Skotlanti '14

Suwena suuntaa Färsaarille

  • Posted on: 20 April 2014
  • By: Eve

Talven aikana tehdyt purjehdussuunnitelmat on nyt aika alkaa toteuttaa. Palasimme pääsiäiseksi Suwenalle Ipswichiin ja tästä alkaa innokas veneen kesäkuntoon laittaminen. Vapun jälkeen on tarkoitus irrottaa Suwenan köydet kesämatkalle, mikäli etelätuulet ovat silloin saapuneet.
Suomen lippu nousee Suwenan mesaaniin Ipswichissä
Lähdemme purjehtimaan Englannin itärannikkoa pohjoiseen ja haluamme kulkea kapteeni Cookin ja Draculan jalanjäljissä. Tietysti haluamme myös nähdä perinteistä Englantia parhaimmillaan.

Seuraavaksi siirrymmekin Skotlantiin, jota odotamme kovasti. Ovathan skotit kuuluisia vieraanvaraisuudestaan. Skotlannin puolelta löytyy myös lukuisia mielenkiintoisia paikkoja, joista valita sopivia tutustumiskohteita. Joka tapauksessa Skotlannin pääkaupungissa Edinburghissa haluamme käydä.

Seuraavaksi astumme vuorostaan viikinkien jalanjälkiin, kun purjehdimme saagoista tutuille Orkneyn ja Shetlannin saarille. Stonehenge on Englannin matkoilta ja kirjoista monille varmasti tuttu. Kuitenkin Orkneysaarilta neoliittisen kauden jäänteitä löytyy enemmänkin, joten tutkittavaa siellä varmasti riittää. Shetlannissa lihansyöjälampaiden saari Foula, jää meillä väliin, sillä aiomme purjehtia Shetlannin pääsaarilla.

Shetlannista starttaa meidän tämän kesän suurin haasteemme, sillä lähdemme kahdestaan ensimmäistä kertaa 200 merimailin purjehdukselle kohti Färsaaria. Pohjois-Atlantin sääolosuhteet saattavat vaihdella nopeasti, joten tämä parin vuorokauden valtameripurjehduslegi tulee haastamaan meidät tosissaan.

Färsaaret kuuluvat Tanskalle, joten pääsemme viettämään vielä yhden pohjoismaalaisen juhannusjuhlan ennen kuin Suwena kääntää keulan kohti eteläisempiä vesiä. Kävin 17v tyttösenä Färsaarilla ja ihastuin saaristoon kovasti. Nyt on todella mukavaa päästä seikkailemaan Färsaarten eri saarilla omalla veneellä ja tutustua niihin vielä syvällisemmin.

Paluupurjehdus Skotlannin Hebrideille on toinen samanmoinen 200 merimailin legi. Länsi-Skotlantia pidetään yhtenä kauneimmista purjehdusalueista Euroopassa. Löytyyhän yli 500 saarten jylhien vuorten väliin jääviltä vuonoilta eli skottilaisittain locheilta lukematon määrä luonnonkauniita ankkurointipaikkoja. Eikä pidä unohtaa, että useimmilta Skotlannin saarilta löytyy yksi tai useampi viskitislaamo pubeineen ja venelaitureineen. Aiommekin nautiskella Skotlannista koko heinäkuun ajan täysin siemauksin :-)

Alku syksystä etsimme Suwenalle ensi talven talvehtimispaikan joko Englannin länsirannikolta tai ehkäpä Irlannista, jonne purjehdimme Suwenan vielä syyspurjehduksemme aikana.

Kaudestamme tulee jälleen aivan uudenlainen ja odotamme aivan intopinkeänä, että toukokuu saapuu ja pääsemme matkaan. Kirjoitamme jälleen tarinoita matkaltamme, joten pysy kuulolla Suwenan veneblogissa.

Avainsanat: 

Suwenan rikin tuunausta

  • Posted on: 12 May 2014
  • By: Eve

Kun helmikuussa Fox’s marinassa asennettiin meille taavetteja, kävimme juttelemassa marinan rikaajan Richardin kanssa. Hän kävi jo silloin pyörähtämässä Suwenan kannella arvioimassa rikaustarvetta. Hän kuitenkin kertoi, että hän mielellään tekee rikin tarkistuksen aina purjehtiessa. Sovimme, että näin teemme, kun olemme palanneet takaisin veneelle.

Huhtikuun loppu sattui olemaan harvinaisen tuuletonta aikaa, mutta lähdimme lopulta pääsiäisen jälkeisenä perjantaina yhdessä sumuiselle Orwell-joelle, kun tuulta oli edes 4 m/s. Andrusin mielestä meidän vantit ovat tuntuneet liian löysiltä ja etustaagi on näyttänyt olevan notkolla. Richard alkoikin heti kiristämään vantteja ja takaharuksia.

Tuulta oli sen verran vähän, että jouduimme tekemään omaa tuulta moottorilla. Eikä siitä huolimatta saatu tarpeeksi tuulta. Richard sanoi, että rikintarkistus on parhaimmillaan, kun kallistuskulma on 15 - 20 astetta. Tällöin tuulenpuolen vanteille saadaan riittävästi kuormitusta, eivätkö suojanpuolen vantit saa löystyä.

Kun Richard oli lopulta tyytyväinen vanttien, takaharusten sekä mesaanin ja isomaston välisen välivantin säätöihin, alkoi hän tutkia, miten saamme taivutettua mastoa taaksepäin, jotta siihen saadaan komea esitaivutus. Se onnistuisi, jos etustaagia saisimme pidennettyä. Niinpä laskimme jennin kannelle ja sen jälkeen jennin fallilla nostimme genoan furlexin moottoria ylöspäin, jotta saisimme etustaakin säätöruuvin esille. Tässä vaiheessa tuli esteeksi liian lyhyet furlexin moottorin sähköjohdot. Richard tuumasi tyynesti keskellä jokea, että toinen vaihtoehto olisi irrottaa etustaagi ja pyörittää säätöruuvia alakautta. Ei muuta kuin toimeen. Masto tuettiin genaakkerin nostimella kanteen, jotta masto ei pääse kaatumaan taaksepäin. Seuraavaksi irrotettiin etustaagia pitelevä tappi, mutta sähköjohdot olivat edelleen tiellä. Andrus juoksi aina välillä kääntämään veneen 180 astetta, sillä ajoimme yhden solmun vuorovesivirrassa hiljalleen tyhjäkäynnillä jokea edestakaisin, ja jatkoimme edelleen ponnisteluja. Nyt vuorostaan löysättiin takastaagia ja minä kiristin genaakkerin fallia yrittäen taivuttaa mastoa eteenpäin niin paljon kuin mahdollista. Lopulta piti antaa periksi ja samalla alkoi sopivasti vielä sataa. Laitoimme rikin kasaan, keitimme kahvit ja lähdimme ajamaan takaisin Fox'sille.

