Suomen ympäri '10

LRC tutkinto

  • Posted on: 20 March 2010
  • By: Andrus

Äskettäin tipahti postilaatikkoon kirjekuori Viestintävirastosta ja sen sisällä LRC todistus tai suomeksi avomerilaivurin radiotodistus. LRC todistus oikeuttaa käyttämään meri-VHF puhelimen lisäksi aluksen MF/HF radioasemaa meriradiotaajuuksilla. SRC (meri-VHF) tutkinnosta järjestetään koulutusta ympäri Suomea, mutta LRC:lle ei vastaavaa koulutusohjelmaa löydy. Tutkintoon valmistautuminen hoituikin opiskelemalla Viestintäviraston itseopiskelumateriaalia. Perinpohjainen kun olen, niin tilasin Amazonista lisäksi kirjan GMDSS: A User's Handbook, Denise Brehaut. Tämä kirja on enemmän tarkoitettu GOC (Yleinen radioasemanhoitajan todistus) tenttiin valmistautuvia varten. Minulle se antoi paljon ymmärrystä, mihin ja miksi koko MF/HF radio on tärkeä avomerellä kulkiessa.

Tenttipäivänä käytiin vielä kerran materiaali läpi Viestintävirastossa, jossa opastajina toimivat Ari Caselius sekä Olli Koskeno. Kiitokset heille erittäin ammattitaitoisesti hoidetusta asiakaspalvelusta.

Lisätietoja LRC tutkinnosta on Viestintäviraston sivuilla.

Suwenassa ei SSB radiota ole eikä moista laitetta Itämerellä kulkiessa välttämättä tarvitakaan. Meille on kuitenkin viimeisen vuoden aikana alkanut syntyä suunnitelma, että jossain vaiheessa kuljetaan omalla veneellä kaukaisiin maihin. Matkustuskokemusta lentämällä meillä on paljon. Taitaa olla Etelä-Amerikka ja Antarktis meille kummallekin ainoat käymättömät mantereet tähän mennessä. LRC onkin ensimmäinen askel valmistautuessamme pitempään matkaan. Jospa ensi talvena suorittaisi radioamatööritutkinnon, niin olisi sen puolen asiat kunnossa.

Avainsanat: 

Tuhkaristeily Reinillä 17.4.2010

30 April 2010 -- Eve

Jäimme mottiin Saksaan, kuten niin monet muutkin Islannin tulivuoren tuhkapilven vuoksi. Koko lentoliikenne oli poikki ja junat pullollaan paluumatkustajia. Mekin saimme ensimmäiset vapaat junapaikat kohti kotia vasta parin päivän päähän. No sitten se junamatkustus vasta alkoikin - kolme päivää kotiin viidellä junalla, lautalla ja laivalla. Tulipa aikuisiän InterRail sitten toteutettua.

Jonotettuamme lippuja Düsseldorfin rautatieasemalla muutaman tunnin, pääsimme vihdoinkin ulos aurinkoon. Päivä oli kaunis ja lämmin. Luut talven jäljiltä alkoivat sulaa, olihan auringossa jo yli 25 astetta.
Düsseldorfin rantaboulevard
Düsseldorfin vanha kaupunki on aivan Rein-joen tuntumassa. Joenvarsi on kaunista virkistysaluetta puistoineen. Viihtyisiä ravintoloita ja kahviloita iloisine ihmisineen riitti. Perinteinen vohvelinpaistajakin oli paikalla kirsikkahilloineen.
Miehistö ilman Suwenaa Düsseldorfissa

Pitkin joenvartta oli tarjolla useita laivaristeilyjä. Tunnista puoleenpäivään tai vaikkapa koko viikonlopuksi löytyi erilaisia risteilyjä. Saksalaiseen tyyliin ainakin muutaman tunnin risteilyt sisälsivät risteilyn lisäksi virvokkeet ja niin alt- kuin pils-oluetkin. Risteilyhinnat vaihtelivat 12 - 20 euroon, joten olut Rein-joella tuntui erittäin houkuttelevalta.

