Perämeri '08

Suwena saapuu 20.5.2008

  • Posted on: 12 January 2010
  • By: Eve

Toukokuun 9. oli Kari Auranaholla Pohmarin veneliikkeen uusien tilojen avajaiset, jossa Suwena oli esittelyveneenä. Jo ennen avajaisia kävimme Skorgenes veneiden maahantuoja Juha Pullin kanssa läpi veneeseen liittyviä teknisiä asioita. Sovimme, että 20.5. on virallinen veneen vastaanottotarkistus, kun Suwena lasketaan vesille.

Andrus sai Juhalta kaikki veneen laitteistojen käyttöohjekirjat luettavakseen kotiin ja niitä olikin todella iso kassillinen. Andrus alkoi kerätä tärkeiden tarkistettavien asioiden listaa samanaikaisesti, kun hän tutustui ohjekirjoihin. Päätimme tehdä oman vastaanottotarkistuslistan, johon keräsimme veneen eri laitteiden yksilöllisiä tarkastettavia kohteita, jotta eri osa-alueet tulisi tarkastettua ennen kuin vene luovutetaan meille. Listasta tuli lähes 10-sivuinen chekkilista ja myöhemmin olemme huomanneet, että listasta jäi vieläkin asioita puuttumaan. Lista auttoi todella paljon. Muutoin asiat olisivat jääneet helposti tarkistamatta.

Tiistaina 20.5. vene kuljetettiin Pohmarinista Toppilan satamaan lavetilla. Veneen siirto lavetilta veteen näytti hurjalta Suwenan painon ja koon vuoksi. Vene painaa 6000 kiloa ilman nesteitä ja kokonaiskorkeutta sillä on noin 5,5 metriä. Onneksi kaikki sujui siirron osalta hyvin.

Ajoimme suoraan Toppilasta Oulun torinrantaan, jossa tankkasimme veneen ja aloimme käydä tarkistuslistaa läpi. Koko prosessi alkoi Pohmarinilla jo aamu yhdeksältä ja tarkistukset, koeajo ja veneen siirto Hietasaareen Johteenpookiin F18-laituripaikkaan veivät koko päivän.

Siirryimme illalla myöhemmin Pohmarinille keskustelemaan paperiasioista. Veneestä löytyi meidän mielestä liikaa puutteita, joten emme olleet valmiita ottamaan venettä vielä vastaan. Neuvottelut päättyivät siten, että Juha ja Kari jatkoivat vika- ja puutelistan hoitamista. Tavoitteena oli, että toukokuun loppuun mennessä hommat olisivat kunnossa.
Lähdimme väsyneinä ja enemmän kuin pettyneinä ilta yhdeltätoista kotiin nukkumaan ilman Suwenaa.

Asiat venyivät, mutta kesäkuun ensimmäisellä viikolla Suwena oli korjattu ja täydennetty puuttuvilta osiltaan kuntoon ja pääsimme tekemään lopulliset asiakirjat ja Suwena oli meidän!

Avainsanat: 

Varustelu

  • Posted on: 12 January 2010
  • By: Eve

Odotimme Suwenaa niin innolla, että aloimme ostaa erilaisia varusteita pikku hiljaa pitkin kevättä jo ennen Suwenan saapumista, mutta saapumisen jälkeen vasta ostettavaa piisasikin. Tässä on muutamia esimerkkejä.

Hankimme itsellemme Baltic paukkuliivit, joissa on pehmoiset fleece kaulukset. Lisäksi valitsimme neljät kelluntaliivit vieraillemme: yhdet painolle 50 - 70 kg, kahdet 70 - 90 kg sekä yhdet yli 90 kg painoiselle.

Suwena sai kiinnitysköysikseen neljä 10-metristä käteen erittäin hyvältä tuntuvaa Robline -köyttä sekä 20-metrisen peräköyden poijuköydeksi poijuhakaa unohtamatta.
Ostimme 50-metrin uppoavan 18-millisen ankkuriköyden, jota ajattelimme samalla käyttää myös hinausköytenä. Keulaan ostimme 15 kilon käsiankkurin. Perään ostimme rosterisen lipputangon. Hauskana yksityiskohtana minun piti saada kasaan menevä ämpäri, jota Andrus kutsuu Even siniseksi ämpäriksi.

Tilasimme Tarra Seriffiltä kylki- ja perätarrat, jotka Tomi Sunnarborg suunnitteli suwenalle. Kylkiin tulee Antracid värillä rekisterinumero OJ11536 sekä hopealla nimi Suwena. Perään Tomi piirsi hienon logon, jossa on ikään kuin vene. Logon sisällä lukee Suwena siten, että veneen muodostaa hopeatarra ja keskellä on negana Suwena teksti eli veneen oma valkoinen väri toimii tekstinä. Alla lukee hopealla Suwenan kotisatama Oulu.

Tilasimme toukokuussa Turun Nautikulmasta 8 hengen Gimex astiaston, johon kuuluu mukit, isot ja pienet lautaset sekä aamiaiskulhot. Astiat ovat ulkopuolelta mustat, sisältä valkoiset ja ne ovat melamiinia, joten ne soveltuvat hyvin veneolosuhteisiin sekä tietysti sopivat veneemme sisustukseen.

