Pohjanmeri '13

Suwenan matkasuunnitelma 2013

  • Posted on: 21 April 2013
  • By: Eve

Odotamme innokkaasti tulevaa kesää ja tulevia venematkoja. Talvi on vierähtänyt matkasuunnitelmia tehdessä. Tämän kauden aloitus tulee olemaan hieman erilainen, sillä Suwena on viettänyt ensimmäisen talvisäilytyskauden poissa Suomesta. Nyt kun matkaamme toukokuussa Suwenalle vain sallitut kaksi laukkua lentokoneen ruumassa, niin kaikenlaisia listoja on syntynyt ennätysmäärä asioiden hoitamiseksi. On lähetettävien tavaroiden listaa, ostoslistaa niin Suomesta kuin Saksasta, tekemis- ja huoltolistoja unohtamatta. Eipä ihme, että into päästä jälleen veneelle vaan kasvaa, kun päivät vierivät lupaavasti kohti toukokuuta ja venekauden avausta.

Ensi kesänä on tarkoitus koluta Suwenalla Pohjanmeren ja Englannin kanaalin rantoja ja saada uutta perspektiiviä veneilijän näkökulmasta ennestään tuttuihin Keski- ja Länsi-Euroopan maihin: Saksa, Hollanti, Belgia, Ranska ja Englanti. Talven googletuksen jäljiltä on jo tunne, että tulemme näkemään huippu hienoja paikkoja, joita emme ole aiemmilla matkoillamme vielä nähneet.

Kausi alkaa Suwenan huoltamisella ja kesäkuntoon laittamisella Kappelnissa, Saksassa. Kappeln on osoittautunut onnistuneeksi talvisäilytyspaikaksi, sillä Ancker Yachting satama sijaitsee keskellä veneilykeskusta, (Yachtzentrum Kappeln). Sieltä löytyy moottorihuollosta purjemaakareihin ja tietysti venetarvikeliikkeitä. Eiköhän Suwena saada valmiiksi vesille, kun kaikki on kävelymatkan etäisyydellä.

Itämeri tulee jäämään nyt taakse, kun suuntaamme Kielin kanavan kautta Pohjanmerelle. Edessämme odottavat uudet haasteet, kun siirrymme vuorovesialueelle. Reeds nautical almanac tulee olemaan ahkerassa käytössä, jotta vettä olisi aina riittävästi Suwenan kölin alla. Itämeri kun on siinä mielessä harvinainen merialue, että täällä ei ole vuorovesivaihtelua lainkaan. Pohjanmerellä vuorovesivaihteluun tuo vielä hyvän lisämausteen merivirtojen jatkuvasti siirtämät hiekkapankit. Esimerkiksi Friisein saarilla karttojen syvyystietoihin ei ole luottamista ja väylillä siirretäänkin poijua koko ajan.

Ensi kesänä reitti tulee kulkemaan läpi niin Euroopan suurten metropolien kuin pienten kylien ja saarien. On mielenkiintoista nähdä, millaiset kasvot esimerkiksi Amsterdam ja Lontoo näyttävät veneilijälle. Toki jokaisen merimiehen pitää käydä Euroopan kahdessa suurimmassa satamakaupungissa Rotterdamissa ja Hampurissa, niin myös meidän.

Saariseikkailumme on tarkoitus viedä meidät mm. Helgolandiin sekä Saksan että Hollannin puoleisille Friisein saarille. Haluamme myös pyörähtää Hollannin kanavilla, jotta juuston ystävinä pääsemme maistelemaan sekä Edam- että Gouda-juustoa paikan päällä kummassakin nimikkokaupungissa. Kanavia tulemme näkemään myös Belgiassa, kun menemme käymään Bruggen (Bruges) kaupungissa, jota myös pohjoisen Venetsiaksi kutsutaan.

Englannin kanavan kummatkin rannat on myös tarkoitus tutkia. Suunnitelmat kanaalin rannoilta ovat vielä avoinna. Antaa tuulten päättää, missä Normandian rannikolla ehdimme käydä,
mutta ainakin jossain opaalirannikon (Côte d’Opale) kaupungeissa Ranskassa haluamme vierailla ennen kuin käännämme Suwena keulan kanaalin yli kohti Brittein saarta.

Suwenan ensi talven talvisäilytyspaikka vahvistui tässä maaliskuun lopulla, joten kauden päätteeksi Suwena jää veteen Ipswitch Haven Marinaan. Ipswich sijaitsee hieman pohjoiseen Thamesin suistosta Englannin itärannikolla, niinpä Suwenan seuraava talvikoti tulee olemaan Orwell-joen varrella.

Tulemme jälleen kirjoittamaan tarinoita matkastamme pitkin kesää, joten käyhän aina välillä vilkaisemassa, mitä Suwenan miehistö puuhaa. Ehkäpä ehdit myös kommentoimaan, sillä ilahdumme aina lukijoidemme viesteistä.

Avainsanat: 

Veneilykausi alkaa Schrader Marinassa 9.5. - 10.5.

  • Posted on: 13 May 2013
  • By: Eve

Tänä vuonna aloitimme veneilykauden helatorstaina, kun lensimme Suomesta Saksaan. Hampurista on näppäriä pitkänmatkan takseja, joita voi helposti netistä varata. Tällä kertaa otimme kimppataksin, joka maksoi meiltä kahdelta vain 78 euroa reilun 100 kilometrin matkalta. Puolilta päivin taksi hurautti Schrader Marinan pihaan ja Suwenan luo.
Schrader Marina Borgwedelissä Saksassa
Schrader Marinassa on muutamia vuokrattavia pikku huoneistoja. Me vietimme ensimmäisen yön juuri tällaisessa huoneistossa, kun odottelimme perjantaiaamuna ja veneen vesille laskua. Nämä huoneistot ovat hyvä idea, kun haluaa tulla vaikkapa talvella tai kauden alussa tekemään huoltoja veneelle. Schrader sijaitsee pienessä Borgwedelin kylässä, joten autottomalle asuminen veneen lähellä on tosi toimiva ratkaisu.

Saavuimme Saksaan sopivasti keskellä pyhäpäivää, joten kaikki kaupat olivat kiinni. Samoin näytti olevan myös lähin 1,5 kilsan päässä sijaitseva ravintolakin. Siinä ei auttanut kuin kävellä nälkäisenä takaisin kämpille ja syödä vähän laukusta löytyviä kuivattuja hedelmiä ja odotella iltaa ja ravintolan aukeamista.

Päivän kohokohta oli toki se, kun satamakapteenin kanssa rupateltuamme, hän näytti, missä hallissa Suwena on. Suwenan köli loisti puhtauttaan ja tilaamamme pohjatyöt oli tehty tosi siististi. Samoin lasikuitupinnat kiiltelivät vahauksen jäljiltä. Olimme hyvin tyytyväisiä Schraderin palveluun. Vielä yksi yö ja sitten pääsemme Suwenaan.

Schraderin naapurissa sijaitsee venekerhon satama. Siellä oli tosi kuhina päällä. Lähes sata ihmistä niin lapsia kuin aikuisia treenasivat jollapurjehdusta Schleilla. Kuulimme, että meneillään oli Hampurin ja Amstelin veneseurojen yhteinen viikon mittainen purjehdusleiri. Vesi oli 15-asteista, mutta se ei hidastanut purjehtijoita nauttimasta harjoitusradasta.
Purjehdusleiri Borgwedelissä
Illalla kokeilimme uudelleen onneamme ja tällä kertaa ravintola Epinard oli avoinna. Ravintolan katto oli koristeltu hauskasti kaikenlaisilla soittimilla. Jopa maailman vanhin puhallinsoitin Australian aboriginaalien didgeridoo löytyi soitinlajitelman joukosta.

