Kohti Eestiä '09

Tuuli kääntyi ja Suwena siirtyi 14.6. - 15.6.

  • Posted on: 15 June 2009
  • By: Eve

Yön aikana tuuli kääntyi länteen ja nukuimme melko lullauksessa tai sitten ei nukuttu! Erittäin suojainen Verkanin satama on avoin länsituulelle, joten höykytys oli todella melkoinen. Oli erikoista joutua matalapaineen silmään, sillä illalla tuuli puhalsi toisesta suunnasta. Sen jälkeen tuli tyventä ja aurinkoista ja hetken päästä tuuli alkoi puhaltaa vastakkaisesta suunnasta. Olimme koko Suomen kesäkuun kylmentäneen matalapaineen keskipisteessä.

Aamupäivän odotimme, että tuuli laskisi sääennusteen mukaan, mutta toisin kävi. Lounaan jälkeen puhuri alkoi olla jo todella mellevä.

Sitä mukaan kuin veneitä lähti tänään satamasta, jokaista autettiin tukiköydellä, jotta tuuli ei painaisi sitä naapurin veneeseen.

Päätimme siirtyä iltapäivällä Nauvon satamaan 11 merimailin päähän, sillä Nauvo on länsituulella suojaisa paikka. Aiomme nimittäin nukkua ensi yönä.

Meidänkin lähtö oli kinkkinen, mutta saimme hienosti apua purjevene Axan miehistöltä ja satamahenkilökunnalta. Kiitos teille. Suwenan tuulipinta-ala on moninkertainen verrattuna purjeveneeseen, joten kovalla tuulella pitää olla tarkkana lähtiessämme satamasta.

Nauvo näyttää näin pikaisen kierroksen jälkeen erittäin mukavalta, kunhan vain aurinko paistaisi. Pari hiekkarantaa odottaa käyttäjiään.

Kävimme etsimässä Suwenaan uutta kulkuvaloa, mutta sitä ei Nauvon kaupoista löytynyt, joten Hangon lamppukaupat odottavat meitä. Tästä oppineena aiomme pähkäillä varaosapolitiikan uusiksi, kun saaristossa ei niitä niin helpolla saa. Moottorin varaosat meiltä erinomaisesti löytyykin, mutta muitakin varaosia tarvitaan. Samalla huomasimme, että sivukulkuvalojen polttimoiden vaihtamiseksi pitää olla erittäin pieni ristipäämeisseli ja sitäpä ei meiltä tällä hetkellä työkalupakista löydy. Juu - ei muuta kuin lisää työkaluja ja varaosia hankkimaan.

Avainsanat: 

Nauvo ja Hanko 15.6. - 17.6.

  • Posted on: 17 June 2009
  • By: Eve

Nauvossa vietimme rauhallisen vuorokauden. Nauvo näytti tosi kivalta paikalta ja haluammekin pysähtyä siellä uudelleen, kun sää on lämpöinen.
Nauvon satama
Tiistaina siirryimme puolipilvisellä säällä Hankoon. Turun-saariston maisemat ovat todella upeita. Mestat ovat sen verran kivoja, että aikaa vierähtäisi helposti kuukausia, jos sellaisia olisi vaan käytettävissä. Väylillä alkoi olla jo liikennettä ruuhkaksi asti. Veneitä tuli vastaan suorastaan jonossa eikä vielä paras kesälomakausi ole alkanut.
Portnäset satama
Lähes jokaisessa lahdenpohjukassa ja vähänkään suojaisessa paikassa tuntui olevan kesämökkejä. Suomalaisen jokamiesoikeuden mukaan saa vesialueita käyttää vapaasti ankkurointiin, kunhan ei häiritse kenenkään yksityisyyttä. Mikäli olette veneilleet saaristossa, onko teillä tietoa, millä etäisyydellä kulkee tuo veteen piirretty viiva jokamiesoikeuden ja kotirauhan välillä? Suojaisessa poukamassa olisi tosi kiva kesän mittaan vielä ankkuroida, kunhan meidän rauhaisa oleilu ei keskeydy äkäiseen aamuherätykseen.
Turun saaristossa
Tähän mennessä tankkasimme Hangossa kalleimmat löpöt ja maksoimme suurimman satamamaksun. Oli tarkoitus pestä koneellinen pyykkiä. Iski kuitenkin piheys, kun koneellinen maksoi 5 euroa - liika on liikaa.
Gustavsvärnin majakka Hangossa
Tuli sitten ensimmäiset kömmähdykset tehtyä, sillä kiinnittäytymisessä teloin pahasti vasemman käden sormet. Vaikka sormet ovat kipeät ja tosi turvoksissa, ovat onneksi luut ja nivelet ehjät. Lisäksi kotosalla ostimme uuden eri materiaalista valmistetun poijuköyden, joka on helpompi käsitellä. Entinen köysi oli 20 metriä ja uusi 15-metrinen. Kävi ekan kerran, että meiltä loppui poijuköyden pituus kesken ja jäimme kauas laiturista. Aikamme säädeltyä keulaköysiä ja siirrettyämme poijuköyden uimatason knaappiin, saimme Suwenan järkevän etäisyyden päähän laiturista. Ongelmahan ei ollut köyden lyhyys, vaan veneenpituudesta puuttunut metri :-)