Kävimme myös elämämme ensimmäisen kerran Haaparannan Ikeassa ihan vain venevarustelun vuoksi. Sieltä löytyi näppäriä säilytysrasioita, siivousastioita ja erikoishengareita veneeseen. Virkatut toilettirasiat sopivat suoraan Suwenan vessakaappeihin, jotta saamme kaappeihin enemmän purkkeja ja purnukoita. Näin purkit eivät seilaa ajoaikana laidasta laitaan ja valuta sisältöä kaapin pohjalle.

Samoin löysimme muovista rypyläpintaista liukuestemateriaalia rullatavarana, josta on helppo leikata kulloisenkin laatikon tai kaapin pohjalle sopivan kokoinen liukueste.
Hankimme lisäksi retkeilyä varten fleece peiton, jonka toinen puoli on vettä hylkivää kangasta. Retkeilypeitto on monikäyttöinen niin yläohjaamossa, kannella lepäillessä kuin maissa retkeiltäessä. Katsotaan, milloin pääsemme autiosaarelle peiton päälle pötköttelemään.

Varustelussa meidän piti myös huomioida katsastustarvikkeet. Päätimme ostaa ainakin ne, mitä tarvitsemme 3-luokkaan. Ostimme siis esimerkiksi pelastusrenkaan, heittoliinan, sammutuspeitteen, ensiapulaukun, tappisarjan, merkkikuviot, taskulampun varaparistoilla ja -polttimoilla, seuran lippu, ankkurin köysineen jne.

Katsastimme veneen 17.6. ja katsastusmiehen kanssa keskustelimme, että periaatteessa meidän veneen voisi katsastaa myös kakkosluokkaan, kun vain hankimme lisäksi: toiset soihdut ja raketit, toisen taskulampun, tutkaheijastimen sekä vähintään yhdet turvavaljaat. Siispä päätimme varustaa veneen korkeampaan luokkaan, sillä turvallisuuttahan se vain lisää.

Avainsanat: 

Käytännönharjoituksia 30.5. - 12.6.

  • Posted on: 12 January 2010
  • By: Eve

Kesäkuun alun käytimme Suwenaan tutustumiseen ja sen hallinnan opiskelemiseen. Opettelimme veneen irrottamista, ohjausta ja satamaan kiinnittäytymistä. Jo ostohetkellä sovimme Karin kanssa, että hän voi ensimmäisinä matkoinamme olla mukana ja opettaa meille myös veneilyä käytännössä. Tiesimmehän toki, että pelkät kurssit eivät riitä. Varsinkin kun päädyimme tuntemuksemme mukaan hieman liian isoon veneeseen kuin aloittajien kannattaisi valita.

Lisäksi käytimme aikaa erityisesti veneen irrottamiseen ja kiinnittämiseen liittyvien taitojen hiomiseen. Kuinka niissä tilanteissa tulemme yhdessä suoriutumaan, jotta Andrusilla jää aikaa riittävästi ohjata venettä ja samalla antaa sanallisia neuvoja Evelle laiturin lähestymisestä jne. Pelkkä hyppää P, kun ei meidän miehistötyöskentelyssä välttämättä tuo hyvää lopputulosta varsinkaan Suwenalle.

Teimme kuusi lyhyttä pyrähdystä lähivesillä kaukaisimpana kohteena Kellon Kiviniemen satama. Näillä matkoilla Karin lisäksi oli myös mukana Karin vaimo Anu ja heidän poika Oskari. Anu opetti näppäriä köysien käsittely tekniikoita Evelle samalla kun miehet keskittyivät Suwenan teknisiin ihmeisiin.

Pyrähdyksellä 12.6. Kiviniemessä pääsimme tutustumaan myös ensi kerran venetankkauksen ihanuuteen, kun useimmat tankit antavat dieseliä vain rajoitetuissa erissä. Kiviniemessä kerta tankkauksen ylärajana oli 93 €. Siispä tankkasimme kolme kertaa samalla stopilla.

Avainsanat: 

Ensimmäinen viikonloppumme Röytässä 15.6. - 16.6.

  • Posted on: 16 January 2010
  • By: Eve

Valmistauduimme ensimmäistä kertaa Andrusin kanssa kahdestaan matkaan. Määränpäänä viettää viikonloppu Röytässä. Menomatkalla halusimme pysähtyä Kiviniemessä kylkikiinnityslaiturissa teippaamassa Suwenaan sen rekisterinumeron ja nimen. Ajoimme alkumatkan ylhäältä mukavaa 7 solmun vauhtia ja katselimme Melges 24 -kisaa.

