Häkähälytys Les Sables d'Olonne ja La Rochelle 23.6. - 6.7.

  • Posted on: 18 July 2017
  • By: Eve

"Häkähälytys! Häkähälytys!" ei todellakaan ole sellainen hälytys, jonka haluat kuulla yöllä. Andrus oli katsomassa Netflixiä iPadilla ja minä kuuntelin parhaillaan äänikirjaa, kun hälytys yöllä laukesi. Häkä on hajuton kaasu ja hiljainen tappaja, joten avasimme nopeasti kaikki ikkunat ja luukut, ja aloimme tutkia, missä vika?

Mikään ei näyttänyt olevan tulessa, mutta akkulaturi latasi edelleen käyttöakkuja 30 ampeerilla. Aiemmin iltapäivällä Andrus oli kytkenyt maasähköjohdon, ja akkujen olisi pitänyt olla jo täyteen ladattuna. Hän sammutti nopeasti akkulaturin ja lähti seuraavaksi tutkimaan akkuja konetilaan. Akut olivat todella tulikuumat ja yksi akuista oli pullistunut ja ihan kuprulla. Onneksi se ei kuitenkaan ehtinyt räjähtää! Odotimme jonkin aikaa ja tuuletimme kaikki tilat. Sitten palasimme nukkumaan, kun muutakaan ei enää yöllä ollut tehtävissä.
Pullistunut AGM akku
Aamulla Andrus jatkoi akkujen ja laturin tutkimista. Akut olivat edelleenkin lämpimät, mutta eivät enää kuumat. Jännitteet näyttivät olevan kunnossa ja kokeilimme ladata akkuja. Latausvirta lähti 50 ampeerista ja laski myöhemmin 10 ampeeriin. Se on aivan liikaa ylläpitovaiheessa. Ongelma on siis varmaankin joko akuissa tai laturissa.

Vaihdoimme kaksi vuotta sitten Irlannissa meidän 4 x 225 Ah AGM akut ja kaksi vuotta on todellakin aivan liian lyhyt käyttöikä. Irlannissa vaihdetut akut olivat neljä vuotta vanhat ja myös tuokin aika on aivan liian lyhyt korkealaatuisille akuille.

Olemme pian lähdössä ylittämään Biskajanlahtea ja lähteminen avomerelle viallisen sähköjärjestelmän kanssa on ehdottomasti epäviisasta. Pohdittuamme kaikkia vaihtoehtojamme, päätimme jatkaa matkaa La Rochelleen. Biskajalle oli luvassa myrskyisää säätä ja La Rochelle olisi varmasti kiva paikka odottaa myräkän laantumista tai jos joudumme odottamaan varaosia. Toivoa sopii, että Suwenan sähköjärjestelmä on korjattu, kun keli paranee ja pääsemme jatkamaan etelään. Moottorissa on oma laturi ja varmistaakseen, ettei veneeseen syty tulipaloa, Andrus käytti laiturissa pari tuntia moottoria ennen kuin lähdimme kohti La Rochellea.

La Rochellen marinassa meille suositeltiin Pochon huoltofirmaa Suwenan sähköjärjestelmän korjaamiseksi. Täytyy kyllä todeta, että he olivat ammattitaitoisimmat venesähkömiehet, joita olemme koskaan tavanneet. He eivät ainoastaan löytäneet syyksi kaasuuntumiseen liittyvää lämpöreaktiota, joka tulee, kun AGM akkuja yliladataan liian isolla virralla kuumassa ympäristössä. He myös lisäksi tarkistivat kaapeloinnin ja soittivat Mastervoltin laturitukeen useita kertoja tutkiessaan laturin mystistä käyttäytymistä.