Eikä siinä vielä kaikki! Huomasimme, että avonainen poijuhaka oli vääntynyt auki. Oli suoranainen ihme, että se pysyi poijussa. Ei muuta kuin köydet auki ja siirryimme kylkikiinnitykseen toiseen paikkaan odottamaan aamua ja venekaupan avautumista. No samallahan se poijuhaka hoidettiin kuin jo palanut kulkuvalokin.
Suwena Hangossa
Keskiviikko iltana satamassa on kunnon vanhanajan torimeininki. Tarjolla on niin ruokaa, kirppistä, musiikkia ja kaikenlaista, mitä torilla kuuluu ollakin. Ostimme naapuriveneen Ouramarian miehistön suosituksesta erinomaista savustettua piikkikampelaa matkaevääksemme. Iloksemme saimme kuulla, että Ouramarian kipparin isä on kuulunut Oulun Merenkävijöihin vuonna 1928. Seurahan tällöin oli vasta vuoden ikäinen. Kotisatamamme Oulu näyttää nauttivan suurta kiinnostusta. Monet entiset oululaiset tai muutoin siellä päin käyneet veneilijät tulevat jututtamaan meitä ja sehän todella lämmittää mieltä.

Jo Turun-saaristossa tuli vastaan useita ulkomaalaisia veneitä. Täällä Hangon satamassa on parhaillaan veneitä: Kanadasta, Saksasta, Ranskasta, Hollannista, Norjasta ja Virosta - toki meitä oman maan mansikoita unohtamatta.
Vieraita saaristossa
Hanko näyttää jännältä kaupungilta. Toisaalta rantabulevardilta löytyy hulppeita huviloita ja hienoja ravintoloita. Kuitenkin keskusta on hyvin pieni, perinteisen pikkukaupungin tyyliin. Esimerkiksi shoppailumahdollisuudet ovat keskittyneet yhden korttelin mittaiselle kävelykadun pätkälle. Hankolaiset ovat todella hyvin ystävällisiä ja palvelualttiita, joten täällä kyllä aika kuluu. Kuitenkin torstaina on tarkoitus siirtyä Eestin puolelle Dirhamiin, mikäli sää sallii.
Villa Hangossa Appelgrenintiellä
Hanko Segelföreningen satama

Avainsanat: 

Säätiedotus 18.6.

  • Posted on: 18 June 2009
  • By: Eve

Viime vuonna kulkiessamme Suwenalla säätiedotukset pitivät jokseenkin paikkaansa. Tänä vuonna ne ovat kyllä ihan höpöjä. Ei niihin voi luottaa ja varsinkin, kun ne lupaavat parempaa kuin todellisuus on. Johtuukohan ilmastomuutoksesta, että tietokoneen sääennustemallit ovat muuttumassa. Matalapaineita pukkaa perä perään ja tuuli senkun puhaltaa.

Lähdimme ylittämään Suomenlahtea tavoitteena päästä Eestin Dirhamin. Sääennusteen mukaan tuuli pitäisi olla 8 m/s ja vielä laskea iltaan mennessä. Jos olisimme juuri nyt keskellä Suomenlahtea, pitäisi tuulen olla enää 6 m/s.

Kokeilimme höykytystä tunnin verran lounaistuulessa, jolloin aallot olivat saaneet kerätä vauhtia koko Itämeren pituudelta. Siispä päätimme kääntää jälleen nokan kohti Hankoa ja tehdä uuden yrityksen huomenna aamulla. Laivoille Hangon VTS ilmoitti satamassa tuulimittarin näyttävän 11 m/s, joten ei me ihan pöllöiksi olla heittäydytty.

Hankoon ollaan parhaillaan kasaamassa mellevää kokkoa, joka tulee kellumaan vedessä. Tavaraa on kerätty kokkoon jo todella mukavasti. Veneitä saapuu satamaan koko ajan lisää niin eri kokoisia kuin eri maalaisiakin.

Hyvää juhannusta kaikille!

Avainsanat: 

Jaanipäev 18.6. - 23.6.

  • Posted on: 23 June 2009
  • By: Eve

Ilusat jaanilaupäeva siit Pärnust. Juhannusaatto Eestissä on suurempi juhla kuin jouluaatto, siis nyt saa juhlia taas!

Olemme jälleen päässeet internetin ääreen. Vietimme juhannuksen Hangossa. Siellä oli 3G-verkko, mutta jostain syystä se ei vain toiminut. Pyrimme kirjoittamaan blogiin noin joka toinen päivä, kun nettiyhteys on tarjolla.

Hangon satamassa on miellyttäviä ravintoloita ja baareja terasseineen. Porukkaa oli liikkeellä kylmästä tuulesta huolimatta. Tuntui oudolta istua juhannuksena Etelä-Suomessa terassilla lämmittäjän alla, kun ei muuten tarennut. Toki vaatteitakin oli kuin kunnon syksyiltana. No ei me taidettu olla ainoita Suomen kylmässä juhannuksessa oleskelijoita.

