Tréguier 10.6. - 15.6.

  • Posted on: 20 June 2016
  • By: Eve

Viime vuonna pyörähdimme yhden yön verran Tréguierin edustalla Jaudy-joella ankkurissa. Tréguieriä on meille suositelleet monet niin ranskalaiset kuin englantilaiset purjehtijat, siispä sinne suuntasimme seuraavaksi.

Lähdimme Ploumanac'hista heti, kun kynnyksen päällä oli riittävästi vettä, joka oli heti nousuveden keskivaiheella. Bretagnen rannikolla nousuvedellä vesi virtaa itään, joten saimme vielä mukavan myötävirran avuksemme. Kun tuuli teki töitään muualla, niin moottoroimme Tréguieriin ja saavuimme sinne juuri ylävedellä.

Kaikissa oppaissa varotetaan kovasti, että Tréguieriin on syytä saapua vuoroveden vaihtuessa. Sataman laiturit sijaitsevat joenmutkassa ja vesi virtaa vinottain aisapaikoilla. Kuulemma kokenutkin ruorimies yllättyy, kun voimakas vinottaisvirta pyörittää venettä kapeassa paikassa ja siinä pitäisi sitten saada vielä vene turvallisesti kiinnitettyä.
Tréguier, Bretagne
Tréguierin satama Bretagnessa
Satamakapteeni tuli heti vastaan laiturille ja otti vastaan myös köysiämme. Samalla hän ehdotti parempaa paikkaa laiturin sisäpuolelta. Oli ilo huomata, miten avuliaasti satamakapteeni kävi Tréguierin päiviemme aikana auttamassa kaikkia satamaan saapuvia veneitä. Muutenkin satamassa oli rento ja reipas meininki. Oli muuten ensimmäinen ranskalainen satama, jossa sataman kyltit oli myös englanniksi. +1 Tréguierille!
Suwena Tréguierin satamassa Bretagnessa
Tréguier oli todella kiva paikka rentoutua ja retkeillä. Tämä pienikin nousu sisämaahan, reilu 10 km, pois meren rannalta lämmitti ilmaa mukavasti. Vaikka itseasiassa joka aamu heräsimme pilviseen päivään ja sadekuurojakin ropsahteli, niin joka iltapäivä aurinko paistoi kauniisti ja oli kiva lähteä jaloittelemaan Tréguierin vanhankaupungin kujille ja poluille. Tréguierin ympäristö on vehreää ranskalaista maalaismaisemaa, missä linnut kuorossa lauloivat. Sitä ihailemaan olivat tulleet niin lukuisat karavaanarit, motoristit, polkupyöräilijät sekä toki me veneilijät.
Le Jaudy-joki Bretagnessa
Tréguierin jokimaisemaa Bretagnessa
Le Jaudy-joen maisemaa Bretagnessa
Kaupungin sydän eli vanhakaupunki sijaitsee kukkulalla, jossa Tréguierin kaksi suurinta kuuluisuutta Saint Tudwalin katedraali ja luostari sijaitsevat. Keskusaukionympärillä on tietysti muutama viihtyisä kahvila, brasserie ja ravintola. Kävimme myös maistelemassa Bretagnen suurinta herkkua hummeria monen sorttisten kotiloiden, rapujen ja merenelävien kera. Tätä runsaiden kalalautasten taituria, Poissonnerie Dégustation Moulinet Jean-Pierre ravintolaa suositeltiin meille jo viime kesänä ja hyvää kannatti odottaa.
St Tudwalin katedraali Tréguierissa Bretagnessa
Kun lauantai-illalla vatsat täynnä kalaa palasimme satamaan, kävimme antamassa fisuille hieman uimavettä laiturista vain parin askelen päässä sijaitsevassa Le Ponton ravintolassa. Täydestä vatsasta huolimatta vesi herahti kielelle, kun kokki avotulella grillasi kaikki tarjolla olevat pääruoat niin kokonaisesta kalasta lähtien kuin sisäfileenkin. Päätös oli helppo, että palaamme tänne toisena iltana testaamaan suussa sulavaa pihviä.

