Maltan Rolex Middle Sea Race 2016

  • Posted on: 7 November 2016
  • By: Eve

Viime keväänä liityimme Royal Malta Yacht Clubin jäseniksi. Seuratoiminta näyttää olevan todella aktiivista vuoden ympäri, ja monenlaisia kisoja, regattoja ja sosiaalisia tapahtumia järjestetään säännöllisesti.

Seuran tunnetuin purjehduskilpailu on Rolex Middle Sea Race, joka järjestetään vuosittain lokakuun lopussa. Avomerikisassa purjehditaan 608 merimailia. Kisareitti lähtee Maltan Grand Harbour satamasta kohti Sisiliaa ja Messinan salmea. Reitti kiertää Sisilian, Pantellerian ja Lampedusan saarten ympäri palaten Maltalle.

Tänä vuonna vuorossa oli jo 37. Rolex Middle Sea Race avomeripurjehduskisa. Kisaan osallistui 112 venettä 25 eri maasta. Median huomion herättivät eniten kolme futurista trimaraania Maserati, Phaedo 3 ja Ciela Village. Toki veneitä oli kaikenlaisia sarjatuotanto racer-cruiser veneistä hiilikuituisiin one off –veneisiin.
Phaedo 3 trimaraani Maltalla Rolex Middle Sea Race kisassa
Meille kisa tuli omakohtaisesti tutuksi, kun ilmoittauduimme vapaaehtoisiksi toimitsijoiksi, ja tehtäväksemme saimme toimia maalilinjalla. Kisaorganisaatio olikin mellevän suuri, sillä pelkästään maalilinjalla oli yli 50 toimitsijaa, kukin ryhmä kahdesti kolmen tunnin vahtivuorossa pitkin kisaviikkoa.

Meidän kisahulina alkoi, kun saavuimme innokkaina ja hieman jännittyneinä ensimmäiseen maalilinjatiimin perehdytykseen jo pari viikkoa ennen kisaa. Kilpailupäällikkö Peter Dimech opasti meille yksityiskohtaisesti tehtävämme ja vastasi lukuisiin kysymyksiin. Peter selvensi edellisessä kisassa esiin tulleita tilanteita ja uudet tulokkaat, kuten me, varmensimme käytäntöjä. Parasta oli kuitenkin, kun tutustuimme toisiin toimitsijoihin, joista monet muutkin olivat ensikertalaisia.

Kisaa edeltävällä viikolla, toisessa briiffingissä saimme toimitsijoiden kisapaidat ja tehtävät vielä kerrattiin, ja näin olimme valmiina koitokseen.
Rolex Middle Sea Racen purjehuoltoteltta
Ennen lauantain starttia oli tietysti tuiki tärkeä häppeninki; miehistöjuhla. Miehistöbileet järjestettiin veneseuran klubitalolla ja noin tuhatkunta juhlijaa vietti pitkän illan 18-henkisen orkesterin viihdyttämänä. Näytti David Guettakin toimivan puhallinversiona, makeeta.
Rolex Middle Sea Race miehistöjuhla
Perjantaina päivää ennen kisaa kävi melkoinen hulina kisalaitureilla, kun joka veneessä tehtiin viime hetken valmisteluja. Veneistä kannettiin kaikki ylimääräinen, kuten sohvapatjat, kunkin veneen omaan säilytyskonttiin. Mastoissa kävi kuhina, kun rikejä viritettiin. Eräät rohkeat sukelsivat kölin alle tarkistamaan peräsintä ja potkuria. Näytti siltä, etteivät laitesukellusvälineet olleet tarpeen. He vain maskit naamalla haukkasivat keuhkot täyteen ilmaa ja räpylöillä potkaisivat vauhtia ja sukelsivat kölin alle. Työ edellytti useita ilmanhaukkauksia pinnalla ennen kuin työ tuli tehdyksi. He ansaitsivat meidän täyden kunnioituksen!
Veneet valmistautumassa Rolex Middle Sea kisaan
Veneet valmistautumassa Rolex Middle Sea kisaan
Kisa starttasi keveässä tuulessa aurinkoisena lauantaipäivänä 22.10.2016. Grand Harbourin satamasta. Me muiden veneseuranjäsenten ja kutsuvieraiden kanssa saimme seurata aitiopaikalta starttia Fort St. Angelon linnoituksen pihalta. Veneet lähtivät matkaan seitsemässä lähdössä nopeusjärjestyksessä. Viimeisellä kanuunanlaukauksella lähtivät monirunko-trimaraanit suorastaan lentäen matkaan.
Rolex Middle Sea Racen ensimmäinen lähtö
Rolex Middle Sea Race veneet valmistautumassa lähtöön
Trimaraani Maserati Rolex Middle Sea Race lähdössä
Ensimmäiset veneet saapuivat Sisilian kierrokseltaan maanantaina. Ensimmäisenä maalilinjan ylitti Maserati trimaraani, ajalla 49 tuntia 29 minuuttia. Koko kisan voitti kuitenkin tasoitusajalla Mascalzone Latino Vincitore, joka on mallia Cookson 50 vene ja sitä kipparoi Matteo Savelli.