Me valitsimme muutaman tunnin risteilyn. Pääsimme onneksemme istumaan yläkannelle ulos aurinkoon. Laiva tuli aivan täyteen matkustajia, siispä naurua laivalla riitti. Jokiristeilyn tyyliin seilasimme ensin alajuoksuun ja palasimme takaisin Düsseldorfiin toisen puolitoistatuntisen yläjuoksuun. Monenlaista laivaa, proomua ja tankkeria sekä vesiskoottereilla ajelijoita tuli ja meni pitkin jokea.
Matalat on selkeästi merkitty poijuilla
Rein-joen meripelastus
Pääsimme seuraamaan kapteenin jokinavigointitaitoja. Kun Andrus suoritti CEVNI-tenttiä, niin eniten ihmetytti merkinantoon käytettävien sinisten taulujen koko ja näkyvyys. Miten homma oikeasti käytännössä toimii? Huomasimme, että taulut näkyvät selkeästi ja kauas. Kapteenit laivoissaan nostivat ja laskivat tauluja aktiivisesti.

Katsojakysymys:
Oheisessa kuvassa vastavirtaan ajavassa Commodore aluksessa on sininen taulu nostettu oikealle puolelle. Kummalta puolelta sivuttaisimme sen tullessamme sitä vastaan myötävirtaan?
Katsojakysymys
Yllätyimme virran voimakkuutta ja ammattiliikenteen paljoutta jopa sunnuntaina. Kyllä huviveneilijällä riittää tekemistä Rein-joella seilatessaan. Laivoja kulki jonossa niin ylä- kuin alavirtaan. Ja eihän Reinillä riitäkään pelkkä CEVNI-pätevyys, vaan lisäksi siellä tarvitaan Rheinsportschifferpatent. Siinäpä Andrusille tavoitetta!

Ihmiset vilkuttelivat toisilleen toisista laivoista ja rannalta ja hymy oli herkässä. Lieneekö muutamien pilssien ansiota, kun paluu matkalla jo innokkaimmat kiipesivät laivan lasisille pöydille tanssimaan.

Nousi pari testiajolla olevaa lentokonettakin risteilyn aikana ilmaan ja ne saivat innostuneet hurraukset. Emme tainneet olla ainoita motitettuja. Risteily oli todella mukava ja veneilykesä tuli heti paljon lähemmäs.

Avainsanat: 

Kauden 2010 matkasuunnitelma

  • Posted on: 9 May 2010
  • By: Eve

Etelä-Suomessa jäät ovat jo lähteneet. Kunpa Perämerikin pian vapautuisi kokonaan jäistä, jotta Suwenan kauden 2010 seikkailut pääsevät alkamaan. Talvella on ollut mukavaa suunnitella tulevan kesän reittiä ja mittailla etäisyyksiä merikartoista.

Kaksi edellistä kesää olemme viettäneet merellisessä ympäristössä sekä Suomessa että Virossa. Tänä kesänä haluamme kokea, millaista on yötön yö tuhansien järvien maassa. Saimaan vesistö oli ehdolla maailman seitsemän luonnonihmeen joukkoon ja kuulemamme mukaan ei säätiedotuksen seuraamisesta ole siellä niin väliä. Kaupunkien läheisyys tuo palvelut veden äärelle ja toisaalta suojaisia ankkuripaikkoja löytyy runsaasti. Niinpä päätimme tarkistaa Saimaan mestat tulevana kesänä omakohtaisesti.

Järvialueen merikartoista huomasimme, että Saimaa on erinomainen seikkailualue Suwenalle. Onhan Suwenan syväys vain 0,9 metriä, joten pääsemme tutkimaan myös syväykseltään matalampia vesialueita, eikä monikaan silta tule meille korkeudeltaan esteeksi. Huomaahan sen Suomen veneteollisuudestakin, että moottoriveneteollisuus on keskittynyt järvialueille, kun taas pääasiallisesti purjevenevalmistajat sijaitsevat meren äärellä.

Suwena siirretään "kumikanavaa" pitkin Iisalmeen toukokuun lopussa. Iisalmi on Vuoksen vesistön pohjoisin paikka, jonne Suwenalla pääsee. Kiuruvedelle voi toki veneen viedä, mutta matka katkeaisi Suwenalla ensimmäiseen matalaan kiinteään siltaan.

Iisalmesta matkaamme Kuopioon, josta jatkamme Heinävedenreittiä pitkin kohti Saimaa järveä. Saimaan kanavan ja Viipurin kautta pyrimme kohti Suomenlahtea ja suolaisempia vesiä. Suomen eteläinen rannikko Hankoon saakka on Suwenalle uutta veneilyaluetta. Hangosta eteenpäin saavumme tutuille vesialueille. Tarkoitus on löytää sieltäkin uusia tutustumiskohteita.

Yksi kauden tavoitteista on nostaa jälleen uusi kohteliaisuuslippu Suwenan saalinkiin vieraillessamme Venäjän vesialueella ja Viipurissa. Järviseikkailu tuo meille myös uusia merimiestaitoja, kun pääsemme harjoittelemaan sulutusta oikein urakalla ensimmäistä kertaa.

