Bretagne ja Kanaalisaaret '16

Saint Quay Portrieux 26.6. - 8.7.

  • Posted on: 2 October 2016
  • By: Eve

Onneksi kiiruhdimme lauantaiyöksi takaisin Ranskaan, sillä kovat länsituulet todella puhaltelivat merellä ja sääennusteen mukaan tulevat vielä puhaltamaan useita päiviä. Saimme omakohtaisesti kokea, kuinka ärsyttävää on, kun vastatuuli vain jatkuu ja jatkuu, kun meidän olisi pitänyt päästä jatkamaan matkaa länteen ehtiäksemme Roscoffiin viikonlopuksi. Meillä oli edessä reissu Suomeen ja joka aamu pohdimme, mihin voimme Suwenan matkan ajaksi jättää. Mieluiten olisimme toki halunneet ehtiä takaisin Roscoffiin omalle marinapaikalle, mutta tuuli vain jatkoi puhaltamistaan.
Saint Quay Portrieux'n kuivuva satama
Tällä vesialueella vallitsevat tuulet ovat lännestä. Vaikka kuinka länsituuli puhalsi pitkin Bretagnen rannikkoa, niin St Malon lahti kaartuu sen verran syvästi etelään, että rannikon läheisyydessä on aina kohtalaisen suojaista tällä tuulella. Veneitä seikkaili koko ajan Île-de-Bréhat kulmalta St Maloon saakka noin 50 mailin matkalla pitkin rannikkoa. Meitä lahdenpohjukka ei kuitenkaan auttanut, nimittäin heti Île-de-Bréhatin nurkalta Atlantin todelliset kasvot paljastuvat, eikä meitä oikein huvittanut lähteä puskemaan vastatuuleen ja kovaan maininkiin kohti Roscoffia.
Satamaheijari vastaanotti kaikki saapuvat veneet Saint Quay Portrieux'ssä
Lopulta päätimme, että viivymme rauhassa Saint Quay Portrieux'n satamassa ja keskitymme nauttimaan Ranskan rannikosta. Täällä laiturit olivatkin hyvät ja parin päivän jälkeen seurattuamme sataman toimintaa, totesimme, että voimme hyvillä mielin jättää Suwenan tänne muutamaksi päiväksi.
Perjantai-illan katubileet Saint Quay Portrieux'ssä
St Quay Portrieux'n satamassa on sekä huvivenesatama että laituri kalastusaluksille. Satama on hyvin suojattu aallonmurtajalla, ja avoinna 24h riippumatta vuoroveden korkeudesta. Täällä Pohjois-Bretagnen rannikolla tämä on harvinaista, kun vuoroveden vaihtelu on 8 - 10 m ja monet satamat ovat auki vain muutaman tunnin yläveden molemmin puolin. Veneen kiinnitysköysiin sai myös laittaa joustimet, sillä kalastusalukset aamun pikkutunneilla lähtivät satamasta sen verran liukkaasti, että niiden peräaalto heilutteli kaikkia veneitä melkoisesti.
Saint Quay Portrieux'n kalastuslaivue
Nyt kun meidän pysähdys venyi pidemmäksi, oli myös todellista hyötyä näistä kahdesta Ranskan kortista. Ensin saimme Porte Escales -kortilla pari ensimmäistä vuorokautta veloituksetta. Iloksemme Transeurope Marinas -kortilla säästimme vielä melkoisesti, kun etukortilla saimme useita vuorokausia erikoishintaan.