Ploumanac'h 7.6. - 10.6.

  • Posted on: 16 June 2016
  • By: Eve

Täällä Pohjois-Bretagnen rannikolla on useita paikkoja, joihin pääsee sisälle ja ulos vain yläveden aikoihin. Sellaisia ovat sekä lähtöpaikkamme Morlaix että määränpäämme Ploumanac'h, joten on aika suunnitella, miten 27 merimailin matka saadaan venytettyä kahdeksitoista tunniksi.

Ajatuksemme oli ajaa ylävedellä ulos Morlaix'n lahdelle. Jättää Suwena ankkuriin aamupäiväksi ja lähteä jollaretkelle tutkimaan Château du Taureau -linnoitusta. Sumu oli kuitenkin niin sakeaa, ettei sää oikein houkutellut. Toisaalta tuulen pitäisi nousta myöhemmin iltapäivällä, niinpä lilluimme tyhjäkäynnillä kauemmas merelle, jotta pohjoistuulen noustua pääsemme purjehtimaan itään kohti Ploumanac'hin laguunia. Näin keväällä veneenpohjan ollessa vielä puhdas, matkasimme tyhjäkäynnillä jopa 3,6 solmun vauhdilla :-)

Tuulen heräillessä nostimme heti purjeet. Virta oli vielä kuitenkin vahvasti vastainen, joten tuulen tarttuessa purjeisiin menimme hieman eteenpäin. Puuskan loputtua vastavirta vuorostaan vei meitä taaksepäin. Meillä ei ollut mihinkään kiire, ja nautimme lounaan Suwenan matkatessa edestakaisin.

Sääennusteen vastaisesti aurinko ei millään päässyt pilviverhon läpi ja sumu vain sakeni. Samoin tuuli muutamista puhkumisyrityksistään huolimatta ei saanut siipiä alleen. Lopulta meidän piti luovuttaa ja lähteä Perkinsin voimin kohti Ploumanac'hin laguunia ehtiäksemme sinne halutun 12 tunnin aikaraamissa - huvittavaa. :-)

Saimme noin puoleksi tunniksi seuralaisen lähestyessämme Ploumanac'hia. Yhtäkkiä tutkassa näkyi meitä takavasemmalta kovaa vauhtia lähestyvä alus, jolla ei ollut AIS-lähetintä. Andrus ehti jo huolestua, kun alus ei vähentänyt vauhtia eikä vaihtanut kurssia. Se vain jatkoi törmäyskurssilla kohti Suwenaa. Noin puoli mailia ennen alus pudotti vauhtinsa ja alkoi ajaa rinnallamme. Sakean sumun läpi ei kiikareillakaan nähnyt, kuka kanssamme kulkee. Yhteinen matkamme kesti noin puoli tuntia, kunnes salaperäinen alus yhtä yllätyksellisesti kuin se saapui, myös heitti uukkarin ja ajoi nopeasti pois. Arvelimme sen olevan Ranskan rajavartiosto, mutta arvoitukseksi se jäi.

Ploumanac'hin edustalla virta koveni kolmeen solmuun ja vesi pyörteili karikkojen välissä. Sumu vain sakeni edelleen ja näkyvyyttä oli enää noin 200 metriä. Ploumanac'h on laguuni kallioiden välissä ja se on erotettu merestä eli vuorovesialueesta kynnyksellä. Sisäänajoväylä mutkittelee kallioiden ja karikkojen välissä, ja väylä kynnyksen ulkopuolelta kuivuu alavedellä.

Ploumanac'hiin pääsee noin +-3 tuntia yläveden molemmin puolin ja me olimme saapumassa pari tuntia ennen ylävettä. Opaskirjassa kerrottiin, että sisäänmenoaukolla on mittari, josta kynnyksen päällä olevan vesimäärän näkee.

