Itämeri kierros '11

Kauden 2011 matkasuunnitelma, Itämeri kierros

  • Posted on: 24 April 2011
  • By: Eve

Tämä talvi on ollut mielenkiintoista aikaa, kun olemme seuranneet lähietäisyydeltä Nauticat Suwenan valmistumista. Suwenan vastaanotto on 20. toukokuuta, jonka jälkeen siirrymme viettämään kesän Suwenassa. Tällä kertaa veneeseen siirtyminen tuntuu suorastaan muutolta, kun vene pitää lastata kesämatkaa varten muualla kuin kotisatamassa. Tavarat pitää pakata laatikoihin ja toimittaa Turkuun valmiiksi

Viimeisimmällä veistämökäynnillä pääsimme jo veneilytunnelmaan, kun vene oli testialtaalla vedessä. Kesän odotus vain kasvoi, kun vene keinahteli kauniisti. Rakennusprojektista olemme kirjoittaneet erillisiä juttuja, jotka löytyvät tagin Nauticat 441 alta.
Suwena veistämön testialtaalla
Nauticat perehdyttää kaikki asiakkaansa. Perehdytys kestää muutamia päiviä, jonka jälkeen kesämatkamme pääsee alkamaan. Kesämatkaksi suunnittelimme sellaisen reitin, jossa tulemme jälleen näkemään aivan uusia paikkoja sekä ennen kaikkea pääsemme todella purjehtimaan erilaisissa olosuhteissa saaristossa ja avomerellä. Niinpä ensi kesän tavoitteemme on tehdä Itämeri kierros pohjoisella Itämerellä. Suunnitelmana on kasvattaa avomerilegejä vähitellen pidemmiksi ja samalla oppia käsittelemään uutta venettä.

Turku on kesämatkamme alkupiste, josta suuntaamme Kihdin selän yli Ahvenanmaan saaristoon. Maarianhaminasta lähdemme kohti Ruotsia. Tarkoituksena on tutustua Tukholman saaristoon. Ruotsin osalta matka huipentuu juhannuksen viettoon Gotlannin Visbyssä. Saa nähdä millaisen Hoburgin kasteen saamme, kun seilaamme Gotlannin eteläkärjen ohi. Onhan kuitenkin Hoburgin Ukko Itämeren hallitsija Ahdin valvovan silmän alla. Eikä Ukko Hoburg katso hyvällä maakrapujen kulkua hänen alueellaan.

Hoburgin kastetta suurempi haaste on kuitenkin Itämeren ylitys Gotlannista Liettuaan. Vaihtoehtoisia reittejä on useita. Voimme kiertää Gotlannin joko pohjoisen tai etelän puolelta tai voimme siirtyä sopivaa ylitysajankohtaa odottamaan Gotlannin itä-rannikolle. Riippumatta lopullisesta reittivalinnasta ylitys tulee kestämään yli vuorokauden. Olemme talven aikana valmistautuneet, kuinka ensimmäisen yli yön purjehduksemme aiomme toteuttaa. Purjeveneellä merenylitys ei välttämättä ole linnuntietä matkaamista, kun pitää huomioida tuulet ja merivirrat.

Liettuassa menemme ensimmäiseksi Liettuan ainoaan satamakaupunkiin Klaipedaan, josta jatkamme Kuurinhaffiin. Kuurinhaffi on Liettuan länsirannikolla sijaitseva laguunimainen merenlahti. Sen erottaa Itämerestä 98 kilometriä pitkä Kuurinkynnäs, joka on suuri hiekkadyyni. Kuurinhaffi on Itämeren suurin laguuni. Se tuntuu juuri meidän seikkailulta, joka on pakko kokea.

Liettuasta matka jatkuu Latviaan, jossa pysähtymispaikat ovat mm. Liepaja, Ventspils ja Riika. Aiomme pysähtyä Riikassa hieman pidemmän aikaa, sillä Baltian suurin metropoli varmasti tarjoaa runsaasti nähtävää ja koettavaa.

Sitten onkin jo aika suunnata tutummille vesille, jossa kauden 2009 matkalla vierailimme. Saaremaa on yksi suosikki paikoistamme, joten siellä haluamme vierailla uudestaan. Sen jälkeen on aika tutkia uusia paikkoja Eestissä. Esimerkiksi viime kerralla Hiiumaalle emme ehtineet. Tällä kertaa Eestin matka huipentuu Tallinnaan.

Tallinnasta seilaamme Suwenan Helsinkiin, jonka jälkeen loppukauden plänin jätämme tarkoituksella vielä avoimeksi. Tällöin on takana viisi Itämeren maata ja paljon uusia kokemuksia uuden Suwenan kanssa.

Vedessä ja valmiina lähtöön

  • Posted on: 23 May 2011
  • By: Eve

Ja niin se kauan odotettu aamu koitti 19. toukokuuta, kun saavuimme Oulusta lentäen Turkuun vastaanottamaan Suwenaa. Täpinä oli kova. Kumpikin näimme veneestä unia, niin odotuksen hehkuisia kuin hieman jännityksen täyteisiä. Suwena odotti meitä Nauticatin laiturissa Hirvisalon telakalla. Tuntui upealta kääntää ensimmäistä kertaa avainta Suwenan lukossa ja astua veneeseen. Ensimmäiset hetket menivät pelkästään hymyilemiseen.
Suwena Nauticatin laiturissa
Sen jälkeen vauhti onkin jatkunut ihan tähän maanantai-iltaan saakka. Viisi päivää on kulunut kuin siivillä, kun olemme tutustuneet veneeseen. Teimme jälleen kuten ensimmäistä venettä ostettaessa oman tarkistuslistan. Erona vain se, että tällä kertaa lista oli 10 sivua pitkä, joten tarkistettavia kohteita oli huomattavasti suurempi määrä. Samalla tarkistuksen ohessa tulevat laitteet ja veneen toiminnot meille tutuksi.

Veistämön ihmiset ovat perehdyttäneet meitä veneen toimintoihin. Esimerkiksi Andrus ja Kaj Gustafsson viettivät lauantaina pelkästään kaksi tuntia konehuoneessa, kun he kävivät läpi moottorin, generaattorin, akuston ja muut konetilassa sijaitsevat laitteet ja niiden kaikkien huoltoon liittyvät seikat.
Andrus tarkistamassa konehuonetta
Olemme joka päivä pyrkineet käyttämään laite kerrallaan jokaista vempelettä, jotta pääsemme kysymään kasvotusten heräävät kysymykset. Toki tiedämme, että Nauticat tukee aina asiakkaitaan veneen vastaanoton jälkeenkin. On kuitenkin hyvä päästä selvittämään asioita mahdollisimman paljon heti alku vaiheessa.