Ruoka oli todella kävelymatkan arvoista. Tätä päivän erikoisuutta taidamme kokeilla venekeittiössäkin. Uuniastian pohjimmaisena olivat kaksi tuoretta turskafileetä, jotka oli ensin kevyesti paistettu pannulla. Sen jälkeen vuokaan oli turskafileiden päälle kerrostettu tuoretta pinaattia, tuorejuustoa, tomaattia ja päällimmäiseksi juustokuorrutus. Uunissa gratinoitu kalaherkku oli kerrassaan maittavaa.

Perjantaiaamuna kiiruhdimme venerantaan, jossa Suwena jo odotti nosturin lukissa valmiina kesän koitokseen. Vielä viimeisenä tuotiin veneelle kunnon ihrainen potkuri. Nyt lanoliinilla eli lampaanvillarasvalla rasvattu potkuri pitäisi suojata paremmin näkiltä.
Suwenan potkuri lanoliinin peitossa
Siinä kului vain hetki, kun Suwena oli laskettu taitavasti takaisin veteen. Seuraavaksi Andrus teki tarkistukset, että moottori toimii ja läpiviennit eivät vuoda. Laskimme vesitankkiin jonkin verran vettä ja lisäsimme veteen vedenpuhdistusaineen. Antaa veden hölskyä tankissa, kun ajamme Kappelniin, jossa vaihdamme veden puhtaaseen ja otamme vasta sitten veden käyttöön.
Suwena menossa veteen Schrader Marinassa
Schrader Marina Borgwedelissä Saksassa
Jo talvella Andrus löysi Google Earthistä Schlein rannalla sijaitsevan ravintolan, jossa ajattelimme pysähtyä matkalla Kappelniin. Toisin kuitenkin kävi. Saavuttuamme lähemmäs ravintolaa, huomasimme sen olevan remontissa, joten jatkoimme kuivattujen hedelmien voimin matkaa Kappelniin.
Maalaismaisemaa Schlein rannalla
Matkalla on kaksi avattavaa siltaa, jotka kumpikin avautuvat aina varttia vaille tasatunnin. Ensimmäisen sillan luona oli jo kymmenkunta venettä odottamassa sillanavausta. Schraderin satamakapteeni kertoi, että seuraavalle sillalle on laitettava hanaa, jos mielii siihen ehtiä. Noin kahdeksan solmun vauhdilla ehtii juuri ajoissa Kappelnin sillanavaukseen. Toisaalta voi myös nauttia purjehduksesta ja jättää yhden sillanavauksen välistä. Meidän riki ja purjeet kun ovat vielä Kappelnissa, niinpä me otimme nopeamman ohituskaistan.
Purjeveneitä Schleilla
Siipirataslaiva Princess Schleilla
Kun kiinnitimme Suwenan jälleen Ancker Yachting marinan laituriin, tuntui kuin olisimme jälleen kotona. Voi, mikä riemu on olla jälleen veneellä, vaikka edessä odottaa usean päivän ahkerointi veneen kuntoon laittamisessa. Samoin tulevalla viikolla nostetaan Anckerilla talvehtineet mastomme, joten puuhaa tulee riittämään. Nyt on aika vain nauttia, sillä todella kesä on saapunut Suwenan myötä.

Avainsanat: 

Suwenan keväthuolto Kappelnissa 10.5. - 19.5.

  • Posted on: 19 May 2013
  • By: Eve

Viikko on vierähtänyt melkoista vauhtia, kun samalla Suwenaa on huollettu ja valmisteltu kesäkuntoon. Nyt lihakset maitohapoilla, mutta tyytyväisin mielin on työlista ruksattu kohta kohdalta valmiiksi. Andrus tuumasikin eilen illalla, että ”Huoltolista on valmis ja seuraavat huoltokohteet on sitten vasta kuukauden päästä.” Andrus suunnitteli viime talvena Suwenalle huoltokirjan, jossa vuosihuollot ja kuukausihuollot ovat helposti seurattavissa.

Viikko sitten perjantaina saavuimme Kappelniin ja suoraan keskelle 4-päiväistä sillijuhla Kappelner Heringstage tapahtumaa. Alitettuamme Kappelnin sillan, leijui veneelle saakka rannasta herkullisten vohveleiden ja bratwurstin tuoksu. Koko Kappelnin ranta- ja torialueet olivat täynnä pikku kojuja. Kaikenlaista häppeninkiä oli tarjolla maailmanpyörästä lähtien. Kolmella eri esiintymislavalla erilaiset bändit viihdyttivät sillijuhlaväkeä rennolla musiikilla koko päivän ajan myöhäiseen yöhön saakka. Venehommien lomassa oli mukavaa käydä jaloittelemassa ja oikaisemassa selkää, kun muuten viikonloppu sujui Andrusilla moottoritilassa ja minulla veneen kaappeja ja koloja puunatessa.
Kappelnin sillijuhlat
Kappelnin sillijuhlat
Ensimmäisenä isona huoltohommana Andrusilla oli viallisten pilssikytkimien vaihto. Jo kolme Quick EBSN20 pilssikytkintä on mennyt kahden kesän aikana rikki. Näyttää siltä, että niitä ei ole riittävän vesitiiviisti rakennettu. Niiden sisälle pääsee suolavettä ja vesi rikkoo elektroniikan. Quickin pojilla ei ole suunnittelu oikein mennyt putkeen tuon pilssinpohjan valppaan vedenvartijan toteutuksen osalta. Nyt Suwenan pilssiä vahtivat Whale BE9006 kytkimet sekä suihkukaivon että pilssin pohjalla.

Kytkimien vaihto oli melkoinen projekti, sillä meidän moottoritila on todella täynnä laitteita ja Suwenassa on perinteinen syvä pilssi. Moottorin yläpinnasta on vielä noin 1,5 metriä matkaa pilssin pohjalle. Andrus joutui ensin hieman purkamaan osia ja samalla hän siirsi niitä hieman eri paikkoihin, jotta pilssikytkimiin pääsee paremmin käsiksi. Hän siirsi mm. vaihdelaatikon öljypaineanturin, käsipilssipumpunletkun ja generaattorin jäähdytysveden poistoletkun uuteen paikkaan. Moottoritilan ahtaus kun johtuu pääosin suuresta Perkins moottorista ja tavallista suuremmasta generaattorista. Niinpä Andrus viihtyi kannen alla melkoisen tovin ennen kuin luukusta lopulta ilmestyi hymyilevä pää.

Syksyllä löytyi muutama ongelma takilasta, jotka talven aikana hoidettiin kuntoon. Samalla myös tilasimme pari parannusta rikiin. Lisäsimme sekä isomastoon että mesaaniin mastoaskeleet. Yllätykseksemme Seldenin mastoaskeleet ovat todellisuudessa paljon pienemmät kuin kuvien mukaan odotimme. Talvella pohdimme kovasti mastoaskeleiden väliä ja lopullinen hieman vajaa 50 cm väli onnistui erinomaisesti. Saalinkien kohdalle tuli kuitenkin hieman pidempi väli, joten niiden kohdalla saa olla tarkkana.