Haastetta vielä lisäsi se, että myötävirta vei meitä melkoista vauhtia eteenpäin. Andrusin piti ylläpitää Suwenan vauhtia hieman nopeampana kuin itse virta, jotta veneen ohjattavuus säilyy. Sataman suulla näkyvyys heikkeni jälleen. Sumu heijastaa niin petollisesti, että esiin hyppäävät merimerkit näyttivät kuin olisivat jo veneen alla, vaikka niihin olisi vielä matkaa. Sitten vielä sumun keskeltä juuri kapealla väylällä meitä vastaan tupsahti kalastusalus.
Suwena saapuu sumussa Ploumanac'hiin Bretagnessa
Oli se melko jännittävää ajaa vain tutkan varassa karikkojen välissä ja kuulla kuinka kalliot heijastivat äänen takaisin. Kynnysmittariakaan emme nähneet, joten lähestyimme kynnystä todella hissukseen. Huh, vettä oli riittävästi ja olimme saapuneet laguunille.

Tom Cunliffe kertoi kirjassaan, the Shell Channel Pilot, että
"The buoys consist of two fenders joined by aluminium rods. They are ahead as you enter. Pick one up by its pick-up line and secure alongside it."

Kuulosti yksinkertaiselta, mutta näissä poijuissa ei ollut apuköyttä poijun nappaamiseksi. Laguuni on täynnä jonossa ja vierekkäin olevia poijuja. Ploumanac'hin poijut ovat ns. fore and aft mooring -poijuja eli vene kiinnitetään sekä etu- että takapoijuun. Itse asiassa nämä poijuhässäkät on viritetty neljästä tai viidestä poijusta, joista keskimmäiset toimivat kellukkeina kahden veneen välissä.
Ploumanac'hin poijut
Laguunin poijut on tarkoitettu veneille, joiden pituus on enintään 12 m ja syväys 1,5 m. Tom Cunliffe kertoi olleensa omalla yli 12-metrisellä veneellään Ploumanac'hissa ja hänen veneen syväys on kaksi metriä. Köli kuulemma vain uppoaa nätisti mutaan.

Suwenan syväys on 1,85 m. Saimme naapuriveneestä vinkin, minkä poijun kohdalla syväys on ehkä enemmän. Nukuimme rauhallisesti yön huomaamatta, että kävimme kölin varassa. Seuraavana päivänä pääsimme itsekin toteamaan, että siinä se Suwena seisoo kölillään, kun vettä ei enää riittänyt sen kelluttamiseksi.
Suwena kölin varassa Ploumanac'hissa Bretagnessa

Kun ensimmäisen kerran lähdimme jollalla rannalle, oli jollaluiskalle vielä noin metri mutaista matkaa. Onneksi jalassani oli kumiset jollamatkoille hankitut tossut, joilla on hyvä astella vedessä. Ihan astelemiseksi se ei jäänyt, sillä pohjaa vain ei löytynyt. Jalka vain upposi syvemmälle ja syvemmälle mutaan. Jos olisin tullut aikomissani kumppareissa, niin olisin saanut sanoa hyvästit hyville varsikengille. :-) Sen verran tiukasti mutamöhnä imaisi kengän. Keveän tossun sain kuitenkin ujutettua varpaisillani ylös jatkamaan jollamatkailua kanssani. Luiskalle saapui paikallinen, joka odotteli rauhallisesti veden nousemista päästäkseen omalla jollalla matkaan. Hän ojensi auttavan käden ja nykäisi meidät kiinnitysköydestämme lähemmäs kiinteää maata ja pääsimme vetämään Pikku Suwenan turvaan luiskan yläpäähän.
Bretagnen Ploumanac'h alavedellä
Bretagnen Plomanac'h ylävedellä
Tuli samalla koettua, ettei Suwenastakaan tarvitse olla huolissaan alavedellä, kun muta imaisee 20-tonnisen veneen kölin yhtä hanakasti kuin mun jalan.

