Biskajanlahti

Suwenan Biskajanlahden ylitys

  • Posted on: 20 May 2017
  • By: Eve

Laskiessamme Suwenaa ensimmäistä kertaa vesille toukokuussa 2011, emme olisi osanneet arvata, että seitsemäs kevätlasku tapahtuu Roscoffissa Bretagnen rannikolla, Ranskassa. Suwena talvehti poikkeuksellisesti kaksi talvea samassa satamassa ja nyt meillä on kova polte jatkaa matkaa kohti etelää.

Tänä kesänä purjehdimme Biskajanlahdella. Biskajanlahti tunnetaan purjehtijoiden joukossa erittäin pahamaineisena merialueena. Tämä johtunee siitä, että keskellä lahtea merenpohjan syvyys muuttuu jyrkästi viidestä kilsasta muutamaan sataan metriin. Suuriosa Biskajanlahdesta on mannerjalustan päällä olevaa matalikkoa, mutta keskiosassa syvyys on todellakin jopa 5000 metriä. Merenpohjan muodot yhdistettynä Pohjois-Atlantin vaikeasti ennustettavaan säähän, niin nämä yhdessä luovat haastavat purjehdusolosuhteet. Eipä ihme, että alue tunnetaan kovasta merenkäynnistä. Biskajanlahden kauhutarinoissa taitaa kuitenkin olla vähän purjehtijoiden lisää, sillä juuri tällä rannikolla on Ranskan purjehduksen parhaat mestat ja upeat saaret. Vai mitähän tästä mahdamme olla mieltä tämän veneilykauden jälkeen ;-)

Biskajan halki kulkee varsinainen veneilijöiden valtatie. Bretagnen, Ranskan luoteiskulman, ja Galician, Espanjan luoteiskulman, välillä sukkuloi veneitä matkalla Pohjois- ja Etelä-Eurooppaan. Matkaa on noin 300 merimailia, johon kuluu veneestä ja säästä riippuen noin kolme täyttä vuorokautta. Me aiomme olla jälleen poikkeavia tyyppejä ja käyttää Biskajaan kolmen päivän sijasta pari kuukautta.

Pyörähdettyämme Finistèren ympäri alkaa 200 merimailin pituinen paras Ranskan purjehdusalue. Siihen mahtuu useampi sisämeri; esim. Brestinlahti ja Morbihaninmeri. Sieltä löytyy useita mielenkintoisia saaria. Tavoitteemme on löytää yhtä valkoista hiekkaa kuin Karibialla ja sellaista pitäisi olla tarjolla Îles des Glénan saarilla. Hiekasta puheen ollen, matkallemme pitäisi osua Euroopan korkein hiekkadyyni Arcachonin lähellä; 110 m.

Suosittujen retkeilysaarten; Belle-Île-en-Mer, Îles des Glénan ja Île de Groix ja Île d'Yeu saarten lisäksi on tarkoitus tutustua Ranskan ranikkoon pohjoisesta etelään. Rannikkoseuduista purjehtijoille on varmasti tutuin Vendée, josta joka neljäs vuosi lähtee Vendée Globe non-stop yksinpurjehduskilpailu maailman ympäri.

Heinäkuussa on tarkoitus purjehtia Pohjois-Espanjan vesillä. Espanjan Baskimaata on kehuttu, että sieltä löytyy maan parhaat tapakset ja me armottomina herkkusuina tietysti haluamme päästä maistamaan niitä.

Baskimaalta jatkamme Astuariaksen kautta Galiciaan, jonne Suwenan on tarkoitus jäädä talvehtimaan ensi talveksi.

Galicia on kuuluisa upeista ríoistaan. Suojattomalla Pohjois-Atlantin rannikolla ríat tarjovat suojaisempia purjehduspaikkoja ja turvasatamia. Olemme siis siirtymässä englanninkielisiltä ria-alueiltaríjen alueille.

Odotamme aivan into pinkeänä tulevaa kesää, kun pääsemme koluamaan Ranskan ja Espanjan Biskajanrantoja ja pääsemme näkemään ja kokemaan jälleen aivan uusia paikkoja paikallisine kulttuureineen.

Avainsanat: 

Roscoff, Bretagnen rannalla

  • Posted on: 24 May 2017
  • By: Eve

Kävellessämme viime lauantaina takaisin Suwenalle kauniista kesäisestä illasta nauttien, Andrus muisteli, kuinka hän Google Streetview:llä kolme vuotta sitten ajeli ympäri Roscoffia ja pohti, mahtaako tämä olla sopiva talvisatama Suwenalle? Olemme nyt reilu kaksi viikkoa valmistelleet Suwenaa ensi kesää varten ja kävimme palkitsemassa itsemme reippaasta ahkeroinnista Marie Stuart ravintolan uskomattoman herkullisella merenelävistä pullistelevalla pizzalla. Nautimme joka suupalasta, sillä tätä herkkupizzaa saamme pian vain muistella, kun Roscoff jää taakse.
Roscoff Bretagnessa
Roscoff osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Satamassa on uudehkot, erittäin tukevat laiturit. Satamaan pääsee swelli oikeastaan vain koillismyrskyillä. Köydetkin olivat säilyneet hyvinä. Toki suojasimme sekä laiturin knaappien että Suwenan köysiohjainten kohdilta köydet suojaputkella. Andrus pätki tuuman paksuista vesiletkua viime syksynä suojaputkiksi ja ne kyllä toimivat.
Roscoffin marina Bretagnessa
Vierasveneitä Roscoffin satamassa
Vaikka pidimme kummankin talven veneen vesillä, niin kansi oli suhteellisen vähän likaantunut. Toki vihreää oli jo jonkin verran tiikillä, mutta Patio Magic käsittelyn jälkeen tiikki on taas kuin uusi. Samoin saapuessamme Suwena oli sisältä täysin kuiva. Täällä hän sataa ja myrskyää talvisin melkoisesti, mutta Suwenalla ei ole ollut hätää. Suljimme veneen niin tiivisti kuin mahdollista lämmittimen läpivientejä myöten ja jätimme pentterin lavuaariin sähköisen ilmankosteudenpoistajan työskentelemään läpi talven. Vene oli todella kuivempi kuin kesällä konsanaan.

