Belfast 10.5. - 17.5.

  • Posted on: 23 May 2015
  • By: Eve

Purjehdus Bangorista Belfastiin oli lyhyt 11 merimailin pyrähdys. Tuuliennuste lupasi 20 solmun tuulta, mutta Belfast Loughilla tuuli puhalsikin 30 solmua etelästä. Purjehdimme kuitenkin lahden etelärannan puolella, joten siellä ei ollut lainkaan aaltoja. Niinpä jälleen teimme tälle kesälle uuden ennätyksen, 8,8 solmua veden suhteen tosi pieneksi reivatulla genoalla.

Belfast Marina sijaitsee kaupallisen sataman perällä. Eri opaskirjoissa ja nettisivuilla on erilaisia ohjeita, missä lahdella saa purjehtia ja miten sisäänajolupa pitää VHF:llä pyytää. Ohjeet tuntuvat monimutkaisilta ja ne on tehty laivaliikenteelle. Huviveneille se on itseasiassa paljon yksinkertaisempaa. Belfast Lough -lahdella saa purjehtia ruopatun Victoria Channel laivaväylän vierellä, kunnes lähestyy poijua numero 12. Silloin purjeet pitää laskea ja pyytää VHF:llä kanavalla 12 sisäänajolupa Belfastin huvivenesatamaan. Kaupallisen liikenteen salliessa huvivene saa luvan ajaa Abercornin altaaseen, jonka perältä satama löytyy. Näin helppoa se on.

Belfastin satamasta ei ole juurikaan tietoa missään. Jopa Reedsin almanakassa se on vain lyhyesti mainittu. Satama osoittautui tosi kivaksi, noin 40 veneen satamaksi. Se on myös noin puolta edullisempi kuin muut näillä main olevat satamat, 16,5 puntaa/yö riippumatta veneen koosta ja sisältäen veden ja sähkön.
Belfastin venesatama
Satama sijaitsee Lagan-joen itärannalla Titanic-keskuksen ja Odyssey paviljongin välissä. Sieltä on sopiva 15 - 20 minuutin kävelymatka keskustaan.
Samson ja Goliath nosturit Belfastissa
Harland & Wolff nosturin konehuone Belfastissa
Pyörähdimme yhtenä Belfastin päivistämme Titanic-keskuksessa, joka kyllä täytyy sanoa, että se oli jonkin verran pettymys. Se on todella teknisesti toteutettu ja siinä mielessä hieno. Siitä näkee, että se on tehty suurella rahalla. Jotenkin siitä jäi kuitenkin puuttumaan koko pihvi, sillä enimmäkseen näyttely keskittyi Titanicin telakan esittelyyn ja laivan lastaukseen. Oli hienoja animaatioita, esim. montako kananmunaa laivaan oli lastattu. Se, miksi juuri tällainen laiva päätettiin rakentaa, millainen Titanic laivana todella oli ja mitä kaikkia uusia teknisiä saavutuksia Titanicin rakentamisen myötä laivateollisuuteen saatiin, jätettiin kertomatta. Myös Titanicin viimeisistä hetkistä oli hyvin lyhyt ja pinnallinen vilaus. Onhan se tietysti ollut valtava teollisuuden ponnistus Belfastissa, kun se on rakennettu.
Titanic-keskuksen vieressä oli laiturissa S/S Nomadic, joka on ollut Titanicin ja muiden White Star Line laivojen yhteysaluksena Cherbourgin satamassa. Melkoinen jolla se on ollutkin, kun sillä on kuljetettu tuhat ihmistä kerralla satamasta laivalle. Oli mielenkiintoista huomata, että vielä tuolloinkin tuolit ja penkit olivat suunniteltu pienemmille ihmisille.
S/S Nomadic, Titanicin jolla Belfastissa
Andrus S/S Nomadicin ruorissa Belfastin Titanic-keskuksessa
Eräänä iltana juuri saapuessamme kaupungilta Suwenalle pulahtivat reippaat meripartiolaset (Belfast Sea Cadets) testiuinnille satama-altaaseen. Heidän tehtävänään oli uida satama-altaan poikki. Melkoinen pulina ja kiljahtelu siinä kävikin, kun meripartiolaiset uivat vaatteet päällä ja kengät jalassa 12-asteisessa vedessä. Jokainen suoritti testiuinnin ja pian Suwenan vieritse juoksivat iloiset uimarit kiireenvilkkaan suihkuun lämmittelemään. En olisi kyllä itse tarennut veteen vielä mennä – edes verkkareissa kuten nuo nuoret merikadetit.
Belfastin meripartiolaiset uintitestissä
Belfast osoittautui tunnelmaltaan viihtyisäksi, moderniksi kaupungiksi. Keskustan ilme on todella uusi. Vuoden 1998 pitkänperjantain sopimuksen (Good Friday Agreement) jälkeen Belfast on kokenut muodonmuutoksen. Uusia rakennuksia on rakennettu runsaasti ja nuorta puustoa oli myös istutettu. Keskustan katukuvassa liikuskeli runsaasti turisteja ystävällisten belfastilaisten joukossa. Ydinkeskustassa ei enää ollut tietoakaan aikaisempien vuosikymmenten levottomuuksista.
Belfastin kaupungintalo
Ostoskatu Belfastissa
Belfastin kahtiajakoisuus näkyi kuitenkin edelleen Länsi-Belfastissa, kun lähdimme omalla mustalla taksilla (black cab) kiertoajelulle. Tämä kierros oli todella valaiseva ja mielenkiintoinen. Kiertelimme taksilla niin katolisten kuin protestanttien puolella.
Eve Länsi-Belfastissa kiertoajelulla mustalla taksilla
Meidän taksinkuljettajamme oli katolilainen. Hän kertoi tasapuolisesti ja mielenkiintoisesti molempien osapuolten näkökulmasta Belfastin historiasta koko levottomuuksien ajalta. Hän esitteli meille myös kuuluisat seinämaalaukset (murals), joita Länsi-Belfastissa on todella paljon.

