissa aika todella lensi.
Cruising Associationin Yeu Rally Ranskassa
Maailma on todella pieni. Tietämättämme olimme jo tavanneet yhden rallyveneistä Roscoffissa, kun S/Y Ceilidh talvehti Suwenan naapurina. Samoin Houatilla melkein tapasimme, kun olimme samaan aikaan samalla ankkurilahdella, mutta sen eri reunoilla. Nyt polkumme jälleen kohtasivat, kun tapasimme jälleen Carolinen ja Johnin S/Y Ceilidhiltä. Se on jännää, kuinka joskus uusia ystäviä löytäessä, tuntuu kuin olisimme jo vanhoja ystäviä.

Île d'Yeu saari sijaitsee noin 10 mailin päässä Länsi-Ranskan rannikolta. Se on kooltaan 8 x 4 kilometriä, joten me teimme sen, mitä monet muutkin eli lähdimme pyöräretkelle kiertämään saarta. Huomasi, että olimme siirtyneet Bretagnesta lähemmäs Välimeren vaikutusta Vendéen alueelle. Bretagnen harmaat jyrkemmät harjakatot vaihtuivat Yeun saaren loivempiin terrakottakattoihin. Pysähtelimme ihailemassa Yeun hiekkarantoja, joissa kukin oli hakeutunut mielipaikkaansa, joko paistattelemaan 30-asteisen auringon lämmössä tai lukemaan kirjaa puun siimeksessä. Molempia näiltä rannoilta löytyi.
Andrus Yeun saaren rantsulla Ranskassa
St-Sauveur kylä Île d'Yeu saarella Ranskassa
St-Sauveur kylä Île d'Yeu saarella Ranskassa
Port-Joinville Île d'Yeu saarella Ranskassa
Perjantaiaamulla hyvästejä vaihdettiin uusien ystävien kesken, kun suurin osa rallyn veneistä lähti jatkamaan matkaa. Tutustuimme todella moneen miellyttävään pariskuntaan ja toivottavasti vielä kohtaamme jossain satamassa.

Judith oli kyllä järjestänyt Yeu Rallyn erinomaisesti. Lämmin kiitos Judithille! Lähdimme Yeun saarelta kohti Les Sables d'Olonnea upeat rallymuistot mukanamme.

Avainsanat: 

Île-d'Houat 18.6. - 19.6

  • Posted on: 2 July 2017
  • By: Eve

Cruising Associationin Yeu Rally oli alkamassa juhannusviikon tiistaina, ja meillä oli vielä pari päivää aikaa ennen Île-d'Yeun saarelle purjehtimista. Sää oli kesäisen lämmin, joten se houkutteli pysähtymään vielä yhdellä Bretagnen saarella, joten käänsimme Suwenan kokan kohti Île-d'Houat saarta.

Matkaa Vannesista Houatille oli vain 22 merimailia. Helleaalto vain jatkui, joten kevyessä myötätuulessa jiippailimme rauhassa kolmen solmun vauhdilla ja suorastaan lilluimme kohti Morbihanin salmen suuta ja kohti merta. Emmekä todellakaan olleet yksin, vaan joka puolella ympärillämme oli ihanasta sunnuntaipurjehduksesta nauttivia veneilijöitä.

Yksi vene, joka oli matkalla salmea ylös vastavirtaan, suorastaan seisoi purjeineen paikoillaan, kun virta kumosi heidän oman vauhtinsa. Kun ei ole kiire minnekään, niin käyhän se niinkin. Hetkeä myöhemmin oli hupaisaa, kun yhtäkkiä trimaraani saapui takaamme ja suorastaan sujahti meistä kaikista köliveneistä ohi. Me muut vain jäimme edelleen lipumaan salmelle.
Sunnuntaipurjehtijat Morbihanilla Bretagnessa
Hieman ennen Houatin saarta vähäinenkin tuuli moinasi ja laitoimme padan käyntiin. Seuraava yllätys olikin erikoinen, kun jouduimme jumbosuuren kärpäspilven hyökkäyksen kohteeksi. Vaikka kuinka yritimme huitoa ja häätää kärpäsiä, niin sillä ei ollut mitään vaikutusta. Samanlainen huitominen näytti käyvän myös naapuriveneessä. Lieneekö tuulenpuuska tempaissut parven mukaansa merelle ja eksyneillä kärpäsillä loppui selvästi puhti. Ne eivät enää edes yrittäneet nousta lentoon, vaan kupsahtivat ja kuolivat kannelle, mutta olihan niitä ihan tolkuton määrä!