Roscoffin satamahenkilökunta on tosi ystävällistä ja onneksi myös asiointi on hoitunut englanniksi, kun ranskankieli muutamaa sanaa lukuun ottamatta ei oikein meillä taivu. Huoltorakennus on myös erittäin hyvä. Siistit suihku- ja vessatilat ovat aina veneilijälle tärkeä juttu. Myös pesukoneita on useita, joten köysien peseminen on vaivatonta, ellei sitten juuri alavedellä ole työntämässä kärryllistä Suwenan köysiä ylämäkeen :-) Muuten ne vetoketjulliset lakanakankaasta valmistetut Suwenan köysien pesupussit ovat aivan mahtavat. Kiitos Marille!
Eve pesemässä Suwenan köysiä
Olemme nostaneet Suwenan maihin muutamaksi päiväksi kumpanakin keväänä. Sataman nosturipalvelu on kyllä toiminut sähäkästi ja jämptisti ajallaan. Ainoa meille hieman päänvaivaa aiheuttanut asia oli pohjanpesu. Kaikissa muissa satamissa aiemmin nostopalveluun on kuulunut myös pohjanpesu. Täällä se palvelu pitää ostaa muualta, ellei sitten osta omaa painepesuria. Kaikenlaista tarviketta meillä kyllä on jo veneessä, mutta painepesuria emme halua raahata mukana.
Suwena valmiina nostoon Roscoffissa Bretagnessa
Veneen ikuista huoltoa ja korjaamista helpottaa myös se, että Roscoffin satamassa on kaksi venetarvikeliikettä ja nekin ovat sopivasti hieman erikoistuneet eri tavaroihin. Palvelu oli toimiva ja tilaukset sujuivat jouhevasti. Osa varaosista ei vaan saapuneet ennen lähtöämme, aina ei voi voittaa!

Veimme jo talvella pelastuslautan huollettavaksi ja odotimme sen olevan valmiina ja meitä odottamassa palattuamme toukokuussa veneelle. Toisin kuitenkin kävi. Ilmeni, että Avonin lautan kaasulaukaisimeen ei enää valmistettu varaosia eli lauttamme vanheni käteen. Tuli siis ylimääräinen rahareikä, kun jouduimme ostamaan uuden lautan. Tällä kertaa ostimme Sea-Safen pelastuslautan. Valitsimme sellaisen mallin, joka kääntää itsensä vedessä aina oikeinpäin, jos se laukaisussa sattuisi avautumaan ylösalaisin.

Kevät huoltolistamme oli taas tosi pitkä, johon kuuluu mm. veneen pesu, vahaus, moottorihuollot, rikin, purjeiden ja kaikkien laitteiden tarkistus, kaappien ja kko veneen sisäsiivous, köysien pesu, fentsujen ja jollan jynssäys jne. - näin muutamia mainitakseni.

Muutoin onneksi kaikki laitteet näyttivät säilyneen ehjinä. Vain viime kesänä hajonnut tuulimittari odotti korjausta. Se näyttää vain nopeuden, mutta ei suuntaa. Andrus tarkisti johdotuksen jo viime kesänä, joten sen pitäisi olla kunnossa. Samoin hän puhdisti ja poisti hapettumat maston huipun liittimistä. Vika vaikutti olevan tuulimittarin anturissa. Raymarine myy tuuliantureita vain koko pakettina, hinta 350 €. Aikansa netistä etsittyään Andrus löysi eBaystä kaverin Englannista, joka myy Raymarinin varaosia. Piirilevylle jäi hintaa nyt vain 100 €. Ekalla isomaston kiipeämisellä Andrus toi tuulimittarin anturin mukanaan ja vaihtoi siihen uuden piirilevyn. Toisella mastonousulla sitten kovasti toivottiinkin, että vika oli todella piirilevyssä, sillä muuten edessä olisikin todellakin suurempi projekti. Jeah, nyt tuulella on jälleen suunta. Vaikka piirilevyssä eikä paketissa ollut Raymarinin logoa, niin se on alkuperäisen näköinen ja toimii erinomaisesti.
Andrus vaihtamassa tuulimittaria Roscoffissa
Roscoffin huvivenesataman vieressä on lauttasatama, josta kulkee säännöllisesti lauttaliikenne Englantiin, Irlantiin ja Espanjaan. Marina on kuitenkin erillisen aallonmurtajan takana, joten lauttojen peräaallot eivät tule satamaan. Lauttasatama vilkastuttaa mukavasti tätä pientä kaupunkia. Samoin Roscoff kuten nämä muutkin Bretagnen rannikon kaupungit ovat suosittuja ranskalaisten lomailukohteita. Esim. vuokramökkejä on valtavasti. Vaikka Streetview:llä Roscoff näytti hyvin hiljaiselta ja asukkaitakin on vain 3600, niin kaikesta matkailusta johtuen tämä on yllättävän eloisa paikka keskustan crêperieden ja ravintoloiden kera.

Roscoffissa on pieni ruokakauppa, 2 km satamasta, ja tietysti muutama leipomo, kun Ranskassa ollaan. Lisää kauppoja suurine marketteineen löytyy viiden kilsan päässä sijaitsevasta kaupungista Saint-Pol-de-Léon. Me vuokrasimme auton tähän kevään alkuun, niin moottoriöljyjen ja muiden huoltoasioiden hankinta on helpompaa - unohtamatta tietenkään Suwenan bunkrausta. Meillä on tapana bunkrata Suwena noin viikon ruokavaralla, jos jäämme ankkuriin pidemmäksi aikaa, niin niin ei ole hätä rynnätä lähimpään rannikon ruokakauppaan.
Roscoffin keskusta
Eve maistamassa La Belle-Iloise kalasäilykkeitä
Aina bunkratessamme tulee mieleen muisto Kappelnista, kun kannoimme koko kesän vessapaperijässäköitä veneelle, niin naapuripurjehtija tuumasi, että "Onko teillä vatsatautia liikenteessä?" Kun autollisen tavaraa kantaa veneelle ja jokaiselle ruokapurkille ja juomapullolle pitää löytää oma kotikolo, niin vitsailinkin puuhatessani Andrusille, että "On meillä sentään ruhtinaallisesti tuota kasvista mukana. Muistatko sen saksalaismiehistön Troonista, kun pojat työnsivät kukkura kärryllistä olutlaatikkoja veneelle ja keon päällimmäisenä keikkui yksi vesimeloni?" Saksalaiskaveri vain hymyillen tuumasi meille: "This is our vegetable."

