Bretagne ja Kanaalisaaret '16

Suwenan matkasuunnitelma 2016

  • Posted on: 3 June 2016
  • By: Eve

Olemme nyt purjehtineet kahdeksan veneilykauden aikana yli 9200 merimailia ja matkamme on kulkenut 17 eri maan kautta. Ajatuksemme on yhä matkata vuosi vuodelta eteenpäin etsien uusia purjehdusalueita.

Alkuperäinen tämän kesän suunnitelma oli pyöriä vielä hieman täällä Bretagnessa ja kiepata Bretagnen luoteisnurkan eli Finistèren ympäri jatkaen Biskajan rantoja myötäillen, jonka jälkeen Suwena olisi jäänyt talvehtimaan La Rochelliin, Euroopan suurimpaan marinaan. Yllätykseksemme siellä oli 15 kuukauden jono ja hintakin oli 1,5-kertainen verrattuna Roscoffiin, joten kesäsuunnitelmat menivät uusiksi.

Itse asiassa alkoi tuntua, että tänä kesänä haluamme tehdä vähän erilaisen purjehduskesän. Bretagnessa tuntuu olevan paljon nähtävää, sillä olemme saaneet hyviä suosituksia ranskalaisilta veneilijöiltä. Miksipä emme koluaisi Bretagnen rannikkoa hieman tarkemmin?

Viime kesänä pidimme kovasti Kanaalisaarista ja ajan puutteen vuoksi esimerkiksi Alderney, Sark ja Herm odottavat meidän ensi visiittiä edelleen.

Suwenalla on myös oma laituripaikka valmiina Roscoffissa, joten tavoistamme poiketen Suwena viettää toisenkin talven tutussa satamassa.

Tavallisesti teemme tarkemman päiväsuunnitelman aikataulumme pohjaksi. Tänä kesänä pläni on toinen: antaa tuulen ja fiiliksen päättää, mihin kulloinkin Suwena Bretagnessa ja Kanaalisaarilla kokkansa suuntaa.

Voit jälleen seurata Suwenan seikkailuja blogistamme ja matkata kanssamme meren aalloilla.

Matkavalmisteluja Roscoffissa

  • Posted on: 8 June 2016
  • By: Eve

Meinasi ihan jännittää, miten Suwena on talven pärjännyt, kun toukokuussa saavuimme vihdoinkin veneelle. Tarkoitus oli käydä joka toinen kuukausi katsomassa, että kaikki on hyvin Suwenan viettäessä talvea vedessä, mutta toisin kävi. Emme ehtineet kuin tammikuun lopussa pyörähtää veneellä ja nekin päivät satoi vettä vaakatasossa ja tuuli niin maan mahdottomasti. Onneksi kuitenkin kävimme, sillä yksi kiinnitysköysistä oli viittä vaille poikki. Pitkin talvea ystävällinen naapuriveneemme Jean-Pierre oli pitänyt Suwenaa myös silmällä ja kiitos muutaman kuvan ja tervehdyksen, tiesimme, että Suwenalla on ainakin ulkoisesti kaikki kunnossa.
Roscoffin marina
Olimme varanneet Suwenalle maihin noston toukokuulle pohjatöitä varten. Asuminen maissa veneessä on joka kerta hassu kokemus. Vesijäähdytteistä jääkaappia myöten laitteet pitää sammuttaa. Suwena on kuin lämmin huone, jossa käymme nukkumassa, mutta ruoanlaitto, suihkussa käynti jne. pitää tehdä muualla. Sää oli suotuisa ja pohjatyöt, sinkkien vaihdot ja kylkien vahaus saatiin juuri aikataulussa tehtyä ja viivyimme maissa vain maanantaista perjantaihin.

Kaikki meni todella maissa mallikkaasti, kunnes kerran oli aika poistua veneestä. "Hei, missä tikkaat?" Meillä oli sataman ainoat vapaat tikkaat lainassa ja tällä kertaa satamakaveri oli lainannut niitä hetkeksi ja unohtanut tuoda ne takaisin. Onneksi olimme poistumassa veneestä vielä työaikaan, jotta satamatyöntekijät olivat vielä töissä. Kauankohan olisimme muuten odottaneet, että aidatulle veneiden huoltoalueelle olisi joku tullut? Ainahan olisin voinut laskea Andrusin varafallilla maihin :-)

Normaalien kevät huoltojen lisäksi putkahteli koko ajan lisää rikkoontuneita kohteita. Kerran kun kevään ensimmäistä kertaa Andrus avasi takakajuutan kattoluukun, niin hänelle jäi vain lasi käteen. Onneksi ei satanut. Lewmarin kansiluukun kehys osoittautui olevan maalattua alumiinia ja maalikerros oli irronnut kehyksestä ja niin Andrusilla oli käsissään lasiluukku silikoneineen. Silikoni oli kyllä tosi tiukassa, kun sitä kaavimme ja irrottelimme saadaksemme luukun taas kiinnitettyä Sikaflexillä.
Takahytin rikkoontunut kansiluukku Roscoffissa
Kun Andrus irrotti perähytin kaapin takaseinän päästäkseen tarkistamaan uimatason suihkun liitokset, oli kaapin takaseinä märkä. Hana oli kunnossa, eikä se vuotanut. Rungon läpi menevän perävalon sähköjohto oli tiivistämättä ja siitä lillitti vettä. Sikaflexille oli taas käyttöä.

Lisäksi rikkoontuneiden laitteiden joukko kasvoi, sillä generaattorin akku oli lasahtanut kuten myös tuulimittari ei enää näyttänyt suuntaa. Hankimme generaattoriin uuden huoltovapaan akun. Tuulimittari ei ollut ihan niin helppoa. Andrus puhdisti ja voiteli liittimet niin maston huipulta kuin alhaaltakin. Satama raikasi suomen kieltä, kun Andrus huuteli mulle tuulimittarin tyyppinumeroa ja minä apinoin perässä muistaakseni sen. Tästä numerorumbasta ei ensin ollut mitään hyötyä mennessämme venetarvikeliikkeeseen. Kummassakaan sataman venetarvikeliikkeessä ei osattu antaa meille hintaa. Taitaa olla googlausta ja nettishoppailua jälleen tiedossa Andrusille.

Andrus aina välillä turhautuneesti valittaa, että näitä voideltavia liittimiä ja kiristettäviä ruuveja vain piisaa. Toisaalta se on kyllä todella hyvä, että keväthuollon aikaan hän on niin tunnollinen. Jälleen oli muutamia kriittisiä ruuveja löystynyt. Tämän kevään kauhistuksen hetket olivat, kun generaattorin öljysuodatin oli tippumaisillaan. Samoin styyrpuurin taavetin kiinnitysruuvit olivat irtoamaisillaan. Mitä hirveitä tilanteita näistä olisi tullutkaan, jos jompikumpi näistä olisi pettänyt merellä? Furlexin maalipinta oli taas irronnut ja jollan moottori ei käynnistynyt. Lista vaan jatkui, mutta toukokuun lopussa Suwena oli valmis kesämatkalleen.
Vihreä kansitiikki ennen Patio Magic puhdistusta keväällä Roscoffissa
Myös yksi yllätyksellinen ihmeparantuminen tapahtui. Meidän Navtex ei ole koskaan toiminut kuten sen pitäisi. Vain erinomaisella radiokelillä olemme vastaanottaneet muutaman viestin. Andrus on kokeillut kaikkea, mm. vaihtanut antennin ja tarkistanut koko johdotuksen ja maadoituksen, mutta mikään ei ole auttanut. Jotain on kuitenkin nyt tapahtunut, sillä nyt pukkaa viestiä Navtexin täydeltä, ihan Norjan viesteistä Espanjaan saakka. Ensimmäistä kertaa hän on joutunut laittamaan päälle oman alueen suodattimen.