Meille myös selveni, miksi ranskalaiset satamat ovat täynnä pieniä moottoriveneitä, joissa on pikkuinen istuma- tai seisomakorkeuksinen kuljettajan koppero keskellä. Tässäkin satamassa tällaisia veneitä oli satoja ja ne lähtivät innokkaiden kalakavereiden kanssa lähialueelle kalastusretkille. Pohjois-Atlantin vesi on kylmä kesälläkin. Vaikka sisämaassa on hellelukemat, niin merellä on kylmä viima, joten jonkinlainen tuulensuoja on todella tarpeellinen pitämään kalastajan lämpimänä. Saint Quay Portrieux satamassa on tuhat venepaikkaa, joista noin 700 - 800 aisassa odotti juuri tällainen moottorivene kalastajaansa pyörähtämään merellä vuoden ympäri.
Saint Quay Portrieux'n kalamiestem moottoriveneet
Bretagne on kuuluisa kauniista rannikostaan, roosasta graniitistaan ja tietysti 2000 kilsaa pitkästä rantapolustaan. Tähän ei tietysti ole vielä huomioitu sisämaassa risteileviä kävelypolkuja. Poluilla on runsaasti patikoijia ja ystävällinen bon jour toivotettiin jokaiselle vastaantulijalle.
Saint Quay Portrieux'n rannikko Bretagnessa
Rantapolku Bretagnessa
Andrus Bretagnen rannalla
Yhtenä päivänä otimme tavoitteeksemme kävellä seuraavaan kaupunkiin Biniciin, jonne oli leppoisa kahdeksan kilsan matka. Polku kiemursi ylös ja alas kukkuloilla seuraten St Malon lahden rantaa. Binic on kaupunkina viihtyisämpi kuin Saint Quay Portrieux, sillä se on eläväisempi kävelykatuineen, vanhoine kaupunkeineen ja rantakahviloineen. Satama siellä on toki pienempi ja sulun takana. Muutama vieraspaikka sieltä kuitenkin löytyy ja pikaiselle päivän parin pysähdykselle se olisi oiva paikka.
Binic kaupunki Bretagnessa
Binicin satama Bretagnessa
Kävimme myös bussimatkalla seuraavassa isommassa kaupungissa. Saint Brieuc on vain 45 minuutin bussimatkan päässä. Toki matkamme tärkein tehtävä oli käydä lunastamassa lähimmältä juna-asemalta TGV-junaliput päästäksemme tulevalla viikolla Pariisiin. Kun junaliput lämmittivät laukunpohjalla, vietimme turisteina shoppailupäivän ostoskaduilla.

Suwena jäi odottamaan meitä St Quay Portrieux'n laituriin, kun maanantaina matkustimme ensin junalla Pariisiin ja sieltä lentäen Suomeen. Samalla lähti 10 päivää paikallaan seisonut matalapaine vihdoin liikenteeseen ja matkasi kanssamme Pohjolaan. Harvoin sitä pääsee samasta matalapaineesta nauttimaan kahdesti :-)

Kun kolmen päivän päästä palasimme Suwenalle, paistatteli Bretagne vihdoinkin ihanassa auringon lämmössä ja tuntui kuin olisimme palanneet uuteen kesäiseen satamaan.

Île de Bréhat 8.7. - 14.7.

  • Posted on: 10 October 2016
  • By: Eve

Vihdoinkin tuntui lämmin kesä saapuneen Bretagneen, kun saimme nauttia aamupalaa takakannella, eikä iho ollut kananlihalla. Edessä häämötti lupaava kesäviikonloppu Brehatin saarella, joka on idyllisin saari koko Pohjois-Bretagnessa.

Aamusta pyörähdimme bunkraamassa Suwenaan vielä tuoreet croisantit suoraan leipomosta ja jääkaappiin loput sapuskat, ja ei muuta kuin menox. Nostimme purjeet heti aallonmurtajan jälkeen ja pääsimme pitkästä aikaa nauttimaan purjehduksen ihanuudesta. Aurinko kilotti merenpinnalla ihanasti ja maininki soljui rauhaisasti. Fiilis oli upea, kun Suwena purjehti 5-6 solmun vauhtia ja me vietimme upean 14 mailin merimatkan takakannella auringosta ja merestä täysin rinnoin nauttien. St Malon lahdella suihki moottoriveneitä joka suuntaan ja lukuisat purjeveneet purjeet pullollaan suuntasivat kohti viikonlopun viettopaikkaansa. Me monien muiden tapaan purjehdimme kohti Île de Bréhatin saarta, joka oli yksi pääkohteistamme tänä kesänä.

