Paimpol 17.7. - 19.7.

  • Posted on: 31 May 2016
  • By: Eve

Saint-Malosta lähtö sujui mallikkaasti ja pian sulku jäi taakse ja olimme merellä.
Suwena lähdössä St Malosta
Velipoika on kova kalamies. Meidän vieheet ovat tähän asti pysyneet tiukasti säilytysrasioissaan keulapiikissä. Torstaina sataman hyvinvarustellusta veneilykaupasta Esa valikoi asiantuntevasti pitkäsiiman, jonka ensi kaste on tarkoitus tehdä matkalla Saint-Malosta Paimpoliin, samalla kun keulaboksista kaivamme kauan odottaneen virvelin esille.

Kun kalastuskieltoalue jäi taaksemme, laskimme vieheet vesille. Esa opetti minua laskemaan pitkäsiimaa. Ensimmäisen vendan jälkeen menivät virvelin siima ja pitkäsiima sotkuun. Siimojen selvittely paransi myös kovasti kalaonneamme, sillä innokkaina kalastajina unohdimme ottaa uuden uutukaisesta pitkäsiimasta koukkujen suojatulpat pois.
Esa ja pitkäsiima Bretagnessa
Esa selvittämässä kalavieheitä Bretagnen rannikolla
Tuuli keveni ja meidän vauhti putosi kolmeen solmuun ja sitten alkoikin tapahtua. Samantien saimme neljä makrillia. Teimme työnjaon, että pojat huolehtii vieheistä ja saaliinperkauksesta, ja me tytöt huolehdimme kalansäilyttämisestä päivälliseen saakka. Vähän väliä kannelta raikasi innostunut huuto: ”KALA!”
Esa ja makrillisaalis Bretagnen rannikolla
Suositusnopeus siimalle oli 2-3 solmua ja se todella oli niin. Saimme kaikenkaikkiaan kymmenen makrillia. Olimme vain niin innoissaan, että meillä jäi suuret kalat saamatta, kun ahnehdimme herkulliset makrillit pois syötinvirasta. Näin meitä myöhemmin neuvottiin, että ensin houkutellaan siimaan makrillit, joilla sitten ne isot kalat saadaan. No, ehkä sitten ensi kerralla.

Suwenan kalakaverina kävi myös pyörähtämässä iloisia delfiinejä. Ne sukelsivat veneen ali ja taisivat saada myös oman ateriansa makrilliparvesta. Oli jo sen verran ilta, että leikit oli leikitty ja taisi olla ilta-aterian aika heilläkin.

Saavuimme Paimpoliin juuri yläveden aikaan. Pääsimme ajamaan vain sulusta sisälle. Alavedellä se kuivuu kokonaan viimeisen mailin matkalta, joten purjehdusaikataulumme osui todella nappiin.
Karikkoja Paimpolin edustalla Bretagnessa
Bretagnen rannikkoa
Paimpolissa on kaksi satama-allasta. Satamaheijari tuli meitä vastaan osoittamaan oikein hyvän paikan perimmäisen satama-altaan perältä.
Paimpolin satamakapteeni vastaanottamassa Suwenaa
Saimme Merjan kanssa nautiskella kesäillasta, kun Esa fileeroi ja Andrus paistoi meille makrillifileitä. Muistelimme Andrusin kanssa, että viimeksi näin hyvää makrillia saimme, kun Orkneysaarilla Westrayn satamakapteeni tuli iltasella kalasta liian suuren makrillisaaliin kera.
Merja ja Eve makrilli-illallisella Paimpolissa
Suwena Paimpolissa
Paimpol on idyllinen bretagnelaiskaupunki. Kävimme lauantaina kiertämässä Quilbenin niemen ympäri. Kävelimme merenrantaa kiertävää polkua pitkinnauttien luonnosta. Merikartassa on merkitty oikopolku, joka lyhentää muutaman mailin, kun suuntana on pohjoinen. Olimme patikoimassa sopivasti alaveden aikaan, ja täysin kuivunut merenpohja paljasti salaisuutensa. Pojat suunnittelivat seuraavan päivän oikopolkua ja painoivat mieleensä merimerkit, sillä merenpohja paljasti, ettei reitin varrella ollut kiviä. Harvoin sitä reittiä suunnitellaan ihan 3D:nä itse reittipisteellä.
Kukkakoristeita Paimpolissa Bretagnessa
Paimpolin edusta kuivuu alavedellä
Paimpolin edusta kuivuu alavedellä
Esa patikoimassa Paimpolissa
Eve, Merja ja Esa Paimpolissa