Veistämöllä vene on testattu läpikotaisin ennen meille luovutusta. Hupaisa testauksen jälkeinen tilanne sattui, kun laitoin tohkeissani torstaina ruokaostokset jääkaappiin. Andrus huikkasi, että onko jääkaappi päällä. Minä siihen, että on se ainakin kylmä ja työnsin ruoat sisään. Illalla kun menimme hiukopalaa hakemaan, olivat kaikki iltapalatarvikkeet jäässä. Jääkaappi oli nimittäin vahingossa jäänyt veistämöllä pakastin asentoon ja asteita oli -30. No vähemmälläkin pakastuu. Siinä jätimme jääkaapin viilenemään ja eväät sulamaan ja lähdimme paljaan ruisleivän voimalla unten maille.
Suwenan keittiökoneet
Perjantaina ja lauantaina pääsimme jo purjehtimaan. Oli upea tunne, kun ensimmäistä kertaa sammutimme moottorin ja jatkoimme tuulen voimalla eteenpäin. Kun taas lauantaina olin juuri pyörähtämässä sisällä, kun Andrus sammutti jälleen moottorin. En osaa sanoa, kumpi hämmensi enemmän. perjantaina eka kerta kannella, kun hiljaisuus laskeutui vai lauantaina säikähdys, että jokin on vikana, kun moottori sammui. No ehkä siihenkin tottuu, että moottorin voi sammuttaa ja homma pelittää edelleen :-)

Pääsimme aloittamaan Suwenan purjehdusuran oikukkailla Airiston tuulilla. Nauticatilta Patrik Gustafsson perehdytti ja koulutti meitä purjehtimaan Suwenaa. Tuulenvoimakkuus vaihteli jatkuvasti kumpanakin päivänä. Kokeilimme Suwenan kryssiominaisuuksia sekä myötätuulipurjehdusta, joten vendoja ja jiippejä tuli tehtyä. Parhaat vauhdit saatiin kuitenkin, kun lasketeltiin mukavassa slöörissä.
Eve purjehtimassa Airistolla
Andrus upouuden Suwenan ruorissa Airistolla
Andrus mastolla
Satamamanööverit vaativat jälleen uutta treenaamista. Suwenan paino hätyyttelee 20 tonnin rajaa, joten sen käsitteleminen on erilaista kuin edellisen veneemme. Andrus kommentoi, että massan hitauden todella huomaa. Kiihdytyksessä ja jarrutuksessa kestää hetken aikaa, ennen kuin veneen massa lähtee liikkeelle. Samoin vene on lähes 5 metriä pidempi, niinpä näpsäkkänä saa olla, että ehtii keulan kiinnityksestä perään. Kannella on portaita niin ylös kuin alas. Siinä veneilyn viehätys piilee, kun uusia tilanteita piisaa ja omia taitoja pääsee hiomaan koko ajan.

Veneemme on periaatteessa valmis ja kunnossa. Vain viimeisiä osia vielä säädetään. Esim. huomenna tiistaina asennetaan bimini ja laitteille tehdään vielä viimeisiä loppusäätöjä. Vielä muutamia päiviä venettä laitetaan lähtökuntoon ja pääsemme suuntaamaan kohti Ahvenanmaata ja Ruotsia.

Suwenan Neitsytmatka 26.5.2011

  • Posted on: 28 May 2011
  • By: Eve

Seitsemän päivää vierähti Hirvensalon telakalla, kun tutkimme veneen läpikotaisin ja perehdyimme veneen kaikkiin osiin. Olimme tyytyväisiä, että teimme avuksemme tarkistuslistan, sillä siitä oli todella paljon hyötyä. Olimme jakaneet listan tilojen mukaan eri osiin keulasta perään päin. Lisäksi kansi, riki, konehuone ja sähköt olivat omissa osioissa. Joka osioon kirjasimme tilaan liittyvät tarkistettavat kohteet sekä sopimuksessa mainitut osat. Lista toimi samalla tarkistuslistana että perehdytyslistana. Kaj Gustafsson opasti laitteiden toiminnot sekä huoltokohteet. Patrik Gustafsson perehdytti meidät rikiin ja muihin kannella oleviin laitteisiin. Mikäli löysimme jonkin puutteen, niin Tuula Gustafsson organisoi kohteen korjauksen todella nopeasti.
Kaj ja Tuula Gustafsson sekä Eve tekevät viimeisiä lankongin säätöjä
Jonkin verran puutteita löytyi. Esimerkiksi riki oli kasattu kertaalleen testialtaalla. Kuljetuksen vuoksi se toki purettiin ja kasattiin uudestaan vedessä. Tällöin barduunan taljat ja mesaanin ylimääräinen falli jollan nostoa varten olivat jääneet asentamatta. Samoin sähkökuvat puuttuivat, kunnes ne saapuivat juuri hetkeä ennen torstain lähtöämme. Andrus oli todella tyytyväinen sähkökuviin, sillä niistä löytyivät kaikki kytkennät. Huviveneissä täydelliset sähkökuvat ovat todella harvinaisuus, mutta iloksemme Suwenan sähkökuvat ovat erinomaiset.

Samalla kun pieniä puutteita korjattiin, toteutti veistämö lisäksi meidän viime hetken lisätoiveita. Esimerkiksi tietokoneille saimme lisähyllyn kaappiin. Toisaalta keulakiinnitysharjoituksessa totesimme keulatikkaiden olevan liian pitkät meidän miehistölle, joten veistämö lyhensi ne kädenkäänteessä. Myrskypunkkaa virittäessämme huomasimme dinetin punkan keskipalan olevan vääränlainen, saimme jo seuraavana päivänä punkkaan uuden verhoillun keskipalan. Nämä vain esimerkkinä siitä, että kaikki sujui jouhevasti ja kaikki korjaukset ja puutteet tulivat valmiiksi sovitussa aikataulussa.

Kaiken hässäkän keskellä ehdittiin purjehtimaan sekä harjoittelemaan veneen kiinnittämistä. Poijukiinnitys on meille hieman haasteellisempaa, sillä kansi on paljon korkeammalla kuin edellisessä veneessämme. Minun näkövamman vuoksi, joudun ensin hakemaan poijun renkaan kädellä, ennen kuin saan poijuhaan kiinni. Sivuporttien kohdalta poijun ottaminen tuntui helpoimmalta. Samalla alemman mantookin voi jättää kiinni, joten roikkuminen veneen laidan yli on turvallista ja molemmat kädet jää vapaaksi poijua varten.

Kaikki saatiin valmiiksi ja pääsimme lähtemään onnenpäivänämme torstaina.

Haluamme välittää myös blogimme välityksellä suuret ja lämpimät kiitokset jokaiselle teille, jotka olette osallistuneet ihanan Suwena veneemme valmistamiseen. Teidän ammattitaitoinen kädenjälki seilaa mukanamme vielä moneen uuteen satamaan.
Suwena ja Peku Nauticatin laiturissa
Torstaina vielä bunkrasimme Suwenan ja laitoimme tavarat paikoilleen merimatkaa varten. Lähtötarkistukseen tuli uusia kohteita muistettavaksi entisten ikkunoiden, luukkujen ja kaapinovien sulkemisten lisäksi. Esimerkiksi lavuaarien poistoventtiilit pitää sulkea ennen vesille lähtemistä.
Irrotimme Suwenan köydet 16.10 ja lähdimme kohti Nauvoa Suwenan oman miehistön voimin eli vain me kahdestaan.

Nostimme purjeet heti Aurajoelta merelle päästyämme. Tuntui kerrassaan upealta seilata ison ja jennin kera kohti Nauvoa. Tuuli puhalsi 7 m/s ja purjehdimme 5-6 solmun vauhdilla. Etelätuuli oli sikäli suotuinen, että kuljimme samalla halssilla koko Airiston halki.
Eve keräämässä fentsuja pois
Neitsytmatka
Airiston eteläosassa tuuli alkoi moinata ja aurinko tuli esiin. Vaikka kevyessä iltatuulessa vauhtimme oli enää pari solmua, olimme niin onnellisia uudesta veneestä, että nautimme rauhallisesta hetkestä ilta-auringossa merellä.
Suwena Nauvon laiturissa

Nauvo, Verkan ja Sottunga 26.5. - 29.5.