Satamassa purimme hiukan sähköjohtojen kiinnitystä, jotta saimme puuttuvan 10 senttiä etustaagille pituutta lisää. Viritys kyllä kannatti. Nyt meillä on tyylikäs, taaksepäin esitaivutuksella oleva masto, kuten kuuluukin. Eiköhän se sitten merellä selviä, miten rigin tuunaus vaikutti Suwenan purjehdusominaisuuksiin.
Suwenan isomasto
Olimme todella tyytyväisiä ammattirikaajan apuun. Samalla opimme itsekin lisää ja saimme monia vinkkejä rikin säätöihin. Suuret kiitokset Richardille hyvin tuunatusta Suwenan rikistä.

Avainsanat: 

Vene valmiina ja nyt matkaan 12.5.

  • Posted on: 14 May 2014
  • By: Eve

Kolme viikkoa on vilahtanut hirmuista kyytiä Ipswichissä. Alkuperäinen 4-sivuinen työlista on kohta kohdalta mukavasti lyhentynyt. On siihen toki paljon mahtunutkin, ja tässäpäs muutamia maistiaisia veneen kevätkunnostuksesta.
Andrus ja Eve Ipswichin kävelykadulla
Ipswichin kävelykatu

Päätimme pestä kaikki Suwenan kiinnitys- ja rikiköydet ja niitä riittää noin kilometrin verran. Suwenahan oli talven vedessä purjeet paikallaan, joten yksi projekti oli laskea purjeet ja nostimet ja tarkistaa niiden kunto. Niin nostimet kuin purjeet olivat hyvässä kunnossa. Minun vauhtia on hieman hidastanut köysien pesun myötä saatu ärhäkkä flunssa, mutta eipä anneta senkään haitata, vaikka se muutamalla päivällä meidän lähtöä on viivästyttänytkin.
Suwena sai uuden fentsujen suojalaudan Ipswichistä
Meillä on nahkaiset vanttisuojat ja ne ovat olleet oivallinen valinta. Ne on helppoa pestä ja veistämö ompeli ne juuri oikean kokoisiksi kuhunkin vanttiin. Ne myötäilevät vantteja, joten ne eivät vie tilaa ja suojaavat tarkoituksen mukaisesti käsiä ja jalkoja teräviltä sokilta.
Suwenan nahkaiset vanttisuojat
Andrus testasi Starbrite fentsujen puhdistusainetta, jonka jäljiltä fendareista tuli kuin uudet ja mahtavan kiiltävät. Samoin Andrus puhdisti pilssin meille uudella pilssinpesuaineella Bilgex, joka imeyttää itseensä pilssistä rasvan, öljyn ja muun mönjän. Lopputuloksena on puhdas pilssi ja biologisesti hajoava jäte.

Meillä on Suwenassa kaikki muut valot LED-valoja paitsi kansivalot. Kevät huollon osana Andrus kiipesi mastoihin ja vaihtoi Ainokaiset halogeenivalot myös led-valoksi ja samalla virrankulutus tipahti 50 watista 8 wattiin per masto. Olemme joutuneet usein kiinnittämään Suwenan liian lyhyelle aisapaikalle saapuessamme pimeän aikaan täyteen satamaan. Tällöin olemme jättäneet kansivalot päälle, jotta yön aikana muut satamaan saapuvat huomaavat aisapaikan ylitse ulottuvan Suwenan keulan.

Yksi huolta aiheuttavista projekteista oli Suwenan tankkaus. Englannissahan veneisiin saa vain punaista dieseliä, josta palattuamme mantereelle saisimme mahtavat sakot. Pitkin talvea olemme pohtineet, että mistä saamme valkoista dieseliä? Andrus kyseli sieltä ja täältä, mutta asialle ei tuntunut löytyvän ratkaisua.

Helmikuussa Fox’s Marinassa ollessamme zoomailimme innokkaasti Orwell Yacht Clubin laitureita, jotka sijaitsevat samassa poukamassa Fox’s marinan kanssa. Heti heidän satamarakennuksen vieressä sijaitsee nimittäin huoltoasema, joten pohdimme kovasti, josko pääsisimme hetkeksi heidän laituriin harrastamaan kanistericruisailua. Lopulta Andrus lähestyi venekerhoa sähköpostilla ja saimme erittäin ystävällisen tervetulotoivotuksen. Orwell Yacht clubin kommodori Brenda järjesti meille sopivan päivän tankkausprojektillemme. Projektillemme antoi nimittäin pienen lisämausteen se, että heidän laituri kuivuu alavedellä ja meidän syväyksellä laituria voi käyttää kolme tuntia yläveden aikaan.

Kun saavuimme heidän satamaan, olivat meitä laiturilla vastassa kommodori Brenda miehensä Tonyn kanssa. He olivat ystävällisesti vielä keränneet meidän avuksi ylimääräisiä kanistereita ja saimme lainata vielä seuran kärryjä. Myöhemmin joukkoon liittyi Ivor, joka toi tullessaan muutaman kanisterin vielä lisää. Siinä kolme tuntinen vierähti rattoisasti, kun Andrus, Tony ja Ivor kärräsivät neljä kärryllistä dieseliä 20 litran kanistereilla huoltoasemalta laiturille. Projekti koetteli kaikista eniten Andrusin selkää, kun hän valutti 384 litraa polttoainetta kanisterista suppilon kautta Suwenan tankkeihin. Yllättävää oli se, että viime kesänä lämmitin haukkasi melkoisen osan polttoaineesta. Olemmehan lähdössä kohti Pohjois-Atlanttia, joten saa nähdä, miten tänä kesänä polttoaineen kulutus tulee jakautumaan.
Orwell Yacht Club alavedellä talvella
Suwenan tankkaus Orwell Yacht Clubilla
Suuri ja lämmin kiitos teille Orwell Yacht Clubin auttavaisille purjehtijoille Brenda, Tony ja Ivor ja oikein hyvää purjehduskesää teille!
Tony, Andrus, Eve, Brenda ja Ivor Suwenan tankkauksen jälkeen
Vappuna saimme Suwenalle vieraita Suomesta, kun veljeni Esa poikansa Jaken kanssa tulivat Suwenalle vierailulle. Heillä oli todellinen Englannin kiertoajelu matka, sillä ensin he pyörähtivät Manchesterissä katsomassa Manchester Unitedin pelin. Valitettavasti he eivät päässeet kuulemaan oikein kunnon kannustuslauluja, sillä Manchesterin pojat tällä kertaa hävisivät. Suwenalla aika vierähti nopeaan rupatellessa ja Ipswichiin tutustuessa.