Hangon satamaan tuli ja lähti päivittäin veneitä. Lieneekö syynä sää, kun kerralla olijoita oli suhteellisen vähän. Toki suojaisa ja kaunis Turun-saaristo oli niin lähellä, että Suomessa seilaavilla oli järkevämpää viettää juhannusta saaristossa. Me kyttäsimme kuitenkin sopivaa ylityspäivää, joten päätimme jatkaa matkaa juhannuksen jälkeen.
Juhannusyö Hangon satamassa
Sunnuntai olikin monipuolinen päivä. Tarkoituksemme oli lähteä tosi varhain liikkeelle. Kun nousimme ylös kahvinkeittoon, oli sumu ympäröinyt meidät niin sankasti, että naapurilaituriin vielä näkyi, mutta rakennukset jäivät vankan sumuseinämän taakse. Siispä nautimme aamukahveet rauhassa ja odottelimme sumun hälvenemistä lämpötilan noustessa.

Kävimme ennen lähtöä septitankilla ja nyt sen käyttäminen oli paljon helpompaa kuin edellisenä torstaina, kun vene rullasi puolisen metriä ylös ja alas. Eiköhän tankkikin tyhjentynyt tällä kertaa paremmin.

Lähdimme ylittämään Suomenlahtea. Puolessa välissä Suomenlahtea jouduimme jälleen keskelle reipasta sumua. Talven aikana hankittu tutka pääsi ensimmäiseen todelliseen koitokseen. Parhaimmillaan tutkassa oli neljä laivaa, vaikka näkyvyyttä oli enimmillään pari kaapelia. Raymarine tutka osoittautui kullanarvoiseksi. Oheisessa tutkakuvassa näkyy neljä kohdetta, jotka kaikki laitettiin seurantaan. Tutka laskee automaattisesti jokaisen kohteen nopeuden ja tosisuunnan suhteessa meihin. Lisäksi MARPA-toiminnolla tutka arvioi alusten välisen vähimmäisetäisyyden ja kohtaamisajan, mikäli molempien nopeudet ja kulkusuunnat pysyvät samoina. Oheisessa kuvassa oikeassa yläkulmassa oleva laiva on lähimpänä 3,1 merimailin etäisyydellä 18 minuutin ja 44 sekunnin kuluttua. Pääsimme turvallisesti sumun läpi ja päästyämme Eestin aluevesille sumu hälvenikin kokonaan.
Tutkakuva sumussa keskellä Suomenlahtea
Totesimme, että tutkan hankinta oli tarpeellinen ja suosittelemme sitä jokaiselle, joka aikoo kulkea pidempiä matkoja. Tutka kannattaa kuitenkin ostaa MARPA-toiminnolla varustettuna.

Etappinamme oli Dirhami, jonne saavuimme puolen päivän aikoihin. Tankkasimme vaihteeksi edullisimmat dieselit tällä matkalla. Vietettyämme niin monta päivää Hangossa, jätimme tuntemuksen varaan jatkosuunnitelman. Tankatessa päätimme, että taidamme vielä jatkaa, kun päivä oli niin kaunis ja virtaa matkan jatkamiseen oli molemmilla. Siispä Andrus teki uuden reitin etelään, kun Eve tekaisi lämpimän lounaan jatkaaksemme matkaa vatsa täynnä.
Suwena Dirhamin satamassa tankilla
Alun perin meidän oli tarkoitus mennä Dirhamista Kihnuun, mutta päätimme jatkaa suoraan Pärnuun. Pysähdymme Kihnussa sitten paluumatkallamme.

Ajelimme aluksi ihanassa lämmössä ylhäältä. Kuuntelimme leppoisaa eestiradiota ja hörpimme kahvia makoisien keksien kera. Vihdoinkin jälleen tuntui kesältä. Maisemat olivat upeita ja vehreitä.

Haapsalu näytti mereltä käsin tosi kivalta, joten alkuperäisen suunnitelman mukainen pysähdys sen kuin varmistui ohi ajaessamme. Samoin Hiiumaan ja Saaremaan rantaviivat houkuttelivat myös meitä, joten paluumatkasta tulee varmasti mieleenpainuva.
Haapsalu mereltä
Haapsalun etelä-puolella Rohukylan satamasta kulkevat lautat Vormsin saarelle ja Hiiumaalle. Osuimme sopivasti lauttojen kulkemisaikaan paikalle. Emme halunneet ängetä häiritsemään ammattiliikennettä, vaan odotimme suosiolla hetken, kunnes Ofelia laiva ohitti meidät.
Ofelia Hiiumaan ja Rohukylan välissä
Lautat Kuivastun ja Virtsu välillä
Saavuimme Pärnuun auringonlaskun aikaan. Kiinnittäydyimme Pärnun jahisatamaan. Sitä pitää paikallinen purjehdusseura Pärnu Jahiklubi. Seuralla on satamassa aktiivisesti toimiva ravintola ja pieni hotelli.
Auringonlaskussa kohti Pärnua
Suwena Pärnussa
Keväällä pääsimme kokemaan erityisen nautinnon, kun pääsimme väliaikaisena jäsenenä vierailemaan Hong Kong Royal Yacht Clubissa. Hong Kongin Yacht Club on yleisöltä suljettu. Jopa jäsenenä on oikeus tuoda vain yksi vieras kerrallaan - vaimokin vain erityisluvalla. Uima-altaan ulkopuolella pitää olla oikeanlaiset sukat ja jalkineet. Eihän mitenkään huomaa, että clubi on britti peruja. (ja tämä ei ole vitsi). Lukekaahan säännöt www.rhkyc.org.hk

