Suomen ympäri '10

Merikaupunki Kotka 26.6. - 30.6.

  • Posted on: 4 July 2010
  • By: Eve

Juhannuspäivänä Suwena matkasi kohti Kotkan Sapokan satamaa. Siellä tapasimme useita muitakin Kaunissaaren tutuksi tulleita juhannuksen viettäjiä.
Kotkan Sapokka
Juhannus juhlinnan jälkeen oli aika huoltaa Suwenaa ja sen miehistöä. Onneksi sunnuntai oli kaunis ja leppoisan tuulinen päivä, joten Suwenan kaiteet valloittaneet vaatteet ja lakanat liehuivat kuiviksi nopeasti.
Meidän jolla meinasi lähteä karkuteille, Laskimme pikku Suwenan takakannelta veteen, jotta se ei olisi tiellä, kun pesimme Suwenaa ulkopuolelta. Siinä hötäkässä taisi käydä klassinen moka eli kumpikin luuli toisen kiinnittäneen jollan Suwenaan. Me vain rauhassa siivoilimme ja kuljimme sinne tänne, kunnes Andrus yhtäkkiä seisahtuu uimatasolla ja alkaa etsiä jollaamme. Onneksi Kotkan Sapokan satama sijaitsee aallonmurtajalla suojatussa lahden poukamassa. Siitä huolimatta pikku Suwena oli ehtinyt seilata lahden toiselle reunalle. Ei auttanut muuta kuin kaivaa airo esille. Andrus heitti melan olalle ja lähti kiireesti kohti karannutta jollaamme. Kävellen lahden toiselle laidalle tuli matkaa reilu kilometri, vaikka linnuntietä matkaa oli vain muutama kymmenen metriä. Meillä oli onnea, sillä joku oli kiinnittänyt irrallaan seilaavan jollan kiinni laiturin päätyyn. Andrus meloi pikku Suwenan turvallisesti takaisin kotiin. Tämän jälkeen myös jollan kiinnitys on tullut huolellisesti tarkastettua. On se jolla sen verran kiva vempele, että haluamme pitää sen tallessa.

Venematkailussa on se kiva puoli, että näkee kaupungeista aivan uusia asioita. Ensiksi kaupunkia katsellaan mereltä käsin ja matka vie joko jalan tai pyörällä kohti keskustaa. Toisaalta nyt olemme lomalla. Määränpäänämme ei ole mikään sovittu tapaaminen, jonne viime hetkellä mennään ja heti sen loputtua lähdetään matkaamaan kohti kotia. Nyt saavumme satamaan tarkoituksenamme viettää lomaa ja nähdä jotain uutta vierailumme aikana. Kotkassa näitä kohteita olivat Maretarium ja merimuseo.

Maretariumista me pidimme todella kovasti. Oli mukavaa kierrellä akvaarioiden luona ja ihmetellä Suomen vesistömaailman yli 50 esillä olevaa erilaista kalalajia. Altaat oli suunniteltu alueittain, joten samaan altaaseen pystyi laittamaan eri kalalajeja, jotka todellisessakin elämässä uiskentelevat samassa vesistössä. Kaloja oli kaikenkokoisia niin suurista petokaloista pieniin vipeltäjiin erilaisia ötököitä unohtamatta. Akvaarioissa on vettä yhteensä lähes 700 000 tonnia.
Kotkan Maretarium
Kotkan Maretarium
Suurin 22 kala-altaasta oli yli 7 metriä syvä Itämeri allas, jonne pääsimme kuikistelemaan niin pohjalta kuin pinnalta. Altaisiin oli tehty erilaisia koveria ja kuperia muotoja, joten kaloja pääsi todella ihmettelemään eri näkökulmista. Voi sitä pulputusta ja solinaa, mitä altaat pitivät. Mahtaa olla todella suuritöistä pitää kaikki altaat puhtaina ja kalat hyvinvoivina. Akvaariot oli rakennettu ja suunniteltu todella upeasti.