Taitettava tandem oli ahkerassa käytössä meidän Ipswichin viikkoina. Halusimme bunkrata veneen hyvin, sillä tiedämme, että tänä kesänä meillä on edessä useita satamia jollamatkan etäisyydellä. Ajoimmekin useita reissuja pyörällä reput ja pyörälaukut pullollaan tavaraa. Mahtoi kassatyttöä ihmetyttää, kun lastasimme kärryistä aina suuren pläjäyksen samaa tavaraa aina kerrallaan. Harva varmaan ostaa vaikkapa tusinaa kookoskerma purkkia yhdellä kerralla?
Tyytyväinen Andrus venehuoltojen jälkeen Ipswichissä
Huvittava episodi sattui, kun yritimme ostaa Vodafone laajakaistaliittymää, sillä Vodafonella pitäisi olla paras peitto Skotlannissa. Jo puolitoista viikkoa sitten menimme ostamaan liittymää ekan kerran. He eivät voineet myydä liittymää, koska heidän it-järjestelmänsä oli alhaalla. Viisi päivää myöhemmin tilanne oli sama. Jälleen toiset viisi päivää myöhemmin, kun meillä alkoi olla jo hätä, että emme ehdi saada koko liittymää, he kertoivat toisen ratkaisun. Käykää ostamassa toisesta liikkeestä Vodafonen sim-kortti ja tulkaa sen kanssa takaisin, niin he voivat ladata siihen dataa. Heidän järjestelmänsä oli edelleen alhaalla, joten he eivät voineet aktivoida sim-kortteja. Seuraavasta paikasta simit oli myyty loppuun, kun Vodafone oli ohjannut heille niin ahkerasti asiakkaita, mutta kolmannesta liikkeestä saimme vihdoinkin simin. Näyttää teleoperaattoreiden palvelu olevan joka puolella maailmaa yhtä surkeaa!
Näkymä Ipswich Haven Marinasta
Tuntuu haikealta lähteä Ipswichistä, sillä olemme viettäneet paljon aikaa Haven Marinassa kuluneen talven aikana. Suwenan talvikoti oli erittäin onnistunut valinta ja voimme suositella sitä kaikille. Haluamme kiittää satamakapteeneja Phil ja Linda ystävällisestä palvelusta ja Suwenan hyvästä hoitamisesta.
Ipswich Haven Marinan huoltorakennus
Satamakapteenit Linda ja Phil Ipswich Haven Marinassa

Avainsanat: 

Lowestoft ja yöpurjehdus Whitbyyn 12.5. - 16.5.

  • Posted on: 20 May 2014
  • By: Eve

Ohoi, Suwena lähtee matkaan taas! Merimatka ei saa koskaan alkaa perjantaina, joten hyvillä enteillä maanantaina 12. toukokuuta alkoi Suwenan kesän 2014 purjehdusmatka. Vielä kerran Ipswichin sulun läpi Orwell-joelle ja hyvästit Suwenan talvikodille ja niin matka pääsi alkamaan.

Tällä legillä Ipswichistä Lowestoftiin ohitimme Suwenan tämän kauden eteläisimmän pisteen. Onneksi aurinko paistoi, joten suunta pohjoiseen ei tuntunut niin hullulta vaihtoehdolta. Myös tällä 57 mailin legillämme tuli Nauticat Suwenan lokiin 4000 merimailia.

Purjehtiessamme Orwell-joen suulla hyvässä sivutuulessa, teimme kauden avajaisiksi heti mukavan nopeusennätyksen 7,8 solmua veden suhteen, niinpä siitä on hyvä panna paremmaksi kesän kuluessa. Myöhemmin tuuli kääntyi myötäiseksi ja pääsimme nostamaan vuorostaan genaakkerin. Loppumatkasta tuuli kuitenkin moinasi, joten jouduimme moottoroimaan Lowestoftiin, jonne saavuimme hieman ennen puolta yötä. Hyvällä mielellä saimme kallistaa päät tyynyyn, sillä kausi on nyt avattu!

Tiistaiaamuna oli mukava huomata, että Royal Norfolk & Suffolk Yacht Club toivotti meidät tervetulleeksi salossa liehuvalla Suomen lipulla. Satamamaksua maksaessamme saimme kuulla, että suomalaiset ovat kuitenkin perin harvinaisia vieraita heidän satamassaan. He olivat kuulemma joutuneet etsimään kovasti löytääkseen aamulla Suomen lipun. Pisteet siitä heille.
RNSYC veneseuran klubitalo Lowestoftissa
Englannin itäisin piste Lowestoft on tunnettu hiekkarannastaan, niinpä lähdimme hieman jaloittelemaan. Kuluihan edellinen päivä merellä. Kun Saksassa hiekkarannat olivat täynnä tuulelta suojaavia istumakoppeja, niin löysimme Lowestoftista pikkuruisia rantamökkejä, joita oli vierekkäin pitkin rantaa. Paikalliset auringonpalvojat kertoivat meille, että rantamökkejä, joita he kutsuvat nimellä beach house, voi vuokrata aina vuoden kerrallaan.
Englantilaisia rantakoppeja Lowestoftissa
Oli myös mukava yllätys, kun tapasimme Lowestoftissa työskentelevän suomalaisen Piritan ja hänen avopuolisonsa Peterin. Olimme juuri syöneet ja laskeskelimme seuraavan päivän virtalaskelmaa, kun pirteä suomenkielinen tervehdys kuului pöytämme viereltä. Onkin aina hauskaa kohdata oman maan ihmisiä ja se tuntuu kuin kaikki me olisimme jo vanhoja tuttuja ennestään.

Keskiviikkona tuuli kääntyi pohjoistuuleksi ja puhalteli vielä iltasellakin, joten pääsimme matkaan vasta torstaina puolenpäivän aikoihin. Emme nimittäin halunneet lähteä puskemaan suoraan vastatuuleen

Juuri lähtövalmisteluja tehdessämme saimme Suwenaan vieraaksemme ensimmäistä kertaa Englannin rajavartioston. He tarkistivat venepaperimme ja kyselivät kovasti ajastamme Englannissa ja tulevista matkasuunnitelmista. Ensimmäistä kertaa tullimiehet olisivat toivoneet saavansa kopiot venepapereista, mutta valitettavasti meillä oli vain alkuperäiset paperimme mukana. Kaikki oli kuitenkin kunnossa ja pian he jo toivottelivatkin meille hyvää matkaa kohti Skotlantia.

Lowestoftista pohjoiseen vuorovesivirrat ovat voimakkaat, niinpä halusimme lähteä juuri virran käännyttyä kohti pohjoista. Saimme purjehtia ihanassa 22 asteen lämpöisessä toukokuun päivässä ja virta pukkasi vielä lisävauhtia lähes kolmen solmun verran.

