Itämeri kierros '11

Tukholma 12.6. - 16.6.

  • Posted on: 17 June 2011
  • By: Eve

Tukholman päivinä oli kova tarkoitus harrastaa todellista turismia, mutta jälleen päivät muodostuivat toisenlaisiksi.
Suwena Tukholman Wasahamn satamassa
Lämminhenkisen ystävien kanssa vietetyn sunnuntain jälkeen paluu arkeen oli todellinen, kun pari pitkää päivää Tukholman vierailusta piti Even käyttää useissa puhelinneuvotteluissa. Toisaalta työjonossa Andrusilla on odottanut Suwenan kaikkien laitteiden käyttöohjekirjojen läpikäynti, joten kummallakin oli paljon puuhaa.

Andrus oli varautunut moottoriöljyjen ja öljysuodattimen vaihtoon Tukholman vierailun aikana. Samalla kun hän luki muutenkin laitteiden manuaalit läpi, selvisi, että meiltä puuttuu vaihdelaatikon öljyt ja öljysuodatin kokonaan. Olimme ostaneet erikseen varaosapaketit ja öljyt niin moottorille kuin generaattorille, mutta jostain syystä vaihdelaatikon varaosat olivat unohtuneet niin meiltä kuin viisaammiltakin. Niinpä yksi uusi rasti Tukholman päiviin tuli siitä, että käymme ostamassa ATF-öljyä sekä öljysuodattimen ZF 45A vaihdelaatikkoon oikeasta myymälästä jossain päin vierasta kaupunkia ja kaupunginosaksi selvisi Sollentuna.

Samoin kummankin tukka oli kasvanut aivan ylimittaiseksi, joten hiustenleikkuu kuului myös Tukholman ohjelmaan. Lotta ystävällisesti suositteli meille sopivaa kampaamoa ja sai vielä meille järjestettyä näin lyhyellä ajalla kampaamoajan. Tiistaina, kun kummankin tukka oli erinomaisesti leikattu, saimme apua sukulaispojalta Fredrikiltä. Hän lähti kuskiksemme ja saimme ostettua niin öljysuodattimen, ATF-öljyä kuin muutkin tarvekalut odottamaan keskiviikon puuhapäivää.

Wasahamnista on kiva kävely- tai raitsikkamatka niin Drottninggatan kävelykadulle kuin Gamla Staniin eli vanhaan kaupunkiin. Me harrastimme jalkojen heiluttelua, kun siinä samalla näkee kaikkea kivaa. Tukholma on todella merellinen kaupunki aivan toisessa mittakaavassa kuin yksikään Suomen kaupunki. Pelkästään Strandvägenin ja sen läheisyydestä löysimme 27 laivalaituria, joista lähti erilaisia risteilyjä ja lauttamatkoja eri puolille Tukholmaa ja saaristoa.
Tukholma
Tukholma on rantaravintoloiden kaupunki
Olimme Tukholmassa juuri koulun päättäjäisten aikoihin, joten ylioppilaat bilettivät kuorma-autojen lavoilla kuten meillä penkkareissa. Meillä vaan ei talvi anna periksi pitää riemua yllä lehtevien koivunoksien kera.
Ylioppilaat juhlistavat lakkiaisia Tukohlmassa
Tukholman vanha kaupunki kuuluu meidän suosikkeihin. Sen kapeat kadut ovat todella viehättäviä vain taapertaa ympäriinsä ja nauttia ilmapiiristä. Löysimme Storkyrkan läheltä ja vastapäätä Nobel museoa viihtyisän tavernan, jonne istahdimme vielä sukulaisemme Etrin kanssa parantamaan maailmaa.

Keskiviikko meni Andrusilla mekaanikkohommissa. Kun salongin pöytä ja konetilan luukut oli avattu sekä roudattu pois ja hän alkoi irrottaa vaihdelaatikon öljysuodatinta, huomasi hän, että yksi työkalu oli jäänyt kotiin. Ei muuta kuin raitiovaunulla kohti Tukholman keskustaa ostamaan puuttuva työkalu, jotta työ pääsee alkuun. Andrus vaihtoi vaihdelaatikon ja moottorin öljyt ja öljysuodattimet. Ensimmäistä kertaa Andrus tuumasi konetilan syövereistä, että nyt tuli Nordhavnia ikävä. Siinä nimittäin konetila on niin iso, että siinä on täysi seisomakorkeus. Meillä kun Suwenassa on tavallista suurempi generaattori. Samoin meillä on sekä startti- ja käyttöakut tuplana. Edellisestä veneestä viisastuneena halusimme moottoritilaan automaattisen palosammuttimen, mutta se kuulemma painoi selkää koko töiden ajan, kun se on ainoalla mahdollisella paikalla keskellä tilan kattoa. Moottoritila on todella ahdas, joten Andrus alkoi saman tien pohtia, millaisia muutoksia siihen voi tehdä ensi talvena.
Suwenan konetila
Toinen suurempi ongelma on se, me todella aiomme mennä veneellä avomerille, joten konetilaan pääsy pitää rakentaa toisella tavalla. Meillä on styyrpuurin puolelta salongin lattia jousitettu, mutta kaikki lisä-äänieristelylevyt sekä salonginpöytä jalkoineen pitää purkaa ennen kuin moottoritilaan pääsee. Jos joutuu purkamaan konetilaan vievät luukut kovassa merenkäynnissä ja kantamaan ne kajuuttoihin, siitä ei kyllä tule mitään rikkomatta levyillä venettä ja telomatta itseämme. Onneksi kaikkeen voi tehdä parannuksia ja niitä pitää kyllä tulevaisuutta ajatellen vielä tehdä.
Suwenan konetilan luukut
No moottori hurahti kauniisti käyntiin ja vaihdelaatikko toimi jouhevasti, joten Tukholmasta voimme jatkaa matkaa Suwenan kanssa hyvillä mielin.

Saltsjöbaden 16.6. - 18.6.

  • Posted on: 19 June 2011
  • By: Eve

Tukholman vierailun päätteeksi teimme Suwenalla pienen Tukholma sightseeing pyörähdyksen vanhan kaupungin ja kuninkaanlinnan edustalla. Myöhästyimme vuodella kruunuprinsessa Victorian onnenhuiskutuksista, mutta ei se mitään. Hienolta kuninkaanlinna näytti ja meillä oli aika kääntää Suwenan keula kohti Tukholman etelä-saaristoa ja uusia kujeita.
Kuninkaanlinna Tukholmassa
Hyvästi Tukholma
Palasimme kolme merimailia omaa vanavettä takaisin ja sitten käännyimme etelään kohti mutkittelevaa Baggensstäketin kanavaa. Varmdö saaren ja mantereen välissä kiemurteleva kapea Baggensstäket kanava on vain 3 metriä syvä, joten onneksi kaikista suurimmat laivat eivät sinne mahdu. Olimme onnekkaita, että kapeimmalla paikalla laivoja ei tullut meitä vastaan. Juuri ajettuamme ulos kanavasta lähestyi etelästä suurempi saaristoristeilyalus.
Baggensstäket kanava
Päämäärämme oli Saltsjöbaden. Satama on Kungl Svenska Segel Sallskapet seuran ylläpitämä satama, joka on yksi heidän viidestä paikastaan. KSSS on todella aktiivinen seura, sillä seuratoiminnalle varatuilla laitureilla oli runsaasti tilaa jollapurjehtijoita varten. Polttoainepumppujakin löytyi heti kerralla 12 kappaletta, joten mahtaa keskellä kesää siellä käydä tosi vilske.
KSSS:n polttoainepumput Saltsjöbadenissa
Suwena pääsi aitiopaikalle aivan sataman ravintolan edustalle. Ravintola alkoi puolilta päivin soittaa letkeää musiikkia. Iloinen ihmisten pulputus ja reggae musiikki auringon kera loi tunnelman kuin olisimme paljon kaukaisemmilla vesillä. Kävimme myös testaamassa ravintolan menun ja saimme herkullista nieriää piparjuurihöysteellä maustettuna. Vaikka ulkoruokinta meillä on jäänyt suhteellisen vähälle, niin täytyy kuitenkin sanoa, että jokaisesta pienestä kuppilasta Ruotsissa saa erinomaista kalaruokaa ja jopa vaihtoehtoja löytyy. Voi kunpa se olisi Suomessakin näin.
Suwena Saltsjöbadenissa
Saltsjöbadenista meidän matka jatkui kohti Nynäshamnia.

Köysi poikki 18.6. - 20.6.