Paimpolin uima-allas täyttyy merivedestä ylävedellä

Esalle ja Merjalle kävi kuin meillekin - siiderin antiystäville. Jos yleensä siideriksi kutsuttu teollinen sokerineste ei miellytä, niin silloin on ainakin yksi syy lähteä matkalle Bretagneen ja Normandiaan. Täällä kasvaa satoja omenalajikkeita, joista ensin tehdään siideriä, sitten valmistetaan joko Pommeau likööriä tai Calvodosta.

Kun istahtaa bretagnelaiseen ravintolaan ja tilaa siideriä, saa yleensä karahvin siideriä ja kunnon mukit. Tämä siideri on ihan käsittämättömän raikasta ja maukasta. Se valmistetaan ilman lisättyä sokeria ja hiivaa. Myös Alkosta löytyy nykyään sekä Bretagnen että Normandian siidereitä. Tämä kesäinen kupliva juoma löytyy kuoharipullon kaltaisesti pullotettuna. Taisi velipojan kotiviininvalmistus vaihtua omenasiiderin valmistukseksi :-)

Voi sitä iloa, kun Paimpolin pikku kauppojen joukosta putkahti esiin la Belle-Iloise. Pariisilainen ystävämme Julie tutustutti meidät näihin suussasulaviin kalaherkkuihin Normadiassa pari vuotta sitten. Piti heti rynnätä ostamaan Moules au Curry -säilykkeitä ja tietysti tuoretta patonkia. Sitten vaan kipin kapin takaisin Suwenalle tekemään herkkuleipiä Suwenan uunissa. Tämä herkkumöhnä eli currylla maustettu simpukkatahna levitetään vain patongin puolikkaille ja uuniin. Kun simpukkatahna oikein kaivautuu tuoreen patongin sielunelämään – ah ja nauttimaan. Oi, miksi Belle-iloise ei ole avannut nettikauppaa muuta kuin Ranskan toimituksille?

St Malo 14.7. - 17.7.

  • Posted on: 17 May 2016
  • By: Eve

Irrotimme köydet Jerseyn Saint Helierissä upeana kesäpäivänä. Parin vuoden jälkeen Suwena palaa jälleen Euroopan mantereelle ja uudelleen Ranskaan. Tällä kertaa Suwenan kokka osoitti kohti Bretagnea, jossa Suwena tulee viipymään pidempään. Meillä on edessämme vielä 10 kesäistä purjehduspäivää Bretagnessa ennen kuin purjehduskausi 2015 on kasassa.

Saint Helieristä suoraan etelään sijaitsee ihastuttava, vanha kaupunki St Malo. Linnuntietä matkaa on vain reilu 30 merimailia, mutta matkalle osuu matalikko nimeltään Plateu des Minquiers. Kartan mukaan ylävedellä sen voisimme Suwenalla ylittääkin, mutta emme halunneet ottaa riskejä ja kiersimme sen suosiolla. Matkaa tuli 38 mailia ja olimme takaisin mantereella parin vuoden saarikierroksen jälkeen.
Grand Jardin majakka St Malon edustalla
St Malon vanha kaupunki mereltä päin
St Malossa on kaksi satamaa. Vuorovesialueella on Bas Sablons Marina. Siitä on vanhaan kaupunkiin kuitenkin pitkä matka, niinpä jonotimme usean muun veneen kanssa sulkuun ja pääsyä Bassin Vauban marinaan.

Yli sadan eri sulun jälkeen luulimme olevamme jo melko kokeneita suluttajia, kun lähestyimme Saint-Malon sulkua. Onhan siitä jo aikaa, kun 2010 jännitimme veneilyuramme ensimmäistä metrin rauhallista laskeutumista Nerkoon kanavassa. Olemme sen jälkeen suluttaneet kaikenlaisissa suluissa mukaan lukien suuret valtamerilaivojen laivasuluissa. Niinpä lähestyimme Saint-Malon sulkuja ihan rennosti ja sulutusköydet valmiina tai niin me luulimme.