Roscoffissa on myös vanha satama, joka sijaitsee kylän keskustan edustalla, kun uusi huvivenesatama on lauttasataman kanssa samassa paikassa noin parin kilsan päässä keskustasta. Vanha satama kuivuu aina alavedellä. Se on varmasti myös kiva paikka pyörähtää Roscoffissa. Varsinkin jos voi alavedellä jättää veneensä kölin päälle nojailemaan köysillä laituria vasten.

Suwena on nyt valmiina, puunattuna ja tuunattuna Biskajan seikkailullemme. Irrotettuamme Suwenan köydet ihanan maanantaiaamuauringon lämmittäessä, oli aika heiluttaa hyvästit Roscoffille ja Bretagnen pohjoisrannikolle.
Suwena valmiina kesämatkalle Roscoffissa
Suwena Roscoffin marinassa Bretagnessa

Avainsanat: 

Île de Batz 14.5.

  • Posted on: 27 May 2017
  • By: Eve

Aluksi hämmästelimme Roscoffin edustalla sijaitsevaa maasiltaa, joka alkaa maalta ja toinen pää laskeutuu mereen. Kun sattuu kylän rantaan alaveden aikaan, ei tätä hauskannäköistä siltaa enää ihmettele lainkaan. Sillan ansiosta Île de Batz saaren yhteysalus pääsee noutamaan matkustajia kyytiin vuoroveden korkeudesta riippumatta.
Roscoffin merisilta
Yhteyslautta Roscoffin ja Île de Batz saaren välillä
Île de Batz sijaitsee ihan Roscoffin edustalla ja jo viime kesänä siellä oli tarkoitus käydä. Aika Roscoffissa on tahtonut sujahtaa veneen huollon ympärillä. Kun tämän kevään huoltolistasta oli puolivälietappi saavutettuna ja sopivasti oli aivan mahtava aurinkoinen sunnuntai, lähdimme vihdoinkin saariretkelle.

Roscoffin edustalta pääsee lautalla noin vartissa Batzin saarelle, jossa asustaa noin 500 vakituista asukasta ja loput mökit ovat vuokrakäytössä kuten niin monella saarella täällä Ranskassa.
Keskuskylä Île de Batz saarella
Kylä île de Batz saarella
Majakka Île de Batz saarella
Meillä tuli reipas kymppikilsan päiväkävely, kun patikoimme pitkin ja poikin saarta. Enimmäkseen kiersimme saarta rantapoluilla, mutta tietysti kävimme saaren keskellä testaamassa kesän ekat herkkulätyt crêperiessä, täällä ohukaisista kuuluisalla Bretagnen rannikolla.
Ranta Île de Batz saarella
Jos tykkää kesäisistä vesileikeistä rauhallisessa luonnonhelmassa, niin tämä on oiva saari sellaiselle. Hiekkarannalla oli vuokrattavana kajakkeja, purjejollia, veneitä jne. Kesälomaviikonloppu vierähtäisi rattoisasti tällä Île de Batzin saarella.

Avainsanat: 

Brest 22.5. - 24.5.

  • Posted on: 28 May 2017
  • By: Eve

Pitkästä aikaa Suwenan kesämatka starttasi kauniissa, lämpöisessä säässä, kun irrotimme köydet maanantaiaamuna Roscoffissa. Toivottavasti tämä enteilee lämmintä kesää koko matkalle. Matkasuunnitelmaan on kyllä varattu jälleen säävaraa, kun edellisinä kesinä olemme jääneet jumiin kovien tuulten vuoksi.

Lähdimme tuulettomassa säässä matkaamaan kohti länttä ja Brestin kaupunkia. 70 mailin legin ajoimme peltigenoalla lähes kokonaan. Meitä oli vajaa kymmenen venettä suuntaamassa länteen ja Finistèren niemen ympäri. Tuuli kävi aina välillä näyttäytymässä, joten jokainen vuorollaan yritti tuulettaa purjeitaan, mutta se kaikkosi saman tien.

Tämän reitin haastavin kohta on Chenal du Four salmi, joka jää Ranskan luoteisnurkan ja Île de Oueussant eli Ushantin saaren välille. Tässä salmessa on kova virta, spring tidella jopa 9 solmua, joten jos ei halua liian hauskaa merimatkaa, on syytä mennä salmesta läpi, kun tuuli ja virta on samansuuntaiset. Muuten röykytys isoissa seisovissa aalloissa on melkoista menoa.

Brestin kaupunkiin ajetaan mailin levyisen Goulet de Brest salmen läpi. Brestissä on kaksi vierasvenesatamaa. Keskustan läheisyydessä on Marina du Château, johon me suuntasimme. Toinen on Marina du Moulin Blanc, joka sijaitsee noin 5 km päässä keskustasta, Océanopolis akvaarion vieressä. Jälkimmäinen on kuulemma viihtyisämmän näköinen. Me kuitenkin halusimme pysähtyä lähempänä Brestin keskustaa, jotta kävellen on helppoa tutustua kaupunkiin. Näin ollen Marina du Château sopi paremmin meidän suunnitelmiin. Toki se sijaitsee laivaston ja kaupallisen sataman välissä, joten näkymiltään se ei ole kovin hehkeä.
Suwena Marina du Château satamassa Brestissä
Brest pommitettiin toisessa maailman sodassa ihan muutamaa rakennusta lukuun ottamatta matalaksi ja se kiireesti uudelleen rakennettiin sodan jälkeen. Arkkitehtuurillisesti Brest on tylsähkö. Vain Brestin linnoitus, Tanguy torni ja Saint-Malo kadun vanhat rakennukset ovat säilyneet.

