Kohti Eestiä '09

Eesti-rundi päättyi Haapsaluun 6.7. - 8.7.

  • Posted on: 8 July 2009
  • By: Eve

Matka Haapsaluun moottorintoiminnan jännittämisestä huolimatta oli täysin yllätyksetön, joka tässä tapauksessa on positiivinen asia. Laituriin tulo oli sitten eri juttu, sillä satama oli tupaten täynnä ja saavuimme kolmen muun veneen kanssa samanaikaisesti satama-altaaseen.
Haapsalun siluetti
Asiaa ei helpottanut yhtään se, että kaksi vierekkäistä satamaa ovat tukkanuottasilla oikeudessa saakka parhaillaan ja tekevät toisilleen kiusaa. Ensin jokaisen veneen täytyy ajaa Grand Holm Marinaan ja halutessaan jatkaa Veskiviigin satamaan tulisi ajaa Grand Holm Marinan ohi kapeaa väylää pitkin. Grand Holm marinalaiset ovat laittaneet väylälle kyltin Danger, jotta ihmiset eivät menisi toiseen satamaan. Hupaisaa on samalla se, että naapurin kiusaksi laitettu Danger kyltti estää myös omaan satamaan tulijoita kiinnittäytymästä heidän omaan ulkolaituriin.

No siinähän sitä jokainen ihmetteli, minne kiinnittäydytään ja minne saa / voi mennä. Lopulta kaikille löytyi paikat ja lähdimme maksamaan satamamaksua. Oikeusjutun vuoksi molemmilta satamilta on kielletty venepaikkamaksujen periminen. He saavat kuitenkin laskuttaa palveluista. Siispä sähkö maksoi 5 €, suihku/vessa 5 € ja vesi 5 €. Jälkimmäiseen kyllä tarvittiin oma letku, joka on aivan ennen kuulumatonta näillä leveyspiireillä.

Haapsaluun johtaa todella kapea väylä. Satamaan pyrkijän, erityisesti purjeveneilijän, kannattaa tarkistaa soittamalla sataman syväys ja olla väylillä tarkkana. Esimerkiksi saksalainen purjevene Zarzura jäi matkalla Haapsaluun pohjasta kiinni ja heidän syväys oli 1,85 m. Samoin meidän kaksi erillistä kaikuluotainta näyttivät eri lukuja. Lähempänä väylän keskiosaa oleva kaikuluotain näytti 1.9 metriä, kun taas lähempänä laitaa oleva kaikuluotain näytti samanaikaisesti vain 1.4 m ja olimme kuitenkin keskellä väylää. Huomasimme myös, että Veskiviigin satamassa on pienempi syväys, sillä sinne pääsivät vain moottoriveneet ja pienemmät purjeveneet.

Satama-alue ei muutenkaan ollut viihtyisä, sillä ympärillä on vain vanhoja tehdasrakennuksia. Samoin myös Grand Holm Marina on aidattu teräsaidalla, joka antoi satamalle omituisen fiiliksen. Ohessa kuvat molemmista satamista, joten päättäkää itse, missä haluatte olla. Me jouduimme Grand Holmiin, mutta mikäli ikinä palaamme Haapsaluun, menemme ehdottomasti Veskiviigiin danger kyltistä huolimatta. Veskiviigissä oli myös asiakaspalvelu kohdallaan ja samoin siellä näytti käyvän ruokailemassa myös paikallisia.
Grand Holm Marina kuvattuna Veskiviigin satamasta
Veskiviigin laituri
Grand Holm Marina satamarakennus ja ravintola
Veskiviigin satamarakennus ja ravintola
Kävimme kävelyllä kaupungin keskustassa. Hämmästelimme kaupungin ränsistynyttä ulkoasua, hylättyjä taloja rikkinäisine ikkunoineen ja muutenkin ihmisten hymyttömyyttä. Haapsalu tuntui kuin olisimme astuneet aivan eri maahan kuin aiemmat Eestin satamakaupungit. Emme suosittele Haapsalua pidemmäksi pysähdyssatamaksi. Jos suinkin teillä on aikaa ja mahdollisuuksia niin jatkakaa ihmeessä Saaremaalle ja Etelä-Eestiin.

Kävimme Eestissä Dirhamissa, Pärnussa, Kihnussa, Kuressaaressa/Roomassaaressa ja Haapsalussa. Ehdoton ykkönen oli Kuressaare. Siellä on sopivasti katsomista, tekemistä ja mahdollisuuksia nauttia omasta vapaasta ajasta viihtyisissä satamissa. Pärnu on meidän kakkonen, sillä sen upeat rannat, vehreät puistoalueet, kylpylät ja ihastuttavat pikku ravintolat ovat todella viehättäviä. Haapsalun ränkkäsimme ehdottomasti pohjimmaiseksi, joka tuntuu pettymykseltä, sillä odotimme siltä paljon. Kaikki satamat olivat erittäin turvallisia ja niistä löytyi aina riittävästi palveluja. Mieleenpainuvimpana meille jäi satamien sähäkkä toiminta vieraslippujen kanssa. Kun satamaan saapui uuden kansalaisuuden vene, vieraslippu nousi salkoon välittömästi. Toki lippu myös laskettiin näpsäkästi, kun vierasvene oli jatkanut matkaansa. Toinen tärkeä huomio oli ihmisten iloisuus ja rentous varsinkin meidän kahdessa suosikkipaikassa. Meillä jäi vielä paljon Eestin satamia näkemättä, joten saatamme löytää itsemme sieltä toistekin.

Nyt jatkuu Suomi-kierros jälleen kohti pohjoista. Suwena ylitti tänään Suomenlahden leppoisilla sivumyötäisillä aalloilla. Tuulta oli 6 m/s. Pääsimme jälleen tekemään Suwenalla historiaa, sillä tähän mennessä syvin syvyys oli 113 m Suomenlahdella.