Houat on noin neljän kilometrin pituinen ja yhden levyinen saari Etelä-Bretagnen rannikon läheisyydessä. Se on kuuluisa hiekkarannoistaan, joista kolme suurinta sijaitsevat saaren itäpuolella ja läntinen ranta on enemmänkin kivikkoinen kallioranta. Ankkurilahtia on kuusi, joista kolme suurinta sijaitsevat myös näiden upeiden ja suuripien hiekkarantojen edustalla.
Houatin saari Bretagnessa
Me ankkuroimme Suwenan Tréac'h ar Salus lahdelle Houatin lounaispuolelle. Sääennusteessa oli luvassa tälle alueelle tyypillinen brise de terre -tuuli eli maatuuli. Se nousee auringon laskettua myöhään illalla tai yöllä ja voi puhaltaa jopa 15 - 20 solmun puuskissa. Kuten satamakirja varoitteli, että tällainen yhtäkkinen yöllä nouseva tuuli avoimella lahdella saa aikaan pyjamabileet veneiden kansilla. Kirjassa suorastaan neuvottiin tallentamaan plotteriin GPS-koordinaatit. Jos ankkuri alkaa laahata tai tuuli kääntää veneen epämukavasti poikittain aaltoon, niin pystyy säkkipimeällä hätätilanteessa ajamaan karien välistä turvallisesti ulos.

Kun saavuimme ankkurilahdelle, oli nelisenkymmentä venettä lahdella jo ankkurissa, toisista lahdista puhumattakaan. Luvassa oli koillistuulta, mutta onneksi lahden länsireunalta saimme vielä omalle koukulle riittävästi pyörimistilaa.
Houatin saaren Tréac'h ar Salus lahti Bretagnessa
Houatin saaren Tréac'h ar Salus lahti Bretagnessa
Houatin saaren Tréac'h ar Salus lahti Bretagnessa
Ilta oli pitkällä ja jahkailimme, että lähdemmekö jollalla rantaan tutkimaan saarta? Ilta oli niin ihanan lämmin. Loiskahduksia vain kuului ympäriltämme, kun veneistä leiskauteltiin uimaan ja jollat sujahtelivat ristiin rastiin lahtea, kuka minnekin suunnaten. Me nautimme kesäisestä tunnelmasta ankkurissa.
Eve Houatin saarella Bretagnessa
Todella rauhallisen ja hiljaisen yön jälkeen lähdimme freesinä kohti seuraavaa seikkailua Île-d'Yeun saarelle.

Avainsanat: 

Vannes 14.6. - 18.6.

  • Posted on: 30 June 2017
  • By: Eve

Vannes on kaunis, keskiaikainen kaupunki aivan Morbihanin lahden pohjukassa. Matkaa Morbihanin suulta on vain 10 merimailia. Moni kuitenkin jättää tämän upean helmen väliin. He kokevat hankalaksi ajaa Vannesin kaupunkiin kanavaa pitkin, joka lähes kuivuu alavedellä. Sisäänajo pitää ajoittaa vuoroveden mukaan, joka haasteellisesti on tunnin ja 50 minuuttia jäljessä Vannesissa verrattuna Morbihanin suuhun. Me pidimme Vannesista kovasti ja olimme hyvin iloisia, että ehdottomasti tulimme tänne.

Vannesin satamaan ajetaan noin mailin pituisen ruopatun kanavan läpi. Satama sijaitsee sulkuportin ja avattavan autosillan takana. Kanava on osittain hyvin matala ja satamaan pääsee sisään vain +-2,5 h ylävedellä, kun sulkuportti avataan. Satama on itseasiassa osa kanavaa, joten sulkuportilla huolehditaan, että veneillä on vettä kölin alla myös alaveden aikaan. Näin ollen satama on tälle alueelle epätyypillisesti pienehkö, mutta kaikki veneet löysivät paikkansa joko kanavan varrelta tai kiinnittymällä lautaksi toiseen veneeseen.
Vannesin sisäänajokanava Bretagnessa
Me saimme kylkikiinnityspaikan sataman aika perältä, läheltä avattavaa ponttonisiltaa. Silta oli aikamoinen melupesä, käveltiin sillä kevein tai raskain askelin. Varsinkin viikonloppu öisin bileväki innostui hyppimään jo muutenkin äänekkäällä sillalla, mutta pää vain syvemmälle tyynyyn, niin kyllä uni tuli :-)
Suwena Vannesissa Bretagnessa
Vannes on Länsi-Ranskan historiallisia helmiä, sillä tätä upeaa kaupunkia ei onneksi edes toisessa maailmansodassa laitettu matalaksi, kuten niin moni muu satamakaupunki. Vannesilla on yli 2000 vuotta vanhaa historiallista elämää takanaan. Vannesia ensin asuttivat yksi viidestä kelttiheimosta, venetesit, jotka olivat merenkulkukansaa. He rakensivat laivansa tammesta ja purjeet nahkasta. Tämä vahva kelttiheimo joutui kuitenkin nöyrtymään Julius Caesarille Morbihanin meritaistelussa 56 eaa. Tämä Morbihanin taistelu oli samalla myös ensimmäinen historian kirjoihin jäänyt Pohjois-Atlantilla käyty meritaistelu. Roomalaistenaikaan kaupunki tunnettiin nimellä Darioritum.