Kun palasimme Ploumanac'hin kierrokseltamme, oli vaihteeksi ylävesi. Onneksi aiemmin saapuessamme siirsimme varalta vielä kerran jollaa luiskalla ylemmäs, sillä se kellui jo nyt noin metrin päässä vedessä. Jos se olisi jäänyt alkuperäiseenpaikkaansa, niin jollalle olisi pitänyt uida. Paluumatkamme alkoi hauskasti, kun ajelimme jo useita metrejä veden alle jäävää jollaluiskaa ulos laguunille ja kohti Suwenaa. Seuraavalla kerralla niin lähtö- kuin paluuajat osasimme ajoittaa oikein vuoroveden kanssa. Siinä sen näkee, että vieläkin meitä Itämeren kasvatteja tuo vuorovesi yllättää.
Sumu saapuu mereltä Ploumanac'in laguunulle Bretagenssa
Ploumanac'h on todella kaunista rosagraniittialuetta. Poluilla ja kallioilla piisasi kiipeilijöitä jokaisella alavedellä. Oli todella mukavaa kävellä pitkin kuivunutta merenpohjaa ja kävellä kuin labyrintissä, jotta löysimme mahdollisimman kuivaa maata jalan alle. Välillä merenpohja oli ihan hienoa hiekkaa, kun yhtäkkiä se muuttui karkeaksi soraksi. Sitten eteemme tulikin graniittilohkareita, joita vesi oli uurtanut sieltä täältä syville railoille. Kiivetessä kuivuneella merenpohjalla ylös ja alas, välillä pikku askelin ja välillä loikaten seuraavalle kivelle - tämähän vasta hauskaa on! Jotkut paistattivat päivää mereltä paljastuneissa kallionpainaumissa, kun taas muutamat veneiden omistajat olivat ajaneet autolla köleillään seisovien veneidensä viereen ja tekivät pohjatöitä. Ei ihme, että opaskirjoissa varoitellaan vuoroveteen tottumattomia, jotta päivällinen ei jää välistä näköttäessään nousuveden saartamana ja odottaessaan seuraavaa alavettä.
Eve kävelyllä kuivuneellä merenpohjalla Ploumanac'hissa
Nousuvesi virtaamassa Ploumanac'h laguunille Bretagnessa
Veneet odottamassa ylävettä Ploumanac'hin edustalla
Rantapolku Ploumanac'hissa Bretagnessa
Andrus tukee Ploumanac'hin meripelastajia

Morlaix 4.6. - 7.6.

  • Posted on: 12 June 2016
  • By: Eve

Toukokuun yöt olivat sen verran vilpoisia, että Webasto lämmitti Suwenaa hiljaa huristen, mutta sitäkin ahkerammin dieseliä kuluttaen. Meillä ei ole ikinä ollut polttoaine niin vähänä, että pohdimme jo, riittääkö sitä edes tankkauslaituriin siirtymiseksi :-)

Olimme juuri irrottamassa köysiä kesän ensimmäiselle legille, kun Suwenan viereltä kuului reipas suomalaistervehdys ”terve”. Olimme kovasti seuranneet, että ehdimmekö tavata sataman toisen suomalaisveneen S/Y Xenjan miehistöä, mutta vene pysyi tyhjänä. Oli todella mukavaa, kun ehdimme moikata hoskilaisen X-yachtsin kipparia Markusta.

Pysähdys vielä Roscoffin tankkauslaiturissa, jossa Suwenan jano sammutettiin 600 litralla dieseliä ja ei muuta kuin menox.

