Camaret-sur-Mer 26.5. - 30.5.

  • Posted on: 1 June 2017
  • By: Eve

Lähdimme heti aamusta alas L'Aulne jokea kohti Camaret-sur-Merin rantakaupunkia. Saimme koko 17 merimailin matkalle lasketella myötävirrassa kohti Atlanttia.

Camaret oli saapuessamme jo täynnä veneitä. Tunnelma oli kansainvälinen, sillä veneitä oli useista eri maista ja sen lisäksi ranskalaiset olivat myös lähteneet sankoin joukoin lomapäivän viettoon.
Suwena Camaret-sur-MerissäVauban torni Camaret-sur-Merissä Bretagnessa
Kalastusalusten hautausmaa Camaret-sur-Merissä BretagnessaCamaret-sur-Merin ranta Bretagnessa
Camaret-sur-Mer, Bretagne
Camaret-sur-Mer on yksi pääpaikoista, joista monet lähtevät ylittämään Biskajanlahtea. Satamassa kävi kova kuhina. Veneitä todella tuli ja meni tiuhaan tahtiin vuorokauden ympäri. Toiset huolsivat venettä, tekivät viime hetken rikikorjauksia mastoapinoina ja toiset nauttivat rantakaupungin tunnelmasta.

Meille ei ole pitkään aikaan sattunut kohdalle satamaa, jossa knaappien sijasta on kiinnityslenkit laitureilla. Meillä kun on pitkät kiinnitysköydet, se on aina oma homma vetää parikymppiset köydet renkaan läpi, mutta tuleepahan kesäkunto kohdilleen :-)

Laiturilta noustaan liuskaa myöten aallonmurtajalle, joka oli huikean kapea. Kävelytilaa on vain reilu metri. Mahtaa olla hurjakokemus, kun myrskyssä, kovassa sateessa ja tuulessa on palaamassa kahvilta ja avecilta pimeänä iltana takaisin veneelle.
Eve Camaret-sur-Merin aallonmurtajalla
Camaretin parhaita juttuja on ilman muuta Crozon niemimaan kiertävät patikointipolut ja sieltä avautuvat huikean dramaattiset näköalat. Patikointireitti lähtee Camaretista ja kulkee kukkuloiden yli seuraten merenrantaa. Rantapolku on kapea ja osittain kivikkoinen. Se vaan, että merenranta oli kymmeniä metrejä polun alapuolella. Andrus tuumasikin, että "tuntuu kuin olisi perhosia ollut vatsassa, kun puolen metrin päässä polulta on 50 metrin jyrkkä pudotus suoraan mereen".
Näkymä Crozon nimimaalta Bretagnessa
Crozonin niemimaan kävelypolulla Bretagnessa
Kun saavuimme Crozonin niemimaan Atlantin rannalle, avautui edessä hiekkaranta Plage de Pen-Hat. Uiminen oli tällä rannalla kiellettyä, mutta surffareiden suosiossa se todellakin oli. Surffarit laskettelivat aalloilla tosi taitavasti ja nuorempia oli myös opissa, miten aallon läpi sukelletaan päästäkseen kauemmas merelle.
Andrus Plage de Pen-Hat rannalla Bretagnessa
Surffareita Plage de Pen-Hat rannalla Bretagnessa

Jos olisimme jatkaneet niemimaata eteenpäin, olisimme saapuneet sen toiselle puolelle Morgatin kaupunkiin. Se oli yksi vaihtoehdoistamme seuraavaksi etapiksemme luoliensa vuoksi, mutta aina jotain pitää jättää tulevaisuuteenkin.

Camaret on bretagnelaiseen tapaan täynnä erilaisia kalaravintoloita. Rantakadulla on ihan jonossa ravintoloita, joista melkein jokaisesta saa simpukoista monenlaisiin kalalautasiin. Myös me kävimme herkuttelemassa monenlaisilla merenelävillä pietarinkalasta ja kampasimpukoista lähtien, nam.
Camaret-sur-Mer, Bretagne

Avainsanat: 

Rade de Brest 24.5. - 26.5.

  • Posted on: 29 May 2017
  • By: Eve

Rade de Brest on sisämeri, joka sijaitsee Biskajanlahden pohjoisrannalla. Suurin osa purjehtijoista matkalla Biskajanlahden yli pysähtyvät Camaret-sur-Merissä Atlantin rannalla, aivan Rade de Brestin edustalla. He eivät purjehdi sinne, koska se on vähän syrjässä heidän reitiltään. Me olimme jo Brestissä, joten vain ajettuamme Brestin aallonmurtajan ohi, saavuimme Rade de Brestin vesille.
Suwena lähdössä Château marinasta Brestissä
Rade de Brest on laaja, kooltaan 180 km2 vesialue, johon laskee kuusi jokea sekä siellä on useita saaria. Se jää mukavasti maan suojaan Atlantin mainingeilta, mutta toki noin kuuden metrin vuorovesi pyöräyttää kaksi kertaa vuorokaudessa vesimassat uusiksi.
Rade de Brest Bretagnessa
Vesistö on myös syvyydeltään riittävän syvä, joten tänne on keskittynyt paljon Ranskan sotilaallista laivastoa ja täällä rakennetaan edelleenkin sota-aluksia ja sukellusveneitä.

