Eteläinen Itämeri '12

Uudistunut veneblogi suwena.net

  • Posted on: 25 March 2012
  • By: Eve

Lähes kaksi vuotta on vierähtänyt edellisestä blogipäivityksestä, jolloin aloimme kirjoittaa blogimerkinnät kahdella kielellä sekä suomeksi että englanniksi. Samoin Suwenan videokanavaan on kertynyt Itämeren venematkoiltamme jo 19 matkatarinaa videon muodossa.

Tulevan purjehduskauden odotuksen innoittamana Andrus sai kipinän luoda Suwena blogille uuden ilmeen, joka on nyt valmis julkaistavaksi.

Andrus lisäsi blogiin uutena elementtinä mm. kuvagallerian, jossa vuorottelevat viisi satunnaista kuvaa veneseikkailuiltamme. Klikkaamalla kuvagallerian kuvaa pääsee lukemaan suoraan siihen liittyvän tarinan. Samoin kuvagallerian oikealla puolella on nähtävissä satunnainen Youtube video Suwenan videokanavalta.

Suwenan veneilyblogia seuraa yli 1400 lukijaa kuukaudessa ja sivulatausten määrä on kuukausittain noin 15000. Toivomme kovasti, että uusi ulkoasu piristää myös teitä lukijoita. Niin ja pianhan alkaa taas uuden kauden tarinointi, josta lähiaikana tulemme julkistamaan ensi kesän matkasuunnitelman. Tarkoituksemme on jälleen seilata uudelle purjehdusalueelle, joten pysy taajuudella!

Suwenan kauden 2012 matkasuunnitelma

  • Posted on: 4 April 2012
  • By: Eve

Webbikamerat, Google Earth sekä Navionicsin merikartta iPadissa ovat olleet ahkerassa käytössä, kun seurailemme Itämeren jäiden sulamista. Odotamme kovasti kevättä ja Suwenan valmistelua tulevan kauden seikkailuihin. Lähtölaskenta on jo alkanut, kun ostos- ja työlistoilta ruksailemme jo tehtyjä töitä. Toki viimeinen viikko ennen kesämatkaan lähtemistä tulee olemaan tosi haipakkaa etukäteisvalmisteluista huolimatta.

Ensi kesän venematkamme suuntautuu Eteläiselle Itämerelle. Tulemme purjehtimaan meille uusilla vesialueilla Ruotsissa, Tanskassa, Puolassa ja Saksassa. Tavoitteemme on irrottaa Suwenan köydet Turussa 24. toukokuuta. Jos kaikki menee suunnitelmiemme mukaan, alkaa Suwenan monivuotinen matka poissa kotivesiltä toukokuussa 2012.

Tähän saakka kesämatkamme ovat olleet enemmän tai vähemmän kierroksia. Ensi kesä tuo tullessaan aivan uuden haasteen, kun kauden päätteeksi Suwena jää vieraaseen maahan talvisäilytykseen. Sen vuoksi Suwenan matkavalmisteluissa olemme yrittäneet ottaa huomioon myös kotivesiltä lähtemisen ja sen mukanaan tuomat uudet haasteet.

Kauden aluksi meillä onkin edessä siirtopurjehdus Ruotsiin ja Göta kanavan suulle Memmiin. Kesäkuun alkupuolisko kuluu Götan kanavalla ja sen 58 sulun kanssa. Sulutus itsessään tuli meille jo tutuksi jo Saimaalla ja Saimaan kanavassa kiertäessämme Suomea kesällä 2010. Göta eroaa kuitenkin Saimaan kanavasta siinä, ettei siellä ole uivia pollareita tai valmiita köysiä sulkujen seinillä kuten Saimaalla. Götan kanavaa kutsutaan avioero-ojaksi, sillä pariskunnille se on haaste ja meille vielä vähän suurempi sellainen näkövammani vuoksi. Matkaa turvataksemme olemme hankkineet pullon shampanjaa Suwenan pilssissä säilytettäväksi. Se saadaan nauttia vain Sjötorpissa onnistuneen kanavamatkan päätteeksi.

Seilaamme Ruotsin halki: läpi Götan kanavan, Vättern ja Vänern järvien ja laskemme Trollhätte kanavaa myöten Göteborgiin. Vietämme juhannuksen Göteborgin saaristossa, josta jatkamme Kattegatin yli Tanskaan ja siellä ensiksi suositulle Anholtin saarelle.

Olemme matkasuunnitelmaan valinneet muutaman kiintopisteen, joissa haluamme vierailla. Tarkoituksemme on pysähtyä Tanskassa ainakin Kööpenhaminassa sekä Bornholmin ja Christiansön saarilla. Tanskasta suuntaamme Puolaan ja sieltä Rügenin saarelle ja muihin Saksan kohteisiin.

Suwenan talvisäilytyspaikka on parhaillaan haussa. Olemme saaneet tarjouksia sekä Tanskasta että Saksasta. Niinpä matkareittimme lopullinen järjestys ja matkakohteet riippuvat ensi talven talvisäilytyspaikan maantieteellisestä sijainnista.

Tuleva kausi tuo meille varmasti taas uusia kokemuksia ja merimiestaitoja. Göta kanavan sulutus toki tuo oman jännitysmomenttinsa. Sen lisäksi pääsemme purjehtimaan viime kesää enemmän avomerilegejä. Kattegatin ja Tanskan salmien tuuliolosuhteet sekä Puolan ja Saksan rannikon pitkät avoimet legit kasvattavat varmasti meidän purjehdustaitoja. Toivottavasti ensi kesänä on myös enemmän avotuulia, jotta pääsemme käyttämään genaakkeria. Viime kesänä pääsimme nostamaan genaakkerin vain kerran.

