Concarneau 3.6. - 7.6.

  • Posted on: 11 June 2017
  • By: Eve

Concarneaun pääelinkeino on ollut kalastus jo vuosisatojen ajan ja se on edelleenkin Ranskan kolmanneksi suurin kalastussatama. Sen olemme kyllä huomanneet, sillä kalastusaluksia seilaa näillä vesillä sen verran runsaasti, että AIS:sissa näyttää kuin olisi mehiläispilvi liikkeellä ja VHF:ssä raikaavat kutsuhuudot Pêche (kala) sitä ja tätä koko ajan.
Concarneaun kalasatama Bretagnessa
Andrus kalan valinnassa La Croisière ravintolassa Concarenaussa Bretagnessa
Meitä Concarneaussa kiinnosti keskiaikainen muurien ympäröimä linnoitus. Ville Close on seisonut omalla saarellaan Concarneaun kyljessä jo 1300-luvulta alkaen. Se on epäilyksettä Concarneaun suosituin turistinähtävyys. Kesä oli vasta alussa ja jo nyt linnoituksen muutamat kadut olivat tulvillaan kuljeskelevia ihmisiä. Näillä parilla kadulla on lukuisia pikku kauppoja ja tietysti ravintoloita. Kiersimme muuria pitkin koko rintavarustuksen ympäri. Puolustustorneja oli vähän väliä, joihin kiivettyämme pääsimme ihailemaan maisemia. Mieleenpainuvin oli kuitenkin linnoituksen sisäänkäyntitorni, jonka kautta nostosiltaa myöten kävellään linnoitukseen.
Concarneau Bretagnessa
Ville Close, Concarneau, Bretagne
Ville Close, Concarneau, Bretagne
Huvivenesatama oli jo aivan täynnä veneitä, kun saavuimme Concarneaun satamaan. Onneksi juuri laiturin päästä oli lähdössä vene ja odotettuamme vain pari minuuttia saimme kiinnittää Suwenan lähes Ville Close linnoituksen tornin alle. Tornin ampuma-aukoista reilun kymmenen metrin korkeudesta leiskauttivat nuoret rohkeasti satama-altaaseen. Tuntui kuin he olisivat hypänneet suoraan meidän päälle, niin lähelle he loiskahtelivat jokainen vuorollaan.
Suwena Concarneaun satamassa Bretagnessa
Ville Closen kalastusmuseo, Musée de la Pêche, ylitti meidän odotukset. Kalastuskaupunkina he olivat onnistuneet esittämään kalastuksen historian ihan esihistoriallisista kalastusvälineistä ja -tavoista lähtien nykypäivään. Paljon yksityiskohtia oli esitetty lukuisien pienoismallien avulla. Paras kokemus oli päästä tutkimaan 34 metriä pitkää Hémérica troolaria, joka oli museonlaiturissa avoimena museovieraille.
Eve kalastusmuseossa Concarneaussa Bretagnessa
Hémérica troolasi Atlantin aalloilla päivin ja öin vuosina 1957 - 1981. Kymmenen hengen miehistö oli vesillä 300 päivää vuodessa noin pari viikkoa kerrallaan, kunnes 40 tonnia tuoretta kalaa omissa 40 kilon koreissaan kylmävarastossa oli pyydystetty, perattu ja säilötty ja oli aika viedä saalis maihin. Seuraava pyynti alkoi jo 48 tunnin maissa olon jälkeen.
Hémérica troolari Concarneaussa Bretagnessa
Se on ollut ihan uskomattoman kovaa työtä, sillä Héméricassa kuten monessa muussakin sen ajan kalastusaluksessa saalis nostettiin sivulta käsin laivaan. Kalat perattiin ja paloiteltiin kannella joka säässä ennen kuin ne laskettiin korissa alas ruumaan, jossa ne jäiden välissä odottivat syöjiään.

Toinen todella mielenkiintoinen museoesine oli jangada vene. Se valmistetaan täysin puusta ilman metalliosia. Veneen puuosat liitetään toisiinsa limittäin käsinpunottujen köysien avulla. Jopa ankkurina oli puusta tehdyssä kehikossaan kivimurikka. Jangada on perinteinen brasilialainen kalastusvene. Hämmästykseksemme se näytti yllättävän modernilta peliltä, sillä siitä löytyi nostoköli, litteä pohja, avoin perä ja vapaasti seisova masto.
Jangada vene kalastusmuseossa Concarneaussa Bretagnessa
Concarneau on myös Glénanin purjehduskoulun tukikohta. Sunnuntaina satamaan vyöryi 25 purjehduskouluvenettä. Jokaisessa veneessä kävi kuhina, kun opettajien viimeisten kurssineuvojen ohjauksessa kaiken ikäiset kurssilaiset laskivat purjeita ja kiinnittivät veneet laituriin huolella. Olihan pian tulossa parin päivän myräkkä.
Glénanin purjehduskoulun veneet Concarneaussa Bretagnessa
Satama täyttyi viimeistäkin paikkaa myöten, sillä jokainen pyrki pois mereltä ennen kovan tuulen nousua. Mekin saimme kylkeemme toisen veneen. Olimme jo aiemmin lisänneet joustimet kiinnitysköysiin, mutta viritimme vielä pari tukispringiä lisää kylkeen saapuneen veneen vuoksi ja näin olimme valmiina myräkkään.

