Varo sähkövinssiä!

  • Posted on: 13 June 2017
  • By: Eve

Kun olimme ostamassa Suwenaa ja määrittelimme varusteita ja laitteita veneeseen, meitä varoitettiin sähkövinssien epäluotettavuudesta. Seitsemäs kesä on menossa ja nyt se sitten tapahtui!

Kun lähdimme Concarneausta ja minä koilasin vielä kiinnitysköysiä pois, oli Andrusilla hinku nostaa purjeet yksin heti sataman suulla. Meillä on genoan skuuteille Harken 60 sähkövinssit. Niissä on omat Harkenin ohjausnäppäimet vinssien vieressä, joita pääsääntöisesti käytämme. Sen lisäksi ruorin vieressä on toinen vinssien ohjausyksikkö, josta Andrus yltää käyttämään vinssejä samalla, kun ohjaa Suwenaa.

Meillä on muutaman kerran sama kytkinpaneeli jo temppuillut rullapurjeiden avauksessa. Andrus on avannut ohjausyksikön ja tarkistanut kytkennät ja varmistanut, ettei siellä ole kosteutta. Varsinaista vikaa ei ole kuitenkaan löytynyt.

Nyt kuitenkin jennivinssi jumiutui päälle, eikä se totellut sen enempää kytkinpaneelin näppäimiä kuin Harkenin omia kytkimiäkään. Tilanne oli ihan hirveä. Se pauke ja rutina, minkä vinssi teki muutamassa sekunnissa, kun se vain veti genoaa aina vain tiukemmalle.

Andrus oli menossa sammuttamaan vinsseistä sähköt, mutta hänkin niin hätääntyi, että etsi kytkintä väärästä paikasta. Hän vain ehti sanoa minulle, että "tule tieltä pois ja äkkiä". Kumpikin ehdimme juuri sukeltaa ohjaamonseinustan suojaan, sillä tilanne kesti vain muutamia sekunteja, kun pauke ja rätinä jatkuivat. Vinssi vain veti ja veti köyttä kireämmälle. Odotimme kauhulla, että mikä paikoista hajoaa ensin? Repeääkö purje, katkeaako skuutti, palaako sulake vai pasahtaako vinssi metalliromuksi? Skuutti paukahti järkyttävällä pamauksella poikki muutaman metrin päästä skuuttikulmasta. Siinä vaiheessa Andrus jo löysi oikean kytkimen ja katkaisi sähköt edelleen vinhaan pyörivästä vinssistä. Meidän 16-millisen skuutin vetolujuus on noin 5000 - 6000 kilon paikkeilla.
Sähkövinssin repimä skuutti Concarneaun edustalla Bretagnessa
On todellinen ihme, ettei mitään muuta mennyt rikki. Genoaskuutti venyi vain kivikovaksi pötkyläksi. Vaikka pituutta jäi köyteen riittävästi, tuli jenniskuuttien uusinta eteen vähän yllättäen.

Siinä olisi voinut käydä miten vain. Entä jos olisimme jääneet katkeavan köyden tielle, kun se paukahti poikki ja lennähti valtavalla voimalla irti? Selvisimme säikähdyksellä, mutta jalat olivat kyllä makaronina vielä pitkään.

Se on todellakin täyttä totta, että ikinä ihmisen mastoon vinssaamiseen ei todellakaan saa käyttää sähkövinssiä!!!

Avainsanat: 

Concarneau 3.6. - 7.6.