Matkatessamme kohti etelää kasvaa myös veneiden määrä. Kun satamat täyttyvät, kiinnittyvät veneet kylki kylkeen muodostaen useamman veneen lauttoja. Venelautan keskelle joutuminen onkin meille uusi juttu, johon saamme varmasti varautua.

Pääsiäisen jälkeen lähdemme innokkaasti tarkistamaan Suwenaa ja valmistelemaan tulevaa kesää. Talven aikana Suwenaan on tehty muutamia muutoksia ja lisäyksiä, kuten esimerkiksi taittuvalapainen potkuri. Muutoksista raapustelemme myöhemmin toisen blogimerkinnän.

Odotamme tulevalta kaudelta paljon mukavaa purjehdusta ja mielenkiintoisia matkakohteita, joista toivottavasti syntyy näille sivuille hauskoja lukuhetkiä matkakertomusten muodossa.

Suwenan vuoden 2012 muutostyöt

  • Posted on: 18 April 2012
  • By: Andrus

Tulevaa purjehduskautta on kovasti odotettu ja olikin virkistävää käydä veistämöllä tsekkaamassa Suwenaa. Tuntui heti, että kesä on lähempänä.

Viime kesänä sovimme veistämön kanssa ensimmäisen vuoden talvisäilytyksestä heidän hallissaan. Talvisäilytyksen ohessa hoituivat myös näppärästi takuukorjaukset. Arvelimme jo kesällä, että meillä kuitenkin tulee joitain varusteita vielä mieleen, joita haluamme lisätä vielä tehdasasennuksena Suwenaan ja näinhän siinä kävi.

Takuukorjaukset olivat pääasiassa pieniä. Kuten esimerkiksi osa kaapinovista turposi kosteissa syyskeleissä niin, että ihan täysin ovia ei saanut kiinni. Meillä kaikki ovien reunat ovat umpipuuta ja tietenkin puu elää vähän kosteuden mukana. Ovet on nyt kuitenkin justeerattu ja niissä pitäisi olla sopivan reilu välys turvota rauhassa ;-) Myös muutamia laiteasennuksia on viritetty, mutta mikään niistä virheistä ei olisi estänyt veneellä purjehtimista.

Asennetut laitteet ovat kestäneet ensimmäisen vuoden hyvin. Varsinaisesti oli hajonnut ainoastaan ankkurivinssin näyttö. MZ electronicin valmistama näyttö oli jo alun perin varsin heppoisen oloinen. Nyt se toimii. Minulla on kova epäilys, että tätä laitetta korjataan vielä monta kertaa.

Meille yllättävä ongelma oli oikeanpuoleisessa genoavinssissä. Harkenin 60-sarjan sähkövinssissä jäi sähkömoottorinlukko aina välillä päälle niin, että kampi ei mennyt paikalleen. Vikaa korjattiin viime kesänä jo kertaalleen. Onneksi paapuurin puoleisessa vinssissä ei ole ollut mitään ongelmia. Vikuroiva vinssi on nyt purettu ja rasvattu. Tämä on kuitenkin vika, josta voi olla huolissaan ihan oikeasti. Jos merellä menisi sähköt ja vika tulisi uudestaan, ei vinssiä voisi käyttää edes kammella.

Toinen laiteongelma oli Raymarinen SPX-30 autopilotin ohjausboksi. Laitteeseen on kytketty sähköinen kompassianturi. Pitkin kesää keskimäärin noin 2 - 3 viikon välein kaikki mahdolliset näytöt piippasivat ja ilmoittivat, että kompassisuunta on hävinnyt. Korjauksena oli nopea laitteen aukaisu, suihkaisu CRC:tä sekä anturinjohdon ruuvien kiristys. Taas mentiin muutama viikko. Autopilotti on nyt käynyt huollossa ja täytyy vain toivoa, että laite on kunnossa.

Viime kesänä ollessamme Tukholman eteläpuolella Mysingenin vesialueella, niin vika ilmeni eka kerran. Veneessämme on myös vara-autopilotti ja otimme sen silloin nopeasti käyttöön. Samalla selvisi, että varaohjausjärjestelmän suunnittelussa oli tullut pieni ajatuskatkos. Vara-autopilotti kyllä toimi, mutta samalla pimenivät kaikki mittarit sekä plotteri. Nyt senkin pitäisi olla kunnossa. Sikäli oli hyvä testata tämä järjestelmä suojaisella alueella ihan todellisessa tilanteessa. Huonossa kelissä avomerellä siitä olisi voinut tulla vielä vahinko.

