Eteläinen Itämeri '12

5000 merimailia täynnä Anholtissa 28.6. - 30.6.

  • Posted on: 8 July 2012
  • By: Eve

Torstaiaamulla Saeby jäi taaksemme ja lähdimme kohti Kattegatin keskellä sijaitsevaa Anholtin saarta. Tuuli oli alkumatkasta aivan piikkivastaista, joten matkasimme moottorin voimin. Kun Laesön saaren eteläpuolella käänsimme kurssin suoraan kohti Anholtin saarta, nostimme Perkinsin avuksi sekä ison että genoan. Purjeet antoivat lisää vauhtia 1 – 2 solmua ja samalla polttoainekulutus pieneni. Eipä silti, tänä kesänä polttoainetta on kulunut melkein enemmän lämmittimeen kuin itse ajamiseen, mutta taloudellisuus on aina hyvästä. Moottoripurjehtiminen on hyvä vaihtoehto luovimisille. Legin pituus oli 51 merimailia ja puolet siitä moottoripurjehdimme. Saavuimme Anholttiin juuri ennen auringonlaskua.
Suwena lähestymässä Anholtin saarta
Tällä legillä saavutimme jälleen itsellemme yhden merkkipylvään lisää, sillä meillä meni rikki 5000 merimailin kokonaismatka. Neljä veneilykautta takana ja nykyinen puolessa välissä ja 5000 nm plakkarissa – ei yhtään hassummin.

Anholttiin oli jälleen satamakirjassa merkitty peräankkurointikiinnitys, mutta tällä kertaa ne olivat vaihtuneet poijuiksi. Kiinnitimme Suwenan Keulan poijuun ja perän laituriin, niinpä Suwena oli valmis parin päivän Anholtin vierailua varten.
Poijukiinnitys Anholtin satamassa
Anholt on suosittu veneilykohde ja varsinkin esimerkiksi juhannuksena tämä on kuulemma ihan täynnä useiden veneiden lauttoja. Nytkin satamassa oli runsaasti veneitä. Tällä kertaa jokaiselle veneelle riitti oma poijupaikka. Ihan laiturilta alkaa upea hiekkaranta, jolla lapset juoksentelivat onnellisina. Rannalle oli rakennettu mellevänkokoinen grillipaikka, jossa oli 3 erillistä grilliä ja toistakymmentä pitkää pöytää. Iltaisin se täyttyi veneilijöistä, jotka grillasivat mitä ihanimpia herkkuja, ravuista pihveihin ja tietysti makkaraa. Eräs veneilijä viihdytti haitarinsoitollaan grillaajia ja aina välillä kajahti yhteislaulu. Tunnelma oli lämmin ja monet kielet sekoittuivat mukavaan pulinaan keskenään. Anholtin grillipaikka oli siinä mielessä erikoinen, että sataman toimesta grillit lämmitettiin veneilijöitä varten, joten myös "hiilittömät" venekunnat pääsivät mukaan kemuihin.
Kalastusalukset Anholtin satamassa
Perjantaipäivä sujui kaikilla sataman veneillä omissa veneissään, sillä vettä satoi kaatamalla koko päivän. Eniten se varmaan harmitti ruotsalaiseskaaderin veneitä. Heillä matka näytti jatkuvan varhain lauantaiaamuna, joten Anholtin saaresta nauttiminen jäi heillä vähäksi. Meillä päivä sujui kuitenkin rattoisasti veneessä kaikenlaista puuhaten ja odotellessa, että keli paranisi.

Lauantaina aurinko paistoi täydeltä terältään koko päivän. Oli mukavaa pistää nenä ulos veneestä ja niinpä lähdimme kävellen kiertämään saarta. Tanskalaisilla on hauska tarina Anholtin saaresta. Kun 1545 he neuvottelivat ruotsalaisten kanssa rauhasta ja Hallantin maakunta siirtyi Tanskalta Ruotsille, jäi Anholt edelleen Tanskalle. Tarina kertoo, että ovela tanskalaisneuvottelija peitti Anholtin saaren kartalta oluttuopillaan, joten ruotsalaiset eivät huomioineet Anholttia rauhanneuvotteluissa.
Kylätie Anholtin saarella
Metsätie Anholtissa
Kävelimme muutaman kilometrin kylän keskustaan, josta löysimme pienimmän kirkon, mitä ikinä olemme tähän mennessä nähneet. Toki sinne taitaa mahtua kaikki saaren vakituiset asukkaat.
Anholtin kirkko
Saaren koilliskulmassa on jälleen yksi ihmisen kädenjälki historiasta. Kun Tanskan kuningas Fredrik II päätti rakentaa 1560-luvulla majakoita Kattegatin merenkulun turvaksi, rakennettiin myös majakka Anholtin saarelle. He kaatoivat saarelta runsaasti metsää polttopuuksi. Saaren maaperä on kuitenkin niin hietikkoa, että se valtasi lisää alaa ja puusto ei enää alkanut kasvaa tilalle. Saaren koilliskulma aavikoitui ja se on nykyään Pohjois-Euroopan suurin aavikko, jossa kasvaa enää jäkälää. Aavikoitumista ei edes pelastanut 1620-luvulla alkava kivihiilen käyttö majakan polttoaineena. 60 vuoden puuston kaatamisen vaikutus on nähtävissä edelleen.
Anholtin Ørkenen aavikko
Eve Anholtin Ørkenen aavikolla
Ørkenen aavikko on nykyään luonnonsuojelualue, jonne ei millään kulkuneuvolla, ei edes pyörällä saa ajaa. Patikoimme aikamme aavikolla ja palatessamme saimme todella tyhjentää kengät kertyneestä hiekasta. Sen verran helteistä oli, että emme viitsineet lähteä kävelemään reilua 15 kilometriä edestakaisin pelkästään aavikolla päästäksemme majakalle saakka. Hieman vähempi patikointi riitti meille saadaksemme aavikon tunnelmasta kiinni. Koillisnurkan ranta on joka tapauksessa hylkeiden suojelualue, jonne ei saa muutenkaan mennä. Olisihan toki ollut mukavaa kiikaroida majakalta hylkeitä, mutta jätimme sen seuraaville innokkaille hiekassa tarpojille.

Anholtin saaren länsireunalla kasvaa kuitenkin metsää ja tuoksu toi elävästi mieleen Suomen hiekkakankaisten metsien kesäisen tuoksun. Saarikierroksemme venähti koko päivän retkeksi ja kruunasimme sen kahlaamalla auringon laskiessa kristallinkirkkaassa meressä.

Helsingør ja Kronborgin linna 1.7. - 3.7.

  • Posted on: 12 July 2012
  • By: Eve

Anholtin saarelta lähdimme sunnuntaiaamuna kohti Helsingøriä. Juuri kun valmistelimme Suwenaa merelle, lähti meripelastusalus satamasta ulos valot sinisenä vilkkuen. Heti seuraavaksi kuuluikin VHF:ltä pan pan –viesti kaikille aluksille. Kateissa oli espanjalainen moottorivene, joka oli viimeksi nähty Anholtin eteläpuolella. Ihan kylmät väreet kulkivat selkään pitkin, kun olimme itse lähdössä merelle ja toinen alus oli kateissa.

Etsintään liittyi myös rajavartioston helikopteri. Lyngby radio kutsui kanavalla 16 yksitellen niitä veneitä, jotka he huomasivat purjehtivan etsintäalueella ja pyysivät huviveneiltä apua. Muutaman tunnin jälkeen, kun koko etsintäalue oli haravoitu, peruutettiin pan pan –ilmotus tuloksettomana. Emme saaneet tietää, löytyikö vene myöhemmin? Toivomme kuitenkin, että vene miehistöineen oli turvassa ja kaikki hyvin. Aina se laittaa vakavaksi, kun tällainen tilanne tulee päälle. Vaikka kuinka Andrus kiikaroi kaikki reittimme varrella olleet alukset, ei ainakaan meidän reitille espanjalaista moottorivenettä sattunut.
Helsingör
Purjehdimme Anholtista kaakkoon kohti Juutinraumaa eli tanskalaisten Øresundin ja ruotsalaisten Öresundin salmea. Tuntui hassulta purjehtia kapeaa salmea pitkin, kun molemmin puolin oli eri maa: idässä Ruotsi ja lännessä Tanska. Tanskan Helsingørin ja Ruotsin Helsingborgin kohdalla Juutinrauma on kapeimmillaan ja sen leveys on vain neljä kilometriä.
4 kilometrin levyinen Juutinrauma
Saavuimme myöhään iltapäivällä Helsingørin satamaan. Se on valtavan suuri satama, johon mahtuu lähes 1000 venettä. Veneitä tällä alueella näyttää riittävän, sillä nippa nappa saimme Suwenalle paikan todella täydestä satamasta. Saimme paikan palattuamme satamakierrokselta ihan sataman suulta pohjoiselta reunalta. Sataman suuruutta kuvaa se, että satamatoimisto on sataman vastakkaisella reunalla. Siitä huolimatta meidän veneeltä oli noin kilometrin kävely satamatoimistoon.