Vihdoinkin selvisi todellinen syy viime vuosien kaikkiin akkuongelmiin. Vika oli Nauticatin alkuperäisessä sähköasennuksessa. Meillä on kaksi Mastervoltin Mass 50A akkulaturia. Molemmilla latureilla on omat lämpötila-anturit, jotka pitäisi liimata akuston kuumimpaan paikkaan, esimerkiksi plus-navan viereen. Kuitenkin meidän molemmat lämpötila-anturit olivat viileässä paikassa, aivan pilssin pohjalla, öljyn ja veden peitossa. Jotenkin antureiden johdot olivat piilossa muiden laitteiden takana niin, että jopa Andrus oli hämmentyneen näköinen, kun asia selvisi. Hän on avannut jok’ikisen luukun ja läpän koloineen huoltojen yhteydessä, mutta hänkään ei ollut huomannut pilssissä, laitteiden takana, kahta irrallaan roikkuvaa anturia. Lisäkäänne tässä tarinassa on, ettei toinen antureista ollut edes kytketty laturiin. Laturinliitännät ovat metallisen ruuveilla kiinnitetyn kannen takana. Kun se avattiin, niin anturinjohto oli nippusiteellä kiinni kotelon seinässä ja täysin kytkemättä laturiin.

Lyhyesti sanottuna, kun virheellisen kaapeloinnin vuoksi laturin mielestä akut olivat viileät, niinpä se latasi akkuja täydellä virralla. Täällä oli myös melkoinen helleaalto ja tuulettoman sään vuoksi moottoroimme pitkiä matkoja. Moottorin sammuttamisen jälkeen konetilan lämpötila nousee ja meillä on tapana kytkeä maasähkökaapeli saman tien saavuttuamme satamaan. Näin ollen ylilatauksen mahdollisuus oli olemassa ja lopulta tapahtui edellä mainittu lämpöreaktio.

Onneksemme tulipalo ei syttynyt ja häkähälytin luultavasti pelasti henkemme. Koska nykyään veneet ovat täynnä kaikenlaisia laitteita, niin mielestämme häkähälyttimen tulisi olla pakollinen varuste.

Ammattilaisen vinkki! Häkä on ilmaa kevyempi, joten häkähälytin tulee asentaa veneen korkeimpaan sisäkattoon. Jos nukut hytinovi suljettuna, niin kannattaisi asentaa hälytin joka hyttiin.
Suwenan palo- ja häkähälytin

Haluamme täydestä sydämestä kiittää Pochonin ammattitaitoista tiimiä La Rochellessa. Voimme lämpimästi suositella heidän palveluja kaikille, jotka tarvitsevat sähkö- tai elektroniikka-asennuksia veneeseensä.

Avainsanat: 

Les Sables d'Olonne 23.6. - 25.6.

  • Posted on: 16 July 2017
  • By: Eve

Yeun saarelta oli mukava 29 mailin matka Les Sables d'Olonneen. Täällä on kaksi huvivenesatamaa sekä kalastus- ja kaupallinen satama. Ajettuamme noin puoli mailia sisäänajokanavaa ylös jäi ensimmäinen pienempi huvivenesatama kuten myös kalastus- ja kaupallinen satamat oikealle haarautuvan kanavan varteen. Nettikeskusteluissa kerrottiin, että aamuvarhain merelle suuntaavat kalastusalukset tekevät melkoista swelliä keikuttaen vielä nukkuvia purjehtijoita. Tämän huvivenesataman viehätys on kuitenkin se, että se on aivan Sables d'Olonnen kuuluisan promenadin vieressä.
Les Sables d'Olonnen sisäänajo Ranskassa
Pienempi huvivenesatama Les Sables d'Olonnessa Ranskassa
Me jatkoimme vielä himpun peremmälle, josta löytyy suuri Port Olonan huvivenesatama. Port Olonassa oli vierasveneilijöiden asiat hoidettu esimerkillisesti. He pyysivät jokaista vierasvenettä pysähtymään odotuslaituriin ja satamatoimistossa sisään kirjautuessa sai suoraan laituripaikan. Onhan kyseessä 1500 veneen satama. Näin heillä oli koko ajan tiedossa, missä jokainen vene on?
Port Olonan odotuslaituri Les Sables d'Olonnessa Ranskassa
Juuri kun saimme köydet kiinni odotuslaiturilla, saimme iloiset tervetulotoivotukset, sillä Caroline ja John olivat ehtineet perille meidän edellä S/Y Ceilidhillään.