Satamasta pääsee muutamien portaikkojen kautta nousemaan suoraan Brestin ylemmälle tasolle. Me suuntasimme ensimmäiseksi Brestin linnoitukseen. Vain sen itäreuna on avoinna yleisölle, jossa on kansallinen merimuseo. Suurin osa linnoituksesta on kuitenkin edelleenkin sotilaallisessa käytössä.
Brestin linnoitus
Museon näyttely oli hyvin toteutettu ja se kuvasi Ranskan merivoimien ja tutkimusmatkailun historiaa. Näyttelyreitti mutkitteli kapeita portaikkoja pitkin, ylös ja alas, tornista toiseen. Kyllä huomaa, että olemme viinin maassa. Ranskalaiset tutkimusaluksetkin lastattiin aikoinaan viinin voimin. Kun muissa laivoissa ja linnoissa lasketaan päiväannos oluessa, niin bretonilaiset merimiehet seilasivat litralla viiniä päivässä.
Andrus Brestin linnoituksessa
Brest ja Tanguy torni
Eve tutkimassa purjelaivan purjekangasta Brestin merimuseossa
Keskustassa linnoituksen läheisyydessä on Brestin ostos- ja ravintolakatu rue de Siam. Siamin vierestä hyppäsimme testaamaan joen yli kulkevaa gondolhissiä päästäksemme vilkaisemaan rue de St-Malon 1600-luvun rakennuksia. Pienen kävelykierroksen jälkeen hurautimme ratikalla takaisin Siam kadulle, jossa jäljellä oli Brestin viimeinen tehtävä, eli ostaa leipomosta mukaan tuoreet patongit ja tietysti croisantit. Meillä oli kova into lähteä vielä samana iltana ankkuriin viettämään kesän ensimmäiset hellepäivät L'Aulne joelle.
Rue de Siam, Brestin keskuskatu
Gondolihissi Brestissä
Rue de Saint-Malo Brestissä

Avainsanat: 

Rade de Brest 24.5. - 26.5.

  • Posted on: 29 May 2017
  • By: Eve

Rade de Brest on sisämeri, joka sijaitsee Biskajanlahden pohjoisrannalla. Suurin osa purjehtijoista matkalla Biskajanlahden yli pysähtyvät Camaret-sur-Merissä Atlantin rannalla, aivan Rade de Brestin edustalla. He eivät purjehdi sinne, koska se on vähän syrjässä heidän reitiltään. Me olimme jo Brestissä, joten vain ajettuamme Brestin aallonmurtajan ohi, saavuimme Rade de Brestin vesille.
Suwena lähdössä Château marinasta Brestissä
Rade de Brest on laaja, kooltaan 180 km2 vesialue, johon laskee kuusi jokea sekä siellä on useita saaria. Se jää mukavasti maan suojaan Atlantin mainingeilta, mutta toki noin kuuden metrin vuorovesi pyöräyttää kaksi kertaa vuorokaudessa vesimassat uusiksi.
Rade de Brest Bretagnessa
Vesistö on myös syvyydeltään riittävän syvä, joten tänne on keskittynyt paljon Ranskan sotilaallista laivastoa ja täällä rakennetaan edelleenkin sota-aluksia ja sukellusveneitä.

Sota-alusten läsnäolon kyllä huomaa. Kun olimme lähdössä Brestistä, vastaantuleva sotalaiva tarvitsi sisäänajomanöövereilleen tilaa, joten me jouduimme hetken odottamaan ennen kuin pääsimme ohittamaan aallonmurtajan.
Suwena väistää Ranskan laivastoa Brestin satamassa
Nykyään tämä on tykätty purjehdus- ja veneilyalue suojaisuutensa ansiosta. Kun oli luvassa kesän ihku ensimmäiset hellepäivät, halusimme lähteä jokiseikkailulle lekottelemaan ankkuriin ja nauttimaan auringosta ja syväroudan sulamisesta luistamme.

Nostimme purjeet ja lähdimme purjehtimaan kohti L'Aulne joen yläjuoksua. Mukavassa sivuvastaisessa veden liplattaessa Suwenan kölin alla, oli ihana matkata lämpöisessä kesäillassa, lämpöä oli vielä 26 astetta. Lähtiessämme päivä venähti hieman liian pitkälle, joten saimme hyödyntää myötävirrasta reilut puolet ja joella virta ehti jo kääntyä vastaiseksi. Ei se mitään, saimme naatiskella illasta pidempään :-)
Suwena purjehtimassa L'Aulne joella Bretagnessa
Matkallamme ohitimme useita ankkurointi- ja poijualueita. Suurin osa niistä kuitenkin kuivuu alavedellä. Niissä olisi ollut ankkurointitilaa kuivuvien lahtien ja syvän joen välissä, mutta meidän päämäärämme oli Terenez. Andrus löysi talvella tätä aluetta googlatessaan paikallishallinnon päätöksestä tehdä L'Aulne joelle Terenez saaren lähelle noin 50 poijun ankkurointialueen. Jännityksellä odotimme, että ilmestyykö poijualue vai oliko se vasta suunnitteluasteella? Käännyttyämme luostarin lähellä joen mutkan ympäri, niin sieltähän ne poijut pulpahtivat esiin. Poijuja oli pienistä veneistä 14-metrisille saakka.
L'Aulne joki Bretagnessa
Suwena poijussa Terenez saaren vieressä Bretagnessa
Poijun kiinnitys oli hieman mielenkiintoinen kokemus. Poijusta lähti paksu nostoköysi, joka kulki merkkipoijun sakkelin läpi. Ongelma oli se, että poijuköysi täytti lähes koko sakkelintilavuuden. Eikä minkäänlaista köysiluuppia ollut, mistä pujottaa oma köysi läpi. Andrus piteli meitä poijun vieressä paikoillaan ja minä roikuin mantookien välistä tunkemassa köyttä sen samaisen ahtaan sakkelin läpi. Kyllä mietin, että näinkö se todella oli suunniteltu? Seuraavana päivänä saapui naapuripoijuun paikallinen vene salskeita miehiä miehistössään. Hekin yrittivät kiinnittyä poijuun muutamia kertoja ennen kuin luovuttivat ja lähtivät pois. Toivottavasti nämä uudet poijut on vielä asennusvaiheessa. Muuten kyllä jäävät vähälle käytölle. Maissa oli myös jollalaituri valmiina, ja jotain sinne vielä oli rakenteillakin.