Samalla kikkitaljaan lisättiin kaasujousi. Rullagenoan foilin alahaarukka vaihdettiin sähkörullan vaatimaksi vääntöä kestäväksi haarukaksi. Samoin hinkkaantunut genoan furlexin sähköjohto uusittiin. Isomaston sivuvanttien ja välivanttien pituudet korjattiin. Väliharus vaihdettiin paksummaksi, jotta eläväinen mesaanin huippu rauhoittuisi. Mesaanin outhaul oli suolaveden vaikutuksesta turvonnut, niinpä vaihdoimme senkin kymppimillisestä 8-milliseen köyteen.

Kun riki oli valmiina, pääsimme nostamaan Suwenan mesaaniin Suomen lipun liehumaan. Myös oikeaan saalinkiin oli ensimmäisen vieraslipun aika kohota, mutta lippuköydet olivat kauniisti vyyhdellä saalingeilla. Nyt kun Suwenan mastoja koristavat mastoaskeleet, niin uskalsin ensimmäisen kerran itse kiivetä köysivyyhtejä availemaan. Vaikka en kiivennyt kuin alasaalingeille saakka, niin kunnioitus kasvoi kyllä purjelaivojen raakapurjeita käsitteleviä merimiehiä kohtaan.
Eve testaa upouusia mastoaskelmia
Viikko on todella vilahtanut vauhdilla, mutta nyt Suwena on valmiina kesään. Tuntuu jopa hieman haikealta lähteä Kappelnista, sillä tämä viihtyisä pieni kaupunki on ollut todella mukava paikka Suwenan talvehtia ja ihmiset ovat erittäin ystävällisiä ja avoimia. Jo ensi hetkestä lähtien, kun ihmiset täällä huikkailevat toisilleen ”moin moin”, tuntui kuin olisimme tulleet kotiin. Mahtaakohan meidän suomalaisten ”moi moi” tervehdys juontaa juurensa tänne Pohjois-Saksaan?
Suwena Ancker Yachting marinassa Kappelnissa
Huomenna on se päivä, kun Suwenan kesämatka Pohjanmerellä alkaa!

Avainsanat: 

Kielin kanava, NOK 20.5. - 23.5.

  • Posted on: 25 May 2013
  • By: Eve

Kovasti odotettu Suwenan purjehdusmatka Pohjanmerellä alkoi vihdoinkin maanantaina 20. päivä, kun irrotimme köydet Kappelnissa. Pysähdyimme heti Kappelnin edustalla tankkaamaan Suwenaan dieseliä. Satamakaveri kehui, että ”he olivat juuri puhdistaneet tankin”. Meitä meinasi hävettää, kun tankkasimme pari sataa litraa Mr Funnel suodattimen läpi, sillä se suodattaa dieseliä noin 10 litraa minuutissa. Onneksi perässämme ei ollut muita veneitä jonossa, niinpä päättäväisesti käytimme polttoaineensuodatinta. Yllätykseksemme suodattimeen jäi 0.5 litraa vettä, joka tuntui aika suurelta määrältä 200 litran polttoainemäärässä - eipä nolottanut enää.

Päivä oli lähes tuuleton ja todella sumuinen. Vasta loppumatkasta tuuli nousi edes hetkeksi 6 solmuun, joten nostimme heti purjeet. Ehdimme purjehtia vasta yhden ainokaisen mailin, kun se vähäinenkin tuuli loppui. Se oli sitten peltigenoa, joka kyyditsi meidät Kieliin.

Alkuperäinen suunnitelmamme oli pysähtyä yöksi Kielin kaupungin keskustan lähellä sijaitsevaan Düsternbrookin satamaan. Lauantaina Anckerin satamaan saapui 16 veneen regatta Kielin Schilkseen satamasta. Siinä illalla yhdessä grillatessa saimme useita neuvoja, että meidän kannattaisi pysähtyä Schilkseen Olympiahafeniin, niinpä vaihdoimme satamaa. Schilksee osoittautui todella suureksi satamaksi. Siellä on jopa 900 venepaikkaa. Satamakapteenikin valvoo aluetta melkein kuin omasta lennonjohtotornistaan. Satamamaksua suorittaessamme huomasimme, että rannassa oli jälleen pienet markkinat, joten omaa uuniruokaa odotellessa oli hyvä maistella jälleen saksalaista makkaraa.

Tiistaiaamu valkeni tihkusateisena ja sumuisena. Schilkseen satamasta oli neljä mailia Kielin kanavan suulle. Odotimme noin tunnin, kunnes valot kutsuivat meidät Holtenaun sulkuun. Kauempaa valkoinen valo näytti yhdeltä valolta. Lähempänä vasta voi huomata, että valoja onkin kaksi vierekkäin, sillä niillä näytetään kumpaan laitaan sulussa saa kiinnittyä. Kiitos tästä vinkistä Manfredille, meidän purjehdusystävälle Hampurista.

Kanavamaksu maksetaan aina täällä kanavan itäpäässä. Kaksien sulkujen väliin jäävällä saarekkeella on maksuautomaatti, jonka luo pääsee kiipeämään sulkujen reunalla olevia tikkaita myöten. Automaatti veloitti meiltä 35 € ja Andrus palasi liukkaita tikkaita myöten takaisin veneeseen kuitti mukanaan.
Andrus kiipeämässä Kielin kanavan maksuautomaatille
Kiel-Holtenau sulku
Vene kiinnitetään uiviin pollareihin ja ainakin meidän sulutuksessa vettä virtasi niin vähän, ettei vedenpinnan muutosta edes juuri huomannut. Sitten alkoikin kanavamatka Rendsburgiin.

Kielin kanavan virallinen nimi on NOK eli Nord-Ostsee Kanal. Meitä vastaan ja meidän ohitsemme lipui toinen toistaan suurempia valtamerilaivoja, joista AIS näytti monenlaisia satamakaupunkeja. Tulipahan AIS-tekstille "Oulu via NOK" ihan eri merkitys, kun itse laivojen vierellä täällä kanavassa matkaamme. Saa nähdä kohtaammeko kulussa Hampurista Ouluun 28.5. saapuvan konttilaivan, jossa meille töihin saapuva kontti parhaillaan matkaa. Se olisi kyllä jännä juttu.

Pari kertaa Holtenau - Rendsburg välillä syttyivät kolme päällekkäistä punaista valoa, joilla muu liikenne ohjattiin sivuun pois suurten alusten tieltä. Tunsimme itsemme pieniksi odotellessamme kanavan laidalla, kun 30 metrin päästä porhalsi ohitsemme matkustaja-alus Albatros. Se on 673 jalkaa pitkä, 82 jalkaa leveä ja sen syväys on 7,5 metriä.
Laivoja Kielin kanavassa
Suwena ja konttilaiva Kielin kanavalla
Kaiken kaikkiaan sulutus ja kanavavalot toimivat juuri kuten kanavaohjeessa kerrotaankin. Ohjeessa kerrotut valoyhdistelmät ovat kaikki huviveneliikenteelle tarkoitettuja valoja. Näiden lisäksi valoyhdistelmiä näytti olevan laivaliikenteelle lisää. Esimerkiksi vihreän valon palaessa laiva saa ajaa sulkuun, mutta huvivene ei.