Tämän kauden matkareitin suunnittelimme jo viime kesänä. Kun talvella päätimme myydä veneemme, huomasimme, että matkasuunnitelma palvelee myös veneen myyntiä. Onhan Suwena nyt nähtävissä eri puolilla Suomea.

Avainsanat: 

Vene nähtävänä kesän aikana eri puolilla Suomea

  • Posted on: 9 May 2010
  • By: Eve

Matkaamme Suwenalla kesä-heinäkuun aikana Iisalmesta Kuopioon, Heinäveden reittiä Saimaalle, Saimaan kanavan kautta Suomenlahdelle, Suomen rannikkoa pitkin mm. Helsingin, turun ja Vaasan kautta Ouluun.

Mikäli olet kiinnostunut ostamaan Suwenan, soita ja sovi tapaaminen, niin esittelemme sinulle mielellämme venettä.
Andrus: 040 538 5828 ja Eve: 040 515 1222

Avainsanat: 

100 metriä Oulusta Iisalmeen 28.5.

  • Posted on: 30 May 2010
  • By: Eve

Nyt Suwena on päässyt kesäseikkailun alkuun. Jo maaliskuussa järjestelimme siirtopäivän yksityiskohdat, jotta saamme siirrettyä Suwenan turvallisesti Oulusta "kumikanavaa" pitkin Iisalmeen. Kevätlasku tapahtui 19. toukokuuta, joten meillä oli noin viikko aikaa katsastaa ja valmistella vene kesämatkalle. Alkuperäisen suunnitelman mukaan Suwena nostettaisiin Oulun kauppasataman konttinosturilla lavetin päälle. Varasimme nostopäiväksi torstain, kun silloin on kuulemma vähemmän laivoja Oulun satamassa, mutta kuinka kävikään. Tiistaina saimme väliaikatietoa, että satamassa saattaa olla edelleen torstaina pari laivaa, joten nostoaikataulu tarkentuu vasta keskiviikkona. Keskiviikko aamusta tulikin varsinainen puhelinrumba, sillä sataman olivat valloittaneet kontti- ja sahatavaralaivat niin, etteivät edes kaikki muut kauppalaivat mahtuneet satamaan. Eihän siinä sitten auttanut kuin alkaa selvittää uusi nostaja Suwenalle päivän varoitusajalla.

Seuraavaksi käännyimme Suwenan kotisatamaa hoitavan Telakkasäätiön puoleen. Aikamme selvitettyämme, olisi Johteenpookin nosturilla varmaan Suwena ehkä nostettu, mutta nosturin ulottuvuus ei olisi riittänyt siirtämään Suwenaa vedestä lavetille. Lopulta saimme riittävän ison nosturin tilattua Hongistolta ja saimme käyttää Telakkasäätiön nostokehikkoa, jotta Suwenan kyljet eivät painuisi kasaan noston aikana.

Lisäksi ongelmia tuotti se, että kuljetukselle oli haettu erikoiskorkean kuljetuksen lupa ja kuljetuslupa myönnetään aina tietylle reitille. Lupa oli haettu Oulun satamasta Iisalmen satamaan. Oulun satamasta ei ole luvallista muiden kuin satamanhenkilöstön suorittaa omalla kalustolla nostoja, joten meidän piti alkaa hakea uusi paikka nostoa varten ja kuljetusfirman vaihtaa lupaan uusi lähtöpiste. Luvansiirto onnistui sekä nostopaikaksi vahvistui veneseuramme satama.

Perjantaista muodostui haastava päivä. Vene jätti elementtinsä 07:30 ja siirtyi ilmojen halki lavetille. Vene asemoitiin tarkasti lavetin päällä olevaan kuljetuskehikkoon. Siirtoa varten vuokrasimme Iisalmesta Tristan 345 veneelle tehdyn talvisäilytyskehikon. Skorgenesin v-pohjan kulma on jyrkempi, joten Liikenne Artun pojat saivat tehdä tosi tarkkaa työtä täyttäessään kehikon reunat pehmikkeillä ja puulla ennen kuin Suwena päästiin sitomaan lopulliseen kuljetusasentoon.
Suwena lähdössä kesäseikkailulle
Rekkamatka Iisalmeen alkaa
Ensimmäisistä kuljetustunneista muodostui jännittäviä. Kun nostopaikka vaihtui Oritkarista Johteenpookiin, tuli matkan varrella eteemme huomattavasti hankalampia tilanteita, koska kuljetus oli erikoiskorkea. Me matkustimme etuautossa ja Suwena tyylikkäästi meidän perässä. Noin neljä tuntia kesti matkamme pelkästään Oulun kaupungin ympäristössä välttäen kaikki sellaiset tiet ja risteykset, joissa oli kiinteitä siltoja tai kaistanopastusmerkeille rakennettuja portaaleja. Vähän väliä pysähdyimme erilaisten roikkuvien sähköjohtojen vuoksi, jolloin etuauton kuljettaja meni nostamaan riippuvia johtoja lankulla ylemmäs, jotta Suwena mahtuisi kulkemaan johtojen ali.