Sulku on suunniteltu pääasiallisesti kaupallisille aluksille ja suuret kiviset kiinnityspollarit ovat vain sulun päällä. Kanavanseinillä ei ollutkaan mitään kiinnitystapaa huviveneille. Sulkupojat heittivät alas sulkuun ohuen vetonarulenkuran, johon oma köysi kiinnitettiin paalusolmulla. Köyden avulla he vetivät meidän köyden ylös pollariin kiinnitettäväksi, ja sama tehtiin niin keula- että peräköydelle. Meidän hommaksi jäi köysien kiristäminen sitä mukaan, kun vesi sulussa nousi. Näppärästihän se meni heti kun vaan älysimme, että ranskankielinen erittäin innokas selitys yritti pyytää meidän kiinnittämään oman kiinnitysköytemme heidän keveään naruun. Ehdimmekin jo huolestua, että noin ohut sulkunaru on kyllä aivan liian köykäinen meidän 20-tonnin ladylle. :-) No, jälleen löytyi erilainen tapa kiinnittää vene sulussa.
Eve St Malon Bassin Vauban sulussa
Jerseyn marinan kaaoksen jälkeen oli mukavaa tulla hyvin järjestettyyn marinaan. Satamaheijari oli jollalla vastassa ja osoitti jokaiselle veneelle paikan. Sataman jokainen kolo oli vierasveneitä täynnä. Eipä ihme, sillä Bassin Vauban marina oli suorastaan aitiopaikalla ajatellen illan juhlia ja ilotulistusta. Olihan Ranskan kansallispäivä 14.7. Ihmisiä virtasi kävellen jatkuvana jonona kohti vanhaa kaupunkia.
Veneitä saapumassa Bassin Vauban marinaan Saint-Malossa

Saapuessamme isojen veneiden aisapaikat olivat jo kaikki varattu ja meille osoitettiin maalaituripaikka kadun varrelta. Paikka oli erinomainen, sähkö ja vesi oli saatavilla sekä lisäksi siitä sai vielä 20 % alennuksen.
Suwena Bassin Vauban marinassa St Malossa

Kiersimme juhlahumun mukana ja nautimme herkullisen ranskalaisen päivällismenun. Kyllä tiesi tulleensa Ranskaan. Myöhemmin illasta oli mukavaa istuskella sitlodassa ja seurata ohi kulkevaa juhlaväkeä. Illan kruunasi upea ilotulitus, jota oli ihanaa seurata oman veneen takakannella ranskalaista roséviininä maistellen.
Ranskan kansallispäivän ilotulitus Bassin Vauban marinassa St Malossa

Odotimme kesävieraitamme saapuvaksi Suwenalle torstaiksi. Veljeni Esa vaimonsa Merjan kanssa olivat saapumassa elämänsä ensimmäiselle purjehdukselleen. Olimme olleet jo pitkään merellä, joten merisuolan huuhtelun ja vieraskaappien valmistelun jälkeen kiertelimme Saint-Malon mukulakaduilla vieraita odotellen.

Torstaiaamu valkeni ja Suwena oli valmiina kahden gastin saapumiseen. Hmm, niin me luulimme! Aamun ensi periskoopilla Suwenan ovelta on ihana nuuhkia kesäilmaa ja katsella, millainen päivä on tulossa. Nenä ovesta ulos, ”joo, kaikki ok”. Periskooppi ei kyllä ollut riittävä. Totuus valkeni vasta, kun astuimme takakannelle. Koko takakansi, siis koko takakansi oli täynnä linnun paskaa, joka oli kuivunut yön aikana tiikille. Sitä oli ihan aivan kaikkialla. No, ainakin vieraamme pääsivät saapumaan juuri kuurattuun Suwenaan!
Eve ja Merja Suwenan kannella St Malossa
Esa St Malon kaupunginmuurilla
St Malon vanha kaupunki on muurien ympäröimä keskiaikainen kaupunki. Se onkin Bretagnen yksi suosituimmista lomakohteista. Vanha kaupunki Intra-muros on kuuluisa Ranskan suurimpana ohukais- ja kalaravintolakeskittymänä. Me suurina merenelävien herkuttelijoina viihdyimme St Malossa erinomaisesti. Varsinkin kun saimme jälkkäriksi ranskalaiseen tapaan ohuen ohuita lättyjä (crépes) Grand Marnier liköörillä flambeerattuna. Nam nam.
Lomalaisia St Malossa
Ravintolahumua Saint-Malossa
Lomalaisia St Malossa
Mereltä päin katsottuna St Malossa on myös useampia rantoja auringonpalvontaan. Tällä kertaa niihin emme kerenneet, mutta tänne vielä palaamme Suwenalla uudestaan.