Rendsburgin läheisyydessä on useita satamia. Me ajoimme RVR purjehdusseuran satamaan, joka sijaitsee ihan Rendsburgin keskustan kupeessa. Aamuinen tihkusade oli muuttunut jo sulutuksessa kunnon jatkuvaksi sateeksi. Iltapäivästä sateen kaveriksi nousi myös tuuli. Kun keli vain jatkui kylmänä, sateisena ja todella tuulisena, päätimme pitää välipäivän Rendsburgissa.
Rendsburgin RVR veneseura
Kun keskiviikkoiltapäivänä sade vihdoin loppui ja vain tuuli jaksoi puhaltaa, me lähdimme kaupunkikävelylle. Rendsburgin vanhan kaupungin kaduilla oli kiva kuljeskella. Ajatella, että tämäkin kaupunki on ollut täällä jo vuodesta 1150 lähtien.
Rendsburgin kävelykatu
Mielenkiintoisin tuttavuus oli Rendsburgin rautatiesillan alla neljällä vaijerilla roikkuva lossi eli Schwebefähre. Tänä vuonna riippuva lossi on sukkuloinut Kielin kanavan yli jo sata vuotta. Neljällä sähkömoottorilla hurruutteleva vaunu siirtyy kanavan toiselle puolelle 1,5 minuutissa. Vaunu on kooltaan 14 m * 6 m, joten kyytiin mahtuu kerralla vain neljä autoa sekä muutamia jalankulkijoita ja pyöräilijöitä. Tuulesta huolimatta vaunu kulki tosi tasaisesti, kun kävimme testaamassa riippulossin kyytiä omakohtaisesti. Lossille kertyy vuodessa kilometrejä jopa 6000 km, joten lossikuskille reitti ehtii tulla tosi tutuksi :)
Rendsburgin riippuva lossi
Rendsburgin erikoinen riippulossi Schwebefähre
Pitkin Kielin kanavaa sukkuloi kanavan yli myös perinteisiä lauttoja. Erikoista näytti olevan se, että niillä ei ole minkäänlaisia etuajo-oikeuksia. Kiltisti ne näyttävät odottavan niin laiva- kuin huviveneliikennettä ennen kuin lähtevät kuljettamaan autoja 150 metrin matkan kanavan toiselle puolelle.
Kielin kanavan lautta
Torstaina koleassa, mutta aurinkoisessa säässä käänsimme Suwenan keulan jälleen kanavalle ja kohti Brunsbüttelin satamaa. Jo tiistain kanavamatkalta tuttuja laivoja tuli meitä vastaan, kun he palailivat jo takaisin pitkin kanavaa meidän matkatessa kohti länttä.

Kanavaa ei voi sanoa maisemareitiksi, sillä kanavanvarsi on pääosin tiheää pensaikkoa. Andrus tuumasikin, että ”Kielin kanavaa ei voi verratakaan idylliseen Göta kanavaan.” Miksipä pitäisikään, sillä 98 kilometriä pitkä Itämeren Pohjanmereen yhdistävä kanava on kuin laivojen moottoritie, sillä se on yksi maailman vilkkaimmin liikennöityjä kanavia.

Nyt Suwena on Kielin kanava-ajon suorittanut ja odotamme Brunsbüttelin satamassa perjantaiaamua ja ensimmäistä Pohjanmeren vuorovesikokemustamme. Satama sijaitsee aivan Brunsbüttelin sulun vieressä ja laivat kulkevat vain seitsemän metrin päästä ohitsemme. Saa nähdä valvottaako ensi yönä meitä laivat vai tuleva vuorovesi?
Suwena Brunsbüttelissä

Avainsanat: 

Hampurin City Sporthafen satama 24.5.

  • Posted on: 30 May 2013
  • By: Eve

Kuten torstai-iltana vähän uumoilimme, niin Brunsbüttelin yöstä tuli hieman levoton. Läpi koko yön sulusta ajoi Kielin kanavaan laivoja, jotka voimakkaiden potkureiden ansiosta eivät onnistuneet salassa ohitsemme lipumaan. Satama on kuitenkin hyvin suojattu, joten laivat eivät aiheuta swelliä satamaan. Vain korvan juuressa viuhtovat potkureiden lavat herättivät meidät vähän väliä.
Brunsbüttel marina
Perjantaiaamulla tähtäsimme, että lähdemme Brunsbüttelistä alaveden aikaan kohti Hampuria, niinpä siirryimme Brunsbüttelin sulkujen edustalle odottamaan lupaa ajaa sulkuun noin tuntia ennen alavettä. Loppujen lopuksi odotimme tunnin sekä sulkujen ulkopuolella että toisen tunnin vielä sulkuporttien sisällä. Ilmeisesti heillä oli jokin tekninen ongelma sulkuporttien kanssa. Kanssamme samassa sulutuksessa oli yksi hollantilainen purjevene sekä ruoppaaja.
Matkalla Brunsbüttelin sulkuun
Matkaa Elbe-jokea ylös Hampuriin oli 40 merimailia. Nyt kun pääsimme yhdellä nousuvedellä Hampuriin saakka, niin vapaamatkustimme vuorovesivirran ansiosta 9 mailia, joten lokiin kertyi vain 31 merimailia. Suurimman osan ajasta meillä oli kolmen solmun myötävirta.

On todella mielenkiintoista, että 140 kilometriä Pohjanmereltä sisämaahan on kasvanut Euroopan toisiksi suurin satamakaupunki, Hampuri. Vasta matkatessamme itse Elbe-joella, pääsi todella kokemaan joen suuruuden. Kartalla kaksi kilometriä leveä joki tuntuu niin toiselta kuin itse omalla veneellä siellä seilatessa. Eikä Elbellä tule yksinäinen olo, sillä jokea ylös ja alas seilasi jatkuvana nauhana aluksia suurista konttilaivoista pieniin huviveneisiin saakka.

Ohittaessamme perjantaina Wedelin laiturin matkalla Hampurin keskustaan jouduimme toteamaan, että joko meidän Suwena on selvästi liian lyhyt alus tai sitten Wedelin satamassa heillä ei ollut Suomen kansallislaulua valmiina. Myöhemmin vieraillessamme Manfredin kanssa Wedelin laiturilla Welcome Point:ssa, jossa jokainen Hampuriin saapuva laiva toivotetaan kansallislaulun kera tervetulleeksi Hampuriin. Andrus kyllä ehdotti, josko paluumatkalla hän vähän säätäisi AIS:n asetuksia hieman paremmille lukemille, niin pääsisimme ainakin lähtemään kansallislaulun voimin kohti Pohjanmerta :-)
Hampuriin saapuvien laivojen Welcome Point Wedelissä
Lähestyessämme City Sporthafenin satamaa kääntyi edestämme valtava konttilaiva kohti konttisatamaa. Ensiksi luotsi nousi laivaan, jonka jälkeen kaksi hinaajaa yhteistoimin avustivat laivaa kääntymään virrassa kohti satamaa; toinen veti ja toinen toimi jarruna. Oli tosi vaikuttavaa päästä näkemään manööveri lähietäisyydeltä!
Hinaaja jarruttaa konttilaivaa Hampurin satamassa
Me puolestamme ajoimme sisään City Sporthafenin satamaan ja kiinnitimme Suwenan kylkikiinnitykseen laituriin. Satama sijaitsee aivan Hampurin sydämessä, joten täältä on lyhyt matka kaikkialle kaupungin huvituksiin. Satama itsessään on yllättävän pieni, vain noin 80 venepaikkaa. Vierasveneitä meidän lisäksemme on ollut vain muutamia Sveitsistä ja Hollannista ja loput Saksasta. Sataman huonona puolena oli jatkuva swelli. Sekä ohikulkevien että satamasta lähtevien kiertoajelulaivojen peräaallot yhdessä kahden solmun virtaavan veden kanssa muodostivat seisovia aaltoja. Aallot heijastuivat pystysuorista tulvapatojen seinistä ja aiheuttivat pientä epämukavuutta.
Suwena saapuu Hampuriin
Suwena City Sporthafenissa Hampurissa
Me tykästyimme kovasti Hampuriin, sillä se on osoittautunut todella leppoisaksi suurkaupungiksi, jossa on paljon vihreää. Samoin itse hampurilaiset ovat erittäin rentoja ja avoimia.
Hampurin-vierailu omalla veneellä kannattaa ehdottomasti, vaikka se ylimääräisen mutkan perinteiselle Brunsbüttel – Cuxhaven purjehdusreitille tekeekin. Meillä riitti Hampurissa niin paljon tekemistä, että kirjoittelemme Hampurista vielä lisää toisessa blogitarinassa.