Vaikka keskusta tuntuu nykyaikaiselta ja siistiltä kaupungilta, niin Länsi-Belfastin kierros näyttää edelleenkin lähihistorian arvet. Protestanttien ja katolilaisten asuinalueiden välissä on edelleen muuri. Sen lisäksi, että muurin päällä on vielä piikkilanka-aitaa, niin myös muuria vasten sijaitsevien talojen takapihojen päälle on rakennettu kanaverkosta katos suojaamaan piha-aluetta. Muurin kolme porttia suljetaan edelleenkin yöksi: kaksi ilta kymmeneltä ja yksi jo ilta seitsemältä.
Portti Länsi-Belfastin muurissa
Myös taksit on merkitty väritarroilla, jotta asiakas tietää, ottaako hän katolisen (valkoinen), protestanttisen (keltainen) vaiko puolueettoman (vihreä-tarraisen) taksin. Jotenkin ensimmäisinä päivinä tuntui, että kahtiajakoisuus on mennyttä, mutta vierailumme jatkuessa näitä levottomuuksien jättämiä merkkejä oppi huomaamaan.

Kaiken kaikkiaan rauhanprosessi on edistynyt uskomattoman hyvin. Vain 17 vuodessa Belfast on muuttanut maineensa sotatantereesta moderniksi kaupungiksi. Kaikkialla tunnelma on positiivinen ja voimme vain toivoa, että ihmiset muilla levottomuusalueilla ympäri maailmaa voisivat seurata Belfastin jalanjäljissä. Kuten meidän taksinkuljettajamme totesi: "Levottomuuksissa ei ollut kyse uskonnosta eikä rahasta, vaan siitä, että jotkut kokivat tulleensa väärinkohdelluiksi. Anoa tapa lopettaa sota on, kun kukaan ei voita ja ihmiset oppivat elämään jälleen rinnakkain, kuten esimerkiksi lapset lähetetään samoihin kouluihin."