Toukokuussa tuli kaksi mielenkiintoista Navtex varoitusta sodanaikaisista pommeista. Erikoisin viesti oli kuitenkin kelluva jääkaappi. Kuka ihme sellaisen mereen heittää?

Venehuollon keskellä oli todella mukavaa pyörähtää naapurikaupungissa Morlaix'ssa, jossa talvehtii myös toinenkin Oulun Merenkävijöiden vene Hippo. S/Y Hippo on Catalan katamaraani, jonka Ilya ja Irina ovat purjehtineet Saksasta tänne Bretagneen. Vietimme todella mukavan illan Hippolla. Saa nähdä, risteääkö reittimme Bretagnessa, jotta saisimme seurakumppanit vieretysten samaan kuvaan kaukana kotisatamastaan Oulusta.
Eve, Irina ja Ilya Hippon kannella Morlaix'ssa
Roscoffin sataman vieressä on trooppinen puutarha, jossa myös pyörähdimme kaiken hälinän keskellä. Katsomalla trooppisia kasveja tuli mukava fiilinki, että kohta matka alkaa, todella.
Roscoffin trooppinen puutarha

Morlaix 4.6. - 7.6.

  • Posted on: 12 June 2016
  • By: Eve

Toukokuun yöt olivat sen verran vilpoisia, että Webasto lämmitti Suwenaa hiljaa huristen, mutta sitäkin ahkerammin dieseliä kuluttaen. Meillä ei ole ikinä ollut polttoaine niin vähänä, että pohdimme jo, riittääkö sitä edes tankkauslaituriin siirtymiseksi :-)

Olimme juuri irrottamassa köysiä kesän ensimmäiselle legille, kun Suwenan viereltä kuului reipas suomalaistervehdys ”terve”. Olimme kovasti seuranneet, että ehdimmekö tavata sataman toisen suomalaisveneen S/Y Xenjan miehistöä, mutta vene pysyi tyhjänä. Oli todella mukavaa, kun ehdimme moikata hoskilaisen X-yachtsin kipparia Markusta.

Pysähdys vielä Roscoffin tankkauslaiturissa, jossa Suwenan jano sammutettiin 600 litralla dieseliä ja ei muuta kuin menox.

Ah, sitä ihanaa tunnetta, kun jälleen olimme merellä. Muutaman pilvisenpäivän jälkeen aurinkokin hymyili kilpaa meidän kanssa. Ajoimme moottorilla ensimmäisen karikon pohjoispuolelle ja pääsimme heti nostamaan purjeet. Pohjoistuulen puhaltaessa purjehdimme mukavassa sivumyötäisessä kohti Morlaix'n lahtea. Oli niin ihanan rauhallista, kun meri liplatti ja Suwena lipui äänettömästi eteenpäin. Kyllä tätä palkintoa kannattaa odottaa, kun joka kevät ensin uurastetaan lukuisia tunteja veneen kunnostamisen kimpussa.
Suwena purjehtimassa Morlaix'n lahdella Bretagnessa
Morlaix'n satama sijaitsee sulun takana ja sulku avataan vain kolme kertaa ylävedellä: itse ylävedellä ja lisäksi -1,5 h ja +1 h sen molemmin puolin. Me tähtäsimme ekaan avaukseen, joka tänä lauantaina oli kello 16:58. Joki kuivuu alaveden aikaan kokonaan, joten sinne ei kannata kiiruhtaa liian aikaisin. Vaikka tuuli alkoi pikku hiljaa moinata, purjehdimme hiljakseen niin pitkälle kuin tuuli kantoi. Lähestyessämme Morlaix-jokea, lipui rinnallamme muitakin viimeisistä tuulenhenkäyksistä nauttivia Morlaix'hen matkaavia purjeveneitä.
Morlaix-joki alavedellä Bretagnessa
Jo vuodesta 1544 lähtien Morlaix'n lahtea on vartioinut omalla saarellaan ylväästi seisova pelottavan näköinen Château du Taureau linnoitus. Nykyään sinne tehdään veneretkiä Carantecista ja meillä oli aikomuksena pysähtyä paluumatkalla lahdelle ankkuriin ja mennä jollaretkelle linnoitukselle. Nyt kuitenkin sulku odotti meitä.
Château du Taureau Morlaix'n lahdella Bretagnessa
Saavuttuamme joelle tuuli loppui kokonaan ja ajoimme moottorilla sululle. Ajoituksemme osui niin hyvin kohdalleen, että jo muutaman minuutin kuluttua pääsimme ajamaan sulkuun. Morlaix'n sulku on helppo sulku. Nousua on vain noin puolimetriä. Sulun seinässä on kiinni sulkuköydet, jonka ympäri oma köysi vain pyöräytetään ja veneen oma köysi kulkee ylös tai alas vedenpinnan muuttuessa. Satamakaveri toi satamapaperit täytettäviksi jo sulutuksen aikana. Samalla hän kertoi, minne voimme kiinnittyä. Hän kertoi, että hänellä on pari paikkaa isommille veneille.
Morlaix-joki Bretagnessa
Morlaix'n sulku Bretagnessa
Kun saavuimme meille osoitetulle aisapaikalle, paljastui se noin 7 metrin pituiseksi aisaksi, joka ylsi puoleen väliin Suwenan kylkeä. Olemme kyllä tottuneet kiinnittämään Suwenan liian lyhyeenkin aisaan, joten peruutimme aisaan ja Suwena kiinnitettiin perä- ja keulaköysillä sekä tarkka paikka säädettiin springeillä kohdalleen.
Morlaix'n satama Bretagnessa
Pääsimme heti kesän eka satamassa hyödyntämään Passeport Escales -korttia, jolla saa etuuksia yli sadassa satamassa Ranskan, Espanjan ja Englannin rannikolla. Etuus vaihtelee satamakohtaisesti. Roscoffin vuosisopimus sisältää kahdeksan ilmaista vuorokautta Passeport Escales –satamissa.

Saimme Roscoffin vuosisopimuksella toisenkin etukortin, Transeurope Marinas. Roscoff on yksi näistä noin 70 satamasta, joita löytyy pitkin Länsi-Euroopan rannikkoa, Skotlannin ja Hollannin rannikolta Kanarialle saakka. Vuosisopimusetuna tällä kortilla saa marinamaksun puoleen hintaan.