Kyllä merellä on monet kasvot jopa samalla matkalla. Kun olimme keskellä Suomenlahtea syvimmissä paikoissa, olivat aallot noin metrisiä, mutta aallot olivat loivia ja leppoisia. Hangon edustalla noin 20 metrin syvyisessä vedessä samaiset aallot olivat hyvin jyrkkiä ja keinuttivat venettä.

Näimme uudenlaisen venevaelluksen saavuttuamme Suomen saaristoon. Välillä Hanko Kasnäs veneitä kulki jonossa kuin autoja moottoritiellä. Parhaimmillaan näköpiirissämme oli Suwenan edessä 15 venettä ja takana toinen samanmoinen. Kyllä huomaa, että lomakausi on alkanut meidän Eestissä pyörähtäessämme.
Venevaellus Hangosta länteen johtavalla väylällä

Nyt Suwena on Kasnäsin satamassa odottelemassa ensi yön kovaa tuulta. Ennuste lupaa 17 m/s ja meillä on köydet tukevasti kiinni.

Avainsanat: 

Veden valta 8.7. - 13.7.

  • Posted on: 15 July 2009
  • By: Eve

Kasnäsissä oli tarkoitus viettää yksi välipäivä ennen matkan jatkamista. Olimmehan jo myöhässä viikon aikataulusta tulipalon vuoksi, mutta toisin kävi.
Suwena Kasnäsin satamassa ennen myrskyä
Andrus puhelimessa iltaviileässä
Keskiviikko ilta oli lähes tuuleton ja rauhallinen. Tuulen ennustettiin nousevan jo yön aikana, mutta yön saimme viettää rauhallisesti. Torstai-iltapäivänä tuuli alkoi nousta noin 14 m/s ja kääntyi etelään. Olimme parinkymmenen muun veneen kanssa Kasnäsin ulkolaiturissa, koska satama oli sisäpuolelta vieraspaikoiltaan täyteen tungettu. Jokainen ulkolaiturilainen värkkäsi köysien kanssa jatkuvasti. Jokaisessa poijussa oli vähintään kaksi venettä. Mekin jaoimme purjevene Krissen kanssa poijun, jossa olimme molemmat kahdella peräköydellä kiinni. Niitä sitten kiristeltiin ja löysättiin niin, että molemmat veneet keinuivat nätisti jokaisen aallon mukaan nykimättä mistään köydestä. Samasta syystä myös keulaköydet päästimme riittävän pitkiksi, jotta keinuminen oli mahdollista. Laiturissa oli myös muutama purjevene, jotka kiristivät keulaköydet liian lyhyiksi ja illan mittaan neljästä purjeveneestä rikkoutui keula, kun ne hakkautuivat laituriin.

Kyllä huomasimme, mikä etu on vinsseistä, sillä naapuri kiristeli näppärästi köydet vinssillä, kun me käsivoimin tuulta vastaan voimistellen saimme köydet kuntoon. Nyt emme enää hämmästele, miksi Trader moottoriveneissä on vinssit peräkannella.

Illan mittaan tuuli voimistui ja se kääntyi etelään. Huoli veneistä kasvoi jokaisella. Keskustelimme laiturimme muiden veneilijöiden kanssa tavoista, miten kukanenkin pääsisi lähtemään. Veneet olivat sen verran lähekkäin yhteisissä poijuissa ja poijuköysiä oli kaksinkertainen määrä verrattuna tavalliseen. Päätimme turvallisuussyistä, että emme lähde siirtämään suurella tuulipinta-alalla olevaa Suwenaa, jotta emme aja poijuun ja ajaudu sen jälkeen muiden veneiden päälle.

Tuuli voimistui koko ajan ja meidän tuulimittari näytti puuskissa 18 m/s. Rajavartiosto hinasi vaurioituneita purjeveneitä irti laiturista. Yhdestä purjeveneestä katkesi köydet. Yksi poiju, jossa oli pari venettä kiinni, siirtyi paikaltaan. Yhdellä purjeveneellä repesi rullattuna oleva rullagenoa auki ja sen jälkeen tuuli repi purjeen rikki. Lapsia pelotti ja monet perheet siirtyivät Kasnäsin hotelliin yöksi ja jättivät veneen joko yksin tai perheen miehen valvontaan. Me päätimme pysyä Suwenan luona.
Illasta muodostui tapahtumarikas. Ensin moottori ei käynnistynyt, kun riskeistä huolimatta olimme päättäneet siirtää veneen. Sen jälkeen pilssistä löytyi vettä. Moottoritilassa vettä oli vähän, koska siellä oli toimiva automaattinen pilssipumppu. Suwena on osastoitu kahteen osastoon ja keulassa käydessämme hämmästykseksemme lattian alta kuului loisketta. Andrus avasi lattialuukun ja huomasimme, että koko keula on paria senttiä vaille lattian pintaa täynnä vettä. Silloin iski hätä. Vielä toimimattoman moottorin kanssa voi laiturissa olla ja odotella tuulen laantuvan, mutta uppoavassa veneessä ei ole kiva olla. Andrus löysi vuotokohdan, joka on ankkuriketjun läpivienti uimatasolla.
Ankkuriketjun reiästä tulee vesi
Andrus tukki sen tiskirätillä ja veden tulo lakkasi. Tyhjensimme venettä vedestä käsipelillä, mutta meidän keinoilla emme saaneet mitään näkyvää aikaiseksi. Aamuyöstä yritimme nukkua, mutta uni ei tullut silmään, kun vesi loiskui korvan juuressa. Puoli neljältä lähdimme pois Suwenasta ja menimme nukkumaan sataman saunaan.
Vettä keulaosastossa
Perjantaina saimme jälleen Volvo huollon veneeseen, jolloin selvisi, että vettä oli mäntien päällä. Moottori kuivattiin ja se lähti jälleen hyrisemään entiseen tapaan, jonka jälkeen pääsimme siirtämään Suwenan sisälaituriin. Seuraavat päivät menivät tyhjentäessä Suwenaa vedestä ja kuivatellessamme venettä.