Sota-alusten läsnäolon kyllä huomaa. Kun olimme lähdössä Brestistä, vastaantuleva sotalaiva tarvitsi sisäänajomanöövereilleen tilaa, joten me jouduimme hetken odottamaan ennen kuin pääsimme ohittamaan aallonmurtajan.
Suwena väistää Ranskan laivastoa Brestin satamassa
Nykyään tämä on tykätty purjehdus- ja veneilyalue suojaisuutensa ansiosta. Kun oli luvassa kesän ihku ensimmäiset hellepäivät, halusimme lähteä jokiseikkailulle lekottelemaan ankkuriin ja nauttimaan auringosta ja syväroudan sulamisesta luistamme.

Nostimme purjeet ja lähdimme purjehtimaan kohti L'Aulne joen yläjuoksua. Mukavassa sivuvastaisessa veden liplattaessa Suwenan kölin alla, oli ihana matkata lämpöisessä kesäillassa, lämpöä oli vielä 26 astetta. Lähtiessämme päivä venähti hieman liian pitkälle, joten saimme hyödyntää myötävirrasta reilut puolet ja joella virta ehti jo kääntyä vastaiseksi. Ei se mitään, saimme naatiskella illasta pidempään :-)
Suwena purjehtimassa L'Aulne joella Bretagnessa
Matkallamme ohitimme useita ankkurointi- ja poijualueita. Suurin osa niistä kuitenkin kuivuu alavedellä. Niissä olisi ollut ankkurointitilaa kuivuvien lahtien ja syvän joen välissä, mutta meidän päämäärämme oli Terenez. Andrus löysi talvella tätä aluetta googlatessaan paikallishallinnon päätöksestä tehdä L'Aulne joelle Terenez saaren lähelle noin 50 poijun ankkurointialueen. Jännityksellä odotimme, että ilmestyykö poijualue vai oliko se vasta suunnitteluasteella? Käännyttyämme luostarin lähellä joen mutkan ympäri, niin sieltähän ne poijut pulpahtivat esiin. Poijuja oli pienistä veneistä 14-metrisille saakka.
L'Aulne joki Bretagnessa
Suwena poijussa Terenez saaren vieressä Bretagnessa
Poijun kiinnitys oli hieman mielenkiintoinen kokemus. Poijusta lähti paksu nostoköysi, joka kulki merkkipoijun sakkelin läpi. Ongelma oli se, että poijuköysi täytti lähes koko sakkelintilavuuden. Eikä minkäänlaista köysiluuppia ollut, mistä pujottaa oma köysi läpi. Andrus piteli meitä poijun vieressä paikoillaan ja minä roikuin mantookien välistä tunkemassa köyttä sen samaisen ahtaan sakkelin läpi. Kyllä mietin, että näinkö se todella oli suunniteltu? Seuraavana päivänä saapui naapuripoijuun paikallinen vene salskeita miehiä miehistössään. Hekin yrittivät kiinnittyä poijuun muutamia kertoja ennen kuin luovuttivat ja lähtivät pois. Toivottavasti nämä uudet poijut on vielä asennusvaiheessa. Muuten kyllä jäävät vähälle käytölle. Maissa oli myös jollalaituri valmiina, ja jotain sinne vielä oli rakenteillakin.

Ihan ankkuripaikkamme vieressä oli sotalaivojen hautausmaa, josta nykyään on tullut jonkunlainen nähtävyys. Seuraavana päivänä laskimme jollan ja lähdimme pärtsäilemään ja katselemaan maisemia. Terenez saaren havupuut tuoksuivat kotoisasti. Joenrannalla ihmiset olivat pique niquellä. Veneet sukkuloivat jokea ylä- ja alajuoksuun.
Sotalaivojen hautausmaa L'Aulne joella Bretagnessa
Eve tutkimusmatkalla L'Aulne joella Bretagnessa
Sotalaivojen hautausmaa L'Aulne joella Bretagnessa
Terenez saari L'Aulne joella Bretagnessa
Rantakahvila L'Aulne joella Bretagnessa
Vihdoinkin koitti päivä, jolloin pääsimme korkkaamaan venegrillimme. Aina on ollut ankkurissa liian kylmää tai tosi tuulista tai olemme olleet satamassa, jolloin laiturilla on ollut grillauskielto. Nyt oli vasta toukokuun 25. päivä ja me saimme grillata Suwenalla; ihanaa!
Andrus grillaa Terenez saaren ankkuripaikalla Bretagnessa

Avainsanat: 

Brest 22.5. - 24.5.