Bangor, Pohjois-Irlanti 7.5. - 10.5.

  • Posted on: 14 May 2015
  • By: Eve

Vihdoinkin kesä tuntuu saapuneen, kun Suwena lipui ulos Troonin satamasta torstaina 7.5. Vanhan merimiesuskomuksen mukaan matkamme pääsi alkamaan suotuisissa merkeissä, kun lähtöpäiväksi saimme muun kuin perjantain.
Ravintola Scotts Troonin satamassa
Vielä torstaiaamulla ennen lähtöä laitoin elämänlangat paikoilleen, sillä tuuli oli puhaltanut kolme päivää koko ajan yli 20 solmua eli vanhaa aaltoa olisi varmasti merellä meitä höykkyyttämässä.

Meillä on kolme elämänlankaa: yhdet molemmin puolin kannella ja kolmas vielä kiertää salongin katolla. Turvavaljaan voi siis kiinnittää suoraan ovella kumpaan vain. Kansilankaan, jos menee työskentelemään etukannelle tai katolle, jos suuntana on sitlooda. Meri oli kyllä heti kuoppainen, joten elämänlangat olivat heti tarpeen. Turvavaljaiden pituudesta ja elämänlangan kireydestä Andrus on tehnyt erillisen laskurin.

Tuulen suunta ja nopeus vaihteli 8 – 15 solmun välillä koko alkumatkan ajan. Välillä purjeet vetivät mahtavasti ja teimme kesän pohjaennätykseksi 7,9 solmua. Kun tuuli vain hetkeä myöhemmin moinasi, niin vauhdin hurmasta ei ollut tietoakaan ja laitettiin Perkins töihin. Andrus suorastaan hermostui, kun tuuli pelleili kanssamme koko ajan ja purjeita sai jumpata jatkuvasti. Iltapäivällä tuuli vakaantui ja kevyessä tuulessa moottoripurjehdimme suurimman osan matkasta, kunnes illalla tuuli tyyntyi kokonaan.
Muffinssisaari Alisa Craig, Firth of Clyde lahdella
Meri oli todella kuoppainen ja aina näin alkukesästä meinaa tulla meripahoinvointia. Kun muutamat muljautukset vatsassa olivat pyörähtäneet, piti kipin kapin kaivaa esiin Sea-Band-rannekkeet. Me ollaan pari vuotta käytetty pahoinvointirannekkeita, jos meri on ollut heittoisa. Kun kausi etenee, niin elimistökin tottuu keinahteluun, eikä rannekkeita sitten enää olla tarvittu - paitsi todella pahassa kelissä.

Tämä lääkkeetön vaihtoehto todella toimii matkapahoinvointiin. Joustavassa rannekkeessa on pyöreä nappi, joka asetetaan Nei-Guan-pisteen päälle ranteen sisäpuolelle. Ranneke toimii lisäämällä painetta akupainepisteeseen (nimeltä Nei-Guan-piste) kummassakin ranteessa. Näitä kannattaa kokeilla, jos kehno-olo meinaa yllättää.
Sadepilvi Firth of Clyde lahdella
Tällä legillä oli edessä myös kesän ensimmäinen vieraslipun vaihto, kun Skotlanti jäi taakse ja Pohjois-Irlanti häämötti edessämme, siispä pyhän Andreaan risti vaihtui Ison-Britannian punaiseen. Legillekin tuli ihan mukavasti pituutta, 71 mailia. Kun pimentyneessä illassa kymmeneltä kiinnitimme Suwenan Bangorin laituriin, olimme matkanneet jo 12 tuntia merellä.
Palmut Bangorin sataman parkissa
Bangorin satama on Pohjois-Irlannin purjehduskeskus, eikä sitä kyllä tarvitse ihmetellä. Se sijaitsee Belfast Lough -lahden etelärannalla ja on suojassa vallitsevilta lounaistuulilta. Se on vain päiväpurjehduksen päässä Länsi-Skotlannin suosituista purjehdusvesistä.
Belfast Lough lahti Bangorissa
Belfast Lough lahti Bangorissa
Satamassa on 560 laituripaikkaa ja sitä pitää kotisatamanaan kaksi purjehdusseuraa: Royal Ulster Yacht Club ja Ballyholme Yacht Club. Kun tähän vielä lisätään seurattomat veneet ja vierasveneet, niin voi arvata, että veneitä suhahtelee edes takaisin koko ajan.
Bangor Marina Pohjois-Irlannissa

