Suwenan matkasuunnitelma 2016

  • Posted on: 3 June 2016
  • By: Eve

Olemme nyt purjehtineet kahdeksan veneilykauden aikana yli 9200 merimailia ja matkamme on kulkenut 17 eri maan kautta. Ajatuksemme on yhä matkata vuosi vuodelta eteenpäin etsien uusia purjehdusalueita.

Alkuperäinen tämän kesän suunnitelma oli pyöriä vielä hieman täällä Bretagnessa ja kiepata Bretagnen luoteisnurkan eli Finistèren ympäri jatkaen Biskajan rantoja myötäillen, jonka jälkeen Suwena olisi jäänyt talvehtimaan La Rochelliin, Euroopan suurimpaan marinaan. Yllätykseksemme siellä oli 15 kuukauden jono ja hintakin oli 1,5-kertainen verrattuna Roscoffiin, joten kesäsuunnitelmat menivät uusiksi.

Itse asiassa alkoi tuntua, että tänä kesänä haluamme tehdä vähän erilaisen purjehduskesän. Bretagnessa tuntuu olevan paljon nähtävää, sillä olemme saaneet hyviä suosituksia ranskalaisilta veneilijöiltä. Miksipä emme koluaisi Bretagnen rannikkoa hieman tarkemmin?

Viime kesänä pidimme kovasti Kanaalisaarista ja ajan puutteen vuoksi esimerkiksi Alderney, Sark ja Herm odottavat meidän ensi visiittiä edelleen.

Suwenalla on myös oma laituripaikka valmiina Roscoffissa, joten tavoistamme poiketen Suwena viettää toisenkin talven tutussa satamassa.

Tavallisesti teemme tarkemman päiväsuunnitelman aikataulumme pohjaksi. Tänä kesänä pläni on toinen: antaa tuulen ja fiiliksen päättää, mihin kulloinkin Suwena Bretagnessa ja Kanaalisaarilla kokkansa suuntaa.

Voit jälleen seurata Suwenan seikkailuja blogistamme ja matkata kanssamme meren aalloilla.

Suwenan kauden 2015 yhteenveto

  • Posted on: 1 June 2016
  • By: Eve

Meille matkapurjehdus on antanut upeita kokemuksia aina uusissa maissa ja kaupungeissa. Tämä viides matkavuosi 2015 Nauticat 441 Suwenalla kohti kauempia vesiä kerrytti Suwenalle 1025 uutta merimailia lisää, seitsemän vieraslippua ja lähes koko kelttikielten kierroksen. Paljolti myös seilasimme reilu tuhat vuotta myöhässä viikinkien vanavedessä.

Meitä viehättää matkaveneilyssä juuri uusien kulttuurien näkeminen ja kokeminen. Saamme elää hetken paikallisten ihmisten arkea ja näin oikeasti matkustaminen antaa muutakin kuin pikapyrähdyksen viikonlopuksi johonkin turistialueelle.

Lähdimme matkaan Skotlannista Troonista (skottigaelin alueelta), josta purjehdimme Pohjois-Irlantiin. Teimme mutkan pois vihreältä saarelta poiketessamme Mansaarilla (manksin kielen kodossa). Sen jälkeen Irlannin rannat idästä etelään tuli tutuiksi samalla, kun ihan katukielenä raikasi iiri eli Irlannin gaeli.

Vain kymrin kieli jäi väliltä ohittaessamme Walesin, kun yöpurjehdimme Kelttimeren yli säkenöivän tähtitaivaan alla Etelä-Irlannista suoraan Scillynsaarille. Pysähdyimme myös muutamassa Etelä-Englannin kaupungeissa, jolloin ainakin Falmouthissa pääsimme kuulemaan kornia. Purjehdimme tietysti Kanaalisaarille ja sieltä päätimme kesäpurjehduksemme Pohjois-Bretagnen rannikolla, jossa bretonin kieltä edelleen puhutaan.