Jo aluksi mietimme, että laitetaanko Suwenaan taittolapapotkuri. Jätimme sen kuitenkin pois, kun meillä oli vielä kovin vähän purjehduskokemusta. Nyt on vetoakselin perässä Flex-o-foldin 3-lapainen taittopotkuri. Nauticatin väki arveli, että noin puoli solmua tulee vauhtia lisää kevyessä tuulessa.
Suwenan alkuperäinen nelilapainen kiinteä potkuri
Suwenan kolmilapainen Flex-o-fold taittolapapotkuri
Suwenan kolmilapainen Flex-o-fold taittolapapotkuri taitettuna
Meillä oli myös tiedossa, että veneemme on melkoinen sähkösyöppö kaikkine laitteineen. Aurinkopaneeleja ajateltiin, mutta haluttiin vielä ensin varmistua, minkä kokoiset olisivat meille sopivat. Purjehtiessa kulutamme noin 8 - 12 ampeeria 24 voltin sähköä (eli 16 - 24 ampeeria 12 voltilla). Silloin meillä on päällä sekä sisä- että ulko-ohjaamon plotterit, mittaristo, VHF sekä autopilotti. Oman osansa toki vievät kylmäkoneet ja pimeän aikaan valot. Valitsimme Suwenaan kaksi kappaletta 135W Kyocera aurinkopaneeleja. Täydellä teholla pitäisi niistä saada 24 voltin jännitteellä yli 10 ampeeria. Jos saamme edes puolet tehosta, niin se on ihan hyvä. Meillä kun on sähköhella ja -uuni, niin joka tapauksessa joudumme välillä generaattoria pyörittämään, mikäli maasähköä ei ole saatavissa. Systeemin pitäisi nyt olla balanssissa. Kuitenkin vasta kesällä nähdään, miten latausjärjestelmä toimii.
Suwenan uudet aurinkopaneelit asennuksessa
Akuston parempaa hallittavuutta varten lisättiin sähköpaneeliin myös Mastervoltin MICC akkumonitori.
Suwenan sähköpaneeli
Kansivarustuksessa huomasimme, että meidän miehistöllä on hankalaa käsitellä irtonaista peräankkuria. Painaahan se 20 kg ja köysi vielä päälle. Suwena tuleekin saamaan perään 20 kg Rocna-ankkurin, siihen 60 metrin liinan ja Anchormatic -vinssin. Se ja muutamat muut muutokset ovat vielä kesken, joten niistä sitten lisää, kun vene on vesillä.

Vihdoinkin vene vesillä

  • Posted on: 20 May 2012
  • By: Eve

Voi, on tätä aikaa jo odotettu koko talvi. Tiistaina 15.5. saavuimme kuin kuormakamelit Turkuun ja countdown näytti, että enää 3 tuntia ja 10 minuuttia, kun Suwena laskeutuu Aurajoelle.
Suwena saapuu Turkuun
Suwenaa lasketaan Aurajokeen
Viisi päivää on hurahtanut niin hirmuista vauhtia Suwenaa valmistellessa. Tiistai ja keskiviikko vilahtivat mastoja pystyttäessä ja rikiä rakentaessa. Loppu viikon ohjelmassa olikin lukuisten laatikoiden purkua, kaappien järjestelyä, veneen siivoamista läpikotaisin, varaosien inventointia ja laitteiden testausta.
Patrik Gustafsson kiristämässä Suwenan isomaston nostoköyttä
Suwenan isomaston nosto Turussa
Tämä kesä on siinä mielessä uudenlainen purjehduskausi, sillä Suwenalla on edessään ensi kertaa yhdensuuntainen matka. Olemmekin varustelleet kesäkotiamme sillä silmällä, että Suwena on todella kakkoskotimme ja syksyllä voimme matkata Ouluun vain kahdella lentokoneeseen sallitulla matkalaukulla.

Siitäpäs voi arvatakin, että laatikkolista on pitkä ja yksityiskohtainen. Osan tavaralaatikoista saimme vietyä veneelle jo huhtikuussa veistämövierailun yhteydessä, mutta loput matkasivat rahtina Turkuun. Eikä sovi unohtaa niitä laukkuja ja reppuja, jotka raahasimme mukanamme junassa. Kivahan sitä on kaikenlaista varustetta hankkia, mutta pari päivää on sujahtanut, kun jokaiselle tavaralle on haettu oma kolo Suwenasta. Perjantai-iltana olikin ihanaa istahtaa ensi kertaa puhtaaseen ja järjestyksessä olevaan kesäkotiimme nauttimaan ansaitusti valkkaria.

Samalla kun venettä on järjestelty, olemme testanneet kaikki laitteet yhden kerrallaan. Syksyllä veneen noston aikoihin jokainen laite oli toimintakunnossa. Ainahan on kuitenkin mahdollista, että noston, kuljetuksen tai laskun aikana vaikkapa jokin johto irtoaa. Me haluamme testata laitteet mieluummin tässä vaiheessa kuin kokea ikäviä yllätyksiä matkan aikana.

Tähän mennessä ainoa isompi ongelma on ollut generaattorin kanssa. Generaattoria käynnistäessä näyttö pysyi pimeänä. Andrus haki yleismittarin ja akkujännite oli vain 6 volttia, kun sen kuuluisi olla yli 12. Eipä ihme, että generaattori ei inahtanutkaan.

Suwena oli veistämöllä maasähkössä pitkin talvea ja käyttöakut sekä moottorin käynnistysakku olivat valmiiksi ladattuja. Selvitettäväksi jää, että kuuluuko generaattorin akun latautua maasähköstä vai ei. No Andrus kipaisi lähimpään tarvikekauppaan ja osti erillisen akkulaturin. Eiköhän se kohta hyrähdä käyntiin, kun akku on latautunut.
Generaattorin käynnistysakun lataaminen
Samalla, kun me järjestelimme Suwenaa, oli vieressämme meneillään upouuden Nauticat 37 luovutus. Onnelliset uuden veneen omistajat Hasse ja Inga-Lis perehtyivät yhtä hartaasti uuteen veneeseensä kuin me viime vuonna. Uusi vene sai nimekseen Easycat ja sen kotisatama on Tukholman lähellä sijaitseva Vaxholm. Ehdimme viettää pari mukavaa iltaa Hassen ja Inga-Lisen kanssa venekokemuksia vaihtaen. Saimme heiltä hyviä vinkkejä salaisista ankkuripaikoista Tukholman saaristossa, joista varmaan jonkin jo ehdimme testata matkalla Göta kanavan suulle.
Suwena ja Easycat Hirvensalon telakalla Turussa
Hasse on myös Ruotsin Nauticat clubin puheenjohtaja ja Ruotsin clubin toiminta vaikuttaa olevan todella aktiivista. Toivotammekin teille Hasse ja Inga-Lis uuden Easycatin kanssa hyviä tuulia ja miellyttävää neitsytmatkaa kohti Ahvenanmaata ja Ruotsia.