  • Posted on: 23 June 2011
  • By: Eve

Saltsjöbadenista lähdimme kohti etelää ja Tukholman saariston etelä-reunassa sijaitsevaa Nynäshamnia. Keli oli suotuisa ja purjehdimme mukavasti Dalarön ohi, kunnes tuuli kääntyi sivumyötäisestä enemmän vastaiseksi. Muutamien vendojen jälkeen Mysingen lahdella tuuli alkoi todella illansuussa moinata, joten loppupätkän legistä ajoimme peltigenoalla.
Suomen lippu liehumassa Suwenan mesaanissa
Saavuimme Nynäshamnin satamaan kauniissa kelissä, joten kiinnittyminen kävi näpsäkästi. Olipas mukavaa kiinnittyä lähelle toista oululaisvenettä, Zanaa. Jäimme ulkolaituriin, kun keli oli leppoisa ja säätiedotus lupasi samanlaista eteenpäin.

Sunnuntai-aamuna olimme juuri nauttineet rauhalliset aamukahvit, kun hetkessä tuuli alkoi nousta. Olimme keulapoijussa peräköysillä laiturissa. Tietysti sataman ainoa tuulelle avoin suunta sattui meille ja aiheutti svelliä. Pohjoistuuli keräsi vauhtia ja alkoi puhaltaa yli 13 m/s. Tuulenvoima nostatti melkoiset aallot, jotka löivät veneen keulasta suoraan kohti laituria ja vielä jopa laiturin yli.

Andrus oli juuri mennyt auttamaan Zanan miehistöä, sillä heillä samainen tuuli katkaisi poijuhaan. Kun hän palasi Suwenalle, keikkui veneemme oudossa kulmassa laituriin nähden. Meiltä oli katkennut oikea peräköysi. Vaikka siinä oli joustin, meni köysi poikki metrin päästä joustimesta. Onneksi vene heilui sen verran suurta liikettä, että Andrus pääsi juuri ja juuri veneeseen.
Katkennut köysi Nynäshamnissa
Hirmuisella kiireellä aloimme irrottaa venettä ja siirtämään Suwenaa suojaisempaan sisälaituripaikkaan.
Suwena Nynäshamnissa
Andrus vain pläjäytti puukon mun käteen ja tuumasi, että: ”Jos poiju ei irtoa ekalla kerralla, lyö köysi poikki.” Niinpä puukkouhanalaisena poiju irtosi nätisti ja saimme Suwenalle uuden rauhaisamman paikan.

Satamahenkilökunta riensi auttamaan jokaista apua tarvitsevaa venettä välittömästi tuulen noustessa. He auttoivat jokaista ulkolaiturissa olevaa venettä siirtymään turvallisempaan paikkaan. Meidän mieltä lämmitti nähdä, kuinka taidokkaasti he hoitivat asian.

Tuuli puhalsi voimansa pois kahdessa tunnissa, jonka jälkeen svelli myös rauhoittui. Sadetta kuitenkin piisasi koko Nynäshamnin päivien ajan, joten kaupunkivisiitti jäi hyvin vähäiseksi. Toisaalta oli todella mukavaa tutustua Zanan miehistöön, Olliin ja Tainaan, joiden kanssa yhteisiä tuttavia Oulussa piisasi roppakaupalla. Vaihdoimme veneilykokemuksia ja juttua piisasi.
Olli ja Taina Zana veneellä Nynäshamnissa
Maanantaipäivän valmistauduimme seuraavalle legille, joka tulee olemaan meidän ensimmäinen yön yli purjehdus.

Yöpurjehdus Nynäshamn - Visby 20.6. - 21.6.

  • Posted on: 25 June 2011
  • By: Eve

Meillä on juhannuksen jälkeen edessä kesän haastavin legi, kun ylitämme Itämeren Gotlannista Liettuaan. Itämeren ylitys tulee olemaan yli vuorokauden legi, joten halusimme tehdä pohjalle yhden yön yli purjehduksen. Nynäshamn - Visby väli on reilu 70 merimailia, niinpä siitä saamme sopivan yöpurjehdusmatkan.

Pitkin maanantaipäivää Andrus seurasi aktiivisesti säätiedotuksen kehittymistä neljästä eri säätiedotuksesta: Suomen Ilmatieteenlaitos, Ruotsin SMHI, Windfinder ja Passageweather. Hän on huomannut, että niissä on keskenään eroavuuksia, joten on hyvä seurata useampaa ja tehdä niistä omat päätelmät. Tällä kertaa jokainen säätiedotus lupasi tuulta noin 5 – 10 m/s väliltä riippuen säätiedotuksesta. Siinä mielessä kaikki näytti olevan kunnossa. Ruotsin sadetutka näytti kuitenkin kovia ukkosia, jotka lähestyivät lännestä. Parhaimmillaan salamat iskivät sadetutkan kuvassa 60 kertaa tunnissa. Onneksi iltaa kohden ukkonen kääntyi sisämaahan. Niinpä päätimme, että ei muuta kuin menoksi.

Söimme lämpimän aterian vielä ennen merelle lähtöä, jotta ihan heti ei tarvitse keikkuvassa veneessä alkaa kokkaamaan. Irrotimme köydet 20 yli kahdeksan ja tuulta oli silloin vain 2,5 m/s, joten sillä tuulella ajelimme moottorilla. Päästyämme saarten välistä tuuli puhalsi jo 8 m/s, niinpä nostimme kaikki kolme purjetta ylös. Vauhtimme oli mukavat 8 solmua ja vene kulki todella vakaasti ja pehmeästi.

Ilta vaihtui sutjakkaasti yöksi ja lähellä puoltayötä tuuli alkoi lisätä voimaansa. Kun jatkuvaa tuulta oli 12 m/s ja hämärä alkoi vaihtua yön pimeydeksi, päätimme vähentää purjeita. Reivasimme sekä isoa että genoaa ja otimme jopa mesaanin pois. Jatkoimme kuuden solmun vauhdilla kohti Visbyytä. Reivattuamme purjeet, oli tuuli jälleen noussut lisää kasvattaen myös aallokkoa.

Suwena leikkasi aaltoja pehmeästi, mutta tuulen ja aaltojen vaikutuksesta vene alkoi keinua melkoisesti. Kumpikaan meistä ei ole ollut merisairaana ja aloimme pelätä, että mahtaako se tapahtua nyt, kun sen verran ikävästi mahassa alkoi pyörähdellä.

Tuulessa ei meille ollut mitään uutta, mutta kova tuuli ja aallokko yhdessä loivat aivan uudenlaisen yhdistelmän. Ajavathan avoveneet saaristossa ristiin rastiin tällaisella tuulella, mutta ei siellä olekaan avomeriaallokkoa. Tuuli ja aallokko kasvoivat keskellä legiämme. Toki purjeet ja köli toimivat tukena veneelle, että Suwena vain keinui aallolta toiselle. Veneellä oli kaikki hyvin, mutta meitä jännitti.

Olimme sopineet, että nukumme vuorotellen. Siinä kävi kuitenkin niin, että minä sain hieman torkahdeltua ja heti, kun isompi aalto pyöräytti venettä, heräsin. Andrus taas ei ehtinyt vaipua uneen kertaakaan, joten yö sujui hänellä valvoen. Siihen ei auta muu kuin ottaa oppia Patrikin avomerikisaneuvoista. Jos uni ei purjehtijalle tule, on parasta palata kannelle töihin hakemaan lisää väsymystä.

Oli veikeä kokemus ottaa vastaan valkeneva aamu. Suwena vei maili maililta meitä kohti Visbyytä. Ensimmäiset laivatkin kyntivät merta kaverinamme. Kyllä laivojen kipparit osasivat hommansa, sillä kaikki läheltä ajavat laivat jättivät vähintään kahden merimailin etäisyyden aluksiemme väliin. Yllättävää oli se, että paljaalla silmällä hämärässä laivoja ei näkynyt. AIS ja tutka näyttivät laivat kyllä komeasti. Hämmästykseksemme puolen mailin päähän styyrpuurin puolelle putkahti kerran purjevene, joka ei näkynyt tutkassa eikä heillä ollut myöskään AIS-lähetintä. Yleensä purjeveneet näkyvät meidän tutkassa noin 1 – 2 merimailin etäisyydellä. Lieneekö nimenomaiselta purjeveneeltä puuttunut tutkaheijastin? Se on kyllä todella välttämätön varuste avomerellä liikkuessa.