Tähän saakka kaikki Tanskan satamat ovat olleet varustettuna satamamaksun osalta automaateilla. Se on todella näppärää, sillä satamamaksun pääsee hoitamaan mihin aikaan vuorokaudesta haluaa, eikä tarvitse kytätä satamatoimistojen aukioloaikoja. Samoin Anholtissa kuten täällä Helsingørissä veneen sähkö hoidettiin erillisellä ladattavalla kortilla. Se on siinä mielessä hyvä systeemi, että näissä korttipaikoissa olemme huomanneet, että sulakkeet ovat 16 ampeeria. Tavallisesti ne ovat 6 tai 10 ampeerin sulakkeita, jotka on vielä jaettu usean venekunnan kesken. Meillä on veneessämme sähköliesi ja –uuni. Kokkaamiseen tarvitsemme 8 – 12 ampeerin verran virtaa. Sen lisäksi tulee akkujen lataus ja muu sähkönkulutus. Se on yksinkertaisempaa kuin miltä se kuulostaa. Mikäli maasähkösulake on liian pieni, niin polkaisemme generaattorin käyntiin ja samalla Andrus asettaa akkulaturiin virranrajoituksen. Tämä kaikki toimii hyvin jouhevasti.

Helsingør on ollut merenkulullisesti tärkeä kaupunki. Eerik Pommerilainen päätti rakentaa Helsingøriin 1420-luvulla Kronborgin linnan, samalla hän päätti myös alkaa periä tullia jokaiselta Juutinrauman läpi kulkevalta laivalta. Tullia perittiin jopa 1857 vuoteen saakka, joten valtava määrä rahaa on virrannut kuninkaiden taskuihin yli neljän sadan vuoden aikana. Juutinrauma on niin kapea, että Kronborgin tykeillä ammuttiin varoituslaukauksia aluksille, mikäli ne yrittivät olla piittaamatta kuninkaan vaatimuksista. Nykyään kun Tanskan salmien läpi kulkee pienistä huviveneistä valtaviin rahti- ja risteilyaluksiin, on hyvä, että tulli on jäänyt vain historiaan.
Kävelykatu Helsingörissä
Eve Helsingörin torilla
Kronborgin linna
Kronborgin linna on Helsingørin merkittävin nähtävyys, eikä ihme. Se on todella mahtava renessanssilinna ja oppaan kertomusten avulla niin vankityrmät kuin kuninkaalliset huoneistot heräsivät henkiin. Linnan alla olevissa kellareissa elivät sotilaat. Tila oli todella ahdistava, sillä vettätihkuvissa kellareissa, pimeässä ilman auringonvaloa ovat varmasti sotilaiden olot olleet kurjat. Rauhan aikana heillä oli sentään punkat, mutta sodan aikana, kun sotilaiden määrä kaksinkertaistui, joutuivat he nukkumaan märällä kylmällä maalla. Onneksi he saivat sentään viisi litraa olutta päivittäin, josko pienessä hiprakassa niitä oloja on kestänyt vähän paremmin? Oluen lisäksi heidän ruokanaan oli lähi vesiltä pyydetty silli, joka suolattiin valtaviin avonaisiin sammioihin, jotka muuten sijaitsevat myös heidän asuintiloissaan samaisissa kellareissa. Huh huh, mahtoi haju olla tiukka.
Eve Kronborgin linnan tyrmässä
Onneksi linnan ylempien kerrosten kuninkaallisten asunnot olivat aivan toisenlaista tutkittavaa. Upeat seinävaatteet ja valtavat tilat ovat olleet monien pitojen näyttämönä. Tanskalaiset kuninkaat olivat innokkaita juhlijoita ja kuulemma parhaat juhlat kestivät jopa kolme kuukautta. Opas kertoi monia mielenkiintoisia tarinoita niin kuninkaallisista, keskiajan elämästä ja tavoista kuin linnastakin. Tämä opaskierros oli ehdottomasti paras, mihin olemme tänä vuonna osallistuneet.
Opas esittelemässä Kronborgin linnaa
Yllättävää on, että Kronborgin linnan tykit ovat edelleen käyttökunnossa. Perinne, jossa kuninkaan tai nykyään kuningattaren nostaessa maljan, ammutaan tykeillä, on edelleen voimassa. Kyllä maljapuheesta tulee varmasti ihan uskottava kun kohti Ruotsia suunnatuilla tykeillä sanoma vahvistetaan. Onneksi panokset on kuitenkin vaihdettu paukkupanoksiin, niin Helsingborgin asujat eivät hätäänny.

Ven saari keskellä Juutinraumaa 4.7.

  • Posted on: 14 July 2012
  • By: Eve

Ah, vihdoinkin lämpö oli jo 25 astetta heti aamusta. Siinä kahvia särpiessämme lämpöisessä sitloodassa oli mukava pohtia, mentäskö Veniin vai jatketaanko suoraan Köpikseen? Päivä oli niin kesäinen, että Ven houkutteli enemmän.
Kyrkbackensin kylä Venin saarella
Helsingöristä on vain kuuden merimailin matka Veniin. Veneitä seilasi ristiin rastiin Juutinraumaa. Lomakausi oli selvästi nyt alkanut. Matkamme oli lyhyt. Siitä huolimatta saalinkiin oli aika vaihtaa Tanskan lipun sijalle Ruotsin lippu. Venin saari nimittäin on Ruotsin maaperällä.
Näkymä Veniltä Juutinraumalle ja Tanskaan
Näkymä Veniltä Juutinraumalle ja Ruotsiin
Venissä on kolme satamaa, joista me valitsimme länsirannan puolella sijaitsevan Kyrkbackens sataman. Ajattelimme, että saapuessamme ennen puolta päivää Veniin, siellä on hyvin tilaa. Toisin kuitenkin kävi. Satama oli jo täynnä veneitä ja toinen ja kolmas lauttakerroskin oli jo syntymässä. Onneksemme juuri tanskalaisvene oli lähdössä ja pääsimme hänen paikalleen suoraan aallonmurtajaan kylkikiinnitykseen. Ennen kuin ehdimme köydet kiinnittää, oli kyljessämme jo toinen vene ja hetkeä myöhemmin vielä pari lisää.
Suwena venelautassa Venin saarella
Satamaan saapui jatkuvana nauhana veneitä. Jossain vaiheessa iltapäivää satama oli niin täynnä, että saapuville veneille ei enää löytynyt paikkaa. Paitsi aina silloin tällöin, kun joku daycruiseri lähti paluumatkalleen. Ven osoittautui ruotsalaisten ja tanskalaisten päiväpurjehdussaareksi. Rannalla oli muutamia ravintoloita ja hiekkaranta houkutteli auringonpalvojia. Alun perin Ven kiinnosti meitä Tyko Braahen tähtitiedetornien vuoksi. Päivä oli kuitenkin niin unelma, ettei tulisi mieleenkään suunnata mihinkään museoon, vaan vietimme rentouttavan lekottelupäivän.

Kööpenhamina 5.7. - 9.7.

  • Posted on: 21 July 2012
  • By: Eve

Venin saarelta oli vain 13 merimailia Kööpenhaminaan. Matkalla muuttui sekä maa että maisemat. Pieni idyllinen saari vaihtui suureen metropoliin ja jälleen myös Suwenan saalinkiin nousi puna-valkoinen kohteliaisuuslippu.
Tanskan kruununprinssi Frederik ohittamassa Suwenaa
Lähdimme aamusta liikenteeseen mahtuaksemme Langelinien veneseuran satamaan, josta on hyvä kävelymatka keskustaan ja se sijaitsee ihan kuuluisan Pieni Merenneito patsaan vieressä. Jos satama olisi täynnä, toiseksi vaihtoehdoksi suunnittelimme Christianshavnin. Nämä kaksi satamaa tuntuivat sijainniltaan sopivilta, sillä suuriosa Kööpenhaminan satamista sijaitsevat keskustan ulkopuolella. Lomakausi oli kuitenkin täydessä käynnissä, joten olimme varautuneet, ettemme mahdu mihinkään keskustan satamaan.
Pieni Merenneito Kööpenhaminan öisessä sumussa
Turistit ja Pieni Merenneito Kööpenhaminassa
Langelinien satama oli odotetusti todella täynnä, mutta Suwenalle löytyi vielä poijupaikka. Seuraavana päivänä jouduimme kuitenkin siirtämään veneen seuraavaan poijuun oikealle, sillä veneseuran oma vene oli ilmoittanut palaavansa satamaan ja me satuimme olemaan hänen paikallaan. Satamakapteeni hoiti hommansa todella hyvin ja me saimme toisen paikan ja naapuri omansa, joten jokainen oli tyytyväinen.