Matka sujui leppoisasti ja pian päivä vaihtui yöhön. Yönpimeydessä kuuluisat Pohjanmeren öljynporaustornien valot näkyivät helminauhana horisontissa. Yö kului pääasiallisesti peltigenoan voimin, mutta saimme myös välillä nostaa genaakkerinkin, kun tuuli jaksoi hetken puhaltaa.
Yorkshiren rannikkoa
Aamulla hämmästykseksemme totesimme, että olimme saaneet 10 merimailia etua myötävirrasta, joten olimme saapumassa Whitbyn satamaan pari tuntia etuajassa. Oli vielä alavesi, joten satamansuulla ei olisi ollut riittävästi vettä Suwenalle. Niinpä lilluimme peilityynellä merellä ilman purjeita ja moottoria ja siitä huolimatta virta kuljetti meitä eteenpäin vaihtelevasti kahden ja kolmen solmun vauhtia - uskomatonta. Jouduimme lopulta kuitenkin käynnistämään moottorin, kun virta alkoi viedä meitä liian kauas merelle ja reittiimme olisi tullut turhaan mutkaa. Saavuimme juuri parahiksi Whitbyn edustalle, jolloin sisäänajoväylällä oli vettä kolme metriä. Kiinnitimme Suwenan paikallisen venekerhon odotuslaituriin ja jäimme odottamaan parin tunnin päästä tapahtuvaa kääntösillan avausta päästäksemme ajamaan Whitbyn vierassatamaan.
Suwena saapuu Whitbyn satamaan
Kun perjantai-iltapäivällä kello puoli kolme kiinnitimme Suwenan odotuslaituriin, olimme matkanneet 27 tuntia ja 153 mailia Lowestoftista. Sillanavausta odotellessa nautimme aurinkoisella takakannella ehdottomasti ansaitut palaset juustokakkua.

Avainsanat: 

Whitby, kapteeni Cookin jalanjäljissä 16.5. - 19.5.

  • Posted on: 28 May 2014
  • By: Eve

Whitby näytti meille kesäisen lämpöiset kasvonsa ja pulina oli melkoinen turistien hääriessä ympäriinsä kaduilla ja kujilla. Whitby erottui aiemmista itärannikon kaupungeista selkeästi turistien lomakohteena ja näin alku kesän viikonloppuna siellä oli jo iloinen meininki ja hyörinä.
Whitby
Whitbyn vanhakaupunki
Whitbyn rannat
Aallonmurtaja Whitbyssä
Whitbyn satama sijaitsee aivan Esk-joen suulla. Esk-joki virtaa läntisen ja itäisen kalliojyrkänteen välistä ja juuri näille kallioille Whitbyn kaupunki on vanhoine rakennuksineen kauniisti levittäytynyt. Myös venesatama sijaitsee Esk-joen varrella ja laiturit löytyvät heti sillan läheisyydestä.
Kalastusaluksia Whitbyssä
Veneitä odottamassa sillanavausta Whitbyssä
Whitbyn venesatama
Whitbyn marina

Whitbystä löytyy lukuisia loma-asuntoja, kauppoja ja ravintoloita. Kuitenkin itäisellä kalliolla kohoaa Whitbyn luostarin rauniot. Alhaalta kaupungista johtavat 199 askeleiset kirkkoportaat ylös kukkulan päällä sijaitsevalle kirkolle ja sen vieressä olevalle hautausmaalle. Juuri tämä Whitbyn hautausmaa toimi tapahtumapaikkana Bram Stockerin kuuluisassa Draculassa.
Eve Draculaa etsimässä Whitbyn hautausmaalla
Meistä Whitbyssä mielenkiintoisin kohde oli ehdottomasti kapteeni Cookin opinahjo, joka on nykyään museona. 1600-luvulta peräisin oleva talo sijaitsee aivan Whitbyn satamassa ja juuri täällä Whitbyssä nuori James Cook aloitti oppipoikana merenkulun opintonsa ja myöhemmin hän teki kuuluisat tutkimusretkensä.

Museossa olivat Cookin molemmat laivat pienoismalleina esillä. HMS Endeavour, jolla hän teki ensimmäisen tutkimusmatkansa sekä HMS Resolution, jolla toinen ja kolmas löytöretki toteutettiin. Näillä kolmella merkittävällä tutkimusmatkalla 1700-luvulla hän miehistönsä kanssa kartoitti mm. Tyynen valtameren saaria, Uuden-Seelannin sekä Australian itärannikkoa. On uskomatonta, kuinka tarkasti he onnistuivat navigoimaan ja luotaamaan löytöretkillään uusia mantereita ja saaria. Erityisesti kun ajattelee kuinka valtavan suuri merialue Tyyni valtameri on. He kulkivat sitä systemaattisesti pohjoisesta etelään ja takaisin löytääkseen uusia mantereita.
Kapteeni Cookin kolme tutkimusmatkaa
Cookin tutkimusmatkoja arvostettiin niin suuresti, että hän oli niitä harvoja, joilla oli myös vihollismaan Ranskan passi. Tuolloin nimittäin Englanti ja Ranska olivat sodassa keskenään, mutta kumpikin osapuoli näki tutkimusmatkojen merkityksen niin suurena, että he myönsivät kumpikin vihollismaan tutkimuslaivan kapteenille passin. Se oli varmasti merkittävä apu esimerkiksi laivan muonittamisessa tuolla kaukana tuntemattomilla vesillä, jonka naapuri oli jo ehtinyt valloittamaan omiin nimiin.

Museossa esitettiin todella hyvin Cookin tutkimusmatkojen niin suunnittelu, laivanvarustaminen kuin itse matkareitit. Millainen laiva pitäisi suunnitella ja miten se pitäisi varustaa? Miten laivalla pääsee rantautumaan tuntemattomilla vesillä ja miten vuosia kestävälle matkalle muonitus tulisi suorittaa? Puhtaan juomaveden kuljettaminen oli siihen aikaan vielä hankalaa, niinpä laivan muonitukseen kuului mm. 19 tonnia olutta, 642 gallonaa viiniä ja 397 gallonaa brändiä. Esimerkiksi merimiehen päiväannos olutta oli yksi gallona.

Cook toi matkoiltaan erilaisia näytteitä tiedemiehille tutkittaviksi kuten esimerkiksi täytettyjä tuntemattomia eläimiä sekä muita esineitä. Heillä oli myös oma taiteilija mukana, joka ikuisti matkoilla näkemäänsä ja näin aikaa ennen kameraa tuotiin piirrosten välityksellä tietoa niin löydettyjen maiden ihmisistä, eläimistä kuin myös kasveista takaisin kotimaahan.

Onneksi Cookin museo on päässyt todelliseen rantakaupunkiin, sillä ensimmäistä kertaa Englannissa oli vieri vieressä oikeita kalaravintoloita, joista sai monipuolisesti paikallisten kalastajien pyytämää kalaa. Toki lähes jokainen heistä mainosti olevansa sen ja sen vuoden palkituin paras Fish and Chips ravintola. Eipä siis ihme, että yli puolet ihmisistä maistelivat Englannin kansallisherkkua. Me kuitenkin herkuttelimme ruijanpaltaalla, jättikatkaravuilla ja monipuolisilla kalalautasilla.

Kun lauantai-illalla olimme tutkimassa Whitbyä pienten kujien sokkelossa, tupsahdimme sopivasti kotoisan Little Angel pubin edustalle, jossa bändi soitteli iloisesti Beatlesia. Tunnelma oli katossa ja bändi viihdytti ihmisiä 60 - 70 -luvun covereilla. Kyllä siinä pintti tai pari olutta osui ja upposi.
Andrus valaanluuportilla Whitbyssä
Whitby
Whitbyyn on noin 400 km Lontoosta ja pari sataa kilsaa Manchesteristä. Eipä siis ihme, että kaikki britit, joiden kanssa olemme jutelleet meidän Whitbyyn tulemisesta, ovat myös täällä itse lomailleet. Näin omalla veneellä paikka oli todella kiva pysähtymispaikka.