Olimme purjehtineet styyrpuurin halssilla koko matkan. Lisäsimme purjeita lisää, kun vauhtimme alkoi tippua alle kuuden solmun. Uni jo painoi niin silmiä, että tuntui mukavalta, kun vauhti nousi yli seitsemään solmuun ja GPS arvioi meidän saapuvan tuntia aiemmin satamaan.

Kolme mailia ennen satamaa kuului tuttu Ramin ääni VHF:stä, kun oululainen Sea Iris kutsui Suwenaa. Rami ja Iris bongasivat meille hyvän paikan satamasta, sillä aiomme viipyä Visbyssä juhannuksen yli.

Tuntui niin mukavalta, kun ajoimme satamaan sisään ja tutut ihmiset riensivät ottamaan köysiä vastaan. Kiinnitimme Suwenan tyytyväisinä ensimmäisen yöpurjehduksemme onnistumisen päätteeksi. Seuraava legimme oli matka untenmaille korvissamme Iriksen iloinen kutsu Soldatens Ärtsoppalle ja vohveleille Sea Iriksellä.
Suwena saapumassa Visbyn satamaan
Suwena Visbyssä

Alttiina lounaistuulille 21.6. - 23.6.

  • Posted on: 27 June 2011
  • By: Eve

Tiistaina yöpurjehduksen jälkeen kun pääsimme painamaan päät tyynyyn, tuntui kuin joku olisi katkaissut valot. Makoisan unen ja freesaavan suihkun jälkeen olimme valmiina Visbyn seikkailulle.

Tiistai sujui rattoisasti Iriksen ja Ramin kanssa. He ovat lähteneet toteuttamaan unelmaansa ja ovat matkalla Kanarialle omalla veneellä. Siinä pojilla riitti puuhaa teknisiä kohteita tutkiessa niin Sea Iriksellä kuin Suwenalla.

Pääsimme maistamaan eka kertaa kuuluisaa Ruotsin hernekeittoa ja taidamme mekin käydä ostamassa Suwenan muonitukseen lihaisaa ärtsoppaa. Ja voi nam nam niitä Iriksen herkullisia vohveleita.

Satamassa oli todellinen oululaisten veneiden kokous, sillä Nena venettä Kroatiasta Ouluun purjehtivat Sari ja Jussi Kuivas pysähtyivät myös Visbyssä. Vietimme koko poppoolla iltaa ja monia kullanarvoisia purjehduskokemuksia vaihdettiin.

Säätiedotus lupasi aikamoista myräkkää torstaille, joten Iris ja Rami päättivät jatkaa matkaa keskiviikkona. Onhan heillä vielä pitkä matka ennen kuin yli 2500 mailia on taitettu ja pääsevät kiinnittämään köydet Las Palmasissa. Saattelimme heidät matkaan halauksin ja monin onnentoivotuksin. Suotakoon hyviä tuulia ja paljon enkeleitä Irikselle ja Ramille sekä Sea Irikselle.
Sea Iris lähdössä Visbystä kohti Kanariaa
Meillä alkoi tutustumisaika Visbyn ja Gotlannin erikoisuuksiin. Visby on kuuluisa ruusuista, eikä ihme. Kukkia ja ruusupensaita kasvaa kaikkialla koristellen taloja ja kujanteita. Viehättävät Hansa-ajalla rakennetut kiviset kujat mutkittelevat läpi kaupungin. Kunto kyllä kohenee kohisten, kun kiipeilee korkeita mäkiä ylös ja alas. Kahviloita ja ravintoloita on tarjolla runsain mitoin. Onhan Visby Ruotsin suurin turistikohde. Visbyssä vierailee 800 000 turistia vuosittain. Siitä huolimatta ihmiset ovat ystävällisiä ja täällä vierailijakin kokee viihtyvänsä.
Visby
Torstaille oli kaikenlaista puuhaa suunnitteilla, mutta jälleen suunnitelmat muuttuivat. Vähän ennen kahdeksaa tuuli alkoi viheltää, joten hyppäsimme äkkiä vaatteisiin ja laiturille tutkimaan Suwenan kiinnitystä. Lisäsimme köysiä ja virittelimme springejä. Joka veneestä purkautui huolestunutta miehistöä säätämään veneitään. Satamahenkilökunta juoksi ympäriinsä auttamassa veneitä ja kertomassa sääennustusta. Visbyn satama on avoin vain yhdelle hyvin kapealle lounaistuulelle, joka juuri torstaina keräsi voimiaan puhaltaakseen suoraan satamaan ja kasvattaen mahtavaa vellontaa satama-altaassa.

Tuuli puhalsi parhaimmillaan yli 21 m/s jatkuvasti, johon vielä toki pitää lisätä puuskittaiset puhkumiset. Vene heilui kuin mieletön. Kun aikanaan pääsimme aamupuuron keittoon, piti uuni päästää keinumaan gimbaldilla, jotta ruokaa pystyi laittamaan. Tuntui ihan uskomattomalta, että keinuimme satamassa kuin merellä konsanaan.
Keinuvaa aamupalan tekoa Visbyssä
Suwena keinui kuitenkin kauniisti irti laiturista ja vuorollaan köysiparit ottivat keinahdukset vastaan. Peränaapuristamme ei voinut sanoa samaa. Edellisenä iltana hollantilaisveneen kippari kävi naureskelemassa meille, kun lisäsimme joustinköysiä tulevaa myräkkää varten. Aamulla häntä ei enää naurattanut. He lisäsivät köysiä kuten muutkin, mutta he kiristivät ne niin pinkeäksi, että fentsut vain nitisivät 12-tonnisen veneen ja laiturin välissä. Eipä aikaakaan, kun laituri alkoi hajota ja he joutuivat siirtymään toiseen laituriin. Satamahenkilökunta riensi heti merkkaamaan rikkoontunutta laituria seuraavien tiedoksi.

Kauhun ja säälin tuntein seurasimme eestiläistä teräspaattia, joka hakkautui ulkolaiturissa vasten laituria. Vene kärsi todella huomattavia vahinkoja. Heitä riensi auttamaan kaksi hinaajaa. Ensimmäinen hinaaja oli liian pieni hinatakseen heidät turvallisemmille vesille laivalaituriin. Toinen isompi hinaaja sai veneen siirrettyä odottamaan korjauksia.

Iltapäivästä tuuli kääntyi länteen ja pikku hiljaa svelli rauhoittui satamassa. Tuntui kuin olisimme tehneet täyden työpäivän Suwenasta huolehtiessamme, jotta se ei vaurioituisi tuulen tuiverruksessa.

Iltapäivästä tuli jo kiire hoitaa juhannusostokset ja alkaa valmistautua Jussin viettoon. Kiiruhtaessamme reput ja kylmälaukut olalla ruokakauppaan, tapasimme ihmeellisen näyn. Yli 50-metrinen jono ihmisiä jonotti Systembolagetin ovella juhannusjuomiaan. No ei siinä mitään, mutta ovella oli kaksi vartijaa pitämässä järjestystä. Kyllä turhaan luullaan, että suomalaiset ovat suurkuluttajia! Kyllä sitä länsinaapurissakin osataan.
Janoisten Juhannusjono Visbyssä
Torstai-iltana Suwena miehistöineen asettui Visbyn satamassa rauhassa unten maille ilman svelliä ja odottaen juhannusta Visbyssä.

Juhannus Visbyssä 24.6. - 27.6.

  • Posted on: 1 July 2011
  • By: Eve

Juhannusperjantain aamu valkeni ihanan aurinkoisena. Tuuli vielä puhalteli, kun lähdimme kävelemään rantaa pitkin ja puistojen halki kohti Visbyn juhannussalkoa. Pian pääsimme kuitenkin nauttimaan lämpöisestä auringonpaisteesta.
Suwenan Visby juhannus
Visbyn rantapuisto
Satamasta oli viehättävä kävelymatka kesäiselle tapahtumapaikalle. Visbyn Majstång eli juhannussalko tai rantasuomalaisittain maistonki keräsi runsain joukoin kansaa katsomaan juhannussalon pystytystä. Perheet olivat lähteneet matkaan koko suvun voimin, ihan vauvasta vaariin.