Toivottavasti sunnuntaina pääsemme jo vesille. Into on kova päästä nauttimaan Suwenasta. Toki monia kohteita on vielä tsekattavana, mutta kyllä se kesämatkan lähtöpäivä jo häämöttää.

Suwenan maailmanmatka alkaa 20.5. - 23.5.

  • Posted on: 25 May 2012
  • By: Eve

Sunnuntai-iltana pääsimme irrottamaan Suwenan köydet eka kertaa tälle kaudelle. Teimme mukavan iltapurjehduksen Airistolla. Tarkoituksena oli testata riki ja uusi potkuri. Hienostihan ne toimivat. Ennen kaikkea taittolapainen Flex-o-fold potkuri osoittautui todella hyväksi uudistukseksi. Nyt neljän metrin tuulessa kokeilimme eri tuulikulmia ja meno oli sujuvaa joka suuntaan.

Maanantaina nostin sitten Andrusin eka kertaa Suwenan mastoon, sillä radio- ja tv-kanavat näkyivät tosi huonosti tai osa ei ollenkaan. Andrus lähti tarkistamaan, että antenni on kunnolla paikoillaan mesaanimastossa. Juuri kun Andrus oli irrottanut antenniliitoksen, huikkasi hän korkeuksistaan, että ”onkohan meidän antennivahvistimessa muuten virrat päällä?” Jep jep, offline –tilassahan se oli. Tulipahan tarkistettua, että antenni karva on varmasti suorassa. Alkoihan niitä kanavia löytyä, kun virrat kytkettiin vahvariin.
Eve nostamassa Andrusia mesaanimastoon
Tulipahan samalla treenattua tuulettomissa olosuhteissa kapteenin hilaamista mastoon ja ennen kaikkea rauhallista alastuloa. Samalla huomasimme, että Topclimber puosutuolin kiipeilypidikkeet olivat tosi hankalat eivätkä ne tuntuneet myöskään turvallisilta. Pidikkeet pureutuivat köyteen sen näköisesti, että saattavat viiltää köyden poikki. Itse puosutuoli toimi erinomaisesti, mutta se toki edellyttää toista kaveriksi nostamaan mastoon.

Suwena alkoi pikku hiljaa olla valmiina matkaan. Eipäs muuta kuin hankkimaan kaapit ja pakasteet täyteen sapuskaa. Heti ensimmäinen viikko tullaan seilaamaan omavaraisesti, sillä monet satamat ja satamien kaupat ovat vielä kiinni ennen kauden varsinaista alkamista.

Yllättävän paljon ruokaa kertyy veneeseen, kun huomioi niin kuiva-ainekset, mausteet, sopivasti säilykkeitä, kasviksia ja vihanneksia sekä tietysti kalaa ja lihaa. Meillä on kaksi kylmäboksia, joista isompaa olemme käyttäneet pakasteille ja pienempää kasviksille ja vihanneksille. Clas Ohlsonin pikkuruiset pattereilla toimivat lämpömittarit ovat osoittautuneet todella näppäriksi seurata kylmäboksien lämpötilaa.

Yksi talven parannuksista olivat myrskysuojat mm. ruokakaappeihin. Vaikka kaikissa kaapeissa on hyllyjen reunoissa hyvät reunalistat, eivät ne purjehtiessa pidättele tavaroita hyllyillä. Erityisesti pentterin styyrpuurin puoleinen 4-hyllyinen kaappi oli aina oikealla halssilla todellinen projekti, kun yritti ottaa yhdeltä hyllyltä jonkin tavaran ja kolmelta muulta pukkasi tavaraa syliin. Nyt hyllyt on suojattu paksulla tiikkisellä puulistalla, jonka voi nostaa u-hahlosta pois, jos hyllylle tarvitsee laittaa jotain suurempaa kippoa tai ruokatörppöä. Säilykkeet ovat yllättävän painavia ja varsinkin, kun olemme säilyttäneet ne muovilaatikossa, niin laatikon kokonaispaino on melkoinen. Nyt säilykelaatikkokin pysyy inahtamatta paikoillaan. Keinuva vene antaa mahtavat vauhdit niin keveille kuin painaville tavaroille.
Ruokakaapin uusi myrskylista
Keskiviikkona fiilis oli korkealla, kun Suwena vihdoinkin oli valmis koitokseen. Suwenan monivuotinen maailmanmatka pääsi alkamaan 23. toukokuuta 2012. On jännä nähdä montako vuotta ja minkälaisiin mielenkiintoisiin paikkoihin Suwena tulee meidät kuljettamaan? Irrotimme Suwenan köydet 14.25 ja matka kohti Pohjois-Saksan Kappelnin kaupunkia alkoi.

Lähtö tuntui yllättävän haikealta, sillä tuttu kotivesistö jää joksikin aikaa taakse. Toki tänä kesänä vielä seilaamme tutulla Itämerellä. Ensi vuonna Pohjanmeri ja Englannin kanava odottavat Suwenaa.