Sekä sisä- että ulkolaiturissa olleiden veneilijöiden kanssa ihmettelimme sataman toimintaa. Satamassa sisäpuolella oli runsaasti tyhjiä paikallisille veneille varattuja paikkoja, joihin vierasveneet eivät saaneet mennä edes suojaan. Samoin kauppa- ja tankkauslaituriin olisi mahtunut useita veneitä rinnakkain, jolloin ulkolaiturin veneet oltaisi voitu siirtää parempaan suojaan. Monet eri satamissa vastaavissa olosuhteissa olleet veneilijät kertoivat, kuinka satamakapteenit ovat siirrättäneet veneitä, jotta vahingoilta vältyttäisiin. Luulisi, että satamahenkilökunnalla on paras käsitys eri tuulensuunnilla eri laitureissa vallitsevista olosuhteista; satamamaksu kyllä heille kelpasi.

Maanantaina Suwena jatkoi matkaa Nauvoon. Matka Kasnäsistä Nauvoon on n. 30 merimailin siirtymä. Nauvossa Suwena sai vieraakseen Even vanhemmat ja Aatun. Nauvossa aiomme keskittyä vain viettämään aikaa näiden parin rankan koettelemuksen jälkeen ja tarkoitus on jatkaa matkaa Nauvon jälkeen Naantaliin.

Avainsanat: 

Nauvosta Naantaliin 13.7. - 17.7.

  • Posted on: 20 July 2009
  • By: Eve

Maanantai-iltana viikko sitten saavuimme Nauvoon ja laiturilla oli iloisesti vastassa Even äiti ja isä sekä häntäänsä heiluttava Aatu. Nauvossa olimme tällä reissulla jo toista kertaa ja nyt Nauvo näytti toiset kasvonsa. Auringossa rentoutuvat ja monenmoista puuhaavat aikuiset sekä niin maalla kuin vedessä leikkivät lapset nauttivat täysin palkein kesästä. Satama oli tupaten täynnä veneitä ja Kerttu ja Heikki saivat asuntoautolleen myös paikan ihan veneiden kupeesta.

Oli myös ilo käydä ruokakaupassa, jossa tuoretta tavaraa oli tarjolla runsain mitoin. Nauvossa onkin jo ihan eri juttu pitää hyvin varustettua ruokakauppaa verrattuna moneen pieneen saareen, sillä talvella Nauvossa asuu 1500 ihmistä, kun taas kesällä asukkeja on jo 15000 kaikilla muilla turisteilla vielä höystettynä.

Vietimme Nauvossa pari päivää kunnolla rentoutuen, hyvästä seurasta ja ruoasta nauttien. Vielä keskiviikko aamuna ennen matkanjatkamista, kävimme porukalla paistattamassa päivää ja kiertämässä Suwenalla lähi saaristossa. Pääsivät äippä ja iskä näkemään palasen Saaristomerta mereltä käsin.

Helteisenä keskiviikkoiltapäivänä Suwena jatkoi matkaansa Naantaliin. Ajoimme rauhallista uppoamavauhtia nauttiaksemme saaristosta. Ohitimme Kultarannan ja saavuimme Naantalin väkeä pursuavaan satamaan. Olikin jälleen uusi kokemus kiinnittäytymisen jälkeen astua maihin suoraan rantaboulevardille, joka todella oli täynnä niin suomalaisia kuin muitakin EU-kotimaamme vieraita kuten myös aasialaisia Muumimaailmaan pyrkijöitä. Naantali ei yllättänyt meitä ruokaelämyksillään. Ehkä siellä turistit ovat liian itsestään selvyys.
Suwena Naantalin satamassa
Hauska yksityiskohta oli pienveneille rakennettu venelaituri, johon pääsi näppärän sillan ali omaan sisäaltaaseen. Kuten kuvasta huomaa, Suwena jäi rannalle ruikuttamaan korkeuden vuoksi.
Naantalin pienvenesatama
No löysimme ainakin matkan likaisimman sataman, sillä parin päivän stopin jälkeen Suwena oli mustahelmainen kaunotar.
Mustahelmainen kaunotar
Suwena joutui nauttimaan ylhäisestä yksinäisyydestään torstain, sillä pyörähdimme vuokra-autolla Helsingissä katsomassa, että osasiko Britney tanssia. Hän nimittäin oli laulamisen melkein unohtanut. Vain mutamassa biisissä pääsimme kuulemaan rouvan aitoa ääntä. Konsertti ja sirkusesitykset olivat toki tosi hienoja. No eiköhän rouva Madonna laita taas paremmaksi elokuussa!