Île de Bréhat sijaitsee noin mailin päässä mantereelta ja se on itseasiassa saaristo, jossa on kaksi pääsaarta ja niiden ympärillä lukuisia pieniä luotoja. Bréhatin eteläpuolella on poijualue la Chambre, joka pääasiallisesti kuivuu alaveden aikaan. La Chambren poijut näyttivät olevan paikallisten veneiden käytössä. Me ankkuroimme la Chambren alueen edustalle, joka on itseasiassa suurin köliveneille sopiva ankkurointipaikka Bréhatin edustalla, ja siitä on lyhyt jollamatka rantaan.
La Chambre ankkurialue Île de Bréhat saarella Bretagnessa
Olimmehan kuuluisalla roosan graniitin alueella, joten arvata saattaa, että myös merenpohja oli graniittia. Niin me kuin muutkin veneet jouduimme ankkuroimaan useaan kertaan ennen kuin koukku nappasi kunnolla kiinni. Meillä kolmas kerta toden sanoi. Kun on ankkuroimassa paikkaan, jossa ankkuri ei välttämättä heti nappaa kiinni, saa olla tarkkana, jotta omat laskelmat eivät heitä häränpyllyä. Ensiksi veden syvyys oli 5 metriä, jonka päälle pitää laskea tässä kohdassa 10 metrin vuorovesi. Meillä tähän vielä lisätään kaksi metriä matkaa vesilinjasta ankkuripelille ja vasta sen jälkeen aletaan laskemaan 3-5 -kertaista kettingin pituutta säästä riippuen. Siinä saa kapteeni silmä kovana valita sopivaa ankkurointipaikkaa, koska veneiden kääntöympyrät ovat isoja tällaisessa paikassa. Jos ankkuri ei kiinnity sinne, mihin suunnittelee, joutuu hakemaan uuden paikan, jotta naapurivene ei jää liian lähelle.
Île de Bréhat ankkurilahti Bretagnessa
Pitkin iltaa lahdelle saapui koko ajan lisää veneitä. Illan hämärtyessä saapui vielä yksi vene lisää ankkurilahdelle ja he ankkuroivat hyvin lähelle meitä. Andrus jo silloin tuumasi, että "ankkuroivatpa he tosi lähelle meitä". Aamuyöstä heräsimmekin melkoiseen kopsahdukseen, kun he törmäsivät Suwenan uimatasoon. Säikähdys kesken unien oli melkoinen, mutta niin se taisi olla naapuriveneessäkin. He nostivat välittömästi ankkurin ja siirtyivät kauemmas. Keskellä yötä, säkki pimeässä, juuri syvästä unesta heränneenä se ei todellakaan ole mikään herkku juttu, kun joutuu hakemaan uuden ankkuripaikan ja vielä näin kivisestä pohjasta. Meille näin kävi Tobermoryssa pari vuotta sitten ja vieläkin muistan tunteen, kun unen pöpperössä siirsimme venettä toiseen paikkaan.

Heti aamusta alkaen lauantai oli ihanan lämpöinen kesäpäivä. Suwenan hiljakseen pyörähdellessä ankkurissa me nautimme aamupalan ohella idyllisestä merimaisemasta lintujen visertäessä kutsuvasti saarella. Päiväsuunnitelmaan ei tarvinnut juurikaan haaskata aikaa, sillä sen verran innokkaasti kumpikin halusimme päästä tutkimaan tätä Bretagnen suosituinta kohdetta.
La Chambre jollalaituri Île de Bréhat saarella Bretagnessa
Eve Île de Bréhatin jollalaiturilla Bretagnessa
Saarella asuu pysyvästi reilu 400 asukasta, joita ranskalaiset kutsuvat nimellä bréhatins. Reilusta 800 saaren talosta jopa parisataa on loma-asuntoina kolmentuhannen kesälomalaisen käytössä, ja pelkästään turisteja saarella vierailee noin 300000 vuodessa. Kun saarella autot ovat kiellettyjä, lukuun ottamatta maatalous- ja huoltotöihin käytettävät traktorit, niin pyörät ovat sitäkin suositumpia. Teillä suihkikin pyöriä lähes jatkuvana nauhana, kun paikalliset ja myös turistit vuokrapyörillään polkivat mäkiä ylös ja alas. Kuitenkin enimmäkseen turistit käveleskelivät rauhassa auringon porottaessa päälakea.