Uskomatonta oli huomata, miten ihmiset ajavat kuin reikäpäät erikoiskuljetuksen ja etuauton väliin, vaikka heitä etuautosta ohjataan odottamaan kuljetuksen vuoksi.

Kun pääsimme vanhalle nelostielle, alkoi matka taittua. Saimme Suwenan lokikirjaan erikoisen merkinnän, sillä tankkasimme Suwenan Temmeksen kylmäasemalla. Lokikirjassa tulee näyttämään hauskalta tuo kesämatkan ensimmäinen tankkaus keskellä kuivaa maata.
Tankkaus kuivalla maalla
Saavuimme Iisalmeen ilta viiden aikoihin. Jäljellä oli vielä Suwenan lasku, jonka jouhevasti hoitivat iisalmelaisen Nostotyö Hujasen kaverit. Kyllä huomasi, että niin Liikenne Artun kuin Hujasen kaverit olivat työskennelleet veneiden parissa ennenkin.

Suwena ui kello 17:40 kauniisti Porovedellä Iisalmen kaupungin rannassa. Meille järviveneily on uusi kokemus. Tuntuu hurjalta ajatella, että lillumme "vesilammikossa" 100 metriä merenpinnasta ja lähdemme seilaamaan alamäkeen kohti suolaisia vesiä. Siispä Suwena miehistöineen on valmis kesän seikkailuun Around the Finland Run matkaan Saimaan halki ja Suomen ympäri kohti Oulua.
100 metriä merenpinnasta Porovedellä
Seikkailu on jälleen alkanut ja me palaamme blogittamisen pariin suurella innolla jakaaksemme kokemuksemme teidän kanssa. Odotamme kovasti myös teidän kommentteja, joten tehdään yhdessä blogista mieleenpainuva.

Avainsanat: 

Iisalmesta Nerkoon kanavalle 28.5. - 30.5.

  • Posted on: 31 May 2010
  • By: Eve

Voi sitä riemun tunnetta, kun Andrusin kanssa pääsimme rauhoittumaan Suwenaan siirtomatkan jälkeen. Koko talvi on niin odotettu kesää ja veneilemistä. On upeaa taas asustaa veneessä pari kuukautta ja päästä kokemaan monia uusia kokemuksia.

Olimme varanneet Iisalmeen pari päivää veneen bunkraukseen ja loppuvalmisteluihin matkaa varten. Ei muuta kuin jääkaappi päälle ja hankkimaan niin ruoat kuin juomat veneeseen.

Saavuimme Olvin kotikoloon, joten perjantai-iltana päätimme nauttia tietysti oluset kesämatkan kunniaksi. Vierasvenesatama sijaitsee ihan Iisalmen sydämessä ja rannan tuntumassa muutaman kymmenen metrin päässä laitureista on ravintola Olutmestari. Siispä sinne nauttimaan hyvää kalaruokaa sekä tietysti Sandels oluet paikalliseen tapaan.
Suwena Iisalmen satamassa
Iisalmessa oli vasta veneiden laskukausi meneillään, joten veneitä oli vasta muutamia satamissa ja vesillä ei vielä juuri lainkaan toisin kuin Oulussa. Vaikka matkaa Oulusta Iisalmeen on vain pari sataa kilometriä, on maisema vesistöineen hyvin toisenlainen. Järviä, kanavia ja saaria poukkoili esille vähän joka puolelta. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi Iisalmen ympärillä monia tutustumiskohteita. Huomasimme myös, että Vuoksen vesistön yläjuoksu on selkeästi moottorivenealuetta, sillä tältä Kuopioon asti löytyy useita kiinteitä siltoja ja sähköjohtoja 12 metrin korkeudella.