Bretonit ovat rakentaneet Vannesin kaupunkia ahkerasti 400-luvulta lähtien. Kaupungin sydän on 1200-luvulla rakennetun muurin sisällä oleva vanha kaupunki. Pujahdimme aivan sataman vierestä vanhan kaupungin Porte Saint-Vincent pääportista sisään keskiaikaisille kujille. Kapeat kujat ja mukulakivikadut kietoutuvat toisiinsa ja niiden keskeltä tupsahtaa esiin useita aukioita ja 1200-luvulla rakennettu Saint-Pierre katedraali. Hauskat ja värikkäät bretagnelaistalot, jotka ovat puoliksi puuta ja kiveä kurkottavat kohti toisiaan kadun yli.
Vanhan kaupungin portti Porte Saint-Vincent, Vannes, Bretagnessa
Vannes, Bretagne
Vannes, Bretagne
Vanha kaupunki täyttyi markkinakojuista meidän vierailun aikana sekä keskiviikkona että lauantaina, kun lukuisat torikauppiaat markkinoivat innokkaasti omia tuotteitaan kauniisti soljuvalla ranskankielellä kutsuen. Vanha kaupunki on täynnä pikku putiikkeja niin tuoreita leipomotuotteita myyvistä pâtisseriesta vaatekauppoihin. Mekin löysimme täydennykset sekä Belle-Iloisen herkulliseen simpukkapateeseen että hellekesän raikastukseksi saimme veneellekin ostettua jääteen ainekset, nimittäin mielettömän ihanaa Kusmin hibiskuksen makuista AquaRosa teetä.
Vannes, Bretagne
Vanhasta kaupungista löytyy pari pientä ruokakauppaa. Isommat kaupat sijaitsevat keskustan ulkopuolella, jonne oli näppärää mennä bussilla. Vain 15 minuuttia ja olimme ostoskeskuksessa, jossa oli jumbokokoinen Carrefour. Bussi lähtee aivan sataman edustalta 10 minuutin välein, joten se on helppo tapa tutustua myös Vannesin ympäristöön.

Vannes on todella viehättävä kaupunki ja eipä ihme, että myös Bretagnen herttuat pitivät Vannesia asuinpaikkanaan. He asuivat Château de L'Hermine linnassa 1300- ja 1500-luvuilla. Meidän Vannesin päivät vilahtivat shoppaillessa ja kävellessä vanhan kaupungin tunnelmallisilla kujilla, joten keskiaikainen linna jäi odottamaan meidän seuraavaa Vannesin matkaamme.
Suwena lähdössä Vannesista Bretagnessa

Avainsanat: 

Morbihan 11.6. - 14.6.

  • Posted on: 24 June 2017
  • By: Eve

Morbihanin lahti on 8 x 4 merimailin kokoinen sisämeri Etelä-Bretagnessa. Täällä on yhteensä noin 60 saarta ja karikkoa, joiden välissä vuorovesivirta kulkee useamman solmun vauhdilla. Olemme joskus Pariisin metrossa nähneet mainoksia Morbihanin lomakohteista, joten meidän odotukset olivat korkealla.

Kaksi suurinta saarta ovat Île-aux-Moines ja Île-d'Arz ja ne ovatkin suosittuja retkikohteita. Jo pelkästään opaskirja suositteli 19 suosituinta ankkurilahtea. Saimme myös monia paikallisia vinkkejä, mikä ankkurilahti, ranskaksi mouillage, on kenenkin suosikki. Siinäpä saimme arpoa, mikä näistä kaikista hyvistä neuvoista olisi meidän juttu?

Morbihanin lahdelle ajetaan noin neljännesmailin levyisen salmen läpi. Salmessa on todella kova vuorovesivirta; 6 - 9 solmua, joten sisäänajo on syytä ajoittaa joko vuoroveden vaihtumisen tai myötävirran aikaan.
Seisovat aallot Morbihanin sisäänajossa Bretagnessa
Lähdimme sunnuntai-illalla Le Palais'n satamasta kohti Morbihanin lahtea. Pysähdyimme yhdeksi yöksi Port du Crouestyn satamassa bunkraamaan Suwenan tulevia ankkuripäiviä varten. Crouesty osoittautui yllättävän suureksi satamaksi, jossa on kuudessa satama-altaassa yli 1400 laituripaikkaa. Sataman palveluun kuuluu myös venekyyti ruokakaupan lähimmälle laiturille. Ei muuta kuin käsi-VHF mukaan, niin saa myös paluukyydin tilattua - tosi näppärää.
Eve kirjoittaa blogia matkalla Crouestyn satamaan Bretagnessa
Crouestyn satama Bretagnessa
Kesän toinen suomalaisvene S/Y Xenja oli myös Crouestyn marinassa. Meille näyttää tulevan tavaksi treffata juuri, kun olemme lähtökuopissa Suwenalla, niin tälläkin kertaa. Oli kuitenkin tosi kiva ehtiä vaihtaa satamavinkkejä Bretagnen ankkuripaikoista Päivin ja Markuksen kanssa.