Aamupäivän me kiertelimme ympäri eteläistä saarta. Saaren suosituin Guerzido ranta oli täynnä kesäpäivästä nauttivia lomalaisia. Saaren kasvillisuus on runsas, sillä Golf virran ansiosta saarella kasvaa välimerellisiä kasveja. Niinpä lukuisat palmut ja eukalyptus puut ja monet muut kasvit antavat Brehatin saarelle omaperäisen vehreän ilmeen.
Guerzido ranta Île de Bréhat saarella Bretagnessa
Île de Bréhatin eteläsaari Bretagnessa
Eteläsaaren keskellä sijaitsevan aukion ympärille keskittyy suurin osa saaren ravintoloista. Kun olimme nauttineet bretagnelaisen siiderin ja omenoiden kera valmistetuista suussa sulavista simpukoista, jatkoimme matkaa kohti pohjoissaarta.

Etelä- ja pohjoissaaria erottaa vain kapea salmi, jonka yli pääsee siltaa pitkin. Pohjoissaari on kooltaan pienempi, mutta luonnoltaan jylhempi ja kivisempi. Matka eteläsaaren jollarannasta pohjoissaaren pohjoisrannalla sijaitsevalle Paonin majakalle oli mukava neljän kilsan päiväkävely. Paon on rakennettu 1860 ja uudelleen rakennettu toisen maailmansodan jälkeen. Majakalta aukeaa huikeat näköalat niin merelle Englannin kanaaliin kuin alueen vaaleanpunaisena hehkuville kivirannoille.
Paon majakka Île de Bréhat saarella Bretagnessa
Eve Paon majakalla Île de Bréhat saarella Bretagnessa
Kiipeiltyämme louhikkoisella rannalla ja jyrkkiä majakan portaita ylös ja alas, oli mukavaa istahtaa majakan lähellä sijaitsevaan maatilakahvilaan nauttimaan vielä bretagnelaiset lättykahvit eli ranskalaisittain crêpes. Sitten olikin jo aika alkaa palailla kohti eteläsaarta.

Hämmästelimme suuresti, etteivät bréhatinsit halua ottaa suurempaa siivua turistien lompakoista, sillä ravintolat ja kahvilat sulkeutuvat enimmäkseen siinä kuuden seitsemän aikaan. Vain todella harva ravintoloista tarjoaa enää päivällistä, ja silloinkin pitää olla nopeana, että ehtii saada päivällisen ennen kuin ravintola on sulkemassa oviaan siinä ilta kahdeksan aikaan. Toki Ranskan suurin lomasesonki on elokuussa, mutta jo heinäkuu on vilkas turistikuukausi täällä.
Suwena ankkurissa Île de Bréhat saaren edustalla Bretagnessa
Sunnuntain retkikohteeksi olimme varanneet mielenkiintoisen 1600-luvulla rakennetun Birlot vesimyllyn, jossa kaksi kertaa vuorokaudessa aina kuuden tunnin ajan vuoroveden keskivaiheella voitiin jauhaa vehnää, ohraa ja tattaria jauhoksi. On siinä ollut mielenkiintoiset työajat myllärillä, kun kuun vetovoiman vaikutuksesta joka päivä vuorovesi on siirtynyt noin tunnilla eteenpäin. Birlot joutuu kuitenkin odottamaan meidän seuraavaa Bréhatin vierailua, sillä tuuli oli ennusteen mukaan taas keräämässä voimiaan puhaltaakseen neljä seuraavaa päivää.

Tuuli nousi heti sunnuntaiaamusta, joten päätimme lähteä kohti Roscoffia. Alkumatkan moottoroimme vastatuuleen, mutta Morlaix'n lahdella heitimme ylimääräisen mutkan noudatellen lahden pohjukkaa. Näin saimme vielä nostaa purjeet kesämatkamme viimeisellä legillä. Tätä merellistä tunnetta pitää säilöä koko fiiliksen edestä, jotta sitä riittää pitkän talven ajalle.

Roscoffissa meillä oli vielä kolme vireää päivää veneen talvikuntoon laittamista edessä. Tuntui todella hassulta, kun muut vasta suunnittelivat elokuun lomapurjehdustaan ja me jo asensimme suojaputkia köysiin niin knaappien kuin köysiohjaimien kohdalle, jotta köydet eivät hinkkautuisi poikki. Joustimet eivät yksistään riitä köysien suojaksi.