Vuokrasimme auton Turusta, joten meille tuli sopivasti mahdollisuus käydä niin Turun kuin Hesankin veneliikkeissä. Hesassa kävimme Maritimilla Lauttasaaressa. Liike oli suhteellisen suuri ja tavarat oli laitettu esille aika löysästi. Perjantaina kävimme sitten Turussa niin Meredinillä kuin Nautikulmassa. Uskomatonta on se, että niin Maritim kuin Meredin perivät asiakkaaltaan tuotekuvastosta maksun. Möisivät varmasti paljon enemmän, jos asiakkaat saisivat kotonakin tehdä sohvaostoksia. Veneisiin liittyy niin paljon pientä teknistä sälää, että ne vaativat ihan toisella tavalla aikaa kuin jokin perinteinen katalogimyynti. Meredin oli tupaten täynnä tavaraa suhteellisen pienessä tilassa. Nautikulma oli ehdottomasti näistä kolmesta siistein ja järjestelmällisin sekä hyvin esillepano hoidettu. Oli myös mielenkiintoista huomata, että jokaisessa liikkeessä oli esillä myös eri tavaroita, joita toisista ei löytynyt. Jokaisesta liikkeestä tarttui meille käteen kuitenkin jotain tärkeää tai vähemmän tärkeää. Hupaisana ostoksena voisi mainita meripyykkipojat. Pudoteltuani muutamia pyykkipoikia jo mereen, tulipahan hankittua ainakin meripyykkipojat. Niissä on lisäksi lisä lenkit reelinkien ympärille laitettaviksi tai ne ovat sen verran suuria, että pyykkipojan voi laittaa vaatteeseen reelingin kohdalta.

Perjantaina Naantalista lähtiessämme pyörähdimme ihailemassa Suwenan isosiskoa Turun telakalla. Nuo upeat Suomessa valmistetut yli 300-metriset risteilyalukset ovat valloittaneet maailmaa jo pitkään ja tuhannet ihmiset ovat päässeet nauttimaan luksusristeilyistä eri puolella maapalloamme.
Höyrylaiva Ukko-Pekan perässä kohti Airistoa
Suwenan isosisko

Avainsanat: 

Mobiililaajakaista

  • Posted on: 21 July 2009
  • By: Andrus

Kesä on meillä ollut todella täynnä yllätyksiä. Yksi näistä yllätyksistä on ollut mobiililaajakaistan toimimattomuus. Keväällä hankittiin JoikuSpot ohjelma kännykkään, jolloin kännykästä tuli WLAN tukiasema. Näin me molemmat pääsemme samanaikaisesti käyttämään langatonta verkkoa kannettavillamme. Homma toimi erinomaisesti Oulussa, kun sen toimivuutta testattiin. Olihan verkontoiminta meille tärkeää, jotta voisimme työskennellä ja blogittaa. Todellisuus näytti aivan toiselta täällä matkalla.

Operaattorit kyllä lupaavat höölisti 3G-palvelua lähes koko Suomen alueelle. Meidän matkalla 3G on ollut tarjolla vain muutamissa suurimmissa kaupungeissa. Kun 3G on ollut tarjolla, olemme olleet sellaisessa satamassa, jossa on yli 100 venettä tai heti rannalla on ollut suuri leirintäalue. Operaattorit eivät ole kuitenkaan huomioineet verkonrakentamisessa, että yhdelle tukiasemalle tulee tällainen käyttäjäkuorma. Kaistaa käytetään niin puheluihin, tekstailuihin kuin monenmoiseen datakäyttöön tänä päivänä, joten pienistä lapsista lähtien verkossa on paljon poppoota.

Olemme huomanneet, että vain öiseen aikaan kaistaa voisi olla sen verran tarjolla, että saa mailitkin ladattua. Päivällä mailien haku saattaa kestää parikin tuntia tai sitten ei toimi ollenkaan.

Olemme käyttäneet puhelinta siten, että 3G verkko on kytketty pois päältä, jolloin puhelin käyttää EDGE / GPRS -verkkoa, joka on hitaampi kuin 3G, mutta bitti kuitenkin kulkee. Entisenä matkapuhelininsinöörinä ihmettelen kuitenkin, että EDGE verkkokaan ei ole aina käytössä, joten liikenne on todella hidasta. Tässä olisi kyllä operaattoreilla tarkistuksenpaikka, miten verkot toimivat keskustan ulkopuolella.

Olemme pyrkineet käyttämään myös satamien WLAN palveluja, mutta usein ne toimivat vain satamarakennuksissa tai ei ollenkaan. Esimerkiksi olemme parhaillaan Rauman Poroholman satamassa, jossa on hyvä WLAN kentänvoimakkuus, mutta satamanyhteys ei toimi ja meidän oma on super hidas GPRS yhteys.

Työskenteleminen on ollut tosi tuskaa, sillä emme näillä yhteyksillä ole esimerkiksi päässeet käsiksi työpaikan VPN yhteyteen. Mikäli ensi kesänä aiomme seikkailla Suwenalla pidempään, on ehdottomasti meillä oltava paremmat nettiyhteydet. Harkittavana on langattomanverkonvahvistin tai jokin buusteri, mutta näitäpäs ehtii plänäillä sitten talven aikana.

Avainsanat: 

Ankkurissa Varsalahdella 17.7. - 18.7.

  • Posted on: 21 July 2009
  • By: Eve

Perjantain illan kauniissa auringonpaisteessa Suwena matkasi Naantalista Airistoa pitkin tavoitteena Pähkinäisen satama. Airistolla oli huomattavan paljon laivaliikennettä veneliikenteen lisäksi. Matkasimme myös hetken verran rinnakkain Britneyn keikkabusseja kuljettavan Finnsailor laivan kanssa. Toki näimme runsaasti muitakin laivoja kuten tutut Turku-Tukholma risteilylaivat. Näin vilkasta laivaliikennettä ei Oulun Oritkarin satamaan liikennöikään.
Silja Line Airistolla
Viking Line ja SeaWind Line Airistolla
Saavuimme Pähkinäisen edustalle rauhaisaan laguuniin vähän ennen kahdeksaa. Niin kuin arvata saattoi, loma aikana kaikki paikat olivat täynnä veneitä. Päätimme siirtyä laguunin toiseen päähän Varsalahteen ankkuriin.