Jokaisen kalamiehen pitäisi käydä tenttimässä Suomen kalojen kalastusoppimäärä Kotkan Maretariumissa. Siellä oli ahventen, haukien ja muiden tuttujen kalojen lisäksi nähtävillä läjäpäin mitä ihmeellisimpiä kalalajeja, kuten tässä vain muutama mainitaksemme: törö, sorva, kivinilkka, siperiansampi, ankerias, harjus, liejutokko, hopearuutana, kirjoeväsimppu, kivennuoliainen, siloneula, miekkasärki, pasuri, peledsiika, piikkimonni, puronieriä, mutu, turpa ja vimpa. Montako osaisit tunnistaa näistä nähdessäsi kalan?

Kotkan Sapokan satama näytti olevan vilkas merellinen satama. Vierasveneitä tuli ja meni paikallisten veneiden kera. Meidän ulkomaalaisten veneiden bongaus jatkui. Saimaalla ainoaksi ulkomaalaiseksi veneeksi jäi ruotsalainen purjevene. Nyt saimme lisätä bongatuihin jo Kaunissaaressa juhannusta viettäneen brittiveneen, Kotkan useat venäläisvenekunnat sekä puolalaisen ja saksalaisen veneen.
Kotkan Sapokan vierassatama
Kotkan Sapokan vierassataman saunarakennus
Maailma on pieni, totesimme, kun satamaan purjehti meidän kolmen vuoden takaiselta matkaltamme tuttu saksalaispariskunta veneellään Dekla. Me satuimme 2008 useaan satamaan samanaikaisesti Suomen länsirannikolla. Oli iloinen yllätys tavata jälleen sama venekunta ja aivan eri puolella kuin viimeksi. Sitä ei turhaan sanota, että veneily yhdistää. Kun muutaman kerran osut samaan satamaan toisen veneen kanssa, alkaa juttu luistaa kuin vanhoilla tutuilla uudelleen tavatessa.
Vanha tuttumme Dakla purjevene saksasta
Kotkan Sapokasta liikennöi useita aluksia jopa kuuteen eri saareen säännöllisesti. Risteilyporukkaa näytti olevan aluksissa ihan mukavasti. Liikkuu sitten omalla veneellä tai risteilylaivalla, kesästä ja merestä pääsee nauttimaan kyllä täysin rinnoin molemmilla tavoilla.

Meri-ihmisinä lähdimme tietysti tutustumaan merikeskus Vellamon aarteisiin. Vellamossa meitä kiinnosti merimuseo ja ennen kaikkea jäänmurtaja Tarmo. Museosta emme sitten niin kummoisesti innostuneet sinne päästyämme, mutta Tarmo kruunasi päivän. Kiertelimme ja tutkimme Tarmon joka kannen ja kajuutan. Höyrylaiva Tarmo on ollut aikansa taidonnäyte murtaessaan jäätä viiden kattilan ja kahden höyrykoneen voimin. Yli 40 hengen miehistö hoiti Tarmon jokapäiväistä toimintaa. Tarmo on aiemman sukupolven jäänmurtaja verrattuna Kemissä nykyisin kotiaan pitävään jäänmurtaja Sampoon. Sammolla olemme päässeet matkaamaan talvella Kemin edustalla. Sampo mursi kevyesti yli metristä jäätä, jonka jälkeen pääsimme uimaan jäälohkareiden sekaan kuivapuvuissa. Olemme päässeet käymään kahdessa erilaisessa jäänmurtajassa ja molemmat olivat kertakaikkisen huikeita kokemuksia.
Jäänmurtaja Tarmo
Opas esittelemässä jäänmurtaja Tarmon höyrykonetta
Onneksi kesän lämpö on kohonnut hellelukemiin ja jäätä ei ole näkyvissä, joten Suwenan matka pääsee jatkumaan kuivalla maalla koettujen merellisten kokemusten jälkeen kohti uusia satamia.

Avainsanat: 

Porvoo ja Runebergin torttu 30.6. - 4.7.

  • Posted on: 11 July 2010
  • By: Eve

Saavuimme Suomen toisiksi vanhimpaan kaupunkiin Porvooseen kesäkuun viimeisenä päivänä. Tällöin meillä oli takana jo reilu kuukausi venematkaa. Ennen Porvoonjoelle ajamista pysähdyimme Pellingin edustalla ankkuriin ja uiskentelemaan Suomenlahden vedessä. Uinti meren aalloilla oli ihanaa. Virkistyneinä jatkoimme matkaa ylös Porvoonjoen vartta. Aivan Porvoon kaupungin keskustassa joen itäisellä rannalla sijaitsee vierasvenesatama. Pääsimme vierailemaan juuri tälle kesälle uusittuun satamaan, jossa entisten paalukiinnitysten sijaan oli rakennettu aisapaikkoja vierasveneille.