Seuraavaksi pariksi päiväksi oli tosi hassusti luvattu tuulta. Sen pitäisi joka päivä nousta iltapäivän paikkeilla ja kääntyä aamuyöstä 90 - 180 astetta. Esimerkiksi monet suosittelivat meille Moinesin saaren länsipuolen ankkurilahtea. Se olisi kuitenkin aika levoton, kunnes tuuli yöllä kääntyisi. Jos taas menisimme itäpuolelle, niin yöllä loppuisi rauha. Meidän Suwena on iso tyttö ja viime kevään nostossa nosturin vaaka näytti 24 tonnia. Ajelimme ristiin rastiin Morbihanin lahtea ja pohdimme meille sopivaa ankkurilahtea. Kuitenkin kaikki mahdollisesti suojaa antavat lahdet olivat täynnä poijuja, jotka näyttivät aivan liian pieniltä meille. Jos taas jäisimme ankkuriin lahden ulkoreunalle, niin saaren antama suoja ei ole kovin hyvä. Samoin kova virta kääntäisi meidät ihan varmasti poikittain tuuleen, jolloin pienikin aalto tekee veneellä olemisesta epämukavaa.
Morbihanin lahti Bretagnessa
Morbihanin lahti Bretagnessa
Morbihanin lahti Bretagnessa
Jatkoimme paikan hakemista ja ajoimme syvemmälle Morbihanin lahdelle. Arzin saaren eteläpuolelta löysimme ison lahden, jossa olikin jo useita mastoja näkyvillä. Liityimme mastomereen ja laskimme ankkurin.

Kun rentouduimme Suwenalla ja seurasimme ympärillämme pyöriviä purjehduskoulun jollapurjehtijoita ja moottoriveneitä, jotka suhahtelivat rannalta toiselle, niin fiilis oli kuin Suomen isoilla järvillä. Me olimme edellisen Suwenan kanssa seilaamassa Saimaalla 2010 ja ehdottomasti siellä moottorivene tai pieni purjejolla on paras menopeli kajakkia unohtamatta. Niillä pääsee lähelle rantaa matalassakin vedessä ja voi kiinnittyä rannan läheisyydessä oleviin poijuihin.

Arzin ja Moinesin saarilla on paljon nähtävää. Me kuitenkin viihdyimme rentoutuen Suwenalla ja nautimme ankkurissa lillumisen hiljaisuudesta ennen kuin siirryimme Vannesin kaupunkiin.

Avainsanat: 

Le Palais, Belle-Île-en-Mer 8.6. - 11.6.

  • Posted on: 21 June 2017
  • By: Eve

Le Palais'n satamassa voi jäädä poijuun aallonmurtajan suojaan tai -1,5h - +1 h ylävedellä avattavan sulkuportin taakse laituriin. Olimme iloisesti keikkuneet Stêr-Ouenin lahdella swellissä edellisen yön ja Le Palais'n poijussa olevat veneet pompahtelivat myös sen verran reippahasti edelleen jatkuvassa mainingissa, että me halusimme mennä portin taakse laituriin.
Suwena Le Palais'n satamassa Belle-Île saarella Bretagnessa
Le Palais'n satama Belle-Île saarella Bretagnessa
Yllätykseksemme sataman toinen reuna oli varattu kaupallisille aluksille. Nosturi vaan suhahteli, kun laivoja purettiin ja jälleen lastattiin. Jossakinhan se tämän kokoisella saarella pitää kaupallinen satama olla, kun sen verran ahkerasti turistit vierailevat saarella ja niin meitä vierailijoita kuin asukkaitakin ajatellen pitää tuoda ja viedä monenmoista pelkästään päivittäiseen elämään liittyen.
Lautta saapumassa Le Palais'n satamaan Belle-Île saarella Bretagnessa
Se oli kyllä hatunnoston arvoinen juttu, kun kapteenit ohjasivat taitavasti laivansa ulos sulkuportista, sillä tilaa laivan kyljille jäi noin kymmenen senttiä. Kun perjantain viimeisellä ylävedellä laivat lähtivät viikonlopuksi pois satamasta, saapui tilalle läjä päin lisää huviveneitä. Lopulta molemmat puolet olivat täynnä usean veneen venelauttoja.
Tankkeri saapumassa Le Palais'hen Belle-Île saarella Bretagnessa
Me olimme norjalaisen upean Vaare puuveneen kyljessä. Øivind oli matkannut veneellään Norjasta jo vuoden Birke koiransa kanssa. Birke ei ollut moksiskaan vieraiden ihmisten kannen yli kulkemisesta, mutta aamulla uunituore patonki olisi hänellekin maistunut, kun Andrus lämmin leipä kainalossaan pyrki Suwenalle.

Le Palais'n keskustassa on useita vuokraamoja, joista voi vuokrata kaikenlaisia menopelejä niin pyöriä, sähköpyöriä ja skoottereita kuin isompia moottoripyöriä ja autoja. Autotkin ovat enimmäkseen erilaisia vanhoja hupaisia autoja kuten 2CV ja Méhari rättisitikoita tai Renault 4 jne.
Le Palais'n keskusaukio Belle-Île saarella Bretagnessa
Saaren kiertää yli 90 kilometriä pitkä rantapolku. Tämä onkin patikoijan paratiisi, sillä täällä on sopivasti nousuja ja laskuja, jotta maisema säilyy vaihtelevana. Pelkästään hiekkarantoja löytyy Belle-Îleltä 60. Me saimme oman makuupalan muutaman kilsan pätkältä, kun patikoimme Stêr-Ouenin rantapolulla ollessamme ankkurissa. Sieltä avautui kerrassaan huikeat näkymät.

