Video Suwenan Whitbyn vierailusta

Pe, 13-02-2015 21:53 -- Eve

Englannin itärannikon yksi suosituimmista vierailukohteista on Whitby. Myös veneellä Whitby osoittautui kivaksi veneilykohteeksi. Whitby on vilkas kesäkaupunki, josta löytyy paljon historiaa kapteeni Cookista ja Draculasta lähtien.

Tule mukaamme Suwenan purjehdusvideon myötä viettämään hetki Whitbyssä ja lukaise myös blogimerkintä purjehduksestamme Whitbyyn kesällä 2014.

Avainsanat: 

Skotlannin matkapurjehduksen yhteenveto 2014

To, 05-02-2015 22:49 -- Eve

Tämä kausi oli jälleen erityinen ja mieleenpainuva. Nyt kun Suwena talvehti ensimmäistä kertaa vedessä, jatkui kausi molemmista päistä mellevästi; 27.1. – 24.11.

Olemme tottuneet, että talvisin meri on jäässä ja kesää veneilyineen odotetaan innolla lumisessa Suomessa. Nyt Suwena odotti meitä Ipswichissä Englannissa ja kauden ensimmäiset purjehdusmailit tehtiin jo tammikuussa, kun purjehdimme Suwenan Fox’s Marinaan taavettien asennusta varten. Asuimme ensimmäistä kertaa veneessä kiinteällä maalla taavettien asennuksen ajan.

Kevät valmistelujen jälkeen kesämatkamme pääsi alkamaan toukokuun 12. päivä, jolloin Suwenan kokka suunnattiin pohjoiseen pitkin Englannin itärannikkoa.

Englannin ja Skotlannin itärannikolla on tärkeää suunnitella reitti hyvin, jotta pääsee satamaan sisälle sen aukioloaikana. Monet satamat ovat avoinna vain muutaman tunnin yläveden molemmin puolin. Lisäksi virta ja merituulet rajoittavat ankkurointia, joten purjehtiminen jopa rannikon läheisyydessä vastaa avomeripurjehdusta.

Itärannikon mieleenpainuvimmiksi paikoiksi nousivat Whitby, Amble ja Arbroath. Sitten olikin jo aika siirtyä tutkimaan Orkneyn saaria. Orkney osoittautui kesän yhdeksi parhaista veneilykohteista. Orkneylaiset ovat todella ystävällisiä ja hymyileviä ihmisiä. Samoin Orkneyn uskomattomat neoliittisen ajan historialliset nähtävyydet suorastaan mykistivät meidät. Eikä pidä unohtaa Westrayn rapuja ja Orkneyn kuuluisia kaurakeksejä, jotka koukuttivat meidät kantamaan suolaisia kaurakakkusia paketti tolkulla kotiin saakka.

Matkalla Orkneyn saarilta Shetlantiin pysähdyimme ilman muuta Fair Islen saarella. Ymmärrämme hyvin, miksi Mantan miehistö, Auli ja Hannu, ihastuivat Fair Isleen, niin mekin. Kalliorannat täynnä lintuja ja pitkin saarta vapaana vaeltavat lampaat antavat ainutlaatuisen ilmeen saarelle keskellä Pohjois-Atlanttia. Joka ilta lintuobservatoriossa kokoontuivat lintubongarit kasaamaan yhteisen päivänsaaliin bongauksistaan. Fair Isle oli todella vierailemisen arvoinen saari.

Saapuessamme veneellä Shetlantiin tuntui, että olemme matkanneet jo todella kauas. Joka suuntaan mantereelle on vähintään usean päivän purjehdus ja joka päivä Atlantin tuulet puhalsivat itsepintaisesti. Vaikka lämpötila nousi parhaimmillaan 16 asteeseen, tuuli viilensi sään koleaksi. Shetlannin vuoden keskilämpötila on nimittäin vain 7 astetta. Shetlanti on karu ja jylhän kaunis saaristo. Kapeat tiet mutkittelevat ylös ja alas, niinpä maisemat vaihtuvat tiuhaan. Meidän maailman pohjoisimman palmun metsästys myös löysi voittajansa Shetlannista Scallowayn kylästä; 60 astetta 8 minuuttia pohjoista.

Kesän innokkaasti odotettu pääkohteemme oli Färsaaret, mutta rikkoutuneiden genoan varaosien odottelun ja Even pitkittyneen sairastumisen vuoksi jouduimme muuttamaan matkasuunnitelmaamme. Siispä Shetlannista suuntasimme kesän pisimmälle legille suoraan Länsi-Skotlantiin.