Morlaix-joki nousee kohti kaupunkia ja marina sijaitsee heti sulun jälkeen joella ennen kuin joki jatkuu katettuna eteenpäin. Marinasta on pieni kävelymatka keskustaan, Morlaix'n sydämeen ja keskiaikaisille mutkitteleville kujille. Vanhat kivestä ja puusta rakennetut talot kaartuivat mukulakivisten kujien ylle. Yksi parhaiten säilyneistä 1500-luvun taloista on Bretagnen herttuatar Annen talo, jota ranskaksi kutsutaan la Maison dite de la Duchesse Anne.
Morlaix'n vanhakaupunki
Eve sorbetilla Morlaix'ssa
la Maison dite de la Duchesse Anne Morlaix'ssa
Meidän Morlaix'n päivät sattuivat sunnuntaille ja maanantaille, joten perinteiseen ranskalaiseen tapaan lähes kaikki kaupat ja ravintolat olivat kiinni. Sää oli kuitenkin niin ihanan lämmin, yli 20 astetta ja aurinko paistoi upeasti, joten kävely pitkin kaupungin kapeita kujia, mäkiä ylös ja alas, oli oikein rattoisaa ajanvietettä.
Traktoriparaati Morlaix'ssa Bretagnessa
Tietysti halusimme kiivetä viaductille eli maasillalle, joka on Morlaix'n suurin nähtävyys. Se on mahtanut olla melkoinen rakennusprojekti vuonna 1863, kun tämä valtava yhdyssilta on rakennettu. Se on 292 metriä pitkä ja 58 metriä korkea maasilta, jotta juna on saatu kulkemaan Pariisin ja Brestin välille.
Morlaix'n viaduct Bretagnessa
Kävellen pääsee nousemaan sillan puoliväliin noin 30 metrin korkeuteen. Meillä viaduct-seikkailu meni jo urheilun puolelle. Lähdimme etsimään polkua maasillalle sen itäpuoleiselta rinteiltä. Kiipesimme mutkittelevia kujia ylös ja osuimme sillalle johtavalle polulle. Kun saavuimme viaductin itäportille, niin portti oli hämmästykseksemme kiinni, vaikka juuri meitä vastaan käveli tyytyväisen näköisiä ihmisiä.

Emme saaneet porttia auki, joten laskeuduimme alas ja kiersimme länsirinteelle. Siellä oli selkeät kyltit ylös sillalle ja kiivettyämme portaat ylös jälleen kerran 30 metrin korkeuteen, pääsimme lopulta sillalle toisten valokuvaavien päiväkävelijöiden joukkoon. Uteliaisuuttamme kävimme tietysti uudestaan itäportilla, tällä kertaa kuitenkin sisäpuolella ja siinähän törötti nätisti sähköportin avausnappula ja portti oli nyt avoinna edellisten läpikulkijoiden jäljiltä.
Andrus viaductilla Morlaix'ssa
Morlaix

Ploumanac'h 7.6. - 10.6.

  • Posted on: 16 June 2016
  • By: Eve

Täällä Pohjois-Bretagnen rannikolla on useita paikkoja, joihin pääsee sisälle ja ulos vain yläveden aikoihin. Sellaisia ovat sekä lähtöpaikkamme Morlaix että määränpäämme Ploumanac'h, joten on aika suunnitella, miten 27 merimailin matka saadaan venytettyä kahdeksitoista tunniksi.

Ajatuksemme oli ajaa ylävedellä ulos Morlaix'n lahdelle. Jättää Suwena ankkuriin aamupäiväksi ja lähteä jollaretkelle tutkimaan Château du Taureau -linnoitusta. Sumu oli kuitenkin niin sakeaa, ettei sää oikein houkutellut. Toisaalta tuulen pitäisi nousta myöhemmin iltapäivällä, niinpä lilluimme tyhjäkäynnillä kauemmas merelle, jotta pohjoistuulen noustua pääsemme purjehtimaan itään kohti Ploumanac'hin laguunia. Näin keväällä veneenpohjan ollessa vielä puhdas, matkasimme tyhjäkäynnillä jopa 3,6 solmun vauhdilla :-)

Tuulen heräillessä nostimme heti purjeet. Virta oli vielä kuitenkin vahvasti vastainen, joten tuulen tarttuessa purjeisiin menimme hieman eteenpäin. Puuskan loputtua vastavirta vuorostaan vei meitä taaksepäin. Meillä ei ollut mihinkään kiire, ja nautimme lounaan Suwenan matkatessa edestakaisin.

Sääennusteen vastaisesti aurinko ei millään päässyt pilviverhon läpi ja sumu vain sakeni. Samoin tuuli muutamista puhkumisyrityksistään huolimatta ei saanut siipiä alleen. Lopulta meidän piti luovuttaa ja lähteä Perkinsin voimin kohti Ploumanac'hin laguunia ehtiäksemme sinne halutun 12 tunnin aikaraamissa - huvittavaa. :-)

Saimme noin puoleksi tunniksi seuralaisen lähestyessämme Ploumanac'hia. Yhtäkkiä tutkassa näkyi meitä takavasemmalta kovaa vauhtia lähestyvä alus, jolla ei ollut AIS-lähetintä. Andrus ehti jo huolestua, kun alus ei vähentänyt vauhtia eikä vaihtanut kurssia. Se vain jatkoi törmäyskurssilla kohti Suwenaa. Noin puoli mailia ennen alus pudotti vauhtinsa ja alkoi ajaa rinnallamme. Sakean sumun läpi ei kiikareillakaan nähnyt, kuka kanssamme kulkee. Yhteinen matkamme kesti noin puoli tuntia, kunnes salaperäinen alus yhtä yllätyksellisesti kuin se saapui, myös heitti uukkarin ja ajoi nopeasti pois. Arvelimme sen olevan Ranskan rajavartiosto, mutta arvoitukseksi se jäi.

Ploumanac'hin edustalla virta koveni kolmeen solmuun ja vesi pyörteili karikkojen välissä. Sumu vain sakeni edelleen ja näkyvyyttä oli enää noin 200 metriä. Ploumanac'h on laguuni kallioiden välissä ja se on erotettu merestä eli vuorovesialueesta kynnyksellä. Sisäänajoväylä mutkittelee kallioiden ja karikkojen välissä, ja väylä kynnyksen ulkopuolelta kuivuu alavedellä.

Ploumanac'hiin pääsee noin +-3 tuntia yläveden molemmin puolin ja me olimme saapumassa pari tuntia ennen ylävettä. Opaskirjassa kerrottiin, että sisäänmenoaukolla on mittari, josta kynnyksen päällä olevan vesimäärän näkee.

Haastetta vielä lisäsi se, että myötävirta vei meitä melkoista vauhtia eteenpäin. Andrusin piti ylläpitää Suwenan vauhtia hieman nopeampana kuin itse virta, jotta veneen ohjattavuus säilyy. Sataman suulla näkyvyys heikkeni jälleen. Sumu heijastaa niin petollisesti, että esiin hyppäävät merimerkit näyttivät kuin olisivat jo veneen alla, vaikka niihin olisi vielä matkaa. Sitten vielä sumun keskeltä juuri kapealla väylällä meitä vastaan tupsahti kalastusalus.
Suwena saapuu sumussa Ploumanac'hiin Bretagnessa
Oli se melko jännittävää ajaa vain tutkan varassa karikkojen välissä ja kuulla kuinka kalliot heijastivat äänen takaisin. Kynnysmittariakaan emme nähneet, joten lähestyimme kynnystä todella hissukseen. Huh, vettä oli riittävästi ja olimme saapuneet laguunille.

Tom Cunliffe kertoi kirjassaan, the Shell Channel Pilot, että
"The buoys consist of two fenders joined by aluminium rods. They are ahead as you enter. Pick one up by its pick-up line and secure alongside it."