Langelinie on noin sadan veneen satama ja kaikki paikat ovat veneseuralaisten käytössä. Vierasveneet voivat käyttää vapaita paikkoja, kun seuran veneet omat omilla venereissuillaan. Vapaat paikat on merkitty vihreällä taululla. Useat veneet pyörähtivät ääriään myöten täynnä olevassa satamassa ja joutuivat etsimään paikan jostain toisesta satamasta. Jos kuitenkin satamasta löytyy tilaa, voimme lämpimästi suositella tätä Langelinien satamaa. Siellä on hyvä henki, kaikki tarvittavat palvelut ja se sijaitsee sopivan reippailun päässä kaikesta. Toki lähijunallakin pääsee keskustaan, jos niin haluaa.

Kävelymatkallamme satamasta keskustaan ohitimme myös Nyhavnin venepaikat. Olimme iloisia, ettemme olleet menneet sinne, sillä ne olivat aivan turisti- ja ravintola-alueen keskellä, mutta joku toinen taas voisi olla tyytyväinen juuri vilkkaaseen paikkaan. Joka tapauksessa turistikiertoajeluja järjestävät sightseeing veneet lähtivät Nyhavnista rivakasti aiheuttaen melkoisia peräaaltoja keikuttaen sataman muita veneitä.
Ravintolakatu Nyhavn Kööpenhaminassa
Sightseeing veneet lähdössä Nyhavnista Kööpenhaminassa
Vierasvenepaikat Nyhavn satamassa Kööpenhaminassa
Kööpenhaminassa on paljon katsottavaa ja netti on pullollaan hyviä matkaoppaita Köpiksestä. Yksi paikka, joka jokaisen täytyy Kööpenhaminassa kokea, on Tivoli Gardens huvipuisto. Tivoli on paljon muutakin kuin huvipuisto. Alueella on kymmeniä ravintoloita, joihin paikalliset menevät syömään ja viettämään aikaa. Toki huvipuiston laitteissakin voi pyörähtää niin halutessaan. Illalla huvipuisto on valaistu kauniisti ja pitkin huvipuiston polkuja vaelsi pariskuntia onnellisesti käsi kädessä romanttisen päivällisen jälkeen. Kun kerran on käynyt Tivolissa, ei enää ihmettele, miksi portilla myydään myös vuosikortteja Tivolin alueelle. Sellaisia näytti monilla paikallisilla olevankin.
Tivolin sisäänkäynti
Kiertelimme innokkaasti Tivolissa ja nälän yllätettyä oli suorastaan valinnan vaikeus, kun ravintoloiden ruokalistat pursuivat kaikenlaisia herkkuja. Satuimme valitsemaan erinomaisen Grøften ravintolan ja onneksi kokeilimme päivän kalaa, sillä se oli bouillabaisse. Valtava kulhollinen kolmesta eri merenelävästä valmistettu muhennosmainen kalakeitto oli kerta kaikkiaan suussa sulavaa. Oli hienoa huomata, että näin turismiin keskittyneessä paikassa ruoanlaatu on säilytetty tasokkaana.

Yleisesti Tanskassa ruoka on ollut meille hieman pettymys, sillä he tuntuvat olevan tyytyväisiä, kunhan lautasella on leipää ja jotain sen päälle kasattavaa. Muuten ruoka on enimmäkseen leivitettyä tai upporasvassa paistettua, joten niitä ei edes tee mieli maistella. Toinen erittäin positiivinen kokemus löytyi keskeltä Kööpenhaminan kävelykatua, kun ostoksilta väsähtäneenä istahdimme Le President Bistro ravintolaan. Naapuripöydän herra suositteli talon sushia ja kertoi sen olevan parasta sushia, mitä hän on Kööpenhaminassa saanut. Niinpä me tilasimme yhtä lempiruokaamme. Mikä positiivisinta, heillä oli nigiri setistä 50 % tarjous. Sushi oli erinomaista ja hinta oli naurettavan alhainen.
Le President Bistro ravintola Kööpenhaminan kävelykadulla
Kööpenhaminan kävelykatu oli muuttanut muotoaan sitten viime käyntimme. Se oli kuin Barcelonan Ramblas täynnä katutaiteilijoita ja banaanilättyjä paistettiin joka nurkalla kuten Aasian turistiloukuissa. Mihin Tanskan omat hassut makkaravaunut ovat hävinneet?
Kööpenhaminan kävelykatu
Kööpenhaminan kävelykatu

Kööpenhaminassa alkoi juuri puolitoista viikkoa kestävät jazz-festivaalit. Eri puolilla kaupunkia oli esiintymislavoja, joilla bändit musisoivat. Ihmiset istuskelivat nauttien musiikista ja kavereidensa seurasta. Ravintoloissa mainostettiin jopa take away olutta, jos omat juomat olivat jääneet kotiin.

Meidän satamassa oli myös jazz-tapahtuma sunnuntai-iltapäivällä. Veneseura oli virittänyt purjeista satamaan katoksen, jonka alla pitkillä penkeillä ihmiset viihtyivät jazzia kuunnellen. Mukava parituntinen vierähti nopeasti kauniina aurinkoisena päivänä, varsinkin kun tarjolla oli niin viiniä, olutta ja sitä kaivattua perinteistä tanskalaista makkaraa tietysti leivän kera.
Jazz tapahtuma Langelinie veneseuran satamassa Kööpenhaminassa
Jazz soimassa Langelinie satamassa Kööpenhaminassa
Makkaragrilli jazz festivaaleilla Langelinie satamassa Kööpenhaminassa

Falsterbo ja Gislövsläge 9.7. - 10.7.

  • Posted on: 25 July 2012
  • By: Eve

Maanantaiaamuna jätimme Kööpenhaminan taakse. Lähdimme ylittämään kapeaa Juutinraumaa ja pyrimme kohti Ruotsin etelärannikkoa ja siellä Gislövslägen satamaa.

Kun viimeksi matkasimme junalla Kööpenhaminasta Malmön puolelle, hurautti juna Tanskan puolella neljä kilsaa ensin meren alla ja sitten kahdeksan kilsaa Juutinrauman siltaa pitkin Ruotsin puolelle. Meillä oli Suwenalla mahdollisuus joko ylittää tunneli tai ajaa hulppean 57 metriä korkean sillan ali. Silta sijaitsi hieman idempänä, joten sen alitus olisi lisännyt muutamia maileja matkaa, niinpä oikaisimme tunnelin ylitse. Drogden tunnelin yli voivat kulkea kaikki alukset, joiden syväys on enintään 7,7 metriä. Ei siis hätää, Suwenalla jäi lähes kuusi metriä vettä kölin alle. Kyllä Juutinrauman silta näytti mahtavalta, kun ohitimme sen eteläpuolelta Suwenalla.
Kovassa tuulessa suojanpuolen vantti löystyi Juutinraumalla
Eve päivittää blogia Juutinraumalla
Juutinrauman silta
Juutinraumalla vaihdoimme vaihteeksi Tanskan vesiltä Ruotsin rannikon läheisyyteen ja purjehdimme kohti Falsterbon kanavaa. Kanava lyhentää mukavasti noin 10 merimailia matkaa, kun ei tarvitse kiertää Ruotsin lounaisnurkassa sijaitsevaa Falsterbon niemeä. Kanava on vain mailin pituinen. Siitä huolimatta lyhyessä kanavassa on myös avattava silta, joka avataan vain tasatunnein veneille. Niinpä saavuttuamme Falsterbon kanavan suulle laskimme purjeet ja annoimme Perkinsille hanaa ehtiäksemme lähestyvän tasatunnin sillanavaukseen.