Jersey, Kanaalisaaret 10.7. - 14.7.

  • Posted on: 16 May 2016
  • By: Eve

Upean Guernsey vierailun jälkeen odotimme kovasti Jerseyn saarta, sillä kukapa ei olisi joskus katsonut kasarissa Bergerac -sarjaa ja olimmehan juuri saapumassa sen pelimestoille.
Jerseyn etelärannikko
Ajoimme kaupallisen sataman läpi ja odotimme kovasti jonkun tulevan meitä vastaan kuten Guernseyllä. Ketään ei kuitenkaan näkynyt ja vesi oli vielä niin alhaalla, ettemme päässeet sisälle marinaan. Odotuslaiturissa oli jo toistakymmentä venettä, niinpä kiinnityimme ranskalaisen koulupurjealuksen kylkeen lauttaan toiseksi. Muut lautat olivat jo paljon isompia. Purjealus oli jatkamassa matkaa aamulla, joten tästä meillä on helppoa lähteä marinaan, kun satamankynnys avataan myöhään illalla.
Jerseyn laivasatama
Andrus meni tutkimaan, miltä marina näyttää ja hän tuli synkkäilmeisenä takaisin. Marina oli tupaten täynnä ja veneet olivat sikin sokin eri lautoissa. Lisäksi joka lautassa oli sekaisin eri kokoisia veneitä toistensa kyljessä. Siellä täällä oli kieltolappuja, mihin ei saa kiinnittyä. Veneitä oli kuitenkin niilläkin paikoilla. Myöskään satamatoimistossa ei osattu kertoa mitään muuta kuin kynnyksen avausaika ja laituripaikan hinta.
Jerseyn marinan vuorovesikynnys
Saint Helierin marina Jerseyllä
Venelautat Saint Helierin marinassa Jerseyllä
Illan myötä meidän kylkeen tuli vielä kolme muuta venettä. Meidän yllätykseksi kukaan heistä ei halunnut sisään marinaan. Niinpä aloimme järjestämään köysiä siten, että Suwena saadaan puoli kahdeltatoista yöllä lautan välistä pois ja pääsemme odottamaan tänään juuri keskiyöllä tapahtuvaa satamakynnyksen avausta. Kyllä huomaa, että täällä veneilijöille lautoissa oleminen on niin tavallista, että kaikki köysihässäkkä ja meidän myöhäinen lautasta poistuminen tapahtui erittäin vaivattomasti ja jouhevasti ilman mitään suurta dramatiikkaa.
Saint Helierin marinan odotuslaituri
Jälleen hämmästyimme, sillä yhtään venettä ei lähtenyt satamasta pois ja vain muutama muu vene meidän lisäksi ajoi kanssamme sisälle marinaan. Oli jo pimeää ja Andrusia ei huvittanut lähteä pyörimään Suwenalla ahtaassa satamassa löytääksemme parhaan laituripaikan. Laitoimme Suwenan kiinni heti ensimmäiseen portin sisäpuolella olevaan hammerhead paikkaan. Periaatteessa siihenkään ei olisi saanut kiinnittyä, sillä se oli melkein portin edessä. Noh, henkilökuntaakaan ei näkynyt ja me ajattelimme, että on helpompaa vaihtaa paikkaa sitten aamulla valoisan aikaan. Laiturin kulkuportti oli toki jo kiinni, eikä meillä ollut siihen koodiakaan. Oli aika mennä nukkumaan ja katsellaan tilannetta uudestaan sitten uuden aamunsilmin.