Lauantaina osuimme Iisalmen torille samaan aikaan, kun siellä oli laulu- ja tanssiesityksiä ja iisalmelaiset näyttivät olevan liikkeellä joukolla. Me pyöräilimme ympäri Iisalmea tutustellen paikkoihin. Olemme hankkineet veneeseen taitettavan tandemin, joten pääsemme tänä kesänä tutkimaan ympäristöä laajemmalti kuin vain jalan. Pari reissua ajoimme pelkästään ostosten kera bunkraten Suwenaa ja muuten tutkailimme Iisalmea.

Sunnuntai-iltapäivällä olimme valmiita lähtemään matkaan ja ensimmäinen legitavoite oli siirtyä Ahkiolahden kanavan suuhun. Lähdimme hieman jännittyneinä matkaan, sillä edessä olivat meidän veneilyhistorian ensimmäiset niin avautuva silta kuin sulku.

Peltosalmen silta meni hienosti. Ilmoitimme tulostamme puoli tuntia ennen puhelimella ja niin silta avautui nätisti ja me pujahdimme sillan ali. Seuraavaksi meillä oli edessä Nerkoon kanavan sulku, joka on tulevan matkamme pienimpiä sulkuja. Korkeusero on vain metrin, mutta siitä huolimatta meitä jänskätti. Ajoimme uppoamavauhtia nauttien sunnuntai-iltapäivän ihanasta auringosta viikonlopun sadekuurojen jälkeen. Lähestyessämme kanavaa vilkutti kanavavalo keltaista eli toiminnassa olevaa. Kiinnityimme odotuslaituriin ja lähdimme tutkimaan sulkuohjeita.
Nerkoon kanava
Nerkoon kanavan sulku
Saimaan venematkailuopas ilmoitti sulun toimivan puoleenyöhön saakka, joten meillä ei ollut kiirettä. Saavuimme sululle juuri kello 18:00 jälkeen vain huomataksemme, että toukokuussa on eri aikataulut. Kanava on käytettävissä juuri kello kuuteen saakka, joten meidän matka tyssäsi Nerkoon kanavan odotuslaituriin. Ilma oli ihana, joten me asetuimme aloilleen ja jäimme odottamaan komeassa auringonlaskussa kanavan aukeamista seuraavana aamuna kello 07:00.

Avainsanat: 

Korkeakoski, pudotuskorkeus 46 metriä 31.5.

  • Posted on: 1 June 2010
  • By: Eve

Sunnuntaiyön tuntui kuin olisimme nukkuneet kotisängyssä, sillä kanavan vesi pysyi tyynenä kuin peili koko yön. Siispä olimme virkeitä uuteen tapahtumarikkaaseen päivään. Nyt määränpäänämme oli pyöräretki Korkeakoskelle ja kiinnittyminen illalla Maaningan laituriin.

Sunnuntai-iltana kävimme kävelyllä tutustumassa Nerkoon kanavan sulkuun, joten olimme valmiita sulutukseen. Niinpä aamulla nykäisimme punaisesta narusta, jotta sekä sulku käynnistyisi ja silta avautuisi Suwenalle. Kiinnitimme Suwenan takakaukalosta ponttonilaituriin ja laskeuduimme nätisti ensimmäisen metrin matkallamme kohti Suomenlahtea.
Nerkoon itsepalvelusulku
Nerkoon sulussa
Nautimme lämpimästä kelistä ja järvimaisemista ajaessamme halki Onkiveden järvialueen kohti Ahkiolahden kanavaa. Toisen sulutuksen lasku oli kolme metriä ja ajaessamme sisälle sulkuun, emme vielä tienneet, ovatko pollarit kiinteitä vai kelluvia. Jos ne ovat kiinteitä, pitää meidän löysätä kiinnitysköyttä sitä mukaan kuin vesi laskee ja vene laskeutuu veden mukana. Jos taas pollarit ovat kelluvia, laskeutuu kiinnityspiste ja vene yhdessä alas sulun tyhjentyessä. Meitä tietysti jännitti, mutta kaikki meni hyvin ja Suwena uiskenteli sulusta ulos onnistuneesti.
Eve Ahkiolahden sulussa
Kanavan jälkeen poikkesimme reitiltä tavoitteena Tuovilanlahden laituri, jonne kiinnitimme Suwenan ja otimme tandemin esille. Poljimme kolme kilometriä lähes ylämäkeen kohti Korkeakoskea. Treeni teki hyvää rapakuntoisille, jos meinaamme polkea mäkiä ylös alas pitkin kesää.