Sillan molemmin puolin ajoi muutamia muita veneitä ympyrää, joten tiesimme ehtineemme ajoissa perille. Olin ehtinyt laittaa muutaman fentsun valmiiksi ja nostaa esille yhden kiinnitysköyden, jos Suwena pitää kiinnittää odotuslaituriin, mutta sitä tarvetta ei näyttänyt olevan. Kanavassa oli sopivasti tyyntä, joten vaihdoin samalla jälleen Ruotsin kohteliaisuuslipun Tanskan lipun sijalle. Kanava oli niin lyhyt, että juuri nostaessani fentsuja ylös ajoimme jo kanavasta ulos ja suuri aalto pääsi loiskauttamaan kylkeen. Suwena keinahti reilusti vasemmalle ja samalla poikkeuksellisesti sitloodan pöydälle nostamani köysi teki mahtavan ilmalennon ja sinne se aaltoihin sutjakkaasti pulahti. Voi vitsi, kun harmitti ihan hirmuisesti. Olin tietysti nostanut esille yhden suosikkiköysistäni ja nyt se siistinä vyyhtenä leikki Uppo Nallea. Tyhmyydestä todella sakotetaan keinuvassa veneessä, jos jonkin tavaran jättää huolimattomasti esille.
Falsterbon silta takana ja jälleen Itämerellä
Falsterbon kanavan pohjoispäässä on vierasvenesatama ja sillan jälkeen eteläpäässä on vain muutama pieni odotuslaituri. Me kuitenkin jatkoimme matkaa kohti Gislövslägeä.

Gislövsin kylä sijaitsee Trelleborgin kaupungin itäpuolella. Juuri ohittaessamme Trelleborgin satamaa, oli satamaan saapumassa laiva Puolasta. Andrus katsoi AIS:sta, että ohitamme laivan reilusti sen peräpuolelta. Hämmästykseksemme se ei ajanutkaan satamaan sisälle, vaan kääntyi satamansuulla suoraan kohti meitä poispäin satamasta. Siinä ihmeteltiin hetki, mitä tehdään? Laiva vaan jatkoi kääntymistä meitä kohti. Hetken kuluttua se kuitenkin pysähtyi ja jatkoi matkaa satamaan. Huokaisimme helpotuksesta ja jatkoimme purjehtimista. Seuraavana päivänä, kun kuuntelimme säätiedotuksia VHF:ltä, sattui vastaava tilanne saksalaiselle purjeveneelle. Silloin saksalaisveneen kippari ei päästänyt laivaa niin helpolla, vaan tivasi ihmeissään laivankapteenilta, mitä he oikein aikovat tehdä?

Merivirrat pyörittävät Gislövsin sataman keskelle hiekkaa. Sataman keskellä syväys on vain 1,7 metriä, kun reunoilla se on reilu kaksi metriä. Saavuimme satamaan 13 metrin tuulessa. Paalukiinnityspaikkoihin mennessä olisi pitänyt kääntyä sivutuuleen. Totesimme, että tässä tuulessa paalujen väliin ajaminen ei ole turvallista. Kiinnitimme Suwenan mastonosturin viereen kylkikiinnitykseen. Tokkopa kukaan tällä tuulella nosturia olisi käyttänyt.

Jäimme Gislövslägeen pariksi päiväksi mottiin, koska tuuli puhalteli vaihteeksi yli 14 metriä.

Bornholmin saari, tanskalaisten ylpeys 11.7. - 17.7.

  • Posted on: 28 July 2012
  • By: Eve

Keskiviikkoaamuna jo poltteli kovasti jatkaa matkaa. Olimme jääneet matkasuunnitelmastamme nyt muutaman päivän jälkeen ja Bornholmin saari sekä Puolan ja Saksan paikat vielä odottavat edessä.

Kovan tuulen jälkeen tuuli loppui kokonaan ja vettä tuli kuin aisaa koko päivän, kun matkasimme kohti Bornholmin saarta. Saavuimme satamaan juuri ennen auringonlaskua ja Rønnen satama oli arvatenkin tosi täynnä veneitä. Saimme kiinnitettyä Suwenan laiturin päähän paalujen ulkopuolelle. Vene jäi kuitenkin sen verran kauas laiturista, että jouduimme kulkemaan naapuri moottoriveneen keulasta maihin. Päätimme, että kyllä tässä yksi yö ollaan ja katsotaan aamulla toista paikkaa, kun veneitä lähtee merelle.
Rønne Bornholmin saarella
Kävimme illalla jo kävelemässä ja katsomassa, mihin paalupaikkoihin leveyden puolesta mahdumme, jos jokin niistä veneistä aamulla lähtisi matkaan. No, tuuli tietysti nousi jälleen kovaksi torstaiaamuna, joten veneet pysyivät satamassa. Vain naapuriveneemme lähti matkaan, niinpä siirsimme Suwenan laiturin päähän viereiseen paaluun, jotta pääsemme kulkemaan suoraan omalta veneeltä laiturille.

Rønnen vierailusta tulikin sitten aiottua pidempi, sillä joka päivä säätiedotus lupasi uusia ja uusia matalapaineita ja kovia tuulia. Satamaan saapui joka päivä lisää rohkeita merimiehiä, mutta kukaan ei lähtenyt. Lopulta mekin olimme neljän veneen lautassa se keskimmäinen vene, jonka kautta muut kulkivat maihin. Onneksi kaikki lauttamme veneilijät olivat yhtä huolellisia omista veneistään ja köysiä säädeltiin tuulen mukaan.
Suwena keskellä venelauttaa Rønnen satamassa
Rønnen satama on erittäin hyvin suojattu aallonmurtajilla. Siksipä oli niin ihmeellistä, että muutaman tunnin välein satama-altaaseen tuli iso maininki, joka heilutti veneitä reilusti ja yllättävän pitkään. Aallon aiheuttajaksi epäilimme viereisen sataman lautta- ja laivaliikennettä, sillä aalto teki satamasta todella rauhattoman. Koko ajan ihmiset joutuivat säätämään köysiä ja pisteenä ii:n päälle Rønnen sataman vesi haisee ihan järkyttävälle. Tuuli kuitenkin vain jatkoi puhaltamistaan, joten kaikki kököttivät satamassa ja odottivat, milloin pääsevät lähtemään eteenpäin.

Bornholmissa on saaren ympäri useita venesatamia, joista Rønnen satama on suurin. Pienen kävelymatkan päässä satamasta sijaitsee ostoskeskus, jossa on suuri Kvickly ruokakauppa, niinpä ruokia ei tarvitse roudata pitkiä matkoja veneelle. Rønnen keskustassa on myös kaikenlaisia ostosmahdollisuuksia sekä kahviloita ja ravintoloita, joissa voi täyttää vatsaansa. Kurja keli kuitenkin verotti ulkoilijoita ja ihmiset viettivät paljon aikaa veneillään.

Me vuokrasimme viikonloppuna auton ja lähdimme katsomaan saarta vähän kauempaakin. Bornholmin saarella oli myös jazz festivaalit, niinpä lauantai-iltana lähdimme autolla Allingeen, jossa jazz tapahtumia järjestettiin. Laskeuduimme jyrkkää rinnettä Allingen rantaan ja edessämme avautui aivan toisenlainen maisema kuin Rønnessä. Venesatama on toki paljon pienempi ja veneet olivat jälleen usean veneen lauttoina kiinni toisissaan. Kun tuuli puhalsi saaren toiselta puolelta, niin sekä Allingen kaupunki että venesatama olivat suojan puolella ja ihmiset kuljeskelivat rennosti kesäfiiliksessä. Kun taas Rønnessä kaikki vain palelivat ja huolehtivat veneistään tuulen purkaessaan voimiaan veneisiin.