Perinteiseen brittiläiseen tapaan myös Hong Kong clubi tunnustaa muiden clubien jäsenyyden. Heillä onkin lista kerhoista, joiden jäsenkortit käyvät heille suoraan. Lisäksi perinteisen tavan mukaan voi myös clubiin hakea väliaikaista jäsenyyttä (max 1 kk/v), mikäli on jossain päin maailmaa jonkin Yacht Clubin jäsen ja mukana on suosituskirje luotettavalta henkilöltä. Meidän suosittelijana toimikin seuramme kommodori Reino Aula, joten kiitos Reinolle suosituskirjeestä, jolla pääsimme matkamme ajaksi väliaikaiseksi jäseneksi kokemaan jotain uutta. Tuntui aika jännältä huomata, että todellakin herrasmiehen sanaan brittiläisessä yhteisössä uskotaan, vaikka niin me kuin todennäköisesti kommodorimmekin emme olleet vakituisia vieraita Hong Kong Royal Yacht Clubilla.

Kerho oli ylivoimaisesti hienoin, missä olemme käyneet. Upeat uima-allasosastot baareineen, venekauppa, telakka-alueet, sosiaaliset tilat, useita ravintoloita ja kokoustiloja. Ravintoloiden hintataso oli erittäin kohtuullinen ja siellä näyttikin käyvän paljon paikallisia ihmisiä ihan viikoittain syömässä. Mikäli kuljette, missä päin tahansa vanhan brittiläisen imperiumin alueita, kannattaa olla mukana kommodorin suosituskirje, jota rohkeasti näyttämällä voitte vierailla todella upeissa ja ainutlaatuisissa paikoissa. Esimerkiksi Hong Kongin clubissa ei ollut ainutlaatuista kaikki erinomaisesti toimivat faciliteetit, vaan se käsittämättömän upea näkymä Hong Kongin hienoimmalla paikalla saarella Kowloonin ja Hong Kong Islandin välissä.

Se miksi tästä halusimme kirjoittaa on se, että Pärnun satama muistuttaa fiilikseltään juuri tuota Hong Kongin clubin satamaa. Vaikka täältä näkymä ei olekaan niin ylellinen ja sisäänpääsee ilman suosituskirjettä 250 EEK:n vuorokausimaksulla. Voimme lämpimästi suositella tätä satamaa kaikille. Huomioitavaa on kuitenkin se, ettei täällä ole septityhjennystä, mutta useita sataman tarjoamia sosiaalisia tiloja on vaihtoehtona. Keskustaan on noin 20 minuutin kävelymatka ja upeat pitkät hiekkarannat ovat samanmoisen matkan päässä toiseen suuntaan.

Tänään on Eestissä juhannusaatto, joten lippu saa liehua kaksi kokonaista yötä Suwenassa tänä vuonna.

Avainsanat: 

Kesäkaupunki Pärnu 23.6. - 27.6.

  • Posted on: 27 June 2009
  • By: Eve

Viihdyimme Pärnussa kokonaista kuusi päivää, johon mahtui Eestin juhannus, kesän lämpöisimmät aurinkopäivät, Väikeste Lõõtspillide Ühing 20-vuotis juhlakonsertti venesatamassa Jahi Klubilla sekä Hansa-päivät. Juhannuksena oli Andrusin äiti vieraanamme Suwenassa. Oli mukavaa viettää yhdessä aikaa kauniissa Pärnussa.
Villa Pärnussa
Pärnun kävelukatu
Lavalla esintyy Väikeste Lõõtspillide Ühing
Pärnu on erittäin viihtyisä ja rento 44000 asukkaan kaupunki Eestin lounaisosassa. Upea varpaissa soljuva hienohiekkainen lähes parin kilsan hiekkaranta on täynnä viihdykettä niin aikuisille kuin lapsillekin. Suomalaisia oli rannalla niin paljon, että välillä unohti, että sitä ollaan siirrytty naapurimaan rannikolle. Kaupungissa on useita vehreitä puistikoita ja bulevardeja, joita pitkin niin paikalliset kuin vierailijatkin kuljeskelevat iloisina ja rentoina. Yhtään tiukkapipoista hymytöntä ihmistä ei meitä vastaan Pärnussa tullut.

Kahviloita, baareja ja ravintoloita löytyi moneen makuun. Venesataman lähellä sijaitsevassa Bumerang ravintolassa nautimme jälleen tämän reissun huiput - vartaassa grillattua lohta, tonnikalaa ja katkarapuja herkullisine lisukkeineen. Hupaisaa oli istuskella patiolla syömässä, kun ravintolaan pörähti pari tyttöä mainosasuineen mönkijällä. Ravintoloitsijan luvalla tyttäret tarjoilivat jokaiselle ravintolassa olijalle mainostamansa juomamerkin snapsin, kun vain huikkasi kuuluvalla äänellä Jägermeister. No koko ravintolassa ei yhtään äänetöntä löytynyt. Siispä Pärnuun tullessanne muistakaa www.bumerang.ee, kun haluatte syödä hyvin.
Jägermeister tytöt tulossa mönkijällä
Hansa-päiviäkin pääsimme ihmettelemään. Vaikka sadetta hieman ripottelikin, ei se Hansa-vierailijoiden menoa hidastanut. Hansa markkinoilta löytyy monenmoista käsintehtyä. Sepät takoivat töitään. Vanhanajan tyyliin pukeutuneet myyjät möivät erilaisia tarve ja tarpeettomia juttuja. Entisajan tyyliin löytyi hevosia, sikoja, hanhia ja muita eläimiä, joita lapset innolla silittelivät. Keskiajan ja muinaisajan kylissä oli erilaisia asumuksia nuotioineen. Pääsi jopa ohraleipää itse paistelemaan kivellä. Ritarit esittelivät turnajaisissaan muhkeita haarniskojaan. Unohtamatta tietysti jousella ja jalkajousella ampumista.
Lapset  eläimiä katsomassa
Tulentekoa muinaiskylässä
Ruoanlaittoa keskiajalla
Ritarien miekkailua
Nyt kun entisaikaan on jälleen tutustuttu onkin hyvä irrottaa Suwenan köydet ja lähteä jatkamaan matkaa kohti matkamme eteläisintä pistettä Kihnun saarta.