Kenraali Eisenhower kulki mukanamme Skotlannista tänne Irlantiinkin, sillä Bangorin sataman ulompi aallonmurtaja on hänen kunniakseen saanut nimekseen Eisenhower Pier. Vierailumme aikana juhlistettiin toisen maailmansodan 70-vuotispäivää, niin Eisenhower Pier oli yksi juhlapaikoista.
Eisenhower Pier Bangorissa
Bangor on yksi Irlannin suojaisimmista paikoista, joten se on ollut suosittu lomanviettopaikka jo 1850-luvulta lähtien. Sitä ennen satama-alue oli vilkkaan puuvillateollisuuden käytössä. Rautatie toi kuitenkin Bangorille uusia mahdollisuuksia ja sen jälkeen rantaelämä alkoi täällä todella vilkastumaan. Nykyään Bangor on edelleenkin lomaresortti ja Belfastin esikaupunki. Monet myös käyvät Bangorista töissä Belfastissa. Työmatka on vain 22 km, joka hurahtaa junalla vain 25 minuutissa. Me jätimme Belfastin junan väliin, sillä se on seuraava etappimme Suwenalla.
Bangor

Veneen elämänlangan iskukuormituslaskuri

  • Posted on: 11 May 2015
  • By: Andrus

Jokaisessa veneessä tulisi olla elämänlangat purjehtijan turvana pitääkseen hänet veneessä, kun purjehtija työskentelee etukannella. Toki tämä edellyttää, että purjehtiessa turvavaljaat on myös kiinnitetty elämänlankaan. Olen seurannut monia keskusteluja elämänlangan kireyteen liittyen. Jotkut sanovat, että sen pitää olla niin kireällä kuin mahdollista. Toiset taas jättävät puoli metriä löysää helpottaakseen liikkumista kannella.

Äskettäin Yachting Monthly lehti testasi, mitä tapahtuu, jos turvavaljaat ovat niin pitkät, että purjehtija menee yli laidan kiinnitetyistä turvavaljaista huolimatta. Tulokset olivat musertavat. Vaikka testinukella oli päällä pelastusliivit, veneen nopeus veti epäonnisen purjehtijan kasvot alaspäin ja tyypillisellä purjehdusnopeudella 5-6 solmua, vesi olisi survoutunut uhrin kurkusta alas.

Niinpä vastaus on, että elämänlangassavoi olla löysää, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että kiinnitetty turvavaljas sallisi purjehtijan pudota mantookin yli liikkuvan veneen vierelle.

Elämänlanka pitää myös säännöllisesti tarkistaa, sillä nauha on luultavasti valmistettu polyesteristä, jolloin se altistuu auringon ultraviolettisäteilylle ja heikentyy ajan myötä. Nauhan kiinnityspisteiden ja kiinnikkeiden pitää myös olla riittävän vahvat kantaakseen koko kuorman ja ehkäistäkseen onnettomuuden.

Elämänlangan kuormitus on valtava, koska yksinkertainenkin voima moninkertaistuu elämänlangan rikauksessa. Tässä on laskuri veneen elämänlangan voiman vahvuudesta.