Concarneaun satamaan tulee swelli vain lounaistuulella ja sellainen oli edessä. Veneet keikkuivat kuin korkit laitureissa, kun jatkuva tuuli puhkui 33 solmun vauhdilla.

Pari tuulista ja sateista päivää kului rattoisasti satamassa. Tutustuimme moniin mukaviin kanssaveneilijöihin, kun vierailimme toinen toistemme veneissä sadetta pitämässä. Tunnelma oli kansainvälinen, sillä juttu luisti niin ruotsalaisten, sveitsiläisten, irlantilaisten, englantilaisten ja toki ranskalaisten kanssa. Kiitos erityisesti Crystabelille ja Richardille viihtyisästä illasta.

Avainsanat: 

Sainte-Marine ja Benodet 1.6. - 3.6.

  • Posted on: 9 June 2017
  • By: Eve

Luvassa oli hieman viilenevää sateineen. Tuntui, että vielä muutaman päivän voisimme chillata, joten Glénanin saarten pohjoispuolella noin 12 mailin päässä alkava Odet-joki tuntui houkuttelevalta. Sisämaassahan on aina lämpimämpää kuin merellä!

Lipuessamme ulos Glénanin saarilta kuului kanavalla 16 hämmästykseksemme suomenkielinen Suwenan kutsu. S/Y Ilo oli bongannut Suomen lipun. Rupattelimme hetken toisen suomalaismiehistön kanssa, joka myös seilasi näillä vesillä. Se oli mukava yllätys.

Odet-jokea on usein kehuttu Ranskan yhdeksi kauneimmista joista ja sen suulla sijaitsee parikin satamavaihtoehtoa: Benodet joen itärannalla ja Sainte-Marine läntisellä puolella. Valittavina oli joko laituripaikka kahdessa eri satamassa tai heidän kummankin lukuisat poijut pitkin jokea. Varsinkin kun jokea on niin kehuttu, niin meitä kiinnosti rauhaisa poijupaikka kauniissa joenmutkassa. Sellainen löytyikin ohitettuamme satamat ja ajettuamme sillan ali.
Sainte-Marine poijualue Odet-joella Bretagnessa
Sainte-Marine poijualue Odet-joella Bretagnessa
Poijupaikka oli todella rauhaisa. Heti jokipenkalta alkoi tuuhea metsä. Linnut visertelivät ja sirkuttivat ja kalat hyppelivät vettä loiskauttaen. Aika kului leppoisasti pienten sadekuurojen ja auringon vuorotellessa.

Kävimme jollalla tutkimassa joen kumpaakin puolta. Sainte-Marine on pieni perinteinen kalastajakylä muutamine ravintoloineen ja Benodet on vuorostaan pikku kaupunki promenadeineen. Olimme tyytyväisiä, että jäimme poijuun nauttimaan luonnonrauhasta kummankaan sataman sijasta.
Sainte-Marinen kylä Bretagnessa
Benodetin kaupunki Bretagnessa
Suwenan ohi ajoi useampia vedette-aluksia, jotka veivät turisteja yläjuoksuun ihailemaan maisemia. Siitä mekin saimme idean käydä omalla turistiajelulla yläjuoksulla ennen matkan jatkamista.

Ankkuripaikaltamme olisi ollut 8,5 mailinmatka suurempaan joenvarsikaupunkiin Quimperiin. Toki mastolliset veneet joutuvat jäämään matalan sillan vuoksi ankkuriin reilu puoli mailia ennen kaupunkia. Me kuitenkin käänsimme jo pari mailia aiemmin Suwenan keulan alajuoksuun ja nautiskelimme jokimaisemista vielä toiseenkin suuntaan.
Odet-joki Bretagnessa
Odet-joki Bretagnessa
Odet-joki Bretagnessa
Odet-joki Bretagnessa
Odet-joen sivuhaara Bretagnessa
Odet-joki Bretagnessa
Joesta olivat nauttimassa monet muutkin. Pikku veneissä narrattiin kalaa, turistit paistattivat päivää risteilyaluksillaan, melojat treenasivat kajakeillaan, joten veneitä sujahteli niin ylä- kuin alajuoksuun.

Pitkin jokea olisi ollut todella useita upeita ankkurointipaikkoja, joita opaskirjassa suositeltiinkin. Olisi tehnyt mieli laskea uudestaan ankkuri ja jäädä vielä joelle lillumaan, mutta Concarneau jo odotti meitä.

Avainsanat: 

Îles de Glénan 30.5. - 1.6.