  • Posted on: 30 May 2011
  • By: Eve

Nauvosta jatkoimme perjantaina matkaa Korppoon Verkaniin. Nauvon satama olisi auennut juuri perjantaina kello 15.00, mutta meitä poltteli jo matka eteenpäin.

Sää oli puolipilvinen ja todellinen tuuli puhalsi noin 11 – 13 m/s ja puuskissa tuuli innostui 16 m/s. Me pääsimme purjehtimaan alkumatkan myötätuulessa ja sen jälkeen sivutuulessa, joten Suwena kulki oikein upeasti. Vaikka meillä on kolmen kauden moottoriveneilykokemukset ja yli 3000 merimailia kölin alla, tämä kausi on ensimmäinen kautemme purjeveneen kanssa. Niinpä olimme todella tyytyväisiä, kun matka Nauvosta Verkaniin sujui mukavasti purjeilla ja vain 3 merimailia kokomatkasta ajoimme koneella. Tuulta oli sen verran, että reivasimme jenniä pienemmäksi ja iso oli ulkona kokonaan.
Eve trimmaa genoaa
Suwena Verkanin satamassa
Ahvenanmaalainen mökkivene Verkanissa
Meillä on sähköiset genoavinssit ja niillä on erittäin näppärää säätää purjetta varsinkin, kun vedämme jenniä ulos tai vaihdamme halssia. Huomasimme kuitenkin, että purjeen trimmaaminen kannattaa tehdä manuaalisesti. Kun sähkövinssiin laittaa vinssikammen paikoilleen, se vapauttaa sähkömoottorin ja vinssiä voi käyttää manuaalisesti kuten muitakin. Kampi on aika tiukka laittaa paikalleen, koska moottorin jousi painaa vastaan. Joka tapauksessa matkan harmillisin tilanne sattui, kun menetimme viikonlopun muonitusvälineen, kun kampi ei ollutkaan paikoillaan ja se iloisesti otti pari pomppua ja luiskahti mereen. No jäi meille kahdenkädenkampi ja 8 tuuman kampi, joten kyllä me kanalta rinta saadaan vielä nuijittua. Andrus löysi nimittäin jo reilu vuosi sitten mielenkiintoisen ruokaohjeen netin syövereistä. Me olemme odottaneet uutta Suwenaa herkkuruoan valmistamiseksi, joten olikohan tämä kanan duunaama juttu kammen kanssa :-)

Vinssikammen Kanaa

Tarvittavat aineosat:

  • 1 kananrintapala purjehtijaa kohden
  • korppujauhoja
  • 1 tai useampi kananmuna
  • jauhoa
  • grillikastiketta
  • oliiviöljyä

Ohjeet:
Laita kananrintapala minigrip pussiin. Aseta pussitettu filee kannelle ja tao se vinssikammen kahvan sivulla 10 mm paksuiseksi fileeksi. Toista sama kaikkien fileiden kohdalla. Hiero fileepalasiin öljyä ja ripottele päälle jauhoa. Pyöräytä fileet kananmunassa ja korppujauhossa sekä mausta grillikastikkeella. Grillaa molemmilta puolilta mureaksi.

Verkanissa viivyimme pari vuorokautta ja oikeanlaisen kammen puuttuessa kiiruhdimme innokkaina nauttimaan ravintola Buffalon maailmankuullut 15 mausteen ribsit. Ne ovat todella maittavia ja saariston veneilijöiden suuressa suosiossa.
Verkanin Buffalon kuuluisat ribsit
Kausi oli Verkanissa paremmin aluillaan. Perjantaina satamassa oli vain muutamia veneitä, mutta lauantaina andrus laski veneitä olevan jo 20. Kyllä se siitä hulinaksi vielä muuttuu, kun kesä pääsee oikeasti alkamaan.

Sunnuntaina odottelimme säätiedotuksen mukaista tuulen moinaamista, jotta Kihdin selän ylityksellä olisi vähemmän aaltoja. No toisin kävi. Pääsimme alkumatkan mukavasti purjeilla, mutta tuuli vaan nousi lähes 16 m/s ja aallot olivat parhaimmillaan puolitoista metrisiä ja tietysti vielä satoi. Päätimme laskea purjeet ja polkaista engelsmannin käyntiin. Siirryimme sisätiloihin odottamaan sateen loppua ja tuulen kevenemistä. Veneellä ei toki ollut mitään hätää ja kokeneet purjehtijat olisivat varmasti purjehtineet tuossakin säässä. Me haluamme ottaa vielä hieman varovaisesti, kun vasta tutustumme veneeseen. Entisellä Suwenalla ei ollut merelle asiaa yli 10 m/s tuulessa, joten nämä olosuhteet olivat meille uutta. Nauvon ja Verkanin purjehdukset sujuivat mukavasti, vaikka tuulta olikin. Oleellinen ero oli kuitenkin se, ettei siellä ollut aallokkoa. Kihdillä tuulta oli jopa enemmän ja siihen vielä lähes pari metrinen aallokko päälle. Kyllä Suwena sai todellisen merikasteen, kun aaltojen pärskeet lensivät kantta pitkin.
Kihdin selällä tuulee
Lähestyessämme Ahvenanmaan saaristoa tuuli alkoi lopulta laskea ja sade myös loppui, niinpä siirryimme jälleen purjehtimaan. Tällä kertaa pelkällä jennillä ja vauhtia piisasi mukavat 6 solmua.

Kiinnityimme ilta kuudelta Sottungan satamaan. Saavuttuamme Ahvenanmaan saaristoon, nostimme ensi töiksemme oikeaan saalinkiin Ahvenanmaan kohteliaisuuslipun.
Sottungan satama Ahvenanmaan saaristossa

Sottunga 29.5. - 31.5.

  • Posted on: 1 June 2011
  • By: Eve

Sunnuntai-iltana saavuimme Ahvenanmaan saaristoon Sottungan saarelle. Sottunga on Suomen pienin kunta ja ilmeisesti myös EU:n pienin kunta. Siellä majailee vakituisesti vain reilu 110 asukasta. Sottungalaiset olivat todella erityisen ystävällistä porukkaa. Britit naapuriveneestä Goodwill hämmästelivät myös, kun paikalliset pysäyttävät auton keskustellakseen vieraiden kanssa. Me huomasimme saman omalla pyöräretkellämme maanantaina. Kerrankin turisti tunsi olevansa tervetullut.
Sottungan satama
Suwena Sottungassa
Hienoa on se, että Sottunga on erittäin hyvin hoitanut palvelunsa kuntalaisille. Sen pienuudesta huolimatta sieltä löytyi mm. kauppa, posti, pankki, terveyspalvelut ja jopa hätähelikopterin laskeutumispaikka. Pyöräilimme saarella ja oli jälleen mukavaa ihailla hyvin hoidettuja pihoja. Kuten jo pari vuotta sitten Ahvenanmaan Jurmossa, oli täälläkin nähtävissä halu pitää saaresta hyvää huolta.