Avainsanat: 

Kommentointi takaisin

  • Posted on: 1 July 2009
  • By: Eve

Andrus on nyt asentanut spam-torjuntamoduulin Mollom blogiimme, joten kommentointi toimii taas. Kirjoittaessasi kommenttia Mollom saattaa pyytää sinua ratkaisemaan kuvatekstin captchan, joten automaattiset botit eivät enää pääse roskaamaan.

Luemme kaikki kommentit innolla ja rutiiniksi onkin tullut tarkistaa päivittäin Suwenan kommentit ja nyt viimeinen viikko tuntui suorastaan oudolta, kun kommentointi oli poissa päältä.

Avainsanat: 

Kihnun saari 27.6. - 28.6.

  • Posted on: 1 July 2009
  • By: Eve

Lauantai iltana siirryimme lyhyen 23 merimailin matkan Kihnun saarelle, joka oli Suwenan tämän kesän eteläisin etappi. Andrus seuraili Pärnussa sopivaa lähtöhetkeä tutkalla, sillä synkkiä ukkospilviä alkoi kasaantua taivaanrantaan. Saavuimme Kihnuun kauniissa ilta-auringossa ja kevyessä tuulessa.
Ukkospilvi tutkakuvassa
Pärnun lahdelta löysimme myös mielenkiintoisen yksityiskohdan. Oheinen kuva on otettu Pärnun lahden kartasta. Koko lahti oli Neuvostoliiton aikaan raskaasti miinoitettu, joten kartta pani meidät vähän miettimään ajoreittiä.
Varoitus miinoista Pärnun lahdella
Kihnun satama oli avoin pohjois- ja koillistuulille ja meidän säkällä koko yön puhalsi melkomoinen koillistuuli, joten vietimme jälleen yön pesukoneessa. Aamulla heräsimme silmät sikkaralla ja lähdimme tutustumaan Kihnun saareen. Kihnu on pieni, retkeilyhenkinen saari. Harmi, että pyörävuokraamossa ei ollut tandem-pyörää, jotta olisimme voineet kiertää saarelle merkatun pyöräreitin. Reipas kävely oli kuitenkin mukavaa lämpimässä auringossa. Satamasta Kihnun keskustaan oli vain puolitoista kilsaa. Sunnuntai kävelyn kruunasimme jätskeillä ja lähdimme valmistautumaan seuraavaa Saaremaan etappia varten.
Suwena Kihnun satamassa
Näkymä Kihnun keskustassa

Avainsanat: 

Suwena merihädässä 28.6. - 2.7.

  • Posted on: 2 July 2009
  • By: Eve

Kaikki on tätä kirjoittaessamme nyt hyvin, mutta viime sunnuntai oli niin rankka kokemus, että pari päivää on mennyt asioita miettiessä. Sunnuntaina Suwena joutui merihätään. Meillä oli kuitenkin mukanamme paljon suojelusenkeleitä, sillä veneen palaminen oli pienestä kiinni.

Lähdimme Kihnusta kohti Saaremaan Roomassaaren satamaa. Matkaa oli vain 53 merimailia. Päivä oli aivan käsittämättömän lämmin ja tuuli lähes olematon, siispä ajelimme yläohjaamosta käsin nautiskellen kauniista sunnuntaista. Matka meni erinomaisen lokoisasti. Ajoimme toki pitkän liu'ussa, mutta lähes koko matkan nautiskelimme uppoamavauhdilla 8 solmun nopeudella ottaen aurinkoa. Olimme juuri ohittamassa Sandla Allirahun luodon ja matkaa oli jäljellä Roomassaaren satamaan enää 10 merimailia. Olimme juuri päättäneet, että ajamme myös loppumatkan ylhäältä ilta-auringossa viipyillen, kun härdelli alkoi seitsemältä.

Ensin moottorinkierroslukumittari alkoi laskea vauhdikkaasti ja sitten moottori sammui lähes saman tien. Andrus hyppäsi takakannelle ja aukaisi moottoritilan luukun. Sieltä syöksyi valtava paksu savupilvi ja täytti takakannen ja veneen sisätilat heti, koska meillä oli takakannen kuomu kiinni. Andrus tempaisi moottoritilan kannen heti kiinni, jotta tulen leimahdusvaara olisi pienempi. Andrus ryntäsi hakemaan palosammutinta ja Eve alkoi aukoa kuomuja, jotta voisimme hengittää. Epäselvää oli kuitenkin oliko moottoritilassa tuli irti parhaillaan.