Ihan ankkuripaikkamme vieressä oli sotalaivojen hautausmaa, josta nykyään on tullut jonkunlainen nähtävyys. Seuraavana päivänä laskimme jollan ja lähdimme pärtsäilemään ja katselemaan maisemia. Terenez saaren havupuut tuoksuivat kotoisasti. Joenrannalla ihmiset olivat pique niquellä. Veneet sukkuloivat jokea ylä- ja alajuoksuun.
Sotalaivojen hautausmaa L'Aulne joella Bretagnessa
Eve tutkimusmatkalla L'Aulne joella Bretagnessa
Sotalaivojen hautausmaa L'Aulne joella Bretagnessa
Terenez saari L'Aulne joella Bretagnessa
Rantakahvila L'Aulne joella Bretagnessa
Vihdoinkin koitti päivä, jolloin pääsimme korkkaamaan venegrillimme. Aina on ollut ankkurissa liian kylmää tai tosi tuulista tai olemme olleet satamassa, jolloin laiturilla on ollut grillauskielto. Nyt oli vasta toukokuun 25. päivä ja me saimme grillata Suwenalla; ihanaa!
Andrus grillaa Terenez saaren ankkuripaikalla Bretagnessa

Avainsanat: 

Camaret-sur-Mer 26.5. - 30.5.

  • Posted on: 1 June 2017
  • By: Eve

Lähdimme heti aamusta alas L'Aulne jokea kohti Camaret-sur-Merin rantakaupunkia. Saimme koko 17 merimailin matkalle lasketella myötävirrassa kohti Atlanttia.

Camaret oli saapuessamme jo täynnä veneitä. Tunnelma oli kansainvälinen, sillä veneitä oli useista eri maista ja sen lisäksi ranskalaiset olivat myös lähteneet sankoin joukoin lomapäivän viettoon.
Suwena Camaret-sur-MerissäVauban torni Camaret-sur-Merissä Bretagnessa
Kalastusalusten hautausmaa Camaret-sur-Merissä BretagnessaCamaret-sur-Merin ranta Bretagnessa
Camaret-sur-Mer, Bretagne
Camaret-sur-Mer on yksi pääpaikoista, joista monet lähtevät ylittämään Biskajanlahtea. Satamassa kävi kova kuhina. Veneitä todella tuli ja meni tiuhaan tahtiin vuorokauden ympäri. Toiset huolsivat venettä, tekivät viime hetken rikikorjauksia mastoapinoina ja toiset nauttivat rantakaupungin tunnelmasta.

Meille ei ole pitkään aikaan sattunut kohdalle satamaa, jossa knaappien sijasta on kiinnityslenkit laitureilla. Meillä kun on pitkät kiinnitysköydet, se on aina oma homma vetää parikymppiset köydet renkaan läpi, mutta tuleepahan kesäkunto kohdilleen :-)

Laiturilta noustaan liuskaa myöten aallonmurtajalle, joka oli huikean kapea. Kävelytilaa on vain reilu metri. Mahtaa olla hurjakokemus, kun myrskyssä, kovassa sateessa ja tuulessa on palaamassa kahvilta ja avecilta pimeänä iltana takaisin veneelle.
Eve Camaret-sur-Merin aallonmurtajalla
Camaretin parhaita juttuja on ilman muuta Crozon niemimaan kiertävät patikointipolut ja sieltä avautuvat huikean dramaattiset näköalat. Patikointireitti lähtee Camaretista ja kulkee kukkuloiden yli seuraten merenrantaa. Rantapolku on kapea ja osittain kivikkoinen. Se vaan, että merenranta oli kymmeniä metrejä polun alapuolella. Andrus tuumasikin, että "tuntuu kuin olisi perhosia ollut vatsassa, kun puolen metrin päässä polulta on 50 metrin jyrkkä pudotus suoraan mereen".
Näkymä Crozon nimimaalta Bretagnessa
Crozonin niemimaan kävelypolulla Bretagnessa
Kun saavuimme Crozonin niemimaan Atlantin rannalle, avautui edessä hiekkaranta Plage de Pen-Hat. Uiminen oli tällä rannalla kiellettyä, mutta surffareiden suosiossa se todellakin oli. Surffarit laskettelivat aalloilla tosi taitavasti ja nuorempia oli myös opissa, miten aallon läpi sukelletaan päästäkseen kauemmas merelle.
Andrus Plage de Pen-Hat rannalla Bretagnessa
Surffareita Plage de Pen-Hat rannalla Bretagnessa

Jos olisimme jatkaneet niemimaata eteenpäin, olisimme saapuneet sen toiselle puolelle Morgatin kaupunkiin. Se oli yksi vaihtoehdoistamme seuraavaksi etapiksemme luoliensa vuoksi, mutta aina jotain pitää jättää tulevaisuuteenkin.

Camaret on bretagnelaiseen tapaan täynnä erilaisia kalaravintoloita. Rantakadulla on ihan jonossa ravintoloita, joista melkein jokaisesta saa simpukoista monenlaisiin kalalautasiin. Myös me kävimme herkuttelemassa monenlaisilla merenelävillä pietarinkalasta ja kampasimpukoista lähtien, nam.
Camaret-sur-Mer, Bretagne

Avainsanat: 

Îles de Glénan 30.5. - 1.6.