Aamulla meitä odotti jälleen useampi yllätys. Ensiksi satamaheijaria ei kiinnostanut pätkääkään, että me olimme tuolla portin edustan paikalla, kunhan vain satamamaksu oli maksettuna. Toiseksi virtapistoke oli 32 ampeerin mallia ja vielä tuollainen adapteri valikoimastamme puuttui. Onneksi satamatoimistosta saimme sen lainaan. Paras yllätys oli kuitenkin Suwenan kanssa samasta laiturista löytynyt tuttu vene, Sweet Surrender. Olimme tavanneet edellisen kerran Cruising Associationin tapahtumassa pari vuotta sitten Orwell-joella, kun olimme matkalla Englannin itärannikolla kohti Skotlantia.
Sweet Surrender-vene Jerseyllä
Suwena Saint Helierin marinassa Jerseyllä
Saint Helierin kaupunki oli ihan viehättävä. Sataman ympäristö on vaan jokseenkin kaupallisen oloinen. Jerseyn matkamme aikana keli jatkui koko ajan sateisena ja tuulisena. Aika vierähti naapuriveneilijöiden kanssa seurustellessa sekä pienillä kävelyretkillä lähialueella aina kun sade hetkeksi hellitti. Harmi, Jersey jäi meille aivan liian vähälle tutkimiselle. Toivottavasti pääsemme tänne joskus uudestaan.
Saint Helierin kävelykatu

Guernsey, Kanaalisaaret 6.7. - 10.7.