Seuraavaksi Andrus sammutti sähköt pääkytkimistä ja samalla tajusimme sen, että emme enää saa apua VHF-puhelimella. Onneksemme olimme niin lähellä maata, että kännykkä toimi.

Seuraavaksi huomasimme, että Eestin meripelastuksen numeroa ei heti löytynytkään, kun oletimme sen olevan merikartassa kuten Suomen kartoissa. Onneksi Andrus oli tulostanut matkaamme varten Viron merenkulkulaitoksen julkaisemat kartat, joissa on suositeltavat reitit huviveneille Tallinnan, Haapsalun, Pärnun ja Suur Katel lahdella. Juuri näiden karttojen toiselta puolelta löytyi meripelastuksen puhelinnumero. Suosittelemme lämpimästi, että ko. kartat kannattaa tulostaa mukaan, mikäli liikkuu Eestin vesialueella www.vta.ee/atp/?id=1905

Andrus soitti hätäpuhelun ja samaan aikaan Eve selvitti 50 metrin keula-ankkurin köyden, joka tietenkin oli tosi solmussa.

Koska emme tienneet, onko moottoritilassa tulipalo, valmistauduimme siihen, että tuli leviää koko veneeseen. Lasikuituvene palaa erittäin nopeasti ja tällöin miehistöllä on vain muutama minuutti aikaa pelastautumiseen. Molemmilla pulssi löi enemmän kuin tässä iässä on sallittua. Siitä huolimatta näin jälkikäteen olemme sitä mieltä, että saimme tehtyä työjaon todella rivakasti ja kumpikin teki oikeita asioita.

Kun ankkuri oli alhaalla ja meripelastukseen oli ilmoitettu hädästämme, huomiomme siirtyi pelastautumisvälineisiin. Kummallakin oli toki paukkuliivit valmiiksi päällä ja lisäksi otimme esille toiset kelluntaliivit ja pelastusrenkaan. Lähimmälle luodolle oli matkaa puoli merimailia eli 900 metriä. Seuraavaksi Andrus alkoi irrottaa jollaa ja Eve hakemaan juuri pari päivää sitten uudelleen sijoitettuja jollan osia, jotka tietenkin kaikki olivat eri puolella venettä. Jollan penkki keulakajuutan alla, jalkapumppu sähköjohtojen säilytyskaapissa ja kokoontaitettavat airot takakannen köysikaapissa. No onneksi kaikki saatiin nopeasti esille, mutta vielä nopeamminhan ne olisivat olleet käsillä, jos tavarat olisivat olleet yhdessä paikassa. Tuli sitten tehtyä vuosikymmenen urheilusuoritus, kun jalkapumpulla pumppasimme jollan täyteen. Yllättävää oli huomata se, kuinka paljon jaksamista ja tahtoa löytyy, kun hätä on todella kädessä. Hätä oli sillä hetkellä käsittämättömän iso, koska selviytyminen ei ollut mitenkään itsestään selvyys ja odotimme koko ajan, milloin tuli pukkaa pohjan alta läpi.

Noin puolen tunnin kuluttua savuntulo moottorin ilmanottoaukoista väheni ja kohta lakkasi, joten hetkeä myöhemmin uskalsimme nostaa moottoritilan kantta. Kun avotulta ei näkynyt, Andrus kömpi taskulampun kanssa moottoritilaan tarkistamaan tilannetta ja sieltähän tulen tekemää jälkeä löytyikin. Sähkölaitteet näyttivät olevan kunnossa, uskalsimme kokeilla sähköjen kytkemistä ja ne toimivat normaalisti. Samalla palautui käyttöömme myös VHF-puhelin.

Rajavartiosto saapui paikalle RIB:llä pian tämän jälkeen. Suwena oli kuitenkin liian iso sen hinattavaksi ja he kutsuivat suuremman rajavartioston aluksen paikalle, jota jäimme odottamaan. Tässä vaiheessa tilanne alkoi olla ohi ja vasta siinä vaiheessa aloimme tajuta tilanteen kokonaisuudessaan ja voisiko sanoa, että tuli jälkitärinä päälle.

Rajavartioston laiva saapui noin kello 21.00 paikalle, jolloin Suwena siirrettiin hinaukseen. Suwenan köydet oli kiinnitettynä Roomassaaren satamassa noin puoli kaksitoista.
Suwena Eesti piirivalve laivan Valve hinauksessa
Haluamme kiittää Viron rajavartiostoa erittäin nopeasta, tehokkaasta ja ystävällisestä palvelusta ja siitä, että Suwena ja sen miehistö pääsi turvallisesti satamaan.

Tällä hetkellä vietämme aikaa täällä leppoisassa Kuressaaressa ja odotamme Volvon huoltomiestä, joka tulee torstaina Tallinnasta huoltamaan Suwenaa Göteborgista tilattujen varaosien kera. Oheisista kuvista näkyy, että moottorin kyljessä oleva DC-DC-yksikkö johtoineen oli palanut. On se ollut melkoinen voima, koska peltilaatikon pohjassa on kunnon reikä ja koko ympäristö on noessa. Meillä oli enemmän kuin onnea, ettei tuli lähtenyt leviämään. Ei voi muuta kuin olla todella onnellinen, että me olemme kumpikin ehjiä ja terveitä muutaman päivän järkytyksestä huolimatta. Samoin olemme todella iloisia, että Suwena kelluu rauhallisesti Roomassaaren satamassa odotellen varaosiaan.
Räjähtänyt laatikko moottorin kyljessä
Palaneet sähköjohdot

Avainsanat: 

Omakohtaisia huomioita meriturvallisuudesta

  • Posted on: 2 July 2009
  • By: Eve

Vaikka kursseja olemme käyneet ja innolla alan kirjallisuutta luettu, laittaa omakohtainen kokemus aina asiat erilailla arvojärjestykseen ja tässä vielä hieman mietteitämme tulevaisuuden varalle kaikille veneilijöille. Olemme halukkaita keskustelemaan tästä asiasta enemmänkin, siispä ottakaa toki yhteyttä.