Meidän ensimmäinen vahtivuoro oli torstaiaamuyöstä kello 00:00-03:00. Kävimme iltapäivällä päivännäöllä tutustumassa pelimestoihin ja valmistautumassa yövuoroomme, sillä meidän vuorollahan meri on pilkkopimeä.

Tehtävät vaikuttivat helpoilta. Meidän tehtävinä oli ottaa vastaan reittipisteilmoitukset VHF:llä viiden mailin ja viimeisen kääntöpisteen kohdalla. Maalitorvea ei tässä kisassa enää saanut töräytellä yöllä, niin VHF:n välityksellä teimme count down:n veneen ylittäessä maalilinjan ja tietysti tärkeimpänä kirjasimme kisa-ajat viralliseen lokikirjaan. 608 merimailia ja neljä purjehduspäivää takana luulisi hajauttavan veneet mukavasti. Andrusin ainoa huoli oli, mitä tapahtuu, jos kaksi venettä saapuu maaliin samaan aikaan? Se on erittäin epätodennäköistä ja niin olimme valmiina vahtiin.

Vahtivuoromme alkaessa oli vasta 36 venettä ylittänyt maalilinjan ja kisaa oli takana neljä päivää ja 12 tuntia. Aluksi saapui pari venettä sopivin välein ja homma sujui jouhevasti. Tehtävät alkoivat sujua ja ehdimme vielä ilmoittaa kisa-ajatkin kisatoimistoon.
Andrus, Jan ja Richard maalilinjan vahtivuorossa
Sitten jännitysmomentti kasvoi, kun pelätyn kahden sijasta kolme venettä oli saapumassa samaan aikaan. Tokihan kisaveneillä oli eksoottiset tummanharmaat hiilikuitupurjeet, joista purjenumero ei pimeässä erottunut kiikareillakaan. Muutamat miehistöt yrittivät kyllä olla avuksi valaisemalla purjetta taskulampulla. Purje kyllä erottui hyvin, mutta purjenumero ei edelleenkään. Tämä johtui varmaankin pimeänäöstä. Purjehtijat olivat tulossa pimeältä mereltä vasten kaupunginvaloja ja meillä oli juurikin päinvastainen valaistus. Heille purjenumero näkyi luultavasti hyvin. Meille taas näytti, että kolme harmaata varjoa liukui kohti maalilinjaa. Joka tapauksessa saimme selvitettyä tulojärjestyksen VHF:llä ja sitten oli aika vetää syvään henkeä.

Juuri kun olimme saaneet ilmoitettua kolmen edellisen veneen ajat kisatoimistoon, lähestyi seuraava rypäs veneitä; tällä kertaa neljä samaan aikaan. Haastetta lisäsi se, että kahdella veneistä oli lähes samanlaiset nimet ja sai olla tarkkana, jotta ne eivät sekoitu huonohkon VHF-äänenlaadun vuoksi. Tämän lisäksi ryppään kolmannelle veneelle meidän piti ilmoittaa valmistautumisesta katsastukseen heti sen ylitettyä maalilinjan.