Kaikenlaista puuhaa riitti aamusta iltaan koko alkuviikoksi ennen kuin Ranskan itsenäisyyspäivän aamuna 14.7. sanoimme satamahenkilökunnalle näkemiin tältä kesältä ja jätimme turvallisin mielin Suwenan odottamaan tulevaa veneilykesää. Toki tarkoitus on pyörähtää Roscoffissa muutaman kerran pitkin talvea, varmistamassa, että Suwenalla on kaikki hyvin.

Tavoistamme poiketen Suwena talvehtii kaksi peräkkäistä talvea samassa satamassa. Roscoffiin on kuitenkin todella näppärää matkata TGV-junalla suoraan Pariisista. Lisäksi satamanpalvelut ovat toimineet todella hyvin. Ensi kesänä sitten on tarkoitus jatkaa matkaa kohti Espanjaa ja uusia seikkailija. Sitä ennen tulemme tekemään pläjäyksen kesävideoita, joita on jo iloksemme kyselty.

Maltan Rolex Middle Sea Race 2016

  • Posted on: 7 November 2016
  • By: Eve

Viime keväänä liityimme Royal Malta Yacht Clubin jäseniksi. Seuratoiminta näyttää olevan todella aktiivista vuoden ympäri, ja monenlaisia kisoja, regattoja ja sosiaalisia tapahtumia järjestetään säännöllisesti.

Seuran tunnetuin purjehduskilpailu on Rolex Middle Sea Race, joka järjestetään vuosittain lokakuun lopussa. Avomerikisassa purjehditaan 608 merimailia. Kisareitti lähtee Maltan Grand Harbour satamasta kohti Sisiliaa ja Messinan salmea. Reitti kiertää Sisilian, Pantellerian ja Lampedusan saarten ympäri palaten Maltalle.

Tänä vuonna vuorossa oli jo 37. Rolex Middle Sea Race avomeripurjehduskisa. Kisaan osallistui 112 venettä 25 eri maasta. Median huomion herättivät eniten kolme futurista trimaraania Maserati, Phaedo 3 ja Ciela Village. Toki veneitä oli kaikenlaisia sarjatuotanto racer-cruiser veneistä hiilikuituisiin one off –veneisiin.
Phaedo 3 trimaraani Maltalla Rolex Middle Sea Race kisassa
Meille kisa tuli omakohtaisesti tutuksi, kun ilmoittauduimme vapaaehtoisiksi toimitsijoiksi, ja tehtäväksemme saimme toimia maalilinjalla. Kisaorganisaatio olikin mellevän suuri, sillä pelkästään maalilinjalla oli yli 50 toimitsijaa, kukin ryhmä kahdesti kolmen tunnin vahtivuorossa pitkin kisaviikkoa.

Meidän kisahulina alkoi, kun saavuimme innokkaina ja hieman jännittyneinä ensimmäiseen maalilinjatiimin perehdytykseen jo pari viikkoa ennen kisaa. Kilpailupäällikkö Peter Dimech opasti meille yksityiskohtaisesti tehtävämme ja vastasi lukuisiin kysymyksiin. Peter selvensi edellisessä kisassa esiin tulleita tilanteita ja uudet tulokkaat, kuten me, varmensimme käytäntöjä. Parasta oli kuitenkin, kun tutustuimme toisiin toimitsijoihin, joista monet muutkin olivat ensikertalaisia.