Satamaa hoitaa Cafe Jokiranta, minne oli pieni kävelymatka vierasvenesatamasta. Kahvilan henkilökunta ohjasi aktiivisesti veneilijöitä heille sopiviin paikkoihin. Tämä oli ensimmäinen satama Suomessa, jonne pystyi ottamaan yhteyttä myös VHF:llä ennen satamaan tuloa.

Satama oli koko pysähdyksemme ajan tupaten täynnä ja vaihtuvuutta oli runsaasti. Juuri kun yksi vene irrotti köydet, saapui vapaaseen paikkaan seuraava vierasvene. Satamaheijarit löysivät aina saapuvalle veneelle paikan, vaikka veneilijä itse olisi ollut jo luovuttamassa. Niinpä VHF:ää tai kännykkää kannattaa hyödyntää sataman ollessa täynnä, jos satamaheijaria ei rannalla näy. Pääsääntöisesti Porvoossa näytti pyörähtävän Helsinkiläisveneitä. Onhan venematka Helsingistä Porvooseen sen verran lyhyt, että matka käy mukavasti päiväretkestä.
Porvoonjoki
Pitkin Porvoon rantaa pääsee kävellen niin ostoksille, nähtävyyksiä katsomaan kuin viihtymään Porvoon terasseilla. Hauskat punaiset ranta-aitat koristavat Porvoonjoen rantaa.
Porvoon ranta-aitat
Vanhan kaupungin mukulakivikujilla on tunnelmaa. Ihmiset rupattelevat kadunkulmissa tuttujensa kanssa. Käyvät markkinoilla ja ostoksilla. Meidän vierailun ajaksi sattuivat antiikkimarkkinat, jossa tavaraa oli esillä monenmoista. Entisajan tyyliin Porvoon kujilta löytyy vielä juorupeilejä. Ikkunanpieliin oli asetettu kujan molempiin suuntiin näyttävät pienet peilit, joista talon sisältä päin näkee, ketä kadulla kulkee.
Juorupeili Porvoossa
Me nautimme suuresti jolla-ajeluista Porvoonjoella. Pitkin joenvartta oli kiinnittymispaikkoja veneille. Mikäpä mukavampaa kuin ajaa veneellä suoraan kahvilan tai ravintolan laituriin tai käydä veneellä marketissa ruokaostoksilla. Me annoimme Suwenan kellua rauhassa vierasvenesatamassa ja laskimme pikku Suwenan alas jokiretkeilyä varten.
Porvoon Amarillon venelaituri
Oli tosi näppärää ajaa jollalla jokea yläjuoksuun ja kiinnittyä joen varteen lähelle ruokakauppoja. Näin suuremmatkin ostokset hoituivat käsiä venyttämättä. Kotonakin pitäisi tehdä kaikki ruokakauppareissut kävellen tai pyörällä, niin kaupassa ei tulisi tehtyä heräteostoksia. Varsinkin kun veneen jääkaappi vetää vain rajoitetun määrän tavaraa, niin kaupassa harkitsee oikeasti lähi päivien menuun huolella. Kotona kun täyskorkeisiin jääkaappeihin mahtuu työntämään, mitä ihmeellisimpiä ylimääräisiä ostoksia, pakasteen eli mustan aukon lisätilaa unohtamatta.
Pikku Suwena odottaa miehistöään
Porvoonjoella riitti vilskettä. Liikenteessä oli turisteja kuljettavia risteilyaluksia, huviveneitä, jollia ja kanootteja. Tapasimme yhdellä jollamatkallamme kahden kanootin ja kuuden melojan porukan. Toista kanoottia kaverit meloivat rivakkaan tahtiin, kun toisesta kanootista saimme yllätykseksemme pyynnön päästä peesiimme. Niinpä otimme kanootin kylkeemme ja käänsimme heidän kilpailutilanteen toisin päin. Vauhtiveikot kuitenkin lisäsivät entisestään tahtia. Jonkin aikaa pysyimme rinnakkain, kunnes 2,5 hevosvoiman Suzuki hoiti voiton kotiin.