Tapahtuma alkoi majstångin koristelulla. Koristeluun osallistuivat kaikki halukkaat ja Andrus sai minutkin houkutelluksi sitomaan yhden kukkaoksan lehvien joukkoon.
Visbyn majstångin koristelua
Eve koristelemassa Visbyn majstångia
Majstång nostettiin juhlavasti kylänmiesten voimin pystyyn, jonka jälkeen pelimannin säestyksellä lapset ja lapsenmieliset leikkivät käsi kädessä piirileikkejä salon ympärillä. Hassua oli se, että kaikki lasten laulut olivat niin tuttuja, mutta laulettiin vain "väärällä" kielellä. Kun yhteiset piirileikit oli pyöritty, pyörähtivät perhekunnat omalla porukalla salon ympärillä ilottelemassa. Niin paikalliset kuin me turistitkin kuvasimme itseämme salon kanssa.
Piirileikkiä Visbyn majstångin ympärillä
Andrus ja Eve Visbyn juhannuksena
Salkoperinteen mukaan maistonki koristellaan koko kylän voimin kauniiksi seuraavaa vuotta varten ja koristelu uusitaan vasta tulevan kesän juhannuksena. Tapahtuma kesti muutamia tunteja, jossa vuorotellen erilaiset laulu- ja tanssiesitykset viihdyttivät katsojia. Tämä tuntui sopivalta hetkeltä maistaa Gotlantilaista riisipuuroon tehtyä pannukakkua (saffrans pannkaka), joka tarjoiltiin hillon ja kermavaahdon kera. Se oli mielenkiintoinen tuttavuus.

Visby on niitä harvoja kaupunkeja, jossa vanha kivimuuri on hyvin säilynyt. Kaupunkia kiertää 3,5 kilometriä pitkä muuri, joka on rakennettu 1240 – 1280 vuosina. Kukaan ei enää tiedä, kenen käskystä muuri rakennettiin. Visbyn kaupunki on saanut Hansakauppiailta paljon vaikutteita. Siksipä Visbyn kapeat kadut muistuttavat paljon Tallinnan vanhaa kaupunkia.

Gotlannin saarella riittää tutkittavaa, niinpä me vuokrasimme jälleen auton. Vierailimme Gotlannin saaren pohjoispuolella olevalla Fårön saarella, joka oli heti paljon karumpi saari. Fårö ja Gotlanti ovat kuuluisia lampaistaan. Onhan Gotlannin lipussakin pässi. Lampaiden laiduntamiseen oli rakennettu kiviaitoja ja erilaisia tie-esteitä, jotta lampaat pysyvät omilla tiluksillaan. Me hämmästelimme valtavaa leirintäalueiden määrää, jossa nytkin oli asuntovaunu poikineen.
Lampaita Fårö saarella
Gotlannin kiviaitoja
Gotlanti kuten koko Pohjois-Eurooppa on ollut osa yhtä suurta mannerta päiväntasaajalla 420 miljoonaa vuotta sitten, josta se on erkaantunut ja matkannut tänne kylmään Pohjolaan. Gotlannin maaperä on muodostunut fossiileista, joista ajan kuluessa on syntynyt kalkkikiveä. Eri puolella saarta on nähtävillä kalkkikivipatsaita, joita vesi on vuosituhansien aikana kuluttanut.
Kalkkikivipatsaita Gamla Hamnin rannassa Fårö saarella
Yksi mieleenpainuvimmista nähtävyyksistä Gotlannissa oli Lummelundagrottan eli Lummelundan kalkkikiviluolasto. Luolaan pääsee opastetulle tunnin kiertokävelylle ja huimapäisemmät voivat osallistua seikkailukierrokselle. Seikkailukierroksella matkataan sekä veneellä että kiipeillen luolissa. Meille kävelykierroskin tuntui riittävältä kokemukselta. Toki todelliset extreme urheilijat ovat käyneet sukellusretkillä luolastossa, sillä suuri osa luolasta on veden alla. Venereissulla pääsee noin 500 metrin matkalle, kun taas sukeltajat ovat löytäneet 4 kilometriä luolastoa. Kokonaisuudessaan luolastoa arvellaan olevan noin 10 kilometriä.
Lummelundagrottan opastettu kiertokävley
Vene Lummelundagrottan luolassa odottamassa seikkailijaa
Luolan löysivät 1950 kolme teini-ikäistä kaverusta, jotka viisi vuotta keskenään seikkailtuaan luolissa, kertoivat siitä maanomistajalle ja lehdistölle. Vuodesta 1959 alkaen luolaan on tehty turistikierroksia, kun sinne louhittiin turvallisempi sisäänkäynti.

Luolasta löytyy niin stalaktiitteja kuin stalagmiitteja. Tippukivellä kasvuvauhti ei päätä huimaa, sillä se kasvaa sentin sadassa – parissa vuosisadassa. Jännä turvallisuusyksityiskohta luolassa oli seinään liimattu lasinpala. Jos luolankivet alkavat liikkua ja vaarana on luolan romahtaminen, niin he näkevät kivien liikkumisen rikkoontuneesta lasilevystä.
Lasipala vartioimassa halkeamaa Lummelundan luolassa
Luolassa oli paikallisella meijerillä juustoja tekeytymässä. Harmi vaan, kun emme löytäneet kaupasta Lummelundagrottan luolakypsennettyä juustoa, mutta ehkä ensi kerralla.

Satamassa riitti myös vilskettä, kun torstain myräkän jälkeen veneitä alkoi kunnolla saapua satamaan. Nynäshamnissa naapuriveneenämme ollut Indra saapui myös päivää myöhemmin Visbyn satamaan. Jälleen saimme uusia venetuttuja, kun vietimme ahvenanmaalaisten Göranin ja Reginan kanssa yhdessä Suwenalla juhannusaattoiltaa mansikoiden ja skumpan kera.

Tutustuimme myös mukavaan Visbyhyn jo 70-luvulla muuttaneeseen oululaiseen Raimoon, joka on toiminut Gotlannissa kalapoliisina. Se kuulemma vastaa maakrapujen riistanvartijaa. Raimolta saimme hyviä vinkkejä, mitä Gotlannissa kannattaa nähdä. Meillä jäi niin paljon vielä katsottavaa, että Visbyhyn pitää ehdottomasti palata vielä uudelleen.

Kummallisin juttu Visbyssä tapahtui, kun keskiviikkona palattuamme Suwenalle joku oli vienyt meidän maasähköjohdon jatkoroikan. 20 metriä piuhaa oli häipynyt ja tilalle oli ilmestynyt pari rikkinäistä johdon pätkää. Siinä sitä sitten ihmettelimme, että kuka kehtaa toiselta johdot viedä, kun pistolaiturin päästä saksalaisveneestä ilmestyi brittikaveri. He olivat lainanneet johtoa ja kaveri höölisti lupasi palauttaa johdon takaisin lähtiessään. Heillä ei nimittäin omat piuhat riittäneet, jotta he olisivat saaneet akkunsa ladattua. Perjantaiaamulla oli saksalaispaatti irrottanut köydet ja johdotkin ja seilannut meidän piuha mukanaan. Pojat bilettivät aamuun saakka kovan tuulen jälkeen ja brittikaveri oli kuulemma vielä koisimassa, kun hänen saksalaiskaverit olivat irrottaneet veneen laiturista. No toivottavasti seuraavassa satamassa heillä on nyt riittävästi sähköroikkaa. Me marssimme kauppaan ostamaan uuden piuhan. Sitä nyt koristaa tyylikäs nimitarra, S/Y Suwena, jospa johdot säilyisivät nyt paremmin kotikolossa.

Visbystä tuntuu vaan asiaa piisaavan. Yksi juttu, joka on ehdottomasti vielä mainittava, ovat suussa sulavat, herkulliset, mahtavat, maukkaat Sia jäätelöt. Me ostimme ruokakaupasta koko kylmälaukun täyteen erilaisia herkullisia jäätelöitä ja sorbetteja, jotta muistot Visbystä pysyy tuoreena kielellä. Se, miksi Sia jäätelöt ovat niin hyviä, he tekevät kaikki jäätelöt kermasta ja maustavat ne oikeilla hedelmillä ja marjoilla. Lisäksi heidän sorbetit ovat täysin maidottomia ja rasvattomia. Molemmat ovat ihan mielettömän hyviä. Eipä ihme, että heillä on Ruotsissa lähes 20 prosentin markkinaosuus.
Visbyn vanha kaupunki
Maanantaina valmistelimme Suwenan jälleen merelle. Irrotimme köydet vähän ennen kymmentä ja matkasimme kohti Hoburgin ukkoa ja Gotlannin itäpuolta. Päämääränämme oli Vändburg. Matkaa oli 55 merimailia. Vändburgissa kyttäilemme hyvää säätä Itämeriylitystä varten, sillä tarkoituksena on ylittää Itämeri joko tiistaina tai keskiviikkona.