Kisaa edeltävällä viikolla, toisessa briiffingissä saimme toimitsijoiden kisapaidat ja tehtävät vielä kerrattiin, ja näin olimme valmiina koitokseen.
Rolex Middle Sea Racen purjehuoltoteltta
Ennen lauantain starttia oli tietysti tuiki tärkeä häppeninki; miehistöjuhla. Miehistöbileet järjestettiin veneseuran klubitalolla ja noin tuhatkunta juhlijaa vietti pitkän illan 18-henkisen orkesterin viihdyttämänä. Näytti David Guettakin toimivan puhallinversiona, makeeta.
Rolex Middle Sea Race miehistöjuhla
Perjantaina päivää ennen kisaa kävi melkoinen hulina kisalaitureilla, kun joka veneessä tehtiin viime hetken valmisteluja. Veneistä kannettiin kaikki ylimääräinen, kuten sohvapatjat, kunkin veneen omaan säilytyskonttiin. Mastoissa kävi kuhina, kun rikejä viritettiin. Eräät rohkeat sukelsivat kölin alle tarkistamaan peräsintä ja potkuria. Näytti siltä, etteivät laitesukellusvälineet olleet tarpeen. He vain maskit naamalla haukkasivat keuhkot täyteen ilmaa ja räpylöillä potkaisivat vauhtia ja sukelsivat kölin alle. Työ edellytti useita ilmanhaukkauksia pinnalla ennen kuin työ tuli tehdyksi. He ansaitsivat meidän täyden kunnioituksen!
Veneet valmistautumassa Rolex Middle Sea kisaan
Veneet valmistautumassa Rolex Middle Sea kisaan
Kisa starttasi keveässä tuulessa aurinkoisena lauantaipäivänä 22.10.2016. Grand Harbourin satamasta. Me muiden veneseuranjäsenten ja kutsuvieraiden kanssa saimme seurata aitiopaikalta starttia Fort St. Angelon linnoituksen pihalta. Veneet lähtivät matkaan seitsemässä lähdössä nopeusjärjestyksessä. Viimeisellä kanuunanlaukauksella lähtivät monirunko-trimaraanit suorastaan lentäen matkaan.
Rolex Middle Sea Racen ensimmäinen lähtö
Rolex Middle Sea Race veneet valmistautumassa lähtöön
Trimaraani Maserati Rolex Middle Sea Race lähdössä
Ensimmäiset veneet saapuivat Sisilian kierrokseltaan maanantaina. Ensimmäisenä maalilinjan ylitti Maserati trimaraani, ajalla 49 tuntia 29 minuuttia. Koko kisan voitti kuitenkin tasoitusajalla Mascalzone Latino Vincitore, joka on mallia Cookson 50 vene ja sitä kipparoi Matteo Savelli.

Meidän ensimmäinen vahtivuoro oli torstaiaamuyöstä kello 00:00-03:00. Kävimme iltapäivällä päivännäöllä tutustumassa pelimestoihin ja valmistautumassa yövuoroomme, sillä meidän vuorollahan meri on pilkkopimeä.

Tehtävät vaikuttivat helpoilta. Meidän tehtävinä oli ottaa vastaan reittipisteilmoitukset VHF:llä viiden mailin ja viimeisen kääntöpisteen kohdalla. Maalitorvea ei tässä kisassa enää saanut töräytellä yöllä, niin VHF:n välityksellä teimme count down:n veneen ylittäessä maalilinjan ja tietysti tärkeimpänä kirjasimme kisa-ajat viralliseen lokikirjaan. 608 merimailia ja neljä purjehduspäivää takana luulisi hajauttavan veneet mukavasti. Andrusin ainoa huoli oli, mitä tapahtuu, jos kaksi venettä saapuu maaliin samaan aikaan? Se on erittäin epätodennäköistä ja niin olimme valmiina vahtiin.

Vahtivuoromme alkaessa oli vasta 36 venettä ylittänyt maalilinjan ja kisaa oli takana neljä päivää ja 12 tuntia. Aluksi saapui pari venettä sopivin välein ja homma sujui jouhevasti. Tehtävät alkoivat sujua ja ehdimme vielä ilmoittaa kisa-ajatkin kisatoimistoon.
Andrus, Jan ja Richard maalilinjan vahtivuorossa
Sitten jännitysmomentti kasvoi, kun pelätyn kahden sijasta kolme venettä oli saapumassa samaan aikaan. Tokihan kisaveneillä oli eksoottiset tummanharmaat hiilikuitupurjeet, joista purjenumero ei pimeässä erottunut kiikareillakaan. Muutamat miehistöt yrittivät kyllä olla avuksi valaisemalla purjetta taskulampulla. Purje kyllä erottui hyvin, mutta purjenumero ei edelleenkään. Tämä johtui varmaankin pimeänäöstä. Purjehtijat olivat tulossa pimeältä mereltä vasten kaupunginvaloja ja meillä oli juurikin päinvastainen valaistus. Heille purjenumero näkyi luultavasti hyvin. Meille taas näytti, että kolme harmaata varjoa liukui kohti maalilinjaa. Joka tapauksessa saimme selvitettyä tulojärjestyksen VHF:llä ja sitten oli aika vetää syvään henkeä.