  • Posted on: 4 June 2017
  • By: Eve

Glénanin saaret, kesän yksi ennakkosuosikeistamme oli vuorossa Camaretin jälkeen. Glénan on kevyen ja kauniin sään paikka, sillä sen ankkurilahdet ovat hyvin avoimia ja suojattomia kovemmalla tuulella ja merenkäynnillä. Olimme innokkaasti odottaneet sopivaa lähes tuuletonta sääikkunaa, jotta saamme mennä Glénaniin ja jäädä sinne ankkuriin ainakin pariksi yöksi.

Tuulettomuus toi tullessaan meille moottorointipäivän, kun matkasimme reilu 50 mailia Camaret-sur-Meristä etelään. Se ei meitä haitannut, sillä se lupaili ihania hetkiä saaristossa.

Ajoitimme legimme siten, että saamme myötävirran siivin mennä seuraavan kovanvirran salmen läpi. Niin tähtäsivät monet muutkin veneet. Eikä ihme, sillä meillä oli parhaimmillaan yli kuusi solmua myötävirtaa, joten Raz de Sein salmi suorastaan lennätti meidät ja pienen laivueellisen muitakin veneitä Etelä-Bretagneen.

Îles de Glénan muodostuu yhdeksän saaren ja lukuisten pienten luotojen ja karikkojen ryppäästä. Saarien välissä on useita poiju- ja ankkurointipaikkoja. Me halusimme mennä rentoutumaan ankkuriin.

Glénanin saariston viisi sisäänajoa ovat matalia, joten sisäänajo pitää ajoittaa vuoroveden puolivälin yläpuolelle. Saarten välissä vesi on kohtalaisen matalaa. Pääasiassa syvyys on alle kahdesta metristä puoleen metriin. Toki kokonaan kuivuvaa aluettakin on runsaasti, joka toki sopii esimerkiksi katamaraaneille ja nostoköliveneille.

Meidän syväys on 1.9 m, joten laskimme huolella, mikä on meille ehdoton minimi syvyys sen hetkisen vuoroveden kanssa, jotta emme huomaa jääneemme haukkomaan kuin kala kuivalle maalle.

Kuutioimme, että vähimmillään uskallamme ankkuroida 2,5 metriin, kun merellä on aina pientä maininkia. Meidän 2,5 m minimistä vähensimme lähipäivien alimman vuoroveden, joka oli nyt 1,3 m. Sen jälkeen lisäsimme ankkurointihetken plotterin näyttämän vuoroveden korkeuden. Silloin oli vuorovettä +2,4 m. Olimme valmiit laskemaan ankkurin heti, kun löytyy kivan näköinen paikka ja syvyyttä on vähintään 3,6 m. Lopulta koukku kaivautui 3,9 metrin syvyyteen Île Cigogne saaren koillispuolella ja Suwenalla oli varmasti vettä alavedelläkin kölinsä alla.
Glénan saarten ankkurilahti Bretagnessa
Glénan saarten ankkurilahti Bretagnessa
Suwena ankkurissa Glénan saarilla Bretagnessa
Glénanin saarilla kaikki tekeminen liittyy mereen. Saint-Nicholas saarella on sukelluskeskus, sillä Glénan on tunnettu kirkkaista vesistään. Penfretin saarella sijaitsee yksi Ranskan arvostetuimmista purjehduskouluista, Centre Nautique des Glénans (CNG), joka on toiminut saarella jo vuodesta 1947 lähtien. Se on yksi ensimmäisistä ja suurimmista purjehduskouluista Euroopassa.

Saint-Nicholaksen sisar saarelle Bananec pääsee jalan vain alavedellä, jolloin saartenvälinen kapeahko hiekkakyngäs paljastuu aaltojen väistyessä muutamaksi tunniksi. Kun jollalla saavuimme kynkäälle kahlaamaan matalassa vedessä ennen kuin meri vetäytyy hetkeksi pois, olivat samaa suunnitelleet monet muutkin, niin jollilla veneistään kiiruhtavat veneilijät kuin myös mantereelta vedettellä päiväretkelle saapuneet turistitkin.
Hiekkakyngäs Glénan saarilla Bretagnessa
Andrus Glénan saarilla Bretagnessa
Eve Glénan saarilla Bretagnessa
Hiekkakyngäs Glénan saarilla Bretagnessa
Île du Loc'h saarelta löytyi kerrassaan upea hiekkaranta. Hienon hienoa hiekkaa ja turkoosin sinistä vettä jatkui silmän kantamattomiin. Oli kesäkuun ensimmäinen päivä ja saimme heittää talviturkit pois 19-asteisessa vedessä. Nyt kesä on todella alkanut.
Hiekkaranta Glénan saarilla Bretagnessa
Hiekkaranta Glénan saarilla Bretagnessa
Eve uimassa Glénan saarilla Bretagnessa

Avainsanat: 

Sainte-Marine ja Benodet 1.6. - 3.6.

  • Posted on: 9 June 2017
  • By: Eve

Luvassa oli hieman viilenevää sateineen. Tuntui, että vielä muutaman päivän voisimme chillata, joten Glénanin saarten pohjoispuolella noin 12 mailin päässä alkava Odet-joki tuntui houkuttelevalta. Sisämaassahan on aina lämpimämpää kuin merellä!

Lipuessamme ulos Glénanin saarilta kuului kanavalla 16 hämmästykseksemme suomenkielinen Suwenan kutsu. S/Y Ilo oli bongannut Suomen lipun. Rupattelimme hetken toisen suomalaismiehistön kanssa, joka myös seilasi näillä vesillä. Se oli mukava yllätys.