Nautimme hyvän päivällisen Allingessa ja pyörähdimme kuuntelemassa Jazz teltassa hetken musiikkia. Sitten lähdimme kävelemään pieniä katuja ylös ja alas, kunnes korviimme kantautui melodista tanskalaista poppia ja ihmisten ilakointia. Kuljimme ääntä kohti ja tupsahdimme keskelle kesäkonserttia, jossa paikallinen bändi soitti ja koko yleisö lauloi laulusta toiseen mukana. Jokainen tuntui tuntevan laulujen sanat, joten mistään kovin tuntemattomasta bändistä ei liene ollut kyse. Bändi laulajanaan Rasmus Nøhr olivat todella hyviä, joten mekin liityimme yleisön joukkoon, vaikka tanskalaiset sanat eivät suussa oikein taipuneetkaan.
Rasmus Nøhr lavalla Allingessa
Sunnuntaipäivän vietimme kiertämällä saarta autolla ja reissusta kehkeytyi kerrassaan kiva päivä. Lähdimme kiertämään saarta rantoja seuraillen. Saarikierroksen pituudeksi tuli 140 kilometriä. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Hammershusin linnoituksen rauniot. Paikka kuhisi ihmisiä ja kaikki kynnelle kykenevät olivat lähteneet liikenteeseen, kun kerrankin aurinko paistoi, vaikka tuuli puhkui edelleen. Hammershusin rauniot sijaitsevat Bornholmin pohjoisreunalla aivan Allingen lähellä.
Bornholm
Hammershusin rauniot Bornholmissa
Andrus ihailemassa Bornholmin rantamaisemaa
Pyörähdimme myös Allingessa näin päivän näöllä ja totesimme sen olevan edelleen yhtä viihtyisä paikka kuin se edellisenä iltana vaikutti olevan.
Allingen vierassatama Bornholmissa
Allingesta jatkoimme matkaa pikku kaupunki Gudhjemiin, jossa kadut laskeutuivat jyrkästi kohti rantaa kuten Allingessa. Useimmissa pohjois- ja itärannikon kylissä on kalasavustamoita ja Gudhjemissä pyörähdimme tutkailemassa, josko söisimme lounaan savustamon lounaspöydästä. Halusimme kuitenkin vaeltaa Gudhjemin katuja pitkin ja lopulta löysimme lounasbuffet paikan, joka kuhisi syöjiä. Se on aina hyvä merkki, kun osuu sellaiseen ravintolaan, jossa on paljon syöjiä ennestään. Varsinkin jos joukossa on myös paikallisia. Herkuttelimme vatsamme täyteen sillistä, kalasta ja maukkaasta kalkkunasta. Lopuksi kaiken kruunasi herkullinen omenapaistos pehmiksellä. Lisäksi hinta oli tanskalaiseksi ruoaksi erittäin kohtuullinen.
Gudhjem Bornholmissa
Gudhjem Bornholmissa
Seuraava pysähdyspaikkamme oli Svaneke. Löysimme Svanekesta sekä suklaata että lakritsaa valmistavia pieniä pajoja. Samoin Bornholmin oma olutpanimo sijaitsee Svanekessa. Svanekea kehutaan taiteellisuutensa ansiosta ja se kyllä näkyi erilaisina lasipuhallus ja muina käsityötuotteina.
Svaneke Bornholmissa
Ostoksilla Svaneken olutpanimossa Bornholmissa
Matka jatkui kohti Nexøtä ja yhtäkkiä eteemme tupsahti toiminnassa oleva Aarsdalen mylly. Myllyn viereisessä kahvilassa myytiin kaikenlaisia Bornholmin käsitöitä. Meitä kiinnosti huomattavasti enemmän vuonna 1877 rakennettu mylly, johon pääsi myös tutustumaan. Se olikin ensi kerta meille molemmille vierailla toimivassa myllyssä ja päästä katsomaan, miten se oikeasti toimii. Oli mahtavaa kivuta myllyn tikkaita toiseen ja kolmanteen kerrokseen ja seurata samalla myllynkivien kolketta. Joka kerroksessa pääsi katsomaan ihan lähietäisyydeltä koneiston toimintaa, kun puiset akselit ja hammasrattaat työskentelivät vinhaan tahtiin. Mylly käynnistyy jo kolmen metrin tuulessa. Näin tuulisena päivänä, kun tuuli välillä puhalsi kunnon puhurin, myllynrattaat viuhtoivat entistä vinhakkaammin ja lattia tärisi koneiston tahdissa.
Eve Aarsdalen tuulimyllyllä Bornholmissa
Aarsdalen tuulimyllyn vaihdelaatikko
Nexø sijaitsee Bornholmin länsirannalla vastapäätä Rønneä. Siellä näytti olevan enemmän teollisuutta ja samoin siellä oli kauppasatama. Iltapäivä oli jo pitkällä, joten ajoimme vain nopeasti Nexøn läpi. Halusimme vielä käydä katsomassa Bornholmin eteläreunan suuret hiekkarannat. Dueodden hiekkarannat olivat huikaisevat. Eipä ihme, että aikoinaan Dueodden hienon hienoa hiekkaa on käytetty tiimalasien valmistukseen.
Dueodden hiekkaranta Bornholmin etelärannalla
Ensi kerralla emme missään nimessä mene Rønnen satamaan, vaan valitsemme jonkin idyllisistä pohjois- tai itäpuolen satamista kuten Allinge, Gudhjem tai Svaneke. Kaikki nämä satamat ovat viihtyisiä pieniä paikkoja. Itämerellä vallitseva tuuli on lounaistuuli, joista me saimme todellakin osamme. Siinäkin mielessä ne ovat suojaisampia kuin Rønnen satama. Lisäksi Rønnen vesi oli järkyttävän likaista ja haju leijui kaikkialla aamusta iltaan.

Tiistaina satamasta lähti suoranainen regatta ulos, kun jokainen pyrki merelle monen tuulisen ja sateisen päivän jälkeen. Mekin irrotimme innolla köydet ja lähdimme kohti Puolaa.

Kołobrzeg, Puolan aurinkoranta 17.7. - 18.7.

  • Posted on: 2 August 2012
  • By: Eve

Tuntuipa upealta irrottaa köydet Bornholmissa ja kääntää Suwenan keula jälleen kohti uutta maata, Puolaa. Tanskan reissumme venähti kovien tuulien vuoksi viisi päivää pidemmäksi kuin olimme arvioineet, joten palo jatkaa matkaa oli todella kova.

Tuuli oli 9 m/s lännestä ja se puhalsi Suwenan styyrpuurin puoleiselta lanteelta, joten laskettelimme pitkin lähes kolme metrisiä aaltoja kohti Puolaa. Purjeet vetivät hyvin ja matka taittui jouhevasti. Legin pituudeksi kertyi 64 merimailia.

Muutama maili ennen satamaa alkoi länsipuolen horisonttiin kerääntyä valtavasti tummia pilviä ja ne suorastaan lensivät meitä kohti. Me ehdimme matkata vain pari viimeistä merimailia ja saavuimme juuri sataman suulle, kun koko sadepilvimassa ryöpsähti päällemme. Kuin uitetut koirat laskimme purjeita. Purjehdussaappaat kaapissa ja tossukat täynnä vettä litistelin pitkin kantta valmistelemassa Suwenan köysiä ja fendareita kiinnitystä varten. Kun vene oli kiinni Kołobrzegin laiturissa, sade oli lakannut ja aurinko paistoi taas.
Suwena Puolassa, Kołobrzegin satamassa
Ajaessamme sisään Kołobrzegin satamaan, tuli ystävällinen satamakapteeni osoittamaan Suwenalle paikkaa. Se olikin tälle kesälle ensimmäinen näin aktiivinen satamakapteeni. Hyvin oli hän Suwenan koon silmällä arvioinut, sillä Andrusin ohjatessa Suwenaa viimeisestä käännöksestä ennen laituripaikkaa, jäi Suwenan molemmille puolille vain puoli metriä tilaa. Saimme hyvän kylkikiinnityspaikan ihan sataman sydämestä. Satamakapteeni oli niin avulias, että otti jopa Andrusin kädestä sähkökelan ja juoksutti johdon sähkötolppaan.
Kołobrzegin vierassatama
Satamamaksu tipahti heti kerralla aivan uusiin lukemiin, sillä Kołobrzegin satamamaksu oli vain 40 zlotia eli 10 euroa ja sähkö siihen päälle 5 zlotia per 5 kWh:n poletti. Ruotsissa meidän satamamaksut vaihtelivat 18 – 50 euron välillä ja tanskalaiset perivät 28 – 37 euroa per satamayö. Göta kanavasta puhumattakaan, jossa meidän kanavapäivien määrällä kanavamaksusta tuli 66,5 € per yö. Toki Götan hintaan sisältyy sulutukset ja viisi yötä jokaisessa Götan kanavan satamassa kaikkine satamapalveluineen. Puola muutenkin oli kaiken kaikkiaan hintatasoltaan huomattavasti alhaisempi. Se oli vähän kuin ennen euroja, kun matkusti esimerkiksi Espanjassa.

Kołobrzeg oli saanut uudet laiturit ja satama tuntui tunnelmaltaan mukavalta. Satamassa on myös venetarvikekauppa, joten veneenhuolto onnistuu siellä mainiosti.

