Heiligenhafen 27.7. - 29.7.

  • Posted on: 1 September 2012
  • By: Eve

90 merimailin legistä Stralsundista Heiligenhafeniin purjehdimme 60 mailia. Lämmin sää jatkui, joten purjehduskeli oli mitä ihanin. Saimme myös seuraksemme parven pyöriäisiä, jotka leikittelivät Suwenan kanssa. Ne uiskentelivat veneen ympärillä ja välillä kölin ali ja yrittivät saada Suwenan mukaan leikkiin. Ensin luulimme pyöriäisiä delfiineiksi, mutta niiden kolmiomainen selkäevä ja pyöreä pää erottavat ne delfiineistä. Itämeren pyöriäinen (Phocoena phocoena) on yksi kuudesta pyöriäislajista ja pyöriäiset kuuluvat hammasvalaisiin. Oli aika jännää päästä seuraamaan, miten Itämeren pyöriäinen haukkaa ilmaa ihan samalla tavalla kuin ihminen uidessaan perhosta. Suwena seilasi eteenpäin täysin hiljaisen genaakkerin kera, joten pikku valaiden bongailu Suwenan ympärillä onnistui helposti pyöriäisten puhauttavan hengityksen ansiosta. Puolitoistametriset veijarit olivat hauskaa seuraa reilun puolituntisen ajan, kunnes ne kyllästyivät tylsään leikkikaveriin, joka ei lähtenyt kisailuun mukaan.
Itämeren pyöriäinen leikkii Suwenan kanssa
Me näimme ensimmäistä kertaa pyöriäisiä. Suomen vesialueella ne on katsottu jo kuolleeksi sukupuuttoon, sillä ne eivät enää lisäänny Suomen merialueella. Onneksi eteläisellä Itämerellä niitä vielä voi nähdä. Samoin niitä on tavattu viileissä rannikkovesissä Pohjois-Atlantilla, pohjoisella Tyynellä valtamerellä ja Mustalla merellä.

Jo reittiä tehdessämme huomasimme, että saksalaisten sukellusveneiden testialue olisi jäämässä reitillemme. Mietimme, että voiko sen läpi ajaa? Arvelimme, että onhan siellä aina vartioaluksia, mikäli harjoitukset ovat käynnissä. Matkalla testialueen halki Andrus seuraili silmätarkkana, että hypähtääkö kaikuluotaimessa merenpohja yhtäkkiä 20 metristä ylöspäin? Saksalaiset näyttivät olevan myös lomailemassa, sillä yksikään sukellusvene ei onneksi Suwenan alitse uinut.
Eve ohjaamassa Suwenaa
Andrus Suwenan ruorissa
Mukavan 7 solmun purjehduksen kesken heräsi VHF henkiin siinä ilta kuuden aikoihin ja Lyngby radio kajautti ilmoille kovantuulen varoituksen Etelä-Itämerelle. Kesän aikana olemme huomanneet, että tanskalaiset ovat todella tarkkoja ennusteidensa kanssa ja yleensä heidän ennusteet ovat pitäneet paikkaansa. Ruotsalaiset ovat lähes aina sääennusteissaan varovaisempia ja ennustavat liian kevyttä tuulta. Itämeren alueella nimenomaan ruotsalaisten sääennusteet välitetään Navtexiin, joten ne ovat meidän mielestä hieman alakanttiin. Niinpä kun tanskalaiset lupailivat kovaa tuulta, uskoimme sen saapuvan muutaman tunnin sisällä.

Niinhän siinä sitten kävikin. Ilta yhdeksän aikoihin tuuli alkoi todella nousta. Kun se puhalsi 10 m/s, oli aika laskea genaakkeri, jottei se repeä. Vaihdoimme genaakkerin genoaan ja vauhti pysyi yllä edelleenkin letkeänä.

Fehmarnin sillanalitus oli jälleen yhdenlainen etappi purjehduksessamme. Kun viimeksi ylitimme sillan junalla vuonna 2010, olimme Islannin Eyjafjallajökull tuhkapilven vuoksi jääneet Düsseldorfiin mottiin. Siellä epäselvää lentotilannetta odotellessa osallistuimme mukavalle Reinin jokiristeilylle. Kun lopulta selvisi, että lentämällä emme vähään aikaan pääse kotiin, matkasimme junalla kolme vuorokautta Saksasta Suomeen. Kun juna ylitti Fehmarnin sillan, meidän Suwenan tuleviin seikkailuihin ei vielä edes Etelä-Itämeri silloin kuulunut. Niin sitä paljon mahtuu muutamaan vuoteen ja haaveet purjehtia kauemmas vaan kasvavat, mitä enemmän aikaa vesillä vietämme.
Fehmarnin silta Pohjois-Saksassa
Fehmarnin siltaan oli muuten tehty erittäin fiksusti merivedenkorkeusmerkinnät. Siltapylvääseen oli suoraan maalattu metrin välein vedenpinnan korkeuslukemat, jolloin vedenpinnan yläpuolella näkyy aina juuri oikea lukema.
Fehmarnin sillan korkeusmerkintä
Tuuli vain nousi ja se puhalsi jo 13 metriä sekunnissa, kun kiinnitimme Suwenan pilkkopimeässä Heiligenhafenin laituriin. Saimme myös päällemme räväkän ukkoskuuron, joten jälleen kerran olimme kuin uitetut koirat, kun pääsimme sammuttamaan Suwenan kulkuvalot.