Ankkurointikokemuksemme on vielä sen verran vähäistä, että paikan valinta vei hetken. Ankkurissa oli viisi muuta venettä ja halusimme ankkuroida turvallisesti huomioiden, että Suwena mahtuu liikkumaan ankkurissa. Vedensyvyys ankkuripaikalla oli 5 metriä ja hetken verran meiltä vei aikaa säätää ankkuriköysi sopivan mittaiseksi. Lopulta päädyimme, että n. 20 metriä tuntui sopivalta, koska ennustettu tuuli oli heikko. Minimihän on, että ankkuriköyttä tulee olla vähintään 3 - 4 -kertainen määrä syvyyteen nähden kevyessä tuulessa. Ankkuriköyden säädön jälkeen Suwena asettui kauniisti muiden ankkuroitujen veneiden rinnalle.
Suwena ankkurissa Varsalahdella
Yö oli nautinnollisen rauhallinen ja heräsimme kauniiseen aamuun täynnä virtaa. Aamukahvien jälkeen Eve suuntasi aamu-uinnille ja halusimme poistaa Suwenasta ikävät mustat Naantalin helmat. Ensin Eve jynssäsi vesirajaa uiden ja sen jälkeen Andrus jatkoi jynssäämistä vielä jollasta käsin, sillä töhnä oli tosi tiukassa. Puuhailtuamme veneellä kävimme soutelemassa jollalla myös rantakallioilla. Päivä oli todella lämmin ja iho alkoi jo puolen päivän jälkeen punoittaa.
Eve uimassa Varsalahdella
Nautittuamme lounaan aloimme suunnitella matkan jatkamista kohti Raumaa. Keula-ankkuria nostaessamme saimme mukaamme ankkurin täydeltä savea, joka ei edes huljuttamalla irronnut. Onneksi tuulta ei ollut ja virta oli lähes olematon, joten ehdimme puhdistaa ankkurin ikävästä savilöllöstä. Meillä kun ei ole ankkurinpesintä. Jälleen naureskelimme, että Suwena on vähintään metrin liian lyhyt.

Avainsanat: 

Tuuma vett köli all 18.7. - 22.7.

  • Posted on: 21 July 2009
  • By: Eve

Tuntuipas ihanalta, että saimme jatkaa hellesäästä nautiskelua, kun tälle kesälle matalapaineita on riittänyt liiankin kanssa. Matkasimme lauantaina Varsalahdelta kohti Raumaa mukavaa lillutteluvauhtia yläohjaamosta ohjaten ja aurinkoa palvoen, vaikka selät saivatkin aamusella liikaa arskaa. T-paidat ja hellehatut kaivettiin esiin ja jatkoimme päättäväisesti aurinkokylvyistä nauttimista. Matkavauhtimme jäi sen verran rauhalliseksi, että päätimme poikkeavamme Uudessakaupungissa. Onhan päivä sunnuntainakin.
Suwena Uudenkaupungin satamassa
Turun saariston jälkeen alkoi Länsi-Suomen kivikkoiset rannat. Mutkittelimme kivien, luotojen ja saarien lomitse ja Uudenkaupungin satamaan saavuimme noin ilta kymmeneltä. Satama oli jälleen lähes täynnä ja pääsimme juuri ja juuri kahden purjeveneen väliin tyhjään poijupaikkaan keula kohti laituria. Kello oli jo sen verran, että satamatoimisto oli juuri sulkeutunut, mutta pääsimme takaoven kautta vielä hoitamaan satamamaksun. Myöhäisestä ajankohdasta huolimatta saimme tämän reissun parhaan asiakaspalvelun. Ilman pyytelemättä respantyttö selosti satamapalvelut, ympäristön systeemit, antoi oikein Uudenkaupungin esitepaketin ja jopa kertoi, moneltako aamulla he ovat jälleen palvelemassa, mikäli kysyttävää syntyy. Palvelu oli aitoa ja reipasta ja siitä jäi hyvä mieli, kun niin monenlaista höpinää tämän reissun aikana on satamissa saatu kuulla.

Suwenan vierellä yöpyi purjevene Alviina. Kimmon ja Annin kanssa vietimme pitkät tovit rupatellen. Löytyi jälleen samanhenkisiä ihmisiä, joiden seurassa todella viihtyi. Olimme aamulla sen verran unisia, että naapurit olivat ehtineet Uudenkaupungin rientoihin, joten jäi harmittamaan, kun emme päässeet hyvästelemään heitä. Toivottavasti Suwenan ja Alviinan matkat vielä joskus kohtaavat.

Uusikaupunki jäi meille tällä kertaa vain sataman osalta tutuksi, mutta palaamme sinne toiste, sillä halusimme jatkaa matkaamme Raumalle, jonne lauantain alkuperäinen määränpäämme oli.

Rauman edusta se vasta kivinen ja kapeaväyläinen oli. Väylät oli kuitenkin merkitty hyvin. Aioimme jäädä Syväraumanlahden satamaan, jossa tankkasimme Suwenan, mutta saimme kuulla satamassa, että se on enimmäkseen tarkoitettu päiväpysähdyksiä varten. Eihän siellä ollut kuin yksi sähkötolppa ja sekin varattuna. Siispä päätimme mennä Poroholman satamaan. Poroholman satamasta kuulimme matkan varrella huhuja kalliista satamamaksusta. No maksu itsessään ei ollut kuin 15 € + sähkö 5 €. Nämä ovat verrattavissa Etelä-Suomen muihin satamiin. Hämmästyksen aiheutti se, että satamamaksu ei sisältänytkään vessa, suihku ja saunatilojen käyttöä. NE maksoivat 4,5 € henkilöltä. Meillä on erinomainen suihku- ja vessatila veneessä ja olimme sopivasti tyhjentäneet septin ja täyttäneet vesitankin, joten meille Poroholman erikoishinnoittelu ei tuottanut ongelmia. Voi kuitenkin kuvitella, että sataman rinnalla sijaitsevan leirintäalueen vaunuperheille ei hinnoittelu ollut mukava uutinen.
Suwena Rauman Poroholman satamassa
Löysimme jälleen kulinaristisen helmen Raumalta. Kävimme jopa kahtena iltana nauttimassa järkyttävän hyvää ruokaa ravintolassa Wanhan Rauman Kellari. Kyllä Oulun ravintola Pannu sai kovan haastajan. Terveisiä Sari-Helenalle.