Saapuessamme iltasella satamaan kuului sen toiselta reunalta, linnanraunioiden varjosta iloinen musisointi. Musiikin houkuttelemana jätimme Suwenan lieden kylmäksi ja lähdimme tutkailemaan paikallisen ruoan mahdollisuuksia. Läheisessä ravintolassa oli todella sekä sapuskaa tarjolla että pääsimme testaamaan puolalaista olutta, joita sai tanssin tahtiin vajuttaa.

Keskiviikkopäivän vaelsimme ympäri Kołobrzegia. Kiipesimme majakkaan, kävelimme pitkin zeebruggeä ja tietysti katselimme kaupungin menoa. Kołobrzeg osoittautui myös puolalaisten suosimaksi rantakaupungiksi. Pitkän pitkä rantakatu kuhisi ihmisiä. Olimme ihan ällikällä lyötyjä, kuinka rennon, ja viihtyisän kesäkaupungin Puolasta löysimme.
Kołobrzegin majakka
Kołobrzegin hiekkaranta
Tuulesta huolimatta ihmiset olivat linnoittautuneet rannalle hauskojen keppien varaan nostettujen kankaisten tuulensuojien taakse aurinkoa palvomaan. Pitkä rantakatu oli vierivieressä ravintoloita ja jokaisessa, jossa pysähdyimme ruokalistaa katsomaan, tarjottiin vähintään neljää erilaista kalaa. Vihdoinkin pääsimme kalaisalle alueelle. Yksi kalaherkuistamme on ruijanpallas eli halibut ja sitä oli tarjolla useissa ravintoloissa, joten ei tarvitse arvata, mitä innolla mässytimme.
Kołobrzegin rantakatu ravintoloineen
Jäätelöä ja vohveleita Kołobrzegissa
Puolalainen vieraanvaraisuus oli todella silmiin pistävää. Ihmiset olivat erittäin ystävällisiä ja huomaavaisia. Hyvä esimerkki oli eräs keskustan kahvila, josta kysyimme, että saisimmeko käyttää vessaa. Tyttö hymyillen kertoi, että ”kahden zlotin maksulla kyllä, mutta odottakaa hetki.” Hän juoksujalkaa meni tarkistamaan vessan siisteyden, haki lisää paperia ja tuumasi, että ”olkaa hyvä.” Kahvihammastakin jo kolotti, joten päätimme jäädä samaan kahvilaan nauttimaan espressot. Istahdettuamme pöytään tarjoilija juoksutti vessamaksun takaisin ja kattoi kauniisti tilauksemme esille. Ainakin tuli selväksi, että asiakas ei tässä ravintolassa joudu vessasta maksamaan.
Kołobrzegin raatihuone Puolassa
Kołobrzegin torialue
Kaiken kaikkiaan me pidimme Kołobrzegistä. Suorastaan harmitti, että olimme viipyneet Tanskassa niin kauan. Jos voisi reissuaikataulun suunnitella uusiksi, jättäisimme ehdottomasti Tanskan vierailua lyhyemmäksi ja Puolaan varaisimme ainakin viikon enemmän aikaa. Jäihän meillä monta paikkaa Puolassa näkemättä, kun ehdimme käydä vain Kołobrzegissa ja Świnoujściessa, jonne seuraavaksi matkasimme.

Puola yllätti meidät aivan totaalisesti ja voimme suositella sitä niin veneilijöille kuin ilman venettä matkaaville. Se oli uskomaton löytö meidän oman vesialueemme etelärannalla.

Świnoujście, Puola 19.7. - 22.7.

  • Posted on: 7 August 2012
  • By: Eve

Lähdimme 50 merimailin legillemme Kołobrzegistä Świnoujścien satamaan. Sääennuste lupaili 3 – 4 boforin lounaistuulta. Boforit pitivät aluksi paikkaansa, mutta tuulensuunta oli lännestä. Se sitten tarkoitti, että purjehtimisen sijaan lähdimme puskemaan moottorilla suoraan vastatuuleen ja vasta-aallokkoon.

Kun tuuli vielä nousi yli 11 metriin sekunnissa ja aallot muuttuivat jyrkiksi parin metrin aalloiksi, alkoi Suwenan automaattihuuhtelu merivedellä toimia. Keula sukelsi aallosta toiseen ja aina välillä aalto ryöpsähti keulasta koko veneen yli istuinkaukaloon asti. Kansi lainehti vedestä jatkuvasti. Onneksi meillä on sisäohjaamo, joten pysyimme tiiviisti sisällä. Olimme myös erittäin tyytyväisiä, että meidän kaikki kaapit ovat ovellisia, joten tavarat pysyivät siellä missä pitääkin, eivätkä lennelleet ympäriinsä.
Suwenan kansi veden alla Puolan rannikolla
Samaan aikaan Suwenan kanssa lähti Kołobrzegistä myös saksalaisvene kohti Świnoujścietä. Kuljimme melkein koko matkan noin mailin etäisyydellä toisistamme. Saksalaisten vene oli hieman lyhyempi kuin Suwena, joten näytti, että he sukelsivat ihan jokaiseen aaltoon. Loppu matkasta, kun aallot jyrkkenivät entisestään, he joutuivat jopa luovimaan koneajossa. S/Y Alvalla oli myös AIS-lähetin. Seurasimme heidän matkantekoa Suwenan rinnalla. Ehdimme jo huolestua, kun yhdessä välissä heidän veneensä katosi AIS:sta, eikä Andrus löytänyt heitä heti kiikareilla. Hetken kuluttua tuttu kolmio tupsahti takaisin plotterin näytölle.

Päivän rytkytyksen jälkeen oli mukavaa kiinnittää Suwena Świnoujścien satamaan. Satamassa tarkistaessamme venettä huomasimme, että ihan ilman vahinkoja Suwena ei ollut selvinnyt päivän aallokosta. Ensin ihan ikioma moka oli se, että keulaluukun tuuletusventtiili oli jäänyt raolleen ja se oli päästänyt vettä keulakajuutan patjoille. Kai nuo märät patjat pitää meidänkin joskus kokea, mutta onneksi vesivahinko ei ollut suuri.
Säätiedotus taululla Świnoujście satamassa
Enemmän harmitti rumasti repsottava törmäyslista Suwenan oikeassa keulassa. Kumilista roikkua retkotti metrin pituudelta irti ja näytti myös tosi venyneeltä. Törmäyslistan korjaus olisi tehtävä ennen kuin voimme jatkaa matkaa.
Suwenan irronnut törmäyslista kovan merenkäynnin jälkeen
Lisäksi isomaston juurella olevasta sähköjohtojen läpivientikotelosta oli lirittänyt vettä sisään. Andrus aukaisi katon kuivattaakseen vessan sisäkaton ja sähkökotelon tiivistys lisättiin myös huoltolistaan. Andrus tuumasikin Świnoujścieen saavuttuamme, että ”Vasta nyt meistä on tullut todellisia veneilijöitä, kun satamaan saavuttua alkaa remontti hommat.”
Suwenan ruffin katto
Świnoujścien satama oli myös uusittu ja upouudet laiturit olivat valmiina ottamaan vastaan satoja veneitä. Hienoa oli myös se, että uusia aisapaikkoja oli varattu eripituisille veneille. Kerrankin me saimme Suwenan kiinnitettyä aisaan, joka ei loppunut Suwenan sivuknaapin kohdalla. Samoin puolalaiset olivat suunnitelleet laiturit järkevästi, sillä laitureissa oli itsessään kumiset törmäyslistat. Ne vieläpä olivat valkoiset, joten ne eivät tuhri veneitä. Kiitos siitä hänelle, kuka sitten ikinä nämä laiturit on suunnitellut.
Suwena Świnoujście satamassa
Świnoujście jäi meille vähän vähemmälle tutkimiselle, sillä käytimme pari kaunista päivää veneen huoltamiseen ja vaatteiden pyykkäämiseen. Nautiskelimme ahkeroinnin jälkeen leppoisasti oleskelusta ja vain ajan kulumisesta.
Charter veneiden miehistö odottaa vuoroaan Świnoujście satamassa Puolassa
Lauantai-iltana paikallinen veneseura järjesti grillijuhlat regattalaisilleen, joista pääsivät myös venesataman vierasveneet nauttimaan. Kaksi live bändiä soitteli leppoisasti ja grillit pihisivät kuumana. Pääsimme nauttimaan tämän kesän ensimmäiset shashlikit ja muistelimme viime kesän purjehdusmatkojamme Baltian maissa, missä shashlik on hyvin suosittu grilliherkku.
Regatan grillijuhlat Świnoujście satamassa Puolassa
Świnoujściessa vietimme myös pari mukavaa iltaa meidän torstaisen erittäin märän merireissun kohtalotovereiden kanssa. Juttu luisti ja venekokemuksia vaihdeltiin puolin ja toisin. Terkkuja Manfredille ja Gigille.