Porvoon satama oli mukava ja toimiva satama. Huoltorakennus oli erityisen hyvä, sillä sieltä löytyi oleskelutila telkkareineen, pesukoneet niin astioille kuin vaatteille sekä poikkeuksellisesti useita suihku- ja WC-tiloja. Näin jalkapallon MM-kisojen aikaan ei tarvitse arvata, oliko oleskelutilassa töllöttimen ääressä poppoota.

Porvoon päivät vierähtivät vauhdikkaasti. Pidimme kovasti Porvoosta ja sen ilmapiiristä. Erityisesti makeanystävänä Andrus löysi herkkujen kaupungin. Aikoinaan kansallisrunoilijamme J. L. Runeberg nautti aamiaiseksi paikallisen konditorian sylinterinmuotoisia leivonnaisia, joita porvoolaiset alkoivat nimittää Runebergin tortuiksi. Siispä palaamme veneellä Porvooseen syömään toistekin Runebergin kotikaupungin herkkuja.

Avainsanat: 

Villinki ja Helsinki 4.7. - 11.7.

  • Posted on: 12 July 2010
  • By: Eve

Helsinki viikkomme alkoi pieneltä Villingin saarelta. Se oli kuin suomalainen unelma, saada koti keskeltä kaupunkia järven rannalta. Meidän uiva kotimme ankkuroitiin Villingin saaren pohjoispuolelle Kylänlahdelle meren äärelle ja keskelle Helsinkiä. Matkaa Kauppatorille oli vain reilu neljä merimailia eli maakrapujen mittayksikössä 8 kilometriä.
Villingin Kylänlahti
Suwena ankkurissa Villingin Kylänlahdella
Villingin saarella on näkövammaisten lomakoti Villinki, joka toki palvelee muitakin kuin näkövammaisia. Lomakoti sijaitsee keskellä Villingin kapeaa kannasta siten, että pohjoispuolella on Kylänlahti ja eteläpuolella Kristallilahti. Sieltä löytyvät normaalit matkailuyrityksen palvelut.

Lomakodilla on Kristallilahden puolella vierasvenelaituri parilla poijupaikalla, jotka sijaitsevat noin 5 metriä laiturista. Kristallilahti on matala ja kapeikon takana, joten sinne ei isolla veneellä pääse. Muutenkin Kristallilahden puoleisella laiturilla oli kaikkea muuta kuin houkutteleva tervemenoa kyltti, joten ei ihme, ettei siellä paljon veneilijöitä näy. Se on kyllä harmi, sillä ravintola saisi varmasti paljon ruoka- ja juoma-asiakkaita, jos homma ois kunnossa. No kukin taaplaa tavallaan.

Me jollailimme saareen käydäksemme sekä lomakoti Villingissä että eteläisellä rannalla olevalla Myrskykalliolla. Patikoimme saaren halki polkuja pitkin. Ympärillä oli metsää ja siellä täällä mökkejä, huviloita ja jopa kartanorakennuksia. Myrskykalliolta on uskomattomat näkymät merelle. Auringon kilo heijasti veden täydellisen sinisenä. Ilma oli kuuma ja kostea. Katselimme ylhäältä kalliolta kauas horisonttiin. Kuten Andrus sanoi, että tuntuu kuin olisimme helteisellä Välimerellä.
Merinäköala Villingin Myrskykalliolta
Villingistä tarkoituksemme oli siirtyä Katajanokalle. Päästyämme sataman suulle, näytti satama aika ankealta. Vähän matkan päästä Andrus bongasi eri maiden lippuja salossa sekä purjeveneiden mastoja, joten lähdimme tutkailemaan, mistä satamasta on kyse. Päädyimme Helsingin Moottorivenekerhon satamaan, jonne kiinnityimme loppu Hesan matkan ajaksemme.
Helsingin Moottorivenekerhon satama
Sataman toiminta oli erinomaista. Ystävällinen ja asiantunteva palvelu tuntui tosi lämmittävältä. Satamatoimistoon kirjattiin jokaisesta veneestä mm. pituus ja leveys, jonka perusteella veneelle osoitettiin paikka. Varattupaikka säilyi, vaikka olisi käynyt välillä satamasta pois. He seurasivat näppärällä nuppineulakarttataululla jokaisen paikan varaustilannetta. HMVK:n satama on vartioitu. Siellä oli turvallista pitää venettä ihan kaupungin sydämessä. Toki sieltä löytyivät kaikki peruspalvelut ja niidenkin osalta homma toimi. Olimme kerta kaikkiaan tyytyväisiä löytämäämme satamaan. Se oli yksi parhaista satamista, jossa olemme olleet. Lisäksi Tervasaaresta oli lyhyt matka kävellä Liisankatua ylös kaikkiin Hesan keskustan rientoihin.