Suwena löysi sisarveneen Raumalta. Toinen Skorgenes vene Quutto III pitää Raumaa kotisatamanaan. Oli erittäin miellyttävää tavata Quutton miehistö Juhani ja Anja ja vertailla pieniä valitsemiamme eroja veneisiimme. Veneet ovat suurin piirtein samanlaiset paitsi, että Quutto on vajaan metrin pidempi, joten heillä oli isompi takakansi ja kiinteät kalusteet siellä. Samoin olimme valinneet hieman erilaiset keulakajuutta layoutit, mutta molemmat ovat todella toimivia ratkaisuja. Skorgenes veneitä on Suomessa vain muutamia, siksi olikin mukavaa päästä vertailemaan ajo-ominaisuuksia toisen samanmerkkisen veneen omistajan kanssa. Saimme myös hyviä vinkkejä lähivesistön satamista, joihin Suwena vielä jonain päivänä matkaa.

Kuten Raumalaiset toivottavat toisille veneilijöille, voimme mekin blogilaisillemme toivottaa merihenkisesti:

Toivon sull vähintäs tuuma verra vett köli all!

Avainsanat: 

Rentoutumista ja reipasta matkantekoa 22.7. - 26.7.

  • Posted on: 26 July 2009
  • By: Eve

Raumalle Syväraumanlahden että Poroholman satamiin pääsee kahta väylää pitkin. Meidän mielestä kannattaa kulkea pohjoista 2 metrin syvyistä väylää, sillä se on hyvin merkitty kapeudestaan huolimatta. Eteläisenkin väylän syvyydeksi on merkitty 2 metriä, mutta se on vielä kapeampi kuin pohjoinen väylä. Siispä siellä sattuu enemmän vahinkoja.
Viitoitus Rauman pohjoispuolen väylällä
Suwena suuntasi pohjoista väylää pitkin kohti Kylmäpihlajan majakkasaarta. Kylmäpihlajassa tapasimme ensimmäiset oululaiset koko matkamme ajalta. Kotilaiturimme naapuri Serafian miehistö oli myös kotimatkalla kohti pohjoista. Kylmäpihlaja oli meille lounaspysäkki, jonka jälkeen matka jatkui kohti Merikarviaa.
Suwena Kylmäpihlajan satamassa
Kotilaiturimme naapuri Serafia Kylmäpihlajassa
Merikarvialle saavuimme leppoisana keskiviikkoiltana. Mericamping oli ensimmäinen venesatama heti niemen kärjessä, mutta meitä houkutti rauhaisa lahdenpoukama hieman sisempänä. Kiinnittäydyimme ravintola Villiruusun edustalle Kaljuska Lagoon katamaraanin viereen. Ystävällinen ravintoloitsija pariskunta toivotti meidät lämpimästi tervetulleeksi. Ulla rouvan ja hänen miehensä kanssa oli todella mukavaa asioida nuo pari Merikarvian päiväämme. Heidän kanssa oli helppo sopia asioista. Saimme myös käyttää heidän ravintolan pesukonetta, joten torstaina Suwena oli jälleen juhlaliputuksessa, kun sen parinkymmenenmetrin kaiteita hyödynnettiin lakanoiden ja vaatteiden kuivatukseen. Useimmissa venesatamissa pyykkikoneille on ollut valtavat jonot nyt heinäkuussa, kun veneilijöitä on ollut liikkeellä runsain mitoin.

Merikarvia on noin 4000 asukkaan paikkakunta, jolta löytyy kaunis vanha 1899 rakennettu puukirkko keskeltä kylää.
Merikarvian kirkko
Otimme lunkisti ja viihdyimme Merikarvialla perjantaihin saakka. Oli ilo päästä tutustumaan naapuri katamaraaniin höystettynä O-P:n ja Hannan vankalla merikokemuksella.
Olikin ensimmäinen kerta, kun tutustuimme tarkemmin katamaraanin sisätiloihin. Onhan se hulppean suuri verrattuna vaikka Suwenaan, sillä Kaljuska on 38-jalkainen eli 4 jalkaa pidempi kuin Suwena. Kahden ponttooninsa ansiosta se on lähes kaksi kertaa leveämpi kuin Suwena. Ponttooneissa sijaitsivat kolme kajuuttaa, työtila ja kaksi vessaa suihkutiloineen. Ponttoonien välinen tila oli hyödynnetty tilavan salongin, pentterin ja navigointiaseman kera. Salongin takana ulkosalla on Kaljuskassa viihtyisä takakansi sohvineen ja ruokapöytineen. Tila on katettu kovakattoisella biminillä, jonka seinät sai kuomuikkunoilla kiinni tarvittaessa. Jolla oli tosi näppärästi kiinnitetty ponttonien väliin köysilukkojen avulla. Ihailimme, kun O-P laski jollansa parissa minuutissa ja oli sillä jo ajamassa, kun taas meidän veneessä olisimme vasta irrottamassa jollan köysiä fentsusolmuista huolimatta.
Suwena ja Kaljuska Merikarvialla
Perjantai muodostui kolmesta merimatkasta, sillä ensin siirryimme Kilhamniin, jossa vietimme vain lyhyen hetken ja jatkoimme matkaa Kaskiselle tankataksemme. Loppujen lopuksi tankinhoitajaa ei löytynyt ja jatkoimme suoraan jo lähes kotisatamalta tuntuvaan Vaasan Segelföreningenin satamaan, jonne saavuimme vasta puolenyönaikoihin. Vaasan satamasta on mukava kävelymatka keskustaan ja täydennettyämme muonaa ja vähän shoppailtuamme palasimme viettämään rauhaisaa lauantai-iltaa kirjojen parissa. On todella rentouttavaa loikoilla ja lueskella, kun vesi hiljakseen liplattelee veneen ympärillä. Tarkoituksemme on jatkaa matkaa tänään Kokkolaan, sillä kohti pohjoista on pikku hiljaa kiiruhdettava. Onhan lomaamme enää jäljellä vain viikko.