Saimme laituripaikan H-laiturista, aika perältä satamaa, läheltä Vendée Globen vakkarilaituria. Lauantain ehdottomaan ohjelmaan kuului ilman muuta käydä tepastelemassa Vendéen laiturilla, josta joka neljäs vuosi starttaa arvostettu, maailman vaativimpana purjehduskilpailuna pidetty Vendée Globe non-stop maailman ympäri yksinpurjehduskilpailu, joka purjehditaan erittäin nopeilla IMOCA 60 -yksirunkoveneillä.
Suwena Port Olonassa Les Sables d'Olonnessa Ranskassa
Tuntui huikealta kävellä Vendée Globen laiturilla ja fiilistellä, millainen kuhina täällä kävi viime marraskuussa, kun rohkeat purjehtijat valmistautuivat lähes kolmen kuukauden yhtäjaksoiseen yksinpurjehdukseen. Kisan aikanahan he eivät saa vastaanottaa ulkopuolista apua. Heidän on selvittävä kaikissa olosuhteissa yksin niin veneen ja teknisten laitteiden korjaamisesta kuin mastoon kiipeämistä vaativista rikikorjauksista. Tähän kun lisätään haastavat ja vaihtelevat sääolosuhteet päiväntasaajan paahtavista helteistä Eteläisen valtameren lumimyrskyihin. Entä vähällä unella jaksaminen ja henkisen kantin säilyttäminen? Ei voi muuta kuin arvostuksesta mykkänä nostaa heille hattua!
Andrus Vendée Globe kisalaiturilla Les Sables d'Olonnessa Ranskassa
Vendée Globe kisalaituri oli melko mellevä. Kolme leveää normaalilaituria oli kiinnitetty yhdeksi jumboleveäksi laituriksi. Puolessa välissä laituria oli vielä valtava levennys, suorastaan aukio, jolla varmaankin on järjestäjien ja sponsoreiden telttoja tai näin me ainakin arvelimme.

Huomasi kyllä, että olimme saapuneet Ranskan veneteollisuuden sydämeen. Les Sables d'Olonnen ja La Rochellen ympäristöstä löytyy lähes kaikki ranskalaiset veneveistämöt. Port Olonassa oli yksi pitkä laituri täynnä Lagoon katamaraaneja ja satamassa oli omat hallit Privilège Yachts ja Feeling veneveistämöillä.
Lagoon laituri Les Sables d'Olonnessa Ranskassa
Jos jotain korjauksia on tarve tehdä omalle veneelle, niin tältä alueelta apu löytyy läheltä. Myös vierasveneilijälle iloksi täältä löytyy jopa kolme venetarvikeliikettä. Mekin saimme vihdoinkin hankittua näppärän ankkuripoijun. Olemme jo vähän jännänneet, milloin se kuuluisa 'Voi …'”tapahtuu, kun ankkuripoiju on meiltä puuttunut. Merenpohjassahan ei tarvitse olla kuin vanhaa osterinkasvatusalustaa, kettinkiä tai vaikkapa korallia tai iso kivi, johon ankkurikoukku on kaivautunut tukevasti kiinni. Aina silloin tällöin satamakirjassa on suositeltu ankkuripoijun käyttöä, kun tiedetään, että pohjassa saattaa olla kaikenlaista romua. Jos ankkurikoukku on jäänyt kiinni jonkin taakse, niin se ei irtoa omaa ankkurikettinkiä kelaamalla. Ankkuripoiju kiinnitetään köydellä ankkurin varren sisäpäähän, jolloin pystyy vetämään ankkurilta ikään kuin niskan nurin ja koukku vapautuu.
Eve Suwenan upouuden ankkuripoijun kanssa
Port Olonan itäreunalla on rivissä muutamia ravintoloita, mutta pääravintola-alue on Sables d'Olonnen tunnetun promenadin varrella eli pienemmän huvivenesataman vierellä. Näppärä sähkölautta kuljettaa ihmisiä kanavan reunalta toiselle, suoraan promenadin alkuun. Menomatkalla piti oikein höristää korvia lautankeulassa, että millä ihmeellä tämä liikkuu? Palatessa me uteliaat menimme tietysti lautanperään ja olihan se tosi hiljainen mööpeli. Lauttoja oli kaksi: toinen oli latauksessa Port Olonassa ja toinen kuljetti ihmisiä joka kymmenesminuutti kanavan reunalta toiselle.
Les Sables d'Olonne Ranskassa
Les Sables d'Olonnen promenadi Ranskassa

Avainsanat: 

Île d'Yeu 19.6. - 23.6.

