Le Palais, Belle-Île-en-Mer 8.6. - 11.6.

  • Posted on: 21 June 2017
  • By: Eve

Le Palais'n satamassa voi jäädä poijuun aallonmurtajan suojaan tai -1,5h - +1 h ylävedellä avattavan sulkuportin taakse laituriin. Olimme iloisesti keikkuneet Stêr-Ouenin lahdella swellissä edellisen yön ja Le Palais'n poijussa olevat veneet pompahtelivat myös sen verran reippahasti edelleen jatkuvassa mainingissa, että me halusimme mennä portin taakse laituriin.
Suwena Le Palais'n satamassa Belle-Île saarella Bretagnessa
Le Palais'n satama Belle-Île saarella Bretagnessa
Yllätykseksemme sataman toinen reuna oli varattu kaupallisille aluksille. Nosturi vaan suhahteli, kun laivoja purettiin ja jälleen lastattiin. Jossakinhan se tämän kokoisella saarella pitää kaupallinen satama olla, kun sen verran ahkerasti turistit vierailevat saarella ja niin meitä vierailijoita kuin asukkaitakin ajatellen pitää tuoda ja viedä monenmoista pelkästään päivittäiseen elämään liittyen.
Lautta saapumassa Le Palais'n satamaan Belle-Île saarella Bretagnessa
Se oli kyllä hatunnoston arvoinen juttu, kun kapteenit ohjasivat taitavasti laivansa ulos sulkuportista, sillä tilaa laivan kyljille jäi noin kymmenen senttiä. Kun perjantain viimeisellä ylävedellä laivat lähtivät viikonlopuksi pois satamasta, saapui tilalle läjä päin lisää huviveneitä. Lopulta molemmat puolet olivat täynnä usean veneen venelauttoja.
Tankkeri saapumassa Le Palais'hen Belle-Île saarella Bretagnessa
Me olimme norjalaisen upean Vaare puuveneen kyljessä. Øivind oli matkannut veneellään Norjasta jo vuoden Birke koiransa kanssa. Birke ei ollut moksiskaan vieraiden ihmisten kannen yli kulkemisesta, mutta aamulla uunituore patonki olisi hänellekin maistunut, kun Andrus lämmin leipä kainalossaan pyrki Suwenalle.

Le Palais'n keskustassa on useita vuokraamoja, joista voi vuokrata kaikenlaisia menopelejä niin pyöriä, sähköpyöriä ja skoottereita kuin isompia moottoripyöriä ja autoja. Autotkin ovat enimmäkseen erilaisia vanhoja hupaisia autoja kuten 2CV ja Méhari rättisitikoita tai Renault 4 jne.
Le Palais'n keskusaukio Belle-Île saarella Bretagnessa
Saaren kiertää yli 90 kilometriä pitkä rantapolku. Tämä onkin patikoijan paratiisi, sillä täällä on sopivasti nousuja ja laskuja, jotta maisema säilyy vaihtelevana. Pelkästään hiekkarantoja löytyy Belle-Îleltä 60. Me saimme oman makuupalan muutaman kilsan pätkältä, kun patikoimme Stêr-Ouenin rantapolulla ollessamme ankkurissa. Sieltä avautui kerrassaan huikeat näkymät.

Meidän visiitti saarella jää kuitenkin pariin päivään, joten saarikierrokseen tarvitsimme jonkin nopeamman menopelin kuin apostolinkyydin. Kun olimme menossa vuokraamoon, oli sen edustalla parkissa kerrassaan hauska värkki, Fun Extr'm 500. Tämä meidän oli ihan pakko saada alle! Tässä avomallissa peppu melkein viistää maata, kun 505-kuutioinen moottori auton perässä puski meitä eteenpäin.