Kiinnittyminen Kiviniemessä meni yllättävän hyvin ilman ylimääräistä sählinkiä. Teippasimme Suwenan oikean kyljen. Päällysteipin irrottamisen jälkeen huomasimme, että teippien värit olivat väärät. Päätimme jatkaa matkaa vain oikeakylki teipattuna Röyttään ja tilata uudet oikean väriset teipit seuraavalla viikolla. Röytän matka oli meille omalla veneellä ensimmäinen, joten pientä jännitystä oli ilmassa. Miten ajo menee ja entäs onnistuuko kiinnittäytyminen? Menimme mantereen puoleista reittiä ja matkalla oli paljon purjehdusveneitä, kun samaan aikaan oli purjehduskisa. Pääsimme perille 19.20 ja meitä oli vastassa ystävällinen OTPS:än kaveri auttamassa kiinnittymään laituriin. Poijukiinnitys meni ihan ok, vaikka eka kertaa kiinnityimme keulapoijuun siten, että otin poijun kiinni takakaukalosta ja kävelin laitoja pitkin poijuköyden kanssa eteen. Andrus totesi, että paremmat kiikarit olisivat tarpeen ajoaikana.

Illalla tutustuimme erittäin mukavaan pariskuntaan Irikseen ja Ramiin. Heillä on 37-jalkainen Bavaria purjevene ja heillä on tavoitteena parin vuoden päästä lähteä pitkälle Atlantin ylitysreissulle. Nautimme Suwenalla lasilliset viiniä ja juttu kulki kuin oltaisi vanhoja tuttuja. Saimme myös sunnuntaina iloksemme vierailla heidän purjeveneessä. Ei sitä ulkoa arvaa, kuinka paljon purjeveneen köli antaa sisätiloille avaruutta. Irikseltä saimme hänen kahvitarjoilustaan hyvän idean hankkia muonitukseemme erilaisia tuubeissa olevia tahnoja. Ne ovat näppäriä tarjoiltavia ja hyvin säilyviä vene-elämässä.

Ensimmäinen veneellä vietetty yö meni hyvin, vaikka vesi liplattelikin laitaa vasten ja sitä piti vähän aikaa kuunnella. Lämmityslaitetta emme kuitenkaan osanneet vielä säätää oikein, sillä aamulla veneessä oli lämpöä 30 astetta.

Paluumatkan aikana alkoi sataa ja kotilaituriin kiinnityksestä tuli aika tiukka. Ensiksi härdellöitiin kovasti takapoijun kanssa, sillä poijuköysi ei riittänyt. Yritimme pari kertaa kiinnittymistä poijuun vaihdellen veneen eri puolia. Lopulta häsellyksen jälkeen laitoimme poijuköyden tutusti takakannen vasempaan knaappiin, mutta tarvitsimme laittaa kiinnitysköyttä jatkeeksi, kun itse poijuköysi oli liian lyhyt. Huh huh.
Sähellys ei loppunut siihen. Sade teki etukaiteista niin liukkaat, että lipsahdin kaiteita myöten veneen keulaan roikkumaan köydet käsissä. Sain kuitenkin pidettyä kaiteista kiinni ja pääsimme yrittämään uudestaan laiturille menoa. Vene saatiin kiinni, mutta erittäin vinoon asentoon, jota ihmeteltiin sitten urakalla.

Paluureitti Röytästä tulimme merenpuoleista reittiä ja syvimmillään vettä oli 55 m, joka on tähän mennessä Suwenan syvin merensyvyys. Suwena teki myös oman pisimmän merimatkan 27 merimailin legin.

Avainsanat: 

Veneilyjuhannus Röytässä 19.6. - 22.6.

  • Posted on: 16 January 2010
  • By: Eve

Keskiviikkona ostimme koko juhannuksen ruokavarannot ja torstaina bunkrasimme sen veneelle. Torstai-iltana jäimme veneelle omaan kotisatamaan yöksi. Siirsimme ensin veneen septilaituriin septin tyhjennystä varten. Sen jälkeen siirryimme C-laituriin kylkikiinnitykseen laittamaan molempiin kylkiin oikean väriset rekisteri- ja nimitarrat. Teippaus sujui hyvin. Aikaa vierähti niin, että sääsket ehtivät ilmestyä seuraksemme ja päätimme jättää takalogon kiinnityksen toiseen kertaan. Nautimme veneellä olosta ja menimme reippain mielin nukkumaan odottaen perjantain juhannusmatkaa Röyttään.

Perjantaiaamuna nautimme aamupalan veneellä. Täytimme vesitankin täyteen. Kultsi korjasi valonheittimen ruuvin. Laitoimme tavarat paikalleen ja lähdimme matkalle Röyttään mantereen puoleista reittiä. Saavuimme Röyttään 13.30. Laitoimme veneen jälleen keulapoijuun ja perä edellä laituriin.
Kävimme saareen taloksi. Nautimme lounaan ja makoisten päikkäreiden jälkeen kävimme ostamassa Röytän sähkötarran. Tutustuimme myös eka kertaa seuran mökkiin ja kävimme juhannuskokolla. Kokko oli rakennettu kevättalkoiden aikana liian rantaan ja vedennousun vuoksi kokko oli melkein veden vallassa. Sadetta piisasi ja niin myös sääskiä.