Korkeakoskella oli pieni kioskikahvila ja notskipaikka, jossa mm. perhe oli aloittamassa makkaranpaistoa. Ja me ryntäsimme nauttimaan upeista koskimaisemista ja kahvit vasta maiseman jälkeen.

Korkeakoski on Suomen korkein vapaana virtaava koski. Sen pudotuskorkeus on 46 metriä. Olihan se upea ja vaikuttava, vaikka kevään suurin tulva oli jo takana. Kuvista ei saa kunnon käsitystä sen korkeudesta. Suosittelemme lämpimästi poikkeamista Korkeakoskella. Innokkaille retkeilijöille sieltä löytyy myös viiden kilsan patikkareitti kanjonin ympäri.
Suomen korkein koski
Kyllä kannatti puskea ylämäkeen mennessä, kun paluu oli niin leppoisa. Harvemmin joutuu polkupyörällä jarruttamaan, jottei menisi ylinopeuden puolelle. Matkalla veneelle nopeus kohosi yli 50 kilometrin mittarin mukaan ja minä tietysti puhuin kännykkään.

Sama maanrepeämä, joka on muovannut Korkeakosken kanjonin, on siirtänyt kallioita myös vesistöalueella. Aivan vesistön rannassa, yksi veneenpituus, syvyys oli jopa 65 metriä. Se tuntui hurjalta, kun oululaisina olemme tottuneet kivisiin ja mataliin rannikkoalueisiin.

Saavuimme Maaninkaan valmiina kiinnittymään. Tuulensuunta oli kuitenkin järvenselältä ja vieraslaituri oli järven puoleisella laiturilla. Emme halunneet jäädä yöksi lullaamaan, joten päätimme jatkaa matkaa Kuopioon. Tarkistettuamme soittamalla Päivärannan sillan avausajat, sovitimme vauhtimme sopivaksi sillan avaukseen. Meillä oli valittavissa vielä kello 18:00, 20:00 tai 22:00 avaukset, joista me valitsimme ilta kuuden avauksen. Odotimme sillan kupeessa laivajohteessa kiinnittyneenä vihreää valoa. Ystävällinen siltamestari antoi kuitenkin VHF:llä luvan sillan alitukseen jo ennen vihreän valon syttymistä, jolloin haitta muulle liikenteelle jäi mahdollisimman pieneksi. Ja mehän suhahdimme sekä moottoritien että rautatiensiltojen ali sutjakkaasti. Tapahtumarikkaan päivän päätteeksi kiinnitimme Suwenan Kuopion Maljalahden satamaan, jossa aiomme viipyä muutamia päiviä. Saavuimmehan Kuopioon jo toukokuussa ja kesää on vielä jäljellä.

Avainsanat: 

Kuopio ja Vehmersalmi 31.5. - 4.6.

  • Posted on: 6 June 2010
  • By: Eve

Kolme päivää Kuopiossa vierähtivät vauhdikkaasti.
Kuopion kirkko
Tiistaina Andrus pumppasi jollan ja asetti ensimmäistä kertaa 2,5 hevosvoiman Suzuki perämoottorin paikalleen jollaan. Oli kesäkuun ensimmäinen päivä ja pääsimme jollailemaan uikkarit päällä Kallavedellä. Muitakin veneilijöitä oli liikkeellä, joten muutamien peräaaltojen loiskeesta huomasimme, että vesi on edelleen järkyttävän kylmää (Suwenan mittari 12 astetta).

Kuopion Pursiseuran satama sijaitsee muutaman mailin päässä Maljalahden vierasvenesatamasta. Siispä lähdimme jollalla tutustumaan veneseuran satamaan. Andrus tutki Suwenalla merikartasta reitin, jonka antoi minulle muistettavaksi. No toimiihan venekissa GPS:änä aina tarvittaessa.

Pursiseuralla oli muutama kaveri veneidensä kimpussa virittämässä ja nostamassa mastoja pystyyn. Kesäveneilyn odotus näkyi tuossakin satamassa. Saimme muutamia hyviä vinkkejä lähialueen satamista matkaamme ajatellen. He kertoivat, että moni satamayrittäjä on valitettavasti lopettanut toiminnan taloudellisista syistä, mutta kauniita satama- ja ankkuripaikkoja riittää. Pursiseuralla näimme ensimmäiset isommat purjeveneet näillä vesialueilla. Muutoin venekanta on ollut pullollaan erikokoisia moottoriveneitä.