Juuri kun olimme saaneet ilmoitettua kolmen edellisen veneen ajat kisatoimistoon, lähestyi seuraava rypäs veneitä; tällä kertaa neljä samaan aikaan. Haastetta lisäsi se, että kahdella veneistä oli lähes samanlaiset nimet ja sai olla tarkkana, jotta ne eivät sekoitu huonohkon VHF-äänenlaadun vuoksi. Tämän lisäksi ryppään kolmannelle veneelle meidän piti ilmoittaa valmistautumisesta katsastukseen heti sen ylitettyä maalilinjan.

Meillä oli tosi vauhdikas vahtivuoro ja aika ei todellakaan tullut pitkäksi, sillä 16 venettä saapui meidän kolmen tunnin vuorolla. Jokainen vene sai tuloksensa ja me olimme väsyneitä, mutta onnellisia vuoron päättyessä. Voin vakuuttaa, että ensi vuonna Andrus ei ole huolissaan kahdesta samaan aikaan saapuvasta veneestä :-)

Viimeinen vene saapui maaliin perjantai-iltapäivällä juuri ennen kuin sää huononi merkittävästi. Ennuste lupasi tuulen nousevan myrskylukemiin; yli 20 metriin meidän toisella vahtivuorolla. Mutta onneksi kaikki veneet olivat jo turvallisesti köydet kiinni satamassa ja me saimme nukkua kotona kuunnellen tuulen ulvontaa merellä.

Kisa huipentui lauantain 29.10. palkintojenjakoon. Oli huikeaa olla mukana maailmanluokan avomerikisassa sekä toimitsijana että mukana kisatunnelmassa. Rolex Middle Sea Race on yhtä korkeasti arvostettu avomeripurjehduskilpailu kuin Rolex Fastnet, Rolex Sidney - Hobart ja Newport - Bermuda.

Kauden 2016 yhteenveto

  • Posted on: 16 April 2017
  • By: Eve

Irrotettuamme Suwenan köydet Suomen kamaralta keväällä 2012, olemme matkanneet vuosi vuodelta eteenpäin. Joka vuosi olemme valinneet uuden kohteen Suwenan talvisäilytyspaikaksi, ja samalla tällä alueella olemme purjehtineet ja tutustuneet ympäristöön. Suwenan aiemmat talvipaikat ovat olleet Turku Suomessa, Kappeln Saksassa, Ipswich Englannissa, Troon Skotlannissa ja nyt Roscoff Ranskassa. Näin ollen olikin helppoa tehdä muutos reittisuunnitelmaamme, ja jäädä purjehtimaan vielä tämä kausi Bretagneen. Varsinkin kun edellisellä kaudella sää jarrutti meitä ja Kanaalisaaret jäivät vain pienen pyrähdyksen pysäkeiksi. Halusimme koluta niin Kanaalisaaria kuin Bretagnen rannikkoa tarkemmin ennen pyyhältämistä taas eteenpäin kohti etelää.

Kesäreittimme lähti Suwenan talvehtimissatamasta Roscoffista ja ensin purjehdimme itään pitkin Bretagnen rannikkoa pysähdellen Morlaix'ssa, Ploumanac'hissa ja Tréguierissä. Sieltä kiiruhdimme jo Kanaalisaarille, jonne varasimme nyt reilusti aikaa ja se kannatti. Ihastuimme kovasti Kanaalisaarten pieniin viehättäviin saariin: Alderney, Herm ja Sark. Näille saarille kannattaa varata vähintään yksi viikko aikaa, kun suunnittelet Kanaalisaarten purjehdustasi. Guernsey ja Jersey ovat itsestään selvästi jo kokonsa puolesta vilkkaampia saaria. Kaiken kaikkiaan aika kuluu kuin siivillä näillä ainutlaatuisilla saarilla Ranskan ja Brittein saarten välillä.