Suwena on katsastettu 2-luokkaan ja varusteita on huollettu tunnollisesti. Siitä huolimatta huomasimme, että on tärkeää panostaa meriturvallisuuteen ja nopeaan toimintaan vielä enemmän.

VHF-puhelin toimii, kun on sähköä. Jouduimme katkaisemaan sähköt tulipalovaaran vuoksi, mutta sähkökatkos aluksessa on aina mahdollista, joten VHF ei välttämättä toimi ja kännykkä kantaa vain saaristossa - ei avomerellä. Aiommekin hankkia käsi-VHF-puhelimen, vaikka sen kantama on rajoitettu. Meidän hätätilanteessa se olisi varmasti riittänyt, sillä taivaanrannassa näkyi laiva.

Mikäli olette hankkimassa venettä, kannattaa rakennuttaa navigointi- ja kommunikointilaitteille omalla erillisellä akulla varmistettu sähköjärjestelmä, mikäli siihen on veneessä tilaa. Meidän veneessä ko. asialle ei ole valitettavasti tilaa.

Olemme harmitelleet, että jätimme sähköisen keula-ankkurin pois tehdasasennuksesta. Nyt olimme asiasta onnellisia, sillä ruisleivällä toimiva ankkuri saatiin ainakin laskettua alas tilanteessa, jossa ei sähkö ollut käytettävissä. Meillä on sähköllä toimiva peräankkuri ja keulassa käsiankkuri.

Veneessä eläminen on jatkuvaa palapelin uudelleen kasaamista, kun tavaroita sijoitellaan eri paikkoihin. Pitäisi kuitenkin muistaa, että hätätilanteessa pelastautumiseen tarvittavat tavarat pitää olla aina nopeasti käden ulottuvilla.

Meillä on kaksi palosammutinta: 2 ja 6 kg. Takakannen sivukaapissa on pienempi ja keskikajuutan kaapissa isompi. Andrus oli ensin ojentamassa kättä pienempää sammutinta kohti, kuitenkin tuli epäilys sen riittämättömyydestä. Siispä hän haki sisältä isomman sammuttimen. Sen irrottaminen vie muuten yllättävästi aikaa. Kannattaa harjoitella irrottamista, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Jopa kuuden kilon sammutin kädessä moottoritilanluukun vieressä alkoi epäilyttää, sillä onhan moottoritila lähes puolet Suwenan pituudesta. Olisimme halunneet Suwenaan automaattisen moottoritilan palosammuttimen, mutta sitä ei silloin ollut tarjolla. Mikäli olette hankkimassa automaattista sammutinta, huomioikaa, että siihen yhteyteen pitää kytkeä sammuttimen kanssa samaan aikaan laukeavat palopellit kaikkiin moottoritilan ilmanottoaukkoihin sekä toiminto, joka sammuttaa kaikki siellä olevat laitteet. Muutoinhan sammutuskaasu haihtuu saman tien tai tuli voi leimahtaa uudestaan rikkinäisestä laitteesta.

Suwenasta löytyy sekä Suomen että Eestin paperiset ja sähköiset merikartat. Erikseen emme selvittäneet Eestin meripelastuksen puhelinnumeroa, koska oletimme, että se löytyy myös paperikartasta kuten Suomessa. Eestin kartoissa numeroa ei kuitenkaan ollut. Siitä ehdotus Suomen Veneilyliitolle katsastussääntöihin. Nykyisessä katsastussäännössä lukee, että veneessä pitää olla mukana kartat koko purjehdusalueelle. Voisiko tämä ollakin, että kartat ja meripelastustiedot koko purjehdusalueelle.

Juttelimme Roomassaaren satamassa suomalaisen myös meripelastuksessa mukana olevan purjehtijan kanssa. Kerroimme hänelle hämmästelystämme, että kartoissa ei ollut meripelastusnumeroa ja hän antoi hyvän vinkin. Jos kännykkä kantaa, voi toki soittaa suoraan Suomen meripelastukseen (puhelin: +358 204 1000), jolloin he hälyyttävät ulkomaisen meripelastuksen. Toki se vie enemmän aikaa, mutta jos on todella hätätilanne, eikä paikallista yhteyttä löydä, voi homman hoitaa näinkin.

Avainsanat: 

Kuressaare 2.7. - 5.7.

  • Posted on: 5 July 2009
  • By: Eve

Suwena on jälleen täydessä iskussa. Torstaina huoltomies asensi upouudet DC-DC-yksikön, sähköjohtosarjan ja starttimoottorin. Kävimme huollon päälle pienellä koeajolla, jolla varmistettiin moottorin toimivuus. Suuri kivi tipahti sydämeltä, kun Suwena on jälleen kunnossa.
Suwena puunattuna Roomassaren satamassa
Suwenan kunniaksi päätimme puunata sen paraatikuntoon niin sisältä kuin ulkoakin. Hyppäsin Suwenan seuraksi veteen pesemään myös vesirajan ja siitä ylöspäin puhdistuksemme tuloksena Suwena suorastaan kiilsi.