Avainsanat: 

Suwena Hampurissa 24.5. - 28.5.

  • Posted on: 2 June 2013
  • By: Eve

Mikä yllätyksellinen kanavien ja siltojen kaupunki, Hampuri, löytyi Elben varrelta. Meille Hampuri on historiallinen merimieskaupunki, jossa omalla veneellä ehdottomasti halusimme käydä. Osasimme odottaa mielenkiintoista viikonloppua, mutta Hampuri löi meidät ällikällä. Tänne pitää tulla vielä uudestaan, vaikkapa lentämällä pitkää viikonloppua viettämään.
Elbe-joki Hampurissa
Parasta viikonlopussa oli ystävien tapaaminen. Viime kesänä tutustuimme kahteen todella mukavaan saksalaiseen purjehtijapariskuntaan. Norbert ja Hildegard matkasivat Weeki Wacheella Göta kanavan kanssamme samaa matkaa. Puolassa puskimme yhdessä vasta-aallokkoon Manfredin ja Gigin kanssa, kun Suwena ja Alva sukelsivat aalto aallolta kohti Świnoujścien satamaa.

Manfred ja Gigi esittelivät meille kotikaupunkiaan. Näin ollen pääsimme näkemään Hampuria myös paikallisten silmin. Ennen kaikkea oli kivaa, että saimme yhdessä viettää aikaa ja rupatella kaikenlaista. Hampuriin on aikanaan perustettu Saksan ensimmäinen pihviravintola Block Haus. Nykyään se on ravintolaketju, joka toimii useassa maassa. Me kävimme Gigin ja Manfredin kanssa nauttimassa mehevät pihvit yhdessä Hampurin suosituista Block Haus:sta.

Vietimme yhdessä ikimuistoisen sunnuntaiaamun Hampurin kuuluisilla Fischmarkt kalamarkkinoilla. Markkinat avautuvat jo viideltä, joten me olimme suorastaan myöhäisiä markkinakävijöitä saapuessamme sinne aamu seitsemältä. Markkinatunnelma oli korkealla sateesta huolimatta. Kauppiaat heittivät vitsiä ja melkoista show:ta saadakseen kalat ja hedelmät myytyä. Nauru raikasi kauppiaiden heittäessä legendaa.

Manfred varoittikin, että ”Älkää syökö aamupalaa, sillä markkinat ovat monen hampurilaisen aamiaispaikka”. Kun astuimme vanhaan huutokauppahalliin, Fischauktionshalle, voi mahdotonta, mikä meno! Bändi soitti saksalaisia schlagereita ja rockia. He, jotka jatkoivat St. Paulin Reeperbahnilta suoraan kalamarkkinoille, tanssivat ja bilettivät edelleen täysillä. Ihmiset istuivat kuin Oktoberfestillä pitkissä pöydissä ja napostelivat makkaraa, täytettyjä sämpylöitä tai jopa tuhdimmin paistettuja perunoita munan ja pekonin kera. Kyllä sillä jaksaa tanssijalkaa pitkään vipattaa. Mikäli alakerran aamiaisvaihtoehto ei riitä, oli yläkerrassa tarjolla parilla kympillä tuhti brunch buffetti, joten tyhjin vatsoin kalamarkkinoilta ei tarvitse lähteä. Halli täyttyy joka sunnuntai niin talvi- kuin kesäsunnuntaisin. Kun kongi lyö 9.30, kuulutetaan markkinat siltä sunnuntailta suljetuiksi. Näin on jatkunut jo vuodesta 1703 lähtien, vaikka kalamarkkinat ovat varmasti muuttaneet kovasti muotoaan aikojen saatossa.
Hedelmäkauppias Hampurin Fischmarktilla
Kalakauppias Hampurin Fischmarktilla
Eve ja Andrus aamupalalla Fischmarktilla Hampurissa
Manfred vei meidät kiertoajelulle, jonka aikana pääsimme näkemään myös Hampurin eri kaupunginosia kuten mm. idyllinen Altona-Altstadt, kartanokaupunginosa Blankenese, moderni HafenCity sekä uusgoottinen varastokaupunginosa Speicherstadt. Pyörähdimme jopa Hampurin läntisen rajan yli Wedelissä. Wedelin Welcome Point laiturissa pääsimme kuuntelemaan kahteen kertaan Brittien kansallislaulun, kun peräkkäin kaksi englannin lipun alla seilaavaa laivaa nousivat Elbe-jokea ylös Hampuriin. Aikoinaan Wedelissä kansallishymnit on soitettu vanhalta kunnon kasettinauhurilta. Siinä on vipinä käynyt, kun oikeaa laulua on haettu kohdalle jokaiselle laivalle.

Lämpöiset terkut ja suuret kiitokset Manfredille ja Gigille upeista Hampurin kokemuksistamme. Toivottavasti saamme teidät pian Ouluun katsomaan meidän yötöntä yötä.

Sunnuntai-illalla saimme vieraaksemme Norbertin ja Hildegardin Bremenistä. Norbert kyselikin, ”Milloin tulemme Suwenalla Bremeniin?” Niin Hampuriin kuin Bremeniin pitää nousta jokea ylös lähes päivän matka, joten Weser-joki jää tällä kertaa meiltä väliin. Vietimme hauskan illan portugalilaiskortteleissa, Portugiesenviertel, hyvän ruoan ja vielä paremman seuran kera. Veneilyssä uusien ystävien löytäminen on ehdottomasti parasta.

Lauantai-iltana tai paremminkin yöllä suorastaan kaaduimme sänkyyn, kun olimme kävelleet 14 tuntia ympäri Hampuria, mutta se oli sen arvoista. Kiertelimme keskustan kaduilla ja testasimme tietysti Hampurin parhaan grillin Mönckebergstraßella. Mö-grillillä oli jono, kuten kuuleman mukaan siellä tapaa ollakin. Voi nam nam, kun currywurst oli hyvää. Siellä saisi vaan jonottaa liian kauan, jos meinaisi ehtiä maistella kaikkia 13 erilaista makkaraa, jota Mö-grilli on jo 35 vuotta tarjonnut.
Eve currywurstilla Mö-Grillillä Hampurissa
Aivan venesataman lähellä sijaitsee Speicherstadt, jossa risteilee kanavia ja siltoja korkeiden punatiilisten talojen välissä. Jokaisessa talossa on oma vinssi, jolla kauppiaat vinssasivat tavaransa omaan varastoon, sillä Speicherstadt on toiminut aikoinaan tullivapaana varastoalueena. Nykyään monissa varastotaloissa toimivat monenlaiset museot kuten esimerkiksi maustemuseo, Spicy’s Gewürzmuseum, jossa me kävimme. Siellä sai maistella ja haistella erilaisia mausteita ja toki mausteiden historiaa oli esillä.
Speicherstadt kanavineen Hampurissa
Viereisessä korttelissa sijaitsee ehkäpä Hampurin kuumin nähtävyys eli pienoismallirakentajan ihmemaa, Miniatur Wunderland. 13000 metriä pienoisjunarataa, jossa tällä hetkellä huristelee 930 pikkuruista junaa, on varmasti monen isän ja pojan unelma. Tietokoneella ohjatut junat, lentokoneet, avaruussukkula, autot, nosturit, laivat ja jopa ritarit liikkuivat täsmällisesti ohjattuina eri maanosissa. Insinöörinä Andrusista ykkösjuttu oli koko ihmemaan tietokoneohjausyksikkö, jossa kymmenissä näytöissä junat liikkuivat tunneleista toiseen. Minä pidin eniten Nord-Ostsee merialueesta, jossa konttilaiva liikkui pikku potkureiden surratessa laiturista toiseen. Pienoismereen oli mallinnettu jopa neljän cm vuorovesi-ilmiö.
Pienoisjunat Miniatur Wunderlandissa Hampurissa
Miniatur Wunderland junien ohjauskeskus
Pienoismaailmassa vaihtuivat jopa vuorokaudet. Kun yö saapui, valot syttyivät taloihin ja juniin. Aamun valjetessa vaihtui sarastus vähitellen valoon samalla sisävalojen tietysti asteittain sammuessa. Ei todellakaan mikään ihme, että tämä on turistien suosiossa. Kannattaa vaan varata lippu etukäteen netistä. Tunnin kiertokävelylle ihmemaassa myydään lippuja sen verran kiihkeästi, että mekin saimme paikkamme vasta kolmea tuntia myöhemmin alkavalle kierrokselle.

