Suomen ympäri '10

Houtskarin Näsby 18.7. - 19.7.

  • Posted on: 31 July 2010
  • By: Eve

Houtskarin pääsaaren Näsbyn vierasvenesatama oli Suwenan seuraava kohde. Satamasta löysimme monta tuttua venettä aiemmista satamista. Sijaitseehan Näsby sopivasti Turunmaan- ja Ahvenanmaan saariston puolessa välissä Saaristomeren ulkolaidalla, joten moni suuntaa Houtskariin kesäisen venematkansa aikana.
Houtskarin Näsbyn satama
Auringonlasku Houtskarissa
Suojaisa Näsbyn satama on idyllinen saaristolaissatama. Sataman Grillikahvila Skagen palvelee venevieraitaan niin ruoka- kuin kahvilatuotteilla. Mekin testasimme Skagenin kana caesar salaatin ja siinä riitti vatsan täydeltä syötävää.

Lähdimme tutustumaan saareen kävellen. Jälleen pääsimme ihailemaan paikallisten huolella ja rakkaudella vaalittuja pihoja. Kauniita kukka-asetelmia oli aseteltu portinpieliin. Erilaisia koristeita ankkureista lähtien oli sommiteltu silmän iloksi. Jo viime kesänä huomioimme samanlaista pihanhoitoa Ahvenanmaan Jurmossa. Lienee ruotsalaisella kosketuksella jotain tekemistä näillä ruotsinkielisillä saarilla.

Vain parin sadan metrin päässä satamasta on Houtskarin kylän keskus, jossa on tarjolla kaikki peruspalvelut. Nähtävyyksiäkin Houtskarista löytyi. Kirkonmäellä lehvistön lomasta pilkotti vuonna 1703 rakennettu Pyhän Marian puinen ristikirkko ja sen vieressä oli 3-osainen kellotapuli.

Mielenkiintoinen tutustumiskohde oli Houtskarin kulttuuriyhdistyksen ylläpitämä saaristolaismuseoalue. Siellä oli jokaiselle jotain löydettävää useista eri museoaiheista: kotiseutumuseo, myllymuseo, vene- ja kalastusmuseo sekä moottorimuseo. Museoalueella saa kiehtovan kuvan saaristolaisten elämästä.

Lopuksi kiipesimme ylös kalliolle katsomaan tuulimyllyä ja yhtä Houtskarin useista juhannussalosta. Maistonki eli juhannussalko on Ruotsin, Ahvenanmaan sekä Lounais-Suomen suomenruotsalaisten väestön perinteinen tapa juhlistaa juhannusta. Korkean laivan mastoa muistuttavan tangon poikkipuut koristellaan lehdillä, kukilla ja köynnöksillä. Paikkakunnat kilpailevat leikkimielisesti siitä, kenellä on komein maistonki eli majstång.
Houtskarin tuulimylly ja juhannussalko
Houtskarin Näsbyssä viivyimme päivän ja jatkoimme matkaa Kustavin Parattulaan.

Avainsanat: 

Kustavin Parattula 19.7. - 21.7.

  • Posted on: 31 July 2010
  • By: Eve

Kustavissa suuntasimme Parattulan vierasvenesatamaan, joka oli pullollaan veneitä, kuten niin moni satama heinäkuussa. Olimme jo sen verran siirtyneet pohjoiseen Saaristomerellä, että esimerkiksi helsinkiläisveneiden määrä alkoi olla aika vähäistä, kun taas Suomen lounaisrannikon kaupungeista oli saapunut Parattulaan runsaasti veneitä.
Parattula
Parattulan satama tuntui heti saavuttuamme viihtyisältä. Laura Pederzens Studio ravintoloineen palveli veneilijöitä ystävällisesti. Satama oli suunniteltu toimivaksi, sillä pienen matkan päässä ravintolasta oli erilliset huoltotilat veneilijöille, kun taas grillipaikka oli laitureiden vastakkaisella reunalla, jonne iltaisin kokoontui venekuntia makkaran ja lätynpaistoon.