  • Posted on: 10 February 2016
  • By: Eve

Jo useampi maili ennen St Peter Port kaupunkia alkoi purjeveneistä muodostua jono. Tarinat siitä, että satama on sesonkiaikana tupaten täynnä eivät olleet tuulesta temmattuja. Viimeinen puoli mailia meni kuin moottoritiellä - kaikki veneet peräkkäin jonossa. Sataman suulle muodostui vielä herrasmiesmäinen jono, jossa pikku hiljaa matkasimme eteenpäin (stop-go tyylillä) kuten moottoritieruuhkassa. Jokaiselle veneelle tuli nimittäin vastaan tullivirkailija, joka antoi tervetulopaketin sekä tullikaavakkeen täytettäväksi ja laiturin viereiseen postilaatikkoon pudotettavaksi. Samalla hän tiedusteli kunkin veneen paikkatoiveita ja osoitti joko laituri- tai odotuspaikan. St Peter Portissa voi valita, haluaako jäädä vuorovesialueelle laituriin vai siirtyä satama-altaaseen vuorovesikynnyksen sisäpuolelle.
St Peter Portin satamaheijari vastaanottamassa venettä Guernseyllä
Me halusimme mennä sisäaltaaseen, johon pääsee vain ylävedellä, kuten näytti moni muukin haluavan. Odotuslaiturissa veneet odottivat kynnyksen avautumista viisi venettä syvissä venelautoissa, yhteensä nelisenkymmentä venettä.
Veneet odottamassa ylävettä Guernseyllä
Satamaheijarit tekivät todella hyvää työtä. Heillä oli tarkasti tiedossa, mitkä veneistä pyrkivät sisäaltaaseen. Jo odotuslaituriin venelautat muodostettiin veneiden pituuden mukaan, joista vuorollaan kukin vene sai luvan ajaa sisälle kynnyksen avauduttua. Jokainen vene saatettiin jollalla yksi kerrallaan sisälle sille varatulle paikalle. Kaikki saivat juuri sopivan kokoisen paikan ja allas tuli järjestelmällisesti täytettyä. Hyvin tehty!
Suwena St Peter Portin satamassa Guernseyllä
Iltanäkymä St Peter Portin satamassa Guernseyllä
St Peter portin satamaa sanotaan yhdeksi viehättävimmistä satamista, niin on myös itse kaupunki. Guernseyn saari on tunnettu kansainvälisenä liikekeskuksena. Olikin viehättävää, miten näin kuumana ja kauniina kesäpäivänä kävelykadulla kulki niin liikemiehiä puvuissaan kuin rennoissa shortseissa kuljeskelevia lomalaisia sekaisin. Kaikki oli periaatteessa perinteisessä englantilaisessa järjestyksessä, jota mukavasti pehmensi siellä täällä kuuluva soljuva ranskan kieli.
St Peter Portin kävelykatu Guernseyllä
St Peter Port, Guernsey, Kanaalisaaret
Guernsey on yllättävän pieni saari, koko noin 12x10km. Me kiersimme saaren ympäri bussilla. Se on helppoa, sillä bussit no 91 kiertävät myötäpäivään ja no 92 vastapäivään. Kierros kestää noin 90 minuuttia ja maksaa yhden punnan. Guernseyn oma punta vastaa arvoltaan Englannin puntaa. Bussi olikin täpösen täynnä turisteja, jotka halusivat vain nähdä paikkoja, eikä monikaan heistä jäänyt matkalla pois.
St Peter Portin bussiasema Guernseyllä
Saarella on paljon patikointireittejä. Parasta olisikin mennä bussilla jonkin sopivan reitin alkuun ja tarpeeksi patikoituaan palata bussilla kotiin. Me jäimme pois Guernseyn luoteisrannikolla Vazon Bayssä, jossa on runsaasti matalia hiekkarantoja. Pysähdyimme syömään jätskit samalla, kun ihailimme surffareita vedessä. Useamman päivän länsituulet olivat tehneet mukavan mainingin ja surffikouluissa näytti olevan runsaasti innokkaita oppilaita.
Surffareita Guernseyn luoteisrannikolla
Guernseyn itärannikon maisema on kaikkein näyttävintä. Korkeat rantakalliot yhdistettynä vehreään luontoon sekä upea merinäköala naapurisaarille, Hermiin ja Sarkiin. Aurinko paistoi mahtavasti, niinpä lähdimme testaamaan kävelypolkuja. Suuntasimme St Peter Portin satamasta etelään kohti Fermain lahtea ja siellä olevaa kahvilaa. Reitti oli mahtavaa ylä- ja alamäkeä, välillä täysin puiden alla melkein säkkipimeässä ja sitten putkahdimme komeiden villojen vierestä seuraavaan polunmutkaan ja auringonpaisteeseen. Kun lopulta laskeuduimme rantakallion syliin rakennettuun kahvilaan, oli puhti täysin pois, vaan mieli oli sitäkin korkeammalla.
Guernseyn itärannikko
Fermain lahti näytti myös olevan aika kivan näköinen ankkuripaikka. Harmiksemme tuuli oli puhaltanut monta päivä ja vaikka olimme suojanpuolella, niin pieni swelli tuli kuitenkin lahdelle. Kuulimme, että parhaat ankkurilahdet ovat naapurisaaren Sarkin ympärillä, mutta siellä ei ole yhtään täysin suojaisaa ankkuripaikkaa. Meidän mielikuvitus kävi kuitenkin kierroksilla. Tänne tulemme vielä takaisin ja toivottavasti silloin ilma on vähän suosiollisempi.
Fermain lahti Guernseyllä
Seuraavaksi jatkoimme etelään kohti seuraavaa voutikuntaa, Jerseyn saarta.

Purjehdus Brittein saarten ympäri 16.7.2013 - 6.7.2015

  • Posted on: 2 February 2016
  • By: Eve

Melkein päivälleen kaksi vuotta sitten lähdimme Cherbourgista Ranskasta ja purjehdimme Isle of Wightin saarelle Iso-Britanniaan. Nyt 2475 merimailin jälkeen olemme jälleen valmiit ylittämään Englannin kanaalin takaisin mantereelle.

Viime kerralla meri oli peilityyni ja moottoroimme suoraan kanaalin yli. Olimme silloin onnekkaita, emmekä edes joutuneet väistämään laivoja, sillä satuimme juuri sopivaan väliin rahtilaivojen jonossa.