Meidän visiitti saarella jää kuitenkin pariin päivään, joten saarikierrokseen tarvitsimme jonkin nopeamman menopelin kuin apostolinkyydin. Kun olimme menossa vuokraamoon, oli sen edustalla parkissa kerrassaan hauska värkki, Fun Extr'm 500. Tämä meidän oli ihan pakko saada alle! Tässä avomallissa peppu melkein viistää maata, kun 505-kuutioinen moottori auton perässä puski meitä eteenpäin.

Saarikierroksesta tuli kerrassaan mainio ja päiväksikin sattui aurinkoinen lämmin kesäpäivä. Aurinkohatut tiukasti päässämme lähdimme Le Palais'sta kohti Bangoria. Belle-île on kooltaan 17 km x 9 km saari. Saaren neljä kaupunkia ovat Le Palais itärannalla, Bangor lännessä, Locmaria kaakossa ja toinen satamakaupunki Sauzon pohjoisessa. Sen lisäksi täällä on toista sataa pientä ja vielä pienempää kylää.
Eve ja Andrus ajelulla Belle-Île saarella Bretagnessa
Ehdottomasti kuvatuin nähtävyys Belle-îlen saarella on Port-Cotonin rannalla merestä törröttävät kivihampaat; aiguilles, jotka 1800-luvun lopulla inspiroivat impressionisti Claude Monet'n maalaamaan tauluja näistä jylhistä kivistä ja kallioista. Yhteensä hän maalasi 39 Belle-Île aiheista taulua. Nytkin kamerat räpsyivät, kun jokainen halusi ikuistaa näkymän mukaansa.
Port-Cotonin kivihampaat Belle-Île saarella Bretagnessa
Belle-Îlen länsirannan Le Grand Phare majakka on yksi Ranskan vaikuttavimmista majakoista. Se nousee 92 metrin korkeuteen merenpinnasta ja saimme kiivetä tiukkaa kierrosta oikealle 247 askelen verran ennen kuin saavuimme majakan huipulle.
Belle-Île-en-Mer saari Bretagnessa
Ranskassa on tärkeää huomata mennä syömään, kun ruokaa on tarjolla. Useimmat ravintolat ovat nimittäin avoinna vain 2-3 tuntia puolesta päivästä eteenpäin, ja avautuvat uudestaan päivällisaikaan 19:30. Näin ollen me hurautimme tutkimaan Bangorin katuja ja löysimme monia suosituksia saaneen Crêperie Chez Renée, jota myös naapuriveneemme Øivind kehui. Nautimme herkulliset galettet eli suolaisen ohukaisen mehevien kampasimpukoiden kera.
Eve kampasimpukka-galettella Belle-Île saarella Bretagnessa
Yritimme ajella pikku kirpullamme mahdollisimman pieniä katuja, välillä jopa eksyimme sen verran pehmeille sorapoluille, että odotimme jäävämme kiinni pohjasta. Avoauto oli ehdottomasti aivan oikea menopeli saarikierrokselle, sillä Belle-Îlen saarella on mikroilmasto, joten monet välimerelliset kasvit kasvavat täällä. Oli ihana tuoksutella luonnon meheviä tuoksuja. Kukkien huumaava tuoksu sekoittui lehti- ja havupuiden raikkaaseen tuoksuun. Samoin lintujen konsertosta ja huikeista maisemista saimme nauttia koko reitin ajan. Jos jonnekin suunnittelemme patikointimatkaa, niin tänne pitäisi ehdottomasti palata kiertämään saari jalan. Aikaa saisi olla noin viikko.
Eve ja Andrus ajelulla Belle-Île saarella Bretagnessa
Eve ja Andrus ajelulla Belle-Île saarella Bretagnessa
Kervilahouen kylä Belle-Île saarella Bretagnessa
Ranta Belle-Île saarella Bretagnessa

Avainsanat: 

Ankkurissa Belle îlen Stêr-Ouen lahdella 7.6. - 8.6.

  • Posted on: 15 June 2017
  • By: Eve

Belle-île-en-Mer eli Kaunissaari on nimensä mukaisesti kaunis ja hyvin suosittu lomakohde Etelä-Bretagnessa. Olimme Concarneaussa odotelleet parempia ankkurointikelejä ja mainingin laantumista kovan tuulen jäljiltä. Keskiviikkoiltapäivällä irrotimme köydet ja lähdimme kohti seuraavaa meriseikkailua ja sellainen siitä kehkeytyikin.

Ensiksi tapahtui se pahin sähkövinssin kanssa, kuten edellisessä blogimerkinnässä jo kerroimmekin. Vielä hieman polvet pehmeinä jatkoimme matkaa ja seurasimme silmä kovana, että pienenevätkö aallot kuten merisää maininkiennusteessa lupaili? (No eihän ne).