Helsinkipäiviemme ajan harrastimme innokkaasti shoppailua, nautimme hyvästä ruoasta ja rentouttavasta elämästä helteisillä kesäterasseilla. Sushi ravintoloiden testaus jatkui. Me olemme suuria japanilaisen ruoan ystäviä ja maailmalla jalkamme johtavat meidät aina japanilaiseen. Siispä Helsingin nigirien ja makien maisteluun käytimme hartaudella aikaa. Helsingin parhaan japanilaisen ravintolan tittelin sai Yume. Olemme syöneet siellä aiemminkin. Nyt testasimme neljä japanilaista ja hotelli Kämpin ravintola Yume säilyi kirkkaana ykkösenä. Ne, mitkä kruunasivat Yumen meidän mielestä, olivat ne käsittämättömän onnistuneen herkulliset Californian makit.

Uusia merellisiä asioita löysimme Helsingistä, sillä huomasimme, että Kauppatorin rantaan pääsee pienellä veneellä suoraan.
Venelaituri Helsingin kauppatorilla
Samoin Itiksen lähelle pääsee veneellä. Ei vaan ole koskaan tullut mieleen, kun aina Itäkeskukseen on tullut mentyä autolla. Muutenkin Helsingin ympäristöstä löytyi paljon veneretkeilyyn sopivia paikkoja, vaikka aiempien satamien hesalaiset ovat olleet sitä mieltä, ettei siellä ole kuin pari vakio hyvää juttua kuten Suomenlinna ja Pihlajasaari. Me jätimme Suomenlinnan tulevia venereissuja varten, jotta linnoja jäisi koluttavaksi toisinakin kesinä. Sunnuntaina käänsimme Suwenan keulan kohti länttä ja viime kesältä tutuksi tullutta Hankoa.

Avainsanat: 

Videokanava

  • Posted on: 12 July 2010
  • By: Andrus

Tämän veneilykauden uutena juttuna olemme julkaisseet veneilyaiheisia videoita. Tällä hetkellä kasassa on kuusi videoklippiä. Jotta videot löytyisivät helpommin, tein päävalikkoon kohdan videokanava. Videokanava toimii kanavavalitsimena, josta tulee löytymään kaikki meidän tekeleet. Toki ne löytyvät myös suoraan YouTube:sta.

Videoiden tekeminen laahaa jäljessä, kun kerrassaan kelit ovat suosineet. Tulossa mm. Savonlinna - Lappeenranta, Saimaan kanava ja Juhannus TV.

Avainsanat: 

Mökkeilyä 11.7. - 14.7.

  • Posted on: 17 July 2010
  • By: Eve

Sunnuntain legimme vei meidät Helsingistä Hankoon. 66 merimailin legi oli tämän kauden pisin. Olemme matkanneet suhteellisen lyhyitä matkoja tänä kesänä verrattuna viime kesän pitkiin matkoihin.
Silja Line Helsingissä
Suwena on liukuva vene. Sen rungonmuoto antaa mahdollisuuden ajaa niin uppoamavauhtia, puoliliukua tai täydessä liu'ussa. Polttoaineen kulutuksen kannalta on järkevää ajaa joko liu'ussa tai uppoamavauhdilla. Liu'ussa esimerkiksi 22 solmun vauhdissa Suwena kuluttaa noin 2,7 litraa maililla. Kun taas ajamme uppoamavauhtia esim. 7,5 solmua, on kulutus vain 1,2 litraa maililla. Riippuen säästä ja omasta fiiliksestä valitsemme legimme vauhdin. Niinpä Helsingistä Hankoon matkasimme uppoamavauhtia, sillä 10 tunnin aurinkoinen päivä merellä houkutti kovasti.