Itämeren ylitys, Vändburg - Klaipeda 27.6. - 29.6.

  • Posted on: 4 July 2011
  • By: Eve

Ukko Hoburg taisi olla kiireinen laivaston poikien kanssa, kun hän ei ehtinyt vierailemaan Suwenassa kiertäessämme Gotlannin eteläkärjen ympäri. Nousimme vielä 7 mailia ylös Gotlannin rantaa ja kiinnitimme Suwenan rauhaisaan, pieneen kyläsatamaan nimeltä Vändburg. Satamassa oli jo muutama vene ennen meitä. Vapaana oli vain autonrenkailla varustettuja laituripaikkoja, joten harmittelimme jo etukäteen, että Suwenan fentsut likaantuvat tiukkaakin tiukempaan mustaan jankkiin. Mehän jatkamme matkaa mahdollisesti heti jo aamulla, niinpä satamaan saavuttuamme kömmimme pian nukkumaan.
Eve blogittamassa, taustalla Lilla Karlsö
Gotlannin eteläkärki eli Hoburgin niemi
Kello oli herättämässä aamu viideltä, mutta päätimme kääntää vain kylkeä. Eihän meillä ole vielä kiire yli, kun säätiedotuskin lupaili parempaa keliä keskiviikolle. Tiistai oli aivan ihana hellepäivä, joka sujui uikkarit päällä puuhatessa. Aurinko kuivasi myös ennätysajassa pyykit kannella.
Suwena Vändburgissa
Meillä oli tarkoitus jo alun perin ottaa mukaan pari laudanpätkää, jotka voimme laittaa fendareiden ja autonrenkaiden väliin, kun tällainen autonrengaslaituri sattuu Suwenan kohdalle. Siinä alkuhässäkässä ne unohtuivat. Onneksi Vändburgin satamassa oli kaveri tekemässä uutta laudotusta satamarakennukseen, joten Andrus lähti hiomaan lautakauppoja. Pian meillä oli kaksi köysiurilla lovettua lautaa, jotka ripustimme fentsujen suojaksi.
Uudet Vändburgin laudat suojaamassa Suwenaa
Valmistelimme itsemme ja veneen seuraava päivän Itämeren ylitykselle. Teimme myös valmiit ruoka-annokset, jotta merellä ei tarvitse alkaa kokata, vaikka se Suwenassa toki täysin onnistuu.

Keskiviikkoaamuna nousimme yhtä matkaa auringon kanssa, sillä herätyskello soi jo kello 3 Ruotsin aikaa. Pikaiset aamupuurot vaan naamaan ja kahvitermos täyteen kahvia, niin olimme valmiita irrottamaan köydet. Loput aamutoimet ehtii vallanmainiosti tehdä merellä ja samalla saavutamme metri metriltä Klaipedaa.

Ylityspäiväksi sattui suhteellisen kevyttuulinen päivä. Tuuli oli sivuvastaista alle 6 m/s. Genaakkeria emme voineet käyttää, sillä se on myötätuulipurje. Pelkillä purjeilla olisimme matkanneet noin 4 - 5 solmun vauhtia. Me laskimme, että haluaisimme olla Klaipedassa joko myöhään illalla ennen täysin pimeää, niinpä päätimme kokeilla Suwenan moottoripurjehdus ominaisuuksia.

Nostimme heti lähdön jälkeen kaikki kolme purjetta moottorin lisäksi ja vauhtimme oli keskimäärin noin 7 solmua. Purjehdimme 102 mailia paapuurin halssilla, joka oli Suwenan pisin halssi tähän mennessä. Vasta ihan muutama maili ennen Klaipedaa tuuli tyyntyi niin, että jouduimme ajamaan moottorin voimin.

Tällä kertaa kumpikin saimme nukahdettua mukavat pienet tirsat päiväsaikaan ja muutenkin matka sujui kaiken kaikkiaan leppoisasti. Pahasta olostakaan ei ollut tietoa, vaikka keskellä Itämerta aaltoa muodostui jonkin verran. Purjeet ja moottori vievät Suwenaa hienosti eteenpäin ja vene pysyi hyvin vakaana myös aalloissa.

Visbyssä jututimme yhtä liettualaisveneen miehistöä Klaipedan lähestymistehtäviin liittyen. Lisäksi Andrus luki netistä Liettuan lähestymisohjeet. Netistä löytyneet ohjeet ovat ajalta ennen kuin Liettua on liittynyt Schengen sopimukseen, joten olimme hieman varuillamme, kuinka pitää toimia. Lisäksi Klaipeda on suuri kansainvälinen satama, jossa on vilkas laivaliikenne. Samoin myös Klaipedaan tulee laivoja Schengen sopimuksen ulkopuolisista maista.

Seurasimme VHF-liikennettä sekä kanavalla 16 että kanavalla 9. Saavuttuamme Liettuan vesialueelle oli meidän edessä Klaipedaan saapumassa useita kauppalaivoja. Voi hyvänen aika, kuinka yksi kapteeni hermostui, kun Klaipeda VTS suosi luotsipalveluilla jonossa seuraavaa laivaa ja ensimmäinen jäi kakkoseksi. Kuuntelimme ihmeissämme, että tuonko härdellin väliin me joudumme. Onneksi laivat saatiin kaikki sisään Klaipedaan ennen kuin meillä oli aika ilmoittautua.

Pari mailia ennen Klaipedaan sisäänajoa Andrus otti yhteyttä kanavalla 9 Klaipeda VTS:ään ja ilmoitti meidät saapuvaksi. Ilmoitus otettiin nasakasti vastaan ja pyydettiin siirtymään kanavalle 73 passitarkastusta (passport control) varten.

Meidän piti ilmoittaa aluksen nimi ja tavata se kansainvälisin aakkosin: Suwena (Sierra Uniform Whiskey Echo November Alfa). Lisäksi he kysyivät, minkä lipun alla vene seilaa? Montako matkustajaa veneessä on ja mitä kansalaisuuksia sekä myös minne olemme menossa? Lopuksi he toivottivat meille hyvää matkaa ja pyysivät ilmoittautumaan kanavalla 73, kun olemme poistumassa Liettuasta.

Myöhemmin paikallisten kanssa keskusteltuamme saimme tietää, että olisimme voineet ottaa yhteytä suoraan rajavartiostoon joko kanavalla 73 tai 16. Huvialuksella saapuessa tai lähtiessä Klaipedasta ei ole tarvetta ilmoittautua Liettua VTS:lle eli liikenneohjauskeskukselle.

Jo merellä kävin laskemassa Ruotsin vieraslipun, jonka tilalle Suwenan oikeaan saalinkiin nostimme Liettuan lipun. Se oli jo kolmas kohteliaisuuslippu Ahvenanmaan ja Ruotsin lippujen jälkeen tällä kaudella. Liettuan rajavartioston ohjeissa sanotaan selkeästi, että Liettuan kohteliaisuuslipun on oltava nostettuna, kun alus on Liettuan vesialueella.

Ajoimme parisen mailia ylös jokivartta ohi monien laivalaitureiden. Olimme matkalla kaupungin ainoaan Old City Marina vierasvenesatamaan. Jo Visbyssä liettualaisveneen Tineken kapteenilta kuulimme, että Klaipeda Sailing Center Smiltyne on remontissa, joten vaihtoehtoja on todella vain yksi.

Joella huvialusten on pysyteltävä laivaväylän merkkauspoijujen ulkopuolella joen eteläreunalla. Parin mailin jälkeen käännyimme vasemmalle ja ajoimme pitkin kapeaa Dane kanavaa, joka johtaa vierasvenesatamaan. Sataman laiturit sijaitsevat sisäaltaassa, jonne ajetaan erittäin kapean väylän läpi. Sataman suulla on myös teräksinen 1855 vuonna rakennettu kääntösilta, joka avataan veneille tasatunneittain aamu 7 ja ilta 11 välillä.

Meitä tuli satamaheijari kanavan varrelle vastaan, sillä satama oli tupaten täynnä ja meidän vene ei enää sinne mahtunut. Hän pyysi meidän kiinnittymään Dane kanavan varteen. Hieman aluksi hirvitti, mutta lisäsimme kylkeen fentsuja ja hämmästykseksemme satamaheijari toi meille kaksi isoa poijupalloa suojafendareiksi. Lopuksi hän laski tukevat tikkaat suoraan styyrpuurin puoleisen avatun sivuportin kohdalle ja toivotti meidät tervetulleeksi Klaipedaan.
Suwena Klaipedassa
Meidän 125 merimailin Itämeren ylityksemme oli onnellisesti ohi. Kirjauduttuamme sisään satamaan houkutteli meitä Suwenan peräkajuutta lupaillen syvää ja rauhaisaa unta jännittävän päivän päätteeksi.