Tällä kertaa meidän kanaalinylitykselle Salcomben ja Alderneyn välillä osuu liikennejako-vyöhyke eli TSS. Voisimme kiertää sen ja mennä joko ensiksi itään ja kääntyä TSS:n jälkeen etelään tai suunnata heti hieman kaakkoon ennen aluetta ja kääntyä vasta sitten itään. Tuuliennuste lupasi kaakkoistuulta, myöhemmin kääntyen itätuuleksi. Lähdettyämme yritimme purjehtia niin etelään kuin mahdollista ohittaaksemme TSS alueen. Tuuli ei kuitenkaan ollut samaa mieltä ennusteen kanssa ja se kääntyi itsepäisesti myötäpäivään kohti etelää. Olimme lähes puolivälissä kanavan yli ja saavuttamassa TSS aluetta. Kansainvälisissä meriteiden säännöissä (COLREGS) kielletään ehdottomasti ylittämästä TSS aluetta muutoin kuin 90 asteen kulmassa suhteessa laivaliikenteeseen. Samalla AIS näytti, että meitä oli nopeasti lähestymässä useampi tuhat jalkaa pitkä merihirviö, niinpä ei auttanut kuin polkaista moottori käyntiin ja moottoroida loppu matka kanaalin yli.

Olimme matkalla Alderneyn saarelle. Muutamana viime päivänä olimme lueskelleet koko joukon oppaita ja pohtineet, pitäisikö meidän mennä Alderneyn vai Guernseyn saarelle. Sääennuste lupasi kovia tuulia tulevalle viikonlopulle. Viime hetkessä kesken matkaamme vaihdoimme määränpäätä ja käänsimme kokan kohti etelää ja Guernseyn saarta Alderneyn sijasta.

Näin ollen teoriassa meidän Brittein saarten kierros ei ihan täyttynyt, koska emme ylittäneet omaa peräaaltoa. Täyskierroksesta jäi puuttumaan vain vaivaiset 24 mailin verran. Teoriasta viis, käytännössä olemme nyt purjehtineet Brittein saarten ympäri kahdestaan omalla veneellä – hyvä me!

Reittimme vei meidät Etelä-Englannista Solentilta itään ja palasimme Pohjanmerelle pian ohitettuamme Doverin valkoiset kalliot. Purjehdimme Englannin ja Skotlannin itärannikkoa ylös pohjoiseen Orkneyn saarten kautta Shetlantiin saakka. Palatessamme alas Shetlannista ohitimme salakavalan Cape Wrathin niemen ja saavuimme uskomattoman kauniiseen Länsi-Skotlantiin. Sieltä jatkoimme edelleen etelään pysähtyen Pohjois-Irlannissa ja Mansaarella, joita seurasi lukuisat Itä- ja Etelä-Irlannin rannikkopaikat. Ylitettyämme Kelttimeren ja pysähdyttyämme Scillynsaarilla olimme palanneet takaisin Englannin kanaaliin, jossa purjehdimme jälleen itään Etelä-Englannin rannikkoa seuraillen.
Suwenan purjehdus Brittein saarten ympäri
Olisi kerrassaan mahdotonta nimetä vain yksi suosikkipaikka meidän kaksi vuotta kestäneeltä purjehdukselta. Vierailimme yhteensä 50 eri satamassa ja ankkuripaikassa, joista todella moni oli ihan mielettömän mahtava. Kuten sanotaan, Brittein saarilla kaikki riippuu säästä. Olemme istuneet satamassa parikin viikkoa odottaen, että tuuli puhaltaa pahimman voimansa pois. Joskus taas meidän piti kiiruhtaa eteenpäin aiemmin kuin olimme suunnitelleet, sillä kovia tuulia oli luvassa. Emmekä halunneet jäädä tuulen vuoksi nalkkiin. Toisaalta pääsimme nauttimaan lukuisista aurinkoisista päivistä ja upeista purjehduksista.

Jos kuitenkin pitää valita vain yksi paikka, mihin haluaisimme palata, niin se on Fair Islen saari. Voisimme myös helposti viettää yhden kokonaisen kesän Länsi-Skotlannin lukemattomilla ankkurilahdilla. Voisimme myös liputtaa Scillynsaarten ja monien Etelä-Englannin jokisuistojen puolesta.

Lähestyessämme Guernseyn saarta olimme onnesta soikeina ja täynnä onnistumisen riemua. Hei, me todella teimme sen! Kun kaksi vuotta sitten pohdimme kovasti, että jatkaisimmeko suoraan Välimerelle vai purjehtisimmeko ensin Brittein saarten ympäri, niin nyt voimme sanoa, että päätös oli ehdottomasti oikea.

Sivut