Merellä fiilis on niin uskomaton. Varsinkin kun sää suosii ja voimme ajaa flaikalta. Toki ylhäältä voi ajaa liu'ussa, mutta me emme nauti liukuvauhdin aiheuttamasta viimasta. Uppoamavauhdilla voi nauttia maisemista, jutustella leppoisasti ja myös ruoanlaitto luonnistuu mukavissa oloissa.

Kun merimatka alkaa olla päivän mittainen, on tärkeää ottaa huomioon matkalle sopiva sapuska. Wallas liesi toimii erinomaisesti merellä. Usein keitämme kuitenkin kahvin valmiiksi termariin ja teen tuhteja, ruokaisia salaatteja lounaaksi ja lämpimän aterian vasta illaksi.

Auringossa ylhäältä ajaessa on myös se mukavuus, että kun alkaa tuntua liian kuumalta, Andrus siirtää ohjauksen alaohjaamoon ja siirrymme sisätiloihin. Salonkimme on mukavasti veden yläpuolella, joten maisemia voi seurailla myös salongin ikkunoista.

Yleensä Andrus ajaa autopilotilla, jolloin hän pystyy tähystämään ja liikkumaan samalla veneessä sekä tekemään muutakin kuin ohjaamaan venettä. Hän ei ohjelmoi autopilottia seuraamaan tiettyä reittiä, vaan automaattista ohjausta käytetään "apulaisena" ajamaan venettä tiettyä kurssia, jonka lisäksi kippari tarpeen mukaan säätää autopilotin kurssia.

Matka sujui leppoisasti lukuun ottamatta yhtä sekopäistä veneilijää. Tämä nuori mies ajoi ensinnäkin aivan meidän peesissä siten, että Andrus huolestui, että puhkaiseeko hän keulallaan meidän kuomun. Sitten hän päätti ohittaa meidät aivan kyljestä ja ohitettuaan hän kiilasi takaisin suoraan meidän keulaan. Hän taisi luulla olevansa moottoritiellä eikä veneväylällä. Tilaa oli reilusti, sillä selkä oli avoin, eikä juuri tuolloin ollut muuta liikennettä. Kaikenlaisia auto-veneilijöitä niitä onkin. Lisäksi veneessä ei ollut mitään nimi- tai rekisteröintitietoja, vain seuranlippu perässä.

Meitä vähän jänskätti mahdutaanko Hangon satamaan, sillä Hanko Regatta Weekend oli juuri päättynyt. Pääsimme hyvin peräpoijuun ja seuraamaan koko sataman kanssa jalkapallon MM-kisojen loppuottelua.

Maanantaina matkamme jatkui Särkisalon Ulkoluoto Utö saarelle mökkivierailulle. Vietimme pari erittäin miellyttävää päivää Erkin ja Marja-Leenan mökillä. Kyllä Erkin saunan löylyt olivat makoisan pehmoiset ja oli virkistävää hellepäivän päätteeksi pulahtaa mereen uimaan. Kalamiehen vikaa Erkissä näytti olevan, kun saimme nauttia monenlaista vasta savustettua kalaa. Kalat olivat juuri aamulla uineet Erkin pyydyksiin. Marja-Leenan herkullista mustikkapiirakkaa pääsimme myös nauttimaan. Mustikat oli poimittu ihan oman mökin pihapiiristä ja olihan se mielettömän hyvää. Aika vierähti nopeasti rupatellessa ja kuulumisia vaihtaessa. Kiitokset teille kummallekin mukavista päivistä, jotka saimme mökillänne viettää.
Seilori, tuttu vene Teneriffalta
Tiistaina lähdimme tutustumaan jollalla Andersskärin asumattomaan naapurisaareen. Mäntykankainen kalliosaari oli kerrassaan kiehtova. Nousimme maihin niin jyrkemmiltä pohjoiskallioilta kuin loivemmilta eteläkallioilta. Kyllä siellä kelpasi paistattaa päivää.
Pikku Suwena Andersskär saaren kalliolla
Andersskärin rantanäkymä
Illasta jatkoimme matkaa uuteen satamaan. Taalintehtaan venesatamassa vietimme aikaa vuorokauden. Helle teki meistä sen verran veteliä, että tutustuminen Taalintehtaan ruukinmuseoon jäi ensi kertaan. Bunkrattuamme Suwenan jatkui matkamme keskiviikko iltapäivästä kohti länttä.