Otathan huomioon, että tässä lasketaan vain ideaalitilannetta.
Todellisessa maailmassa solmut ja pleissit heikentävät köyttä. Esimerkiksi paalusolmu heikentää köyden vetolujuutta 30 % - 40 %. Sen lisäksi tulisi käyttää turvakerrointa. Älä käytä köyttä, jonka vetolujuus on vain 2000 kg, mikäli laskelman tulos on 2000 kg.

Purjehtijan paino:kg

Elämänlangan pituus:m

Väljyys kannesta keskeltä elämänlankaa:m

Iskuvoimakerroin:
Tämä riippuu siitä, kuinka korkealta purjehtija aikoo pudota ylilaidan :) Ehdotan lukua 3, jolloin painosi kolminkertaistuu pudotessasi.

Elämänlangan molempien päiden iskukuormitus: kg.

Elämänlangan kuormituslaskelma
Siispä kuinka testaan, että Suwenan elämänlangat ovat riittävän vahvat? Yksinkertaista. Pidän molemmilla käsillä kiinni elämänlangan keskeltä ja käytän koko vartalon painoa ja kiertoliikkeellä tempaistessani kunnolla elämänlankaa ylöspäin. Jos lennän yli laidan, niin sen on parasta tapahtua satamassa :) Jos en, niin silloin kaikki on toimintakunnossa.

Avainsanat: 