Saarikierroksesta tuli kerrassaan mainio ja päiväksikin sattui aurinkoinen lämmin kesäpäivä. Aurinkohatut tiukasti päässämme lähdimme Le Palais'sta kohti Bangoria. Belle-île on kooltaan 17 km x 9 km saari. Saaren neljä kaupunkia ovat Le Palais itärannalla, Bangor lännessä, Locmaria kaakossa ja toinen satamakaupunki Sauzon pohjoisessa. Sen lisäksi täällä on toista sataa pientä ja vielä pienempää kylää.
Eve ja Andrus ajelulla Belle-Île saarella Bretagnessa
Ehdottomasti kuvatuin nähtävyys Belle-îlen saarella on Port-Cotonin rannalla merestä törröttävät kivihampaat; aiguilles, jotka 1800-luvun lopulla inspiroivat impressionisti Claude Monet'n maalaamaan tauluja näistä jylhistä kivistä ja kallioista. Yhteensä hän maalasi 39 Belle-Île aiheista taulua. Nytkin kamerat räpsyivät, kun jokainen halusi ikuistaa näkymän mukaansa.
Port-Cotonin kivihampaat Belle-Île saarella Bretagnessa
Belle-Îlen länsirannan Le Grand Phare majakka on yksi Ranskan vaikuttavimmista majakoista. Se nousee 92 metrin korkeuteen merenpinnasta ja saimme kiivetä tiukkaa kierrosta oikealle 247 askelen verran ennen kuin saavuimme majakan huipulle.
Belle-Île-en-Mer saari Bretagnessa
Ranskassa on tärkeää huomata mennä syömään, kun ruokaa on tarjolla. Useimmat ravintolat ovat nimittäin avoinna vain 2-3 tuntia puolesta päivästä eteenpäin, ja avautuvat uudestaan päivällisaikaan 19:30. Näin ollen me hurautimme tutkimaan Bangorin katuja ja löysimme monia suosituksia saaneen Crêperie Chez Renée, jota myös naapuriveneemme Øivind kehui. Nautimme herkulliset galettet eli suolaisen ohukaisen mehevien kampasimpukoiden kera.
Eve kampasimpukka-galettella Belle-Île saarella Bretagnessa
Yritimme ajella pikku kirpullamme mahdollisimman pieniä katuja, välillä jopa eksyimme sen verran pehmeille sorapoluille, että odotimme jäävämme kiinni pohjasta. Avoauto oli ehdottomasti aivan oikea menopeli saarikierrokselle, sillä Belle-Îlen saarella on mikroilmasto, joten monet välimerelliset kasvit kasvavat täällä. Oli ihana tuoksutella luonnon meheviä tuoksuja. Kukkien huumaava tuoksu sekoittui lehti- ja havupuiden raikkaaseen tuoksuun. Samoin lintujen konsertosta ja huikeista maisemista saimme nauttia koko reitin ajan. Jos jonnekin suunnittelemme patikointimatkaa, niin tänne pitäisi ehdottomasti palata kiertämään saari jalan. Aikaa saisi olla noin viikko.
Eve ja Andrus ajelulla Belle-Île saarella Bretagnessa
Eve ja Andrus ajelulla Belle-Île saarella Bretagnessa
Kervilahouen kylä Belle-Île saarella Bretagnessa
Ranta Belle-Île saarella Bretagnessa

Avainsanat: 

Ankkurissa Belle îlen Stêr-Ouen lahdella 7.6. - 8.6.

  • Posted on: 15 June 2017
  • By: Eve

Belle-île-en-Mer eli Kaunissaari on nimensä mukaisesti kaunis ja hyvin suosittu lomakohde Etelä-Bretagnessa. Olimme Concarneaussa odotelleet parempia ankkurointikelejä ja mainingin laantumista kovan tuulen jäljiltä. Keskiviikkoiltapäivällä irrotimme köydet ja lähdimme kohti seuraavaa meriseikkailua ja sellainen siitä kehkeytyikin.

Ensiksi tapahtui se pahin sähkövinssin kanssa, kuten edellisessä blogimerkinnässä jo kerroimmekin. Vielä hieman polvet pehmeinä jatkoimme matkaa ja seurasimme silmä kovana, että pienenevätkö aallot kuten merisää maininkiennusteessa lupaili? (No eihän ne).

Ihan jokainen tällä alueella purjehtinut on suositellut meille ankkurialuetta Belle Îlen pohjoisrannalla, jonka englanninkielinen nimi on Stêr-Wenn. Kuten opaskirjakin sanoo, se on yllätyksellisen haastava ankkuroida, mutta todella upea paikka. Sen jännittävyys tulee siitä, että siellä on korkeiden kallioiden välissä vuononkaltaisia syvänteitä, joissa ei todellakaan ankkurissa mahdu pyörimään. Keula-ankkurin lisäksi on vietävä peräköydet maihin. Sehän ei kuulosta Suomen rantakiinnitystä kummemmalta, mutta haasteena ovatkin jyrkät kallioseinämät, johon pääsee vain uimalla tai jollalla. Opaskirjasta luimme, että peräköydet kiinnitetään kalliolla oleviin renkaisiin. Ok, ei kuulosta pahalta. Kuitenkin vuoroveden vuoksi pääasiallisesti veden alla oleva alue oli liukkaiden vesikasvien peitossa.
Stêr-Ouen ankkurilahti Belle Île saarella Bretagnessa
Lisäksi vuono oli sen verran kapea, että kovasti ihmettelimme, että kestääkö Suwenaa jättää siksi aikaa yksin, kun ensimmäistä köyttä viemme maihin. Usean hengen miehistössä tämä on pikku juttu, mutta meillä kun on turha kuvitella, että minä lähden jollalla yksin etsimään lähintä rantaa ja vaikka sinne pääsisinkin, niin miten Andrus veneestä käsin näkee ohjata minut oikeaan kiipeilypaikkaan. Toisaalta jos Andrus menisi jollalla maihin, niin kuka ohjaisi Suwenaa sillä välin, kun jyrkät kalliot ovat vain muutaman metrin päässä.