Avainsanat: 

Högsåra, keisarin ja leivonnaisten saari 14.7.

  • Posted on: 18 July 2010
  • By: Eve

Saariston kuuluisinta kahvilaa meille on kehuttu monena kesänä. Mekin päätimme käydä tutustumassa kuuluisiin leivonnaisiin. Farmors Cafe sijaitsee noin 10 minuutin kävelymatkan päässä molemmista Högsåran satamista Kejsarhamnista ja kyläsatamasta.

Me kiinnityimme kylänsataman laituriin poijupaikalle. Kyläsatama sijaitsee saaren itäisellä puolella. Högsåran vierailumme pääkohteena oli Farmors Cafe, jonne lähdimme kävelemään heti satamaan saavuttuamme. Naapuriveneen kaveri kehui, että siellä saa leikata itse haluamansa kokoisen palan kakusta. Lähdimme katsomaan tätä kahvilan ihmettä.
Högsåran kyläsatama
Kahvilassa oli pienen sisäravintolan lisäksi laaja pihaterassi, jossa lomailijat nauttivat niin kahvilan herkkuja kuin myös ruokatarjontaa. Ulkokeittiössä valmistettiin maukkaita ruokia. Lapset juoksentelivat iloisena, kun vanhemmat rentoutuivat terassilla. Ostaessamme mansikkakakkua, tuumasi kassaneito, että jos pala on liian pieni, saa ottaa lisää uudesta kakusta. No saa arvata, oliko pala Andrusille liian pieni? Uudesta kakusta Andrus leikkasi pikkusen suuremman palan kuin kehtasi.
Farmors Cafe Högsårassa
Högsåran pohjoispuolella on toinen satama Kejsarhamn, joka on saanut nimensä keisari Aleksanteri III:n vierailujen perusteella. Keisari vieraili Högsårassa 14 kertaa, jolloin keisarin laivan ankkuripaikka oli tuo laguuni Högsåran pohjoispuolella. Laguuni jäi meille seuraavan kakkumatkan satamaksi, jonne ensi kerralla kiinnitymme. Pikavisiitin jälkeen käänsimme Suwenan keulan kohti Korppoon Verkania.

Avainsanat: 

Busterimiehet Verkanissa 14.7. - 18.7.

  • Posted on: 21 July 2010
  • By: Eve

Högsåralla oli alun perin tarkoitus viipyä yön yli. Satamassa swelliä oli kuitenkin koko ajan reilusti, sillä satama sijaitsee lähellä isompaa veneväylää ja jatkuvasti ohi ajoi veneitä liu'ussa aiheuttaen reilua keikutusta satamassa. Veneet velloivat ja köydet nykivät, joten me päätimme jatkaa matkaa vielä illan suussa kohti Verkania.

Kävimme Verkanilla jo viime kesänä ja pidimme siitä silloin kovasti. Siksipä halusimme nähdä Verkanin heinäkuussa vilinän aikaan, kun edellinen visiitti sattui kesäkuulle. Lähtiessämme Högsårasta soitimme Verkanin satamaan ja saimme kuulla, että satama oli jo siltä päivältä täynnä ja muutama vene oli jäänyt ankkuriinkin. Niinpä me etsimme rauhaisan ankkuripaikan yhdeksi yöksi.

Nauvon pohjoispuolelta löytyi Toras Vikenin lahti, joka merikartassa oli merkitty ankkuripaikaksi. Päästyämme perille, oli lahdella ankkurissa kymmenkunta venettä. Laskimme koukun ja vietimme siellä rauhaisan yön.