Klaipeda 29.6. - 3.7.

  • Posted on: 6 July 2011
  • By: Eve

Saavuimme keskiviikkoiltana etelänlämpöön. Ilma oli kostean kuuma ja kietoutui ympärillemme kuin olisimme saapuneet tropiikkiin.

Klaipeda on Liettuan ainoa satamakaupunki, niinpä koko Juru joenvarsi on täynnä laivalaitureita, konttisatamaa ja teollisuutta. Juru kanavasta johtaa kapea Dane kanava kohti kaupungin vierasvenesatamaa.

Old City Marinan sisäallas oli aivan tupaten täynnä, sillä kaupungin toinen veneseuran satama on remontissa. Me jouduimme kiinnittämään Suwenan Dane kanavan varteen. Varustimme Suwenan runsaalla fendarisuojauksella, sillä saimme jo etukäteen varoitusta paikan vellomisesta. Kun länsituuli puhaltaa, se pukkaa aallot mereltä Juru kanavaa pitkin Dane kanavalle saakka ja sitten, hei me heilutaan.
Old City Marinan sisäänkäynti
Old City Marinan sisäallas
Suwenalla ei ollut mitään hätää, sillä aallot ovat pitkiä ja loivia. Köydet vaan pitää säätää siten, että vene pääsee keinumaan. Olemme huomanneet, että kun laitamme 19-tonnisen Suwenan kiinni neljällä köydellä siten, että saamme vedon sekä eteenpäin että taaksepäin kahdella köydellä kumpaankin suuntaan, jakavat köydet yhdessä painon tasaisesti. Tällöin vene ei nyi lainkaan. Olemme laittaneet kahteen kiinnitysköyteen kumijoustimet, joita käytämme näin kylkikiinnityksessä keula- ja peräköysinä. Lisäksi ostimme erittäin näppärän uuden joustimen Visbystä. Sen etuna on se, että sen voi laittaa köyteen jälkikäteen ja joustimen paikan voi valita aina tarpeen mukaan. Testikäyttöön ostettu joustin on osoittautunut erittäin toimivaksi, joten nyt vain odotamme, että osumme oikeaan kauppaan jälleen, joka myy samanlaisia joustimia. Lisäksi olemme päässeet testaamaan kerran messuilta ostamamme pikku joustimet, jotka voi myös jälkikäteen laittaa köyteen. Ne arveluttivat meitä kovasti keveän ulkomuotonsa vuoksi, mutta laitoimme stringiköyteen kaikki 4 pikku joustinta, niin ne ovat toimineet vallan mainiosti.
Neljä pientä joustinta
Uusi joustin testauksessa
Nuo perus kumipötkyläjoustimet ovat siitä hankalia, että niitä ei veneen kiinnitysvaiheessa pysty siirtämään. Joskus laiturin rengas tai pollari on niin lähellä, että joustin estää köyden kiinnittämisen. Se ei toki mene mistään renkaasta läpi. Niinpä ensimmäisenä kiinnitysköytenä käytämme köyttä ilman joustinta ja sen jälkeen lisäämme joustinköydet sekä lisäämme irtojoustimet, sinne mihin tarvitaan.
Perinteinen kumijoustin
Positiivista oli huomata, että miniristeilyjä ajavat alukset sukkuloivat maltillisesti, eivätkä ne nostattaneet peräaaltoja kanavalla. Alukset sukkuloivat aktiivisesti kanavan itäpuolelta länsipuolelle vieden runsaasti ihmisiä delfinaarioon, merimuseoon ja tietysti upealle hiekkakyngäkselle ottamaan arskaa. Me jätimme risteilyn väliin, sillä suunnitelmissa on jatkaa Klaipedasta Suwenalla matkaa Nidaan katselemaan tarkemmin hiekkadyynejä.

Klaipedan kaupunki on jännä sekoitus uutta ja vanhaa, modernia ja historiallista. Esimerkiksi vanha kaupunki on saanut paljon vaikutteita saksalaisilta, sillä onhan Klaipeda ollut hetken aikaa Preussin pääkaupunki. Nykyään 190 000 asukkaan Klaipeda on Liettuan kolmanneksi suurin kaupunki, jossa kulttuuri-ilmapiiriä luovat lukemattomat patsaat.
Klaipedan vanha kaupunki
Klaipedan vanha kaupunki
Torstai-iltana huokailimme keltaista siitepölykerrosta, joka oli keräytynyt Suwenan päälle. Eipä siinä vielä mitään. Perjantaina herätessämme laiturin viertä hurruutteli katupesin, joka putsasi kyllä kadun siistiksi, mutta puhalsi kaiken hiekan ja pölyn Dane kanavan varteen kiinnitettyjen kymmenkunnan veneen päälle. Edellisen päivän siitepölyäkään ei enää hiekkakerroksen alta näkynyt. Ainoalle vesiletkulle tuli suoranainen jono, kun kukin venekunta odotti vuoroaan pestäkseen veneensä. Vesi lirisi hiljakseen, joten veneen peseminen oli pitkä projekti. Suwenan pesu vei kolme tuntia ennen kuin kansi näytti entiseltä.

Satamassa oli hoidettu mielenkiintoisella tavalla veneiden sähkö. Erilliselle sirukortille sai ladattua rahaa. Ladattu raha siirrettiin sähkötolppaan ja mittari alkoi raksuttaa veneen kulutuksen tahdissa. Muuten kyllä satamamaksu maksettiin normaalisti satamakonttoriin, mutta sähkö hoidettiin toisin.

Satamasta noin 3 kilometrin päässä on todella valtavan kokoinen Akropolis ostoskeskus. Kerrankin ostari oli järjestetty siten, että samanaiheiset liikkeet sijaitsivat lähekkäin. Suwenan bunkraus oli sunnuntaina edessä. Tällöin löysimme Akropoliksen keskeltä yhden suurimmista ruokakaupoista, mitä olemme ikinä nähneet. Jokaista ruokalajia oli hyllymetrejä. Lihatiskillä pääsimme tilaamaan sormipelillä lihaa. Rouva olikin ensimmäinen liettualainen, joka ei puhunut englantia. Andrus osoitti haluamaamme lihaa ja Nosti 8 sormea pystyyn. Rouva kysyi varovaisesti "gram" ja Andrus nyökkäsi. Pian saimme kokonaisen pikku ämpärin täyteen herkullista shaslik-lihaa grillattavaksi Suwenalla.

Tapasimme Klaipedassa myös tutun veneen Sottungasta. Brittivene Goodwill oli kiertänyt Itämeren Suomen ja Venäjän kautta Baltian rannikkoa alas Klaipedaan, kun me taas teimme kierroksen toisin päin. Oli mukavaa sattua jälleen samaan satamaan. Kun Goodwill Suwenan vierestä jatkoi matkaa kohti Puolaa ja aikanaan kotiin Englantiin, niin Suwenan oli aika jatkaa sunnuntaina matkaa vielä pätkä lisää etelään, Kuurinhaffille, Nidaan.
Goodwill lähdössä Klaipedasta

Neringa ja Kuurinhaffi 3.7. – 9.7.

  • Posted on: 10 July 2011
  • By: Eve

Suwena seilasi tämän kesän eteläisimpään pisteeseen saapuessaan Nidaan sunnuntai-iltana. Nida oli kesän yksi helmistä, jonka vierailuun olemme todella tyytyväisiä. Ilman Suwenaa tämä upea hiekkaparatiisi olisi jäänyt meillä näkemättä, joten veneily on antanut kerta kaikkiaan paljon upeita kokemuksia.
Suwena Nidassa
Kuurinhaffin erottaa merestä noin 100 kilometriä pitkä ja 1 - 2 kilometriä leveä hiekkakynnäs nimeltään Neringa. Neringasta noin puolet on Liettuan alueella ja loput Venäjän Kaliningradin aluetta. Laguuni on kapeampi pohjoisosassa, joten vesialueesta vain noin kolmannes kuuluu Liettuaan.