Tänä kesänä jäimme tuulen ja lasahtaneiden akkujen vuoksi nalkkiin kahdeksi viikoksi Dubliniin, joten Irlannin aikamme pitkittyi ja Etelä-Englanti ja Kanaalisaaret jäivät ehdottomasti liian vähälle ajalle. Irlannin itärannikkoa ei turhaan sanota veneiden moottoritieksi. Näin jälkikäteen ehkä meidänkin olisi pitänyt purjehtia nopeammin pidemmillä legeillä etelärannikolle, Irlannin todellisille purjehdusmestoille. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi kannattanut kiertää Irlanti länsirannan puolelta, mutta onneksi pyörähdimme Irlannin länsirannalla vuokra-autolla.

Scillynsaaret olivat ehdottomasti koko kesän helmi matkallamme. Uskomattoman ihana luonto ja trooppinen kasvillisuus antoivat saarille ihastuttavan ilmeen. Kanaalisaarista pidimme myös sen verran paljon, että toivomme palaavamme sinne uudestaan.

Iso juttu tällä kaudella oli tietysti Brittein saarten kierroksen täyttyminen kahden vuoden purjehduksen jälkeen. Tuntui huikealta, kun ylitimme Englanninkanaalia tällä kertaa kohti manteretta. Me todella teimme sen ja saimme kierroksemme päätökseen.

Pari vuotinen Brittein saarten kierroksemme vei meidät ensin Etelä-Englannista Solentilta itään ja palasimme Pohjanmerelle pian ohitettuamme Doverin valkoiset kalliot. Purjehdimme Englannin ja Skotlannin itärannikkoa ylös pohjoiseen Orkneyn saarten kautta Shetlantiin saakka. Palatessamme alas Shetlannista ohitimme salakavalan Cape Wrathin niemen ja saavuimme uskomattoman kauniiseen Länsi-Skotlantiin. Sieltä jatkoimme edelleen etelään pysähtyen Pohjois-Irlannissa ja Mansaarella, joita seurasi lukuisat Itä- ja Etelä-Irlannin rannikkopaikat. Ylitettyämme Kelttimeren ja pysähdyttyämme Scillynsaarilla olimme palanneet takaisin Englannin kanaaliin, jossa purjehdimme jälleen itään Etelä-Englannin rannikkoa seuraillen. Saapuessamme Guernseylle oli todella ankkurimaljan aika!

Kauden 2015 blogimerkinnät pääset lukemaan blogiarkistosta.

Suwenan lokitiedot 2015

  • Merimailit: 1025 M, joista purjeilla 24 %, moottoripurjehtien 17 % ja koneajoa 59 %
  • Moottoritunnit: 141 h
  • Generaattoritunnit: 28 h
  • Dieselkulutus sis. ajo, generaattori ja lämmitys: 656 l
  • Makeavesi: 10440 l, 85 l/vrk
  • Satamat 18 + ankkuripaikat 8: 26 kohdetta
  • Yöpyminen veneessä: 123 yötä
  • Sulutus: 4 sulkua
  • Jollan polttoainekulutus: 5 l
  • Pisin matka: 140 M Kinsale, Irlanti – Hugh Town, Scillynsaaret

Tréguier - Roscoff 19.7. - 24.7.

  • Posted on: 1 June 2016
  • By: Eve

Paimpolista tähtäilimme lähtömme yläveden seutuville, jotta Andrusin ja Esan edellisen päivän 3d-mallinnus reitin oikaisussa onnistuisi, ja onnistuihan se. Kumpikin silmätarkkana seurasi eilisiä kuivalla merenpohjalla seisoneita ja tänään meriveden kietomia merimerkkejä. Oikopolku ei sinällänsä lyhentänyt reilua mailia enempää matkaa, mutta hauskaa se oli seurata eilistä suunnitelmaa.
Suwena lähdössä Paimpolista
Seuraava etappimme oli purjehtia Île de Bréhat saaren eteläpuolelle ankkuriin. Ankkurissa yöpyminen oli gasteillemme uusi kokemus. Paimpol on hyvin suojainen länsituulilla. Aurinko paistoi kauniisti ja päivä oli lämmin. Ajatuksemme oli olla ankkurissa Île de Bréhatilla ja nauttia kesäpäivästä. Tuuli kuitenkin puhalsi luoteesta ja saarten suojasta huolimatta Atlantilta tuuli puhalsi kylmästi. Lisäksi ankkuri ei asettunut heti suorilta kunnolla ja jouduimme vaihtamaan paikkaa. Pidimme sitä merkkinä, että ehkäpä meidän pitää vielä jatkaa matkaa. Pian ankkuri oli ylhäällä ja uusi pläni tehtynä. Jatkoimme matkaa Le Jaudy-joelle Tréguierin edustalle ja laskimme uudestaan koukun. Päivän legiksi tuli 23 mailia.
Osteriviljelmiä Jaudy-joella Bretagnessa
Esa vahdissa Jaudy-joella Bretagnessa
Merimerkki alavedellä Bretagnen rannikolla
Iltasella auringonpaiste vaihtui tihkusateeseen, ja tuulta ei ollut lainkaan.
Olimme ankkuroineet erittäin rauhalliseen joenmutkaan Le Jaudy-joella ihan Tréguierin edustalla. Varsinkin kun muut veneet jatkoivat ylävedellä satamaan, saimme joen yöksi kokonaan itsellemme.
Ihana ankkuripaikka Jaudy-joella Bretagnessa
Iltauinti joella, jota seurasi päivällinen Suwenan keinahdellessa joella ankkurissa vanhan ranskalaisen châteaun varjossa, eivät olleet lainkaan hassumpi päätös päivälle.