Pyöräilykohteeksemme valitsimme tietysti Puijon huipun, jonne hikisesti kipusimme. Kyllä kunto kohosi kohisten. Puijon tornista on todella upeat näkymät yli Kuopion ja Kallaveden. Juuri valmistautuessamme palaamaan veneelle, saapui ukkonen sateineen. Hurautimme mahtavaa vauhtia alas Puijolta ja takaisin satamaan. Ylös pyöräilimme 30 minuuttia, kun taas alas pääsimme kolmessa minuutissa.
Näkymä Pujon huipulta Maljalahdelle (etsi  Suwena kuvasta)
Kuopio ja Kallavesi
Puijon hyppyrimäki
Maljalahden satamassa on veneilijälle tarjolla peruspalvelut kuten vesi, sähkö ja septityhjennys. Suihku, vessa ja pesukonetilat avautuvat 20-senttisellä. Näin erikoista pyykinpesua emme ole ennen nähneet. Rahaa voi kulua erinäisiä 20-senttisiä riippuen siitä, onko edellinen kaveri tulossa pyykkitilasta ulos vai joutuuko käymään tarkistamassa koneen ohjelmanpituutta avaten aina uudella 20-senttisellä oven. Siis pesu on ilmaista, mutta ovenaukaisu ei. Me käytimme tilaisuutta hyväksi, kun kokonaisuutena koneen käyttö on edullista verrattuna esimerkiksi Hangon 7 euron koneelliseen.
Suwena Kuopion Maljalahdessa
Mieleenpainuvinta Kuopiossa oli satamaheijarin alkupuheet. Hän ilmoitti ensitöikseen meille, että polttoainettakin saa satamasta, jos saldoa on. Jäi ihmetyttämään, että näinkö vieraat toivotetaan tervetulleeksi Kuopioon. Asia hiukan selveni, kun lähtiessämme tankkasimme ja polttoaineautomaatti varmensi tietyn rahasumman ennen kuin alkoi antaa dieseliä. Tällaista toimintoa emme ole aiemmin tavanneet automaateissa. Ehkä kaveri tarkoitti juuri tätä, mutta ilmaisi itsensä aiheuttaen meille väärinkäsityksen.

Aivan Maljalahden vierasvenesataman kyljessä on Kuopion matkustajasatama. Noin kymmenen erilaista risteilylaivaa tarjoavat erilaisia sisävesiristeilyjä halukkaille. Risteilyjä tehdään mm. Kallavedellä, Valamon luostariin ja jopa Savonlinnaan saakka.

Torstaina pakkasimme pyörän kuljetuslaukkuun, jollan omalle paikalleen uimatasolle ja muutenkin Suwenan valmiiksi lähtökuntoon. Siirryimme jälleen auringon kera uuteen satamaan Vehmersalmelle. Matkaa oli vain 11 merimailia. Kiinnityimme Vehmersalmelle viettämään yön rauhaisassa ja kauniissa järvimaisemassa. Vehmersalmen sataman puitteet on upeat ja on todella harmi, ettei ravintola Millibaari ole enää toiminnassa.

Kävimme iltakävelyllä kymmenen seuduilla, jolloin koko Vehmersalmi jo nukkui, joten mekin siirryimme yöpuulle. Aamulla on tarkoitus jatkaa matkaa Varistaipaleelle.
Suwena Vehmersalmen satamassa

Avainsanat: 

Valamon luostari 4.6. - 5.6.

  • Posted on: 6 June 2010
  • By: Eve

Perjantaiaamu valkeni koleana ja sateisena. Siitä huolimatta päätimme lähteä seikkailemaan 19 metriä sulkuja ylös Valamoa kohti. Varistaipaleella laitoimme Suwenan odotuslaituriin kiinni ja lähdimme hipsimään innolla kohti kanavamuseota. Pettymykseksemme jälleen kesä ei ollut tarpeeksi alkanut, sillä kanavamuseo avautuu vasta 15. kesäkuuta. Kävimme tutkimassa tulevaa neljän sulun rypästä, jossa eka kertaa nousemme yläjuoksuun Suwenalla.
Varistaipaleen kanava
Varistaipaleen sulkuja tutkimassa
Ensimmäisessä sulussa laitoimme sulkuköyden kulkemaan kylkiknaapin kautta. Ylöspäin mennessä sulkuun tuli voimakkaita pyörteitä johtuen veden virtauksesta, joten Suwena pyrki kääntymään. Toisesta sulusta eteenpäin muutimme taktiikkaa ja sulutimme käyttäen kahta sulkuköyttä: yhtä keulaknaapissa ja toista takaknaapissa. Suwena nousi kauniisti ja tasaisesti ylös tästä eteenpäin. Varistaipaleen 4-osainen sulku nosti meitä 14 metriä ylemmäs. Jatkoimme matkaa kohti Valamoa, jota ennen meitä odotti vielä 2-osainen itsepalvelusulku, joka nosti meitä lisää 5 metriä. Olimme tällöin Iisalmen lähtöpisteestä nousseet 115 metriin merenpinnasta.
Nousu Varistaipaleen kanavassa
Ehdimme vielä nauttimaan Valamossa illallisen noutopöydästä, jossa ruoka oli todella herkullista. Mukanamme pullo Valamo White marjaviiniä tepsuttelimme takaisin Suwenalle nukkumaan ja odottamaan lauantain luostarin kierrosta.