Arran saari ja Culzean linna

  • Posted on: 9 May 2015
  • By: Eve

Olemme saaneet viettää aika mukavasti aikaa Skotlannissa, kun Suwenan talvisatamana on ollut Troon Ayrshiren maakunnassa. Olemme käyneet muutaman kerran talven aikana katsomassa Suwenaa ja samalla vuokra-autolla hurautelleet Skotlannin kapeilla ja mutkaisilla teillä.
Talvinen auringonlasku Troonissa
Yksi mieleenpainuvimmista reissuista oli matka Skotlannin ylämaalle, jolloin vierailimme Glenfiddich tislaamossa. Saimme ihan omin käsin pullottaa 1990 vuoden (25-vuotiasta) viskiä veneelle viemisiksi. Samalla reissulla kokeilimme skotlantilaisten ystävällistä vieraanvaraisuutta bed and breakfast majoituksessa ja yritimme myös nähdä Loch Nessin hirviön, mutta se oli talviunillaan.
Glenfiddich tislaamo
Andrus viskin maistelussa Glenfiddichin tislaamolla
Talvinen Loch Ness
Myös nyt keväthuoltojen aikaan meillä oli käytössämme vuokra-auto, joka kyllä oli hyödyksi erilaisia varaosia ja tavaroita metsästäessämme. Ayr ja Glasgow tulivat meille tosi tutuksi ainakin kauppojen suhteen. Kun vielä lisäksi pääsimme sisälle paikalliseen käsittämättömän nopeasti toimivaan nettikauppaan, niin pystyimme tilaamaan veneellä tarvitsemamme tavarat ja noutamaan ne ilman toimitusmaksuja valitsemastamme kaupasta tai tilata ne suoraan satamaan. Suwenan bunkraus tapahtui tänä vuonna näppärästi, kun kaikkea ei tarvinnut kantaa käsissä veneelle.
Minä ihastuin skottien perinneruokaan haggikseen, jota muuten söin useaan otteeseen. Andrus ei sitä uskaltautunut maistamaankaan. Haggis on lampaan vatsalaukusta ja muista sisäelimistä valmistettua muhennosta. Löysimme kuitenkin niin erikoisen haggis-herkun kaupasta, että se jäi minullakin maistelematta. Tässäpäs todistusaineistoa löydöksestämme eli haggiksen makuiset sipsit.
Haggis sipsit
Skotlannin ajasta seurasi ainakin se, että kerran vuodessa täytynee tulla tänne ainakin kenkäostoksille, sillä Clarks kengät ovat täällä noin puolta halvempia ja myös kokoa 35 löytyy joka mallista. Kenkäfriikillä karkasi mopo vähän käsistä. Tulevaisuuden suunnitelma: ei siis muuta kuin osta viikonloppumatka Englantiin, tilaa etukäteen kengät valitsemaasi kauppaan ja lennä paikanpäälle intopinkeänä sovittamaan – matkalaukku tyhjänä!
Troonin satama osoittautui erinomaiseksi valinnaksi Suwenalle. Vaikka useampikin hurrikaani rynnisti sataman yli ja tammi-maaliskuussa oli kahden kuukauden ajan yhtäjaksoisesti voimassa kovantuulen varoitus (gale warning), niin maininkia tähän satamaan ei tule. Ainoa vahinko koko talvena oli kaksi puhjennutta fentsua. Olihan se melkoista vinkunaa ja jyrinää nukkua Suwenassa, kun tuuli puhalsi parhaimmillaan yli 30 m/s. Tuon vierailun aikana jäivät unet aika vähiksi, eikä rentouttavasta viikonloppumatkasta oikein voinut puhua.
Suwenan pohjanpesu Troonissa
Troonin satamatoimisto
Avomerisoutukerholaiset Troonin satamassa
Meripelastusveneen nosto Troonissa
Troonin satama-alueelta löysimme myös erinomaisen tarkkaa työjälkeä tekevän venehuoltofirman, West Coast Marine Services. Meillä hajosi uudestaan syksyllä vesipumput ja heidän avulla uudet pumput saatiin hetkessä asennettua. Pumppujen vaihdon yhteydessä tehtiin myös vesitankin puhdistus. Samoin moottorin jäähdytysnestettä tippasi pilssiin, joten vuotava letku ja uudet jäähdytysnesteet vaihdettiin vuosittaisen moottorihuollon yhteydessä. Lisäksi heiltä saimme apua myös puusepäntöissä, kun Suwenaan rakennettiin yksi säilytyskaappi lisää. Suuret kiitokset Teille, Hugh ja Neil, ammattitaitoisesta avustanne Suwenalla!
Hugh ja Neil huoltamassa venettä Troonissa
Nähtävyydet Länsi-Skotlannissa jäivät meillä hyvin vähäksi, sillä Suwenan keväthuollot veivät enimmät mehut. Ehdimme kuitenkin pyörähtää aurinkoisena lauantaina Ayrshiren parhaiten säilyneessä Culzean linnassa. Ensin Kennedyn klaani oli rakentanut kallion laelle kivitornin 1500-luvulla. Varsinainen linna rakennettiin 1700-luvun lopulla. Kuuluisa skottiarkkitehti Robert Adamin tehtäväksi annettiin suunnitella upea maalaiskartano Kennedyn perheen statuksen pönkittämiseksi. Kun Kennedyn perheessä sattui kolme peräkkäistä kuolemantapausta, kasvoivat perintöverot niin muhkeiksi, että he lahjoittivat Culzean linnan National Trust for Scotland järjestölle vuonna 1945. Samanaikaisesti linnan ylin kerros varustettiin asunnoksi, joka luovutettiin liittoutuneiden joukkojen ylipäällikön kenraali Eisenhowerin käyttöön kiitokseksi Amerikan tuesta toisen maailman sodan aikana. Hän vieraili Culzean linnassa jopa neljä kertaa, joista viimeisen kerran ollessaan Yhdysvaltain presidenttinä. Eisenhowerin huoneisto on nykyään hotelli, joten tässäpäs oivallinen matkaidea tulla Skotlantiin ja viihtyä tässä kauniissa linnassa, jota ympäröivät laajat maa-alueet puutarhoineen.
Culzean linna Skotlannissa
Lounaspaikka Dunuren satamassa
Avasimme tämän purjehduskauden huhtikuun 22. päivä, kun 18 asteen lämmössä ja auringon kauniisti kilottaessa irrotimme Suwenan köydet. Ensimmäinen 15 mailin legi toi meidät luonnonkauniille Lamlashin lahdelle. Arranin saarta usein kutsutaan miniatyyri Skotlanniksi, sillä sen pohjoisessa kohoavat vuoret ylämaan tapaan ja eteläinen saari on alavampaa. Saaren bussitkin suihkivat teillä näppärästi lähtöpaikkana Brodick, sillä yksi bussi kiertää saaren eteläpuoliskon, toinen pohjoispuoliskon ja kolmas ajaa poikittain saaren halki.
Holy Island Arranin saaren vieressä
Eve koilaa köyttä Lamlash lahdella
Lamlash Arranin saarella
Veneluiska Lamlashissa Arranin saarella
Illalla Drift Inn majatalossa saimme maistaa aivan uutta kalalajiketta, hylkyahventa. Englanniksi sitä kutsutaan wreckfish tai stone bass, koska se asuu merenpohjassa jopa 600 metrin syvyydessä luolissa tai laivahylyissä nimensä mukaisesti. Tämä syvämeren kala kasvaa pari metriseksi ja voi painaa 100 kiloa. Nam, se oli tosi herkullista.