Lauantaina aamupäivästä saimme siivouspuuskan. Siivousinto sai alkunsa, kun suihkun pumppu ei toiminutkaan, vaan valutti suihkuvedet pilssiin. Ei sähköinen eikä manuaalinen pilssipumppu pumpannut vettä pois.
Siivosimme sisälattiat, takakannen kaapit, seinukset ja tiikkipinnat. Meinasimme jo aloittaa takalogon kiinnitystä, mutta ukkonen ja sade sekoittivat meidän suunnitelmat. Ei olisi uskonut, että jonain juhannuksena käytämme aikaa siivoukseen, mutta uusi vene laittaa näköjään tekemään kaikenlaista ennen kuulumatonta.
Toki ehdimme rentoutua ja viettää juhannusta kauniilla Röytän saarella. Grillasimme ihanassa juhannussäässä flaikkarilla, kun sade jätti saaren rauhaan.

Sunnuntaiaamu alkoi mukavasti aamupalan ja kahvin kera. Täytyy sanoa, että kyllä pulputtimella eli perkolaattorilla tulee käsittämättömän hyvää kahvia ja se maistuu aivan uskomattomalta näin luonnon helmassa.
Asensimme takalogon juuri ennen kotiin lähtöä ja harmillisesti se ei onnistunut niin täydellisesti kuin olisimme halunneet. Andrus kyllä tuumasi, etteivät kuplat näy kaukaa, mutta harmittaa siitä huolimatta.
Kotimatka lähti ihan mukavasti liikkeelle. Oulun päässä näytti olevan ukkoskuuro, joten ajoimme veneen merelle kolmikulman lähelle ja odottelimme ukkoskuuron siirtymistä pois sataman päältä. Pääsimme kuivana ja tyylikkäästi kotisatamaan ilman mitään häsellystä kuten kävi edellisellä kerralla.

Avainsanat: 

Viikonloppumatka Hailuotoon 28.6. - 29.6.

  • Posted on: 16 January 2010
  • By: Eve

Töissä tilikauden inventaario oli jälleen onnellisesti ohi, joten perjantai-illan pääsimme valmistelemaan kesäkuun viimeisen viikonlopun matkaamme Hailuotoon. Saimme myös perjantaina positiivisen puhelun Pehkosen Matilta, että saamme uuden laituripaikan kesken kauden. Pääsemme siirtämään Suwenan F-maalaiturista kelluvaan D-laituriin, jossa on aisapaikat. Lauantaiaamulla Matti tuli näyttämään uuden D24-paikan meille ja keskustelimme erilaisista kiinnittymisvaihtoehdoista. Sen jälkeen kävimme Matin kanssa katsomassa mahdollisia talvisäilytyspaikkoja ja lopuksi hän neuvoi, miten tulevan viikon vartiovuoron tehtävät tulee hoitaa.

Siirsimme veneen F18-paikalta uudelle D24-aisapaikalle. Pääsimme veneellä nyt perä edellä laituriin, joten Aatu oli ensimmäistä kertaa mukanamme. Ensin siirsimme veneen ja sitten roudasimme tavarat sekä harjoittelin Aatun kanssa veneeseen tuloa. Otimme mukaan Aatun autovesikupin, sillä se on erittäin hyvä estämään veden ylitulon reikäkantensa ansiosta myös keikkuvassa veneessä. Aatu sai petipaikakseen pehmoisen peiton, jota matkan aikana pidin peräkannella ja yöksi tai sisältä ajaessamme siirsin sen pentteriin.

Andrus päätti ajaa koko matkan ylhäältä. Minä hyppelin vuorotellen takakannelle seuraamaan Aatun matkustamista ja välillä käväisin katsomassa kultsia ylhäällä.
Söimme porukassa voileipäkeksejä ja matka sujui mukavasti. Vaatetta piti lisätä molemmille, sillä tuuli tuntui kovemmalta ylhäältä ajamisen vuoksi. Aurinko paistoi lämpimästi ja vauhti oli 7 solmua. Tuulta oli vain 3 m/s NW. Poltimme kumpikin kasvomme päivän aikana, mutta ei onneksi iho kuoriutunut. Olimme vain kumpikin ah niin punaisia reippaasta yläohjaamomatkustuksesta.

Ajoimme veneväylää saarten välistä ja reitti oli oikein mukava. Otin jopa pikku tirsat yläohjaamon reunasohvalla, joten sekin näköjään onnistuu veneessä. Aatu matkusti kuin konkari. Aluksi Aatu nosti aina päätään, kun tuli enemmän aaltoja ja keikutusta, mutta pian Aatu nukkui ja oli täysin rauhallinen.

Saavuimme Marjaniemeen illansuussa noin kello 18.00. Menimme heti tankkauslaituriin tarkoituksenamme tankata, mutta eipäs se onnistunutkaan. Huoltoaseman säiliö oli tyhjä. Luotsihotellista saimme huoltoasemanomistajan puhelinnumeron ja hän lupasi tuoda sunnuntaina dieseliä laiturille 200 litraa. Siispä siirsimme veneen ulompaan laituriin ja kävimme taloksi.

Illalla söimme hotellilla buffeepäivällisen ja kävimme toisen kerran vielä myöhemmin nauttimassa Irish Coffeet, kun aurinko paistoi niin nätisti terassille.
Niin ja soitimmehan toki Esalle, sillä velipojalla oli kantikkaat 44-v synttärit juuri tänään 28.6.