  • Posted on: 11 June 2017
  • By: Eve

Concarneaun pääelinkeino on ollut kalastus jo vuosisatojen ajan ja se on edelleenkin Ranskan kolmanneksi suurin kalastussatama. Sen olemme kyllä huomanneet, sillä kalastusaluksia seilaa näillä vesillä sen verran runsaasti, että AIS:sissa näyttää kuin olisi mehiläispilvi liikkeellä ja VHF:ssä raikaavat kutsuhuudot Pêche (kala) sitä ja tätä koko ajan.
Concarneaun kalasatama Bretagnessa
Andrus kalan valinnassa La Croisière ravintolassa Concarenaussa Bretagnessa
Meitä Concarneaussa kiinnosti keskiaikainen muurien ympäröimä linnoitus. Ville Close on seisonut omalla saarellaan Concarneaun kyljessä jo 1300-luvulta alkaen. Se on epäilyksettä Concarneaun suosituin turistinähtävyys. Kesä oli vasta alussa ja jo nyt linnoituksen muutamat kadut olivat tulvillaan kuljeskelevia ihmisiä. Näillä parilla kadulla on lukuisia pikku kauppoja ja tietysti ravintoloita. Kiersimme muuria pitkin koko rintavarustuksen ympäri. Puolustustorneja oli vähän väliä, joihin kiivettyämme pääsimme ihailemaan maisemia. Mieleenpainuvin oli kuitenkin linnoituksen sisäänkäyntitorni, jonka kautta nostosiltaa myöten kävellään linnoitukseen.
Concarneau Bretagnessa
Ville Close, Concarneau, Bretagne
Ville Close, Concarneau, Bretagne
Huvivenesatama oli jo aivan täynnä veneitä, kun saavuimme Concarneaun satamaan. Onneksi juuri laiturin päästä oli lähdössä vene ja odotettuamme vain pari minuuttia saimme kiinnittää Suwenan lähes Ville Close linnoituksen tornin alle. Tornin ampuma-aukoista reilun kymmenen metrin korkeudesta leiskauttivat nuoret rohkeasti satama-altaaseen. Tuntui kuin he olisivat hypänneet suoraan meidän päälle, niin lähelle he loiskahtelivat jokainen vuorollaan.
Suwena Concarneaun satamassa Bretagnessa
Ville Closen kalastusmuseo, Musée de la Pêche, ylitti meidän odotukset. Kalastuskaupunkina he olivat onnistuneet esittämään kalastuksen historian ihan esihistoriallisista kalastusvälineistä ja -tavoista lähtien nykypäivään. Paljon yksityiskohtia oli esitetty lukuisien pienoismallien avulla. Paras kokemus oli päästä tutkimaan 34 metriä pitkää Hémérica troolaria, joka oli museonlaiturissa avoimena museovieraille.
Eve kalastusmuseossa Concarneaussa Bretagnessa
Hémérica troolasi Atlantin aalloilla päivin ja öin vuosina 1957 - 1981. Kymmenen hengen miehistö oli vesillä 300 päivää vuodessa noin pari viikkoa kerrallaan, kunnes 40 tonnia tuoretta kalaa omissa 40 kilon koreissaan kylmävarastossa oli pyydystetty, perattu ja säilötty ja oli aika viedä saalis maihin. Seuraava pyynti alkoi jo 48 tunnin maissa olon jälkeen.
Hémérica troolari Concarneaussa Bretagnessa
Se on ollut ihan uskomattoman kovaa työtä, sillä Héméricassa kuten monessa muussakin sen ajan kalastusaluksessa saalis nostettiin sivulta käsin laivaan. Kalat perattiin ja paloiteltiin kannella joka säässä ennen kuin ne laskettiin korissa alas ruumaan, jossa ne jäiden välissä odottivat syöjiään.

Toinen todella mielenkiintoinen museoesine oli jangada vene. Se valmistetaan täysin puusta ilman metalliosia. Veneen puuosat liitetään toisiinsa limittäin käsinpunottujen köysien avulla. Jopa ankkurina oli puusta tehdyssä kehikossaan kivimurikka. Jangada on perinteinen brasilialainen kalastusvene. Hämmästykseksemme se näytti yllättävän modernilta peliltä, sillä siitä löytyi nostoköli, litteä pohja, avoin perä ja vapaasti seisova masto.
Jangada vene kalastusmuseossa Concarneaussa Bretagnessa
Concarneau on myös Glénanin purjehduskoulun tukikohta. Sunnuntaina satamaan vyöryi 25 purjehduskouluvenettä. Jokaisessa veneessä kävi kuhina, kun opettajien viimeisten kurssineuvojen ohjauksessa kaiken ikäiset kurssilaiset laskivat purjeita ja kiinnittivät veneet laituriin huolella. Olihan pian tulossa parin päivän myräkkä.
Glénanin purjehduskoulun veneet Concarneaussa Bretagnessa
Satama täyttyi viimeistäkin paikkaa myöten, sillä jokainen pyrki pois mereltä ennen kovan tuulen nousua. Mekin saimme kylkeemme toisen veneen. Olimme jo aiemmin lisänneet joustimet kiinnitysköysiin, mutta viritimme vielä pari tukispringiä lisää kylkeen saapuneen veneen vuoksi ja näin olimme valmiina myräkkään.