Avainsanat: 

Amble, Northumberland 19.5. - 20.5.

  • Posted on: 31 May 2014
  • By: Eve

Maanantaiaamulla yläveden aikaan suuntasimme Suwenan kokan ulos Whitbyn satamasta. Alitettuamme kääntösillan ja ajettuamme aallonmurtajan läpi merelle pääsi seuraava 60 mailin legimme alkamaan kohti seuraavaa satamaa.

Matkalla Andrus rimpautti Amblen satamatoimistoon kysyäkseen vuorovedestä ja sataman edustan mainingista. Samalla he tekivät paikkavarauksen Suwenalle, sillä tulemme saapumaan satamaan vasta satamatoimiston sulkeuduttua. Ensimmäistä kertaa saavuimme satamaan, jossa jo laiturilla oli paikka, mistä löytyi tervetulopaketti porttiavaimineen ja jopa laituripaikkakarttoineen. Oli todella mukava yllätys avata satamassa tervetulopaketti, sillä sieltä löytyi mm. värillinen kartta, johon jokainen sen päivän vierasvenevaraus oli merkitty. Suwenalle oli jopa kytketty sähköt valmiiksi meille varatulle paikalle. Tunsimme todella olevamme tervetulleita Amblen satamaan.
Suwena Amblen satamassa
Meille suositeltiin Amblen satamaa jo viime syksynä, kun osallistuimme Cruising Associationin syysregattaan. Olimme iloisia, että otimme vinkistä vaarin, sillä Amblen kaupunki osoittautui myös viehättäväksi paikaksi.
Matkalla kalaan Amblessa
Veneitä Coquet-joella Amblessa
Löysimme myös onneksemme vastapari vuotta toimineen, mutta ah niin herkullista ruokaa valmistavan Old Boathouse ravintolan. Ravintola tarjoaa oman kylän kalastajien tuoreita saaliita, jotka tuodaan suoraan ravintolan omalle laiturille. Vaikka oli arki-ilta, ravintola oli ihan tupaten täynnä, joten sinne olisi pitänyt tehdä pöytävaraus. Tarjoilija kuitenkin heltyi ja järjesti meille pöydän. Nautimme mielettömän hyvää ruijanpallasta äyriäisrisotolla höystettynä.

Amble sijaitsee Englannin koillisnurkassa ja se tulee olemaan meidän viimeinen Englannin satama ennen kuin siirrymme Skotlannin puolelle. Sen ympäristöstä olisi löytynyt vanhoja linnojakoluttavaksi, mutta harmiksemme meidän piti jatkaa matkaa. Lähimpään Warkworthin linnaan olisi päässyt ihan sataman vierestä lähtevää rantapolkua pitkin, mutta se jäi nyt jollekin toiselle veneilijälle tutkittavaksi.
Warkworth linna Amblen vieressä

Avainsanat: 

Edinburgh 21.5. - 24.5.

  • Posted on: 3 June 2014
  • By: Eve

Keskiviikko vierähti merellä, kun matkasimme Amblesta Port Edgarin satamaan 88 mailia. Jälleen matka alkoi mukavassa tuulessa ja pääsimme purjehtimaan, mutta jälleen päivän mittaan tuuli loppui ja jouduimme ajamaan moottorilla Port Edgariin saakka.
Farne saari Englannin koilliskulmassa
Lintubongareita matkalla Farne saarelle
Edinburgh sijaitsee Firth of Forth lahden pohjukassa ja saavuttuamme lahdelle piirtyi Edinburghista linnoineen upea siluetti taivaanrantaan.
Edinburgh
Hylkeitä  lekottelemassa merimerkillä
Saapuessamme satamaan oli jo pimeää, joten kiinnitimme Suwenan ensimmäiseen vapaaseen hammerhead paikkaan. VHF:llä annettiin kovan koillistuulen varoitus. Opaskirjan mukaan satamaan tulee eniten juuri koillis- ja itätuulilla maininkia, joten lisäsimme vielä kiinnitysköysiä ja tavallista enemmän fentsuja, jotta niitä ei tarvitse kesken yötä nousta lisäilemään.

Aamulla satamamaksua maksaessamme yritimme saada toisen paikan Suwenalle, mutta se ei kuulemma käynyt, kun kaikki ”tyhjillään olevat” paikat ovat varattuja. Paikalliset veneilijät tulivat meille oikein erikseen varoittamaan, että meillä on todella huono paikka ja meidän olisi syytä vaihtaa paikka, sillä kovassa swellissä laiturit heiluvat niin, ettei niillä pystykävelemään. Laiturit olivatkin kyllä todella ränsistyneet. Andrus palasi satamatoimistoon kysymään toiseen kertaan uutta paikkaa. Aioimmehan olla satamassa neljä päivää. Vastaus oli entistäkin tylympi. Koko vierailumme ajan nuo ”ah niin varatut” paikat töröttivät tyhjillään. No yhteen niistä harvoista pidemmille veneille sopivista paikoista saapui kyllä kahdeksan metrinen vene, jolle sopivia paikkoja olisi ollut kymmeniä muitakin. Swelli oli pahimmillaan aina alavedenaikaan, kun vesi pakkautui idästä suoraan satamaan, joten siinä sitä sitten rullattiin.

Muutenkin satamatoimiston kaksi tätiä olivat erittäin tylyjä. Kun Andrus yritti selvittää minulle lääkäriaikaa, sillä flunssani vaan jatkui ja paheni. Hän sai vastaukseksi, että lääkäriin on kahdenviikon jono. Pitkän tinkauksen jälkeen he lopulta suostuivat antamaan lääkärikeskuksen puhelinnumeron. Kun itse soitimme sinne, löytyi seuraava vapaa-aika heti samalle päivälle. Eikä tämä ollut ainoa oudosti hoidettu tai oikeastaan hoitamaton juttu tuossa satamassa. Olemme olleet sadoissa satamissa ja valitettavasti Port Edgarin satama oli kyllä pohjanoteeraus. Odotimme kyllä ihan muuta Skotlannin pääkaupungin satamasta.

Itse Queensferryn kaupunki oli mukavan oloinen pikku paikkakunta ja niin terveyskeskuksessa, kaupoissa kuin paikalliset veneilijät olivat todella ystävällisiä. Harmi vaan, että satamatoimiston väki ja sataman venetarvikeliikkeen myyjät olivat niin tylsistyneitä työhönsä.