Avainsanat: 

Kokkolasta Kalajoelle 26.7. - 30.7.

  • Posted on: 1 August 2009
  • By: Eve

Kuljimme jo tutuilla vesillä ja saavuimme Kokkolan Mustakarille sunnuntaina. Laiturilla meitä oli vastassa ystävämme Iris ja Rami. Suwena kiinnitettiin Sea Iriksen kanssa samaan laituriin. Pääsimme pitkästä aikaa vaihtamaan kuulumisia ihan nenätysten ja juttua piisasi pikkutunneille asti. Sea Iris osallistui Botnia eskaaderiin, joten matkamme pääsivät kohtaamaan meidän noustessa rannikkoa ylöspäin ja heidän aloittaessaan parin kuukauden matkansa alaspäin. Meidän matka jatkui Kokkolasta tiistaina Kalajoelle.
Sea Iris lähdössä Mustakarilta kohti etelää
Kalajoki pääsi jo viime vuonna meidän lempparisatamien joukkoon. Vaikka Keskuskarilla ei ole mitään palveluja ja sähköä saa vain, mikäli on mukana yli 50 metriä sähköjohtoa, niin viihdymme siellä aina. Satamasta on lyhyt 20 minuutin kävelymatka Kalajoen hiekkasärkille. Satamassa on vain kolme vierasvenepaikkaa ja satamaan tuloväylä on todella matala. Merikarttaan on väylän syvyydeksi merkitty vain metri, mutta sitä ruopataan säännöllisesti Maakallan risteilyliikennettä varten. Meidän kaiku näytti vedensyvyydeksi minimissään 1,8 metriä. Matalin paikka on aallonmurtajan suulla. Muualla väylän syvyys on yli 2,5 metriä.
Suwena Kalajoen Keskuskarin satamassa
Kalajoen Hiekkasärkät
Jo viime vuonna meitä huvitti runsas hupiliikennöinti satamaan ja saman tien sieltä pois. Satamaan johtaa erittäin kapea tie ja silta, jossa vastaantulevien autojen ei ole helppoa ohittaa toisiaan. Siitä huolimatta satamaan änkeää jatkuvasti autoja jopa jonossa. Kävelijät, pyöräilijät, rullalautailijat, mopoilijat, moottoripyöräilijät ja henkilöautoilijat vielä jotenkin ymmärtää. Kuitenkin satamassa näimme lisäksi pyörähtävän paloauton, traktorin, asuntoautoja, useita asuntovaunuja vetäviä autoja, kuorma-autoja, erilaisia peräkärry-yhdistelmiä ja jopa viime vuonna tuliterän Ferrarin. Satama kuuluu ilmeisesti paikallisten nähtävyyksien listalle, kun hupiajelijoita riittää näinkin paljon. Hupaisaa on se, että he ajavat kapean sillan yli satamaan ja pysähtyvät siellä noin kymmeneksi sekunniksi ja kääntyvät palatakseen takaisin. Kääntymisaika toki vaihtelee ajoneuvoyhdistelmästä riippuen.
Kapea tie Keskuskarin satamaan
Torstaina tuntui haikealta laittaa Suwenan keula kohti kotivesiä. Olemmehan olleet ensimmäistä kertaa pari kuukautta veneellä matkalla. Matkamme kuitenkin vielä jatkuu, sillä Suwenan seuraava määränpää on Iin Röyttä. Matkasimme Kalajoelta jälleen ihanassa auringonpaisteessa Hailuodon Marjaniemeen vedentankkaukseen ja samalla muonitimme miehistön ja jatkoimme matkaa Röytän Elojuhlia kohti.

Avainsanat: 

Röytän Elojuhlat 30.7. - 2.8.

  • Posted on: 4 August 2009
  • By: Eve

Suwenan kesämatkan 2009 viimeinen etappi ennen kotisatamaa oli Iin Röytän saari, jonne saavuimme torstai-iltana. Viikonloppuna Röytässä oli Perämeren suurin venetapahtuma Röytän Elojuhlat. Tänä vuonna veneitä oli parhaillaan yli sata. Elojuhlat järjestetään joka vuosi elokuun ensimmäisenä viikonloppuna ja järjestelyistä vastaa vuorollaan Oulun ympäristön eri veneseurat. Tänä vuonna järjestelyvuorossa oli Haukiputaan veneilijät. Olimme olleet Röytän elojuhlilla kolmatta kertaa ja näistä juhlistamme tämän vuotinen juhla oli erinomaisesti järjestetty.
Oulun Merenkävijöiden maja Iin Röytässä
Uusi upea idea oli Haukiputaan veneilijöillä se, että he sijoittivat teltat laitureiden läheisyyteen. Aiempina vuosina ne ovat olleet sisempänä saaressa, jossa pohjoisen elämän tyyliin kaverina ovat olleet valtavat määrät sääskiä.
Puffetti avoinna
Tarjolla oli maittavaa kermaista lohisoppaa lisukkeina lohi- ja lihaleipiä. Illalla pääsimme myös nauttimaan Yliniemen Markon herkullisesti paistamaa loimulohta. Kyllä homma oli Markolla hanskassa ja kärsivällisyyttäkin mieheltä löytyi, sillä hän loimutteli viitisen tuntia ja lohta piisasi.
Marko Yliniemi loimulohimestari
Tarjolla oli myös kaikenlaista muuta viihdykettä: mölkkyä, tanssia, karaokea, bingoa jne. pitkin lauantai päivää.