Odet-jokea on usein kehuttu Ranskan yhdeksi kauneimmista joista ja sen suulla sijaitsee parikin satamavaihtoehtoa: Benodet joen itärannalla ja Sainte-Marine läntisellä puolella. Valittavina oli joko laituripaikka kahdessa eri satamassa tai heidän kummankin lukuisat poijut pitkin jokea. Varsinkin kun jokea on niin kehuttu, niin meitä kiinnosti rauhaisa poijupaikka kauniissa joenmutkassa. Sellainen löytyikin ohitettuamme satamat ja ajettuamme sillan ali.
Sainte-Marine poijualue Odet-joella Bretagnessa
Sainte-Marine poijualue Odet-joella Bretagnessa
Poijupaikka oli todella rauhaisa. Heti jokipenkalta alkoi tuuhea metsä. Linnut visertelivät ja sirkuttivat ja kalat hyppelivät vettä loiskauttaen. Aika kului leppoisasti pienten sadekuurojen ja auringon vuorotellessa.

Kävimme jollalla tutkimassa joen kumpaakin puolta. Sainte-Marine on pieni perinteinen kalastajakylä muutamine ravintoloineen ja Benodet on vuorostaan pikku kaupunki promenadeineen. Olimme tyytyväisiä, että jäimme poijuun nauttimaan luonnonrauhasta kummankaan sataman sijasta.
Sainte-Marinen kylä Bretagnessa
Benodetin kaupunki Bretagnessa
Suwenan ohi ajoi useampia vedette-aluksia, jotka veivät turisteja yläjuoksuun ihailemaan maisemia. Siitä mekin saimme idean käydä omalla turistiajelulla yläjuoksulla ennen matkan jatkamista.

Ankkuripaikaltamme olisi ollut 8,5 mailinmatka suurempaan joenvarsikaupunkiin Quimperiin. Toki mastolliset veneet joutuvat jäämään matalan sillan vuoksi ankkuriin reilu puoli mailia ennen kaupunkia. Me kuitenkin käänsimme jo pari mailia aiemmin Suwenan keulan alajuoksuun ja nautiskelimme jokimaisemista vielä toiseenkin suuntaan.
Odet-joki Bretagnessa
Odet-joki Bretagnessa
Odet-joki Bretagnessa
Odet-joki Bretagnessa
Odet-joen sivuhaara Bretagnessa
Odet-joki Bretagnessa
Joesta olivat nauttimassa monet muutkin. Pikku veneissä narrattiin kalaa, turistit paistattivat päivää risteilyaluksillaan, melojat treenasivat kajakeillaan, joten veneitä sujahteli niin ylä- kuin alajuoksuun.

Pitkin jokea olisi ollut todella useita upeita ankkurointipaikkoja, joita opaskirjassa suositeltiinkin. Olisi tehnyt mieli laskea uudestaan ankkuri ja jäädä vielä joelle lillumaan, mutta Concarneau jo odotti meitä.

Avainsanat: 

Concarneau 3.6. - 7.6.

  • Posted on: 11 June 2017
  • By: Eve

Concarneaun pääelinkeino on ollut kalastus jo vuosisatojen ajan ja se on edelleenkin Ranskan kolmanneksi suurin kalastussatama. Sen olemme kyllä huomanneet, sillä kalastusaluksia seilaa näillä vesillä sen verran runsaasti, että AIS:sissa näyttää kuin olisi mehiläispilvi liikkeellä ja VHF:ssä raikaavat kutsuhuudot Pêche (kala) sitä ja tätä koko ajan.
Concarneaun kalasatama Bretagnessa
Andrus kalan valinnassa La Croisière ravintolassa Concarenaussa Bretagnessa
Meitä Concarneaussa kiinnosti keskiaikainen muurien ympäröimä linnoitus. Ville Close on seisonut omalla saarellaan Concarneaun kyljessä jo 1300-luvulta alkaen. Se on epäilyksettä Concarneaun suosituin turistinähtävyys. Kesä oli vasta alussa ja jo nyt linnoituksen muutamat kadut olivat tulvillaan kuljeskelevia ihmisiä. Näillä parilla kadulla on lukuisia pikku kauppoja ja tietysti ravintoloita. Kiersimme muuria pitkin koko rintavarustuksen ympäri. Puolustustorneja oli vähän väliä, joihin kiivettyämme pääsimme ihailemaan maisemia. Mieleenpainuvin oli kuitenkin linnoituksen sisäänkäyntitorni, jonka kautta nostosiltaa myöten kävellään linnoitukseen.
Concarneau Bretagnessa
Ville Close, Concarneau, Bretagne
Ville Close, Concarneau, Bretagne
Huvivenesatama oli jo aivan täynnä veneitä, kun saavuimme Concarneaun satamaan. Onneksi juuri laiturin päästä oli lähdössä vene ja odotettuamme vain pari minuuttia saimme kiinnittää Suwenan lähes Ville Close linnoituksen tornin alle. Tornin ampuma-aukoista reilun kymmenen metrin korkeudesta leiskauttivat nuoret rohkeasti satama-altaaseen. Tuntui kuin he olisivat hypänneet suoraan meidän päälle, niin lähelle he loiskahtelivat jokainen vuorollaan.
Suwena Concarneaun satamassa Bretagnessa
Ville Closen kalastusmuseo, Musée de la Pêche, ylitti meidän odotukset. Kalastuskaupunkina he olivat onnistuneet esittämään kalastuksen historian ihan esihistoriallisista kalastusvälineistä ja -tavoista lähtien nykypäivään. Paljon yksityiskohtia oli esitetty lukuisien pienoismallien avulla. Paras kokemus oli päästä tutkimaan 34 metriä pitkää Hémérica troolaria, joka oli museonlaiturissa avoimena museovieraille.
Eve kalastusmuseossa Concarneaussa Bretagnessa
Hémérica troolasi Atlantin aalloilla päivin ja öin vuosina 1957 - 1981. Kymmenen hengen miehistö oli vesillä 300 päivää vuodessa noin pari viikkoa kerrallaan, kunnes 40 tonnia tuoretta kalaa omissa 40 kilon koreissaan kylmävarastossa oli pyydystetty, perattu ja säilötty ja oli aika viedä saalis maihin. Seuraava pyynti alkoi jo 48 tunnin maissa olon jälkeen.
Hémérica troolari Concarneaussa Bretagnessa
Se on ollut ihan uskomattoman kovaa työtä, sillä Héméricassa kuten monessa muussakin sen ajan kalastusaluksessa saalis nostettiin sivulta käsin laivaan. Kalat perattiin ja paloiteltiin kannella joka säässä ennen kuin ne laskettiin korissa alas ruumaan, jossa ne jäiden välissä odottivat syöjiään.