Sunnuntaina kävimme kävelyllä Sumpussa ja hiekkarannalla. Oli aivan ihana ilma käveleskellä ympäriinsä. Aatukin opasti tosi hienosti pitkospuita pitkin. Kiirehdimme takaisin puoli kahdeksi, sillä odotimme kovasti diesiliä saapuvaksi. Huoltoaseman omistaja hurautti pakettiautollaan suoraan laiturille ja saimme 200 litraa dieseliä siirrettyä käsipumpulla Suwenaan. Hän kertoi samalla, että oli saanut dieseliä säiliöön 1.05 €/l hintaan edellisenä syksynä. Ei ollut ihme, että joku ammattiveneilijä oli tempaissut kaikki 5000 litraa mukaansa alku kaudesta. Päivän litrahinta oli nimittäin lähes 30 senttiä kalliimpi.

Oli aika lähteä kotiin ja ajoimme 32 merimailin legin kotisatamaan reipasta vauhtia sisäohjaamosta ohjaten. Hyvällä mielellä aloimme peruuttaa omaan uuteen aisapaikkaan, mutta juuri silloin sivupotkurit lakkasivat toimimasta ja kaikki sähköt pimenivät. Tilanne oli vakava, sillä peruuttaessa Suwenan pieni peräsin ei jaksa kääntää isoa venettä ilman sivupotkureita. Andrus hyppäsi vauhdissa toiseen veneeseen työntämään Suwenaa, jotta emme törmäisi naapuriveneeseen. Eteenpäin mentäessä Suwenan peräsin riittää ohjaamaan pienelläkin vauhdilla, koska potkurista tuleva virtaus tehostaa ohjausta. Siispä Andrus ajoi Suwenan keula edellä laituripaikkaamme.

Kiinnittäytymisen jälkeen Andrus meni helpottamaan itseään pikaisesti vessaan ennen kuin huomasi, ettei sähkövessa toimikaan. Niinpä jäi vessakin odottamaan sähköjen palautumista. Myös kuskin sähköikkuna jäi avoimeksi. Jouduimme teippaamaan muovipussin ikkunan suojaksi, jotta luvatut sateet eivät kastelisi ohjauslaitteita. Huh huh, mikä paluu!

Andrus alkoi tutkia yleismittarin avulla, missä vika piilee. Latausdiodi oli valuttanut sisuksistaan vihreät mömmöt pihalle ja pääkytkin näytti vioittuneen. Jäimme odottamaan huoltokavereita Jannea ja Juhaa veneellemme. Mukava Hailuodon matka sai ikävän päätöksen ja Andrus ei nukkunut seuraavana yönä juurikaan hermoillessaan, mitä kaikkea meni rikki ja pääsemmekö edes kesälomareissulle ajallaan.

Avainsanat: 

Kesäloma alkaa matkalla Marjaniemeen 7.7. - 8.7.

  • Posted on: 17 January 2010
  • By: Eve

Olimme talvella innoissamme suunnitelleet ensimmäistä veneilykesäämme. Alku kesän käytimme veneeseen tutustumiseen ja nyt 8.7. tiistaina oli aika irrottaa köydet ja lähteä kolmen viikon kesämatkalle.

Edellisellä viikolla vaihdettiin pääkytkin, joten sähköt toimivat jälleen. Matkavalmisteluihin sisältyi monenlaista puuhaa: vaatehuoltoa, ruoanostoa, veneen varaosien varmistelua, lipputangon asennusta jne. Meillä oli monta eri listaa, joissa oli sekä avoimia tekemisiä että muistettavia asioita. Tärkeintä, että saimme vietyä veneeseen kaiken sen, mitä ajattelimmekin. Samoin puunasimme Suwenan valmiiksi matkaan niin sisältä kuin ulkoa. Upouusi 12 voltin pikkuruinen imuri testattiin ja hyvin hän se toimi veneoloissa. Keväällä kiersimme urakalla erilaisia puutarhakalusteliikkeitä löytääksemme sopivan kokoiset, taittuvat ja malliltaan meitä miellyttävät kalusteet Suwenan takakannelle. Lähtövalmisteluihin kuului myös neljän tuolin ja pienen pöydän pinoaminen ja kuormaliinoilla kiinnittäminen moottoritilaan.

Yksi maanantain tehtävistämme oli ns. ankkurointiharjoitus. Halusimme olla varmoja, että osaamme käsitellä niin perä- kuin keula-ankkuria oikein. Samoin kuin harjoittelimme, miten teemme yhdessä ankkuroinnin. Kari lähti vielä kerran oppaaksemme harjoitukseen. Ajoimme iltapäivä kolmen aikoihin Oritkarin edustalle merelle ja laskimme ensin taka-ankkurin. Sehän hoitui näppärästi niin laskun kuin ostonkin osalta. Sen jälkeen siirryimme etukannelle suunnittelemaan keula-ankkurin laskua. Lasku tapahtui pienellä hämmentämisellä, mutta suhteellisen hyvin. Nosto olikin sitten toinen juttu. Vaikka oli niin hyvä sää ja aaltoja ei juuri lainkaan. Oli 15 kg ankkurin ja 7000 kg painoisen veneen vetäminen aikamoinen homma. Kari opetti minua ajamaan venettä lähemmäs, samalla kun Andrus nosti ankkuria. Palattuamme laituriin teimme vielä viime hetken valmisteluja.