Ah, sitä ihanaa tunnetta, kun jälleen olimme merellä. Muutaman pilvisenpäivän jälkeen aurinkokin hymyili kilpaa meidän kanssa. Ajoimme moottorilla ensimmäisen karikon pohjoispuolelle ja pääsimme heti nostamaan purjeet. Pohjoistuulen puhaltaessa purjehdimme mukavassa sivumyötäisessä kohti Morlaix'n lahtea. Oli niin ihanan rauhallista, kun meri liplatti ja Suwena lipui äänettömästi eteenpäin. Kyllä tätä palkintoa kannattaa odottaa, kun joka kevät ensin uurastetaan lukuisia tunteja veneen kunnostamisen kimpussa.
Suwena purjehtimassa Morlaix'n lahdella Bretagnessa
Morlaix'n satama sijaitsee sulun takana ja sulku avataan vain kolme kertaa ylävedellä: itse ylävedellä ja lisäksi -1,5 h ja +1 h sen molemmin puolin. Me tähtäsimme ekaan avaukseen, joka tänä lauantaina oli kello 16:58. Joki kuivuu alaveden aikaan kokonaan, joten sinne ei kannata kiiruhtaa liian aikaisin. Vaikka tuuli alkoi pikku hiljaa moinata, purjehdimme hiljakseen niin pitkälle kuin tuuli kantoi. Lähestyessämme Morlaix-jokea, lipui rinnallamme muitakin viimeisistä tuulenhenkäyksistä nauttivia Morlaix'hen matkaavia purjeveneitä.
Morlaix-joki alavedellä Bretagnessa
Jo vuodesta 1544 lähtien Morlaix'n lahtea on vartioinut omalla saarellaan ylväästi seisova pelottavan näköinen Château du Taureau linnoitus. Nykyään sinne tehdään veneretkiä Carantecista ja meillä oli aikomuksena pysähtyä paluumatkalla lahdelle ankkuriin ja mennä jollaretkelle linnoitukselle. Nyt kuitenkin sulku odotti meitä.
Château du Taureau Morlaix'n lahdella Bretagnessa
Saavuttuamme joelle tuuli loppui kokonaan ja ajoimme moottorilla sululle. Ajoituksemme osui niin hyvin kohdalleen, että jo muutaman minuutin kuluttua pääsimme ajamaan sulkuun. Morlaix'n sulku on helppo sulku. Nousua on vain noin puolimetriä. Sulun seinässä on kiinni sulkuköydet, jonka ympäri oma köysi vain pyöräytetään ja veneen oma köysi kulkee ylös tai alas vedenpinnan muuttuessa. Satamakaveri toi satamapaperit täytettäviksi jo sulutuksen aikana. Samalla hän kertoi, minne voimme kiinnittyä. Hän kertoi, että hänellä on pari paikkaa isommille veneille.
Morlaix-joki Bretagnessa
Morlaix'n sulku Bretagnessa
Kun saavuimme meille osoitetulle aisapaikalle, paljastui se noin 7 metrin pituiseksi aisaksi, joka ylsi puoleen väliin Suwenan kylkeä. Olemme kyllä tottuneet kiinnittämään Suwenan liian lyhyeenkin aisaan, joten peruutimme aisaan ja Suwena kiinnitettiin perä- ja keulaköysillä sekä tarkka paikka säädettiin springeillä kohdalleen.
Morlaix'n satama Bretagnessa
Pääsimme heti kesän eka satamassa hyödyntämään Passeport Escales -korttia, jolla saa etuuksia yli sadassa satamassa Ranskan, Espanjan ja Englannin rannikolla. Etuus vaihtelee satamakohtaisesti. Roscoffin vuosisopimus sisältää kahdeksan ilmaista vuorokautta Passeport Escales –satamissa.

Saimme Roscoffin vuosisopimuksella toisenkin etukortin, Transeurope Marinas. Roscoff on yksi näistä noin 70 satamasta, joita löytyy pitkin Länsi-Euroopan rannikkoa, Skotlannin ja Hollannin rannikolta Kanarialle saakka. Vuosisopimusetuna tällä kortilla saa marinamaksun puoleen hintaan.