Concarneaun satamaan tulee swelli vain lounaistuulella ja sellainen oli edessä. Veneet keikkuivat kuin korkit laitureissa, kun jatkuva tuuli puhkui 33 solmun vauhdilla.

Pari tuulista ja sateista päivää kului rattoisasti satamassa. Tutustuimme moniin mukaviin kanssaveneilijöihin, kun vierailimme toinen toistemme veneissä sadetta pitämässä. Tunnelma oli kansainvälinen, sillä juttu luisti niin ruotsalaisten, sveitsiläisten, irlantilaisten, englantilaisten ja toki ranskalaisten kanssa. Kiitos erityisesti Crystabelille ja Richardille viihtyisästä illasta.

Avainsanat: 

Sainte-Marine ja Benodet 1.6. - 3.6.

  • Posted on: 9 June 2017
  • By: Eve

Luvassa oli hieman viilenevää sateineen. Tuntui, että vielä muutaman päivän voisimme chillata, joten Glénanin saarten pohjoispuolella noin 12 mailin päässä alkava Odet-joki tuntui houkuttelevalta. Sisämaassahan on aina lämpimämpää kuin merellä!

Lipuessamme ulos Glénanin saarilta kuului kanavalla 16 hämmästykseksemme suomenkielinen Suwenan kutsu. S/Y Ilo oli bongannut Suomen lipun. Rupattelimme hetken toisen suomalaismiehistön kanssa, joka myös seilasi näillä vesillä. Se oli mukava yllätys.

Odet-jokea on usein kehuttu Ranskan yhdeksi kauneimmista joista ja sen suulla sijaitsee parikin satamavaihtoehtoa: Benodet joen itärannalla ja Sainte-Marine läntisellä puolella. Valittavina oli joko laituripaikka kahdessa eri satamassa tai heidän kummankin lukuisat poijut pitkin jokea. Varsinkin kun jokea on niin kehuttu, niin meitä kiinnosti rauhaisa poijupaikka kauniissa joenmutkassa. Sellainen löytyikin ohitettuamme satamat ja ajettuamme sillan ali.
Sainte-Marine poijualue Odet-joella Bretagnessa
Sainte-Marine poijualue Odet-joella Bretagnessa
Poijupaikka oli todella rauhaisa. Heti jokipenkalta alkoi tuuhea metsä. Linnut visertelivät ja sirkuttivat ja kalat hyppelivät vettä loiskauttaen. Aika kului leppoisasti pienten sadekuurojen ja auringon vuorotellessa.

Kävimme jollalla tutkimassa joen kumpaakin puolta. Sainte-Marine on pieni perinteinen kalastajakylä muutamine ravintoloineen ja Benodet on vuorostaan pikku kaupunki promenadeineen. Olimme tyytyväisiä, että jäimme poijuun nauttimaan luonnonrauhasta kummankaan sataman sijasta.
Sainte-Marinen kylä Bretagnessa
Benodetin kaupunki Bretagnessa
Suwenan ohi ajoi useampia vedette-aluksia, jotka veivät turisteja yläjuoksuun ihailemaan maisemia. Siitä mekin saimme idean käydä omalla turistiajelulla yläjuoksulla ennen matkan jatkamista.

Ankkuripaikaltamme olisi ollut 8,5 mailinmatka suurempaan joenvarsikaupunkiin Quimperiin. Toki mastolliset veneet joutuvat jäämään matalan sillan vuoksi ankkuriin reilu puoli mailia ennen kaupunkia. Me kuitenkin käänsimme jo pari mailia aiemmin Suwenan keulan alajuoksuun ja nautiskelimme jokimaisemista vielä toiseenkin suuntaan.
Odet-joki Bretagnessa
Odet-joki Bretagnessa
Odet-joki Bretagnessa
Odet-joki Bretagnessa
Odet-joen sivuhaara Bretagnessa
Odet-joki Bretagnessa
Joesta olivat nauttimassa monet muutkin. Pikku veneissä narrattiin kalaa, turistit paistattivat päivää risteilyaluksillaan, melojat treenasivat kajakeillaan, joten veneitä sujahteli niin ylä- kuin alajuoksuun.

Pitkin jokea olisi ollut todella useita upeita ankkurointipaikkoja, joita opaskirjassa suositeltiinkin. Olisi tehnyt mieli laskea uudestaan ankkuri ja jäädä vielä joelle lillumaan, mutta Concarneau jo odotti meitä.

Avainsanat: 

Sivut