Nyt kuitenkin on aika keskittyä tähän kesään, jolloin edessämme ovat Ruotsi, Tanska, Puola ja Saksa. Ohitsemme lipuivat uskomattoman kauniit Turun saariston maisemat ja Suwenan keula oli suunnattu kohti Verkania. Airistolla tuuli alkoi nousta ja pääsimme nostamaan purjeet. Reittimme kulki ensin lounaaseen ja sitten länteen. Oli jännää, miten tuuli kääntyi sopivasti mukanamme niin, että tuulikulma pysyi jokseenkin samana.
ASS veneseuran satama Aurajoella
Pääsimme purjehtimaan lähes puolet ensimmäisestä legistämme ja parhaimmillaan Suwena purjehti 7,8 solmun vauhtia. Aurinko paistoi, mieli oli iloinen ja Suwena suihki halki veden kevyesti. Juuri tältä sen pitääkin tuntua!
Eve purjehdimassa
Eve kiristämässä isopurjeen fallia
Saaristomeri auringonlaskussa
Kallio Verkanin sataman edustalla
Suwena kylpee ilta-auringossa Verkanissa

Ahvenanmaan kautta Tukholman saaristoon 24.5. - 26.5.

  • Posted on: 28 May 2012
  • By: Eve

Verkanissa oli todella rauhallista, sillä arkipäivisin satama ei vielä ollut avoinna. Veneitä pyörähti satamassa vain muutamia meidän lisäksi. Mikäs siinä nauttiessa luonnonrauhasta kauniissa keväisessä säässä.

Perjantaina matkamme jatkui Kihtin yli Ahvenanmaalle Rödhamnin satamaan. 53 merimailin matkasta pääsimme purjehtimaan vain kuusi, sillä aamupäivä oli tuuletonta ja myös pienen purjehduspyrähdyksen jälkeen tuuli moinasi kokonaan. Kihti oli aivan peilityyni.
Gustaf Dalen loisto Kihdillä
ÅSS veneseuran pieni vierassatama Rödhamn sijaitsee Ahvenanmaan eteläosassa, noin 10 mailia Maarianhaminasta etelään. Sataman pohjoisreunan laituri on varattu veneseuralaisten käyttöön. Eteläreunalla on kuitenkin mukavasti laituritilaa vierasveneille. Rödhamn avautuu vasta 1. kesäkuuta, mutta muutama muu vene tännekin oli jo saapunut meidän lisäksi. Yksi niistä oli jopa Saksasta ehtinyt seilata näille korkeuksille.

Rödhamn vaikutti mukavalta seurasatamalta ja voin kuvitella, että keskellä kesää, kun veneitä on liikkeellä reilummin, se on varmasti kiva kokoontumispaikka.

Yllätykseksemme viereemme saapui tuttu purjevene viime kesän Nynäshamnin ja Visbyyn vierailuidemme ajalta. Göran ja Regina olivat viikonloppupurjehduksella ja kuulemma kesänsuunnitelmat ovat vielä hieman avoinna. He kiersivät viime vuonna eteläistä Itämerta, jonne me nyt suuntaamme, niinpä juttua jälleen piisasi. Toivottavasti taas jossain satamassa tapaamme.
Suwena lähdössä Rödhamnin satamasta
Lauantain legimme vei meidät sitten todella pois Suomen vesiltä. Ylitimme Ahvenanmeren ja päämäärämme oli Lådnan saaren eteläpuolella sijaitseva suojaisa laguuni, jota Ruotsin Nauticat klubilaiset Hasse ja Inga-Lis lämpimästi suosittelivat meille Turussa.
Suwenan purjeet virsikirjalla Tukholman saaristossa
Perjantain legistä poiketen lauantaina pääsimme nauttimaan purjehtimisesta jopa 51 merimailin verran, kun koko legin pituus oli 61 merimailia. Tuulta oli alku matkasta säätiedotuksen lupaamat noin 9 metriä sekunnissa. Ahvenanmaan saarten suojassa tuuli pieneni kuten myös meidän matkavauhtimme.
Säätiedotuksesta poiketen tuulen piti laskea Ruotsia lähestyttäessä, mutta Ahvenanmerellä tuulta oli 10 m/s. Matkanteko oli joutuisaa, kun purjehdimme reilua 7 solmun vauhtia. Matkalla saimme myös yhden kunnon kylkiaallon kastelemaan Suwenan kantta. Satuimme saamaan sen myös videolle.

Onneksi meillä on sisäohjaamo, sillä jos tuollaisen 8 asteisen merivesisuihkun olisi saanut kannella, olisi se ollut järkyttävän kylmää. Jännää olikin se, että meriveden lämpötila näytti laskevan Ruotsia lähestyttäessä. Se johtunee pohjoistuulen vilpoisasta henkäyksestä, kun se kuljettaa kylmää vettä Selkämereltä etelään.

Laskimme koukun leppoisassa lauantai-illan rauhassa todella luonnonkauniilla laguunilla Lådnan saaren eteläpuolella. Kun lähestyimme Lådnaa, oli useita veneitä jo ankkurissa tai peräankkurilla kalliokiinnityksessä lähes jokaisessa lahdelmassa. Meillä oli toiveena päästä ankkuriin ja juuri sellaisen viihtyisän paikan sitä varten löysimmekin.

Saavuimme sopivasti voittajien vesille seuraamaan tämän vuoden Euroviisuja suoraan Ruotsin kanavalta. Ruotsalaiset TV juontajat eivät innostuneet Loreenan voitosta lähelläkään niin herkullisesti kuin Jaana Pelkonen ja Heikki Paasonen hehkuttivat aikoinaan Lordin hoitaessa voiton kotiin vuonna 2006.