Koska salmi oli niin kapea, jouduimme laskemaan ankkurin melkein vastakkaiselle rannalle saadaksemme ankkurikettingille edes jonkinlaisen vetokulman. Tuuli puhalsi salmea pitkin, mutta Suwena onneksi asettui tuuleen nätisti. Joka tapauksessa tilanne oli hermoja raastava, sillä pohjoisreuna oli lähes kosketusetäisyydellä. Kaikki tulee olemaan hyvin, jos tuuli tai virta ei käänny.

Kiinnitimme 50 metrisen kiinnitysköyden veneen knaappiin ja lähdimme viemään köyttä jollalla rantaan. Meillä kävi tuuri, sillä toisesta veneestä lähti juuri miehistö rannalle omalla jollallaan, joten he ottivat maissa köyden vastaan ja kiinnittivät sen renkaaseen ilman meidän kiipeilemistä. Sen jälkeen homma helpottui huomattavasti, kun Suwena pysyi paikallaan keula-ankkurin ja peräköyden välissä. Haimme seuraavaksi toisen köyden, jonka Andrus kävi kiinnittämässä kiven ympärille ja minä pidin jollaa rannassa. Toista rengasta ei tokikaan sattunut olemaan meidän ankkurointipaikan kohdalla.

Koko päivän vinssijupakan ja kiinnitysköysihässäkän jälkeen ihmettelinkin, että kyllähän nämä kiinni sai, mutta entä niiden irrottaminen :-)

Tuntui kuin olisimme Skotlannissa lochien keskellä, sillä kallioseinämät ympäröivät meitä. Vuono oli noin 50 metriä leveä ja muutama sata metriä pitkä. Vuonon perälle oli sen yli viritetty vaijereita, joihin pienemmät veneet pystyvät kiinnittämään peräköytensä. Mahtaa se olla melkoinen härdelli keskellä kesää, kun täällä on paljon veneitä ja heidän köydet menevät ristiin rastiin vuonoa.
Golfkenttä Stêr-Ouen ankkurilahden vieressä Belle Île saarella

Kävimme melomassa jollalla lähiluolissa ja ajoimme myös vuonosta ulos läheiselle hiekkarannalle. Uskomattoman hieno patikointipolku kiertää koko Belle Îlen saaren ympäri. Kiipesimme ylös polulle ja reippailimme muutaman kilsan verran ja samalla saimme pari kuvaa Suwenasta muistoksemme.
Eve Stêr-Ouen lahden luolassa Belle Île saarella Bretagnessa
Salainen hiekkaranta Stêr-Ouen lahdella Belle Île saarella Bretagnessa
Pikku Suwena Belle Île saaren hiekkarannalla Bretagnessa
Suwena Stêr-Ouen ankkurilahdella Belle Île saarella Bretagnessa
Kiipeiltyämme aikamme rantakallioilla ajattelimme siirtää Suwenan Le Palaisin satamaan, joten edessä oli urakka, miten saamme Suwenan irti nätisti.