Ihan jokainen tällä alueella purjehtinut on suositellut meille ankkurialuetta Belle Îlen pohjoisrannalla, jonka englanninkielinen nimi on Stêr-Wenn. Kuten opaskirjakin sanoo, se on yllätyksellisen haastava ankkuroida, mutta todella upea paikka. Sen jännittävyys tulee siitä, että siellä on korkeiden kallioiden välissä vuononkaltaisia syvänteitä, joissa ei todellakaan ankkurissa mahdu pyörimään. Keula-ankkurin lisäksi on vietävä peräköydet maihin. Sehän ei kuulosta Suomen rantakiinnitystä kummemmalta, mutta haasteena ovatkin jyrkät kallioseinämät, johon pääsee vain uimalla tai jollalla. Opaskirjasta luimme, että peräköydet kiinnitetään kalliolla oleviin renkaisiin. Ok, ei kuulosta pahalta. Kuitenkin vuoroveden vuoksi pääasiallisesti veden alla oleva alue oli liukkaiden vesikasvien peitossa.
Stêr-Ouen ankkurilahti Belle Île saarella Bretagnessa
Lisäksi vuono oli sen verran kapea, että kovasti ihmettelimme, että kestääkö Suwenaa jättää siksi aikaa yksin, kun ensimmäistä köyttä viemme maihin. Usean hengen miehistössä tämä on pikku juttu, mutta meillä kun on turha kuvitella, että minä lähden jollalla yksin etsimään lähintä rantaa ja vaikka sinne pääsisinkin, niin miten Andrus veneestä käsin näkee ohjata minut oikeaan kiipeilypaikkaan. Toisaalta jos Andrus menisi jollalla maihin, niin kuka ohjaisi Suwenaa sillä välin, kun jyrkät kalliot ovat vain muutaman metrin päässä.

Koska salmi oli niin kapea, jouduimme laskemaan ankkurin melkein vastakkaiselle rannalle saadaksemme ankkurikettingille edes jonkinlaisen vetokulman. Tuuli puhalsi salmea pitkin, mutta Suwena onneksi asettui tuuleen nätisti. Joka tapauksessa tilanne oli hermoja raastava, sillä pohjoisreuna oli lähes kosketusetäisyydellä. Kaikki tulee olemaan hyvin, jos tuuli tai virta ei käänny.

Kiinnitimme 50 metrisen kiinnitysköyden veneen knaappiin ja lähdimme viemään köyttä jollalla rantaan. Meillä kävi tuuri, sillä toisesta veneestä lähti juuri miehistö rannalle omalla jollallaan, joten he ottivat maissa köyden vastaan ja kiinnittivät sen renkaaseen ilman meidän kiipeilemistä. Sen jälkeen homma helpottui huomattavasti, kun Suwena pysyi paikallaan keula-ankkurin ja peräköyden välissä. Haimme seuraavaksi toisen köyden, jonka Andrus kävi kiinnittämässä kiven ympärille ja minä pidin jollaa rannassa. Toista rengasta ei tokikaan sattunut olemaan meidän ankkurointipaikan kohdalla.

Koko päivän vinssijupakan ja kiinnitysköysihässäkän jälkeen ihmettelinkin, että kyllähän nämä kiinni sai, mutta entä niiden irrottaminen :-)

Tuntui kuin olisimme Skotlannissa lochien keskellä, sillä kallioseinämät ympäröivät meitä. Vuono oli noin 50 metriä leveä ja muutama sata metriä pitkä. Vuonon perälle oli sen yli viritetty vaijereita, joihin pienemmät veneet pystyvät kiinnittämään peräköytensä. Mahtaa se olla melkoinen härdelli keskellä kesää, kun täällä on paljon veneitä ja heidän köydet menevät ristiin rastiin vuonoa.
Golfkenttä Stêr-Ouen ankkurilahden vieressä Belle Île saarella

Kävimme melomassa jollalla lähiluolissa ja ajoimme myös vuonosta ulos läheiselle hiekkarannalle. Uskomattoman hieno patikointipolku kiertää koko Belle Îlen saaren ympäri. Kiipesimme ylös polulle ja reippailimme muutaman kilsan verran ja samalla saimme pari kuvaa Suwenasta muistoksemme.
Eve Stêr-Ouen lahden luolassa Belle Île saarella Bretagnessa
Salainen hiekkaranta Stêr-Ouen lahdella Belle Île saarella Bretagnessa
Pikku Suwena Belle Île saaren hiekkarannalla Bretagnessa
Suwena Stêr-Ouen ankkurilahdella Belle Île saarella Bretagnessa
Kiipeiltyämme aikamme rantakallioilla ajattelimme siirtää Suwenan Le Palaisin satamaan, joten edessä oli urakka, miten saamme Suwenan irti nätisti.

Hyvinhän se meni. Olimme lähdössä yläveden aikaan, joten suurin osa liukkaasta kasvustosta oli piilossa. Ensin löysäsimme toista peräköyttä riittävästi ja irrotimme toisen jo veneestä. Kelasin köyttä sitä mukaan sisälle jollaan lähestyessämme rantaa, kunnes Andrus kävi irrottamassa sen kiven ympäriltä. Renkaassa kiinni ollut köysi olikin hieman mutkikkaampi juttu, sillä tuuli oli jo alkanut painamaan Suwenaa poispäin meistä. Jos olisimme sen vaan pudottaneet veteen, se olisi tarttunut rantakiviin. Toisaalta Suwenan yli 20-tonnista painoa ei käsin pidellä ja samalla kiivetä liukasta kallioseinämää alas. Onneksi alempana oli toinen kivi, jonka ympärille Andrus sai köyden siirrettyä. Sitten jollasta käsin Andrus heivasi köyden irti ja kelasimme itsemme näpsäkästi köyttä pitkin, sitä samalla kerien jollaan, takaisin Suwenalle.
Suwenan peräköydet Stêr-Ouen lahdella Belle Île saarella Bretagnessa
Pohdimme, että olisimmehan voineet laittaa moottoriin vedon päälle, jotta vene ei käänny sillä aikaa, kun haemme köysiä. Entä jos ankkuri kuitenkin pettää? Suwena yksikseen vaan hurauttaisi päin kalliota. Näissä tilanteissa saamme vähän improvisoida, miten suoriudumme minun sokeuden vuoksi. Ainakin tähän asti olemme selvinneet. Ehkä hieman erilailla kuin näkevä miehistö, mutta lopputulos on tärkeintä. Suwena oli irti ja lähdimme kohti Le Palaisin satamaa.
Rantakalliot Stêr-Ouen lahden suulla Belle Île saarella Bretagnessa