Kuulosti yksinkertaiselta, mutta näissä poijuissa ei ollut apuköyttä poijun nappaamiseksi. Laguuni on täynnä jonossa ja vierekkäin olevia poijuja. Ploumanac'hin poijut ovat ns. fore and aft mooring -poijuja eli vene kiinnitetään sekä etu- että takapoijuun. Itse asiassa nämä poijuhässäkät on viritetty neljästä tai viidestä poijusta, joista keskimmäiset toimivat kellukkeina kahden veneen välissä.
Ploumanac'hin poijut
Laguunin poijut on tarkoitettu veneille, joiden pituus on enintään 12 m ja syväys 1,5 m. Tom Cunliffe kertoi olleensa omalla yli 12-metrisellä veneellään Ploumanac'hissa ja hänen veneen syväys on kaksi metriä. Köli kuulemma vain uppoaa nätisti mutaan.

Suwenan syväys on 1,85 m. Saimme naapuriveneestä vinkin, minkä poijun kohdalla syväys on ehkä enemmän. Nukuimme rauhallisesti yön huomaamatta, että kävimme kölin varassa. Seuraavana päivänä pääsimme itsekin toteamaan, että siinä se Suwena seisoo kölillään, kun vettä ei enää riittänyt sen kelluttamiseksi.
Suwena kölin varassa Ploumanac'hissa Bretagnessa

Kun ensimmäisen kerran lähdimme jollalla rannalle, oli jollaluiskalle vielä noin metri mutaista matkaa. Onneksi jalassani oli kumiset jollamatkoille hankitut tossut, joilla on hyvä astella vedessä. Ihan astelemiseksi se ei jäänyt, sillä pohjaa vain ei löytynyt. Jalka vain upposi syvemmälle ja syvemmälle mutaan. Jos olisin tullut aikomissani kumppareissa, niin olisin saanut sanoa hyvästit hyville varsikengille. :-) Sen verran tiukasti mutamöhnä imaisi kengän. Keveän tossun sain kuitenkin ujutettua varpaisillani ylös jatkamaan jollamatkailua kanssani. Luiskalle saapui paikallinen, joka odotteli rauhallisesti veden nousemista päästäkseen omalla jollalla matkaan. Hän ojensi auttavan käden ja nykäisi meidät kiinnitysköydestämme lähemmäs kiinteää maata ja pääsimme vetämään Pikku Suwenan turvaan luiskan yläpäähän.
Bretagnen Ploumanac'h alavedellä
Bretagnen Plomanac'h ylävedellä
Tuli samalla koettua, ettei Suwenastakaan tarvitse olla huolissaan alavedellä, kun muta imaisee 20-tonnisen veneen kölin yhtä hanakasti kuin mun jalan.

Kun palasimme Ploumanac'hin kierrokseltamme, oli vaihteeksi ylävesi. Onneksi aiemmin saapuessamme siirsimme varalta vielä kerran jollaa luiskalla ylemmäs, sillä se kellui jo nyt noin metrin päässä vedessä. Jos se olisi jäänyt alkuperäiseenpaikkaansa, niin jollalle olisi pitänyt uida. Paluumatkamme alkoi hauskasti, kun ajelimme jo useita metrejä veden alle jäävää jollaluiskaa ulos laguunille ja kohti Suwenaa. Seuraavalla kerralla niin lähtö- kuin paluuajat osasimme ajoittaa oikein vuoroveden kanssa. Siinä sen näkee, että vieläkin meitä Itämeren kasvatteja tuo vuorovesi yllättää.
Sumu saapuu mereltä Ploumanac'in laguunulle Bretagenssa
Ploumanac'h on todella kaunista rosagraniittialuetta. Poluilla ja kallioilla piisasi kiipeilijöitä jokaisella alavedellä. Oli todella mukavaa kävellä pitkin kuivunutta merenpohjaa ja kävellä kuin labyrintissä, jotta löysimme mahdollisimman kuivaa maata jalan alle. Välillä merenpohja oli ihan hienoa hiekkaa, kun yhtäkkiä se muuttui karkeaksi soraksi. Sitten eteemme tulikin graniittilohkareita, joita vesi oli uurtanut sieltä täältä syville railoille. Kiivetessä kuivuneella merenpohjalla ylös ja alas, välillä pikku askelin ja välillä loikaten seuraavalle kivelle - tämähän vasta hauskaa on! Jotkut paistattivat päivää mereltä paljastuneissa kallionpainaumissa, kun taas muutamat veneiden omistajat olivat ajaneet autolla köleillään seisovien veneidensä viereen ja tekivät pohjatöitä. Ei ihme, että opaskirjoissa varoitellaan vuoroveteen tottumattomia, jotta päivällinen ei jää välistä näköttäessään nousuveden saartamana ja odottaessaan seuraavaa alavettä.
Eve kävelyllä kuivuneellä merenpohjalla Ploumanac'hissa
Nousuvesi virtaamassa Ploumanac'h laguunille Bretagnessa
Veneet odottamassa ylävettä Ploumanac'hin edustalla
Rantapolku Ploumanac'hissa Bretagnessa
Andrus tukee Ploumanac'hin meripelastajia

Tréguier 10.6. - 15.6.

  • Posted on: 20 June 2016
  • By: Eve

Viime vuonna pyörähdimme yhden yön verran Tréguierin edustalla Jaudy-joella ankkurissa. Tréguieriä on meille suositelleet monet niin ranskalaiset kuin englantilaiset purjehtijat, siispä sinne suuntasimme seuraavaksi.

Lähdimme Ploumanac'hista heti, kun kynnyksen päällä oli riittävästi vettä, joka oli heti nousuveden keskivaiheella. Bretagnen rannikolla nousuvedellä vesi virtaa itään, joten saimme vielä mukavan myötävirran avuksemme. Kun tuuli teki töitään muualla, niin moottoroimme Tréguieriin ja saavuimme sinne juuri ylävedellä.