Hampurin kuuluisin ja syntisin maili piti tietenkin käydä katsastamassa. Nykyään Reeperbahn on muuttunut enemmän kaiken kansan bilealueeksi, kun baarit, yökerhot, ravintolat, erotiikkakaupat ja teatterit ovat vallanneet jalansijaa. Kyllä Reeperbahn erottuu villimpänä menomestana verrattuna vaikkapa Barcelonan Port Olimpic:oon.

Kadulla käveli kaikenikäistä porukkaa, hämmästykseksemme jopa lapsiperheitä. Baarien ja ravintoloiden välissä erotiikkakaupat möivät lelujaan. Huvittavaa oli, että erotiikkakaupan myyjä markkinoi tuotteitaan yhtä suurella esiintymisinnolla kuin sunnuntaiaamun kalamarkkinoiden ankeriaskauppiaat. Reeperbahnin kanssa risteytyvällä Große Freiheit –kadulla oli myös pakko käydä astelemassa, sillä juuri täältä Beatles aloitti maailman valloituksensa. Harmi, että Indra Clubia ei enää ole. Kuitenkin Kaiserkeller, yksi Beatlesin klubeista, on edelleen olemassa Große Freiheit 36:ssa.

Vielä lopuksi Hampurista on ihan pakko mainita Landungsbrücken ja Alster-järvi. Keskellä Hampuria sijaitsevat kaksi tekojärveä Binnenalster ja Außenalster, joilla järjestetään mm. purjehduskursseja nuorille ja voi vuokrata jollan päiväpurjehdusta varten. Elben rannalta pitkältä laiturilta, Landungsbrücken, pääsee jokilaivalla kiertoajelulle ympäri Hampuria sekä myös konttilaivasatamaan. Me jätimme kiertoajelun odottamaan seuraavaa Hampurin matkaamme. Silloin Suwena on jo jossain muualla ja me olemme ilman omaa venettä Hampurissa.
Hampurin konttisatama
Hampurin raatihuone, vieressä sulku Elbeltä Alster-järvelle

Avainsanat: 

Cuxhaven 29.5. - 30.5.

  • Posted on: 4 June 2013
  • By: Eve

Aikamme pyöriteltyämme vuorovesitaulukoita tulimme siihen lopputulokseen, että lähdemme sitten mihin aikaan vaan Hampurista Cuxhaveniin, osuu matkallemme joka tapauksessa yksi kokonainen vuorovesiaalto vastavirtaan. Siispä irrotimme Suwenan köydet keskiviikkoaamuna kello kahdeksan Hampurin yläveden aikaan. Saimme lasketella neljä tuntia myötävirtaan alas Elbe-jokea, ennen kuin vuorovesi vaihtui vastaiseksi. Seuraavat viisi tuntia enimmillään kolmen solmun vastavirrassa tuntui, että matka matelee, mutta pikku hiljaa etenimme kohti Cuxhavenia. Perille päästyämme 57 mailin matkasta oli lokiin kertynyt vain 53 mailia, joten ehdimme saada jälleen neljän mailin hyödyn myötävirtaosuudesta.

Lähestyessämme Cuxhavenia jälleen rikkoontui pituusennätys meitä vastaantulevalla laivalla, kun järkälemäinen 1201 jalan konttilaiva tuli vastaamme. Vaikka sen vauhti oli hiljainen, heilautti se meitä melkoisen jyrkällä aallolla.
1201-jalkainen konttilaiva Elbe-joella
Cuxhaven on suuri ja siisti satama. Sen tunnelma on kuitenkin kuin Hangossa paikallisista veneistä huolimatta, sillä lähes kaikki Pohjanmerelle lähtevät tai sieltä Itämerelle palaavat veneet pysähtyvät tänne yhdeksi yöksi. Satama on myös hinnoiteltu läpikulkusataman tavoin, sillä kaikki maksaa erikseen. Esim. vesi maksaa yhden euron per sata litraa ja sähkö 50 senttiä per kWh.
Suwena Cuxhavenin marinassa
Cuxhaven marina
Saavuttuamme Pohjanmeren rannalle, muuttui kaupunkitunnelma kauemmas skandinaavisesta tyylistä. Samoin ravintolassa kovasti kehuttiin nimenomaan Pohjanmeren kalavalikoimaa. Valitettavasti Cuxhavenin ranta oli tyhjillään, sillä sää on todella poikkeuksellisen kylmää ollakseen normaali toukokuun lopun keli.
Tulvavalli Cuxhavenin rantakadulla
Perjantaina meillä on edessä Pohjanmeren kaste, kun matkamme jatkuu kohti Saksan ainoaa avomerellä sijaitsevaa saarta, Helgolandia.

Avainsanat: 

Helgoland 31.5. - 3.6.

  • Posted on: 7 June 2013
  • By: Eve

Reedsin almanakka määräsi perjantaiaamun herätyksestämme, niinpä irrotimme köydet jo ennen aamu seitsemää ja lähdimme matkaan yläveden aikaan. Andrus teki reitin siten, että pääsemme kahdella vendalla Helgolandiin saakka. Pohjoistuuli puhalsi koko matkan ajan 22 - 25 solmun nopeudella, joten tuuli nostatti jo ihan mukavasti aaltoja.

Kannella ja salongissa aallokko tuntuu vähemmän verrattuna alempana veneessä. Kun on esimerkiksi aika valmistaa ruokaa, keinuttaa pentrissä huomattavasti voimakkaammin. Varsinkin kun olemme vasemmalla halssilla, saa olla tosi tarkkana, sillä meidän pentteri sijaitsee veneen paapuurin puolella. Jos ei pidä varaansa, löytää itsensä liukuneena veneen oikeaan reunaan. Vasta nyt otin ensi kertaa käyttöön pentterin turvaliinat. No johan helpotti, kun pystyin nojaamaan liinaan samalla kun pilkoin leikkuuveitsi kädessä kasviksia. Keittiön kiinnitysliinasta ja minusta tuli heti kerralla pitkäaikaiset ystävät.