Positiivisesti yllätti myös pyöräparkki satamassa, josta sai lainata pyörää käydäkseen vaikkapa kolmen kilometrin päässä olevassa kaupassa. Me kuitenkin kaivoimme Suwenan syövereistä oman taitettavan tandemin ja polkaisimme sillä katsomaan saarta.
Venevajoja Sottungassa
Kesäkausi venesatamassa alkaa vasta 1.6, joten vierasvenelaituriin ei ollut vielä ehditty laittaa ponttonilaiturilta kulkusiltaa maihin. Niinpä kiinnityimme laivalaituriin, jossa svelliä riitti koko yön tuulen suunnan muuttuessa, koska olimme ulkolaiturissa. Suwena keinahteli kuitenkin mukavasti ja yö unet kuitenkin maittoivat.
Sottungan satamaa valmistellaan kesään
Sottungasta löysimme mielenkiintoisen historian herkkupalan kunnan omilta sivuilta, joka kannattaa kyllä lukaista.

Tiistaina oli jälleen aika siirtyä eteenpäin. Juuri kun saimme Suwenan lähtövalmiiksi ja oli aika lähteä, kiinnittyi aivan peräämme mökkiä kuljettava proomu. Siinä meni sitten tovi suunnitellessa, miten pääsemme irti laiturista ilman, että proomun terävä keula rikkoo meidän bimini tai ohjaamon. Sivutuulessa, tuulen ollessa 10 m/s, ei sivupotkureissa riitä voima kuljettaa venettä suoraan vastatuuleen. Päätimme hyödyntää keulaspringiä. Kapteeni laittoi vedon päälle ja Suwenan perä kääntyi kauniisti irti laiturista. Ei muuta kuin täyttä hanaa perä edellä ja niin me lähdimme tyylikkäästi kohti Degerby:tä.

Föglön Degerby 31.5. - 1.6.

  • Posted on: 7 June 2011
  • By: Eve

Sottungasta purjehdimme mukavasti koko matkan Degerby:hyn. Alkumatkasta pääsimme purjehtimaan Suwenaa ensimmäisellä virsikirjalla. Skuuttasimme ison oikealle ja keulapurjeen vasemmalle. Loppu matka olikin jo tuttua sivuvastaista tuulta.

Degerby:ssä aluksi ajoimme vierasvenesatamaan ja jäimme ihmettelemään, onko syväys riittävä, sillä Suwenan syväys on 1,9 metriä. Keskellä kesää, kun satamassa on muita purjeveneitä, voi niiden koosta vähän päätellä satamansyvyyttä. Tässä satamassa ei ollut mitään syväysmerkintöjä ja jotenkin se vaikutti liian matalalta. Näin kesän aluksi vesi on niin kirkasta, että pohja näkyi hyvin, joten epäilys vain kasvoi. Ravintola Seagramin satamassa tiesimme syväyksen riittävän, joten päätimme kiinnittyä sinne eikä vierasvenesatamaan.
Suwena Degerby:ssä
Jälleen olimme tilanteessa, että saavumme satamaan, joka ei ole vielä auennut. Myös tämä satama avautuu 1. kesäkuuta.

Varsinainen vierasvenesatama jäi niin kiinnostamaan, että lähdimme kävellen tutkimaan satamaa. Toki siellä oli myös Degerby:n ainoa septiasema, joten senkin tarvetta Suwenalla alkoi jo olla. Vitsailimme septilaiturilla, että kumpi vaan voi hypätä testaamaan syväyksen. jos vettä tulee pituuteen nähden riittävästi pään yli, niin osaahan siinä arvioida riittääkö syväys Suwenalle. No jätimme testit vielä vedenkylmyyden vuoksi tekemättä ja kävelimme kysymään asiaa ravintola Mat & Cafe:sta. Vastaus olikin arvellun kaltainen, että septilaiturin syväys oli vain 1,5 metriä. Asiaa olisi kyllä helpottanut, jos syväyksestä olisi ollut itse laiturilla edes jotain merkintöjä.

Muutenkin vierasvenesatama näytti vähän oudolta, koska vierasvenelaituri oli sijoitettu septilaiturin viereen. Samoin löysimme erikoisen vesipisteen, josta vierasvene voi tankata eurolla neljä minuuttia vettä kerrallaan. Hinta oli kyllä naurettava. Onneksi Suwenan 620 litran vesitankki oli täynnä. Lisäksi vedentankkauspiste oli samaisella septilaiturilla, niinpä Suwenalla ei ollut pelkoa joutua ryövätyksi vedentankkauksessa.
Vesiposti Degerbyssä
Mielenkiintoista oli kummassakin Ahvenanmaan satamassa se, että emme tavanneet yhtään suomalaista venettä. Sottungassa oli yksi britti vene ja pari ruotsalaista, kun taas Degerby:ssä tapasimme sveitsiläisen miehistön Itämeren tutkimusmatkalla.

Degerby:ssä aurinko paistoi ensimmäistä kertaa sen verran lämpöisesti, että pääsimme korkkaamaan kesän ensimmäisen jäätelökioskin jäätelötötterön, joka maistui ah niin herkulliselta.
Degerby:n keskusta
Keskiviikko aamuna käänsimme Suwenan keulan kohti Ahvenanmaan pääsaarta ja Maarianhaminan länsisatamaa.
Skarven liikennöi Degerby:stä Ahvenanmaalle

Maarianhamina 1.6. - 5.6.

  • Posted on: 9 June 2011
  • By: Eve

Jo talvella matkareittiä suunnitellessamme päätimme, että pysähdymme Maarianhaminassa ainakin muutamaksi päiväksi ja näin toiveemme toteutui. Saavuimme kesäiseen Maarianhaminan Länsisatamaan keskiviikkona ja kiinnityimme keulapoijuun ja perä kiinni laituriin.

Juuri kun Suwena oli kiinnitetty, pääsimme seuraamaan aitiopaikalta paikallisen ÅSS veneseuran keskiviikkoillan purjehduskilpailua. Andrus kiipesi paistattelemaan päivää salongin katolle, josta kisaa oli mukavaa seurata. Satama täyttyi pitkin iltaa veneistä. Vihdoinkin saavuimme satamaan, jossa vilinää riitti. Toki suuriosa veneistä olivat ruotsalaisia. Joukkoon mahtui jo muitakin suomalaisveneitä sekä useampi saksalaisvene ja yksi puolalainen.
ÅSS:n keskiviikkopurjehdus
Länsisatama on kuuluisa upeasta viikinkiaiheisesta ÅSS:n paviljongistaan. Talon erikoisen designin lisäksi paviljongissa on hyvä seuran ravintola. Sieltä sai erittäin herkullisesti valmistettua sampea. Toki meitä pohjois-suomalaisina huvitti, että menussa sitä mainostettiin Pohjois-Suomessa, Varkaudessa kasvatetuksi sammeksi. Kai se Itä- ja Pohjois-suomi näyttävät niin samalta Ahvenanmaalta päin.
Maarianhaminan Länsisatama
Torstai oli Suwenan ja miehistön huoltopäivä. Viimeiset paikkaansa etsivät tavarat löysivät oman kolonsa. Jo edellisessä Suwenassa järjestimme näppäriin kannellisiin säilytyslaatikoihin tavaroita. Ostimme Turusta sopivankokoisia laatikoita lisää ja järjestelyprojekti osui Maarianhaminan huoltopäivään. Laatikot ovat pinottavia, joten esimerkiksi erilaisia ruokia, vaatteita ja kaikenlaisia varaosia saimme sijoiteltua keittiön ja kajuuttojen kaappeihin. Samoin Suwenan ensimmäinen suurempi pyykkipäivä sattui huoltopäiväämme. Mikäs siinä pyykkiä kuivatellessa, kun aurinko kuivasi kannelle ripustetut pyykit hetkessä.
Pyykkipäivä
Torstaiyöllä heräsimme ihmettelemään, että onko lämmityslaitteessamme jokin vika, kun se tikitti ja jytkytti kummallisesti. Eihän siinä mitään vikaa ollut, vaan satama täyttyi ruotsalaisista regattaveneistä ja heidän potkurit ne vain ääntä pitivät. Aamulla satama näytti uudet kasvonsa, kun veneet olivat lisääntyneet lähes parilla kymmenellä.