Torstaina meidän saapuessamme oli satamassa jo parikymmentä venettä. Perjantaina veneitä valui lähes koko päivän ja jo silloin tuntui, että onpas satama täynnä. Lauantaina odotettiin satamaan 16 purjevenettä, jotka osallistuivat Nautilus-Cup kisaan. toki heidän lisäkseen veneitä saapui säännöllisesti ja tilaa järjestettiin muutamaan otteeseen, jotta kaikki saapuvat veneet mahtuisivat mukaan.
Yli 100 vierasvenettä Röytän satamassa
Veneitä Elojuhlilla Röytässä
Kaksintaistelu Nautilus-Cupin maalissa
Ilma suosi juhlijoita. Aurinko paistoi ja saimme vain lauantaina lyhyen sadekuuron, vaikka mantereen päällä näytti ukkostavan. Laiturilta ja veneistä uimaan menijöitä riitti aamusta myöhään iltaan. Myös lähi veneemme sauna oli lämpimänä ja saunasta näytettiin nauttivan täysin palkein. Toki seurojen majoilla saunomista piisasi pitkin päivää ja viimeiset taisivat saunoa vielä sunnuntaiaamulla bileiden päätteeksi puoli viiteen. Niinhän sitä pitää, kun Elojuhlat ovat vain kerran vuodessa.

Röytässä oli pääosin veneitä Oulun ja lähikuntien veneseuroista, mutta saimme myös Kemistä muutamia veneitä juhlimaan kanssamme. On hienoa, että veneitä tulee mukaan eri puolilta Perämerta.

Elojuhlat päättivät hienosti kesämatkamme ja oli mukavaa tavata oman alueen veneilijöitä ja vaihtaa kesän kuulumisia. Reissun päällä ovat oululaiset veneet olleet todella kiitettävästi. Osa oli reissannut pohjoisen kautta Ruotsin rannikkoa alas. Turun-saaristossa ja Saimaalla veneilleitä oli myös tosi monia. Ensi kesän suunnitelmista ihmiset jo kovasti puhuivat ja suunnitelmat ensi kesän reiteiksi näyttivät olevan jo mukavasti työstettävinä. Yksi monen matkasuunnitelmista näytti olevan Göta kanavassa matkaaminen. Vaihtoehtoina olivat sekä Göta kanavan päästä päähän seilaaminen että pyöräyttää Pohjanmeren puolelta Ruotsin etelä kärjen ympäri takaisin kotivesille. No suunnitelmia pitää tietysti jo nyt olla ja ensi kesän loma-aikataulut sitten määräävät, millaisia reittejä kukin tulee seilaamaan.

Elojuhlista jäi todella lämmin ja mukava olo. Järjestelyt oli hoidettu todella menestyksekkäästi ja näki kyllä, että yhteishenki Haukiputaan veneilijöillä on mahtavaa. Tällä kertaa tuntui mukavalta se, että koko veneilyporukka osallistui mukavasti yhteisiin rientoihin ja ihmiset ulostautuivat veneistään seurustelemaan toisten veneilijöiden kanssa.

Kaikki päättyy aikanaan ja meidän kesämatkakin huipentui näihin juhliin. Sunnuntaina sitten ajelimme kohti Suwenan kotisatamaa ja kahden kuukauden tavaroiden purku alkoi. Tuntui tosi mukavalta saapua kotisatamaan, kun meitä vastassa oli yllätykseksemme blogimme lukija Pertti kaverinsa kanssa.

Toki kesää on vielä jäljellä ja pieniä pyrähdyksiä aiomme tehdä niin arki-iltoina kuin viikonloppuisin. Elokuun alku menee töitä puurtaessa. Emme me Suwenalle liikoja vapaita aio antaa, vaan tarkoitus on reissata nostoaikaan saakka, joten blogikin kyllä jatkuu.
Eve Elojuhlissa

Avainsanat: 

Rentoutumaan Röyttään 14.8. - 15.8.

  • Posted on: 19 August 2009
  • By: Eve

Olipas mahdottoman mukavaa tehdä pikavisiitti viikonloppuna Röyttään. Perjantaina pääsimme töistä sen verran myöhään, että suorastaan ponnahdimme kodin kautta tempaisemassa jotain mukaan ja ryntäsimme äkkiä Suwenalle. Oli jo suorastaan ikävä, kun kaksi viikkoa vierähti ilman veneilemistä. Tuntui toisaalta, että aikaa upeasta kesälomastamme olisi jo paljonkin enemmän kuin pari viikkoa.

Kauniissa säässä seilasimme Röyttään. Röytässä oli parisenkymmentä venettä perjantaita viettämässä. Ehdimme parahiksi nauttimaan notskin lämmöstä ja makkaranpaistosta. Aatukin sai omansa, joten koko miehistö pääsi ulkoruokintaan kesäiseen tyyliin.

Jälleen pääsimme viettämään yön Suwenalla ja lauantaiaamulla palailimme kohti Oulua ja firman kesäjuhlia. Suwena jäi satamaan odottamaan seuraavaa kertaa kiltisti, kun miehistö riensi toisiin rientoihin.

Avainsanat: 

Sivut