Helgolandiin kuuluu kaksi saarta: pääsaari (Hauptinsel) ja Dyyni (Düne). Dünelle huviveneet eivät saa lainkaan mennä ja vierasvenesatama sijaitsee Helgolandin pääsaaren eteläreunassa. Satama on pienehkö ja sesonkiaikana veneet kiinnitetään toisiinsa lauttoina. Laiturit oli erikoisesti merkitty punaisilla ja vihreillä nuolilla. Ne osoittivat lauttojen paikat siten, että lauttojen väliin jää riittävästi tilaa jokaisen lautassa olevan veneen kiinnitysköysille. Näin alkukaudesta vain muutama vene oli vasta toisessa rivissä. Parhaillaan veneitä voi olla yhdessä lautassa lähes kymmenkunta.
Düne saari Helgolandin vieressä
Helgolandin laitureiden lauttamerkinnät
Olipa kiva astua satamakonttoriin, kun satamakapteeni heti toivotti Suwenan Suomesta tervetulleeksi. Hänellä oli nimittäin käytössään AIS ja valtavan kokoiset merikiikarit, joilla hän seurasi sataman veneitä.
Helgolandin eteläsatama
Suwena Helgolandissa
Helgoland on Saksan ainoa avomerellä sijaitseva saari. Sen erikoisuutena on, ettei se kuuluu EU:n ALV-alueeseen. Näin ollen Helgolandin turismi perustuu paljolti tax-free kauppaan. Selkeimmin se näkyy alkoholin ja dieselin hinnassa. Mitä vahvempaa alkoholia haluaisi ostaa, sitä edullisempaa se näytti olevan. Erikoista, mutta totta oli myös se, että mitä enemmän tankkasi dieseliä, sitä vähemmän litrahinta oli. Kyllä hymyilytti, kun 770 litraa valkoista dieseliä saimme 1,02 €/l hintaan verrattuna Kappelnin 1,80 €/l. Siinä oli pakko kysäistä naisenlogiikalla, että mihinkäs tämä säästö nyt käytetään? Tankkauspisteelle piti ajaa ulos satamasta ja siirtyä Binnenhafen satamaan. Huoltoaseman webbisivuilla suositellaankin, että tankilla kannattaa käydä heti saavuttuaan, sillä vuoroveden vuoksi kaikki veneet lähtevät lähes samaan aikaan.

Makea vesi onkin Helgolandissa aivan toinen juttu. Se kannattaa tankata ennen Helgolandiin tuloa, sillä saaren vesi valmistetaan itse saarella poistamalla merivedestä suola. On hyvin ymmärrettävää, ettei venelaiturilla ole vesipisteitä, sillä jokainen yltä päältä Pohjanmeren suolassa seilannut vene huuhdeltaisiin puhtaaksi Helgolandiin saavuttua. Meidänkin Suwena oli yltä päältä suolassa, että myös sormet olivat heti suolaiset, minne tahansa pieni hipaisu osui. Satamassa saa kyllä veneeseen yhdestä pisteestä vettä, mutta sinne pitää erikseen siirtää vene. Mutta maksaako se, sitä emme tiedä.

Helgolandissa yleisin matkailumuoto on laivaristeily. Joka päivä Saksasta ja Tanskasta saapuvat laivat tuovat turisteja Helgolandiin. He yöpyvät yhden yön saarella hotellissa ja palaavat seuraavana iltana laivalla takaisin. Iltapäivisin kadut täyttyivät matkalaukkukansasta, kun toiset tulivat ja toiset lähtivät saarelta.
Laivamatkustajat siirtymässä laivalta Helgolandiin
Helgolandin tax-free ostoskatu
Aluksi saaresta sai aika pinnallisen turistirysä fiiliksen. Kuitenkin siellä useamman päivän tuulta pidellessä tuli tutkittua saarta hieman perinpohjaisemmin ja saari alkoi viehättää hetki hetkeltä enemmän. Saaren erikoisuutena on se, että se on kahdessa kerroksessa: ylämaa (Oberland) ja alamaa (Unterland), joiden korkeusero on jopa 50 metriä. Valitettavasti saaren lounaisnurkasta löytyy myös keskimaa (Mittelland), sillä Britit suorittivat harjoitusräjäytyksiä toisen maailman sodan jälkeen, jolloin ylämaa osittain romahti.
Helgolandin rantataloja
Alamaasta pääsee ylämaahan joko reippaalla porrasharjoituksella, 184 porrasta tai hissillä. Saaren voi kiertää 3,5 km kävelyreittiä. Lähestyessämme saaren luoteisnurkkaa, alkoi korviimme kantautua valtava lintujen kuoro. Helgolandin rannalla pesii esimerkiksi suula (basstölpel), jonka kurluttava ääni oli todella hämmästyttävä. Saaren yli 400 lintulajista kyllä riittää lintubongareille tutkittavaa. Varsinkin kun lintuja pääsee seuraamaan ihan parin metrin etäisyydeltä, kun linnut pyrähtelivät lentoon ja lepuuttivat siipiään liidellen lähes paikallaan navakassa pohjoistuulessa. Linnut pesivät tällä lähes pystysuoralla seinämällä ja ovat ottaneet myös kodikseen erikoisen 47 metriä korkean Lange Annan hiekkakivipylvään.
Lange Anna lintutorni Helgolandissa
Lintuja pesimässä Helgolandissa
Suula liitelee Helgolandissa
Helgoland mainostaa itseään kovasti erittäin puhtaasta ilmasta. Saarella niin autot kuin polkupyörät ovat kiellettyjä. Vain ambulanssi ja muutamat työkoneet ovat saaneet erikoisluvan. Samoin vain poliisi saa huristella ylhäisessä yksinäisyydessä polkupyörän satulassa Helgolandin saarella.

Me lisäsimme raittiin ilman tehoa vielä uimalla, kun lähdimme Helgoland Spa:han lillumaan Pohjanmeren meriveteen kylpylän ulkouima-altaaseen. Kokemus oli huikea, kun kylmää pohjoistuulta oli edelleen yli 10 metriä. 28 asteiseksi lämmitetty suolainen merivesi kannatteli ja kun hieman nosti päätä tai varvasta vedenpinnan yläpuolelle, tuli kiire vajota takaisin lämpimään veteen. Saksalaiseen tyyliin allas oli ahkerassa käytössä, joten uimiseksi rauhallista kelluntaa ei oikein voi nimittää, mutta hauskaa se oli. Lopulta tuuli kuitenkin ajoi meidät sisätiloihin, jotta pää ei paleltuisi.

Samassa laiturissa Suwenan kanssa liehutti Suomen lippua myös Rumbalotte. Ulla ja Mike olivat palaamassa kuuden vuoden Euroopan venematkaltaan kohti kotisatamaa Espoota. He ovat kiertäneet todella mielenkiintoisen reitin, josta jutusteltavaa riitti. On se jännää, kuinka yhteinen harrastus tuo ihmisiä yhteen ja ventovieraat ihmiset tulevat tutuiksi hetkessä. Mike ja Ulla kirjoittavat blogia venematkastaan pääosin saksaksi ja hieman suomeksi.

Avainsanat: 

Norderney 4.6. - 6.6.

  • Posted on: 10 June 2013
  • By: Eve

Tiistaina koko viikonlopun jatkunut jopa 25 solmun tuuli hieman hellitti, sillä meidän legillä Helgolandista Norderneyhin tuuli puhalteli enää 12 - 15 solmua. Vaikka pohjoistuuli piti pipon edelleen tiukasti päässä, niin purjehduksen kannalta se oli mitä ihanteellisin. Pääsimme Helgolandista purjehtimaan myötätuulessa ja sivutuulessa genaakkerilla koko matkan ihan Norderneyn pohjoispuolella sijaitsevalle, Dovetief-väylälle saakka. Genaakkeri on ehdottomasti meidän lempipurje, sillä Suwena kulkee niin ylväästi ja äänettömästi, että siinä kyllä hermo lepää.