Kaikissa oppaissa varotetaan kovasti, että Tréguieriin on syytä saapua vuoroveden vaihtuessa. Sataman laiturit sijaitsevat joenmutkassa ja vesi virtaa vinottain aisapaikoilla. Kuulemma kokenutkin ruorimies yllättyy, kun voimakas vinottaisvirta pyörittää venettä kapeassa paikassa ja siinä pitäisi sitten saada vielä vene turvallisesti kiinnitettyä.
Tréguier, Bretagne
Tréguierin satama Bretagnessa
Satamakapteeni tuli heti vastaan laiturille ja otti vastaan myös köysiämme. Samalla hän ehdotti parempaa paikkaa laiturin sisäpuolelta. Oli ilo huomata, miten avuliaasti satamakapteeni kävi Tréguierin päiviemme aikana auttamassa kaikkia satamaan saapuvia veneitä. Muutenkin satamassa oli rento ja reipas meininki. Oli muuten ensimmäinen ranskalainen satama, jossa sataman kyltit oli myös englanniksi. +1 Tréguierille!
Suwena Tréguierin satamassa Bretagnessa
Tréguier oli todella kiva paikka rentoutua ja retkeillä. Tämä pienikin nousu sisämaahan, reilu 10 km, pois meren rannalta lämmitti ilmaa mukavasti. Vaikka itseasiassa joka aamu heräsimme pilviseen päivään ja sadekuurojakin ropsahteli, niin joka iltapäivä aurinko paistoi kauniisti ja oli kiva lähteä jaloittelemaan Tréguierin vanhankaupungin kujille ja poluille. Tréguierin ympäristö on vehreää ranskalaista maalaismaisemaa, missä linnut kuorossa lauloivat. Sitä ihailemaan olivat tulleet niin lukuisat karavaanarit, motoristit, polkupyöräilijät sekä toki me veneilijät.
Le Jaudy-joki Bretagnessa
Tréguierin jokimaisemaa Bretagnessa
Le Jaudy-joen maisemaa Bretagnessa
Kaupungin sydän eli vanhakaupunki sijaitsee kukkulalla, jossa Tréguierin kaksi suurinta kuuluisuutta Saint Tudwalin katedraali ja luostari sijaitsevat. Keskusaukionympärillä on tietysti muutama viihtyisä kahvila, brasserie ja ravintola. Kävimme myös maistelemassa Bretagnen suurinta herkkua hummeria monen sorttisten kotiloiden, rapujen ja merenelävien kera. Tätä runsaiden kalalautasten taituria, Poissonnerie Dégustation Moulinet Jean-Pierre ravintolaa suositeltiin meille jo viime kesänä ja hyvää kannatti odottaa.
St Tudwalin katedraali Tréguierissa Bretagnessa
Kun lauantai-illalla vatsat täynnä kalaa palasimme satamaan, kävimme antamassa fisuille hieman uimavettä laiturista vain parin askelen päässä sijaitsevassa Le Ponton ravintolassa. Täydestä vatsasta huolimatta vesi herahti kielelle, kun kokki avotulella grillasi kaikki tarjolla olevat pääruoat niin kokonaisesta kalasta lähtien kuin sisäfileenkin. Päätös oli helppo, että palaamme tänne toisena iltana testaamaan suussa sulavaa pihviä.

Guernsey 15.6. - 17.6.

  • Posted on: 23 June 2016
  • By: Eve

Meillä mieli jo halajasi siirtyä Kanaalisaarille, kun viime kesänä Guernsey jäi niin vähäiseksi. Niin me kuin muutkin Tréguierin laiturilla kyttäsimme tuulen hieman hellittävän. Luvassa oli tuulta enää 15 - 20 lännestä, joten me päätimme, että matkaan vaan.
Suwena matkalla Guernseylle St Malon-lahdella
Purjehduksesta tuli kesän ensimmäinen oikein kunnon keikutus. Rullaati rullaa ja heijaa vaan. Merellä oli kovasti vielä edellisten päivien puhalluksen jäljiltä maininkia. Se itsessään ei olisi ollut ongelma, muuta tuuli oli keveämpi kuin ennusteessa, vain 10 solmua vasemmalta lanteelta. Kun iso aalto lumpsahti Suwenan alta keikauttaen venettä reilusti, loppui tietysti veto purjeista ja ne paukahtivat alas ja vauhti hidastui. Kun tuuli taas pääsi puremaan purjeisiin, niin purjehdimme viiden solmun vauhtia. Mitään vauhtihirmua tästä purjehduksesta ei tullut, mutta keli oli niin nätti, eikä meillä ollut kiire minnekään, jos ei otetan huomioon, että veneen rulaltessa kurkunpäässä pyörähti. :-)

Ison laitoimme ihan alkumatkasta jo preventerille. Se muutama kunnon puomin paukahdus ja äkkiä preventteriä virittämään. Olisi pitänyt laittaa jennikin heti rannan tuntumassa spiiralle, jotta se olisi pitänyt purjeen kulman paremmin ylhäällä. Rullasimme kauempana merellä jo niin pahasti, että spiira vain jäin laittamatta rullaavalla kannella. Keli todella oli kirkas ja mukava, joten myötävirran avulla matkamme oli 46 mailia Tréguerista Guenrseylle, mistä purjehdimme mukavat 40 mailia. Taas tulihuomattua, että rullatessa merellä on todella tärkeää syödä säännöllisesti jotain pientä ja juoda vettä, jotta sisuskalut pysyvät onnellisina.

Aikataulutus meni nappiin. Saavuimme Guernseylle juuri yläveden aikaan eli saimme ajaa suoraan kynnyksen yli satamaan. Naureskelimme vain, että sellainen on se purjehtijankirous. Tuulta on aina joko liikaa tai liian vähän. Moottoriveneilijöille tämä on paljon helpompaa, sillä tuulta on aina liikaa :-)

Tuntui kotoisalta saapua samaan satamaan uudestaan. Tällä Guernsey vierailullamme kävimme ajamassa Le Petit Train -katujunalla eli oululaisittain Potnapekalla. Puolituntinen vierähti nopeasti, kun pyörähdimme St Peter Portin ranta-alueella, hieman keskustan sokkeloissa ja palaten Guernseyn bisnesaluueen kautta takaisin sataman edustalle.
Le Petit Train katujuna St Peter Portissa Guernseyllä
Ilman kiertoajelua olisi näänyt Brittein saarten tärkeä sivistysfakta kuulematta, sillä Guernseyltä löytyy pubi kädenmitan päässä kirkosta. Toisin sanoen Albion pubista on lyhin matka kirkkoon koko Brittein saarilla, sillä kirkon gargoili eli vedensyöksijä ulottuu lähes pubin ylle. - Ehtiipähän nopsaa pintilliselle!
Albion House pubi kirkon kyljessä Guernseyllä
Pubi kädenmitan päässä kirkosta Guernseyllä
Meidän välipäivä Guernseyllä sujui leppoisasti pyykkipäivän merkeissä ja bunkratessa Suwena saarimatkalle. Olimme nimittäin inoissaan lähdössä Alderneyn saarelle, jonne viime kesänä emme ehtineet.
St Peter Port, Guernsey
Eve ja Suwena St Peter Portissa Guernseyllä

Alderney, Kanaalisaaret 17.6. - 19.6.

  • Posted on: 28 June 2016
  • By: Eve

Perjantaiaamuna lähdimme Guernseyltä heti, kun satamakynnyksen päällä oli tarpeeksi vettä ja purjehdimme kohti viikonloppukohdettamme Alderneyn saarta. Tuuli puhalsi mukavat 10 solmua. Purjehdimme sivutuulessa, oikein mukavassa säässä ja nautimme merestä takakannella auringon paistaessa.
Suwena purjehtimassa Alderneyn saarelle
Meillä meni laskelmat täysin nappiin niin virran kuin tuulen suhteen. Burhou saari sijaitsee Alderneyn luoteispuolella ja saarten välisessä Swingen salmessa on voimakkaat virrat. Me laskettelimme parhaimmillaan 5,3 solmun viran lisävauhdilla myötätuulessa salmen läpi. Salmessa oli näinkin kevyellä tuulella seisovia aaltoja, jotka keinuttivat Suwenaa mellevästi. Tänne emme halua päätyä, kun virta ja kova tuuli ovat vastakkain. Se on varma pesukoneen paikka.