Suwenassa nukutti liian makeasti ja aamu venähti liian pitkäksi. Ei hätää. Aamutoimien jälkeen olimme valmiita matkaan. Ensin ajoimme Oulun torinrantaan tankkaamaan Suwenan ja tyhjentämään vielä septin. Siirto Torin rantaan sujui hyvin. Kummankin pankkikortin kohdalla dieselpömpeli temppuili ja ilmoitti, että kortit on suljettu. Tankkasimme minun Visalla ja huomasimme, että Visassa ei ole mitään eurorajoitetta, kun taas pankkikortilla tankatessa se antaa aina noin 140 € kerrallaan tällä asemalla. Soittelimme kumpikin omaan pankkiimme ja he vakuuttivat, että kortit ovat kunnossa. Käänsimme veneen septin tyhjennystä varten ja silloin Andrus huomasi, että joku oli vienyt septistä suulakkeen, joten ei auttanut kuin palata takaisin Johteenpookiin. Johteenpookissa septi tyhjeni hienosti ja matka Hailuotoon pääsi alkamaan.

Kun saavuimme Marjaniemeen, tuli meitä kiinnittymisessä auttamaan Ari Karp ja Jukka Kivimäki. Menimme suoraan tankkaamaan ja tankkasimme tankin suulaketta myöten täyteen. Sen jälkeen siirsimme veneen kylkikiinnitykseen ensimmäiseen betonilaituriin. Kiinnityimme vasta päätä Annmarieta, jonka kapteeni Ari Karp on. Pääsimme illan myötä tutustumaan koko perheeseen: Ari, Vuokko, Anu ja Pekka Karp:iin. Samoin Samassa laiturissa oli toinenkin moottorivene nimeltään Libra, jonka kapteeni Jukka ja hänen vaimonsa Anne Kivimäki sekä unohtamatta Lippe saksanpaimenkoiraa kuuluivat kesälomamatkamme ensimmäisiin venetuttavuuksiin.

Söimme veneellä ja nautimme hiukan punaviiniä. Lähdimme hotellille maksamaan venepaikkaamme. Tällä kertaa lisäsähköjohto oli tarpeen ja saimme venepaikan mukaisesti vielä sähköäkin veneeseen.

Saimme kutsun vierailla Annmariessa, jossa ilta vierähti rattoisasti uusien tuttavuuksien parissa. Lippekin pääsi välillä vierailulle, joten hänen ei tarvinnut olla yksin Librassa. Menimme nukkumaan hyvällä mielellä ja tunsimme, että loma oli todella alkanut.

Avainsanat: 

Kalajoen Hiekkasärkät kutsuvat 9.7. - 11.7.

  • Posted on: 17 January 2010
  • By: Eve

Keskiviikon aamu saapui sateisena ja harmaana. Irrotimme köydet 13.05 ja matka alkoi Kalajoen Keskuskarin satamaa kohti. Merikartassa satamaan johtavan väylän syvyydeksi on merkitty 1 metri. Soitettuamme satamakapteenille, saimme tietää, että se ruopataan vuosittain 2 metriseksi. Meinasi jännittää siitä huolimatta. Andrus laittoi syvyysvaroituksen 2 metriin ja päätimme, että mikäli syvyys laskee 1,5 metriin, niin palaamme takaisin merelle.
Matka Kalajoelle taittui ihan mukavasti ja pääsimme varovaisesti ajettuamme sisälle satama-altaaseen kiinnittymään takapoijuun ja keula edellä laituriin. Sijoituimme keskimmäiseen kolmesta vierasvenepaikasta. Huomasimme, ettei siitä edes lisäsähköjohdolla ylety sähkötolppaan, joten jäimme ensimmäiseksi yöksi ilman sähköä. Olimme vain omien akkujen varassa.

Illalla pienessä sateessa lähdimme kävelylle Kalajoen särkille. Tutkailimme eri ravintolavaihtoehtoja ja niitä Kalajoella piisaa. Päädyimme uskomattoman hyvää ruokaa tarjoavaan ravintola Pihvitupaan herkuttelemaan. Söimme lankulla tarjottua erinomaista miekkakalaa. On ilo huomata, että jostain suomalaisesta ravintolasta saa hyvin laitettua kalaa tai kalaa on ylipäänsä tarjolla. Annoskin oli niin iso, ettemme edes jälkkäreitä jaksaneet nauttia, vaikka niistä alkuvaiheessa haaveilimme.

Torstaina oli kesän tähän mennessä lämpöisin päivä. Aurinko paistoi lämpimästi, joten iltapäivällä liottelimme varpaita uimatasolta ja joimme päiväoluet. Ilma oli niin mukava, että päätimme pestä tiikit ja sen jälkeen vihdoinkin öljysin sekä uimatason että takakannen porrasaskelmineen.
Illalla nautimme herkulliset burritot Bistrossa, jotka olivat todellakin positiiviset yllätykset siihen verrattuna, mitä alun asiakaspalvelu olisi voinut antaa ymmärtää.