Meillä oli satamassa kalaonnea vai sittenkin epäonnea. Kalamies kiersi veneillä keräten tilauksia savusiioista, joita hän juuri oli aloittamassa savustamaan. Suurena kalanystävänä tietysti tilasimme savusiian. Kävimme katsomassa hänen savustushommaa ja kaikki näytti hyvältä. Lähdimme innolla käymään kylällä ja odotimme vesikielellä lämpöistä kalaa. Palattuamme tyrmistykseksemme kaveri oli liottanut savukalan suolavedessä. Sehän on monen tapa, mutta meidän kala oli tainnut unohtua uimaan suolaveteen, kun se oli sisältä aivan vetinen, lötkö ja ennen kaikkea mauton. Pettymys oli suuri ja harmitti kovasti. Toivottavasti joku neuvoisi häntä, miten kala oikeasti savustetaan ja saadaan herkullisen meheväksi.
Siian savustus alkamassa Parattulassa
Parin kilometrin kävelymatkan päässä Parattulan satamasta oli Kustavin Käsityökylä. Kylässä katseltavaa piisasi ainakin äideille ja lapsille. Keramiikkapajan lisäksi löysimme kynttiläpajan, sepänpajan, hopeapajan, tekstiilituvan ja kahvilan. Kylässä voi omaan tahtiin kierrellä pajoissa ja seurata käsityöläisten kädenjälkeä. Monenmoista kynttilänjalkaa niin kuin kaulakorua siellä taottiin asiakkaiden katsellessa. Pihalla käyskenteli villisikoja, kaneja ja lampaita lasten iloksi. Me tutustuimme kylään suhteellisen vauhdikkaasti, kun siinä vaiheessa odotimme kovasti sitä savusiikaamme. Niinpä ei ihme, että sitäkin enemmän harmitti se liotettu fisu, kun panimme käsityökylässä kalan vuoksi vauhtia kierrokseemme.

Parattulan satamaan oli löytänyt myös hollantilainen moottorivene tiensä. Meidän kesän ulkomaalaisten veneiden bongaussaaliiksi oli kertynyt Itämeren ympäristöstä useita venekuntia niin Ruotsista, Tanskasta, Saksasta, Puolasta, Eestistä kuin Venäjältä. Lisäksi bongasimme norjalaisveneen, hollantilaisia, pari brittiä, ranskalaisen ja jopa venekunnan USA:sta. Günthereitä näkyi ulkomaalaisista eniten. Venäläiset seilasivat enimmäkseen Suomenlahden itäisellä alueella, kun taas ruotsalaisten veneiden määrä kasvoi ymmärrettävästi saavuttuamme Suomen länsirannikolle.

Rentouduttuamme pari päivää Parattulassa matkamme jatkui Uuteenkaupunkiin.

Avainsanat: 

Uusikaupunki, munkit ja mustikat 21.7. - 25.7.

  • Posted on: 8 August 2010
  • By: Eve

Uusikaupunki jäi viime kesänä meille vain yöpymispaikaksi, joten nyt päätimme viipyä siellä pidempään. Kesälomamme alkoi pikkuhiljaa huipentua kohti loppua, joten Uudenkaupungin pysähdyksemme päätimme ottaa lueskelun, auringonpalvonnan ja rentoutumisen kannalta. Vietimme myös leppoisan päivän Ylöjärven vieraidemme kanssa Suwenalla.
Ylöjärven vieraat saapumassa Suwenalle
Suwenan miehistö vieraineen brunchilla
Saavuimme keskiviikkona sopivasti keskelle rantamarkkinoita, jolloin joenvarsi oli täynnä niin kauppiasta kuin asiakasta. Kike Elomaa viihdytti ihmisiä laulullaan. Markkinaihmisiä kuljeskeli pitkin rantoja ja venepaikat oli täytetty viimeistä myöten.