Perjantaipäivän tutkimme Maarianhaminaa jalan ja lauantaina oli tarkoitus tutkia saarta bussilla. Ahvenanmaalla on nimittäin ilmainen bussiliikenne. Tyhmyyttämme selvitimme bussiaikatauluja vasta perjantai-iltapäivänä, jolloin selvisi, ettei suunnitelmamme aikataulujen vuoksi onnistukaan. Niinpä päätimme vuokrata auton, joka osoittautui erinomaiseksi päätökseksi.
Eve Maarianhaminan Itäsatamassa
Autosta oli kovasti hyötyä, sillä meidän piti myös bunkrata vene viikon sapuskoilla. Toki viiniä upposi Suwenan kaappeihin aiottua enemmän, kun määrää ei hillinnyt repun koko. No tulipahan alkoholivero maksettua mieluimmin kotimaahan kuin Ruotsiin.

Ahvenanmaa on osa Suomea. Se on kuitenkin autonominen hallintoalue, joka ei kuulu EU:n veroliittoon. Tätä hyödyntävät laivayhtiöt, sillä pysähtymällä Ahvenanmaalla, pääsevät risteilymatkustajat nauttimaan verovapaasta kaupasta. Sekä Viking Line että Eckerö Line tarjosivat myös veneilijöille tankkausristeilyjä Kapellskäriin. Lippuja ilmaiselle puolipäiväristeilylle sai satamakonttorista, mutta me päätimme käyttää aikamme tutustumalla Ahvenanmaahan.
Punaiset laivat saapumassa Maarianhaminaan
Meidän Ahvenanmaan kierroksesta tuli tosi mielenkiintoinen, sillä kotiseudulta Ahvenanmaalle muuttanut tuttavamme Saara lähti oppaaksemme. Hän on auktorisoitu Ahvenanmaan opas, joten kaikenlaista kivaa nippelitietoa pääsimme kohteista kuulemaan.

Matkalla Kastelholman linnaan pysähdyimme ensin Uffe på berget näköalatornissa, josta näkymät olivat mahtavat. Ahvenanmaan pääsaaren rannat ovat täynnä laguuneja, salmia ja kanavia, joissa kaikissa vesi on merivettä. Ahvenanmaan pääsaari on 45 kilometriä leveä ja 50 kilometriä pitkä. Saari on asutettu kauttaaltaan ja maatiloja on kylien välissä vähän väliä. Saaren ympärikiertoajelulla oli kiva katsella hyvin hoidettuja taloja pihoineen. Ahvenanmaalaiset todellakin pitävät huolta omastaan ja ovat tunnettuja ahkeruudestaan ja se näkyy myös ulospäin.
Näkymä Uffe på berget näköalatornista
Seuraavaksi suuntasimme kohti Sundissa sijaitsevaa keskiaikaista Kastelholman linnaa. Sen loistoaika oli 1400- ja 1500-luvuilla. Vaikka linna on restauroitu, se on edelleen rauniolinna, jossa on vain muutama loppuun saakka kunnostettu huone.
Kastelholman linna
Oppaan kanssa linna heräsi henkiin mielenkiintoisilla tarinoilla tyrmistä, noitavainoista ja Erikin vankeusajasta. Ilman Saaran värikkäitä tarinoita kokemus olisi jäänyt aika tylsäksi.
Saara ja Eve
Keskiaikaiset ahvenanmaalaiset vai sittenkin ruotsalaiset paljastuivat pihimmiksi kuin suomalaiset, sillä keskiaikaisen sotilaan päiväannos oli Kastelholman linnassa vain 2,6 litraa olutta ja 1 – 1,5 leipää päivässä. Olavinlinnassa annettiin vastaavasti sotilaalle 5 litraa arkisin ja annos korotettiin viikonloppuisin 7 litraan lisättynä paloviinalla. Lienevätkö suomalaiset ansainneet maineensa jo keskiajalla?

Matkamme jatkui Bomarsundin raunioille, jossa jäljellä on todella vain muurinpätkiä. Mieleenpainuvinta oli Saaran kertomus Djevulsbergetin pahamaineisista tansseista. Venäläiset ehtivät vasta tehdä paholaisen vuorelle tornin perustan, jossa juhlista pitävät venäläiset järjestivät railakkaita yöjuhliaan. Tarinan mukaan venäläiset noituivat paikallisia. Yksi upseeri tanssitti paikallisen papin rouvaa niin kauan, että häneltä meni jalat alta. Mikähän mahtaa olla totuus? Tanssit järjestettiin aina öisin. Perinnettä jatketaan kuulemma edelleenkin. Öisiä salaisia tansseja järjestetään vieläkin, joista ulkopuolisille ei etukäteen mainita. Valitettavasti me emme päässeet bileisiin mukaan, mutta ehkä ensi kerralla osumme kuokkavieraiksi.
Bomarsundin rauniot
Sotilaan päiväannoksesta innostuneena yritimme päästä tutustumaan tämän päivän oluenpanemiseen. Stallhagen olutpanimo valmistaa yli 10 erilaista olutta. Valitettavasti päiväsaikaan panimoon ei järjestetä tutustumiskierroksia. Vain baari oli avoinna, josta ostimme muutaman oluen mukaan maisteltaviksi Suwenalla.

Oli todella mukavaa viettää päivä Saaran kanssa, kun olemme tavanneet niin monta vuotta sitten viimeksi kotiseudulla. Sen lisäksi hän oli kerta kaikkiaan loistava opas ja teki Ahvenanmaan päivästämme paljon rikkaamman kuin omin päin olisimme ikinä osanneet. Kiitos todella paljon Saara!

Vielä yksi kohde odotti meitä ennen kuin voimme sanoa hyvästit Maarianhaminalle. Veneihmisinä teräsrunkoinen nelimastoinen parkki Pommern oli ehdottomasti koettava. Vuonna 1903 rakennettu rahtipurjealus seilasi vielä 1939 viimeisen matkansa. Pommern seilasi vehnäreitillä Austraaliasta Eurooppaan. Uskomatonta oli se, että heillä on ollut valokuvaajakin mukana. Valokuvat kertomuksineen ovat esillä museolaivassa. Meidän rullapurjeet kalpenivat Pommernin raakapurjeiden rinnalla. On merimiehen elämä ollut kovaa, kun joka kelissä on pitänyt kiivetä säätämään raakapurjeita. Ruorikin oli niin iso, että sitä käänsi kaksi tai neljä köysillä ruoriin sidottua miestä yhdessä. Valokuvasarja Pommernin seilauksesta kaikkine myrskyineen ja kannen yli lyövine aaltoineen on huikeaa katsottavaa.
Pommern Maarianhaminassa
Pommern purjelaivan kansi
Eve Pommernin ruorissa
Pommernin rahtiruuman yläkansi
Pommernin miehet ovat olleet rohkeita purjehtijoita, sillä Australiasta he palasivat eteläisen Tyynenmeren halki, joka on tunnettu kovista tuuliolosuhteistaan ja myrskyistään. Ei ihme, että poikia on tanssittanut, kun he ovat päässeet satamaan.