Ehdottomasti parasta Edinburghin matkassa oli päivä, jonka vietimme minun entisten kilpakumppaneiden kanssa. Mary Ann Low ja Paul Noble ovat molemmat menestyksekkäimpiä skottiuimareita ja olemme uineet useissa Paralympialaisissa, MM- ja EM-kisoissa. Mary Annin kanssa olemme kilpailleet lukuisissa altaissa vierekkäisillä radoilla ja vuorotellen jompikumpi on noussut korkeammalle palkintopallille.
Eve sekä uimarit Mary Ann Low ja Paul Noble
Eve esittelemässä Mary Annille Suwenaa
Lauantaipäivä vierähti rattoisasti veneellä rupatellessa ja kuulumisia vaihtaessa, mitä viime vuosien aikana on tapahtunut ja mitä muille entisille uimareille kuuluu? Kävimme myös yhdessä Edinburghin keskustassa, jossa Paul esitteli meille Skotlannin pääkaupunkia.
Edinburgh
Edinburgh
Vuonna 2014 Eve ja Andrus löysivät Edinburghista puhelinkopin
Säkkipillisoittaja Edinburghissa
Se, mikä yhdistää uintiuraani ja nykyistä meidän purjehtimista, on ystävät. Niin aikoinaan uintimatkoilla kuin nyt seilatessamme Suwenalla tapaamme uusia ihmisiä, joista usein tulee myös pitkäaikaisia ystäviä.

Avainsanat: 

Tay-joki ja Arbroath 25.5. - 28.5.

  • Posted on: 8 June 2014
  • By: Eve

Edinburghista oli tarkoitus mennä suoraan Peterheadiin 112 mailin matka. Sääennustus lupasi kevyttä kaakkoistuulta, mutta saimmekin kovemman vastaisen koillistuulen, joten vasta-aallokko oli melkoinen. Olisimme saapuneet Peterheadiin aamuyöllä, mutta ikävän keikutuksen vuoksi Andrus alkoi tutkia vaihtoehtoisia paikkoja merikartasta ja Reedsin almanakasta.

Arbroathin sataman portti on avoinna +-3 tuntia ylävedellä satamakonttorin aukioloaikana, joten se ei tullut enää näin myöhään kyseeseen. Muutenkin Englannin ja Skotlannin itärannikolla suuriosasatamista kuivuu alavedellä, niinpä reitit on syytä suunnitella etukäteen. Vaikka purjehditaan rannikon lähellä, niin todellisuudessa se vastaa avomeripurjehdusta. Onneksi Andrus löysi Tay-joen, jonka varrella oli muutamia kiinnityspoijuja sekä ankkurointipaikka. Toki siellä on myös pieni Tayportin venesatama, mutta oli alavesi, joten satama oli kuivana.
Tayportin satama
Alaveden vuoksi joella oli vähemmän vettä ja lisäksi joen suuhun oli kulkeutunut hiekkaa muodostaen hiekkakynnyksen, niinpä mereltä saapuva maininki murtui pintaan. Kun niihin vielä lisätään vastavirta ja vastakkaisesta suunnasta puhaltava tuuli, niin kunnon rullauksen ainekset olivatkin koossa. Vaikka isopurje toimikin tukipurjeena, keikuimme lähes pari tuntia ennen kuin jokea ylös joki hieman rauhoittui.
Majakka Tay-joen rannalla
Tay-joki Skotlannissa
Ankkuripaikka sijaitsee joen mutkan takana noin 10 mailia yläjuoksuun Woodhaven kylän edustalla. Karttaan on merkitty kaksi vedenalaista kaapelia heti Tay-joen sillan jälkeen. Sitten onkin jo joen eteläisellä reunalla pienemmille veneille sopivia kiinnityspoijuja sekä ankkurointipaikka, jossa on hyvin pitävä hiekkapohja. Mikä ihanan rauhallinen ja suojaisa lahdelma sieltä löytyikään. Jäimme koillistuulelta viereisen kallion taakse varjoon. Vietimme todella rauhallisen yön Suwenan hiljakseen kääntyillessä vuoroveden myötä. Nukuimme makeat, pitkät yöunet, kun olimme velloneet Port Edgarin satamassa monta edellistä yötä jatkuvasti heräillen.
Woodhaven Tay-joen rannalla
Aamulla meitä odotti iloinen yllätys, sillä saimme reippaan sähköpostitervehdyksen rannalla olevasta talosta, jonka edustalla olimme ankkurissa.
Welcome Suwena!
How unusual to see a Finnish flag in the Tay! You have chosen a lovely spot to anchor – if you are on deck a little later, watch out for the otters who sometimes are out fishing at twilight.
Best wishes and enjoy your journey
Sara – from the house you are alongside.

Ensimmäistä kertaa merellä meillä oli vesitankki lähes tyhjänä. Sekös harmitti, sillä olisi ollut mukavaa laskea jolla ja lähteä tutkimaan jokea ja viettää ainakin yksi päivä Tay-joella. Nyt edessä oli vain parin tunninmatka Arbroathiin ja sataman porttikin oli sopivasti avautumassa, niinpä nostimme ankkurin Tay-joen puhtaasta hiekkapohjasta ja suuntasimme savukaloistaan kuuluisaan Arbroathiin.

Matkalla Suwenan kanssa kisaili pari delfiiniä, jotka pompahtelivat upeisiin hyppyihin Suwenan vierellä. Lieneekö ollut pariskunta, kun sen verran läheisiltä delfiineiltä vaikuttivat.
Delfiinit Suwenan vieressä Pohjanmerellä
Onneksi lähestyimme Arbroathia päiväsaikaan, sillä usean mailin matkalla Arbroathia ympäröi todellinen kalaverkkojen viidakko. Andrus pohdiskeli useaan otteeseen, että "mistähän nuokin pystyy kiertämään, kun niiden välissä ei juuri tilaa ollut". Aikamme pujoteltuamme verkkojen välissä pääsimme ajamaan satama-altaaseen sisälle. Ainakin tiedämme, mistä Arbroath Smokies kalat ovat peräisin.
Arbroathin Smokies savukalat työn alla
Tämä satama oli jälleen siisti ja viihtyisä ja hyvin hoidettu. Arbroath itsessään vaikutti idylliseltä kalastajakaupungilta. Ei myöskään pidä unohtaa, että Arbroath sijaitsee Anguksen maakunnassa, jossa Skotlannin ylpeys Aberdeen Angus lihakarjaa kasvatetaan. Aberdeen Angus pihvi on kyllä erittäin maittavaa, jos sitä vaan pääsee maistamaan.
Suwena Arbroathin satamassa
Jotta tämä tarina ei mene ihan syömiseksi, pitää juomisestakin hieman mainita. Kun maanantai-iltana olimme iltakävelyllä Arbroathissa ja saimme niskaamme sadekuuron, päätimme mennä pitelemään sadetta sisätiloihin. Löysimme kotoisen Pageant pubin, jossa jo ovella mainostettiin, ei musiikkia. Pubissa oli rentofiilis, kun pintin ääressä ihmiset rupattelivat keskenään ja ratkoivat ristisanoja. Myös meidät napattiin nopeasti mukaan juttuihin. Skotlannissa kun nyt ollaan, niin viski tuli siinä puheeksi ja pian saimme perinpohjaisen skottiviskiesitelmän baarinomistaja Colinilta. Olimme ilmeisesti niin innokkaita kuulijoita, että hän yhtäkkiä nappasi kirjahyllystä Whiskey Bible kirjan, jonka hän lahjoitti meille. Siinä on yli tuhat viskiä maisteltu ja arvioitu. Nyt meillä on muutama viikko aikaa lukea viskiraamattua, jotta osaamme pysähtyä parhaiden viskitislaamojen venelaitureissa :-)

Avainsanat: 

Peterhead 29.5. - 31.5.