Länsi-Skotlannin ainutlaatuiset ja jylhänkauniit vuonot häikäisivät meidät. Vietimme heinäkuun purjehtien Sisä-Hebrideillä. Kun mieli teki eteenpäin, siirryimme seuraavalle saarelle ja löysimme toinen toistaan hienompia paikkoja. Mieleenpainuvimpina mainittakoon Loch Laxford vuonon huikeat vuoristomaisemat ja Plocktonin vehreät palmut ja ruusutarhat. Länsi-Skotlannin saarilla vierähtäisi helposti aikaa ja siitä huolimatta koluttavaa riittäisi.

Obanissa saimme naapuriveneen rouvalta erinomaisen vinkin talvisäilytyspaikasta. Hän kehui maasta taivaaseen Firth of Clyde lahdella sijaitsevan Troonin sataman; eikä kyllä yhtään turhaan. Troon osoittautui erittäin hyvin toimivaksi ja suojaisaksi satamaksi. Satamahenkilökunta on paikalla 24/7, joten Suwena on hyvissä käsissä tämän talven.

Olemme palanneet veneelle vielä muutaman kerran syksyn mittaan tekemään syyshuoltoja ja valmistelemaan venettä seuraavaan kauteen. Ensimmäistä kertaa olemme viettäneet yön veneessä hurrikaanin hännän ravistaessa Suwenaa niin, että tuuli ei enää vinkunut, vaan se jyrisi. Positiivista on todellakin Troonin sataman suojaisuus, sillä kovienkin tuulten puhkuessa ei satamaan tule swelliä eli maininkia rikkomaan veneitä.

Kauden 2014 kokonaismaileiksi kertyi 1162 merimailia ja veneellä vietimme 127 yötä. Olemme seilanneet jo yli 8000 merimailia veneilyharrastuksemme myötä, joista Nauticat Suwenan lokiin on kertynyt niistä yli 5000.

Tällä kaudella uusia satamia pääsimme näkemään 16 erilaista. Ennen kaikkea tavoitteemme viettää enemmän aikaa ankkurissa toteutui. Vietimme rauhaisia hetkiä yhdeksässä luonnonkauniissa ankkurissa.

Saimme jälleen kehittää myös merimiestaitojamme. Uusi kokemus meille oli yli vuorokauden purjehdukset, miten yövahdit ja pitkät legit meidän pitää hoitaa. Pisin legimme oli 154 mailia Shetlannista Loch Laxfordille. Legi kesti 31 tuntia. Myös purjeiden reivaamisesta saimme oppitunnin, kun emme tarpeeksi ajoissa vähentäneet purjeita matkalla Fair Isle saarelta Shetlantiin ja Suwena broutsasi. Meille tuli myös rutkasti ankkurointikokemusta niin virtaavassa kuin syvässä vedessä ankkuroitaessa. Veneily onneksi opettaa koko ajan. Omien taitojen hiominen on innostavaa ja kokoaikaista puuhaa.

Kauden 2014 Skotlannin purjehduskierroksen blogimerkinnät pääset lukemaan blogiarkistosta tai katsomaan vuoden 2014 ranking listan.

Suwenan lokitiedot 2014

  • Merimailit: 1162 M, joista purjeilla 28 %, moottoripurjehtien 5 % ja koneajoa 67 %
  • Moottoritunnit: 174 h
  • Generaattoritunnit: 32 h
  • Dieselkulutus sis. ajo, generaattori ja lämmitys: 860 l
  • Makeavesi: 9540 l, 75 l/vrk
  • Satamat 16 + ankkuripaikat 9: 25 kohdetta
  • Yöpyminen veneessä: 127 yötä
  • Sulutus: 7 sulkua
  • Jollan polttoainekulutus: 5 l
  • Pisin matka: 154 M Lerwick, Shetlanti - Loch Laxford, Länsi-Skotlanti

Kartta Suwenan vuoden 2014 satamista ja kesämatkasta.