Aiommekin viettää pari päivää Lådnan rauhassa melkoisen veneenvalmisteluhärdellin jälkeen. Tämä on mukava merellinen hetki ennen kuin pujahdamme Götan kanavalle sulkuharjoituksiin.

Idyllinen Lådna laguuni Tukholman saaristossa 26.5. - 30.5.

  • Posted on: 31 May 2012
  • By: Eve

Kahden viikon hässäkän jälkeen ja ennen Göta kanavaan menoa halusimme rentoutua ankkurissa. Me muutenkin pidämme ankkurissa olemisesta, sillä silloin vene keinuu todella pehmeästi. Se tuntuu kuin vene kelluisi vapaasti, vaikka onkin toki ankkurilla kiinni.

Lådnan saaren eteläpuolinen laguuni oli aivan käsittämättömän hieno paikka ja viihdyimme siellä kolme yötä tiistaihin saakka. Lådnasta on linnuntietä parikymmentä mailia Tukholmaan ja sen ympärillä on valtavasti pieniä saaria ja saaristoista sokkelikkoa. Sieltä löytyykin ihanteellisia ankkurointi ja kalliokiinnityspaikkoja runsain mitoin. Eipä siis ihme, että jo toukokuun lopussa viikonloppuveneilijöitä oli liikenteessä runsaasti.

Lauantai-iltana ilma oli aika viileää, niinpä sunnuntaina oli ihana herätä lämpöiseen aamuun. Päivä sujuikin kaikenlaista kivaa kannella puuhatessa jo täysin kesäkamppeissa. Iltapäivällä heitin myös talviturkin pois 16-asteisessa laguunin vedessä. Vielä vähän pitää veden kuitenkin lämmetä ennen kuin tarkenen veneen ympäri uida! Laskimme myös jollan tämän kauden ensi uinnille ja kävimme kiipeilemässä laguunia ympäröivillä kallioilla.
Laguuni Lådna saaren eteläpuolella
Eve Lådna saaren laguunilla
Maanantaina tuuli jälleen kääntyi pohjoistuuleksi, niinpä keli kylmeni. Se ei meitä kuitenkaan haitannut. Vaikka tuuli nousi välillä jopa 12 m/s, meidän siro, 33-kiloinen Rocna-ankkuri piti Suwenan paikoillaan. Nostimme myös mesaanipurjeen ankkuripurjeeksi vakauttamaan Suwenaa. Laguuni on niin suojaisa, että 3-kertainen kettinginpituus suhteessa syvyyteen riitti vallanmainiosti. Eli insinööreille: vedensyvyys oli 6,5 metriä + 2 metriä vedenpinnasta Suwenan keulaan ja se kertaa kolme, niinpä kettinkiä oli ulkona vajaa 26 metriä.

Lådnan alueen saaret ovat olleet asuttuina jo 1555 luvulta saakka. On todella hienoa, että ruotsalaiset ovat vaalineet tätä aluetta. Voimme lämpimästi suositella, että täällä kannattaa käydä nauttimassa idyllisestä luonnonrauhasta. Nyt onkin aika paljastaa ruotsalaisten suuri salaisuus eli Lådnan laguunin koordinaatit ovat 59°25,7N, 018°41,9E. Niin ja ethän unohda, että täällä vesi on aina kolme astetta lämpimäpää kuin ympäröivässä meressä.

Tiistaina ankkuria nostaessa oli jälleen aika kaivaa vesiletku esiin ja alkaa samalla, kun ankkuri nousee, huuhdella sekä kettinkiä että itse ankkuria. Olemme todella tyytyväisiä, että veneen suunnitteluvaiheessa päätimme ottaa sekä makeavesi- että merivesiliitännät ankkuriboksiin. Merivesihuuhtelu on erittäin näppärä, sillä savea nousee ankkurin mukana melkoisesti kannelle.
Suwenan purjeet spiiratulla virsikirjalla Tukholman saaristossa
Tiistain määränpäänä oli Nynäshamn, jossa jo kerran viime kesänä pysähdyimme matkalla Visbyyhyn. Mukavan purjehduspäivän päätteeksi kiinnitimme Suwenan Nynäshamnin laituriin ja päätimme palkita itseämme ulkoruokinnalla ahkeran venekokkauksen jälkeen. Satamassa sijaitsevan Freija laivaravintolan menussa oli paikallisten suosima lankkupihvi eli plankstek, josta heti muistelimme ensimmäisen veneilykesämme herkullista lankkupihviä Kalajoen Pihvituvassa. Voikin arvata, että lankkupihvi oli ihan pakko testata. Uunissa valmistettu pihvi, paistettu perunamuusi, tomaatti ja ruotsalaiseen tapaan kinkkuun kääritty parsa oli todella herkullista. Tästä unkarilaisten perinneruoasta, jota ruotsalaiset ovat varioineet, löytyy jälleen hauskaa tietoa Wikipediasta.
Nynäshamnin venesatama ja rautatieasema
Nynäshamnin keskusta
Torstaina meitä odottaakin seuraava merimatka kohti Memmiä, josta Göta kanava alkaa.

Göta kanava alkaa 31.5. - 3.6.

  • Posted on: 6 June 2012
  • By: Eve

Saavuimme Nynäshamnista Memmiin torstaina iltahämärissä. 190 kilometriä pitkä Ruotsin teollisuuden äiti alkaa Itämeren puolella pieneltä paikkakunnalta nimeltä Mem.