Meillä oli tosi vauhdikas vahtivuoro ja aika ei todellakaan tullut pitkäksi, sillä 16 venettä saapui meidän kolmen tunnin vuorolla. Jokainen vene sai tuloksensa ja me olimme väsyneitä, mutta onnellisia vuoron päättyessä. Voin vakuuttaa, että ensi vuonna Andrus ei ole huolissaan kahdesta samaan aikaan saapuvasta veneestä :-)

Viimeinen vene saapui maaliin perjantai-iltapäivällä juuri ennen kuin sää huononi merkittävästi. Ennuste lupasi tuulen nousevan myrskylukemiin; yli 20 metriin meidän toisella vahtivuorolla. Mutta onneksi kaikki veneet olivat jo turvallisesti köydet kiinni satamassa ja me saimme nukkua kotona kuunnellen tuulen ulvontaa merellä.

Kisa huipentui lauantain 29.10. palkintojenjakoon. Oli huikeaa olla mukana maailmanluokan avomerikisassa sekä toimitsijana että mukana kisatunnelmassa. Rolex Middle Sea Race on yhtä korkeasti arvostettu avomeripurjehduskilpailu kuin Rolex Fastnet, Rolex Sidney - Hobart ja Newport - Bermuda.

Île de Bréhat 8.7. - 14.7.

  • Posted on: 10 October 2016
  • By: Eve

Vihdoinkin tuntui lämmin kesä saapuneen Bretagneen, kun saimme nauttia aamupalaa takakannella, eikä iho ollut kananlihalla. Edessä häämötti lupaava kesäviikonloppu Brehatin saarella, joka on idyllisin saari koko Pohjois-Bretagnessa.

Aamusta pyörähdimme bunkraamassa Suwenaan vielä tuoreet croisantit suoraan leipomosta ja jääkaappiin loput sapuskat, ja ei muuta kuin menox. Nostimme purjeet heti aallonmurtajan jälkeen ja pääsimme pitkästä aikaa nauttimaan purjehduksen ihanuudesta. Aurinko kilotti merenpinnalla ihanasti ja maininki soljui rauhaisasti. Fiilis oli upea, kun Suwena purjehti 5-6 solmun vauhtia ja me vietimme upean 14 mailin merimatkan takakannella auringosta ja merestä täysin rinnoin nauttien. St Malon lahdella suihki moottoriveneitä joka suuntaan ja lukuisat purjeveneet purjeet pullollaan suuntasivat kohti viikonlopun viettopaikkaansa. Me monien muiden tapaan purjehdimme kohti Île de Bréhatin saarta, joka oli yksi pääkohteistamme tänä kesänä.

Île de Bréhat sijaitsee noin mailin päässä mantereelta ja se on itseasiassa saaristo, jossa on kaksi pääsaarta ja niiden ympärillä lukuisia pieniä luotoja. Bréhatin eteläpuolella on poijualue la Chambre, joka pääasiallisesti kuivuu alaveden aikaan. La Chambren poijut näyttivät olevan paikallisten veneiden käytössä. Me ankkuroimme la Chambren alueen edustalle, joka on itseasiassa suurin köliveneille sopiva ankkurointipaikka Bréhatin edustalla, ja siitä on lyhyt jollamatka rantaan.
La Chambre ankkurialue Île de Bréhat saarella Bretagnessa
Olimmehan kuuluisalla roosan graniitin alueella, joten arvata saattaa, että myös merenpohja oli graniittia. Niin me kuin muutkin veneet jouduimme ankkuroimaan useaan kertaan ennen kuin koukku nappasi kunnolla kiinni. Meillä kolmas kerta toden sanoi. Kun on ankkuroimassa paikkaan, jossa ankkuri ei välttämättä heti nappaa kiinni, saa olla tarkkana, jotta omat laskelmat eivät heitä häränpyllyä. Ensiksi veden syvyys oli 5 metriä, jonka päälle pitää laskea tässä kohdassa 10 metrin vuorovesi. Meillä tähän vielä lisätään kaksi metriä matkaa vesilinjasta ankkuripelille ja vasta sen jälkeen aletaan laskemaan 3-5 -kertaista kettingin pituutta säästä riippuen. Siinä saa kapteeni silmä kovana valita sopivaa ankkurointipaikkaa, koska veneiden kääntöympyrät ovat isoja tällaisessa paikassa. Jos ankkuri ei kiinnity sinne, mihin suunnittelee, joutuu hakemaan uuden paikan, jotta naapurivene ei jää liian lähelle.
Île de Bréhat ankkurilahti Bretagnessa
Pitkin iltaa lahdelle saapui koko ajan lisää veneitä. Illan hämärtyessä saapui vielä yksi vene lisää ankkurilahdelle ja he ankkuroivat hyvin lähelle meitä. Andrus jo silloin tuumasi, että "ankkuroivatpa he tosi lähelle meitä". Aamuyöstä heräsimmekin melkoiseen kopsahdukseen, kun he törmäsivät Suwenan uimatasoon. Säikähdys kesken unien oli melkoinen, mutta niin se taisi olla naapuriveneessäkin. He nostivat välittömästi ankkurin ja siirtyivät kauemmas. Keskellä yötä, säkki pimeässä, juuri syvästä unesta heränneenä se ei todellakaan ole mikään herkku juttu, kun joutuu hakemaan uuden ankkuripaikan ja vielä näin kivisestä pohjasta. Meille näin kävi Tobermoryssa pari vuotta sitten ja vieläkin muistan tunteen, kun unen pöpperössä siirsimme venettä toiseen paikkaan.