Avainsanat: 

Suwenan purjehduskauden 2014 ranking

To, 05-02-2015 22:44 -- Eve

Veneilykauden 2014 aikana vierailimme yhteensä 16 eri satamassa ja yhdeksässä ankkuripaikassa, joista meidän ranking listalle pääsevät seuraavat paikat:

Paras satama top 3

  • Troon, Firth of Clyde, Länsi-Skotlanti: suojaisa, hyvin ylläpidetty satama, kaikki hommat toimivat
  • Amble, Northumberland, Itä-Englanti: ystävällinen palvelu, hyvät laiturit, tervetulopaketti tietoineen oli odottamassa valmiina myös satamatoimiston aukioloaikojen ulkopuolella
  • Pierowall, Westray, Orkney: satamakapteenin henkilökohtainen ja ystävällinen asiakaspalvelu teki meihin vaikutuksen

Paras ankkuripaikka top 4

  • Plocktonin edustan ankkurilahti, Länsi-Skotlanti: Skotlannin ylämaan helmi on arvonimensä mukainen. Postikorttimaisema kallioille, joilla metsän keskellä kohoaa linna. Kylän puolella huojuvat palmut vehreän ruusutarhojen ympäröiminä
  • Loch Laxford, Luoteis-Skotlanti: keskellä jylhiä, korkeita kallioita ja puhdasta luontoa, suojaisa kaikilta tuulilta, kaukana ja kuulumattomissa maailmanmenosta ja kännyköistä
  • Rousay, Orkney: keskellä Orkneyn saaristoa, monen pienen saaren ympäröimänä Pohjois-Atlantilla, rauhallinen maalaismaisema saaristolaisittain
  • Tobermory, Isle of Mull, Länsi-Skotlanti: kaunis ja suuri ankkurilahti vesiputouksineen

Paras veneilykohde top 5

  • Plockton, Länsi-Skotlanti: uskomattoman kaunis kokonaisuus, kylä jollamatkan päässä, rantakadulla välimerellinen tunnelma ja vielä keskellä skottilinnojen maisemaa
  • Fair Isle: saari keskellä Pohjois-Atlanttia, rikasluonto ja lintuobservatorio, tunnelma kuin olisi astunut sisälle romaaninsivuille
  • Orkneyn saaret: huikeaa historiansiipien havinaa neoliittiseltä kaudelta alkaen, paljon nähtävää ja tutkittavaa, kaikki saaret omansalaisia, ystävälliset ja rennot ihmiset
  • Hebridit, Länsi-Skotlanti: lukuisat, luonnonkauniit saaret ankkurilahteineen ja vuonoineen
  • Whitby, Yorkshire, Itä-Englanti: toimelias rantakaupunki, merellinen henki, saa astella kapteeni Cookin ja Draculan jalanjäljissä

Parhaat nähtävyydet top 5

  • Skara Brae Orkney: 3200 - 2200 eaa säilynyt kivikylä ihmisasumuksineen
  • Fair Islen lintuobservatorio: pienellä saarella keskellä Pohjois-Atlanttia
  • Länsi-Skotlannin vuonot eli lochit: keskellä luonnonrauhaa, vuorenkokoisten kallioiden välissä pieni ihminen pikku purrellaan
  • Plockton, Länsi-Skotlanti: mikroilmasto vehreine palmuineen ja ruusupuutarhoineen tuo välimerellisyyden Skotlantiin
  • Ring of Brodgar, Orkney: 3. suurin muinainen kivikehä Englannissa, 2500 - 2000 eaa, halkaisija 104 m

Herkullisin ruoka ravintolassa top 5

  • Old Boathouse, Amble, Northumberland: grillattua ruijanpallasta meripinaatilla ja äyriäisrisotolla (simpukoita, rapuja ja jättikatkarapuja), tuoretta ruijanpallasta 10 metrin päästä suoraan paikallisen kalastajanalukselta, risotossa oli enemmän kalaa kuin riisiä, taivaallista
  • Magpie Café, Whitby, Yorkshire: MagPie Trio asiakkaan toiveiden mukaan muunneltuna; merianturaa, ruijanpallasta ja kampasimpukoita, viini-valkosipulikastikkeella, vihanneksia ja keitettyä riisiä, sai herkutella kolmen erilaisen kalaherkun kanssa, unohtamatta suussa sulavaa crème bryleetä jälkkäriksi. MagPie on palkittu usein parhaana fish and chips ravintolana, mutta saisi varmasti palkintoja myös muilla kalaherkuillaan. Se on kalaravintola jo kolmannessa polvessa. Päivänkalat suoraan Whitbyn omilta kalastajilta
  • Café Fish, Tobermory, Isle of Mull: mehevin ja ehdottomasti hervottomimman kokoinen kahden tonnikalafileen herkku. Jo edellisillä saarilla meitä innokkaasti kehotettiin käymään Café Fish ravintolassa ja se ehdottomasti kannatti. Heidän slogan kertoo kaiken: ‘The only thing frozen here are our fisherman’
  • Restaurant Scotts, Troon: 21 päivää mureutettua fileepihviä, mallasviski-arranin sinappikastikkeen, grillattujen sienien, rosmariini-merisuolalohkoperunoiden, sipulirenkaiden sekä paahdettujen minitomaattien kera. Ravintola Scotts on Scotch Beef Clubin jäsen ja pihvilaatu puhuu kyllä puolestaan.
  • Restaurant Helgi’s, Kirkwall, Orkney: kampasimpukoita veripaltulla ja omenoilla. Ruoka yllätti herkullisuudellaan, joten ennakkoluulot kannattaa aina välillä laittaa syrjään ja kokeilla uusia makuja. Kävimme syömässä tätä jopa kahdesti, joten se oli oikeasti hyvää.