Rauhallisen yön jälkeen nostimme aamulla ankkurin ja suuntasimme kohti Roscoffia, Suwenan talvehtimissatamaa. Kesän viimeinen purjehduslegi sujui rattoisasti. Aina siitä kesän viimeisestä legistä pitää jotenkin aivan erityisesti nautiskella.
Ranskalaista maalaismaisemaa Jaudy-joella Bretagnessa
Olimme varanneet Suwenalle paikan Roscoffista jo kevättalvella. Roscoffin satama on rakennettu vuonna 2013 ja satama on edelleen uudehko ja hyvässä kunnossa. Saimme Suwenalle erinomaisen laituripaikan ja olimme tyytyväisiä satamavalintaamme myös nyt kun pääsimme sen paikanpäällä näkemään.
Roscoffin marina
Suwena Roscoffin satamassa
Merja ja Esa vuokrasivat sähköpyörät ja lähtivät tiistaina kiertämään Roscoffin niemeä, sillä aikaa kun me valmistelimme jo Suwenaa talvea varten.

Kaupungin kesäkaudeksi järjestämä ilmainen Rosko Bus -linja on näppärä apu, jolla pääsee helposti huvivene- ja lauttasatamasta niin Roscoffin keskustaan kuin myös läheiseen ruokakauppaan. Kävellen keskustaan menee noin varttitunti. Roscoffin keskustassa on muutamia ravintoloita ja tietysti useita lättylöitä eli crêperies ja mikä parasta, myös oma Belle-Iloise kauppa.
Roscoffin kävelykatu
Roscoffin vanha satama kaupungin edustalla
Tuoretta kalaa Roscoffin vanhassa satamassa
Liikenneympyrä Roscoffin keskustassa
Roscoff, Bretagne
Ile de Batz yhteysalus lähdössä Roscoffista alavedellä

Meidän saapuessa Roscoffiin oli keskustassa lähialueen siideritilan esittelyteltta. Elävää musiikkia ja iloisia ihmisiä ja siiderin maistelua, tämähän vaikuttaa lupaavalta satamakaupungilta Suwenalle.

Perjantaina me seurasimme Esan ja Merjan keskiviikkoisia jalanjälkiä kohti kotia. Ensin paikallisjunalla Roscoffista Morlaixiin, josta nopealla TGV-junalla Pariisiin tai vaikkapa suoraan Charles De Gaullen lentokentälle. Neljän tunnin junamatkalla matkaa taittuu mukavat 600 kilometriä, nopeaa vai mitä?
Roscoffin juna-asema

Snif, tuntuu niin haikealta jättää Suwena veteen odottamaan koko talveksi tänne Bretagneen, kunnes taas uusi purjehduskausi on käsillä.

Paimpol 17.7. - 19.7.

  • Posted on: 31 May 2016
  • By: Eve

Saint-Malosta lähtö sujui mallikkaasti ja pian sulku jäi taakse ja olimme merellä.
Suwena lähdössä St Malosta
Velipoika on kova kalamies. Meidän vieheet ovat tähän asti pysyneet tiukasti säilytysrasioissaan keulapiikissä. Torstaina sataman hyvinvarustellusta veneilykaupasta Esa valikoi asiantuntevasti pitkäsiiman, jonka ensi kaste on tarkoitus tehdä matkalla Saint-Malosta Paimpoliin, samalla kun keulaboksista kaivamme kauan odottaneen virvelin esille.