Kulttuuripäivän jälkeen me lähdimme valmistelemaan seuraavaa etappiamme. Sunnuntaina meillä oli edessä Ahvenanmeren ylitys Ruotsiin. Toivoimme kovasti, että säätiedotus pitää paikkaansa ja pääsemme purjehtimaan, sillä Ahvenanmeren ylitys on hyvää treeniä meille tulevaa Itämeren ylitystä ajatellen.

Ahvenanmeren ylitys 5.6.

  • Posted on: 9 June 2011
  • By: Eve

Sunnuntaiaamuna heräsimme innokkaina lähtemään kohti Ruotsia ja uusia haasteita. Laitoimme Suwenaa lähtökuntoon ja viritimme valmiiksi myös peräankkuriin sopivan sakkelin, jotta ankkuriköysi saadaan aikanaan paikoilleen. Tiesimme, että Ruotsissa on vähemmän poijupaikkoja, joten peräankkurointi ja keulakiinnitys laituriin ovat hyvin tyypillistä Ruotsin satamissa.

Eipä muuta kuin Suwenan keula kohti Ruotsia ja Arholmaa. Nostimme pian sataman jälkeen kaikki purjeet: ison, genoan sekä mesaanipurjeen. Purjeet vetivät ihan mukavasti, kunnes tuuli alkoi moinata. Kun tuuli oli laskenut lisää ja meillä oli vauhtia enää alle neljä solmua, päätimme nostaa ensimmäisen kerran genaakkerin. Nostimme genaakkeripussin kannelle ja kiinnitimme sen reelinkiin. Siitä olikin hyvä virittää purjetta paikoilleen. Patrikin neuvot mielessä kiinnitimme mansetin jennin ympärille ja vaihdoimme genoavinsseille genaakkerin omat skuutit. Andrus nosti genaakkerisukan fallilla ylös ja sitten pääsimme avaamaan genaakkerin koko komeuteensa. Vitsi se oli hieno hetki.
Genaakkeri nostettuna Ahvenanmerellä
Juuri kun olimme lähtemässä ylittämään laivaväylää, tuuli loppui lähes kokonaan ja vauhti putosi alle kahden solmun. No eihän meillä mitään kiirettä ollut, mutta laivaväylällä oli tulossa kolme AIS:n mukaan meidän kanssa risteävää laivaa. Emme halunneet jäädä ammattiliikenteen jalkoihin, vedimme genaakkerisukan alas ja siirryimme hevosvoimiin. Juuri kun nuo kolme laivaa ajoivat meistä ohi, punkesi uusi laiva oikealta edestä väylälle kuuden solmun vauhdilla. Andrus laski, että ehdimme sen alta noin 1,5 mailin etäisyydelle, kun laitamme hieman lisä vauhtia. Hitaan laivan takaa porhalsi jälleen uusi nopeampi laiva ja tietysti sen piti ohittaa meidän editse kulkeva laiva oikealta, jolloin kiiruhtaessamme ensimmäisen jaloista, olisimme nopeamman laivan tiellä. Meriteiden sääntöjen mukaan toki oikealla tulevalla on etuajo-oikeus, joten väistimme molemmat takaa.

Tuuli ei enää noussut, joten jatkoimme Perkinsillä Arholmaan saakka ja pakkasimme genaakkerin takaisin pussiin odottamaan seuraavaa mukavaa kevyttä myötätuulta.

Arholmassa halusimme mennä itäsatamaan, jota suositellaan kauniimpana satamana. Kiinnityimme peräankkuriin, joka meidän miehistöllä tarkoitti sitä, että ensin kapteeni kantoi 20-kiloisen ankkurin keulaboksista takakannelle. Peräankkurin kiinnityksestä takakannelle oli keväällä puhetta, mutta se jäi valitettavasti tekemättä. Andrus tuumasikin, että jos jokin toinen vene tekisi ankkurin kantamisen aikana peräaaltoja, niin Suwenan salongin ikkunat saattaisivat tarvita korjausta. Sain ankkurin laskettua ihan nätisti ja sen jälkeen riensin keulaan. Kävi hyvä tuuri, että ystävällinen naapuriveneilijä tuli ottamaan köysiä vastaan, sillä meidän keulatikkaat olivat vieläkin liian pitkät. Enkä ois kyllä uskaltanut yli metriä hypätä köydet käsissä, vaikka kuinka luotan kapteenin poistumiskäskyyn oikealla hetkellä. Suwena saatiin nätisti kiinni ja Ahvenanmeri oli onnellisesti ylitetty.

Aloimme puuhata iltaruokaa ja avatessani jääkaappia, herranen aika, mikä löyhkä sieltä tuli. Jääkaappi haisi kuin siellä olisi ollut raato. Ei muuta kuin purkamaan ruoat yksitellen ja haistelemaan, mikä haisee. Kaikkien ruokien päiväykset olivat erinomaiset. Kaikki ne ruoat, jotka ostimme vielä viime hetken lisäruoaksi edellisenä iltana Maarianhaminan Sparhallenista, haisivat ihan hirveälle. Vaikka pesin paketit ja kuivasimme ne. Haju ei poistunut mistään Sparhallenin paketista, mutta sain hajun pois muista. Onneksi. Harmitti vaan laittaa ruokaa roskiin ja pestä ja puunata jääkaappia moneen kertaan ennen kuin sekä jääkaappi että jäljelle jääneet ruoat olivat hajuttomia.

Siinä pyyhkiessäni vielä samaan syssyyn keittiön pöytäpinnat, nostin pikkupakastimen kantta pyyhkiäkseni sitäkin. Ei voi olla totta. Kansi oli sisältä lämmin. Joko olin itse tökännyt sen pari päivää aiemmin pois päältä laittaessani päällimmäisen jäätelöpaketin sinne tai merenkäynnissä laatikko oli osunut nappulaan. Joka tapauksessa kaikki pakastevihannekset ja liharuoat olivat sulaneet niin kuin 4 pakettia jäätelöä. Pakastimen pohjalla oli mahtava kolmen sentin vellikerros. Suututti niin vietävästi, kun juuri oli puunannut jääkaappia ihan riittävän kauan. Ei muuta kuin projekti jatkui ja lisää ruokaa meni roskiin. Siinä sitten imeytin jäätelöt pakastimen pohjalta ennen kuin sitä pääsi siivoamaan. Se oli ihan hirveä työ, kun jäätelöä oli pakastimen sivussa olevien pakastuselementtien välissä. No nyt tiedetään, kuinka täyteen pakastinboksin saa täyttää. Otti hermoon ihan tosissaan. Päivä oli pitkä ja väsymys oli melkoinen, kun kaaduimme illalla sänkyyn.
Suwenan pienempi pakastin

Tukholman saaristossa 5.6. - 9.6.

  • Posted on: 15 June 2011
  • By: Eve

Matkalla Tukholmaan pysähdyimme Arholman, Vätön ja Furusundin saarilla.