Sunnuntain tapahtumien jälkeen päätimme sijoittaa jollan uudestaan siten, että se on aina käytettävissä ja helposti käsillä. Paikkoja veneessämme jollalle on tosi vähän. Kokeilimme jollaa erilailla ja parhaaksi sijoituspaikaksi ja kiinnittämistavaksi totesimme uimatason, jonne jolla kiinnitettiin pystyasentoon.
Jolla uimatasolla
Kuressaaren kaupunki osoittautui todella viihtyisäksi ja leppoisaksi paikaksi. Vietimme täällä yhteensä 8 yötä ja tarkoitus on jatkaa huomenna maanantaina matkaa eteenpäin. Saaremaalla on n. 36000 asukasta, joista n. 15000 asuu Kuressaaren kaupungissa. Paikalliset ihmiset ovat tosi mukavia ja iloisia. Turismi ei ole onneksi pilannut tätä paikkaa.
Kuressaaren keskusta
Roomassaaren satama on toinen venesatamista Kuressaaressa. Satamasta on noin 5 kilometriä keskustaan. Näppäräksi liikkumistavaksi osoittautui vuokraamamme tandem-pyörä. Pyöräileminen näyttää olevan suosittu liikkumistapa saarella. Toki pääsimme testaamaan sekä bussi- että taksiliikennettä, jotka kummatkin sujuivat jouhevasti.

Roomassaaren satama on kauppasatama, jonka perältä löytyy omalla aallonmurtajalla erotettu veneseuran satama. Seuransatamassa on myös Eesti piirivalven eli rajavartioston alusten ja luotsin venepaikat. Satamasta löytyy monipuoliset palvelut ja ravintola. Suihku- ja WC-tilat ovat erittäin siistit. Ehkä jopa siisteimmät, mitä tällä matkalla satamissa on ollut. Täältä löytyy myös useita yrityksiä, mikäli on tarvis teettää veneelle huoltoja.
Venenosturi Roomassaren satamassa
Kuressaaren toinen satama on ihan kaupungin ydinkeskustassa. Matalien vesien vuoksi sinne ajetaan ruopattua väylää pitkin. Satamassa näytti olevan vierasveneinä niin moottori- kuin purjeveneitä. Keskustan sataman vieressä on useita hotelleja, kylpylöitä, uimaranta ja tietysti Kuressaaren linnoitus sekä kaupungin normaalit keskustan palvelut. Kävimme pyöräilemässä keskustan satamassa. ME kuitenkin pidämme enemmän Roomassaaren satamasta, koska satamassa toimii aktiivinen venekerho. Kaikenlaista tapahtuu koko ajan ja satamassa viihtyy myös paikalliset ihmiset.

Kuressaaressa oli 3.-5. heinäkuuta Lossipäevat. Loss on upea 1300-luvulla rakennettu linnoitus ihan Kuressaaren keskustassa. Linna on kohdannut useita sotia ja ollut myös piispan asuntona. Tapahtuman kunniaksi järjestettiin historiallinen kulkue. Samoin linnassa oli monenlaista ohjelmaa: musiikki- ja tanssiesityksiä sekä keskiaikaisia käsityö- ja taistelunäytöksiä. Pääsimme myös tutustumaan katapultin toimintaan. Yksi kauheimmista esillä olevista vekottimista oli kirkon käyttämä jalkapuu, johon joutui esimerkiksi, mikäli oli kiroillut tai jättänyt menemättä sunnuntaina kirkkoon.
Kuressaaren linnoituksen linnan sisäportti
Linnapäivien kulkue
Katapultti
Kartanoita Kuressaaren linnoituksen vallihaudan saarella
Linna on saneerattu upeaksi museoksi. Sieltä löytyi paljon esineitä, dokumentteja ja monenmoisia historiaa erinomaisesti esittäviä asioita, joten todella pääsimme kokemaan palasen historiaa.

Linna on todella sokkeloinen ja vain osa siitä on avattu turisteille. Tuli todella merkillinen olo, kun kiipeilimme kapeita kierrekiviportaita ylös ja alas. Osa portaikoista johti seuraavaan kerrokseen, mutta osa niistä ohitti välikerroksia suvereenisti, joten portaikkosokkeloa riitti runsaasti. Löysimme myös portaat, jotka päättyivät kiviseinään. Mahtoiko olla salaoven paikka?
On sitten portaikoissa sukkuloineet ritarit taistellen tunkeutujia vastaan tai kirkonmiehet toimitellen uskonaskareitaan tai vaikkapa herrahenkilö pyrkinyt linnaneidon luokse, on se todella ollut erilaista elämää tällaisessa linnassa kuin meidän nykyajan asunnoissamme.
Portaikko Kuressaaren linnassa

Saaremaalle jäi vielä monia nähtävyyksiä odottamaan meidän seuraavaa kertaa, sillä saari oli meille erittäin positiivinen kokemus ja haluamme palata tänne vielä uudestaan. Tästä matkamme jatkuu maanantaina Haapsaluun.

Avainsanat: 

Sivut