Brayen satama oli yllätykseksemme jo näin varhain kesäkuussa täynnä. Enää muutama vierasveneille varattu keltainen poiju oli sataman ulkolaidassa vapaana, joista nappasimme yhden. Ajattelimme, että satamakapteenihan sieltä vauhdikkaasti rientää meitä vastaan, kun vasta olin poijuköyttä koilaamassa. Se kuitenkin oli vesitaksipalveluja markkinoiva reipas nuori nainen, joka kertoi, että kahdella punnalla pääsee rantaan tai takaisin ja 21:30 hinta nousee kolmeen puntaan per hölö. Satamakirja vinkkasikin, että Alderneyllä pääsee vesitaksilla näppärästi kulkemaan rantabaareihin kunnialliseen aikaan kuten paikalliset sanovat ”civilised hours”.
Suwena Brayen satamassa Alderney saarella
Olimme ajatelleet, että laitettuamme veneen poijuun laskemme jollan ja lähdemme iltaretkelle rantaan sekä nautimme päivällisen jossain Alderneyn ravintoloista. Brayen satama on avoin pohjois- ja itätuulille. Näköjään myös luoteistuulen jäljiltä pyörähtää maininkia aallonmurtajan päästä satamaan. Veneet keikkuivat sen verran iloisesti mainingissa, että Pikku Suwena jäi suosiolla odottamaan seuraavaa päivää ja me kokeilimme pirteän vesitaksin kyytiä päivällismatkallamme.

Hämmästykseksemme saimme kuulla häneltä, että Brayessa kaksi ravintolaa tarjoaa päivällistä klo 20:30 saakka ja muut olivat jo kiinni. Valitsimme pizzan ja kalaruokien väliltä ja päädyimme todella oikeaan paikkaan. Missään ikinä emme ole saaneet näin kukkuralautasellista kampasimpukoita kuin ravintola First and Last tarjoili meille nälkäisille merimiehille. – Nam.

Lauantai valkeni, mitä ihanimpana kesäpäivänä. Swelli oli kuitenkin punkenut koko yön lahdelle keikuttamaan veneitä. Siinä aamukahvia siemaillessamme tekivät useat veneet jo lähtöä merelle. Kun sisempää satamasta vapautui poijuja, niin mekin pyöräytimme poijuköytemme irti ja siirsimme Suwenan syvemmälle satamaan. Brayen satamassa on 70 keltaista vierasvenepoijua ja maininki heti väheni uudella poijupaikalla. Vinkki: Ihan aallonmurtajan viereen ei kuitenkaan kannata mennä, sillä aallot heijastuvat seinästä takaisin.

Laskimme innokkaasti Pikku Suwenan vesille päästäksemme saarikierrokselle. Ensin pyörähdimme Brayen kylässä. Pyörävuokraamot mainostivat esitteissään, että myös tandemeita on saarella tarjolla. Selvisi, että onhan niitä kokonaista yksi ja se oli jo menossa.

Löysimme myös Brayen kylästä kaksi hyvin varusteltua ruokakauppaa. Meillä jääkaappi pullisteli valmiiksi täynnä, joten lähdimme kiipeämään kukkulaa ylös saaren ainoaan kaupunkiin St Anneen.

St Anne paljastui yllättävän monilukuisten kauppojen kera vilkkaaksi pikku kaupungiksi. Asuuhan Alderneyn saarella noin 2000 ihmistä, joten peruspalvelut olivat hyvin hanskassa. Muutenkin koko Alderney oli kuin nukkekoti. Pihat olivat hyvin hoidettuja ja rakennuksista pidetään hyvää huolta. Kaikin puolin näki, että alderneylaiset välittävät saarestaan.
St Anne kaupunki Alderneyn saarella
Nautittuamme erittäin runsaan ja herkullisen rapusalaatin Jack's Brasserien aurinkoisella terassilla, heitimme jälleen reput selkään ja lähdimme jatkamaan saarikierrosta.
Alderney, Kanaalisaaret
Alderney, Kanaalisaaret
Longy Bay ankkurilahti Alderney saarella
Kävelimme ensin Alderneyn halki saaren itärannalle, josta pyöräytimme saarenpohjoisen rannan kautta takaisin satamaan. Auringon paahtaessa mukavasti päälakea, unohtuneen aurinkohatun levätessä Suwenalla, tuli kierroksellemme pituutta mukavat reilu 12 kilsaa.

Keskellä Alderneyn saarta on paljon vehreitä lehtipuita, kun taas rannikkoa lähestyessämme maisema muuttui havupuiksi tai jopa karuksi aavaksi. Varsinkin pohjoisessa huomasi, että pienenkin nyppylän pohjoisreuna oli tuulen pieksämää, karua aavaa. Jos taas kukkulanreuna vähänkin kuikisti suojanpuolelle kohti etelää, puski maasta heti pensaita. Tuulelta suojaiset hiekkarannat olivat saaneet auringonpalvojat nauttimaan kesästä, kun taas tuulen armoilla olevat rannat kaikuivat tyhjyyttään.

Alderney on koillisin Kanaalisaarista ja itseasiassa se on ainoa, joka sijaitsee Englannin kanaalissa, vain 8 mailin päässä La Hague niemestä Normandiassa Ranskassa. Loput Kanaalisaarista sijaitsevat St Malon lahdella.

Ihastuimme kovasti Alderneyn tunnelmaan ja luontoon. Onneksi pidimme niin tiukasti kiinni siitä, että meidän pitää palata uudestaan Kanaalisaarille, jotta pääsemme Alderneylle. Viime kesänä sen piti olla ensimmäinen pysähdyspaikkamme Kanaalisaarilla, mutta kelin vuoksi se jäi välistä.

Jotain Alderneyn rauhallisesta elämäntavasta kertoo se, kun perjantai-iltana kuunnellessamme veneellä paikallisradion kanavaa, kuulimme innokkaan juontajan ilmoituksen, että ”lentokone on juuri onnistunut laskeutumaan, joten posti on saapunut saarelle ja ehkä myös sanomalehdetkin”.

Valitettavasti sunnuntai-illaksi ja pariksi seuraavaksi päiväksi oli luvassa kovia tuulia, runsaasti sadetta ja ukkosta, joten lähdimme sunnuntaiaamulla kohti Guernseyn satamaa pitelemään sadetta. Sunnuntaina olisi kuitenkin ollut markkinat ja Alderneyn majakka avoinna kuten myös koko Kanaalisaarten ainoa juna kuljettaa turisteja vain sunnuntaisin. Aina jää jotain seuraavaan kertaan!
Braye satama Alderney saarella
Suwena Braye satamassa Alderneyllä

Guernsey, Kanaalisaaret 19.6. - 24.6.

  • Posted on: 7 July 2016
  • By: Eve

Palattuamme onnistuneelta Alderneyn visiitiltä oli tarkoitus pidellä säätä pahimmat sadepäivät Guernseyllä. Halusimme jälleen viedä Suwenan kynnyksen sisäpuolelle satama-altaaseen, kun tiesimme olevamme siellä muutamia päiviä ja sisäaltaassa saa laiturilta sähköä ja vettä. Tällä kertaa olimme laiturinpäässä venelautan toisena veneenä brittiläisen Hallberg-Rassyn kyljessä.

Alkuviikko kului enemmän tai vähemmän veneellä kyhjöttäessä, kun sadekuurot huuhtelivat veneen kantta tiuhaan. Mikäs siinä, kun satamassa oli netti ja mielenkiintoiset kirjat odottivat lukemistaan. Samalla oli mukavasti aikaa päivittää purjehdusblogiamme aiemmilla matkatarinoilla.
Cornetin linnoitus St Peter Portissa Guernseyllä
Guernseyltä löysimme meille tärkeän kaupan, nimittäin B&Q rautakaupan. Kun keväällä Andrus sumutti viimeistä pullollista Patio Magic -ihmeainetta poistaakseen tiikistä talven aikana kasvaneen vihreän kasvuston, niin yritimme löytää vastaavaa ainetta Ranskasta huonolla menestyksellä. Jee, Guernsey B&Q päästi meidät pälkähästä. Nyt Suwenan tiikki saadaan pidettyä kauniina pari seuraavaa vuotta.