Morlaix-joki nousee kohti kaupunkia ja marina sijaitsee heti sulun jälkeen joella ennen kuin joki jatkuu katettuna eteenpäin. Marinasta on pieni kävelymatka keskustaan, Morlaix'n sydämeen ja keskiaikaisille mutkitteleville kujille. Vanhat kivestä ja puusta rakennetut talot kaartuivat mukulakivisten kujien ylle. Yksi parhaiten säilyneistä 1500-luvun taloista on Bretagnen herttuatar Annen talo, jota ranskaksi kutsutaan la Maison dite de la Duchesse Anne.
Morlaix'n vanhakaupunki
Eve sorbetilla Morlaix'ssa
la Maison dite de la Duchesse Anne Morlaix'ssa
Meidän Morlaix'n päivät sattuivat sunnuntaille ja maanantaille, joten perinteiseen ranskalaiseen tapaan lähes kaikki kaupat ja ravintolat olivat kiinni. Sää oli kuitenkin niin ihanan lämmin, yli 20 astetta ja aurinko paistoi upeasti, joten kävely pitkin kaupungin kapeita kujia, mäkiä ylös ja alas, oli oikein rattoisaa ajanvietettä.
Traktoriparaati Morlaix'ssa Bretagnessa
Tietysti halusimme kiivetä viaductille eli maasillalle, joka on Morlaix'n suurin nähtävyys. Se on mahtanut olla melkoinen rakennusprojekti vuonna 1863, kun tämä valtava yhdyssilta on rakennettu. Se on 292 metriä pitkä ja 58 metriä korkea maasilta, jotta juna on saatu kulkemaan Pariisin ja Brestin välille.
Morlaix'n viaduct Bretagnessa
Kävellen pääsee nousemaan sillan puoliväliin noin 30 metrin korkeuteen. Meillä viaduct-seikkailu meni jo urheilun puolelle. Lähdimme etsimään polkua maasillalle sen itäpuoleiselta rinteiltä. Kiipesimme mutkittelevia kujia ylös ja osuimme sillalle johtavalle polulle. Kun saavuimme viaductin itäportille, niin portti oli hämmästykseksemme kiinni, vaikka juuri meitä vastaan käveli tyytyväisen näköisiä ihmisiä.

Emme saaneet porttia auki, joten laskeuduimme alas ja kiersimme länsirinteelle. Siellä oli selkeät kyltit ylös sillalle ja kiivettyämme portaat ylös jälleen kerran 30 metrin korkeuteen, pääsimme lopulta sillalle toisten valokuvaavien päiväkävelijöiden joukkoon. Uteliaisuuttamme kävimme tietysti uudestaan itäportilla, tällä kertaa kuitenkin sisäpuolella ja siinähän törötti nätisti sähköportin avausnappula ja portti oli nyt avoinna edellisten läpikulkijoiden jäljiltä.
Andrus viaductilla Morlaix'ssa
Morlaix

Matkavalmisteluja Roscoffissa

  • Posted on: 8 June 2016
  • By: Eve

Meinasi ihan jännittää, miten Suwena on talven pärjännyt, kun toukokuussa saavuimme vihdoinkin veneelle. Tarkoitus oli käydä joka toinen kuukausi katsomassa, että kaikki on hyvin Suwenan viettäessä talvea vedessä, mutta toisin kävi. Emme ehtineet kuin tammikuun lopussa pyörähtää veneellä ja nekin päivät satoi vettä vaakatasossa ja tuuli niin maan mahdottomasti. Onneksi kuitenkin kävimme, sillä yksi kiinnitysköysistä oli viittä vaille poikki. Pitkin talvea ystävällinen naapuriveneemme Jean-Pierre oli pitänyt Suwenaa myös silmällä ja kiitos muutaman kuvan ja tervehdyksen, tiesimme, että Suwenalla on ainakin ulkoisesti kaikki kunnossa.
Roscoffin marina
Olimme varanneet Suwenalle maihin noston toukokuulle pohjatöitä varten. Asuminen maissa veneessä on joka kerta hassu kokemus. Vesijäähdytteistä jääkaappia myöten laitteet pitää sammuttaa. Suwena on kuin lämmin huone, jossa käymme nukkumassa, mutta ruoanlaitto, suihkussa käynti jne. pitää tehdä muualla. Sää oli suotuisa ja pohjatyöt, sinkkien vaihdot ja kylkien vahaus saatiin juuri aikataulussa tehtyä ja viivyimme maissa vain maanantaista perjantaihin.