Kun kalastuskieltoalue jäi taaksemme, laskimme vieheet vesille. Esa opetti minua laskemaan pitkäsiimaa. Ensimmäisen vendan jälkeen menivät virvelin siima ja pitkäsiima sotkuun. Siimojen selvittely paransi myös kovasti kalaonneamme, sillä innokkaina kalastajina unohdimme ottaa uuden uutukaisesta pitkäsiimasta koukkujen suojatulpat pois.
Esa ja pitkäsiima Bretagnessa
Esa selvittämässä kalavieheitä Bretagnen rannikolla
Tuuli keveni ja meidän vauhti putosi kolmeen solmuun ja sitten alkoikin tapahtua. Samantien saimme neljä makrillia. Teimme työnjaon, että pojat huolehtii vieheistä ja saaliinperkauksesta, ja me tytöt huolehdimme kalansäilyttämisestä päivälliseen saakka. Vähän väliä kannelta raikasi innostunut huuto: ”KALA!”
Esa ja makrillisaalis Bretagnen rannikolla
Suositusnopeus siimalle oli 2-3 solmua ja se todella oli niin. Saimme kaikenkaikkiaan kymmenen makrillia. Olimme vain niin innoissaan, että meillä jäi suuret kalat saamatta, kun ahnehdimme herkulliset makrillit pois syötinvirasta. Näin meitä myöhemmin neuvottiin, että ensin houkutellaan siimaan makrillit, joilla sitten ne isot kalat saadaan. No, ehkä sitten ensi kerralla.

Suwenan kalakaverina kävi myös pyörähtämässä iloisia delfiinejä. Ne sukelsivat veneen ali ja taisivat saada myös oman ateriansa makrilliparvesta. Oli jo sen verran ilta, että leikit oli leikitty ja taisi olla ilta-aterian aika heilläkin.

Saavuimme Paimpoliin juuri yläveden aikaan. Pääsimme ajamaan vain sulusta sisälle. Alavedellä se kuivuu kokonaan viimeisen mailin matkalta, joten purjehdusaikataulumme osui todella nappiin.
Karikkoja Paimpolin edustalla Bretagnessa
Bretagnen rannikkoa
Paimpolissa on kaksi satama-allasta. Satamaheijari tuli meitä vastaan osoittamaan oikein hyvän paikan perimmäisen satama-altaan perältä.
Paimpolin satamakapteeni vastaanottamassa Suwenaa
Saimme Merjan kanssa nautiskella kesäillasta, kun Esa fileeroi ja Andrus paistoi meille makrillifileitä. Muistelimme Andrusin kanssa, että viimeksi näin hyvää makrillia saimme, kun Orkneysaarilla Westrayn satamakapteeni tuli iltasella kalasta liian suuren makrillisaaliin kera.
Merja ja Eve makrilli-illallisella Paimpolissa
Suwena Paimpolissa
Paimpol on idyllinen bretagnelaiskaupunki. Kävimme lauantaina kiertämässä Quilbenin niemen ympäri. Kävelimme merenrantaa kiertävää polkua pitkinnauttien luonnosta. Merikartassa on merkitty oikopolku, joka lyhentää muutaman mailin, kun suuntana on pohjoinen. Olimme patikoimassa sopivasti alaveden aikaan, ja täysin kuivunut merenpohja paljasti salaisuutensa. Pojat suunnittelivat seuraavan päivän oikopolkua ja painoivat mieleensä merimerkit, sillä merenpohja paljasti, ettei reitin varrella ollut kiviä. Harvoin sitä reittiä suunnitellaan ihan 3D:nä itse reittipisteellä.
Kukkakoristeita Paimpolissa Bretagnessa
Paimpolin edusta kuivuu alavedellä
Paimpolin edusta kuivuu alavedellä
Esa patikoimassa Paimpolissa
Eve, Merja ja Esa Paimpolissa

Paimpolin uima-allas täyttyy merivedestä ylävedellä

Esalle ja Merjalle kävi kuin meillekin - siiderin antiystäville. Jos yleensä siideriksi kutsuttu teollinen sokerineste ei miellytä, niin silloin on ainakin yksi syy lähteä matkalle Bretagneen ja Normandiaan. Täällä kasvaa satoja omenalajikkeita, joista ensin tehdään siideriä, sitten valmistetaan joko Pommeau likööriä tai Calvodosta.