Avainsanat: 

Varo sähkövinssiä!

  • Posted on: 13 June 2017
  • By: Eve

Kun olimme ostamassa Suwenaa ja määrittelimme varusteita ja laitteita veneeseen, meitä varoitettiin sähkövinssien epäluotettavuudesta. Seitsemäs kesä on menossa ja nyt se sitten tapahtui!

Kun lähdimme Concarneausta ja minä koilasin vielä kiinnitysköysiä pois, oli Andrusilla hinku nostaa purjeet yksin heti sataman suulla. Meillä on genoan skuuteille Harken 60 sähkövinssit. Niissä on omat Harkenin ohjausnäppäimet vinssien vieressä, joita pääsääntöisesti käytämme. Sen lisäksi ruorin vieressä on toinen vinssien ohjausyksikkö, josta Andrus yltää käyttämään vinssejä samalla, kun ohjaa Suwenaa.

Meillä on muutaman kerran sama kytkinpaneeli jo temppuillut rullapurjeiden avauksessa. Andrus on avannut ohjausyksikön ja tarkistanut kytkennät ja varmistanut, ettei siellä ole kosteutta. Varsinaista vikaa ei ole kuitenkaan löytynyt.

Nyt kuitenkin jennivinssi jumiutui päälle, eikä se totellut sen enempää kytkinpaneelin näppäimiä kuin Harkenin omia kytkimiäkään. Tilanne oli ihan hirveä. Se pauke ja rutina, minkä vinssi teki muutamassa sekunnissa, kun se vain veti genoaa aina vain tiukemmalle.

Andrus oli menossa sammuttamaan vinsseistä sähköt, mutta hänkin niin hätääntyi, että etsi kytkintä väärästä paikasta. Hän vain ehti sanoa minulle, että "tule tieltä pois ja äkkiä". Kumpikin ehdimme juuri sukeltaa ohjaamonseinustan suojaan, sillä tilanne kesti vain muutamia sekunteja, kun pauke ja rätinä jatkuivat. Vinssi vain veti ja veti köyttä kireämmälle. Odotimme kauhulla, että mikä paikoista hajoaa ensin? Repeääkö purje, katkeaako skuutti, palaako sulake vai pasahtaako vinssi metalliromuksi? Skuutti paukahti järkyttävällä pamauksella poikki muutaman metrin päästä skuuttikulmasta. Siinä vaiheessa Andrus jo löysi oikean kytkimen ja katkaisi sähköt edelleen vinhaan pyörivästä vinssistä. Meidän 16-millisen skuutin vetolujuus on noin 5000 - 6000 kilon paikkeilla.
Sähkövinssin repimä skuutti Concarneaun edustalla Bretagnessa
On todellinen ihme, ettei mitään muuta mennyt rikki. Genoaskuutti venyi vain kivikovaksi pötkyläksi. Vaikka pituutta jäi köyteen riittävästi, tuli jenniskuuttien uusinta eteen vähän yllättäen.

Siinä olisi voinut käydä miten vain. Entä jos olisimme jääneet katkeavan köyden tielle, kun se paukahti poikki ja lennähti valtavalla voimalla irti? Selvisimme säikähdyksellä, mutta jalat olivat kyllä makaronina vielä pitkään.

Se on todellakin täyttä totta, että ikinä ihmisen mastoon vinssaamiseen ei todellakaan saa käyttää sähkövinssiä!!!

Avainsanat: 

Concarneau 3.6. - 7.6.