Klaipedasta Nidaan johtaa 25 merimailia pitkä, mutkitteleva, erittäin kapea väylä. Noin kolmannes väylästä on syväykseltään alle 3 metriä ja matalimmillaan se on 2,2 metriä. Andrusin tehdessä plotteriin Klaipeda – Nida reittiä ennen legiä, hän hämmästyksekseen huomasi, että plotterin kartta Navionics Gold vuodelta 2010 ei pidä paikkaansa paperikartan kanssa. Noin 90 % väylän lateraalimerkeistä puuttuivat kokonaan. Vähäiset punaiset ja vihreät kartalla näkyvät poijut olivat vielä väärinpäin. Myös syväysmerkinnät olivat virheellisiä. Onneksi Andrus on hyvin tarkka siitä, että meillä on aina purjehdusalueen paperikartat navigointia varten.
Neringan hiekkadyynejä
Navigointi oli tarkkaa, sillä varsinkin pohjoisosassa väylä on kapea ja matala sekä lisäksi sen läheisyydessä oli paljon kalaverkkoja. Verkoista meitä varoittelivat jo etukäteen liettualaiset veneilijät. Nidaan mennessä navigointi oli toki haasteellisempaa, koska matkasimme uudella reitillä. Andrus tallensi kuitenkin meidän jäljen karttaplotteriin. Paluumatkaksi sattui sumuinen päivä, mutta jälki helpotti navigointia.

Mennessä puolet legistä oli tuuletonta ja ihanan aurinkoista, joten kiipesin lekottelemaan salongin katolle. Ah sitä lämpöä. Puolimatkassa aurinko meni pilveen ja pian tuuli nousi. Samalla kun minä lisäsin vaatteita, niin lisäsi Suwenakin. Nimittäin matala väylä leveni, joten pääsimme nostamaan purjeet tuulen myötä.

Nidan satamassa venepaikat ovat enimmäkseen poijupaikkoja. Poijut olivat liian lähellä laitureita Suwenaa ajatellen. Kiinnitimme Suwenan kylkikiinnityslaituriin, jossa kylläkin osa kylkikiinnityspaikoista oli vuokrattuna paikallisille. Satamakapteeni toivotti meidät leppoisasti tervetulleiksi Nidaan ja olimme kuulemma tämän kesän ensimmäinen suomalaisvene Nidassa.

Säätiedotukset jatkoivat arvailujaan. Kuten satamakapteeni leppoisasti tuumasi, "Tänä vuonna on luvattu kaikenlaista säätä. Todellisen sään näkee huomenna, kun aamulla pistää nenänsä ulos." Niin siinä jälleen kävi. Kun piti paistaa, niin satoi. Kun taas luvattiin sadetta ja tuulta, arska puhkui lämpöään täydeltä terältä. Niinpä saapumisillalle luvattu vähäinen tuuli keräsi voimiaan ja puhalteli 12 m/s koko yön. Nidan viikko oli vuorollaan aurinkoista ja pilvistä, sadetta ja tuulta, mutta me viihdyimme Nidassa.

Huikea kokemus oli kiipeillä korkeilla hiekkadyyneillä. Hiekka soljui ihanasti varpaiden välissä. Kiivetessä dyyniä ylös kymmeniä metrejä, repussa odottava vesipullo alkoi tuntua hetki hetkeltä houkuttelevammalta. Kaikista jyrkimmille dyyniseinämille oli kiellettyä kiipeillä. Kiipeilijä nimittäin pudottaa helposti useita tonneja hiekkaa ja dyynejä todella halutaan suojella. Erikoista oli se, että dyynit siirtyvät tuulen voimasta 5 – 10 metriä vuodessa, joten siihen ei enää ihmistä tarvita häiritsemään luonnonvoimia. Nidan eteläpuoleiselle dyynille oli rakennettu valtavan suuri aurinkokello, josta ajan lisäksi näkee myös muita tähtitieteellisiä arvoja.
Aurinkokello Nidan hiekkadyynillä
Eve aurinkossa Nidan hiekkadyynillä
Kuurinhaffin vesi oli lämmöltään noin 22 astetta, mutta se ei houkuttanut uimaan vihreän levän vuoksi. Neringan länsirannalla odottaa huikeat hiekkarannat ja puhdas ja toki hieman viileämpi Itämeren vesi. Niinpä pakkasimme rantakamppeet reppuun ja kiipesimme vajaa pari kilometriä hiekkakynnäksen yli Nidasta Itämeren rannalle. Ranta levittäytyi molempiin suuntiin silmän kantamattomiin. Levitimme oman rantapeittomme hiekalle lukuisten muiden auringonpalvojien joukkoon. Aallot löivät kohisten rantaan ja oli mahtavan rentouttavaa lepäillä hiekalla veden musiikki korvissaan. Tuntui kuin olisimme paljon eteläisimmillä leveysasteilla, kun aallot keinuttivat meitä ja antoivat vauhtia uinnillemme. Ihmiset hihkuivat ja hyppelivät ja väistelivät innoissaan aaltoja. Ranta oli todella täynnä porukkaa. Ihmiset olivat lähteneet rannalle jälleen koko perheen voimin. Ihan perheen pienimmätkin, jotka nippa nappa vasta kävelivät, pyörivät onnellisina hiekassa kasaten iholle hiekkakerrosta.
Nidan Itämeren puoleinen hiekkaranta
Nidassa on pari tuhatta vakituista asukasta ja kesäisin kaupunki täyttyy 50000 turistin voimin. Joka puolella on tarjolla huoneita vuokrattavaksi. Niin pyöriä, polkuautoja, kanootteja kuin hauskoja Segway vempeleitä oli myös vuokrattavana. Ravintolat ja baarit kuhisivat ihmisiä. Me löysimme ihastuttavan ravintolan, jossa Nidan kansallispukuun sonnustautuneet tarjoilijat palvelivat ystävällisesti asiakkaita. Soliseva vesiputous, rauhallinen instrumentaalimusiikki ja vehreä ympäristö tekivät ravintolasta ainutlaatuisen muiden turistiravintoloiden keskellä. Samalla pääsimme maistamaan herkullisia täytettyjä lättyjä, joihin sai valita niin suolaisia kuin makeita täytteitä. Itämeren kierroksella olemme jo löytäneet jo kolme perinne pannukakkua, jotka Ahvenanmaalla tehtiin mannaryyneistä, Visbyssä riisistä ja nyt Liettuassa perunasta.
Nidan ranatakatu
Tarjoilijatar Nidan kansallispuvussa
Liettua paljastui olut maaksi. Varmasti Saksan historialla on siihen myös vaikutuksensa. Joka tapauksessa oluen hinta on täällä todella edullinen. Ravintolassa olut maksaa noin 5 litas eli 1,45 €. Lisäksi ilmapiirin rentoutta kuvaa hyvin se, kun kioskin eteen oli asetettu pari penkkiä pöytineen, siitäkin tuli näköjään ravintola. Tällöin olut maksoi enää 2,8 litas eli 0,8 €.

Satamassa saimme jälleen uusia veneystäviä. Suwenan viereen saapui saksalaisvene Marjellche miehistönään viehättävät rouva Elfi ja herra Günther. Saimme kuulla heidän upeasta venematkailusta. He olivat lähteneet 65-vuotiaina kiertämään palloa Hallberg-Rassy purjeveneellään seitsemäksi vuodeksi. Palattuaan he vaihtoivat veneensä 34-jalkaiseen Minor moottoriveneeseen, jolla he ovat seilanneet Välimerellä, pitkin Euroopan kanavia ja ristiin rastiin Itämerta. Jopa Göta kanavan he ovat matkanneet 4 kertaa. Nyt herra Günther on 80-vuotias ja edelleen veneily maittaa. He olivat aivan ihania ihmisiä ja toivottavasti Marjellche vie heidät vielä moneen mukavaan paikkaan.
Marjellche miehistöineen Nidassa
Nida oli muuten hyvä mesta, mutta veneilijöiden on hyvä kuitenkin huomioida, että satamassa on paljon lokkeja ja pikku lintuja, joten kannenpuhdistusta siellä joutuu tekemään säännöllisesti. Neringan alue tunnetaankin kalastajien tuuliviiriperinteestä. Jokaisella kylällä oli aikanaan oma tuuliviiri, joka osoitti sallitun kalastusalueen. Värikkäät ja kuviolliset tuuliviirit ovat ainutlaatuinen perinne, joka on vain ollut käytössä Neringassa.
Perinteinen kalastusvene lähdössä Nidasta (huom. tuulviiri)
Neringan tuuliviirit
Kuuden mukavan Nidan päivän jälkeen palasimme perjantai-iltana Klaipedaan, josta matkan on tarkoitus jatkua jälleen uuteen maahan Latviaan. Ensimmäinen Latvian kohteemme on Liepaja.