Heti aamusta alkaen lauantai oli ihanan lämpöinen kesäpäivä. Suwenan hiljakseen pyörähdellessä ankkurissa me nautimme aamupalan ohella idyllisestä merimaisemasta lintujen visertäessä kutsuvasti saarella. Päiväsuunnitelmaan ei tarvinnut juurikaan haaskata aikaa, sillä sen verran innokkaasti kumpikin halusimme päästä tutkimaan tätä Bretagnen suosituinta kohdetta.
La Chambre jollalaituri Île de Bréhat saarella Bretagnessa
Eve Île de Bréhatin jollalaiturilla Bretagnessa
Saarella asuu pysyvästi reilu 400 asukasta, joita ranskalaiset kutsuvat nimellä bréhatins. Reilusta 800 saaren talosta jopa parisataa on loma-asuntoina kolmentuhannen kesälomalaisen käytössä, ja pelkästään turisteja saarella vierailee noin 300000 vuodessa. Kun saarella autot ovat kiellettyjä, lukuun ottamatta maatalous- ja huoltotöihin käytettävät traktorit, niin pyörät ovat sitäkin suositumpia. Teillä suihkikin pyöriä lähes jatkuvana nauhana, kun paikalliset ja myös turistit vuokrapyörillään polkivat mäkiä ylös ja alas. Kuitenkin enimmäkseen turistit käveleskelivät rauhassa auringon porottaessa päälakea.

Aamupäivän me kiertelimme ympäri eteläistä saarta. Saaren suosituin Guerzido ranta oli täynnä kesäpäivästä nauttivia lomalaisia. Saaren kasvillisuus on runsas, sillä Golf virran ansiosta saarella kasvaa välimerellisiä kasveja. Niinpä lukuisat palmut ja eukalyptus puut ja monet muut kasvit antavat Brehatin saarelle omaperäisen vehreän ilmeen.
Guerzido ranta Île de Bréhat saarella Bretagnessa
Île de Bréhatin eteläsaari Bretagnessa
Eteläsaaren keskellä sijaitsevan aukion ympärille keskittyy suurin osa saaren ravintoloista. Kun olimme nauttineet bretagnelaisen siiderin ja omenoiden kera valmistetuista suussa sulavista simpukoista, jatkoimme matkaa kohti pohjoissaarta.

Etelä- ja pohjoissaaria erottaa vain kapea salmi, jonka yli pääsee siltaa pitkin. Pohjoissaari on kooltaan pienempi, mutta luonnoltaan jylhempi ja kivisempi. Matka eteläsaaren jollarannasta pohjoissaaren pohjoisrannalla sijaitsevalle Paonin majakalle oli mukava neljän kilsan päiväkävely. Paon on rakennettu 1860 ja uudelleen rakennettu toisen maailmansodan jälkeen. Majakalta aukeaa huikeat näköalat niin merelle Englannin kanaaliin kuin alueen vaaleanpunaisena hehkuville kivirannoille.
Paon majakka Île de Bréhat saarella Bretagnessa
Eve Paon majakalla Île de Bréhat saarella Bretagnessa
Kiipeiltyämme louhikkoisella rannalla ja jyrkkiä majakan portaita ylös ja alas, oli mukavaa istahtaa majakan lähellä sijaitsevaan maatilakahvilaan nauttimaan vielä bretagnelaiset lättykahvit eli ranskalaisittain crêpes. Sitten olikin jo aika alkaa palailla kohti eteläsaarta.