Vaikka tämä blogi meinaa mennä aivan herkutteluksi, niin on pakko kehua satamaravintolan uunituoreita munkkeja. Tyttäret paistavat niitä pitkin päivää lisää ja ne ovat kyllä parhaita munkkeja, joita olemme maistaneet pitkään aikaan. Maksaessamme satamamaksua kysyimme satamatytöiltä, mitä Uudessakaupungissa kannattaa nähdä ja kokea. Saimme välittömän iloisen kommentin, että ainakin kannattaa maistaa heidän munkkeja. Siinä reipas tytsy oli aivan oikeassa.
Pakkahuoneen vierasvenesatama
Pääsimme taas ikäväksemme todistamaan lokkien pitävän mustikoista. Suwenan kaiteet näyttävät kelpaavan aivan liian usein lokkien riu'uksi. Lokin ponnistaessa ilmaan tipahtaa jätökset suoraan veneen kannelle. Ongelma korostuu, kun tipujen vatsat ovat löysänä tuoreista mustikoista. Ei ole kovinkaan mieltä ylentävää puhdistella tummanliloja liukumiinoja. Ois lomalla muutakin tekemistä.

Täytyy sanoa, että kiinnostus kokeilla ultraäänellä toimivaa lokin häätäjää kasvoi tänä kesänä suorastaan tahtotilaksi. Onkos kellään tietoa, mikä olisi paras tapa häätää lokkeja veneeltä? Kalojen perkaus naapuriveneen kannelle on varmaan toimiva homma, mutta ei kovinkaan naapurirauhaa rakentava tapa ja me ollaan tosi kyllästyneitä jätösten siivoamiseen.

Uusikaupunki on rakentanut joenvarren viihtyisäksi kesänviettopaikaksi. Venepaikat sijaitsevat aivan kaupungin rannassa. Veneestä on vain pieni matka kävellä joen toiselle puolelle nauttimaan joenvarren maisemista ja rantamakasiiniravintoloista iloisine ihmisineen.

Uudenkaupungin nähtävyydet jätimme suosiolla ensi kertaan. Olemme ahkeroineet nähtävyyksien kanssa jo tämän kesän edestä ja pitää jättää jotain ensi kesäänkin. Sunnuntaina lähdimme jatkamaan jälleen matkaa.

Avainsanat: 

Pähkinäinen ja Varsalahti 25.7. - 28.7.

  • Posted on: 8 August 2010
  • By: Eve

Viime kesänä löysimme idyllisen lahdenpoukaman pyrkiessämme Pähkinäisen satamaan. Tällöin Pähkinäisen laiturit olivat täynnä veneitä, joten jatkoimme matkaa ja löysimme Varsalahden laguunin pohjukasta. Tällä kertaa Pähkinäisen laiturissa oli vapaana muutamia poijuja, siispä suuntasimme kohti satamaa.
Pähkinäisen venesatama
Sain sitten kesän ainoan känsän käteen kiinnittyessämme laituriin. Andrus ajoi flaikalta ja minä otin poijun takakaukalosta. Tuli kiirus siirtyä uimatasolle, kun huomasin, että köysi jää lyhyeksi kiinnitettäväksi takakaukalon knaappiin. No ei köydenpituus uimatasollakaan riittänyt. Voimani eivät riittäneet pidellä köyden päätä kiinnittääkseni sen uimatason knaappiin. Ei auttanut vaikka kuinka yritin huutaa Andrusille ylös, että köysi loppuu. Andrus ei kuullut minua ja lopulta köysi lumpsahti veteen. Köydestä jäi puuttumaan se viimeinen metri vai oliko sittenkin, että vene oli metrin lian lyhyt. Andrus peruutti Suwenan ja nosti venehaalla köyden merestä minulle. Irrotin köyden poijusta ja siirryimme toiselle poijulle, joka oli lähempänä laituria.

Pähkinäisessä satamamaksu maksetaan saaren keskellä sijaitsevaan kahvilaan. Samoin kahvilasta voi ostaa sataman suihkuihin poletteja, jotka antavat kuusi minuuttia vettä kerrallaan. Meillä onneksi on oma suihku Suwenassa, joten ei ollut huolta siitä, ehtiikö kuudessa minuutissa pestä shampoon hiuksista.