Pitihän meidän pyörähtää oikeassa pubissakin. Tumma pintillinen vajeni mukavan jamittelun tahtiin. Pubi Kukossa ja Härässä laittoi reilu 10-henkinen muusikkojen porukka jamit pystyyn. He soittivat jalan alle menevää iloittelevaa irkkumusiikkia. Biisistä riippuen bändin kokoonpano vaihteli. Myös yleisön joukosta he houkuttelivat soittajia ja laulajia liittymään messiin. Pillit ja huilut iloittelivat, viulut lauloivat ja kitara soi - makeeta.
Jamit Cock & Bull pubissa St Peter Portissa Guernseyllä
St Peter Portin rannassa on Guernsey Yacht Clubilla omat tilat. Klubitalossa on hyvät kokoustilat, ravintola laajoine terasseineen. Istahdimme yhtenä iltana klubitalon terassilla vierailevina purjehtijoina ja oli kiva heittää läppää paikallisten seiloreiden kanssa. Samaan aikaan merellä oli meneillään purjehduskisa.
Purjehduskisa Guernsey Yacht Clubin edustalla
Klubitalon edustalla on merivesiallas, joka on kooltaan noin 100 x 50 m. Nytkin siellä odotti jollia valmiina tuleviin koitoksiin. Siellä myös kuulemma järjestetään radio-ohjattavien purjeveneiden kilpailuja.
Jollapurjehtijoiden merivesiallas St Peter Portissa Guernseyllä
Ajatuksemme oli jatkaa matkaa keskiviikkona, mutta keli pysyi sumuisena ja ukkostakin paukahteli. Saaret ja ankkurilahdet ovat mukavia nätillä säällä, siispä pysyimme Guernseyllä. Lopulta tuuli keveni ja aurinkoakin oli luvassa perjantaille, jolloin pääsimme lähtemään pikkuruiselle Hermin saarelle.
St Peter Port Guernsey, Kanaalisaaret

Herm, Kanaalisaarten helmi 24.6.

  • Posted on: 12 July 2016
  • By: Eve

Port de Herm satama sijaitsee suoraan vastapäätä St Peter Port satamaa. Matkaa Guernseyltä Hermin saarelle on ruhtinaalliset, kokonaista kolme mailia. Herm on erittäin suosittu retkikohde vuoden ympäri, etenkin kesäisin, jolloin 100 000 turistia käy päiväretkellä Hermillä. Päiväretkeily on helppoa, sillä Guernseyn ja Hemrin välillä sukkuloi ahkerasti yhteysalus.
Guernseyn St Peter Port Herm saarelta päin
Länsituuli puhalteli, kun saavuimme Hermille. Halusimme siitä huolimatta ensin kokeilla, jääkö länsirannalla sijaitseva Hermin satama Guernseyn saaren suojaan. Poijut kuitenkin tanssivat iloisesti aallokossa, joten jatkoimme matkaa Hermin ympäri itärannalla sijaitsevalle Shell Beach lahdelle.
Suwena lähestymässä Herm saarta etelästä
Ankkurointialue Hermin länsirannalla
Hermin itäpuolella on useampia ankkurilahtia. Ne kaikki ovat erittäin avoimia, joten yöksi ankkuriin voi jäädä vain todella hyvällä kelillä. Meidän ajatus oli käydä kävellen kiertämässä Hermin saari ympäri ja jatkaa sitten matkaa naapurisaarelle, Sarkille.

Vuorovedenvaihtelu oli kahdeksan metriä ja kalkuloimme huolella riittävää kettinkimäärää ankkurille, jotta saapuessamme saarikierroksen jälkeen jollalla veneelle, olisi Suwenalla edelleen riittävästi uimavettä. Heti koukun kaivauduttua merenpohjaan laskimme Pikku Suwenan ja lähdimme rantaan. Jollasta käsin näytti ja tuntui, ettei lahdella vellova swelli nyt niin paha ole, eikä rannalla näkynyt olevan surffia. Totuus oli kuitenkin toisenlainen. Kokan kohahdettua rantahiekkaan pukkasi jollaa heti melkoinen surffiaalto ja se hypäytti jollan poikittain. Siinä sitten oli kaksi erittäin märkää merimiestä vetämässä jollaa ylös rannalle vuorovesirajan yläpuolelle, jotta se olisi vielä odottamassa meitä palattuammekin.
Pikku Suwena Hermin Shell Beach Bayn hiekkarannalla
Herm on pieni saari, jossa vuoden ympäri pysyvästi asuu vain 60 ihmistä. Saari on 2,4 km pitkä ja 0,8 km leveä ja sen ympäri kiertää kävelypolku. Suuntasimme askeleet kohti pohjoista ja lähdimme kiertämään saarta vastapäivään.

Saaren pohjoispuoli oli helppoa polkua. Matalia rantakukkuloita vuorotteli hiekkarannan kanssa. Länsirannalta etelään sijaitsevat Hermin muutamat talot, kuten koulu, kappeli ja pari ravintolaa ja hotelli. Saarelta löytyy myös leirintäalue telttoineen, jossa parveili iloisia retkeilijöitä.
Herm saaren pohjoisranta
Nautimme pikaisen lounaan ravintola Merenneidossa ja jatkoimme matkaa. Ohitettuamme Hermin sataman, alkoi haastavampi osuus, sillä saaren eteläranta on kivikkoinen kukkularanta.
Herm, Kanaalisaaret
Hermin satama Kanaalisaarilla
White House hotelli Herm saarella
Eteläpuoliskon graniittipohjaiset rantakalliot nousevat 40 metrin korkeuteen ja kukkulajono kulkee lännestä etelän kautta itään. Rantapolku nousi ylös kukkulalle kiertääkseen niemen ympäri ja laskeutui alas seuraavan lahdenpohjukkaan jatkaakseen jälleen ylös seuraavalle niemelle; ylös ja alas kukkula kerrallaan. Välillä polku oli todella kapea ja seuraili jyrkänteen reunaa, kun taas välillä polku putkahti vehreän metsän halki seuraavalle niemelle. Kivikkoisella polulla sai todella huolella kävellä, kun jalan alla pyörähti irtokivet ja vierellä oli jyrkkä pudotus.
Herm saaren eteläranta
Herm saaren eteläranta
Kun saarikierroksen jälkeen ympyrä sulkeutui Pikku Suwenan vierellä Shell Beachillä, oli jalat melko makaronina. Edessä odotti kuitenkin vielä yksi jumppa. Vuorovesi oli vetäytynyt, joten saimme raahata 100 metriä jollaa pehmeällä rantahiekalla kohti vesirajaa.
Shell Beach Bay ja Belvoir Bay ankkurilahdet Herm saarella
Shell Beach Bay ja Belvoir Bay ankkurilahdet Herm saarella
Sitten vielä sukkuloimme alaveden paljastamien matalikkojen ympäri ja etsimme väylää veneelle. Suwena kuitenkin odotteli meitä nätisti kelluen. Nostimme Pikku Suwenan veneen perään taavetteihin ja ankkurin noustua omaan telineeseensä lähdimme kohti kaakossa näkyvää Sarkin saarta.
Suwena ankkurissa Shell Beach Bayllä Herm saarella
Päiväretki Hermille oli todella makee. Hermin saari on todella huolella vaalittu saari. Missään ei ollut esimerkiksi roskia, vaikka saarella vierailee niin paljon retkeilijöitä. Polun varrelta löytyikin roskiksia. Tämä voi kuulostaa itsestään selvältä, mutta näillä saarikierroksilla olemme huomanneet, ettei näin monessakaan paikassa ole.