Hyvinhän se meni. Olimme lähdössä yläveden aikaan, joten suurin osa liukkaasta kasvustosta oli piilossa. Ensin löysäsimme toista peräköyttä riittävästi ja irrotimme toisen jo veneestä. Kelasin köyttä sitä mukaan sisälle jollaan lähestyessämme rantaa, kunnes Andrus kävi irrottamassa sen kiven ympäriltä. Renkaassa kiinni ollut köysi olikin hieman mutkikkaampi juttu, sillä tuuli oli jo alkanut painamaan Suwenaa poispäin meistä. Jos olisimme sen vaan pudottaneet veteen, se olisi tarttunut rantakiviin. Toisaalta Suwenan yli 20-tonnista painoa ei käsin pidellä ja samalla kiivetä liukasta kallioseinämää alas. Onneksi alempana oli toinen kivi, jonka ympärille Andrus sai köyden siirrettyä. Sitten jollasta käsin Andrus heivasi köyden irti ja kelasimme itsemme näpsäkästi köyttä pitkin, sitä samalla kerien jollaan, takaisin Suwenalle.
Suwenan peräköydet Stêr-Ouen lahdella Belle Île saarella Bretagnessa
Pohdimme, että olisimmehan voineet laittaa moottoriin vedon päälle, jotta vene ei käänny sillä aikaa, kun haemme köysiä. Entä jos ankkuri kuitenkin pettää? Suwena yksikseen vaan hurauttaisi päin kalliota. Näissä tilanteissa saamme vähän improvisoida, miten suoriudumme minun sokeuden vuoksi. Ainakin tähän asti olemme selvinneet. Ehkä hieman erilailla kuin näkevä miehistö, mutta lopputulos on tärkeintä. Suwena oli irti ja lähdimme kohti Le Palaisin satamaa.
Rantakalliot Stêr-Ouen lahden suulla Belle Île saarella Bretagnessa

Avainsanat: 

Varo sähkövinssiä!

  • Posted on: 13 June 2017
  • By: Eve

Kun olimme ostamassa Suwenaa ja määrittelimme varusteita ja laitteita veneeseen, meitä varoitettiin sähkövinssien epäluotettavuudesta. Seitsemäs kesä on menossa ja nyt se sitten tapahtui!

Kun lähdimme Concarneausta ja minä koilasin vielä kiinnitysköysiä pois, oli Andrusilla hinku nostaa purjeet yksin heti sataman suulla. Meillä on genoan skuuteille Harken 60 sähkövinssit. Niissä on omat Harkenin ohjausnäppäimet vinssien vieressä, joita pääsääntöisesti käytämme. Sen lisäksi ruorin vieressä on toinen vinssien ohjausyksikkö, josta Andrus yltää käyttämään vinssejä samalla, kun ohjaa Suwenaa.

Meillä on muutaman kerran sama kytkinpaneeli jo temppuillut rullapurjeiden avauksessa. Andrus on avannut ohjausyksikön ja tarkistanut kytkennät ja varmistanut, ettei siellä ole kosteutta. Varsinaista vikaa ei ole kuitenkaan löytynyt.

Nyt kuitenkin jennivinssi jumiutui päälle, eikä se totellut sen enempää kytkinpaneelin näppäimiä kuin Harkenin omia kytkimiäkään. Tilanne oli ihan hirveä. Se pauke ja rutina, minkä vinssi teki muutamassa sekunnissa, kun se vain veti genoaa aina vain tiukemmalle.

Andrus oli menossa sammuttamaan vinsseistä sähköt, mutta hänkin niin hätääntyi, että etsi kytkintä väärästä paikasta. Hän vain ehti sanoa minulle, että "tule tieltä pois ja äkkiä". Kumpikin ehdimme juuri sukeltaa ohjaamonseinustan suojaan, sillä tilanne kesti vain muutamia sekunteja, kun pauke ja rätinä jatkuivat. Vinssi vain veti ja veti köyttä kireämmälle. Odotimme kauhulla, että mikä paikoista hajoaa ensin? Repeääkö purje, katkeaako skuutti, palaako sulake vai pasahtaako vinssi metalliromuksi? Skuutti paukahti järkyttävällä pamauksella poikki muutaman metrin päästä skuuttikulmasta. Siinä vaiheessa Andrus jo löysi oikean kytkimen ja katkaisi sähköt edelleen vinhaan pyörivästä vinssistä. Meidän 16-millisen skuutin vetolujuus on noin 5000 - 6000 kilon paikkeilla.
Sähkövinssin repimä skuutti Concarneaun edustalla Bretagnessa
On todellinen ihme, ettei mitään muuta mennyt rikki. Genoaskuutti venyi vain kivikovaksi pötkyläksi. Vaikka pituutta jäi köyteen riittävästi, tuli jenniskuuttien uusinta eteen vähän yllättäen.

Siinä olisi voinut käydä miten vain. Entä jos olisimme jääneet katkeavan köyden tielle, kun se paukahti poikki ja lennähti valtavalla voimalla irti? Selvisimme säikähdyksellä, mutta jalat olivat kyllä makaronina vielä pitkään.

Se on todellakin täyttä totta, että ikinä ihmisen mastoon vinssaamiseen ei todellakaan saa käyttää sähkövinssiä!!!

Avainsanat: 

Sivut