Olimme varautuneet mukavaan nuotioiltaan. Notskin sijasta Pähkinäisestä löysimme grillipaikan, jossa oli pari puulla toimivaa grilliä. Nuotiopaikan etuna on se, että siellä yleensä istuskellaan rauhassa ja tutustutaan toisiin veneilijöihin. Grillipaikalla porukat tekaisivat pikaisesti ruokansa ja siirtyivät eväineen omiin veneisiin.

Vietimme yhden yön Pähkinäisessä ja maanantaina halusimme käydä tsekkaamassa, oliko Varsalahti edelleen yhtä idyllinen kuin viime vuonna ja olihan se. Siirsimme Suwenan ankkuriin ja laitoimme skumpan jäähtymään. Lahdella seuranamme oli vain yksi purjevene, joten saimme Varsalahden lähes omaksemme. Pääsimme viettämään kunnon romantic get-away:n, sillä olihan meillä hääpäivämme. Laguunin rauhasta näyttivät nauttivan myös Pähkinäisen saaren lampaat, jotka innostuivat iltahämärissä pieneen määkinäkonserttoon. Lampaiden vuoksi Pähkinäisen saaressa oli koirien vapaana pidon kielto, jotta lampaat saavat vaeltaa vapaasti saarellaan.
Suwenan ankkurointi meneillään Varsalahdella
Suwena ankkurissa Varsalahdella
Varsalahdella laskimme jälleen jollan ja lähdimme Pikku Suwenalla tutkimaan laguunia ympäröiviä saaria. Pyörähdimme vielä kertaalleen myös Pähkinäisessä. Oli jännää huomata, kuinka eriltä saapuminen satamaan tuntui, kun olimme ensin käyneet siellä Suwenalla ja toinen matkamme taittui Pikku Suwenalla. Lahdelta oli vain viiden minuutin ajo jollalla Pähkinäisen satamaan.
Pähkinäisen kallioita
Kelluva septiasema Pähkinäisen pohjoispuolella
Andrus testaili Suzumari nopeuksia ajellessamme ympäriinsä jollalla. Meidän 2,2 metrin jolla ei vielä nouse liukuun pikkuruisella 2,5 hevosvoiman moottorilla. Moottori on kuitenkin riittävä, kun jollaa käytetään lyhyillä legeillä. Jollan huippunopeus on 9 kilometriä tunnissa eli 4,9 solmua. Jollan sopiva matkanopeus on kuitenkin noin 8 kilometriä eli 4,3 solmua. Moottorin bensatankki on vajaan litran vetoinen ja sillä voimme pärtsäillä noin 5,5 mailia.

Laguunia ympäröivien saarten rannat ovat vaihtelevia kalliorantoja. Siellä pääsee ihailemaan pystysuoria kallioseinämiä kuin myös loivempia kalliorantoja. Muutkin löysivät laguunin ja osa veneistä kiinnittyi suoraan keula kalliolle laskien peräankkurin. Varsalahden syvyys vaihtele 3 - 5 metriä. Sinne mahtuu ankkuriin helposti toista kymmentä venettä ja toinen mokoma vielä kalliorantaan kiinnittyen. Suojaisen Varsalahden vesi on myös puhdasta eikä sinilevästä ollut tietoakaan.

Vaikka Pähkinäisen satama oli ihan ok, me tykästyimme kovasti Varsalahden laguuniin ja siellä ankkurissa oloon. Meidän oli alun perin tarkoitus viettää vain hääpäivämme Varsalahdella. Kun viihdyimme siellä niin hyvin, päätimme jäädä vielä toiseksi päiväksi. Toki onhan upeita ankkuripaikkoja vaikka millä mitalla Turun-saaristossa. Niistä tuolla alueella ei todellakaan ole pulaa.

Avainsanat: 

Suwenan kesämatka Suomen ympäri päättyi Turkuun

  • Posted on: 8 August 2010
  • By: Eve

Suwenan kotisatama siirtyi täksi syksyksi ja tulevaksi talveksi Oulusta Turkuun. Suwena on myynnissä ja se on nähtävissä Turun Hirvisalon Pikisaaressa ASS:n venesatamassa.