Saaren rauhallisuutta auttaa myös se, että autot ja polkupyörät ovat Hermillä kiellettyjä. Sallittuja ovat vain mönkijät ja traktorit, joilla niilläkin on sallittua kuljettaa vain hotellivieraiden matkalaukkuja.

Lähdimme Hermiltä eteenpäin hymy huulin ja tyytyväisinä retkipäiväämme.

Sark, Kanaalisaaret 24.6. - 25.6.

  • Posted on: 27 July 2016
  • By: Eve

Hermin retkipäivän jälkeen nostimme Shell Beach lahdella ankkurin ja lähdimme purjehtimaan kohti naapurisaarta. Kiersimme Sarkin pohjoisen puolelta. Ohittaessamme koillisrannalla olevaa La Grève de la Ville lahtea, oli jo koko lahden poijut valloitettu. Me suuntasimme kohti kaakkoisrannan Dixcart Bay lahtea. Kun koukku oli jälleen kaivautunut uuden kanaalisaaren lahden pohjaan, oli lokiin kertynyt 8 merimailia.

Matka olisi toki ollut puolta lyhempi, jos olisimme menneet länsirannan Havre Gosselin ankkurilahdelle. Meille kuitenkin suositeltiin kaakkoisrannan lahtia. Sen lisäksi, että länsituulilla toki ne ovat suojaisempia, on myös maihinnousu jollalla helpompaa, eikä tarvitse kiivetä Havre Gosselinin jyrkkää rinnettä 150 porrasta ylös.
Suwena ankkurissa Sarkin Dixcart Bay lahdella
Vaikka Dixcart Bayn piti olla suojainen lahti juuri näillä SW-NW tuulilla, niin jostain nurkan takaa vyöryi melkoisesti swelliä lahdelle. Vietimme levottoman yön Suwenan keikkuessa aalloilla. Heti aamusta muut neljä venettä nostivat ankkurinsa ja häipyivät taivaan rantaan. Vain me jäimme, sillä Sark odotti vielä meitä.
Suwena ankkurissa Sarkin Dixcart Bay lahdella
Pikku Suwena jäi odottamaan meitä Sarkin rantaan pienen puron muodostaman suihkulähteen viereen ja me suuntasimme saaren keskustaan. Polut Sarkilla olivat ihan erilaisia kuin Hermillä. Kapeat, kantoiset ja usein myös huonossa kunnossa olevat polut kulkivat metsäpohjan halki. Polku ylitti myös pari ojaakin kapean lankkusillan muodossa. Vasta 20 minuutin reippaan nousun jälkeen polku leveni hieman leveämmäksi mönkijällä ajettavaksi poluksi.
Pikku Suwena Dixcart Bay lahden rannalla Sarkin saarella
Metsäpolku Sarkin saarella
Ensimmäisenä suuntasimme kohti Sarkin kylää, jonka nimi on yksinkertaisen kauniisti the Village ja sen pääkatukin on ytimekkäästi the Avenue. Kylän keskustassa oli itseasiassa parikin katua, jonka varrella löytyy muutamia ravintoloita ja hotelleja. Sarkin parhaat päivät olivat selvästi takana, sillä monet rakennuksista repsottivat ja olivat tyhjillään. Onhan Sarkin väkilukukin vähentynyt, sillä Isolla Sarkilla asuu enää noin 450 ihmistä vuoden ympäri ja Pikku Sarkilla noin 40.
The Avenue katu Sarkin saarella
Me testasimme myös yhtä ravintoloista ja söimme Sarkin ravuilla täytetyt leivät. Siinä lounasta matustaessa sai Andrus ladattua uusimman sääennusteen. Harmillisesti matalapaine oli taas etuajassa tulossa ja tuulen pitäisi nousta aamuyöstä ja puhaltaa kovasti seuraavat päivät. Meillä oli edessä pikku reissu Suomeen ja meidän oli päästävä Ranskan rannalle ehtiäksemme Pariisin junaan, joten teimme lennosta pienen suunnitelmanmuutoksen. Vietämme vielä muutamia tunteja Sarkilla ja sitten lähdemme kohti Ranskaa.

Meille oli suositeltu Sarkin hevosajelua ja sellaista lähdimme nyt etsimään. Hevosen kyydissä ehdimme nähdä Sarkin saarta hieman enemmän kuin jalkapelillä. Pääsimme ihan omalle kiertoajelulle Lucy hevosen vetämänä ja hurmaavan herrasmiehen ohjastamana. Kierros kesti sopivat 1,5 tuntia.
Eve ja Lucy Sarkin saarella
Hevosajelulla Sarkilla
Hevosajelut ovat merkittävä osa Sarkin turismia ja tällä hetkellä heillä Sarkin katuja tallaa 11 hevosvaljakkoa esittelemässä saarta matkaajille. Kierroksella kuljettaja kertoi Sarkin historiaa ja esitteli eri talojen kohtaloita. Pyörähdimme Sarkin Pilcher Monumentin luona Havre Gosselin ankkurilahden yläpuolella. Tuulessa veneiden mastot heiluivat iloisesti lahdella ja maininkiakin oli mukavasti.
Havre Gosselin ankkurilahti Sarkin saarella
Lucy vei meidät myös La Coupée kannaksen luo, joka yhdistää Ison ja Pikku Sarkin toisiinsa. Kävimme jalkaisin pyörähtämässä Pikku Sarkilla. Mikäs siinä nykyään vaivaista kolme metriä leveää kaiteilla suojattua noin 90 metriä pitkää kannasta tepsutellessa, kun vielä 1800-luvulla se oli pelkkä alle metrin levyinen maasilta ilman kaiteita. Kummallakin puolella odottaa 80 metrin pudotus mereen. Tällöin moni ei uskaltanut sitä edes ylittää ja lasten piti kontata sillanyli, jottei tuuli nappaisi heitä mukaansa.
Pikku Sarkin La Coupée kannas
Pikku Sarkin La Coupée kannas
Sarkin saaren rannikko
Eve alavedellä Dixcart Bayn luolassa Sarkin saarella
Me riensimme aurinkoisen Sarkin kierroksen jälkeen veneelle. Nostimme ankkurin ja lähdimme myöhäisillan purjehdukselle kohti Saint Quay Portrieux'n satamaa. Reilun tunnin purjehduksen jälkeen siirryimme moottoripurjehtimaan. Virta pukkasi meitä kovasti kohti St Maloa ja tuuli oli sen verran lännestä, että päätimme jättää kryssimisen välistä ehtiäksemme aamuyöstä perille.

Matka taittui mukavasti ja aamu kahdelta saavuimme satamaan. Hämmästykseksemme vielä näin aamun pikkutunneillakin satamakaveri riensi meitä vastaan osoittamaan paikkaa. Vielä aamulla emme olisi arvanneet, että illalla menemme nukkumaan Ranskassa.

Sivut