Päätimme olla vielä perjantainkin Keskuskarilla. Tämän päivän vetelehdimme, lepäilimme, söimme ja luimme kirjoja. Söimme tonnikalalämppärit ja niin se päivä siirtyi iltaan. Vierasvenepaikoille saimme kolmannenkin veneen. Torstaina oli saapunut saksalainen purjevene kapteeninaan meidän ristimä Günther ja tänään saapui Johteenpookista Rasmuusa kapteeninaan Hannu Orell, Helena ja Hemmo poika mukanaan. Keskustelimme Rasmuusalaisten kanssa Vaasan vesistöstä ja ihailimme kahta sisäkkäistä sateenkaarta.

Avainsanat: 

Kokkolan Mustakarilla 12.7. - 14.7.

  • Posted on: 17 January 2010
  • By: Eve

Kalajoki jäi taaksemme ja lähdimme kohti Kokkolan Mustakarin satamaa. 36 mailin matka meni mukavasti, vaikka kumpaakin ihan selvästi vielä hermostuttaa uudet legit. Jännitysmomenttia piisaa, kun uusia vesialueita on aina edessä, mutta sehän on veneilyn tarkoitus.

Mustakarille saavuimme siten, että ensin kylkikiinnityimme vapaana olevaan paikkaan. Olimme aika varmoja, ettei ko. paikka ole vierasvenepaikka. Siispä Andrus kävi varmistamassa sataman ravintolasta, minne saamme kiinnittyä ja katsastettuaan meille osoitetun paikan hän saapui takaisin veneelle. Meidän piti ajaa satamasta ulos ja aallon murtajan toiselta puolelta puikata vierasvenesatamaan. Sitä ennen kävimme kuitenkin ensin septillä ja se oli aika järkytys. Pumppu toimi käsiveivillä ja sitä sitten tosissaan hikiotsassa pumpattiin. Haju oli mellevä ja sitä joutui hengästymiseen saakka vetämään henkeen. Ei ole astmaatikkojen homma tuo käsipumppu. Lisäsimme vettä ja polttoainetta valmiiksi tulevaa matkaa varten.

Tankkausten jälkeen siirryimme keulapoijupaikalle vierasvenesataman laiturin päädyn laitimmaiselle paikalle. Töppäilin poijuköyden kanssa. Luulin olevani fiksu, kun tein siitä ison vyyhden käsivarrelle valmiiksi ja kumarruin ottamaan poijua kiinni. No köysivyyhti tipahti samalla, kun poijua kiinnitin ja se meni ihan tuhannen solmulle. Siirryin poijun kanssa veneen keulaan. En ehtinyt setviä samalla köyttä. Se oli edelleen solmulla ja solmut olisivat menneet ja vieneet minutkin mennessään, ellei Andrus olisi huomannut huutojeni jälkeen tulla auttamaan. Tosi tiukkaan tuo uusi poijuköysi solmiutuu.

Naapuriveneen herra tuli kovasti sanallisesti meitä neuvomaan ja perän kiinnittymisestä ei meinannut tulla mitään, kun Andrus ja herra keskustelivat vain tuo tuonne ja tämä tänne ja minun olisi pitänyt ymmärtää, mitä tehdä. Huvittavinta oli se, että vaikka kysyin sitten köysien päitä koilatessa, mikä vene heillä on. Hän vain pariin otteeseen tuumasi, että tuo tuossa. Vaikka vastasin, etten näe, hän vain jatkaa. No tuo tuossa!

Pyörähdimme Mustakarin ravintolassa maksaaksemme venepaikan. Tyttö tuumasi, ettei ole niin kiire, vaan maksakaa, kun tiedätte, montako päivää olette Mustakarilla. Tutkailimme Kokkolan karttaa ja ravintolan ruokalistaa. Päädyimme jäämään ravintolaan syömään ainoaa sinä iltana tarjolla olevaa annosta - juhlaillallista. Ravintolan 100-vuotisjuhlia vietti paikallinen purjeseura. Siispä äkkiä veneelle vaihtamaan lenkkarit ja farkut siistimpiin vaatteisiin.

Saavuimme veneelle ja naapuriveneen herraa huoletti meidän paikka, sillä hänen vene oli vieressämme kylkikiinnityksessä ja hänen oli tarkoitus lähteä seuraavana aamuna aikaisin. Hän ehdotti, että siirtäisimme veneemme hänen toiselle puolelle kylkikiinnitykseen. No mikäs siinä. Parempi paikkahan se olikin. Laitoimme veneen oikeaan kylkikiinnitykseen ja lähdimme ravintolaan takaisin syömään juhlaillallista: lasi shampanjaa, vasikanfilee alkupala, siikaa äyriäiskastikkeessa, suklaakakkua, kahvia ja pari lasia punkkua. iloksemme vielä punaviini oli meidän ikiomaa Diabloa. Ilta jatkui lipun laskun, puheiden ja tanssimusiikin kera. Muutaman paukun jälkeen siirryimme veneelle erittäin hyvän illallisen ja liiallisen alkoholimäärän kera! Oli sekin saapuminen Kokkolaan. Heti paikkakunnan bileisiin.