Kesämatkamme Suomen ympäri Iisalmesta, Saimaan kanavan kautta, Suomenlahden rannikkoa pitkin Ouluun sai uuden käänteen heinäkuun lopussa, kun saimme Suwenalle loppu kaudeksi Turusta venepaikan.

Tarkoituksemme on seilata Suwenalla muutamina viikonloppuina Turun-saaristossa ja niistä legeistä kirjoittelemme jälleen juttuja tänne Suwenan veneblogiin.

Mikäli haluat tutustua Suwenaan tarkemmin, soita ja sovi tapaamisesta.
Andrus 040 538 5828 ja Eve 040 515 1222

Avainsanat: 

Röytän Elojuhlat 7.8.2010

  • Posted on: 21 August 2010
  • By: Eve

Suwena jäi odottamaan meitä Turkuun. Pikku Suwena matkasi kanssamme takaisin kotiin, sillä haluamme tehdä pieniä pyrähdyksiä ilta- tai viikonloppuajeluiden merkeissä kotiseudulla. Niinpä tämän vuoden elojuhlille suuntasimme Pikku Suwenalla.

Lauantai-iltapäivästä pakkasimme retkimuonan ja Pikku Suwenan autoon ja ajoimme Oulusta Ii:n Praavan satamaan. Pumppasimme reippaasti jollan jalkapumpulla täyteen. Ei muuta kuin perämoottori paikalleen ja kohti Röyttää. Matkaa Praavasta Röytän saarelle on noin 2,5 mailia, jonka jollamme taittoi noin 40 minuutissa.
Pikku Suwena saapuu Röytän elojuhlille
Tuntui kuin olisimme saapuneet vieraaseen satamaan, sillä näkyvyys jollasta lähes merenpinnasta on aivan toinen kuin Suwenassa. Usein Andrus on vielä ajanut Suwenaa Röyttään saapuessamme yläohjaamosta, joten sieltä näkee koko sataman vaivattomasti. Toisaalta tarvitsimme paljon pikkuruisemman tilan kiinnittyä. Löysimme jollalle sopivan paikan aivan laiturin alkupäästä, jossa emme vieneet saapuvilta veneiltä paikkaa. Elojuhlille saapuu vuosittain lähes 100 venettä, joten jokainen venepaikka tulee tehokkaasti käyttöön.
Pikku Suwena Jennyn kainalossa
Saavuimme sopivasti juuri venebingon keskelle. Bingoilijoita oli niin omissa veneissä kuin nuotiopaikan lähellä ja Tarja megafonin kera toimi bingotyttönä. Palkintoja oli runsaasti, joten niin yhden kuin useamman rivin bingoja pelailtiin. Meistä paras palkinto jaettiin kuitenkin illan mittaan siitä, kenellä oli vähiten osumia.
Tarja bingotyttönä
Bingoilijat silmä kovana
Joka kesä järjestettävät elojuhlat on Perämeren suurin venetapahtuma, jonka järjestelyistä vastaa kukin veneseura kerrallaan. Tänä vuonna vuorossa oli OTPS. He olivat jatkaneet edellisen vuoden hyväksi todettua buffettipaikkaa aivan rannassa, joten kenenkään ei tarvinnut lähteä keskelle metsää hyttysten syötiksi. Ohjelmaa oli pitkin päivää. Tekemistä riitti kaikille halukkaille. Saunojia piisasi niin seurojen mökeillä kuin muutamissa veneissä. Tänä vuonna vesikin oli niin lämmintä, että lapset saivat myös aikuisia seurakseen uiskentelemaan.
Saunojia riitti Oulun Merenkävijöiden majalla
Meillä aika kului kuin siivillä rupatellessamme tuttujen kanssa. Kesämatkojen kuulumisia vaihdettiin. Uskomattoman lämpimästä kesästä olimme kaikki päässeet nauttimaan.
Buffetista sai makoisia lättyjä
Nuotiolla paistui monenlaista evästä
Illan hämärtyessä lähes 100 venettä vietti Elojuhlaa Röytässä
Ilta alkoi hämärtyä, joten meidän oli aika alkaa suunnistautua kohti kotia. Tanssit olivat päässeet hyvään alkuun rantaladossa, kun irrotimme köydet ja suuntasimme keulan kohti Praavaa. Jännitysmomenttia nosti se, että ei ollut riittävän pimeää. Taskulampun valossa viittojen heijastimet eivät vielä näkyneet. Toisaalta oli niin hämärää, etteivät viitat näkyneet kuin aivan lähi etäisyydeltä. Lähdettyämme huomasimme, että pari muutakin venettä lähti ajamaan samaan suuntaan. Merimerkit näyttivät olevan heiltäkin hukassa, kun he niitä haeskelivat. Tullessa painoimme mieleen sopivia maamerkkejä, kuten yksinäisen talon linjassa etelä-merkin kanssa. Ajoimme talon valoja kohti etelä-merkkiä etsiskellen. Usko meinasi loppua, kun merkkiä ei vaan näkynyt. Yksi toisensa jälkeen muut veneet kääntyivät pohjoiseen ja luulimme olevamme eksyksissä. Kohta puoleen viitta kuitenkin tuli näkyviin pimeässä ja tiesimme olevamme juuri väylällä. Kai muut tunsivat Praavan edustan vedet ja osasivat oikaista.