Hämmästelimme suuresti, etteivät bréhatinsit halua ottaa suurempaa siivua turistien lompakoista, sillä ravintolat ja kahvilat sulkeutuvat enimmäkseen siinä kuuden seitsemän aikaan. Vain todella harva ravintoloista tarjoaa enää päivällistä, ja silloinkin pitää olla nopeana, että ehtii saada päivällisen ennen kuin ravintola on sulkemassa oviaan siinä ilta kahdeksan aikaan. Toki Ranskan suurin lomasesonki on elokuussa, mutta jo heinäkuu on vilkas turistikuukausi täällä.
Suwena ankkurissa Île de Bréhat saaren edustalla Bretagnessa
Sunnuntain retkikohteeksi olimme varanneet mielenkiintoisen 1600-luvulla rakennetun Birlot vesimyllyn, jossa kaksi kertaa vuorokaudessa aina kuuden tunnin ajan vuoroveden keskivaiheella voitiin jauhaa vehnää, ohraa ja tattaria jauhoksi. On siinä ollut mielenkiintoiset työajat myllärillä, kun kuun vetovoiman vaikutuksesta joka päivä vuorovesi on siirtynyt noin tunnilla eteenpäin. Birlot joutuu kuitenkin odottamaan meidän seuraavaa Bréhatin vierailua, sillä tuuli oli ennusteen mukaan taas keräämässä voimiaan puhaltaakseen neljä seuraavaa päivää.

Tuuli nousi heti sunnuntaiaamusta, joten päätimme lähteä kohti Roscoffia. Alkumatkan moottoroimme vastatuuleen, mutta Morlaix'n lahdella heitimme ylimääräisen mutkan noudatellen lahden pohjukkaa. Näin saimme vielä nostaa purjeet kesämatkamme viimeisellä legillä. Tätä merellistä tunnetta pitää säilöä koko fiiliksen edestä, jotta sitä riittää pitkän talven ajalle.

Roscoffissa meillä oli vielä kolme vireää päivää veneen talvikuntoon laittamista edessä. Tuntui todella hassulta, kun muut vasta suunnittelivat elokuun lomapurjehdustaan ja me jo asensimme suojaputkia köysiin niin knaappien kuin köysiohjaimien kohdalle, jotta köydet eivät hinkkautuisi poikki. Joustimet eivät yksistään riitä köysien suojaksi.

Kaikenlaista puuhaa riitti aamusta iltaan koko alkuviikoksi ennen kuin Ranskan itsenäisyyspäivän aamuna 14.7. sanoimme satamahenkilökunnalle näkemiin tältä kesältä ja jätimme turvallisin mielin Suwenan odottamaan tulevaa veneilykesää. Toki tarkoitus on pyörähtää Roscoffissa muutaman kerran pitkin talvea, varmistamassa, että Suwenalla on kaikki hyvin.

Tavoistamme poiketen Suwena talvehtii kaksi peräkkäistä talvea samassa satamassa. Roscoffiin on kuitenkin todella näppärää matkata TGV-junalla suoraan Pariisista. Lisäksi satamanpalvelut ovat toimineet todella hyvin. Ensi kesänä sitten on tarkoitus jatkaa matkaa kohti Espanjaa ja uusia seikkailija. Sitä ennen tulemme tekemään pläjäyksen kesävideoita, joita on jo iloksemme kyselty.

Saint Quay Portrieux 26.6. - 8.7.