  • Posted on: 28 May 2017
  • By: Eve

Pitkästä aikaa Suwenan kesämatka starttasi kauniissa, lämpöisessä säässä, kun irrotimme köydet maanantaiaamuna Roscoffissa. Toivottavasti tämä enteilee lämmintä kesää koko matkalle. Matkasuunnitelmaan on kyllä varattu jälleen säävaraa, kun edellisinä kesinä olemme jääneet jumiin kovien tuulten vuoksi.

Lähdimme tuulettomassa säässä matkaamaan kohti länttä ja Brestin kaupunkia. 70 mailin legin ajoimme peltigenoalla lähes kokonaan. Meitä oli vajaa kymmenen venettä suuntaamassa länteen ja Finistèren niemen ympäri. Tuuli kävi aina välillä näyttäytymässä, joten jokainen vuorollaan yritti tuulettaa purjeitaan, mutta se kaikkosi saman tien.

Tämän reitin haastavin kohta on Chenal du Four salmi, joka jää Ranskan luoteisnurkan ja Île de Oueussant eli Ushantin saaren välille. Tässä salmessa on kova virta, spring tidella jopa 9 solmua, joten jos ei halua liian hauskaa merimatkaa, on syytä mennä salmesta läpi, kun tuuli ja virta on samansuuntaiset. Muuten röykytys isoissa seisovissa aalloissa on melkoista menoa.

Brestin kaupunkiin ajetaan mailin levyisen Goulet de Brest salmen läpi. Brestissä on kaksi vierasvenesatamaa. Keskustan läheisyydessä on Marina du Château, johon me suuntasimme. Toinen on Marina du Moulin Blanc, joka sijaitsee noin 5 km päässä keskustasta, Océanopolis akvaarion vieressä. Jälkimmäinen on kuulemma viihtyisämmän näköinen. Me kuitenkin halusimme pysähtyä lähempänä Brestin keskustaa, jotta kävellen on helppoa tutustua kaupunkiin. Näin ollen Marina du Château sopi paremmin meidän suunnitelmiin. Toki se sijaitsee laivaston ja kaupallisen sataman välissä, joten näkymiltään se ei ole kovin hehkeä.
Suwena Marina du Château satamassa Brestissä
Brest pommitettiin toisessa maailman sodassa ihan muutamaa rakennusta lukuun ottamatta matalaksi ja se kiireesti uudelleen rakennettiin sodan jälkeen. Arkkitehtuurillisesti Brest on tylsähkö. Vain Brestin linnoitus, Tanguy torni ja Saint-Malo kadun vanhat rakennukset ovat säilyneet.

Satamasta pääsee muutamien portaikkojen kautta nousemaan suoraan Brestin ylemmälle tasolle. Me suuntasimme ensimmäiseksi Brestin linnoitukseen. Vain sen itäreuna on avoinna yleisölle, jossa on kansallinen merimuseo. Suurin osa linnoituksesta on kuitenkin edelleenkin sotilaallisessa käytössä.
Brestin linnoitus
Museon näyttely oli hyvin toteutettu ja se kuvasi Ranskan merivoimien ja tutkimusmatkailun historiaa. Näyttelyreitti mutkitteli kapeita portaikkoja pitkin, ylös ja alas, tornista toiseen. Kyllä huomaa, että olemme viinin maassa. Ranskalaiset tutkimusaluksetkin lastattiin aikoinaan viinin voimin. Kun muissa laivoissa ja linnoissa lasketaan päiväannos oluessa, niin bretonilaiset merimiehet seilasivat litralla viiniä päivässä.
Andrus Brestin linnoituksessa
Brest ja Tanguy torni
Eve tutkimassa purjelaivan purjekangasta Brestin merimuseossa
Keskustassa linnoituksen läheisyydessä on Brestin ostos- ja ravintolakatu rue de Siam. Siamin vierestä hyppäsimme testaamaan joen yli kulkevaa gondolhissiä päästäksemme vilkaisemaan rue de St-Malon 1600-luvun rakennuksia. Pienen kävelykierroksen jälkeen hurautimme ratikalla takaisin Siam kadulle, jossa jäljellä oli Brestin viimeinen tehtävä, eli ostaa leipomosta mukaan tuoreet patongit ja tietysti croisantit. Meillä oli kova into lähteä vielä samana iltana ankkuriin viettämään kesän ensimmäiset hellepäivät L'Aulne joelle.
Rue de Siam, Brestin keskuskatu
Gondolihissi Brestissä
Rue de Saint-Malo Brestissä

Avainsanat: 

Sivut