Kaikki meni todella maissa mallikkaasti, kunnes kerran oli aika poistua veneestä. "Hei, missä tikkaat?" Meillä oli sataman ainoat vapaat tikkaat lainassa ja tällä kertaa satamakaveri oli lainannut niitä hetkeksi ja unohtanut tuoda ne takaisin. Onneksi olimme poistumassa veneestä vielä työaikaan, jotta satamatyöntekijät olivat vielä töissä. Kauankohan olisimme muuten odottaneet, että aidatulle veneiden huoltoalueelle olisi joku tullut? Ainahan olisin voinut laskea Andrusin varafallilla maihin :-)

Normaalien kevät huoltojen lisäksi putkahteli koko ajan lisää rikkoontuneita kohteita. Kerran kun kevään ensimmäistä kertaa Andrus avasi takakajuutan kattoluukun, niin hänelle jäi vain lasi käteen. Onneksi ei satanut. Lewmarin kansiluukun kehys osoittautui olevan maalattua alumiinia ja maalikerros oli irronnut kehyksestä ja niin Andrusilla oli käsissään lasiluukku silikoneineen. Silikoni oli kyllä tosi tiukassa, kun sitä kaavimme ja irrottelimme saadaksemme luukun taas kiinnitettyä Sikaflexillä.
Takahytin rikkoontunut kansiluukku Roscoffissa
Kun Andrus irrotti perähytin kaapin takaseinän päästäkseen tarkistamaan uimatason suihkun liitokset, oli kaapin takaseinä märkä. Hana oli kunnossa, eikä se vuotanut. Rungon läpi menevän perävalon sähköjohto oli tiivistämättä ja siitä lillitti vettä. Sikaflexille oli taas käyttöä.

Lisäksi rikkoontuneiden laitteiden joukko kasvoi, sillä generaattorin akku oli lasahtanut kuten myös tuulimittari ei enää näyttänyt suuntaa. Hankimme generaattoriin uuden huoltovapaan akun. Tuulimittari ei ollut ihan niin helppoa. Andrus puhdisti ja voiteli liittimet niin maston huipulta kuin alhaaltakin. Satama raikasi suomen kieltä, kun Andrus huuteli mulle tuulimittarin tyyppinumeroa ja minä apinoin perässä muistaakseni sen. Tästä numerorumbasta ei ensin ollut mitään hyötyä mennessämme venetarvikeliikkeeseen. Kummassakaan sataman venetarvikeliikkeessä ei osattu antaa meille hintaa. Taitaa olla googlausta ja nettishoppailua jälleen tiedossa Andrusille.

Andrus aina välillä turhautuneesti valittaa, että näitä voideltavia liittimiä ja kiristettäviä ruuveja vain piisaa. Toisaalta se on kyllä todella hyvä, että keväthuollon aikaan hän on niin tunnollinen. Jälleen oli muutamia kriittisiä ruuveja löystynyt. Tämän kevään kauhistuksen hetket olivat, kun generaattorin öljysuodatin oli tippumaisillaan. Samoin styyrpuurin taavetin kiinnitysruuvit olivat irtoamaisillaan. Mitä hirveitä tilanteita näistä olisi tullutkaan, jos jompikumpi näistä olisi pettänyt merellä? Furlexin maalipinta oli taas irronnut ja jollan moottori ei käynnistynyt. Lista vaan jatkui, mutta toukokuun lopussa Suwena oli valmis kesämatkalleen.
Vihreä kansitiikki ennen Patio Magic puhdistusta keväällä Roscoffissa
Myös yksi yllätyksellinen ihmeparantuminen tapahtui. Meidän Navtex ei ole koskaan toiminut kuten sen pitäisi. Vain erinomaisella radiokelillä olemme vastaanottaneet muutaman viestin. Andrus on kokeillut kaikkea, mm. vaihtanut antennin ja tarkistanut koko johdotuksen ja maadoituksen, mutta mikään ei ole auttanut. Jotain on kuitenkin nyt tapahtunut, sillä nyt pukkaa viestiä Navtexin täydeltä, ihan Norjan viesteistä Espanjaan saakka. Ensimmäistä kertaa hän on joutunut laittamaan päälle oman alueen suodattimen.