  • Posted on: 11 July 2017
  • By: Eve

Kun syksyllä 2013 purjehdimme Etelä-Englantiin ja aloitimme Brittein saarten ympäri purjehduksemme, liityimme erittäin aktiiviseen englantilaiseen matkapurjehtijoiden veneseuraan, Cruising Association. Seuralla on ympäri maapalloa omia jaostoja. Liityimme aluksi Pohjanmeren jaokseen, jossa tutustuimme Itä-Englannin veneilijöihin.

Nyt purjehtiessamme Biskajanlahdella, CA:n Biskajanlahden jaosto järjesti kaksi rallyä tänä kesänä, joista toinen sattui oikein mukavasti reitillemme. Yeu saaren rallyyn osallistui 14 venettä, joista muut olivat brittejä ja me Suomesta. Rally kesti kolme päivää ja meillä oli iltaisin yhteistä ohjelmaa ja päivisin jokainen tutustui saareen omaan tahtiin.

Saapuessamme maanantai-illalla Yeun saarelle Port-Joinvillen satamaan, oli satama jo ihan täynnä ja useita lauttojakin oli jo muodostunut. Lämpimät hellepäivät olivat saaneet veneet sankoin joukoin liikenteeseen. Täällä on enemmän tapa kuin poikkeus, että useidenkin veneiden lauttoja muodostetaan, kun satama täyttyy. Hammerheadin päässä oli kaksi venettä peräkkäin ja olimme menossa sisemmän veneen kylkeen, kun veneen herra ilmehti hyvin voimakkaasti, että ei halua ketään kylkeensä. Menimme sitten viereisen veneen kylkeen, jossa oli oikein ystävällinen miehistö. Veneitä saapui koko ajan lisää ja herra Äkäinen esti muidenkin veneiden kylkikiinnittymisen. Kun myöhemmin herra Äkäinen palasi takaisin veneelleen, oli hänen veneensä kyljessä mellevä venelautta.
Port-Joinville, Île d'Yeu
Vietimme rauhaisan yön oman lauttamme keskimmäisenä veneenä, sillä myös me saimme yhden veneen meidän kylkeen. Aamulla satamasta lähti suuri vaellus merelle, joten kaikki lautat purkautuivat ja mekin saimme oman aisapaikan. Itseasiassa sama tanssikuvio toistui joka ilta ja aamu täyttyvän sataman osalta.

Kun tiistaiaamulla Suwena oli hyvin kiinni omassa aisapaikassaan, pääsimme innolla odottamaan illalla alkavaa CA:n rallyä. Tuntui mukavalta, kun tapahtuman koordinaattori Judith S/Y Wizard of Paget veneeltä, kävi toivottamassa meidät tervetulleeksi mukaan tapahtumaan. Samalla hän vielä varmisteli yhteistä ohjelmaa.

Aikamoiset ruokakestit tästä rallystä sukeutuikin, sillä ensimmäisenä iltana meillä oli laituribileet, (BYO, bring your own), jossa rupattelun ohessa saimme maistella kaikenlaista pikku purtavaa yhteisestä pöydästä.
Cruising Associationin laituribileet Yeun saarella Ranskassa
Jokainen oli jo purjehtinut näillä vesillä, joten kokemuksia ja satamavinkkejä vaihdettiin innokkaasti. Eniten puhutti kuitenkin Arcachonin sisäänajo, jossa mainingin aiheuttamat murtuvat aallot voivat aiheuttaa vaaratilanteita. Yhteinen mielipide oli, että Arcachoniin pitää ajaa sisälle ehdottomasti yläveden aikana ja mainingin ollessa alle metrin. Sisäänajoväylä liikkuu talvimyrskyjen vaikutuksesta, joten väylämerkkejä pitää siirtää vuosittain. Näin ollen kartta ei pidä paikkaansa. Ennen sisäänajoa on suositeltavaa soittaa joko VHF:llä kanavalla 16 tai puhelimella +33 5 56 60 60 03 Sémaphore du Cap Ferret asemalle ja tarkistaa sen hetkiset olosuhteet Arcachonin suulla. Vaihtoehtoisesti voi toki peesata Arcachoniin palaavaa kalastusalusta, joka tuntee paikalliset vedet.