  • Posted on: 2 October 2016
  • By: Eve

Onneksi kiiruhdimme lauantaiyöksi takaisin Ranskaan, sillä kovat länsituulet todella puhaltelivat merellä ja sääennusteen mukaan tulevat vielä puhaltamaan useita päiviä. Saimme omakohtaisesti kokea, kuinka ärsyttävää on, kun vastatuuli vain jatkuu ja jatkuu, kun meidän olisi pitänyt päästä jatkamaan matkaa länteen ehtiäksemme Roscoffiin viikonlopuksi. Meillä oli edessä reissu Suomeen ja joka aamu pohdimme, mihin voimme Suwenan matkan ajaksi jättää. Mieluiten olisimme toki halunneet ehtiä takaisin Roscoffiin omalle marinapaikalle, mutta tuuli vain jatkoi puhaltamistaan.
Saint Quay Portrieux'n kuivuva satama
Tällä vesialueella vallitsevat tuulet ovat lännestä. Vaikka kuinka länsituuli puhalsi pitkin Bretagnen rannikkoa, niin St Malon lahti kaartuu sen verran syvästi etelään, että rannikon läheisyydessä on aina kohtalaisen suojaista tällä tuulella. Veneitä seikkaili koko ajan Île-de-Bréhat kulmalta St Maloon saakka noin 50 mailin matkalla pitkin rannikkoa. Meitä lahdenpohjukka ei kuitenkaan auttanut, nimittäin heti Île-de-Bréhatin nurkalta Atlantin todelliset kasvot paljastuvat, eikä meitä oikein huvittanut lähteä puskemaan vastatuuleen ja kovaan maininkiin kohti Roscoffia.
Satamaheijari vastaanotti kaikki saapuvat veneet Saint Quay Portrieux'ssä
Lopulta päätimme, että viivymme rauhassa Saint Quay Portrieux'n satamassa ja keskitymme nauttimaan Ranskan rannikosta. Täällä laiturit olivatkin hyvät ja parin päivän jälkeen seurattuamme sataman toimintaa, totesimme, että voimme hyvillä mielin jättää Suwenan tänne muutamaksi päiväksi.
Perjantai-illan katubileet Saint Quay Portrieux'ssä
St Quay Portrieux'n satamassa on sekä huvivenesatama että laituri kalastusaluksille. Satama on hyvin suojattu aallonmurtajalla, ja avoinna 24h riippumatta vuoroveden korkeudesta. Täällä Pohjois-Bretagnen rannikolla tämä on harvinaista, kun vuoroveden vaihtelu on 8 - 10 m ja monet satamat ovat auki vain muutaman tunnin yläveden molemmin puolin. Veneen kiinnitysköysiin sai myös laittaa joustimet, sillä kalastusalukset aamun pikkutunneilla lähtivät satamasta sen verran liukkaasti, että niiden peräaalto heilutteli kaikkia veneitä melkoisesti.
Saint Quay Portrieux'n kalastuslaivue
Nyt kun meidän pysähdys venyi pidemmäksi, oli myös todellista hyötyä näistä kahdesta Ranskan kortista. Ensin saimme Porte Escales -kortilla pari ensimmäistä vuorokautta veloituksetta. Iloksemme Transeurope Marinas -kortilla säästimme vielä melkoisesti, kun etukortilla saimme useita vuorokausia erikoishintaan.