Kun istahtaa bretagnelaiseen ravintolaan ja tilaa siideriä, saa yleensä karahvin siideriä ja kunnon mukit. Tämä siideri on ihan käsittämättömän raikasta ja maukasta. Se valmistetaan ilman lisättyä sokeria ja hiivaa. Myös Alkosta löytyy nykyään sekä Bretagnen että Normandian siidereitä. Tämä kesäinen kupliva juoma löytyy kuoharipullon kaltaisesti pullotettuna. Taisi velipojan kotiviininvalmistus vaihtua omenasiiderin valmistukseksi :-)

Voi sitä iloa, kun Paimpolin pikku kauppojen joukosta putkahti esiin la Belle-Iloise. Pariisilainen ystävämme Julie tutustutti meidät näihin suussasulaviin kalaherkkuihin Normadiassa pari vuotta sitten. Piti heti rynnätä ostamaan Moules au Curry -säilykkeitä ja tietysti tuoretta patonkia. Sitten vaan kipin kapin takaisin Suwenalle tekemään herkkuleipiä Suwenan uunissa. Tämä herkkumöhnä eli currylla maustettu simpukkatahna levitetään vain patongin puolikkaille ja uuniin. Kun simpukkatahna oikein kaivautuu tuoreen patongin sielunelämään – ah ja nauttimaan. Oi, miksi Belle-iloise ei ole avannut nettikauppaa muuta kuin Ranskan toimituksille?

St Malo 14.7. - 17.7.

  • Posted on: 17 May 2016
  • By: Eve

Irrotimme köydet Jerseyn Saint Helierissä upeana kesäpäivänä. Parin vuoden jälkeen Suwena palaa jälleen Euroopan mantereelle ja uudelleen Ranskaan. Tällä kertaa Suwenan kokka osoitti kohti Bretagnea, jossa Suwena tulee viipymään pidempään. Meillä on edessämme vielä 10 kesäistä purjehduspäivää Bretagnessa ennen kuin purjehduskausi 2015 on kasassa.

Saint Helieristä suoraan etelään sijaitsee ihastuttava, vanha kaupunki St Malo. Linnuntietä matkaa on vain reilu 30 merimailia, mutta matkalle osuu matalikko nimeltään Plateu des Minquiers. Kartan mukaan ylävedellä sen voisimme Suwenalla ylittääkin, mutta emme halunneet ottaa riskejä ja kiersimme sen suosiolla. Matkaa tuli 38 mailia ja olimme takaisin mantereella parin vuoden saarikierroksen jälkeen.
Grand Jardin majakka St Malon edustalla
St Malon vanha kaupunki mereltä päin
St Malossa on kaksi satamaa. Vuorovesialueella on Bas Sablons Marina. Siitä on vanhaan kaupunkiin kuitenkin pitkä matka, niinpä jonotimme usean muun veneen kanssa sulkuun ja pääsyä Bassin Vauban marinaan.

Yli sadan eri sulun jälkeen luulimme olevamme jo melko kokeneita suluttajia, kun lähestyimme Saint-Malon sulkua. Onhan siitä jo aikaa, kun 2010 jännitimme veneilyuramme ensimmäistä metrin rauhallista laskeutumista Nerkoon kanavassa. Olemme sen jälkeen suluttaneet kaikenlaisissa suluissa mukaan lukien suuret valtamerilaivojen laivasuluissa. Niinpä lähestyimme Saint-Malon sulkuja ihan rennosti ja sulutusköydet valmiina tai niin me luulimme.