Torstaiaamusta lähdimme kohti Korppoon pääsaarella sijaitsevaa Verkanin vierasvenesatamaa. Tavoitteemme oli olla Verkanilla puolenpäivän aikoihin ja se kyllä kannatti. Vain noin tuntia myöhemmin oli satama jälleen täynnä. Viihdyimme Verkanilla sunnuntaihin saakka ja joka ilta pienimmätkin veneiden välit täyttyivät laituriin pyrkivistä veneistä. Köysiä siirreltiin ja veneitä tiivisteltiin ahkerasti, jotta jokainen kolo tulisi täytettyä. Siitä huolimatta joka ilta veneitä joutui jäämään sataman edustalle ankkuriin.
Köysihässäkkä Verkanissa
Verkan oli täynnä elämää. Veneilijöiden joukkoon mahtui niin lapsiperheitä kuin bileporukoitakin. Bilettäjät keskittyivät enemmän rannan tuntumaan, joten laitureilta löytyi rauhaa sitä kaipaaville.
Verkanin satama
Satamassa on ravintola Buffalo, joka on pullollaan veneilijöitä niin lounas- kuin päivällisaikaan. Buffalon ehdoton ykkösjuttu ovat 15 yrtillä maustetut ribsit. Niin nytkin lähes joka pöydässä nautittiin talon erikoisuudesta. Mekin testasimme mehevät kyljykset ja täytyy sanoa, että olihan ne suussa sulavia ja niitä oli riittävästi.
Eve ja Andrus Verkanin Buffalossa
Buffalon ribsit
Me ristimme Verkanin busterimiesten satamaksi. Toki nimitys ei ole Verkanin yksinoikeus, vaan samaa linjaa löytyy muualtakin Saaristomereltä. Tämä "kunniamaininta" tulee siitä, etteivät pienveneillä, erityisesti alumiiniveneillä, porhaltavat tyypit ota pätkääkään huomioon muita satamassa olevia veneitä. He tulevat satamaan täydessä liu'ussa ja pudottavat vauhtinsa omasta mielestään riittävästi. Vene on kuitenkin vielä puoliliu'ussa, jolloin se tekee isoimman mahdollisen peräaallon. Sama juttu toimii myös satamasta lähtiessä. Vene ei ole edes satamasta ulkona, kun "kaasujalkaa" kutkuttaa ja satamassa muut veneet tanssivat villisti useita minuutteja.

Satamien läheisyydessä ja väylillä on osoitettu liikennemerkillä nopeusrajoitus, jonka lisäksi useimmiten on myös peräaallon muodostamisen kieltomerkki. Tämä tarkoittaa, että ensin on vähimmäisnopeus kilometreinä tunnissa (ei solmuina), jonka lisäksi veneen pitää tiputtaa vauhtinsa alle oman runkonopeuden, jos miniminopeudella peräaaltoa syntyy. sitä nämä busterimiehet eivät näköjään osaa.

Merkit ovat kyllä erittäin asiallisissa paikoissa. Kunhan vain veneilijät huomaisivat tuon peräaallon kieltämisen ja katsoisivat olkansa yli muodostaako vene peräaaltoa. He omasta mielestään tiputtavat vauhtia riittävästi, mutta peräaalto saa rannassa veneet heilumaan tosissaan.

Vene alkaa muodostaa peräaaltoa, kun aluksen nopeus alkaa lähestyä runkonopeutta. Runkonopeuden lisäksi aallonmuodostukseen vaikuttaa pohjan muoto ja veneen leveys-pituussuhde. Jos haluaa nopeusmittarin mukaan aaltoa arvioida, runkonopeuden voi laskea seuraavilla kaavoilla.

runkonopeus solmuina = 1,34 * neliöjuuri vesilinjanpituudesta jalkoina

runkonopeus solmuina = 2,43 * neliöjuuri vesilinjanpituudesta metreinä

Esimerkiksi Suwenan peräaalto alkaa muodostua noin 6,5 solmussa ja sen runkonopeus 7,7 solmua. Kun nopeus kipuaa yli 8,5 solmun on peräaalto kasvanut niin isoksi, että vene alkaa nousta puoliliukuun.

Jos esimerkiksi veneen vesilinjan pituus on n. 5 metriä, peräaalto on jo olemassa 5,5 solmun vauhdissa. Siksipä on kaikista pahinta muka tiputtaa vähän nopeutta liu'usta ja noudattaa muka liikennemerkkiä.

Tässäpäs runkonopeuden laskuri helpottamaan veneilijän elämää:

Aluksen vesilinjan pituus metreinä:

Runkonopeus: solmua.

Busterimiehistä huolimatta Verkan oli kiva paikka ja muutaman päivän pysähdyksen jälkeen oli aika jatkaa matkaa. Tällä kertaa matkamme suuntautui kohti Houtskaria.

Avainsanat: 

Sivut