Meillä on Suwenassa Nord Sails G3 genaakkeri, joka on myötätuulipurje. Olemme kuitenkin huomanneet, että se toimii myös vastatuulessa tuulikulman ollessa 60 astetta. Vastaavasti ihan täysmyötäisessä se ei ole yhtä hyvä kuin spinaakkeri, sillä purje meinaa kaatua kasaan. Kohti Norderneyta 60-asteen tuulikulmalla vene kulki mukavat 7,5 solmua. Siihen saimme vielä lisätä vajaan yhden solmun myötävirran, joten matka kyllä taittui joutuisasti.

Mike Rumbalottelta vinkkasi, että viranomaiset ovat todella hanakoita sakottamaan, jos Pohjanmeren pohjoisrannalla olevien laivojen liikennejakokaistoja ylittää kielletyissä kohdin. Hän kertoi, että siitä on annettu tuhannen euron matkamuisto. Laivojen liikennejakokaistat (TSS, Traffic Separation Scheme) ovat aina merkitty karttaan ja yleensä huviveneet saavat ylittää ne veneen keula kohtisuoraan kaistaa kohden. Kuitenkin Terschelling-German Bight TSS:n kohdalla Ems-joen ja Jade-joen välillä ylittäminen huviveneiltä on kielletty. Kielto löytyy esim. Imray:n kartassa tekstihuomiona, joten karttoja saa todella tarkasti lukea.

Itäisen Dovetief-väylän syväys on alavedellä vain 3,1 metriä. Vastaavasti Norderneyta lähestyttäessä lännestä päin Schluchter-väylää pitkin, on sen syväys alavedellä vielä vähemmän, 2,6 metriä. Kummallakin väylällä on tämän hetkinen suositus, että kannattaa ajaa ihan punaisten poijujen vieritse. Uskomatonta, kuinka lähellä rantaa punaiset poijut olivatkaan. Veneessä aika meni poijujen seuraamiseen, mutta myöhemmin rannalla kävellessämme hämmästelimme, kuinka lähellä rantaa poijut oikeasti olivat.

Merenpohjan madaltuessa rantaa kohden, esimerkiksi Norderneyn edustalla 20 metristä kolmeen metriin, nousevat aallot voimakkaasti pintaan. Niinpä Norderneyta ei suositella lähestyttäväksi, kun pohjoistuulten voimakkuus ylittää viisi boforia.

Kaikkia Saksan Friisein saarten väylien syväyksiä luodataan säännöllisesti. Poijut voivat olla aivan eri paikassa kuin kartassa. Viimeisimmät tulokset löytyvät kuitenkin Wattenschipper sivuilta.

Saapuessamme satamaan tuli Norderneyn satamakapteeni ystävällisesti näyttämään meille paikkaa. Monet vierasveneet yrittivät mennä matalammille laituripaikoille, joissa alavedellä ei riittäisi syväys. Satamakapteeni näytti huolehtivan hyvin vierasveneistä, sillä hän oli aktiivisesti ohjaamassa satamaan saapuvia veneitä sopiville paikoille.
Norderneyn satamakapteeni
Norderney (lausutaan muuten Nordernai) on suosittu lomakohde erityisesti eläkeläisten keskuudessa ja se kyllä näkyi Norderneyn keskustan vilkkaasta lomaelämästä. Turismi näkyi myös ravintoloiden hinnoissa. Tähän saakka jopa Hampurissa ja Helgolandissakin päivällislistassa on ollut runsaasti vaihtoehtoja 10 - 15 euron väliltä. Täällä hinnat pompsahtivat heti seuraavalle kymmenluvulle. Löysimme kuitenkin todella viihtyisän ja herkullista ruokaa tarjoavan kreikkalaisen ravintolan Athen, kun lähdimme satamasta vastakkaiseen suuntaan kuin keskusta. Siellä hinnat olivat ihan järkevällä tasolla ja hintaan kuului jopa alkudrinkkinä Ouzo.
Norderney, Saksa
Norderneyn keskusta
Tyypilliset saksalaiset rantakopit Norderneyn rannalla
Norderneyn rantaviiva
Näin Itämeren kasvattina tuo vuorovesi vielä jaksaa hämmästyttää. Miten sama satama voi näyttää rannoiltaan niin erilaiselta ala- ja yläveden aikaan. Alavedellä laiturille saa todella laskeutua, sillä laiturille johtava luiska on todella jyrkässä kulmassa. Kun muutaman tunnin päästä jälleen kulkee samaa luiskaa, se on jo huomattavasti loivemmassa kulmassa. Toisaalta vuorovesialueella asuvat purjehtijat ovat varmasti yhtä ihmeissään tullessaan Itämerelle, kun vesi ei vaihtelekaan.
Norderneyn satama ylävedellä
Norderneyn satama alavedellä

Avainsanat: 

Borkum, Burkana Hafen 7.6.

  • Posted on: 10 June 2013
  • By: Eve

Norderney - Borkum 35 mailin legi sujui jo tutuksi tulleen pohjoistuulen täyttäessä purjeet. Saapuessamme Borkumiin kokeilimme ensin vasemmalla ensimmäisenä olevaa huvivenesatamaa. Kun syväys väheni jo kahteen metriin, peruutimme kiireesti ja lähdimme kohti vieressä sijaitsevaa seuraavaa satamaa.

Burkanan satamassa on sekä kaupallisten alusten laitureita että huviveneponttoneja. Aluksi satama näytti olevan täynnä. Siinä meidän pyöriessä satama-altaassa tuli satamakapteeni viittomaan meitä peremmälle. Hän osoitti meille kylkikiinnityspaikan kelluvasta laivalaiturista. Toki sillä laiturilla ei ollut sähköä eikä vettä tarjolla ja autonrenkaat tulevat mustaamaan fentsumme, mutta paikka oli tosi suojainen. Meitä palveluiden puuttuminen ei haitannut, koska olimme jatkamassa seuraavana aamuna eteenpäin, ellei tuulet kovene.
Suwena Borkumin Burkana marinassa
Borkumin illasta kehkeytyi todella leppoisa, sillä mennessämme maksamaan satamamaksua kutsui satamakapteeni Heiko meidät mukaan barbecue-iltaan. Tuulisen purjehduspäivän jälkeen oli kiva istahtaa suojaiselle takaterassille saksalaisten ja hollantilaisten veneilijöiden joukkoon. Herkullisten grillipihvien ja perunasalaatin sekä tietysti saksalaisen oluen kera vilahti ilta siinä turinoidessa. Samalla seurasimme porukalla Marinetraffic:sta Borkum – Helgoland regattaveneiden kisailua ja satamaan saapumista, sillä jokaisella kisaveneellä oli AIS.

Kiitos teille Jackie ja Heiko tunnelmallisesta illasta Hafencafe Burkanassa. Tällainen yhteinen grilli-ilta oli todella kiva yllätys. Olimme iloisia, että teimme edellisenä päivänä reittimuutoksen ja päätimme pysähtyä Borkumissa matkallamme Vlielandiin.
Eve ja Andrus yhdessä Jackien ja Heikon kanssa Hafencafe Burkanassa Borkumissa

Avainsanat: 

Sivut