Laituribileistä kehkeytyi niin menestys, että pian ilmassa lensikin ehdotus, että järkätään keskiviikkoillaksi uudet laiturinyyttärit päivällisen merkeissä eli pot luck, jonne kukin tuo yhden ruokalajin jaettavaksi. Keskiviikko oli todella hellepäivä ja uskomattoman hyviä herkkuruokia laiturinyyttäreihin oli porukka jaksanut kuumassa pentterissä kokata. Nam.

Hauska ilta edelleen jatkui, kun porukalla lähdimme Joinvillen keskustaan, jossa oli meneillään kesätapahtuma. Lapset tanssivat, ihmiset juhlivat, bändi soitti vanhoja merimieslauluja ja tulitaiteilijat viihdyttivät yleisöä. Meillä oli hauskaa, vaikka emme tienneetkään, mihin juhlaan olimme tupsahtaneet mukaan.
Port-Joinvillen kesätapahtuma Île d'Yeu saarella Ranskassa
Port-Joinvillen kesätapahtuma Île d'Yeu saarella Ranskassa
Torstai-iltana rally huipentui yhteispäivälliseen ravintola 09:ssä, jonne olimme Judithin avustuksella jo tehneet menu-varaukset etukäteen. Ruoka oli herkullista ja iloinen puheensorina raikasi, kun kokemusten ja matkasuunnitelmien vaihtaminen jatkui. Joka illan rallytapahtumissa tutustuimme uusiin venekuntiin ja juttu kulki. Mukavien ihmisten ja hyvän ruoan parissa aika todella lensi.
Cruising Associationin Yeu Rally Ranskassa
Maailma on todella pieni. Tietämättämme olimme jo tavanneet yhden rallyveneistä Roscoffissa, kun S/Y Ceilidh talvehti Suwenan naapurina. Samoin Houatilla melkein tapasimme, kun olimme samaan aikaan samalla ankkurilahdella, mutta sen eri reunoilla. Nyt polkumme jälleen kohtasivat, kun tapasimme jälleen Carolinen ja Johnin S/Y Ceilidhiltä. Se on jännää, kuinka joskus uusia ystäviä löytäessä, tuntuu kuin olisimme jo vanhoja ystäviä.

Île d'Yeu saari sijaitsee noin 10 mailin päässä Länsi-Ranskan rannikolta. Se on kooltaan 8 x 4 kilometriä, joten me teimme sen, mitä monet muutkin eli lähdimme pyöräretkelle kiertämään saarta. Huomasi, että olimme siirtyneet Bretagnesta lähemmäs Välimeren vaikutusta Vendéen alueelle. Bretagnen harmaat jyrkemmät harjakatot vaihtuivat Yeun saaren loivempiin terrakottakattoihin. Pysähtelimme ihailemassa Yeun hiekkarantoja, joissa kukin oli hakeutunut mielipaikkaansa, joko paistattelemaan 30-asteisen auringon lämmössä tai lukemaan kirjaa puun siimeksessä. Molempia näiltä rannoilta löytyi.
Andrus Yeun saaren rantsulla Ranskassa
St-Sauveur kylä Île d'Yeu saarella Ranskassa
St-Sauveur kylä Île d'Yeu saarella Ranskassa
Port-Joinville Île d'Yeu saarella Ranskassa
Perjantaiaamulla hyvästejä vaihdettiin uusien ystävien kesken, kun suurin osa rallyn veneistä lähti jatkamaan matkaa. Tutustuimme todella moneen miellyttävään pariskuntaan ja toivottavasti vielä kohtaamme jossain satamassa.

Judith oli kyllä järjestänyt Yeu Rallyn erinomaisesti. Lämmin kiitos Judithille! Lähdimme Yeun saarelta kohti Les Sables d'Olonnea upeat rallymuistot mukanamme.

Avainsanat: 

Sivut