  • Posted on: 10 June 2014
  • By: Eve

Tämän kesän matkaa on tehty vasta vajaa kolme viikkoa ja Suwenan lokissa on jo 533 merimailia, kun kiinnitimme köydet Peterheadin satamassa. Englannin ja Skotlannin itärannikolla ei luonnollisia suojasatamia juurikaan ole, vaan satamat on pitänyt rakentaa erikseen. Useimmat avataan vain yläveden aikoihin. Siitä huolimatta meidän 1,85 syväyksellä emme niihin kaikkiin edes pääse.

Tarkoituksemme oli pysähtyä muutamissa ankkuripaikoissa matkalla pohjoiseen, mutta tuuli on puhaltanut juuri siitä ainoasta suunnasta, jolloin kovan mainingin vuoksi suunnittelemamme ankkuripaikka olisi ollut mahdoton.

Arbroathista meillä oli 67 mailin legi Peterheadiin. Sivutuuli puhalsi juuri sopivasti 8 solmun nopeudella, joten halusimme nostaa jennin heti lähdettyämme satamasta. Genoarulla ei inahtanutkaan, kun yritimme ajaa purjetta ulos. Tähän mennessä meillä ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia ison eikä genoan kanssa, joten kai sen aika sitten jo oli.

Piti vähän aikaa pohtia, mihin hyvään piilopaikkaan olin genoan manuaalisen käsiveivin laittanut. Isolla ja mesaanilla on ihan omat tukevat metalliveivit, jotka olivat kädenulottuvilla sitloodassa. Ne eivät kuitenkaan sovi genoalle, koska genoanmoottorin ja reelingin välissä ei ole riittävästi tilaa. Jennin manuaaliveivi on itseasiassa päättymättömällä köydellä rakennettu rulla.

Tällä kertaa genoan avaaminen kesti 15 minuuttia, kun Andrus pyöritti päättymätöntä köyttä ja minä hoidin skuuttia. Yhdellä köydenpyöräytyksellä genoa avautui pari senttiä, joten Andrusilla tuli päivän liikuntasuoritus samalla hoidettua.
Veneitä ja öljylauttojen huoltoaluksia Peterheadissa
Satamassa Andrus avasi furlexin moottorin ja hänen epäilys varmistui. Moottorin sisälle oli päässyt suolavettä tiivistyksestä huolimatta. Sen vuoksi hammashihnassa oli ruostumisen merkkejä ja se oli katkennut. Nyt odotamme Seldenin tehtaalta Ruotsista pakettia, jotta saamme uuden hammashihnan ja hammaspyörän.
Rikkinäinen furlexin hammashihna
Andrus muisteli lukeneensa jutun vastaavasta tilanteesta, jossa kaveri pyöritti akkuporakoneella genoan moottoria. Yritimme löytää rautakaupasta puolen tuuman sovitinkappaletta porakoneeseen, mutta sellaista ei ollut tarjolla. Venenaapurimme S/y Skolingilta tarjoutuivat käyttämään Andrusia autolla työkalukaupassa ja sieltä oikea osa löytyikin. Lämmin kiitos avustanne ja hyviä tuulia teidän kesäpurjehdukselle Norjassa S/y Skolingin miehistö!
Hätätilanteessa genoaa voi rullata myös porakoneella
Andrus testaamassa porakonetta furlexiin
Hätäapu työkalut rullapurjeille
S/Y Skoling ja miehistö Peterheadissa
Suomesta käsin palmut edustavat lämmintä ja trooppista ilmastoa. Siksipä on niin hauskaa löytää palmupuu näin korkeilta leveysasteilta. Golf-virran ansiosta täällä Skotlannissa palmut pystyvät kasvamaan, joten päätimme aloittaa pohjoisimman palmun etsinnän. Tässäpäs on Peterheadin sataman pieni, mutta sitkeä palmu leveyspiiriltä 57 astetta 29,8 minuuttia pohjoista.
Palmu Peterheadissa 57 astetta pohjoista

Avainsanat: 

Kirkwall 1.6. - 11.6.

  • Posted on: 23 June 2014
  • By: Eve

Sunnuntain legimme oli 105 mailia Peterheadistä Orkneylle, jossa aioimme pysähtyä joko yöksi ankkuriin Shapinsay saaren edustalle tai menemme suoraan Kirkwalliin.

Irrotimme köydet varhain, jo aamu viideltä, jotta pääsemme hyödyntämään myötävirtaosuuden. Se veikin meitä vinhaan eteenpäin ja saimme siitä hyötyä jopa 10 merimailia, joten kokonaismatkaksi tuli vain 95 mailia. Koko legistä purjehdimme genaakkerin leppoisalla kyydillä 66 mailia. Päivä sujui vaivattomasti. Oli kaunis aurinkoinen päivä ja meri soljui rauhallisesti ympärillämme.

Kun käännyimme Shapinsayn ja Orkneyn pääsaaren väliin, puskimme salmessa pari viimeistä tuntia reilun parin solmun vastavirrassa. Sitten pujahdimme Shapinsayn lahdelle ja laskimme ankkurin Balfourin linnan edustalle maaseudulta tuoksuvassa sunnuntaiyössä.

Aamulla nostimme ankkurin ja siirryimme Kirkwallin satamaan, jonne matkaa Shapinsayltä on vain kolme mailia. Shapinsayn lahden pohja oli hyvä hiekkapohja. Meidän ankkurivinssi sijaitsee etukannella, joten kettinki tuo tullessaan pohjasta kaikenlaista moskaa, jos sellaista siellä on tullakseen. Edellisen veneen kanssa oli aina kova homma siistiä etukansi ankkuroinnin jälkeen, joten halusimme saada Suwenaan merivesipumpulle ulostulon myös etukannelle. Nyt meille on tullut tavaksi, että Andrusin vinssatessa ankkuria, minä huuhtelen kettinkiä merivedellä.
Kirkwallin satama
Kun olimme saapuneet Kirkwalliin ja moottori oli juuri sammutettu, Andrus huomasi hämmästyksekseen, että meillä pilssipumppu pumppaa koko ajan. Minä kiertelin ja kuuntelin ympäri venettä löytääkseni, missä meillä voi olla vuoto. Andrusin avattua moottoritilan, löytyi syyllinen. Merivesipumpun letku oli mennyt rikki ja vettä suihkusi jatkuvasti konetilaan. Suljimme äkkiä merivesipumpun läpiviennin ja vedentulo siten lakkasi. Koko konetila oli yltympäri suolavedessä ja jälleen edessä odotti yksi lisäkorjaus. Olimme juuri olleet aikeissa lähteä veneeltä, joten onneksi Andrus todellakin huomasi pilssipumpun jatkuvan pumppauksen. Olisimme olleet muutaman tunnin nettikahvilassa. Kukapa tietää, paljonko vettä olisi ehtinyt tulla sisälle ja kenties vene olisi voinut upotakin.