Toukokuussa tuli kaksi mielenkiintoista Navtex varoitusta sodanaikaisista pommeista. Erikoisin viesti oli kuitenkin kelluva jääkaappi. Kuka ihme sellaisen mereen heittää?

Venehuollon keskellä oli todella mukavaa pyörähtää naapurikaupungissa Morlaix'ssa, jossa talvehtii myös toinenkin Oulun Merenkävijöiden vene Hippo. S/Y Hippo on Catalan katamaraani, jonka Ilya ja Irina ovat purjehtineet Saksasta tänne Bretagneen. Vietimme todella mukavan illan Hippolla. Saa nähdä, risteääkö reittimme Bretagnessa, jotta saisimme seurakumppanit vieretysten samaan kuvaan kaukana kotisatamastaan Oulusta.
Eve, Irina ja Ilya Hippon kannella Morlaix'ssa
Roscoffin sataman vieressä on trooppinen puutarha, jossa myös pyörähdimme kaiken hälinän keskellä. Katsomalla trooppisia kasveja tuli mukava fiilinki, että kohta matka alkaa, todella.
Roscoffin trooppinen puutarha

Suwenan matkasuunnitelma 2016

  • Posted on: 3 June 2016
  • By: Eve

Olemme nyt purjehtineet kahdeksan veneilykauden aikana yli 9200 merimailia ja matkamme on kulkenut 17 eri maan kautta. Ajatuksemme on yhä matkata vuosi vuodelta eteenpäin etsien uusia purjehdusalueita.

Alkuperäinen tämän kesän suunnitelma oli pyöriä vielä hieman täällä Bretagnessa ja kiepata Bretagnen luoteisnurkan eli Finistèren ympäri jatkaen Biskajan rantoja myötäillen, jonka jälkeen Suwena olisi jäänyt talvehtimaan La Rochelliin, Euroopan suurimpaan marinaan. Yllätykseksemme siellä oli 15 kuukauden jono ja hintakin oli 1,5-kertainen verrattuna Roscoffiin, joten kesäsuunnitelmat menivät uusiksi.

Itse asiassa alkoi tuntua, että tänä kesänä haluamme tehdä vähän erilaisen purjehduskesän. Bretagnessa tuntuu olevan paljon nähtävää, sillä olemme saaneet hyviä suosituksia ranskalaisilta veneilijöiltä. Miksipä emme koluaisi Bretagnen rannikkoa hieman tarkemmin?

Viime kesänä pidimme kovasti Kanaalisaarista ja ajan puutteen vuoksi esimerkiksi Alderney, Sark ja Herm odottavat meidän ensi visiittiä edelleen.

Suwenalla on myös oma laituripaikka valmiina Roscoffissa, joten tavoistamme poiketen Suwena viettää toisenkin talven tutussa satamassa.

Tavallisesti teemme tarkemman päiväsuunnitelman aikataulumme pohjaksi. Tänä kesänä pläni on toinen: antaa tuulen ja fiiliksen päättää, mihin kulloinkin Suwena Bretagnessa ja Kanaalisaarilla kokkansa suuntaa.

Voit jälleen seurata Suwenan seikkailuja blogistamme ja matkata kanssamme meren aalloilla.

Sivut