Lauantaiaamulla meitä odotti ikävä yllätys, kun huomasimme kiinnittäneemme pimeässä Suwenan punaiselle paikalle. Kysyttyämme satamakapteenilta satamamaksua maksaessamme, minne voisimme veneen siirtää? Hän vain sanoi, että mikä tahansa vihreällä taululla merkitty paikka on vapaana. Laiturin toisella puolella oli pari vapaata paikkaa, joten kiiruhdimme siirtämään veneen, jotta pääsemme viettämään lauantaipäivää Heiligenhafenissa.

Harmiksemme tämä ei jäänyt tähän. Tuntia myöhemmin paikallinen kaveri tuli rymistelemään venettämme ja pyöräytti röyhkeästi taulun toisin päin meidän nenän edessä ja tuumasi vaan, ”Tämä on minun paikka ja siirtäkää vene pois”. Olimme enemmän kuin hämmästyneitä, sillä olisihan tuon asian voinut ystävällisemminkin hoitaa. Ymmärrämme, että Heiligenhafenissa on paljon veneitä, joiden laituripaikka on Heiligenhafenissa, ja miehistö asuu kauempana. Näin ollen toki heidän pitää saada oma vene omalle paikalle ennen kuin palaavat kotiin. Jos he kuitenkin samalla harjoittavat Heiligenhafenissa vierasvenetoimintaa, on tässä selkeästi niin veneilijöillä kuin satamakapteenilla kehittämisenpaikka. Mikseivät he toimi kuten muutamassa muussa satamassa, jolloin paluumatkalla oleva vene ilmoittaa saapumisestaan satamakapteenille, joka käy järjestämässä asian. Näin tällaisia ikäviä tilanteita ei pääse syntymään. Siirryttyämme jo kolmanteen paikkaan samassa satamassa, aloimme jo todella toivoa, ettei kolmannenkin paikan omistaja ilmesty ennen sunnuntaiaamua ja meidän lähtemistä.

Heiligenhafenin satama on yksi suurimmista, joissa olemme käyneet. Pelkästään charter veneille on varattu neljä pitkää ponttonilaituria. Charter miehistöt todella erottaa vakinaisesta veneen miehistöstä, sillä charter veneen kannella käy hirmuinen kuhina niin satamasta lähtiessä kuin palatessakin. Ovathan he vuokranneet veneen vaikkapa vain viikoksi ja jokainen haluaa ehtiä nykäistä ainakin jostain narusta kunkin manööverin aikana ja päästä purjehduksen fiilikseen ennen kuin vuokrausaika on lopussa.

Lauantai-iltana vietimme erittäin mukavan illan Göta kanavalla tutuksi tulleen Weeki Wachee veneen miehistön Norbertin ja Hildegardin kanssa. Norbert tiesi viihtyisän paikallisen perheravintolan, jossa ilta sujui rattoisasti rupatellessa ja talonantimista nauttiessa. Veneilyn yksi mukavista puolista onkin se, että tutustuu uusiin ihmisiin ja löytää samanhenkisiä uusia ystäviä.
Weeki Wacheen ja Suwenan miehistöt illallisella Heiligenhafenissa
Sunnuntaiaamulla valmistauduimme seuraavalle legille kohti Kappelnin satamaa. Norbert olikin jo suositellut meille sataman lähellä olevaa leipomoa, josta aamuisin saa monenlaista herkkua. Kun naapuriveneestä leijui nenähermoja kutkuttava tuoreiden croisanttien tuoksu, ei asialle voinut enää mitään. Andrus kipaisi rivakasti leipomoon ja toi meille croisanttien lisäksi suussa sulavat tuulihatut täynnä tuoreita kirsikoita ja kermavaahtoa. Voi nam, kun ne olivat hyviä. Kyllä tuoretta leivonnaista myyvä leipomo sataman läheisyydessä on monen veneilijän ystävä.

Meillä oli jo hieman haikea mieli, sillä mahtava 10 viikkoa Suwenalla lähestyi päätöstään. Olemme varanneet Suwenalle talvisäilytyspaikan Kappelnista, josta varasimme myös pariksi kuukaudeksi laituripaikan. Nyt on aika viedä Suwena Kappelniin ja suunnitella vielä syksyn purjehduksia ennen kuin annamme talven ottaa ylivallan.