Ilma oli tyyni, vaikka etelässä Oulun päällä ukkonen riehui. Peilityyni meri toi tietysti itikat iltalennolle. Niitä oli liikkeellä niin paljon, että neljän solmun vauhdissa niitä suorastaan napsahteli kasvoja vasten. Eksoottinen jollamatkamme sujui muuten leppoisasti. Praavassa vain tyhjensimme jollan ja käärimme sen rullalle odottamaan seuraavaa jollamatkaa.

Avainsanat: 

3000 merimailia 20.8. - 21.8.

  • Posted on: 21 August 2010
  • By: Eve

Viikonloppu Suwenalla houkutteli meitä kovasti, niinpä hyppäsimme Air Balticin suoralle lennolle Oulusta Turkuun. Kesämatkan suuri pakkausurakka oli aivan toinen siihen verrattuna, kun nyt vain yksi kassi olalla lähdimme matkaan.

Viikonloppumatkamme vei meidät Korpoström:iin. Tällä matkalla saavutimme meille tärkeän etapin, sillä Suwenan kölin alta on vettä virrannut 3000 merimailin verran. Koemme, että olemme saavuttaneet uskomattoman tuloksen kolmessa vuodessa maakravuista 3000 merimailin merenkävijöiksi.
Korpoströmin upouusi satamarakennus
Elokuussa Korpoströmin stamassa tilaa riittää
Korpoström:illä saimme lisätä ulkomaisten veneiden bongauslistaan Itävallan, sillä Keski- ja Etelä-Euroopan lomakuukausi on elokuu ja porukka Itävallasta oli eksynyt Saaristomerelle.

Avainsanat: 

Parainen 3.9. - 5.9.

  • Posted on: 12 September 2010
  • By: Eve

Takana oli usean päivän neuvottelukierros eri kaupungeissa ja viikko huipentui, kun saavuimme omalla autolla ASS:n satamaan. Pää oli täynnä työasioita, joita kumpikin pyörittelimme vielä koko automatkan Helsingistä Turkuun. Tuntui kuin maailma olisi keikahtanut, kun astuimme Suwenan kannelle. Ihan kuin joku olisi painanut nappulaa ja työasiat kaikkosivat mielestä.

Saavuimme satamaan sen verran myöhään ja ilmakin oli sateinen sekä tuulta oli vajaa 10 metriä, joten päätimme käydä "veneeksi" ja vain rentoutua loppu ilta. Kun kerrankin olimme omalla autolla Turussa, niin pyörähdimme aamusta Nautikulmassa ostamassa venetarvikkeita. Viikonloppubunkrauksen ehdimme tehdä jo perjantai-illalla, joten kaupunkireissun jälkeen olimme valmiita veneretkeen.

Kun vene on nyt odottamassa meitä Turussa, olemme päättäneet tutustua viikonloppumatkoilla lähialueen satamiin. Tämän viikonlopun kohteeksi valitsimme Paraisen.

