Porvoo ja Runebergin torttu 30.6. - 4.7.

  • Posted on: 11 July 2010
  • By: Eve

Saavuimme Suomen toisiksi vanhimpaan kaupunkiin Porvooseen kesäkuun viimeisenä päivänä. Tällöin meillä oli takana jo reilu kuukausi venematkaa. Ennen Porvoonjoelle ajamista pysähdyimme Pellingin edustalla ankkuriin ja uiskentelemaan Suomenlahden vedessä. Uinti meren aalloilla oli ihanaa. Virkistyneinä jatkoimme matkaa ylös Porvoonjoen vartta. Aivan Porvoon kaupungin keskustassa joen itäisellä rannalla sijaitsee vierasvenesatama. Pääsimme vierailemaan juuri tälle kesälle uusittuun satamaan, jossa entisten paalukiinnitysten sijaan oli rakennettu aisapaikkoja vierasveneille.

Satamaa hoitaa Cafe Jokiranta, minne oli pieni kävelymatka vierasvenesatamasta. Kahvilan henkilökunta ohjasi aktiivisesti veneilijöitä heille sopiviin paikkoihin. Tämä oli ensimmäinen satama Suomessa, jonne pystyi ottamaan yhteyttä myös VHF:llä ennen satamaan tuloa.

Satama oli koko pysähdyksemme ajan tupaten täynnä ja vaihtuvuutta oli runsaasti. Juuri kun yksi vene irrotti köydet, saapui vapaaseen paikkaan seuraava vierasvene. Satamaheijarit löysivät aina saapuvalle veneelle paikan, vaikka veneilijä itse olisi ollut jo luovuttamassa. Niinpä VHF:ää tai kännykkää kannattaa hyödyntää sataman ollessa täynnä, jos satamaheijaria ei rannalla näy. Pääsääntöisesti Porvoossa näytti pyörähtävän Helsinkiläisveneitä. Onhan venematka Helsingistä Porvooseen sen verran lyhyt, että matka käy mukavasti päiväretkestä.
Porvoonjoki
Pitkin Porvoon rantaa pääsee kävellen niin ostoksille, nähtävyyksiä katsomaan kuin viihtymään Porvoon terasseilla. Hauskat punaiset ranta-aitat koristavat Porvoonjoen rantaa.
Porvoon ranta-aitat
Vanhan kaupungin mukulakivikujilla on tunnelmaa. Ihmiset rupattelevat kadunkulmissa tuttujensa kanssa. Käyvät markkinoilla ja ostoksilla. Meidän vierailun ajaksi sattuivat antiikkimarkkinat, jossa tavaraa oli esillä monenmoista. Entisajan tyyliin Porvoon kujilta löytyy vielä juorupeilejä. Ikkunanpieliin oli asetettu kujan molempiin suuntiin näyttävät pienet peilit, joista talon sisältä päin näkee, ketä kadulla kulkee.
Juorupeili Porvoossa
Me nautimme suuresti jolla-ajeluista Porvoonjoella. Pitkin joenvartta oli kiinnittymispaikkoja veneille. Mikäpä mukavampaa kuin ajaa veneellä suoraan kahvilan tai ravintolan laituriin tai käydä veneellä marketissa ruokaostoksilla. Me annoimme Suwenan kellua rauhassa vierasvenesatamassa ja laskimme pikku Suwenan alas jokiretkeilyä varten.
Porvoon Amarillon venelaituri
Oli tosi näppärää ajaa jollalla jokea yläjuoksuun ja kiinnittyä joen varteen lähelle ruokakauppoja. Näin suuremmatkin ostokset hoituivat käsiä venyttämättä. Kotonakin pitäisi tehdä kaikki ruokakauppareissut kävellen tai pyörällä, niin kaupassa ei tulisi tehtyä heräteostoksia. Varsinkin kun veneen jääkaappi vetää vain rajoitetun määrän tavaraa, niin kaupassa harkitsee oikeasti lähi päivien menuun huolella. Kotona kun täyskorkeisiin jääkaappeihin mahtuu työntämään, mitä ihmeellisimpiä ylimääräisiä ostoksia, pakasteen eli mustan aukon lisätilaa unohtamatta.
Pikku Suwena odottaa miehistöään
Porvoonjoella riitti vilskettä. Liikenteessä oli turisteja kuljettavia risteilyaluksia, huviveneitä, jollia ja kanootteja. Tapasimme yhdellä jollamatkallamme kahden kanootin ja kuuden melojan porukan. Toista kanoottia kaverit meloivat rivakkaan tahtiin, kun toisesta kanootista saimme yllätykseksemme pyynnön päästä peesiimme. Niinpä otimme kanootin kylkeemme ja käänsimme heidän kilpailutilanteen toisin päin. Vauhtiveikot kuitenkin lisäsivät entisestään tahtia. Jonkin aikaa pysyimme rinnakkain, kunnes 2,5 hevosvoiman Suzuki hoiti voiton kotiin.

Porvoon satama oli mukava ja toimiva satama. Huoltorakennus oli erityisen hyvä, sillä sieltä löytyi oleskelutila telkkareineen, pesukoneet niin astioille kuin vaatteille sekä poikkeuksellisesti useita suihku- ja WC-tiloja. Näin jalkapallon MM-kisojen aikaan ei tarvitse arvata, oliko oleskelutilassa töllöttimen ääressä poppoota.

Porvoon päivät vierähtivät vauhdikkaasti. Pidimme kovasti Porvoosta ja sen ilmapiiristä. Erityisesti makeanystävänä Andrus löysi herkkujen kaupungin. Aikoinaan kansallisrunoilijamme J. L. Runeberg nautti aamiaiseksi paikallisen konditorian sylinterinmuotoisia leivonnaisia, joita porvoolaiset alkoivat nimittää Runebergin tortuiksi. Siispä palaamme veneellä Porvooseen syömään toistekin Runebergin kotikaupungin herkkuja.

Avainsanat: 

Kommentit

Kiitos peesistä! T: Meloja

Lisää uusi kommentti

Filtered HTML

  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Sallitut HTML-tagit: <a> <em> <strong> <cite> <blockquote> <code> <ul> <ol> <li> <dl> <dt> <dd>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.

Plain text

  • No HTML tags allowed.
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.