Suwena huollettiin jälleen täyteen iskuvalmiuteen. Törmäyslista aherrettiin paikalleen ja merivedestä puunattuna Suwena oli valmis vaihtamaan jälleen kerran maata tällä kesämatkallamme, kun lähdimme sunnuntaina kohti Saksaa ja siellä Rügenin saarta.

Seedorf, Rügen 22.7. - 24.7.

  • Posted on: 16 August 2012
  • By: Eve

Jälleen tuuli kiukutteli ja puhalsi hanakasti suoraan meitä vastaan, joten matkasimme Puolasta Saksaan Rügenin saarelle peltigenoan voimin. Alun perin ensimmäinen päämäärämme oli Lauterbach. Lauterbachin satama on suosittu veneilykohde, sillä parin kilometrin päässä Lauterbachista sijaitsee Putbusin kaupunki, josta löytyy mm. prinssi Wilhelmin 1800-luvulla rakennuttamat upeat kuninkaalliset asuintilat ja upeat puutarhat. Putbus on yksi suosituimmista Rügenin turistikohteista, joten mekin otimme sen alkuperäiseen matkasuunnitelmaamme mukaan.
Rakennelma meressä Rügenin eteläpuolella
Rügenin rannikkomaisema
Saimme kuitenkin Bornholmissa eteläistä Itämerta mukavasti esittelevän esitteen, jossa Rügenin saarelta oli esitelty useita satamia. Esitteestä Andrus bongasi Seedorfin kylän sataman. Olimme pitkin kesää pysähtyneet monissa isommissa turistipaikoissa, joten halusimme päästä lähemmäs paikallisten elämää ja tutustua välillä myös pieniin kyliin. Niinpä valitsimme seuraavaksi kohteeksemme Seedorfin Lauterbachin sijasta.
Seedorf mereltä
Rügenin saaren rantaviiva on yllättävän repaleinen, ja sen lukuisissa lahdelmissa on runsaasti satamia ja ankkuripaikkoja. Lähestyessämme Seedorfia oli useita veneitä ankkurissa ja hetken mekin harkitsimme, että jäämmekö ensimmäiseksi yöksi nauttimaan luonnonrauhasta.

Seedorfissa on neljä satamaa, joista me kiinnityimme ensimmäiseen satamaan oikealla puolella. Molemmista itäpuolen satamista on myös lyhyt matka Seedorfin kylälle ja muutenkin ne vaikuttivat viihtyisimmiltä verrattuna länsipuolen satamiin. Samoin itäpuolen satamien edustalla on ravintoloita, joissa päivällistä voi nauttia auringon laskiessa.
Suwena Seedorfissa Saksassa
Ravintola Drei Linden Seedorfin rantakadulla
Maksaessamme satamamaksua saimme lämmin henkiset tervetulotoivotukset satamakapteenilta ja hänen vaimoltaan. Hämmästykseksemme he kertoivat, että olimme ihka ensimmäiset suomalaiset heidän satamassaan ikinä. Harmi vaan, että heidän pyytäessä Suomen lippua sataman lipputankoon meillä ei ollut toista lippua enää lainattavaksi. Olimme nimittäin vain muutama päivä sitten vaihtaneet tuulessa rispaantuneen lippumme tilalle upouuden varalipuksi hankitun Suomen lipun. Ensi kesän työlistaan lisäsinkin heti useamman Suomen lipun hankkimisen. Samalla ensi talvena aion vahvistaa kaikki lippumme lisäkanttinauhalla. Kiitos tästä vinkistä ystävällemme Irikselle. Hän kertoi, että S/Y Sea Iris veneen liput säilyivät hyväkuntoisina koko vuoden pituisen Kanarian matkan aikana pienen lisätyön ansiosta.

Meidän lisäksi satamassa oli yksi ruotsalainen ja yksi tanskalainen vene ja loput veneet olivat saksalaisia veneitä. Hupaisaa oli se, että tiistaina satamaan saapui toinenkin suomalainen vene S/Y Sirius ja se oli myös Nauticat.

Rügen muistuttaa hieman Suomen järviseutua. Siellä on vehreitä niittyjä ja paljon metsää. Eipä siis ihme, että Rügen on suosittu pyöräily- ja patikointikohde. Patikkareittejä risteili ylös ja alas Rügenin kaunista luontoa. Me saimme myös erillisen kartan, johon oli merkitty eri väreillä patikointireitit vaikeusasteineen reitinpituuden ja korkeuserojen mukaan. Pyöräilijöitä olikin liikenteessä joka puolella ihan aamusta iltaan.
Rügenin maalaismaisema
Eve Seedorfissa Saksassa
Mekin yritimme päästä pyöräilemään. Suwenan laituripaikka oli aivan laiturin päässä ja jopa hieman sen ulkopuolella, joten meidän tandemin roudaaminen laiturille ei ollut mahdollista. Satamakapteeni yritti varata meille tandempyörää vuokraamosta, mutta kaikki tandemit olivat jo menossa.

Maanantaina lähdimme tutkimaan Selliniä. Matka Seedorfista Selliniin kesti vain 20 minuuttia pienellä paikallisbussilla. Ympäri Rügeniä kulkee useita bussireittejä, joita näyttivät niin paikalliset kuin turistit käyttävän. Sellin oli upeiden villojen paratiisi. Toinen toistaan huikeampia rantahuviloita oli rinta rinnan pitkin Selliniä. Suuriosa niistä on täysin restauroitu ja monet niistä toimivat nykyään hotelleina ja ravintoloina. Halusimme tietysti käydä katsomassa Rügenin yhtä suosituimmista nähtävyyksistä eli meren päälle rakennettua pitkää siltaa, jota saksalaiset kutsuvat nimellä seebrücke. Keskellä merisiltaa oli rakennettu ravintolapaviljonki ja sillan päästä pääsi merenalaiselle tutkimusmatkalle sukellusgondolilla. Tauchgondol on pyöreä gondoli, joka laskeutuu neljä metriä Itämeren pohjaan. Ajatuksena on se, että gondolin suurien ikkunoiden läpi pääsee katsomaan Itämeren kaloja. Pömpeli piti niin hirmuista ääntä, ettei yksikään kala tullut lähelle. Lisäksi puolet ajasta ikkunat olivat verhoilla pimennettynä, jolloin katsoimme Itämeren kaloja videolta. No, näkeehän noita videoita kotisohvalta ja varsinkin, kun yksikään elävä kala ei uiskennellut gondolin läheisyydessä. Joo, että semmoinen höpöreissu oli tämä gondoliajelu merenpinnan alla.
Seebrücke eli merisilta Sellinissä Rügenin saarella
Hiekkaranta Sellinissä
Upeat villat Sellinin keskuskadulla
Villat Sellinin keskuskadulla
Seedorf antoi meille myös hyvän opetuksen. Ennen merelle lähtemistä halusimme täyttää Puolassa vesitankin, mutta olimme onnistuneet kiinnittämään Suwenan paikkaan, jonne vesiletku ei yltänyt. Pähkäilimme, että viitsimmekö siirtää typötyhjän vesitankin vuoksi Suwenan toiseen laituriin vai lähdemmekö kohti Saksaa. Saahan sitä vettä sieltäkin. Onneksi kuitenkin olimme reippaita ja siirsimme Suwenan ja saimme tankattua Suwenan 620 litran tankin täyteen. Päästyämme Seedorfin satamaan huomasimme, että toki sieltäkin vettä sai, mutta se maksoi 50 senttiä / 60 litraa. Veneillessä on todellakin parasta tehdä kaikki mahdollinen veneen huolto aina kun on mahdollista. Seuraavassa satamassa tilanne voi olla yllättävästi aivan toinen.

Me olimme tosi iloisia paikkavalinnastamme. Seedorf oli todella kiva, pieni kylä. Varsinkin, kun vihdoin alkoi kesän ensimmäinen helleviikko, niin aika suorastaan lensi liian nopeasti.

Stralsund, Rügen 25.7. - 27.7.

  • Posted on: 23 August 2012
  • By: Eve

Heinäkuun viimeinen viikko oli ensimmäinen todellinen helleviikko. Olimme nautiskelleet kelistä ja kivasta Seedorfista, mutta kalenterista päivät vaan hupenivat, joten oli aika jatkaa matkaa.