Meille myös selveni, miksi ranskalaiset satamat ovat täynnä pieniä moottoriveneitä, joissa on pikkuinen istuma- tai seisomakorkeuksinen kuljettajan koppero keskellä. Tässäkin satamassa tällaisia veneitä oli satoja ja ne lähtivät innokkaiden kalakavereiden kanssa lähialueelle kalastusretkille. Pohjois-Atlantin vesi on kylmä kesälläkin. Vaikka sisämaassa on hellelukemat, niin merellä on kylmä viima, joten jonkinlainen tuulensuoja on todella tarpeellinen pitämään kalastajan lämpimänä. Saint Quay Portrieux satamassa on tuhat venepaikkaa, joista noin 700 - 800 aisassa odotti juuri tällainen moottorivene kalastajaansa pyörähtämään merellä vuoden ympäri.
Saint Quay Portrieux'n kalamiestem moottoriveneet
Bretagne on kuuluisa kauniista rannikostaan, roosasta graniitistaan ja tietysti 2000 kilsaa pitkästä rantapolustaan. Tähän ei tietysti ole vielä huomioitu sisämaassa risteileviä kävelypolkuja. Poluilla on runsaasti patikoijia ja ystävällinen bon jour toivotettiin jokaiselle vastaantulijalle.
Saint Quay Portrieux'n rannikko Bretagnessa
Rantapolku Bretagnessa
Andrus Bretagnen rannalla
Yhtenä päivänä otimme tavoitteeksemme kävellä seuraavaan kaupunkiin Biniciin, jonne oli leppoisa kahdeksan kilsan matka. Polku kiemursi ylös ja alas kukkuloilla seuraten St Malon lahden rantaa. Binic on kaupunkina viihtyisämpi kuin Saint Quay Portrieux, sillä se on eläväisempi kävelykatuineen, vanhoine kaupunkeineen ja rantakahviloineen. Satama siellä on toki pienempi ja sulun takana. Muutama vieraspaikka sieltä kuitenkin löytyy ja pikaiselle päivän parin pysähdykselle se olisi oiva paikka.
Binic kaupunki Bretagnessa
Binicin satama Bretagnessa
Kävimme myös bussimatkalla seuraavassa isommassa kaupungissa. Saint Brieuc on vain 45 minuutin bussimatkan päässä. Toki matkamme tärkein tehtävä oli käydä lunastamassa lähimmältä juna-asemalta TGV-junaliput päästäksemme tulevalla viikolla Pariisiin. Kun junaliput lämmittivät laukunpohjalla, vietimme turisteina shoppailupäivän ostoskaduilla.

Suwena jäi odottamaan meitä St Quay Portrieux'n laituriin, kun maanantaina matkustimme ensin junalla Pariisiin ja sieltä lentäen Suomeen. Samalla lähti 10 päivää paikallaan seisonut matalapaine vihdoin liikenteeseen ja matkasi kanssamme Pohjolaan. Harvoin sitä pääsee samasta matalapaineesta nauttimaan kahdesti :-)

Kun kolmen päivän päästä palasimme Suwenalle, paistatteli Bretagne vihdoinkin ihanassa auringon lämmössä ja tuntui kuin olisimme palanneet uuteen kesäiseen satamaan.

Sark, Kanaalisaaret 24.6. - 25.6.

  • Posted on: 27 July 2016
  • By: Eve

Hermin retkipäivän jälkeen nostimme Shell Beach lahdella ankkurin ja lähdimme purjehtimaan kohti naapurisaarta. Kiersimme Sarkin pohjoisen puolelta. Ohittaessamme koillisrannalla olevaa La Grève de la Ville lahtea, oli jo koko lahden poijut valloitettu. Me suuntasimme kohti kaakkoisrannan Dixcart Bay lahtea. Kun koukku oli jälleen kaivautunut uuden kanaalisaaren lahden pohjaan, oli lokiin kertynyt 8 merimailia.