Latvian Liepaja ja Pavilosta 10.7. – 13.7.

  • Posted on: 16 July 2011
  • By: Eve

Nidan päivien jälkeen pysähdyimme Klaipedaan bunkraamaan Suwenaa. Sunnuntaina Suwenaa odotti jälleen uusi maa, Latvia, jossa ensimmäinen kohteemme oli Liepaja.

Ajaessamme Juru joella ilmoitimme kuuliaisesti rajavartiostolle kanavalla 73 Liettuasta poistumisestamme. He tsekkasivat, mikä on seuraava päämäärä. Jälleen he tarkistivat veneen miehistön lukumäärän ja veneen lipun. Sitten olikin aika suunnata merelle ja kohti Latviaa.

Andrus ajoi suoraan sen verran merelle, että meidän ei tarvitse tehdä mutkaa saavuttuamme Latvian vesille, sillä kartassa oli kieltoalue kolme mailia rannasta. Liepajan legi oli 56 merimailia ja tuulta oli 4 m/s kevyttä sivumyötäistä, niinpä moottoripurjehdimme tämän legin.

Liepajan vierasvenesatamaan ajetaan pari mailia yläjuoksuun Tirdzniecibas Kanals jokea pitkin. Kanava ei kyllä kauneudellaan kilpaile. Toinen joenranta oli pyhitetty kauppasatamalle ja toisella laidalla komeilivat sota-alukset ja ruostuneet kalastusalukset. Liepajan vierasvenesatama sijaitsee aivan hotelli Promenaden edustalla. Satamassa on pari kylkikiinnityslaituria: toinen maalaituri ja toinen ponttonilaituri. Jouduimme aivan ponttonilaiturin perälle grillikioskin eteen, jossa nuoriso syöpötteli hampurilaisia ja nautti väkevämpää kuin limppari. Olimme juuri siinä ainoassa nurkassa laituria, jonne hotellin satamavahti ei nähnyt. Onneksi pian saapumisemme jälkeen ihan hotellin edustalta lähti yksi vene, joten me tehokkaina irrotimme nopeasti köydet ja siirsimme Suwenan huomattavasti paremmalle ja rauhallisemmalle paikalle.
Tirdzniecibas Kanals Liepajassa
Suwena pääsi jälleen linssiluteeksi. On ollut aika uskomatonta, kuinka paljon ihmiset tulevat laiturille ja kuvaavat itseänsä Suwenan kanssa. Tällä kertaa lauma nuoria naisia ja muutamia perheitä pyörähtivät poseeraamassa.

Liepaja osoittautui perinteiseksi teollisuuskaupungiksi ja sen nähtävyydet jäivät meillä etsimättä. Tärkeintä oli tietty löytää jälleen nettiliittymäkauppias. Tällä kertaa ostimme Itämeren kalleimman 10 päivän liittymän, joka kustansi jopa 42 €. Lisäksi sillä saa surffailla rajoitetusti vain 200 MB päivässä. Meillä näyttää vaihtuvan kohteliaisuuslipun kera myös mokkula, joten pian voimme tehdä juhlaliputuksen saman tehtaan mokkuloilla. Ne kaikki on vain modifioitu operaattorikohtaisilla asetuksilla heidän logonsa lisäksi. Saisivat kyllä EU pamput laittaa nuo operaattorit kuriin ja pakottaa operaattorit tekemään yhteistyötä myös nettiliittymien kanssa!
Suwena Liepajassa
Odotimme kovasti, että pääsemme tankkaamaan löpötystä Suwenaan. Klaipedassa olisi saanut tilattua polttoainetta, jonka he olisivat tuoneet tilauksesta satamaan. Päätimme jättää Klaipedan ylihintaisen polttoaineen väliin. Kuulemma Liepajasta olisi pitänyt saada polttoainetta, mutta siellä polttoainetta ei saanut edes laiturille tilaamalla. Liepajan satamakapteeni varoitti myös meitä, että kanavan varrella olevasta laivojen tankkauspisteestä ei kannata tankata. Sieltä saa vain suodattamatonta venäläistä polttoöljyä, joka ei todellakaan sovellu huviveneille. Niinpä päätimme pysähtyä ennen Ventspilsiä Pavilostan satamaan, sillä siellä on kunnollinen venetankkausasema.

Liepajasta lähdimme komeasti purjein kohti Pavilostaa. Alku matkasta tuulta oli vajaa 6 m/s ja se nousi lähestyessämme Pavilostaa 9-10 m/s. Onneksi tuuli ei noussut vielä lisää, sillä ajoväylä aallonmurtajien välistä satamaan on todella kapea. Satamakirja varoittikin, että yli 10 m/s tuulella ajaminen aallonmurtajien välistä on vaarallista. Loppu matkasta aallot alkoivat jo kasvaa ja Suwena alkoi keinua. Kun ajoimme aallonmurtajien välistä satamaan, saavuimme todella suvantoon. Niin aallot kuin tuuli jäivät merelle.
Pavilostan kapea sisäänmenoväylä
Suwena Pavilostan satamassa
Pavilostan satama on uusittu vuonna 2008. Tuntui kuin olisimme saapuneet kotiin, sillä kiinnitimme Suwenan kotimaiseen Marinetekin laituriin. Marinassa oli pieni majatalo venepalveluiden ohessa. Satamakapteeni mainosti heti laiturilla meitä vastaanottaessaan, että satamassa on vesi, sähkö, internet ja muut satamapalvelut tarjolla. Huomioimme, että jopa venetarvikkeita oli myytävänä jonkin verran satamakonttorissa.
Pavilostan marina
Noin 60 metrin matkan joen vastakkaiselle puolelle pääsee joko vesitaksilla tai omalla jollalla, mikäli päivällinen ravintolassa kiinnostaa. Me nautimme päivällistä Suwenalla ja suunnittelimme seuraavaa legiä. Mennäänkö Ventspilsiin vai suoraan Rojaan? Hmmm. Säätiedotukset lupaavat aikamoista myräkkää ensin perjantaille, joka on siirtynyt hetki hetkeltä aikaisemmaksi jo torstaille. Tuulen pitäisi nousta Itämeren keskivaiheilla eli Central Balticissa 15 – 20 m/s, joten sen tuulen aikana haluamme olla hyvin köytettynä. Aamun aivoitukset saavat päättää.

Keskiviikkoaamuna siirryimme tankkauslaituriin. Olimme iloisia, että saimme tankata veneen asemalla, joka palvelee sekä vene- että autoasiakkaita. Näin ollen polttoainetta tankataan ahkerasti ja se pysyy hyvänlaatuisena.
Statoilin venetankkausasema Pavilostassa
Ostimme talvella Suwenaan Mr Funnel polttoainesuodattimen, joka erottelee polttoaineesta veden ja lian pois. Toki tankkaaminen vie hieman enemmän aikaa, kun polttoaine valutetaan suodattimen läpi tankkiin, mutta tälläkin kertaa siitä oli hyötyä. Vaikka asema oli Statoil ja tavara on varmasti laadukasta, jäi meidän suodattimeen vettä ja sakkaa.
Mr Funnel puhdistaa löpöä Suwenalle
Pavilostassa on Riikan lisäksi Latvian ja Liettuan ainoa oikea venetankkausasema. Toki Eestin puolella tankkauspisteitä on ainakin Roomassaaressa, Pärnussa ja Haapsalussa. Toki aina löytyy palvelualttiita ihmisiä, jotka ovat valmiita tuomaan polttoainetta laiturille. Olemme kuitenkin hieman epäleväisiä polttoaineen laadun ja alkuperän suhteen. Usein myös hinta on tällöin usein huomattavasti korkeampi.

Miehistö ja Suwena syötettynä oli hyvä suunnata merelle ja kohti Rojaa, jonne aamun säätiedotusten perusteella päätimme suunnata. Edessä on 105 merimailin matka. Rojaan joudumme varmaankin säämottiin pariksi päiväksi kahden matalapaineen ajaksi.

Pavilosta oli erittäin positiivinen yllätys. Liepaja ja myös Ventspils ovat kumpikin teollisuuskaupunkeja, joten Pavilostaa voimme lämpimästi suositella välipysäkkinä Latviassa. Se oli pieni, viihtyisä kylä joenvarrella. Ensi kerralla olisi kiva ajella jollalla tutkimaan jokea yläjuoksuun.

Sivut