Sulku on suunniteltu pääasiallisesti kaupallisille aluksille ja suuret kiviset kiinnityspollarit ovat vain sulun päällä. Kanavanseinillä ei ollutkaan mitään kiinnitystapaa huviveneille. Sulkupojat heittivät alas sulkuun ohuen vetonarulenkuran, johon oma köysi kiinnitettiin paalusolmulla. Köyden avulla he vetivät meidän köyden ylös pollariin kiinnitettäväksi, ja sama tehtiin niin keula- että peräköydelle. Meidän hommaksi jäi köysien kiristäminen sitä mukaan, kun vesi sulussa nousi. Näppärästihän se meni heti kun vaan älysimme, että ranskankielinen erittäin innokas selitys yritti pyytää meidän kiinnittämään oman kiinnitysköytemme heidän keveään naruun. Ehdimmekin jo huolestua, että noin ohut sulkunaru on kyllä aivan liian köykäinen meidän 20-tonnin ladylle. :-) No, jälleen löytyi erilainen tapa kiinnittää vene sulussa.
Eve St Malon Bassin Vauban sulussa
Jerseyn marinan kaaoksen jälkeen oli mukavaa tulla hyvin järjestettyyn marinaan. Satamaheijari oli jollalla vastassa ja osoitti jokaiselle veneelle paikan. Sataman jokainen kolo oli vierasveneitä täynnä. Eipä ihme, sillä Bassin Vauban marina oli suorastaan aitiopaikalla ajatellen illan juhlia ja ilotulistusta. Olihan Ranskan kansallispäivä 14.7. Ihmisiä virtasi kävellen jatkuvana jonona kohti vanhaa kaupunkia.
Veneitä saapumassa Bassin Vauban marinaan Saint-Malossa

Saapuessamme isojen veneiden aisapaikat olivat jo kaikki varattu ja meille osoitettiin maalaituripaikka kadun varrelta. Paikka oli erinomainen, sähkö ja vesi oli saatavilla sekä lisäksi siitä sai vielä 20 % alennuksen.
Suwena Bassin Vauban marinassa St Malossa

Kiersimme juhlahumun mukana ja nautimme herkullisen ranskalaisen päivällismenun. Kyllä tiesi tulleensa Ranskaan. Myöhemmin illasta oli mukavaa istuskella sitlodassa ja seurata ohi kulkevaa juhlaväkeä. Illan kruunasi upea ilotulitus, jota oli ihanaa seurata oman veneen takakannella ranskalaista roséviininä maistellen.
Ranskan kansallispäivän ilotulitus Bassin Vauban marinassa St Malossa

Odotimme kesävieraitamme saapuvaksi Suwenalle torstaiksi. Veljeni Esa vaimonsa Merjan kanssa olivat saapumassa elämänsä ensimmäiselle purjehdukselleen. Olimme olleet jo pitkään merellä, joten merisuolan huuhtelun ja vieraskaappien valmistelun jälkeen kiertelimme Saint-Malon mukulakaduilla vieraita odotellen.

Torstaiaamu valkeni ja Suwena oli valmiina kahden gastin saapumiseen. Hmm, niin me luulimme! Aamun ensi periskoopilla Suwenan ovelta on ihana nuuhkia kesäilmaa ja katsella, millainen päivä on tulossa. Nenä ovesta ulos, ”joo, kaikki ok”. Periskooppi ei kyllä ollut riittävä. Totuus valkeni vasta, kun astuimme takakannelle. Koko takakansi, siis koko takakansi oli täynnä linnun paskaa, joka oli kuivunut yön aikana tiikille. Sitä oli ihan aivan kaikkialla. No, ainakin vieraamme pääsivät saapumaan juuri kuurattuun Suwenaan!
Eve ja Merja Suwenan kannella St Malossa
Esa St Malon kaupunginmuurilla
St Malon vanha kaupunki on muurien ympäröimä keskiaikainen kaupunki. Se onkin Bretagnen yksi suosituimmista lomakohteista. Vanha kaupunki Intra-muros on kuuluisa Ranskan suurimpana ohukais- ja kalaravintolakeskittymänä. Me suurina merenelävien herkuttelijoina viihdyimme St Malossa erinomaisesti. Varsinkin kun saimme jälkkäriksi ranskalaiseen tapaan ohuen ohuita lättyjä (crépes) Grand Marnier liköörillä flambeerattuna. Nam nam.
Lomalaisia St Malossa
Ravintolahumua Saint-Malossa
Lomalaisia St Malossa
Mereltä päin katsottuna St Malossa on myös useampia rantoja auringonpalvontaan. Tällä kertaa niihin emme kerenneet, mutta tänne vielä palaamme Suwenalla uudestaan.

Sivut