Erikoismaininta ruoasta

  • Pub Ancorage, Troon: Eve ihastui skottien kansallisruokaan; haggis, neeps and tatties, joka tietysti tarjoiltiin single malt viskigrogin kera. Andrus ei uskaltautunut edes maistamaan. Haggis on lampaanvatsalaukussa valmistettua sisäelinmuhennosta. Se on kuin tuunattua ryynimakkara-maksalaatikkoa maustettuna, mutta paljon makusampaa. Neeps on lanttumuussia ja tatties perunamuussia, joten ruoka on todella täyttävää. Raholan ruokasanastossa on hyvä kuvaus tästä herkusta.

Erityiskiitokset

  • Orwell Yacht Club, Ipswich: Lämmin kiitos avusta Suwenan valkoisen dieselin tankkauksessa veneseuran satamassa yläveden aikaan. Kiitos kommodori Brenda, Tony ja Ivor
  • Anne and Brian S/Y Skoling, Peterhead: suuret kiitokset avusta genoarullan furlexin työkalujen hankinnassa
Avainsanat: 

Tobermory, Isle of Mull 12.7. - 15.7.

Ke, 19-11-2014 00:11 -- Eve

Plocktonista lähtiessämme oli sumuinen ja sateinen päivä. Isle of Skyen ja Manner-Skotlannin väliin jäävässä Loch Alshin salmessa on kovat virrat, joista myös Skyen kalastajat varoittelivat. Niinpä ajoitimme lähtömme Plocktonista siten, että olisimme salmessa vuorovirran vaihtuessa. Tuona päivänä vuorovirranvaihtuminen sattui vasta alkuiltapäiväksi, joten saimme nautiskella Plocktonista vielä rauhallisen aamun verran.

Loch Alsh salmen ylittää kuuluisa Skye Bridge, joka yhdistää Skyen saaren Luoteis-Skotlantiin. Skyen silta oli yksi etukäteen odottamistamme nähtävyyksistä, mutta harmiksemme se jäi sään vuoksi sumuverhon taakse. Keli oli todella vetinen, joten meitä alkoi houkutella Portreen kalastajan vinkki pysähtyä ankkuriin Isle Ornsay saaren edustalle. Näin ollen päivämatkaksi tulikin vain 17 mailin matka kelin ja virtojen vuoksi.

Seuraavana päivänä pääsimme purjehtimaan kauniissa auringonpaisteessa Tobermoryyn. Meillä oli runsaasti aikaa, joten kryssittiin rauhassa vastatuuleen ja nautimme mukavasta päiväpurjehduksesta.

Huomasi kyllä, että olimme saapumassa suositulle purjehdusalueelle, sillä veneiden määrä kasvoi räjähdysmäisesti ja olihan tietysti loma-aika kiihkeimmillään. Kun illansuussa saavuimme Tobermoryn ankkurilahdelle, oli sataman runsaslukuiset poijut jo varattuina sekä laiturit täynnä veneitä.
Tobermoryn ankkurilahti Skotlannissa
Meidän edessä ajoi satamaan sisälle Yachting Monthly -purjehduslehdestä tuttu kolumnisti Tom Cunliffe Constance veneellään. Hän ohitti ainoan vapaan, erittäin suuren poijun. Andrus ajatteli, että se on varattu kaupalliselle liikenteelle ja lähti Constancen perään etsimään seuraavaa poijua. Kun olimme oman kierroksemme tehneet ankkurilahdella, niin palasimme takaisin isolle poijulle vain huomataksemme, että tom oli jo kiinnittänyt Constancen tähän poijuun. Kyllä meitä huvitti, että luulimme Tomin ohittaneen poijun aluksi paikallistuntemuksen perusteella ja siksi kiltisti ajelimme hänen perässä ympäri satamaa.
Tom Cunliffen vene Constance Tobermoryn ankkurilahdella
Me lähdimme toiselle kierrokselle etsimään sopivaa ankkurointipaikkaa, mutta ankkurointikaan ei ollut niin yksinkertaista. Tobermoryn ankkurilahti on kyllä suuri, mutta myös syvä. Sen toisessa päässä oli myös vesitasolentokoneille varattu laskeutumisalue sekä kalaviljelyalue. Ankkurissa oli jo runsaasti veneitä. Kun ajelimme lahtea peremmälle, löysimme vesiputouksen läheisyydestä vielä vapaata tilaa, jossa syväys oli noin 20 metriä.