Jumituimme Kirkwalliin pidemmäksi aikaa kuin oli tarkoitus, sillä odotimme kovasti Seldenin osia Ruotsista ja saimme ne vasta puolentoista viikon odottelun jälkeen. Niinpä aikaa oli korjata merivesipumpun letku ja puuhata myös paljon muuta.

Itseasiassa hajonneen letkun lisäksi oli myös merivesipumppun painekytkin mennyt rikki, jolloin pumppu pumppasi jatkuvasti täydellä teholla. Voi vain arvailla, kumpi sitten aiheutti kumman? Olimme juuri keväällä hankkineet varaosaksi uuden vesipumpun, joten nyt sille oli nyt käyttöä. Meidän kummatkin pumput, niin makea- kuin merivesipumppu, ovat samaa merkkiä ja mallia. Täytynee sitten seuraavassa marinassa, josta löytyy taas hyvin varusteltu venetarvikeliike, ostaa uusi vesipumppu varaosaksi.
Suwenan rikkinäinen vesipumppu
Käytämme juomavetenä Seagul aktiivihiilisuodattimen läpi suodatettua vettä suoraan vesitankista. Tarvitsemme makeaa vettä sekä kotitalousvetenä että vessojen huuhteluun. Jos siis vesipumppu menisi rikki keskellä merta, niin olisi aika ikävää olla ilman juomavettä ja toimivia vessoja. Toki toisen meidän vessoista saa vaihdettua merivesihuuhtelulle, joka silloin tarvitsee merivesipumpun toimiakseen. Toivotaan, ettei sitä tarvitsisi tehdä. Nimittäin makeaveden ansiosta vessat säilyvät paljon hajuttomimpina eikä kalkkisaostumia synny niin helposti verrattuna merivesihuuhtelulla toimiviin venevessoihin.

Kirkwall on Orkneyn pääkaupunki ja se on pieni ja viihtyisä saaristolaiskaupunki, josta löytyy toki kävelykadun varrelta niin kahviloita, kauppoja kuin ravintoloita. Kun tiesimme viipyvämme pidempään täällä, niin kävimme testaamassa myös paikallisen kampaamon ja jälleen Suwenan miehistön päät ovat kuukaudeksi kunnossa.
Kirkwall
Kirkwallin katedraali
Söpö kalastuslaiva Kirkwallissa
Yllätykseksemme Vodafonen ja O2:n mokkulat eivät toimi Orkneylla. Yhteys oli etanaakin hitaampi GPRS, joka ei jaksanut ladata mitään. Oli yllättävää, että vieläkin Länsi-Euroopasta löytyy paikkoja, jossa maalla ei edes kännykkä toimi. Useimmissa rakennuksissa kännykkä ei kantanut sisälle lainkaan. Kahviloista, ravintoloista ja Orkney hotellista löytyy kuitenkin ilmainen wifi asiakkaille, joten kahviloiden antimet ehtivät tulla meille vähän liiankin tutuiksi Kirkwallin päivien aikana.

Vuokrasimme myös pariksi päiväksi auton, jolla huristelimme ympäri Orkneyn pääsaarta ja siihen yhteydessä olevia pienempiä saaria. On uskomatonta, kuinka paljon Orkneylla on oikeasti historiallisia paikkoja tutkittavaksi. Orkneyn 5000 vuotta vanhoista uskomattomista ihmisasumuksista lisää toisessa blogimerkinnässä.
Lampaita Orkneyn saarilla
Kylä South Ronaldsay saarella Orkneylla
Maataloutta South Ronaldsayn saarella Orkneylla
Andrus hämmästeli uusiutuvan energian määrää Orkneylla, kun lähes jokaisella maatilalla oli oma tuulivoimageneraattori pihalla pyörimässä. Paikallisesta lehdestä selvisikin, että tuulimyllyjä on nyt jo niin paljon, ettei pienempiä niistä enää hyväksytä kytkettäviksi valtakunnan verkkoon, koska verkko ylikuormittuu sähköntuotannosta.
Tuulimylly Orkneyn maatilan pihalla
Orkneyn saariston eteläreunassa sijaitsee suojainen Scapa Flow lahti, joka onkin erittäin suosittu purjehduskohde. Toisen maailmansodan aikaan Churchill padotutti Skapa Flown itäisellä reunalla olevien saarten välit, jotta saksalaisten sukellusveneet eivät pääsisi lahdelle. Tällöin Scapa Flow toimi Englannin laivaston päätukikohtana. Kun meillä oli vuokra-auto käytössämme, halusimme käydä ajamassa Churchillin patoja pitkin, jotka edelleenkin toimivat siltayhteytenä neljän Orkneyn saarten välillä.
Churchillin padot Orkneylla
Vierailu pienellä Birsayn saarella oli todella jännä kokemus. Birsay sijaitsee Orkneyn pääsaaren koillisnurkan tuntumassa. Saarelle pääsee kävellen vain alaveden aikaan, kun meriveden alta paljastuu betoninen kävelypolku. Odotimme kävelypolulla viimeisen puolituntisen ennen kuin alavesi vetäytyi kokonaan reitiltämme. Birsayn saarella pesii lukuisia lintulajeja ja lunneja katsomaan tulleita lintubongareita saapui heti perässämme saarelle. Tuona iltana lunnit olivat piilossa, mutta pääsimme ihailemaan innokkaasti laulavia meriharakoita. Saari oli kaunis ja rauhallinen luontosaari.
Kävelypolku Birsaylle alaveden aikaan
Meriharakka Birsay saarella viikinkitalon raunioilla
Tehtävämme löytää pohjoisin palmupuu sai jatkoa jälleen. Palatessamme eteläisiltä saarilta Andrus bongasi palmupuun omakotitalon etupihalta. Pikainen uukkari ja tässäpäs todiste, että palmupuu jaksaa kasvaa leveysasteella 59 astetta pohjoista.
Palmu Kirkwallissa, 59 astetta pohjoista
Sääolosuhteet vaihtelevat täällä todella nopeasti. Oli myös jännä huomata, että ollessamme South Ronaldsaylla, aurinko paistoi täydeltä terältä. Kun taas palasimme takaisin pääsaarelle, tupsahdimme keskelle sumua, jonka kuulimme leijuneen Kirkwallissa koko tuon meidän eteläsaarikierroksemme ajan. Asia on juuri kuten Andrus tuumasi, että ”Täällä säätiedotukseen ei näköjään voi luottaa, paitsi jos VHF:llä ei anneta kovan tuulen varoitusta, niin todennäköisesti myrskyä ei seuraavaan kuuteen tuntiin ole tulossa”.

Kun vihdoinkin keskiviikkona 11.6. saapuivat Seldenin osat, pääsimme torstaina jatkamaan matkaa Orkneyn muille saarille.

Avainsanat: 

Sivut