ASS:llä olemme päässeet kiinnittämään Suwenaa eka kertaa paalukiinnitykseen. Toisaalta kun jätämme veneemme satamaan, emmekä itse pääse iltaisin sitä varmistelemaan, olemme kiinnittäneet veneen neljästä kulmasta sekä viritimme vielä uimatasolle springin estämään perän heijaamista. Kun Suwena on liukuva moottorivene, ei siinä ole syvää köliä. Olemme huomanneet, että tuuli saa perän heijaamaan sivuttain tuulenpuuskien rytmissä. Poikittainen takakannen springi on todella erinomainen tukilisä kiinnityksessä, kun se rikkoo resonanssin. Viritelmä toimii molempiin suuntiin, vaikka springi on vedetty vain yhdellä köydellä.

Niinpä lauantaina irrotimme kaikki viisi köyttä ja menoksi! Ilma oli mitä kuulain. Sade oli loppunut ja aurinko pilkisteli vähän väliä meitä ilostuttamassa. Airistolla oli edelleen kuhinaa, kun veneet suihkivat kuka minnekin.

Paraisille on Turusta kolme reittivaihtoehtoa: pohjoisin 1,3 m väylä, keskimmäinen 2,1 väylä sekä eteläisin laivaväylä. Me valitsimme keskimmäisen väylän.

Väylän varrella oli kaksi siltaa: Sattmarkin 14 metrin silta ja Paraisten edustan matala 1,7 metrin silta. Otimme tietoisen riskin lähtiessämme tuolle reitille, sillä kartassa ei lukenut, onko Paraisten silta aukeava. Netistä löysimme tiedon, että silta on nostosilta, mutta olikohan se sittenkään? Tärkeintä oli päästä merelle. Jos silta ei olekaan avautuva, niin varauduimme palaamaan takaisin Airistolle ja eteläisen laivaväylän kautta Paraisille.
Sattmarkin silta matkalla Paraisiin
Sattmarkin satama
Heti kun käännyimme Airistolta kohti Paraista, veneliikenne lähes loppui. Näimme muutaman vesihiihtäjän ja vain pari kalastajaa matkallamme Paraisiin.

Sattmarkin silta jäi taakse ja lähestyimme Paraisten nostosiltaa. Meidän edellä yksi vene oli juuri menossa sillasta läpi, joten helpotukseksemme nettitieto piti paikkaansa ja silta todellakin avautui. Ajoimme sillan kupeeseen ja nykäisimme narusta. Jouduimme odottamaan puolituntia ennen kuin silta avautui. Päättelimme sen avautuvan puolen tunnin välein tasatunneilla. Niinpä päätimme palatessamme tähtäävän sopivasti ennen aukeamisaikaa, jotta emme jää jälleen puolta tuntia odottamaan.
Paraisten nostosilta
Kiinnityimme Paraisten vierasvenesatamaan, jossa meidän lisäksi oli vain yksi purjevene. Satamamaksua maksaessamme kysäisimme, kuten tavaksemme on tullut. Mitä Paraisilla kannattaa tänään tehdä? Tyttö vastasi, että kaikenlaista voi tehdä, mutta parasta on rentoutua veneellä. Kyselimme kauppoja ja baareja jne. Siihen hän vastasi iloisesti, että kaikki tarvittava löytyy rantaboulevardin varrelta. Toki kävimme tutustumassa Paraisten rantaboulevardiin tällaisen suosittelun jälkeen. No kaikki perusjututhan siellä oli ja keskus oli rakennettu kivasti joen molemmin puolin: keskellä joki, sen molemmilla puolilla kadut ja vasta sitten rakennukset. Käytyämme jaloittelemassa noudatimme tytön neuvoa ja rentouduimme Suwenassa.
Suwena Paraisten satamassa
Suntti kanava Paraisilla
Sunnuntaina heräsimme täynnä intoa, sillä meillä oli veneilyyn liittyvä tapaaminen Turussa. Niinpä teimme rivakasti aamuaskareet ja lähdimme kohti nostosiltaa. Olimme sillalla ennen puolta kymmentä, mutta silta vaan ei auennut. No odotimme reilun puolituntia ja silta avautui. Sujahdimme läpi ja lähdimme paluumatkalle. Siltatepposen vuoksi myöhästyimme tietysti tärkeästä tapaamisestamme. Soitin matkalla ja ilmoitin asiasta. En kuitenkaan maininnut, mistä sillasta oli kyse. Saavuttuamme tapaamiseen, kysyttiin meiltä heti ensimmäisenä, että olitteko Paraisilla? Me hämmästyneinä vastasimme myöntävästi. Saimme kauhuksemme kuulla, että olisimme voineet jäädä nalkkiin pidemmäksikin aikaa. Paraisten silta on kuulemma temppuillut. Välillä se ei aukea lainkaan tai silta on jäänyt avoimeksi, joten siitä on ollut harmia niin autoille kuin veneillekin. Olimme onnekkaita, kun pääsimme sillasta läpi kumpaankin suuntaan ja vain vähäisellä odotuksella. Eipä ihme, että merikartassa tuo silta on sopivasti unohtunut merkitä avautuvaksi :-)