Odotuslaiturissa sulun alapuolella oli jo pari venettä valmiina, kun me kiinnitimme Suwenan laituriin. Vielä yöllä saapui joukkoomme yksi vene lisää. Göta kanava avautuu tänä vuonna virallisesti 4. kesäkuuta. Sesongin ulkopuolella voi kuitenkin kolme vuorokautta etukäteen sopia ylimääräisistä sulutuksista Göta kanavan keskuksen kanssa. Niinpä perjantaiaamulla neljä venettä odotti innolla kanavaan pääsyä.
Suwena saapumassa Memmiin Göta kanavan alkuun
Olimme etukäteen sen verran jännittyneitä Göta kanavan sulutuksista, että kävimme tutkailemassa sulkua jo torstai-iltana. Perjantaiaamulla valmistauduimme sulkuun laittamalla neljä fendaria kummallekin puolelle sekä lisäsimme kanavaa varten hankkimamme fendarilaudat vielä fentsujen päälle. Toisissakin veneissä alkoi kuhina heti aamusta ja myös he näyttivät olevan jännittyneitä ensikertalaisia Götalla.
Göta kanavan Mem sulku
Huvittavaa oli, kun sulkuvahti tuli tarkastamaan kanavamaksuja ja mittasi veneiden pituudet. Ruotsalaiset eivät näköjään osaa päättää Suwenan pituutta, sillä Visbyyssä saimme metrin lisää ja nyt taas vuorostaan metrin vähemmän pituutta kuin rekisteriotteessa ilmoitetaan. No hintaluokka sattui kuitenkin kohdalleen, joten maksun puolesta tuolla hävinneellä metrillä ei ollut väliä.

Muut kolme lähtivät ensimmäisessä sulutuksessa kanavalle ja meidän vuoro oli toisessa sulutuksessa. Näin ollen meille jäi hyvin aikaa seurata muiden veneiden sulutusta ja valmistautua omaamme. Hämmästykseksemme sulut olivat pienempiä kuin ennakolta odotimme. Samoin sulkuvahti on aina korkeintaan parinkymmenen metrin huutoetäisyydellä.
Ensimmäinen sulku noustu Götan kanavassa
Me virittelimme köydet siten, että peräköysi kulki takaknaapissa olevan heittoplokin kautta salongin katolla olevalle isomaston vinssille. Keulaköysi taas ohjattiin genoan vinssiltä kylkiknaapissa olevan pylpyrän kautta keulaknaapille ja sieltä ylös sulkuun. Olimme hankkineet pidemmät köydet nimenomaan sulkuja varten, jotta Andrus pystyy hoitamaan molempia köysiä sitloodasta vinsseillä.

Minä poistuin veneestä sulkua ennen olevalla odotuslaiturilla ja hipsuttelin ylös sulkuun odottamaan Andrusia ja Suwenaa. Huomasimme ihan käytännössä, että peräköysi kannattaa kiinnittää ensin ja sitten keulaköysi. Ensimmäisessä sulussa laitoin köydet renkaiden läpi parilla siansorkalla kiinni, mutta jo toisesta sulusta lähtien noudatin sulkuvahdin hyvää neuvoa. Sulkuköysiin kannattaa tehdä paalusolmut yläpäähän ja laittaa lenkki vain renkaan kiinnitystapin taakse. Kiinnitysrenkaat näyttivät olevan samalla tavalla pultattu kiinni betoniin kaikissa suluissa, että renkaan kiinnitystappi jää riittävästi ulos betonista.
Suwenan peräköysi heittoplokilla Göta kanavassa
Samoin käytäntö osoitti, että on parasta irrottaa köydet myös vastakkaisessa järjestyksessä eli ensin keulaköysi ja sitten peräköysi. Lopuksi oli minun vuoro hypätä kyytiin ja alkaa heti valmistautua seuraavaan sulkuun.

Perjantaina matkasimme Götan kolme ensimmäistä sulkua ja saavuimme sateessa läpimärkinä Söderköpinkiin. Ihan hyvinhän me pärjäsimme. Enkä tipahtanut kanavan laidalta jorpakkoon. Siitä huolimatta maanantain 12 tulevaa sulkua meinasi jännittää edelleen.
Suwena Söderköpingissä
Söderköping on kiva, viihtyisä, 7000 asukkaan ruotsalaiskaupunki Itä-Götanmaalla (Östergötland). Kaupunki ei päässyt näyttämään meille parhaita puoliaan, sillä sää pysyi koko viikonlopun tosi kylmänä ja tuulisena. Voin kuitenkin hyvin kuvitella, että keskellä lämmintä kesäpäivää, kaupunki on täynnä elämää auringon ja ihmisten hymyillessä kilpaa.
Söderköping, taustalla Ramunderberget
Söderköpingin kirkko
Hytinästä huolimatta ehdottomiin Söderköpingin tutustumiskohteisiin kuului Smultronstället eli valtavalla ulkoterassilla varustettu jäätelöbaari. Jäätelömenu oli valtavan laaja; jopa 60 erilaista jäätelöannosta, joten jokaisen makuun varmasti jotain herkkua löytyy. Mekin söimme oman osamme heidän vuosittaisesta 75000 jäätelölitran määrästä.
Smultronstället Söderköpingissä
Smultronstället, lätyt jäätelöllä
Sunnuntaina, kun tuuli oli hieman laskenut ja jopa aurinkokin välillä pilkisti, me lähdimme kiipeämään 70 metriä Söderköpingin ylle nousevalle Ramunderberget luonnonsuojelualueelle. Heti Göta kanavan vierestä alkoivat jyrkät portaat kohti luonnonpuistoa. Portaita on kuulemma 287, mutta meillä ne jäivät laskematta. Puistossa risteili ihastuttavia pikku polkuja, jotka näyttivätkin olevan innokkaiden ulkoilijoiden suosiossa.
Söderköping
Pääsimme Söderköpingin päivien aikana kohtaamaan ensimmäistä kertaa Göta kanavaa seilaavia risteilyaluksia. Lauantaina 1931 vuonna rakennettu Diana nousi ylväästi sulut ja kiinnittyi muutamaksi tunniksi Suwenan viereen, jolloin matkustajat pääsivät maihin jaloittelemaan.
Risteilylaiva Diana saapumassa Söderköpingin sulkuun
Muutaman päivän kanavaristeilyt esimerkiksi Tukholmasta Göteborgiin ovat varmasti mukava vaihtoehto vaikkapa Turku-Tukholma risteilyille. Mikäs sen rentouttavampaa kuin lipua rauhallista viiden solmun vauhtia iltapäiväauringossa pitkin Göta kanavaa ja nauttia lempi drinkki kädessä maisemista.