Hämärä oli vaihtumassa pimeydeksi, joten etäisyyksien arviointi oli hankalaa. Andrus tarkisti etäisyyksiä tutkan avulla, jotta olemme tarpeeksi kaukana muista ankkurissa jo olevista veneistä. Oman mausteensa tutkan kanssa ankkuroidessa antoi Raymarine tutkan erikoisuus. Kun etäisyys on alle kaapelin (185 m), muuttuu mittayksikkö yhtäkkiä jaloiksi. Kyllä Andrus manasikin Raymarinen suunnittelijat. Hän kommentoi, että ”Tämä kaapeleista jaloiksi muuttuminen tutkassa on yhtä fiksu suunnittelijan idea kuin Raymarinen plotterissa, kun osa toiminnoista pitää hyväksyä cancel -näppäimellä”.

Kun koukku oli laskettu ja Andrus oli tarkkaillut tavallista pidempään, että se myös pitää, uskalsimme vasta valmistautua yöpuulle. Tämä oli meille ensimmäinen kerta, kun ankkuroimme syvempään veteen kuin 15 metriä ja meitä vähän mietitytti ankkurin pitävyys.

Yöllä heräsimme sitten melkoiseen uimatasolta kuuluvaan kolaukseen. Hetken kuluttua huomasimme olevamme naapuriveneen kanssa kumpikin kannella taskulamppujen kera tutkimassa, mitä oikein tapahtuu. Säikähdimme hirveästi, kun olimme ajautuneet naapuriveneen kylkeen. Onneksi kumpaankaan veneeseen ei tullut mitään jälkeä, kun veneet pusuttelivat toisiinsa. Andrus hurautti koneen käyntiin ja aloimme nostaa ankkuria. Siinä keskellä aamuyötä, sateessa, pilkkopimeässä siirsimme venettä toiseen paikkaan. Kun ankkuri oli alhaalla jälleen noin 20 metrin syvyydessä, varmistelimme ankkurin pitävyyttä ennen kuin uskalsimme taas painua pehkuihin. Itseasiassa aamulla selvisi, että emme olleet oikeasti rekanneet, vaan sattui olemaan tuuletonta ja vuorovirran vaihtuessa veneet seilasivat omia teitään ja jokaisella oli kettinkiä tietysti runsaasti ulkona syvän ankkurointipaikan vuoksi ja loppu olikin historiaa. Lopun ajan Tobermoryn vierailustamme ankkurissa olleet veneet pysyivät nätisti paikoillaan, eikä lisää pusutteluja sattunut.

Tobermory on Mull saaren pääkaupunki ja sen rannan ilme on pirteä värikkäiden talojensa ansiosta. Viskin ystäville satamasta löytyy Tobermory viskitislaamo, jonne järjestetään myös kierroksia. Me jätimme tislaamokierroksen tällä kertaa väliin. Sen sijaan juotimme hieman Suwenaa, kun kuljetimme läheiseltä autohuoltoasemalta valkoista dieseliä muutaman kanisterin jollalla Suwenalle.
Tobermoryn värikäs rantakatu Isle of Mull saarella
Löysimme myös Tobermorysta todellisen kalaravintoloiden kuninkaan. Herkuttelimme hervottoman suuren annoksen mehukkaasti laitettua tonnikalafileetä Café Fish ravintolassa ja voimme täysillä yhtyä heidän ruokalistansa sloganiin: the only things frozen are our fishermen. Sen verran suussa sulavaa kalaherkkua saimme siellä maistella.