Arholma on luonnonkaunis Tukholman saariston koillisreunassa sijaitseva saari. Se on 5 kilometriä pitkä ja 2 kilometriä leveä saari. Aikoinaan jopa Tanskan kuningas Valdemar pysähtyi Arholmassa matkalla Ahvenanmaan saariston kautta Viroon ja nykyään se on kesäisin suosittu mökkikohde. Talvisin Arholmassa asuu noin 70 vakituista asukasta ja kesäisin asutus 10-kertaistuu kesämökkiläisten ansiosta.
Arholman Österhamn
Suwena Arholman Österhamnissa
Rauhaisan fiiliksen saarelle antoi se, ettei siellä ollut autoja. Paikalliset hurruuttelivat mönkkäreillä, mikäli kulkupelinä ei käytetty pyörää tai apostolin kyytiä. Me teimme mukavan kävelymatkan Österhamnista saaren toiselle puolelle. Sieltä löytyikin satama, josta laiva liikennöi mantereelle. Samoin satamassa oli saaren oma kauppa sekä läheltä löytyi 40-luvulla rakennettu tanssilava. Uskomattomin löytö oli kuitenkin tanssilavan ulkohuussi, jossa käsienpesupaikka oli koristeltu aidoilla kukkasilla sekä varustettu kankaisilla käsipyyhkeillä. Aika uskomatonta.
Arholma
Maailman kaunein huussi
Arholma on todella idyllinen saaristopaikka, jossa kannattaa pysähtyä. Onneksi Kapellskärin venesatamassa syväys ei riittänyt Suwenalle, joten valitsimme ensimmäiseksi Ruotsin pysähdyspaikaksi Arholman. Suosittelemme todella Arholman venesatamista österhamnia, sillä se on erittäin suojainen ja luonnonkaunis paikka.

Arholmasta jatkoimme matkaa maanantaina Vätön saarelle. Vätön saarta ei sinällään lasketa Tukholman saaristoon, koska se sijaitsee juuri Tukholman saariston pohjoisen reunan ulkopuolella. Meitä odottivat innokkaasti Even sukulaiset vierailulle, joten poikkeama Tukholman reitiltä oli paikallaan.

Vätö on myös suosittu mökkisaari. Siellä on mökkejä huomattavasti enemmän verrattuna Arholmaan, sillä Vätöstä on siltayhteys mantereelle. Myös sukulaisillamme on viihtyisä mökki Vätön saarella.

Vätössä Suwena pääsi jälleen uuden haasteen eteen, sillä Kilholmenin satama oli tarkoitettu pienemmille veneille. Samoin lahdella olevat ankkuripoijut olivat yksityisten poijuja. Niinpä aloimme laskea keula-ankkurin ensimmäistä kertaa.
Suwena ankkurissa Vätön edustalla
Rocna laskeutui sujuvasti ankkurivinssin avulla. Jouduimme nostamaan ankkurin vielä ylös, kun tuntui, ettei ankkuri napannut kiinni ja etsimme paremman paikan ankkuroimiselle. Kun Suwena keinui ylväästi lahdella ankkurissa, me laskimme jollan ja päräytimme laituria kohti tapaamaan sukulaisiamme. Vietimme rattoisan illan Etrin ja Ollen mökillä rupatellen ja herkullisesta ruoasta nauttien. Olin viimeksi käynyt heidän mökillä, kun olin 6-vuotias. Niinpä oli todella mukavaa tavata heitä ja saada viettää mukava ilta yhdessä.
Etri ja Olle
Yöstä lutviutui sitten levoton. Suwena oli samalla paikalla palattuamme mökiltä, mutta yön aikana tuuli kääntyi ja ankkuri alkoi laahata. Ei muuta kuin vaatteet niskaan ja siirtämään venettä. Pohja oli petollinen, sillä se oli kivipohja, jossa oli kevyt lietekerros päällä. Syväykseltään lahdelma oli noin 6 metriä. Emme voineet siirtää venettä lähemmäs rantaa, koska emme olisi mahtuneet enää ankkurissa pyörimään. Jos taas ajoimme hiemankin ulommas, pohja laski 20 metriin. Tällöin olisimme olleet veneväylällä, jossa ei saa ankkuroida. Hyvissä olosuhteissa ankkuriketjua pitää laskea 3 – 5-kertainen määrä syväykseen nähden, joten meillä ei ollut paljon vaihtoehtoja, kun tila alkoi käydä vähäksi. Torkuttuamme pienissä pätkissä läpi yön olimme rättiväsyneitä aamulla.

Meillä oli tarkoitus viipyä Etrin luona pari päivää, mutta veneelle ei löytynyt sopivaa kiinnityspaikkaa. Jouduimme tekemään reittimuutoksen ja jatkoimme aiottua aikaisemmin Furusundiin.

Olimme joutuneet nostamaan yön aikana ankkuria useita kertoja ja joka kerta ketju heitti savea ja lietettä kannelle. Kansi olikin aivan järkyttävän näköinen. Onneksi Suwenassa on ankkuriboksissa merivesipumppu. Samalla kun Andrus ajoi ankkuria ylös, minä huuhtelin sisäänkelautuvaa ketjua ja lopuksi itse ankkurin. Lieteklöntit sen kuin putoilivat takaisin mereen. Ankkurinnoston jälkeen kansi oli helppo pestä runsaalla merivedellä, kun ei tarvinnut murehtia makean veden loppumisesta. Toki lahden vesi oli myös erittäin puhdasta, joten sitä oli ilo käyttää.

Furusundissa kiinnityimme kylkikiinnityksellä laituriin, joten seuraavana yönä pääsimme nukkumaan valvotut tunnit takaisin.
Furusundin vierassatama
Mielenkiintoinen naapuri, Opilio vene nousee liukuun jo 8 solmun vauhdissa
Furusund oli jälleen uusi kokemus, sillä se on hyvin erilainen verrattuna Arholman ja Vätön saariin. Furusund on tullut kuuluisaksi kylpyläalueena jo 1880-luvulla, jolloin kuninkaan kultaseppä Christian Hammer osti saaren ja rakensi siitä kylpyläsaaren upeine rantabulevardin villoineen. Sinne matkustettiin hoitamaan itseään mutakylvyissä, rikkivesissä ja terveyttä edistävissä jalkakylvyissä.

Astrid Lindgren, yksi kuuluisimmista Ruotsin kirjailijoista, on myös viettänyt useita kesiä Furusundissa. Eipä siis ihme, että tuntui kuin olisimme kävelleet Peppi Pitkätossu sadussa. Odotimme koko ajan, milloin kauniin villan ovi aukenee ja Annika ja Tommi puikahtavat ulos leikkimään.

Satufiiliksen kuitenkin rikkoi Yxlaniin vievän lauttarannan pizzerian surkea pizza. Täytyy sanoa, että pizza oli huonoin, mitä koskaan olemme syöneet. No eipähän tullut lihottua, kun pohja jäi ensin syömättä, mutta kun ne täytteetkin menivät vain vaivoin alas. No aina ei voi voittaa.

Suwenassa oli Furusundissa mukavaa viettää aikaa seuraten vilkasta laivaliikennettä. Ruotsin laivat tai siis täältä päin katsottuna Suomen laivat kulkivat kuin kello Tukholmaan ja sieltä takaisin. Huvittavaa oli, että laivan ohittaessa meidät, meidän läppärit tarjosivat vuorollaan hetkeksi kunkin laivan WLAN yhteyttä.
Viking Line ohittaa Furusundin
Furusund oli hyvä lepopaikka ennen Tukholman ruuhkaisia vesiä. Torstaina Suwenan matka jatkui Furusundista Vaxholmiin.