Palattuamme Ranskaan nautimme täysillä lukuisista patikointireiteistä, jotka mutkittelevat joka kylän ja kaupungin läpi pitkin Bretagnen rannikkoa. Rantapolkua todella riittää, sillä sitä on jopa 2000 km, ja mekin saimme nauttia oman osamme raittiista meri-ilmasta.

Bretagnen puolelta haluamme nostaa esille kaksi upeaa paikkaa. Aluksi Ploumanac'h piti meidän adrenaliinitasot koholla ajaessamme sisään laguuniin. Näkyvyys oli vain muutamia kymmeniä metrejä keskellä hernerokkasumua. Kuulimme selvästi aaltojen iskeytyvän kallioita vasten navigoidessamme tutkan avulla sisäänajoväylästä läpi laguuniin. Unohtamatta tietysti vuorovesi virtaa :-) Seuraavana päivänä sumun hälvettyä paljastui upea rantamaisema. Alavedellä oli mahtavaa vaeltaa pitkin merenpohjaa Bretagnen kuuluisa vaaleanpunainen graniitti tossun alla kimaltaen.

Île de Bréhat oli suositusten arvoinen. Ihana pittoreski ranskalaismaisema ja saarilaisten rento elämänasenne antoivat saarelle todella kivan tunnelman. Siellä olisi kulunut aikaa kauemminkin, ellei loman loppuminen olisi laittanut meille vipinää kinttuihin palataksemme Roscoffiin valmistelemaan Suwenaa talvehtimista varten.

Kesämatkamme ajallisesti oli lyhempi kuin aiempina vuosina, 40 päivää. Tämä purjehduskausi onnistui kuitenkin todella hyvin. Purjehtiminen edelliseltä kesältä tutuksi tulleella alueella oli mukavaa vaihtelua ennen kuin suuntaamme jälleen Suwenan kokan kohti etelää.

Kauden 2016 Bretagnen ja Kanaalisaarten purjehdusmatkamme blogimerkinnät voit lukea blogiarkistosta.

Suwenan lokitiedot 2016

  • Merimailit: 272 M, joista purjeilla 30 %, moottoripurjehtien 17 % ja koneajoa 53 %
  • Moottoritunnit: 40 h
  • Generaattoritunnit: 7 h
  • Dieselkulutus sis. ajo, generaattori ja lämmitys: 200 l
  • Makeavesi: 6060 l, 88 l/vrk
  • Satamat 5 + ankkuripaikat 5: 10 kohdetta
  • Yöpyminen veneessä: 69 yötä
  • Sulutus: - sulkua
  • Jollan polttoainekulutus: 5 l
  • Pisin matka: Île de Bréhat – Roscoff 53M

Guernseyn purjehdusvideo

27 April 2017 -- Eve

Guernsey on pieni ja viehättävä saari, kooltaan 12x10 km, joka sijaitsee Englannin kanaalissa Normandian rannikon läheisyydessä. Guernsey on ollut suosittu lomakohde viktoriaaniselta ajalta lähtien upeine merinäköaloineen, hiekkarantoineen ja kalliopolkuineen. Me viehätyimme Guernseyn ilmapiriiin niin kovasti, että purjehdimme sinne kolmesti kahden veneilykauden aikana. Nauti sinäkin Guernseyn makupalasta purjehdusvideomme kera.

Meidän kahden veneilykauden Guernsey matkatarinat 2015 ja 2016 löydät purjehdusblogistamme.

Suwenan purjehdusvideo Alderneyn saarelta

4 May 2017 -- Eve

Alderney on koillisin Kanaalisaarista ja itseasiassa se on ainoa, joka sijaitsee Englannin kanaalissa, vain 8 mailin päässä La Hague niemestä Normandiassa Ranskassa. Loput Kanaalisaarista sijaitsevat St Malon lahdella.

Hyppää messiin ja pyörähdä hetki Alderneyn saarella kanssamme.

Meidän Alderneyn seikkailut pääset lukemaan Suwenan blogiarkistosta.

Sivut