  • Posted on: 4 June 2017
  • By: Eve

Glénanin saaret, kesän yksi ennakkosuosikeistamme oli vuorossa Camaretin jälkeen. Glénan on kevyen ja kauniin sään paikka, sillä sen ankkurilahdet ovat hyvin avoimia ja suojattomia kovemmalla tuulella ja merenkäynnillä. Olimme innokkaasti odottaneet sopivaa lähes tuuletonta sääikkunaa, jotta saamme mennä Glénaniin ja jäädä sinne ankkuriin ainakin pariksi yöksi.

Tuulettomuus toi tullessaan meille moottorointipäivän, kun matkasimme reilu 50 mailia Camaret-sur-Meristä etelään. Se ei meitä haitannut, sillä se lupaili ihania hetkiä saaristossa.

Ajoitimme legimme siten, että saamme myötävirran siivin mennä seuraavan kovanvirran salmen läpi. Niin tähtäsivät monet muutkin veneet. Eikä ihme, sillä meillä oli parhaimmillaan yli kuusi solmua myötävirtaa, joten Raz de Sein salmi suorastaan lennätti meidät ja pienen laivueellisen muitakin veneitä Etelä-Bretagneen.

Îles de Glénan muodostuu yhdeksän saaren ja lukuisten pienten luotojen ja karikkojen ryppäästä. Saarien välissä on useita poiju- ja ankkurointipaikkoja. Me halusimme mennä rentoutumaan ankkuriin.

Glénanin saariston viisi sisäänajoa ovat matalia, joten sisäänajo pitää ajoittaa vuoroveden puolivälin yläpuolelle. Saarten välissä vesi on kohtalaisen matalaa. Pääasiassa syvyys on alle kahdesta metristä puoleen metriin. Toki kokonaan kuivuvaa aluettakin on runsaasti, joka toki sopii esimerkiksi katamaraaneille ja nostoköliveneille.

Meidän syväys on 1.9 m, joten laskimme huolella, mikä on meille ehdoton minimi syvyys sen hetkisen vuoroveden kanssa, jotta emme huomaa jääneemme haukkomaan kuin kala kuivalle maalle.

Kuutioimme, että vähimmillään uskallamme ankkuroida 2,5 metriin, kun merellä on aina pientä maininkia. Meidän 2,5 m minimistä vähensimme lähipäivien alimman vuoroveden, joka oli nyt 1,3 m. Sen jälkeen lisäsimme ankkurointihetken plotterin näyttämän vuoroveden korkeuden. Silloin oli vuorovettä +2,4 m. Olimme valmiit laskemaan ankkurin heti, kun löytyy kivan näköinen paikka ja syvyyttä on vähintään 3,6 m. Lopulta koukku kaivautui 3,9 metrin syvyyteen Île Cigogne saaren koillispuolella ja Suwenalla oli varmasti vettä alavedelläkin kölinsä alla.
Glénan saarten ankkurilahti Bretagnessa
Glénan saarten ankkurilahti Bretagnessa
Suwena ankkurissa Glénan saarilla Bretagnessa
Glénanin saarilla kaikki tekeminen liittyy mereen. Saint-Nicholas saarella on sukelluskeskus, sillä Glénan on tunnettu kirkkaista vesistään. Penfretin saarella sijaitsee yksi Ranskan arvostetuimmista purjehduskouluista, Centre Nautique des Glénans (CNG), joka on toiminut saarella jo vuodesta 1947 lähtien. Se on yksi ensimmäisistä ja suurimmista purjehduskouluista Euroopassa.

Saint-Nicholaksen sisar saarelle Bananec pääsee jalan vain alavedellä, jolloin saartenvälinen kapeahko hiekkakyngäs paljastuu aaltojen väistyessä muutamaksi tunniksi. Kun jollalla saavuimme kynkäälle kahlaamaan matalassa vedessä ennen kuin meri vetäytyy hetkeksi pois, olivat samaa suunnitelleet monet muutkin, niin jollilla veneistään kiiruhtavat veneilijät kuin myös mantereelta vedettellä päiväretkelle saapuneet turistitkin.
Hiekkakyngäs Glénan saarilla Bretagnessa
Andrus Glénan saarilla Bretagnessa
Eve Glénan saarilla Bretagnessa
Hiekkakyngäs Glénan saarilla Bretagnessa
Île du Loc'h saarelta löytyi kerrassaan upea hiekkaranta. Hienon hienoa hiekkaa ja turkoosin sinistä vettä jatkui silmän kantamattomiin. Oli kesäkuun ensimmäinen päivä ja saimme heittää talviturkit pois 19-asteisessa vedessä. Nyt kesä on todella alkanut.
Hiekkaranta Glénan saarilla Bretagnessa
Hiekkaranta Glénan saarilla Bretagnessa
Eve uimassa Glénan saarilla Bretagnessa

Avainsanat: 

Sivut