Vaxholmista Tukholmaan 9.6. - 12.6.

  • Posted on: 16 June 2011
  • By: Eve

Jo 1500-luvulta lähtien Vaxholm on ollut osa Tukholman puolustusta, joten päätimme pysähtyä pariksi päiväksi tutkimaan Tukholman portinvartijaa.
Vaxholmin linnoitus
Vaxholm
Satamakirjan mukaan Vaxholmissa on poijukiinnitys, joten lähestyimme satamaa keulaköydet ja peräpoiju valmiina. Jälleen pääsimme yllättäen uuteen tilanteeseen, sillä satamassa poijut oli korvattu med mooring köysikiinnityksellä. Onneksi olimme tutkailleet viimeksi toukokuussa Barcelonassa med mooring kiinnitystä. Pohdimme silloin, että milloinhan Suwenan ensimmäinen välimerellinen kiinnitys tapahtuu ja toki ajattelimme sen olevan jossain tulevaisuudessa lähempänä Välimerta. Toisin kuitenkin kävi.

Ikävintä oli se, että kiinnityimme sivutuulessa ja satamassa oli melkoinen svelli ohiajavasta vilkkaasta laivaliikenteestä johtuen. Sain paapuurin puoleisen keulaköyden kiinni ja ei muuta kuin kaivelemaan med mooring köyttä laiturin reunalta. Tilanne tuli niin äkkiseltään päälle, etteivät limanuljaskoja varten hankitut kumihanskatkaan olleet lähellä. Onneksi köysistö oli laitettu satama-altaaseen ihan lähiaikana, joten köydet olivat vielä puhtaat ja limattomat.

Vaxholmin satama on tarkoitettu enintään 12-metrisille veneille, mutta päätimme ottaa riskin. Niinpä med mooring köysi jäi tosi pystyyn Suwenan lanteelle, kun sain sen kaikin voimin siihen kiskottua. Tuuli pukkasi meitä tosi pahasti. Vaikka Andrus ajoi sivupotkurilla perää vasemmalle, eivät minun käsivoimat tahtoneet riittää kiristääkseni köyttä. Hikisen kiskonnan jälkeen sain med mooring köyden riittävän kireälle.

Med mooring köysikiinnityksessä jokaiselle veneelle on varattu yksi köysi. Köysi on kiinnitetty satama-altaan pohjalle ja toinen pää laituriin. Laiturilta otetaan köysi ylös. Köysi nostetaan vedestä ylös siten, että köysi kiristetään veneen perään ja loppu laiturin puoleinen köysi päästetään takaisin veteen makaamaan. Keula kiinnitetään omilla keulaköysillä normaalisti laiturin knaappeihin tai renkaisiin.

Ei ihme, ettei satamaa suositella yli 12-metrisille veneille. Satama-allas on sen verran pieni, ettei satamamanöövereille jää riittävästi tilaa, jos vastakkain sattuu molemmin puolin isommat veneet. Mahtaa heinäkuussa olla melkoinen kuhina ja tarkkuusajelu, kun allas on täynnä veneitä ja jokainen yrittää kiinnittyä törmäämättä toiseen veneeseen.

Me pidimme kovasti Vaxholmin ilmapiiristä. Se vaikutti kivalta kesäiseltä kaupungilta ja niin näyttivät monet muutkin ajattelevan. Rantakaduilla oli useita ravintoloita, jonne lautat toivat ruokailijoita Tukholmasta.
Vaxholmin rantakatu
Andrus nauttii iltapäivästä Vaxholmissa
Vaxholmin linnaan pääsee pari minuuttia kestävällä lauttamatkalla. Lautta kiertää ensin linnasaaren ympäri, jonka jälkeen pääsee patikoimaan vapaasti omaan tahtiin. Me aloitimme linnantutkimisen kiipeämällä reippaasti 130 porrasta ylös vartiotorniin, josta avautui huikeat näkymät yli Tukholman saariston. Veneliikenne on aivan käsittämätöntä. Jatkuva nauha veneitä alkoi pyrkiä kohti saaristoa jo perjantai-iltapäivällä ja jono sen kuin jatkui vielä lauantai-iltapäivään saakka. Andrus laski, että yhdellä silmäyksellä näkyi 45 kulussa olevaa venettä samanaikaisesti ja se oli vain yksi hetki keskellä lauantai-iltapäivää.
Viikonloppuinen ruuhka-aika Vaxholmissa
Vaxholmin museon jätimme tällä kertaa väliin ja halusimme patikoida ympäri saarta. Saarella oli paljon retkihenkistä porukkaa, jotka olivat tulleet saareen piknikille. Skumppapullot sen kuin poksuivat ja ihmiset nauttivat ihanassa auringossa omia eväitään ystäviensä kanssa. Meidän piknik tarpeet odottivat Suwenalla, joten me keskityimme harrastamaan nälkää kasvattavaa ulkoilua.
Eve nauttimassa illallista takakannella Vaxholmissa
Sataman läheisyydessä on myös ruokakauppa, joten bunkrasimme Vaxholmissa jälleen Suwenan. Epäilimme, ettei Tukholmassa Wasahamnin läheisyydestä löydy ruokakauppoja. Mikä parasta Vaxholmin ruokakauppa oli erittäin hyvin varustettu ja saimme jälleen täytettyä pakastimen. Ennen kaikkea löysimme kertakaikkisen herkullisia jäätelöitä ja sorbetteja, joten ei harmittanut enää lainkaan entisten sulaminen. Andrus jopa harmitteli pari päivää myöhemmin, ettei yhtä mustikkakermajäätelöä ostettu kuin yksi paketti :-)

Sunnuntaina Suwenalle saapui ystäviä Tukholmasta, Anders ja Lotta sekä heidän poikansa Gustav. Luvassa oli mukava sunnuntaipäivä täynnä jutustelua. Kahvittelun ja viimeisten kuulumisten vaihtamisen jälkeen lähti Suwena 5-henkisellä miehistöllä kohti Tukholmaa ja Wasahamn satamaa. Vieraamme ovat kaikki kokeneita purjehtijoita, joten saimme monta hyvää trimmivinkkiä purjehduksen aikana. Suwena purjehti upeasti tiukkaa kryssiä ja vauhtimme vaihteli 5,5 – ja 6 solmun välillä sekä tuulikulman ollessa jopa 30 astetta. Vendoja heitettiin ahkerasti, kunnes Tukholman sisäänmenoväylällä tuuli alkoi pyöriä ja siirryimme hevosvoimiin.
Anders kiristämässä snörppiä
Lotta, Anders ja Gustav purjehtimassa Suwenalla
Wasahamnia lähestyessä Anders soitti satamakapteenille, löytyykö Suwenalle sopivaa paikkaa. Sataman sisäaltaan maksimikooksi selvisi 44-jalkainen vene. Kiinnityimme ensin ulkolaituriin, jossa svelli oli todella reipasta. Andrus ja Anders kävivät kävellen tarkistamassa sisäaltaasta Suwenalle sopivaa poijupaikkaa. Niitä oli vain muutama, joissa poiju oli riittävän kaukana. Saimme erinomaisen paikan satamakonttorin läheisyydestä, sillä tarkoituksemme oli viipyä Tukholmassa useampia päiviä.
Ahdas sisäänajo Wasahamniin

Sivut