Valamon luostari siirrettiin Laatokalta Heinävedelle 1940-luvulla, jolloin 200 munkkia mukanaan jopa puolet Laatokan Valamon esineistöstä matkasi Suomeen jäitä myöten apunaan Suomen armeija. Nykyään Valamossa on 10 munkkia. Heidän apunaan toimii 40-henkinen henkilöstö heidän pyörittäessään vilkasta matkailu- ja kokouspalvelutoimintaa. Valamon omilla pelloilla kasvatetaan viinimarjapensaita, joista isä Andreaksen vastuulla tuotetaan Valamon kuuluja marjaviinejä. Kulttuurikeskuksessa on nähtävillä näyttelyjä ja kansalaisopistossa järjestetään kursseja esimerkiksi ikonin maalauksesta.
Viinitynnyrit Valamon luostarin pihalla
Me lähdimme Valamon kiertokävelylle oppaan johdolla. Opas toimii ravintola Trapesan kokkina ja lisäksi hän tekee asiantuntevasti opastuskierroksia turisteille. Suomenkielisen kiertokävelyn jälkeen odotti suuri saksalaisryhmä omaa kierrostaan. Saimme todella yksityiskohtaisen selvityksen Valamon historiasta. Oli myös hienoa, kuinka mahtavasti opas kertoi kummankin Valamon kirkon ikonostaaseista. Aikanaan väliaikaiseen kirkkotoimintaan rakennettu puinen Valamon kirkko palveli useita vuosikymmeniä, kunnes 30 vuotta sitten rakennettiin uusi kivikirkko. Me kävimme mm. katsomassa ortodoksien pyhää Nicolasta, joka on matkamiesten suojelija.
Valamon luostarin uusi kirkko
Puukirkon osana on aikanaan toiminut myös luostarin keittiö ennen nykyisen Trapesan valmistumista. Kirkon keittiö on edelleenkin toiminnassa, jossa mm. valmistetaan luostarin herkullinen hapankaali. Suurina hapankaalin ystävinä me ostimme pänikän hapankaalta matkamuonaksemme.

Lauantai-iltapäivällä alkoi kahdeksan sulun alamäki kohti Kermakoskea. Olihan matka lupsakkaa verrattuna edellisen päivän nousuun. Pyörteitä ei tullut alaspäin mennessä, joten vene pysyi lähes itsestään paikoillaan. Ei tarvinnut kuin keveästi löysäillä köysiä laskeutuessamme. Sää oli enemmän kuin vaihtelevaa. Vuorotellen aurinko paistoi täydeltä terältä ja hetken päästä vettä tai jopa rakeita ropisi.

Laskettelimme ensin alas edellisen päivän noususulut Taivallahden 5 m ja Varistaipaleen sulut 14 m. Kapteeni käänsi Suwenan kohti Heinäveden kapeikkoja. Edessä olivat vielä kaksi yksittäistä sulkua, jotka kumpikin olivat kahden metrin laskuja: Karvion kanava ja Kerman kanava.

Karvion kanavassa oli erikoista, ettei koskea ollut merkitty liikennemerkeillä. Toki kartasta merkinnät löytyivät. Kuitenkin äkkipää olisi voinut hurauttaa koskeen. Andrus ohjasi Suwenan tyylikkäästi Karvion kanavan sulkuun.

Saapuessamme Heinäveden Kerman Keitaaseen oli meillä takana yhteensä 23 metriä laskua ja jatkuva fendareiden ja köysien käsittely. Kapeikossa sai Andrus olla tarkkana, sillä väylä oli erittäin kapea ja kivet lähellä. Syötyämme Kerman Keitaassa maittavat ahvenfileet kaaduimme rättiväsyneinä Suwenan syliin.

Avainsanat: 

Sivut