  • Posted on: 11 June 2017
  • By: Eve

Concarneaun pääelinkeino on ollut kalastus jo vuosisatojen ajan ja se on edelleenkin Ranskan kolmanneksi suurin kalastussatama. Sen olemme kyllä huomanneet, sillä kalastusaluksia seilaa näillä vesillä sen verran runsaasti, että AIS:sissa näyttää kuin olisi mehiläispilvi liikkeellä ja VHF:ssä raikaavat kutsuhuudot Pêche (kala) sitä ja tätä koko ajan.
Concarneaun kalasatama Bretagnessa
Andrus kalan valinnassa La Croisière ravintolassa Concarenaussa Bretagnessa
Meitä Concarneaussa kiinnosti keskiaikainen muurien ympäröimä linnoitus. Ville Close on seisonut omalla saarellaan Concarneaun kyljessä jo 1300-luvulta alkaen. Se on epäilyksettä Concarneaun suosituin turistinähtävyys. Kesä oli vasta alussa ja jo nyt linnoituksen muutamat kadut olivat tulvillaan kuljeskelevia ihmisiä. Näillä parilla kadulla on lukuisia pikku kauppoja ja tietysti ravintoloita. Kiersimme muuria pitkin koko rintavarustuksen ympäri. Puolustustorneja oli vähän väliä, joihin kiivettyämme pääsimme ihailemaan maisemia. Mieleenpainuvin oli kuitenkin linnoituksen sisäänkäyntitorni, jonka kautta nostosiltaa myöten kävellään linnoitukseen.
Concarneau Bretagnessa
Ville Close, Concarneau, Bretagne
Ville Close, Concarneau, Bretagne
Huvivenesatama oli jo aivan täynnä veneitä, kun saavuimme Concarneaun satamaan. Onneksi juuri laiturin päästä oli lähdössä vene ja odotettuamme vain pari minuuttia saimme kiinnittää Suwenan lähes Ville Close linnoituksen tornin alle. Tornin ampuma-aukoista reilun kymmenen metrin korkeudesta leiskauttivat nuoret rohkeasti satama-altaaseen. Tuntui kuin he olisivat hypänneet suoraan meidän päälle, niin lähelle he loiskahtelivat jokainen vuorollaan.
Suwena Concarneaun satamassa Bretagnessa
Ville Closen kalastusmuseo, Musée de la Pêche, ylitti meidän odotukset. Kalastuskaupunkina he olivat onnistuneet esittämään kalastuksen historian ihan esihistoriallisista kalastusvälineistä ja -tavoista lähtien nykypäivään. Paljon yksityiskohtia oli esitetty lukuisien pienoismallien avulla. Paras kokemus oli päästä tutkimaan 34 metriä pitkää Hémérica troolaria, joka oli museonlaiturissa avoimena museovieraille.
Eve kalastusmuseossa Concarneaussa Bretagnessa
Hémérica troolasi Atlantin aalloilla päivin ja öin vuosina 1957 - 1981. Kymmenen hengen miehistö oli vesillä 300 päivää vuodessa noin pari viikkoa kerrallaan, kunnes 40 tonnia tuoretta kalaa omissa 40 kilon koreissaan kylmävarastossa oli pyydystetty, perattu ja säilötty ja oli aika viedä saalis maihin. Seuraava pyynti alkoi jo 48 tunnin maissa olon jälkeen.
Hémérica troolari Concarneaussa Bretagnessa
Se on ollut ihan uskomattoman kovaa työtä, sillä Héméricassa kuten monessa muussakin sen ajan kalastusaluksessa saalis nostettiin sivulta käsin laivaan. Kalat perattiin ja paloiteltiin kannella joka säässä ennen kuin ne laskettiin korissa alas ruumaan, jossa ne jäiden välissä odottivat syöjiään.

Toinen todella mielenkiintoinen museoesine oli jangada vene. Se valmistetaan täysin puusta ilman metalliosia. Veneen puuosat liitetään toisiinsa limittäin käsinpunottujen köysien avulla. Jopa ankkurina oli puusta tehdyssä kehikossaan kivimurikka. Jangada on perinteinen brasilialainen kalastusvene. Hämmästykseksemme se näytti yllättävän modernilta peliltä, sillä siitä löytyi nostoköli, litteä pohja, avoin perä ja vapaasti seisova masto.
Jangada vene kalastusmuseossa Concarneaussa Bretagnessa
Concarneau on myös Glénanin purjehduskoulun tukikohta. Sunnuntaina satamaan vyöryi 25 purjehduskouluvenettä. Jokaisessa veneessä kävi kuhina, kun opettajien viimeisten kurssineuvojen ohjauksessa kaiken ikäiset kurssilaiset laskivat purjeita ja kiinnittivät veneet laituriin huolella. Olihan pian tulossa parin päivän myräkkä.
Glénanin purjehduskoulun veneet Concarneaussa Bretagnessa
Satama täyttyi viimeistäkin paikkaa myöten, sillä jokainen pyrki pois mereltä ennen kovan tuulen nousua. Mekin saimme kylkeemme toisen veneen. Olimme jo aiemmin lisänneet joustimet kiinnitysköysiin, mutta viritimme vielä pari tukispringiä lisää kylkeen saapuneen veneen vuoksi ja näin olimme valmiina myräkkään.

Concarneaun satamaan tulee swelli vain lounaistuulella ja sellainen oli edessä. Veneet keikkuivat kuin korkit laitureissa, kun jatkuva tuuli puhkui 33 solmun vauhdilla.

Pari tuulista ja sateista päivää kului rattoisasti satamassa. Tutustuimme moniin mukaviin kanssaveneilijöihin, kun vierailimme toinen toistemme veneissä sadetta pitämässä. Tunnelma oli kansainvälinen, sillä juttu luisti niin ruotsalaisten, sveitsiläisten, irlantilaisten, englantilaisten ja toki ranskalaisten kanssa. Kiitos erityisesti Crystabelille ja Richardille viihtyisästä illasta.

Avainsanat: 

Sivut