Päivällisen jälkeen oli jo täysin pimeää, emmekä olleet aikoneet viipyä näin myöhään, joten meillä ei ollut mukana taskulamppua. Tietysti oli jo alavesi ja veneluiskalla ei enää ollut riittävästi vettä jollalle. Siinä sitä sitten oltiin, lähes pilkkopimeässä säärtä myöten 9-asteisessa vedessä työntämässä jollaa vesille. Enkö maininnutkin, että oli jo pimeää ja meidän piti löytää vielä Suwena pimeältä mereltä. Päästyämme veneelle vietimme rauhallisen yön ankkurissa veden liplattaessa unettavasti Suwenan ympärillä.
Lamlash huhtikuussa

Aamulla lähdimme tutkimaan Arranin saarta. Oli niin ihanan lämmin päivä. Missattuamme bussin 10 minuutilla päätimme lähteä jalan Lamlashista saaren pääkaupunkiin Brodickiin. Siinä kun selkä jo hikosi kiivetessämme aina vain ylös ja ylös. Päiväretken pehmentäminä palasimme Suwenalle ja nostimme purjeet ja purjehdimme leppoisasti takaisin Troonin satamaan.
Pohjois-Irlannin lautta tulossa kohti Troonia

Tuntuipa hyvältä, että kausi on nyt avattu ja Suwena on vedossa kesän varsinaista koitosta varten. Piti vielä hetki malttaa mieli, jotta sää salli meidän irrottaa köydet toukokuun seitsemäs päivä kesäseikkailullemme.

Suwenan kauden 2015 yhteenveto

  • Posted on: 6 May 2015
  • By: Eve

Meille matkapurjehdus on antanut upeita kokemuksia aina uusissa maissa ja kaupungeissa. Tämä viides matkavuosi 2015 Nauticat 441 Suwenalla kohti kauempia vesiä kerrytti Suwenalle 1025 uutta merimailia lisää, seitsemän vieraslippua ja lähes koko kelttikielten kierroksen. Paljolti myös seilasimme reilu tuhat vuotta myöhässä viikinkien vanavedessä.

Meitä viehättää matkaveneilyssä juuri uusien kulttuurien näkeminen ja kokeminen. Saamme elää hetken paikallisten ihmisten arkea ja näin oikeasti matkustaminen antaa muutakin kuin pikapyrähdyksen viikonlopuksi johonkin turistialueelle.

Lähdimme matkaan Skotlannista Troonista (skottigaelin alueelta), josta purjehdimme Pohjois-Irlantiin. Teimme mutkan pois vihreältä saarelta poiketessamme Mansaarilla (manksin kielen kodossa). Sen jälkeen Irlannin rannat idästä etelään tuli tutuiksi samalla, kun ihan katukielenä raikasi iiri eli Irlannin gaeli.