Toinen todella mielenkiintoinen museoesine oli jangada vene. Se valmistetaan täysin puusta ilman metalliosia. Veneen puuosat liitetään toisiinsa limittäin käsinpunottujen köysien avulla. Jopa ankkurina oli puusta tehdyssä kehikossaan kivimurikka. Jangada on perinteinen brasilialainen kalastusvene. Hämmästykseksemme se näytti yllättävän modernilta peliltä, sillä siitä löytyi nostoköli, litteä pohja, avoin perä ja vapaasti seisova masto.
Jangada vene kalastusmuseossa Concarneaussa Bretagnessa
Concarneau on myös Glénanin purjehduskoulun tukikohta. Sunnuntaina satamaan vyöryi 25 purjehduskouluvenettä. Jokaisessa veneessä kävi kuhina, kun opettajien viimeisten kurssineuvojen ohjauksessa kaiken ikäiset kurssilaiset laskivat purjeita ja kiinnittivät veneet laituriin huolella. Olihan pian tulossa parin päivän myräkkä.
Glénanin purjehduskoulun veneet Concarneaussa Bretagnessa
Satama täyttyi viimeistäkin paikkaa myöten, sillä jokainen pyrki pois mereltä ennen kovan tuulen nousua. Mekin saimme kylkeemme toisen veneen. Olimme jo aiemmin lisänneet joustimet kiinnitysköysiin, mutta viritimme vielä pari tukispringiä lisää kylkeen saapuneen veneen vuoksi ja näin olimme valmiina myräkkään.

Concarneaun satamaan tulee swelli vain lounaistuulella ja sellainen oli edessä. Veneet keikkuivat kuin korkit laitureissa, kun jatkuva tuuli puhkui 33 solmun vauhdilla.

Pari tuulista ja sateista päivää kului rattoisasti satamassa. Tutustuimme moniin mukaviin kanssaveneilijöihin, kun vierailimme toinen toistemme veneissä sadetta pitämässä. Tunnelma oli kansainvälinen, sillä juttu luisti niin ruotsalaisten, sveitsiläisten, irlantilaisten, englantilaisten ja toki ranskalaisten kanssa. Kiitos erityisesti Crystabelille ja Richardille viihtyisästä illasta.

Avainsanat: 

Varo sähkövinssiä!

  • Posted on: 13 June 2017
  • By: Eve

Kun olimme ostamassa Suwenaa ja määrittelimme varusteita ja laitteita veneeseen, meitä varoitettiin sähkövinssien epäluotettavuudesta. Seitsemäs kesä on menossa ja nyt se sitten tapahtui!

Kun lähdimme Concarneausta ja minä koilasin vielä kiinnitysköysiä pois, oli Andrusilla hinku nostaa purjeet yksin heti sataman suulla. Meillä on genoan skuuteille Harken 60 sähkövinssit. Niissä on omat Harkenin ohjausnäppäimet vinssien vieressä, joita pääsääntöisesti käytämme. Sen lisäksi ruorin vieressä on toinen vinssien ohjausyksikkö, josta Andrus yltää käyttämään vinssejä samalla, kun ohjaa Suwenaa.

Meillä on muutaman kerran sama kytkinpaneeli jo temppuillut rullapurjeiden avauksessa. Andrus on avannut ohjausyksikön ja tarkistanut kytkennät ja varmistanut, ettei siellä ole kosteutta. Varsinaista vikaa ei ole kuitenkaan löytynyt.

Nyt kuitenkin jennivinssi jumiutui päälle, eikä se totellut sen enempää kytkinpaneelin näppäimiä kuin Harkenin omia kytkimiäkään. Tilanne oli ihan hirveä. Se pauke ja rutina, minkä vinssi teki muutamassa sekunnissa, kun se vain veti genoaa aina vain tiukemmalle.

Andrus oli menossa sammuttamaan vinsseistä sähköt, mutta hänkin niin hätääntyi, että etsi kytkintä väärästä paikasta. Hän vain ehti sanoa minulle, että "tule tieltä pois ja äkkiä". Kumpikin ehdimme juuri sukeltaa ohjaamonseinustan suojaan, sillä tilanne kesti vain muutamia sekunteja, kun pauke ja rätinä jatkuivat. Vinssi vain veti ja veti köyttä kireämmälle. Odotimme kauhulla, että mikä paikoista hajoaa ensin? Repeääkö purje, katkeaako skuutti, palaako sulake vai pasahtaako vinssi metalliromuksi? Skuutti paukahti järkyttävällä pamauksella poikki muutaman metrin päästä skuuttikulmasta. Siinä vaiheessa Andrus jo löysi oikean kytkimen ja katkaisi sähköt edelleen vinhaan pyörivästä vinssistä. Meidän 16-millisen skuutin vetolujuus on noin 5000 - 6000 kilon paikkeilla.
Sähkövinssin repimä skuutti Concarneaun edustalla Bretagnessa
On todellinen ihme, ettei mitään muuta mennyt rikki. Genoaskuutti venyi vain kivikovaksi pötkyläksi. Vaikka pituutta jäi köyteen riittävästi, tuli jenniskuuttien uusinta eteen vähän yllättäen.

Siinä olisi voinut käydä miten vain. Entä jos olisimme jääneet katkeavan köyden tielle, kun se paukahti poikki ja lennähti valtavalla voimalla irti? Selvisimme säikähdyksellä, mutta jalat olivat kyllä makaronina vielä pitkään.

Se on todellakin täyttä totta, että ikinä ihmisen mastoon vinssaamiseen ei todellakaan saa käyttää sähkövinssiä!!!

Avainsanat: 

Sivut