Matkan jatkaminen oli mieluisaa, sillä purjehduskeli oli mitä ihanin. Lämmintä oli 27 astetta ja tuuli leyhytteli mukavasti Suwenan perästä, niinpä nostimme innokkaasti keulaluukusta genaakkerin kannelle ja eipä muuta kuin virittämään genaakkerisukkaa ja purjeen nostoon. Vene kulki mahtavasti ja genaakkeri leijui ylväänä Suwenan keulassa.
Eve solmii genaakkeri skuuttia
Ainoa maantieyhteys Rügenin saarelle kulkee Stralsundin kaupungin kohdalla, jossa Strelasundin salmen ylittävät kaksi vierekkäistä siltaa. Rügenin silta eli Rügenbrücke on uudempi 40 metriä korkea moottoritiesilta. Vanhempi Ziegelgraben on avattava silta ja se avattiin tänä heinäkuussa 8.20, 12.20, 17.20 ja vielä 21.30. Päivä oli niin ihana, että lähdimme aamulla rauhassa liikkeelle ja nautimme genaakkeripurjehduksesta, joten tähtäsimme alusta alkaen kello viiden avaukseen.

Genaakkeri veti todella hyvin koko Rügenin etelänpuoleisen merialueen halki. Kun aloimme lähestyä saaren länsipuolella olevaa Strelasundin salmea, pohdimmekin, että mahtaako vielä tuulikulma riittää genaakkeripurjehdukselle, kun käännymme salmeen. Käännöksen jälkeen tuulikulma oli 90 astetta. Genaakkerin trimmauksen jälkeen purje veti edelleen hyvin. Salmi on aika kapea, vain puoli merimailia kapeimmillaan. Samalla salmi noudattelee Rügenin mutkittelevaa rantaa pitkin kohti Stralsundia ja pohjoista. Meillä ei ollut minnekään kiire, sillä olimme lähestymässä siltaa pari tuntia etuajassa seuraavaan sillanavaukseen nähden. Purjehdimme rauhassa ja lopulta, kun tuulikulma muuttui epäsuotuisaksi genaakkerille, laskimme purjeen ja matkasimme englantilaisten tapaan sanoen under bare poles. Meidän oma vauhti oli puoli solmua veden suhteen ja virta lisäsi vauhtiamme vielä solmun, joten matkasimme eteenpäin keskellä kaunista luontoa puolentoista solmun vauhdilla pohjan suhteen.

Saksalaiset veneilijät olivat meille kertoneet, että Saksan vesialueella poliisit todella seuraavat, käyttävätkö veneilijät merkkikuvioita. Meitä nauratti, kun mietimme, että millaisen merkkikuvion meidän pitäisi nyt nostaa, kun Suwena matkasi salmessa ilman moottoria ja ilman purjeita. Yleensä tällaiseen tilanteeseen joudutaan myrskyssä, kun jopa myrskyfokka on liikaa. Me vaan matkasimme rauhassa keskellä kaunista kesäpäivää. Puolen solmun vauhti veden suhteen riitti, että Suwenan ohjattavuus vielä säilyi. Silta häämötti edessämme ja vielä pari tuntia oli aikaa seuraavaan sillan avaukseen. 2,5 mailia ennen siltaa oli houkutteleva poukama, jossa oli muitakin veneitä ankkurissa ja ranta täynnä auringonpalvojia. Niinpä me liityimme heidän joukkoon ja laskimme ankkurin ja nostimme tunnollisesti ankkuripallon ensimmäistä kertaa Suwenan saalinkiin.
Ankkuripallo eka kerran saalingissa Saksassa
Merivesi oli 21 astetta, joten pysähdys antoi sopivan hetken pulahtaa veteen ja uida Suwenan ympäri. Meidän ei tarvinnut pohtia kauan, kun päätimme, että avautuu se silta huomennakin. Päätimme nauttia ankkurissa olemisen ihanasta rauhasta ja vietimme aivan mielettömän rentouttavan loppu päivän ja yön Strelasund Mittlerer nimisessä paikassa. Auringon laskiessa kaikki muut veneet olivat jo nostaneet ankkurinsa ja vielä viimeisetkin rannalla viihtyvät uimarit lähtivät kotiin, joten koko poukama jäi täysin vain meille kahdelle – upeaa.

Torstaina tähtäsimme puolenpäivän sillanavaukseen. Melkoinen rypäs veneitä odotteli kanssamme sillanavausta. Olo oli kuin moottoritiellä, kun useampi vene rinnakkain, keulat melkein edessä olevan veneen perässä alittivat sillan vuorollaan. Sillan molemmin puolin oli runsaasti avautumista odottelevia veneitä. Me ja muutamat muut veneet ajoimme puolen mailin matkan Stralsundin kaupungin satamaan. Toiset alkoivat nostaa heti purjeita jatkaakseen matkaa ja hyörivät toistensa ympärillä kuin konsanaan purjehduskisan startissa. Stralsundin silta on ainoa kulkuväylä saaren länsipuolella, mikäli on matkalla Rügenin eteläpuolelle tai kohti länttä. Eipä siis ihme, että neljä kertaa päivässä sillan ympärillä kuhisee valtavasti veneitä.
Veneitä odottamassa Ziegelgraben sillan avausta
Suwena matkalla Stralsundiin
Stralsundissa on salmen molemmin puolin ainakin neljä satamaa. Me ja monet muutkin vierasveneet menevät yleensä Stralsundin kaupungin satamaan, joka osoittautui suureksi satamaksi. Laituripaikat olivat merkitty veneiden pituuksien mukaan metreissä. Huomasimme, että satamakapteeni todella huolehti, että paikkaan kiinnittyy vain kunkin paikan pituuden mukaisia veneitä. Meidän laiturista satamakapteeni siirrätti yhden veneen, joka oli kiinnittänyt veneensä liian pitkälle paikalle. Systeemi oli kyllä hyvin suunniteltu, sillä toisen veneen kylkeen on aina helpompi kiinnittyä, kun se on oman veneen kanssa samanpituinen.

Torstai-illan vietimme risteillen Stralsundin kaupungin kujilla. Sieltä löytyy pikku butiikkeja sekä pari tavarataloa, mikäli ostoksille tekee mieli. Samoin Hansa kaupungin keskeltä löytyy kaunis goottilainen kirkko, jos nähtävyydet kiinnostavat. Herkulliset tuoksut leijuivat lukuisista ravintoloista, joiden terassit olivat täynnä kesästä nauttivia iloisia ihmisiä. Satamassa oli myös hauskoja savustuslaivoja, joissa he aamuyöllä pyytämänsä kalat savustivat sekä möivät ohikulkijoille tuoretta, juuri savustettua kalaa.
Tuoretta savukalaa suoraan savustusveneestä Stralsundissa
Stralsund
Rügen tuntui kokonaisuudessaan todella kivalta purjehdusalueelta. Saaren vesialueet olisivat parhaimmillaan parin viikon purjehduskierrokselle tehden pieniä päivähyppyjä poukamasta toiseen. Sekä Strelasundin salmi että Rügenin eteläpuolella oleva merialue ovat suojassa eteläisen Itämeren aalloilta. Sen ovatkin oivaltaneet lukuisat charter-firmat, joista sai vuokrata veneen vaikkapa viikoksi kerrallaan.

Perjantaina lähdimme Stralsundista kohti Heiligenhafenin satamaa. Alku matkasta jatkoimme mutkittelua Strelasundin salmessa vielä noin kymmenen mailin verran ennen kuin käänsimme Suwenan keulan länteen Itämerelle. Rügenin läheisyydessä on useita lintujen suojelualueita ja yksi niistä oli myös meidän matkallamme heti salmesta merelle käännyttyämme. Suojelualueilla ei saa veneillä ja pääsimme todistamaan, että poliisit todella huolehtivat siitä. Perässämme oli pieni moottorivene täynnä nuoria, joka kääntyi suoraan lintujen suojelualueelle ja pyrki kohti rantaa. Merivartiosto n veneestä laskettiin välittömästi jolla ja se lähti täyttä vauhtia käännyttämään harhautuneen veneen takaisin. Onneksi Andrus oli tehnyt jo reittimme suojelualueen ulkopuolelle, joten saimme jatkaa matkaa ilman poliisisetien tarinointia.

Puolen päivän jälkeen tuuli nousi ja saimme vaihtaa Perkinsin hyrräyksen jälleen genaakkerin hiljaiseen seuraan ja matka kohti Heiligenhafenia sujui leppoisasti.

Sivut