Tobermoryn päivät otimme rennosti. Nautimme kesästä, löhöilimme ja lueskelimme Suwenan kannella. Olihan meidän kesäpurjehdus jo kääntynyt loppusuoralle.
Eve ja Andrus Tobermoryssa Skotlannissa

Avainsanat: 

Plockton 10.7. - 12.7.

La, 08-11-2014 18:29 -- Eve

Lähtiessämme Isle of Skye saarelta tuuli puhalsi etelästä, niinpä alku matka oli moottorointia vastatuuleen, kunnes olimme ohittaneet viereisen saaren eteläkärjen. Sen jälkeen käännyimme itään ja pääsimme nostamaan purjeet ja matkasimme mukavassa sivutuulessa kohti Plocktonia.
Suwena purjehtimassa Plocktoniin Loch Carron vuonolla
Oli uskomattoman hieno tunnelma, kun pujahdimme Suwenalla kolmesta suunnasta suojaavien jylhien kallioiden väliin ja livuimme luonnonkauniille lahdelle Plocktonin edustalle. Tällä kertaa jylhät kalliot olivat myös saaneet vihreää kasvustoa ja metsää rinteilleen. Kun taas pohjoisempana Skotlannissa kalliorinteet nousivat lähes paljaina kallioina kurkottamaan kohti taivasta.
Plocktonin ankkurilahti
Plocktonin edustan ankkurilahdella oli todella runsaasti poijuja sekä tilaa oli hyvin jätetty myös ankkurointiin. Lahti tarjoaakin vaihtoehtoja moneen makuun. Haluaako lähemmäs vai kauemmas rannasta tai poijuun vaiko ankkuriin? Me olimme saapumassa Plocktoniin vasta illansuussa, joten melkein kaikki poijut olivat jo varattu. Vain pienemmille veneille sopivia poijuja oli enää vapaana. Ei se mitään. Me laskimme mielellään koukun ja asetuimme nauttimaan Plocktonin upeasta rauhasta.

Istahdettuamme nauttimaan lempeästä illasta Suwenan takakannella ei luonnon ihailua malttanut lopettaa lainkaan. Suwenan toisella puolella kohosi merestä postikorttimaisemaksi sopiva vuori mäntymetsineen ja linnoineen. Kun taas Andrusin kurkistaessa kiikareilla rannalle, avautui Plocktonin rantakatu houkuttelevan vehreänä palmuineen. Nautimme veden liplatuksesta ja ihanasta kesäillasta myöhään iltaan.
Suwena ankkurissa Plocktonissa Skotlannissa
Sumuinen aamu Plocktonissa Skotlannissa
Kun seuraavana päivänä ajoimme jollalla rantaan ja lähdimme tutkimaan Plocktonia maista käsin, olimme aivan ällikällä lyötyjä ruusupuutarhoista, joiden lomassa palmut huojuivat. Jokaisella rantakadun talolla oli kadun meren puolimmaisella rannalla oma vihreä keidas. Nyt ruotsalaisten kauniisti hoidetut pihat saivat todellisen haastajan. Olimme lukeneetkin Plocktonin mikroilmastosta ja sitä ylistetään kyllä aivan ansaitusti. Tämä oma erillinen paikallisilmasto pääsee muodostumaan Plocktoniin, sillä vuoret suojaavat kylää rengasmaisesti mereltä käsin, joten vallitsevat tuulet ja meriveden mukana tuleva suola eivät pääse käsiksi kasveihin ja puihin. Näin ollen ne säilyvät elinvoimaisina. Lisäksi Golf virta pitää ilmaston lempeänä. Plocktonia kutsutaankin Skotlannin ylämaan helmeksi.
Vehreä Plocktonin rantakatu Skotlannissa
Palmuja Plocktonissa Skotlannissa
Puutarhat Plocktonin rantakadulla Skotlannissa
Meistä todella tuntui, että olimme tupsahtaneet keskelle vehreää keidasta oltuamme pitkään Pohjois-Atlantin tuulen armoilla. Söpöt värikkäät talot, tuoksuvat kukat, lintujen jatkuva sirkutus ja lämmin kesäpäivä. Olimmeko todella edelleen Skotlannissa vaiko sittenkin Suwena olisi tehnyt yllätyshypyn suoraan Välimerelle? Tänne kannatti tulla – ehdottomasti.
Eve Plocktonissa Skotlannissa
Andrus Plocktonissa Skotlannissa

Avainsanat: 

Sivut

Subscribe to Suwenan Irlanti-Bretagne matkapurjehdus RSS