Avainsanat: 

Blogi uudistuu

  • Posted on: 18 September 2010
  • By: Eve

Olemme nyt pitäneet kolme ikimuistoista veneilykautta blogiamme. Olemme saaneet mukavasti myös lukijoita blogillemme. Tällä kaudella juttujamme on lukenut parhaimmillaan yli 600 erillistä kävijää kuukaudessa. Olemme saaneet mukavia palautteita niin sähköpostitse kuin jonkin verran blogikommentteina. Haluamme kiittää niin innokkaita lukijoitamme kuin myös palautteita ja kommentteja kirjoittaneita.

Eikä tässä vielä kaikki. Nyt haluamme kehittää itseämme ja nostaa blogimme uudelle tasolle. Alamme tehdä blogijuttuja kahdella kielellä: suomeksi ja englanniksi. Tavoitteenamme on löytää uusia veneilystä innostuneita ihmisiä, jotka seilaavat maailman seitsemää merta tai nojatuolimatkalaisina seuraavat ystävien ja tuttujen seilauksia. Toivomme myös, että vierasmaalaiset cruiserit löytävät blogimme, kun he etsivät tietoa Suomesta. Autamme mielellämme, sillä olemmehan kolunneet Suomen kaikki rannikot Suwenalla.

Blogin on siis aika hieman uudistua ja tulemme kirjoittamaan erikseen jutut suomen- ja englanninkieliselle puolelle. Ylävalikossa olevat sivut ylläpidämme molemmilla kielillä samansisältöisinä. Juttuja käännämme mahdollisuuksien mukaan molemmille kielille. Niissä voi kuitenkin olla eroavuuksia tai osittain aivan eri juttuja tilanteen mukaan. Pyrkimyksenämme on pitää kaikki lukijamme ajan tasalla kaikkialla maailmassa tekemisistämme ja Suwenan seikkailuista.

Avainsanat: 

Kirjasto ja kansainväliset viestiliput

  • Posted on: 19 September 2010
  • By: Eve

Lisäsimme valikkoon uuden kohdan: kirjasto. Kirjastoon keräämme erilaisia juttuja, artikkeleita ja julkaisuja, jotka liittyvät Suwenaan tai veneilyyn. Esimerkiksi veneen tarkistuslistaa on meiltä kysytty ja tulemme sen myös blogin kirjastoon aikanaan lisäämään kaikkien lukijoiden käyttöön.

Ensimmäisenä kirjastojulkaisuna Andrus on muotoillut viestilipuista tulostettavan pikaoppaan, josta löytyvät viestiliput selityksineen, tavausaakkoset sekä juhlaliputus järjestys Suomen ja Amerikan malliin.

Heitä vinkkejä aiheista, joita kirjastoon toivot ja käyhän vilkaisemassa kirjastoa. Voit myös tulostaa veneeseesi näppärän viestilippujen pikaoppaan sekä tutustua monikirjaimisiin viestilippukoodeihin.

Avainsanat: 

Sivut