Sunnuntai koitti aurinkoisena ja lähdimme kävelemään Kokkolan keskustaan. Andrus ihasteli joen varren venevajoja, jollaisia meillä Oulussa ei ole. Keskustassa avoinna ei ollut kuin torin laivakahvila, jossa kävimme nauttimassa kesäiset jätskit. Lopun päivää rentouduimme veneellä ja nautimme lomasta.

Maanantaina oli tavoitteena mennä Nautikulmaan ostamaan jotain kivaa veneelle. Lähdimme jälleen kävellen keskustaan. Kävelymatkaksi Nautikulmaan tuli noin 7 km ja naureskelimmekin, että se on tietysti maanantaisin kiinni, kun saavumme perille. Kaupasta loppujen lopuksi emme löytäneet oikein mitään. Astioita, joita minä erityisesti olisin halunnut, oli tarjolla vain juuri niitä Gimexin astioita, joita olin keväällä ostanut. Valikoima oli meistä kaiken kaikkiaan hämmentävän pieni Kokkolan liikkeessä.
Jatkoimme matkaa Tehtaankatua torille. Löysimme Mini Manin ja sinnepäs menimme seuraavaksi ihmettelemään. Sieltä hyvänä löytönä voi pitää pyöreitä isoja brikettejä, jotka sopivat Cobb-grilliimme. Mietimme kaupassa, että ne saattavat olla jopa liian suuria, joten ostimme vain yhden paketin. Arvata saattaa, ne olivat juuri oikean kokoisia, eikä lisää Cobb-grilliin sopivia brikettejä löytynyt myöhemmin helposti mistään. Clas Ohlsonilta tarttui mukaamme jo paljon pientä tavaraa. Ostimme erikokoisia mikrokuituliinoja, joita olimme jo huomanneet tarvitsevamme eri tilanteissa veneellä. Päivästä tuli mahtava kävelypäivä. Matkaa kertyi jotain yli 10 kilometriä. Illan rentoutumisen jälkeen aloimme valmistautua matkan jatkamiseen ja seuraavan päivän reitin suunnitteluun.

Avainsanat: 

Raippaluodon saarella 15.7.

  • Posted on: 17 January 2010
  • By: Eve

Matkamme jatkui aurinkoisena tiistai-iltapäivänä Mustakarilta Raippaluotoon. Legi oli tähän mennessä pisin 70 mailin matka Suwenalle. Kävimme ennen lähtöä harrastamassa urheilemista eli tyhjensimme käsipumpulla jälleen septin. Samoin täytimme vesitankin uudestaan. Andrus teki reitin Kokkolan - Pietarsaaren saariston välistä, jossa ajelimme rauhallista 7-8 solmun vauhtia. Päästyämme parinkymmenen mailin meriosuudelle saaristoväylän jälkeen, meri oli aivan tyyni ja ilma mitä ihanin. Kuitenkin matkan puolen välin jälkeen päästyämme Vaasan saariston suojiin nousi tuuli 10 m/s ja aallot kasvoivat suuremmiksi. Aallot olivat tosi hankalan tuntuisia, sillä ne olivat kylkiaaltoja ja väylä oli aika kapoinen ajettava. Andrus sai tosissaan keskittyä pitämään veneen väylällä ja mua hirvitti, miten fendareiden laiton ja satamaan rantautumisen kanssa käy. Aallot löivät koko ajan oikealle puolelle niin korkealle, että kylki ja ikkunat olivat koko ajan märkänä. Mietimme jo, että mikäli emme pääse tuulen vuoksi rantautumaan niin jatkamme Vaasaan saakka.

Onneksi Raippaluotoon sisään ajettuamme tuuli tyyntyi lähes täysin ja kiinnityimme keula edellä laituriin. Meitä tuli vastaan pariskunta, joilla oli Vaasalainen Sofia purjevene.
Kiinnittymisen jälkeen puhelimme heidän kanssaan hetken ja kyselimme Vaasan venesatamista. He suosittelivat omaa satamaansa Segelföreningin vierasvenesatamaa. Kertoivat, että siellä on mm. erinomaiset suihkut.

Jännittävän matkan jälkeen kävimme satamaravintolassa maksamassa venepaikkamme ja söimme lohta katkarapukastikkeella lisäkkeenä salaattia ja lohkoperunoita. Ruoka maittoi kummallekin niin tehokkaasti, että mätöimme erinomaiselta maistuvan perusruoan naamaan kovaa kyytiä, sillä nälkä oli yllättävän kova matkan jäljiltä.

Käveleskelimme satamassa ja katselimme uimarataa, hyppytornia ja hiekkaranta-aluetta, jotka löytyivät myös satama-alueelta. Satamassa oli muutama purjevene ja pari moottorivenettä lisäksemme. Meidän Raippaluotoaika jäi harmillisen lyhyeksi, sillä jatkoimme heti aamulla Vaasaan.

Avainsanat: 

Sivut