Vain kymrin kieli jäi väliltä ohittaessamme Walesin, kun yöpurjehdimme Kelttimeren yli säkenöivän tähtitaivaan alla Etelä-Irlannista suoraan Scillynsaarille. Pysähdyimme myös muutamassa Etelä-Englannin kaupungeissa, jolloin ainakin Falmouthissa pääsimme kuulemaan kornia. Purjehdimme tietysti Kanaalisaarille ja sieltä päätimme kesäpurjehduksemme Pohjois-Bretagnen rannikolla, jossa bretonin kieltä edelleen puhutaan.

Tänä kesänä jäimme tuulen ja lasahtaneiden akkujen vuoksi nalkkiin kahdeksi viikoksi Dubliniin, joten Irlannin aikamme pitkittyi ja Etelä-Englanti ja Kanaalisaaret jäivät ehdottomasti liian vähälle ajalle. Irlannin itärannikkoa ei turhaan sanota veneiden moottoritieksi. Näin jälkikäteen ehkä meidänkin olisi pitänyt purjehtia nopeammin pidemmillä legeillä etelärannikolle, Irlannin todellisille purjehdusmestoille. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi kannattanut kiertää Irlanti länsirannan puolelta, mutta onneksi pyörähdimme Irlannin länsirannalla vuokra-autolla.

Scillynsaaret olivat ehdottomasti koko kesän helmi matkallamme. Uskomattoman ihana luonto ja trooppinen kasvillisuus antoivat saarille ihastuttavan ilmeen. Kanaalisaarista pidimme myös sen verran paljon, että toivomme palaavamme sinne uudestaan.

Iso juttu tällä kaudella oli tietysti Brittein saarten kierroksen täyttyminen kahden vuoden purjehduksen jälkeen. Tuntui huikealta, kun ylitimme Englanninkanaalia tällä kertaa kohti manteretta. Me todella teimme sen ja saimme kierroksemme päätökseen.

Pari vuotinen Britteinsaarten kierroksemme vei meidät ensin Etelä-Englannista Solentilta itään ja palasimme Pohjanmerelle pian ohitettuamme Doverin valkoiset kalliot. Purjehdimme Englannin ja Skotlannin itärannikkoa ylös pohjoiseen Orkneyn saarten kautta Shetlantiin saakka. Palatessamme alas Shetlannista ohitimme salakavalan Cape Wrathin niemen ja saavuimme uskomattoman kauniiseen Länsi-Skotlantiin. Sieltä jatkoimme edelleen etelään pysähtyen Pohjois-Irlannissa ja Mansaarella, joita seurasi lukuisat Itä- ja Etelä-Irlannin rannikkopaikat. Ylitettyämme Kelttimeren ja pysähdyttyämme Scillynsaarilla olimme palanneet takaisin Englannin kanaaliin, jossa purjehdimme jälleen itään Etelä-Englannin rannikkoa seuraillen. Saapuessamme Guernseylle oli todella ankkurimaljan aika!

Kauden 2015 blogimerkinnät pääset lukemaan blogiarkistosta.

Suwenan lokitiedot 2015

  • Merimailit: 1025 M, joista purjeilla 24 %, moottoripurjehtien 17 % ja koneajoa 59 %
  • Moottoritunnit: 141 h
  • Generaattoritunnit: 28 h
  • Dieselkulutus sis. ajo, generaattori ja lämmitys: 656 l
  • Makeavesi: 10440 l, 85 l/vrk
  • Satamat 18 + ankkuripaikat 8: 26 kohdetta
  • Yöpyminen veneessä: 123 yötä
  • Sulutus: 4 sulkua
  • Jollan polttoainekulutus: 5 l
  • Pisin matka: 140 M Kinsale, Irlanti – Hugh Town, Scillynsaaret

Kartta Suwenan matkan edistymisestä

Sivut