Viikonloppu vierähti nopeasti ja sitten oli jo aika valmistautua maanantain koitokseen, sillä edessä odottivat 12 sulkua ja 6 siltaa.

12 sulkua ja 6 siltaa 4.6.

  • Posted on: 8 June 2012
  • By: Eve

Maanantaiaamuna olimme jälleen valmiita uuteen sulkupäivään. Edessä oli jälleen uusia kokemuksia, sillä matkallamme tulee olemaan yhteensä 12 sulkua, joista pari on kaksoissulkua ja lisäksi kuusi erilaista siltaa. Yksittäiset sulut olivat jo meille tuttuja. Kaksoissuluista vielä pohdimme, kuinka köydet tulee siirtää sulun toiseen osaan, kun välissä ei pääse tulemaan veneeseen.
Göta kanavan maisemia
Juttelimme sunnuntai-iltana saksalaisen Weeki Wachee veneen miehistön kanssa ja huomasimme, että meillä on sama matka maanantaille, niinpä sovimme lähtevämme yhdessä heti ensimmäiseen Söderköpingin sillanaukaisuun kello 9. Matka taittui leppoisasti yhdessä ja olimmekin ainoat veneet samanaikaisesti sulussa. Tavaksi tulikin, että me kiinnitimme Suwenan sulun vasemmalle reunalle ja he laittoivat Weeki Wacheen sulun oikealle laidalle.

Myös Götan ensimmäiset sillat olivat meillä edessä. Oli niin rullasiltaa, kääntö- ja nostosiltaa kuin myös rautatiesilta. Göta oppaassa neuvottiin ajamaan vain lähelle siltaa. Kameravalvonnalla he sitten avaavat sillan veneille. Uskomatonta, mutta se todella toimi juuri niin.
Göta kanavan rullasilta
Ensimmäisellä kaksoissululla (Carlsborgs slussar) oli sulkuvahtina todella kiva tyttö, jolta kyselin valmiiksi peräkkäisten kaksoissulkujen eroja ja yhtäläisyyksiä, jotta saan köydet hoidettua mukanani myös tuplasulun yläsulkuun. Kaksoissuluissa ei nimittäin voi välillä köysien kiinnittäjä palata veneeseen, vaan pitää kävellä veneen vierellä kanavan reunaa pitkin. Veneitä oli liikenteessä vielä sen verran vähän, että ystävällinen tyttönen jopa lähti mukaamme seuraavalle sululle auttamaan minua. Jälleen kerran etukäteisjännitys oli turhaa, sillä kanavan reunaa pitkin on helppoa kulkea ja sain hoidettua köydet ihan hyvin.
Suwena lähestymässä sulkua Göta kanavalla
Suwena sulussa Göta kanavalla
Eve juttelemassa Götan sulkuvahtien kanssa
Saavuttuamme Norsholmin jälkeiselle rautatiesillalle ja sen jälkeiselle sululle, oli seinällä kyltti, jossa pyydettiin pysymään veneessä ja käyttämään sulun seinillä olevia kiinteitä köysiä. Sulun yläpäästä roikkuvat köydet tulivat meille tutuiksi jo Suomen Saimaalla suluttaessamme. Näitä köysiä kyllä hämmästelimme, sillä ne olivat ensinnäkin liian lyhyet ainakin meidän veneen knaappien takaa pyöräytettäviksi. Ehkä niitä oli tarkoitus pidellä vain käsissä, koska sulun korkeusero oli pieni. Meidän 20-tonnin keijukaista ei kuitenkaan käsin pidellä. Onneksi seinässä oli pari pienen pientä koukkua, joihin köytemme pujotimme ja nousimme päivän viimeisen sulun ylös.

Päivän päätteeksi ylitimme Roxen järven ja kiinnitimme Suwenan Bergin alajuoksulla satamaan. Eivät nuo kaksoissulut enää tuntuneet missään, kun lähestyessämme satamaa, alkoi pikku hiljaa horisontista ilmestyä Götan korkein 7-osainen Carl Johans slussar.
7-osainen Carl Johans slussar
Olipahan pitkä päivä ja lopussa vielä sopivasti sadekin meidät kasteli. Juuri kiinnittäessämme Suwenaa laituriin, saapui Carl Johanin sulkujen sulkumestari kysymään, että haluammeko vielä nousta seuraavat sulut ylös. Juu, ei kiitos. Jätimme suosiolla jotain haastetta seuraavallekin päivälle ja siirryimme nauttimaan vähäksi aikaa vaan laiturielämästä. Illan vietimmekin mukavissa merkeissä Weeki Wacheessa Norbertin ja Hildegardin kanssa.
Suwena ja Weeki Wachee Bergin alajuoksulla

Sivut