Matka olisi toki ollut puolta lyhempi, jos olisimme menneet länsirannan Havre Gosselin ankkurilahdelle. Meille kuitenkin suositeltiin kaakkoisrannan lahtia. Sen lisäksi, että länsituulilla toki ne ovat suojaisempia, on myös maihinnousu jollalla helpompaa, eikä tarvitse kiivetä Havre Gosselinin jyrkkää rinnettä 150 porrasta ylös.
Suwena ankkurissa Sarkin Dixcart Bay lahdella
Vaikka Dixcart Bayn piti olla suojainen lahti juuri näillä SW-NW tuulilla, niin jostain nurkan takaa vyöryi melkoisesti swelliä lahdelle. Vietimme levottoman yön Suwenan keikkuessa aalloilla. Heti aamusta muut neljä venettä nostivat ankkurinsa ja häipyivät taivaan rantaan. Vain me jäimme, sillä Sark odotti vielä meitä.
Suwena ankkurissa Sarkin Dixcart Bay lahdella
Pikku Suwena jäi odottamaan meitä Sarkin rantaan pienen puron muodostaman suihkulähteen viereen ja me suuntasimme saaren keskustaan. Polut Sarkilla olivat ihan erilaisia kuin Hermillä. Kapeat, kantoiset ja usein myös huonossa kunnossa olevat polut kulkivat metsäpohjan halki. Polku ylitti myös pari ojaakin kapean lankkusillan muodossa. Vasta 20 minuutin reippaan nousun jälkeen polku leveni hieman leveämmäksi mönkijällä ajettavaksi poluksi.
Pikku Suwena Dixcart Bay lahden rannalla Sarkin saarella
Metsäpolku Sarkin saarella
Ensimmäisenä suuntasimme kohti Sarkin kylää, jonka nimi on yksinkertaisen kauniisti the Village ja sen pääkatukin on ytimekkäästi the Avenue. Kylän keskustassa oli itseasiassa parikin katua, jonka varrella löytyy muutamia ravintoloita ja hotelleja. Sarkin parhaat päivät olivat selvästi takana, sillä monet rakennuksista repsottivat ja olivat tyhjillään. Onhan Sarkin väkilukukin vähentynyt, sillä Isolla Sarkilla asuu enää noin 450 ihmistä vuoden ympäri ja Pikku Sarkilla noin 40.
The Avenue katu Sarkin saarella
Me testasimme myös yhtä ravintoloista ja söimme Sarkin ravuilla täytetyt leivät. Siinä lounasta matustaessa sai Andrus ladattua uusimman sääennusteen. Harmillisesti matalapaine oli taas etuajassa tulossa ja tuulen pitäisi nousta aamuyöstä ja puhaltaa kovasti seuraavat päivät. Meillä oli edessä pikku reissu Suomeen ja meidän oli päästävä Ranskan rannalle ehtiäksemme Pariisin junaan, joten teimme lennosta pienen suunnitelmanmuutoksen. Vietämme vielä muutamia tunteja Sarkilla ja sitten lähdemme kohti Ranskaa.

Meille oli suositeltu Sarkin hevosajelua ja sellaista lähdimme nyt etsimään. Hevosen kyydissä ehdimme nähdä Sarkin saarta hieman enemmän kuin jalkapelillä. Pääsimme ihan omalle kiertoajelulle Lucy hevosen vetämänä ja hurmaavan herrasmiehen ohjastamana. Kierros kesti sopivat 1,5 tuntia.
Eve ja Lucy Sarkin saarella
Hevosajelulla Sarkilla
Hevosajelut ovat merkittävä osa Sarkin turismia ja tällä hetkellä heillä Sarkin katuja tallaa 11 hevosvaljakkoa esittelemässä saarta matkaajille. Kierroksella kuljettaja kertoi Sarkin historiaa ja esitteli eri talojen kohtaloita. Pyörähdimme Sarkin Pilcher Monumentin luona Havre Gosselin ankkurilahden yläpuolella. Tuulessa veneiden mastot heiluivat iloisesti lahdella ja maininkiakin oli mukavasti.
Havre Gosselin ankkurilahti Sarkin saarella
Lucy vei meidät myös La Coupée kannaksen luo, joka yhdistää Ison ja Pikku Sarkin toisiinsa. Kävimme jalkaisin pyörähtämässä Pikku Sarkilla. Mikäs siinä nykyään vaivaista kolme metriä leveää kaiteilla suojattua noin 90 metriä pitkää kannasta tepsutellessa, kun vielä 1800-luvulla se oli pelkkä alle metrin levyinen maasilta ilman kaiteita. Kummallakin puolella odottaa 80 metrin pudotus mereen. Tällöin moni ei uskaltanut sitä edes ylittää ja lasten piti kontata sillanyli, jottei tuuli nappaisi heitä mukaansa.
Pikku Sarkin La Coupée kannas
Pikku Sarkin La Coupée kannas
Sarkin saaren rannikko
Eve alavedellä Dixcart Bayn luolassa Sarkin saarella
Me riensimme aurinkoisen Sarkin kierroksen jälkeen veneelle. Nostimme ankkurin ja lähdimme myöhäisillan purjehdukselle kohti Saint Quay Portrieux'n satamaa. Reilun tunnin purjehduksen jälkeen siirryimme moottoripurjehtimaan. Virta pukkasi meitä kovasti kohti St Maloa ja tuuli oli sen verran lännestä, että päätimme jättää kryssimisen välistä ehtiäksemme aamuyöstä perille.

Matka taittui mukavasti ja aamu kahdelta saavuimme satamaan. Hämmästykseksemme vielä näin aamun pikkutunneillakin satamakaveri riensi meitä vastaan osoittamaan paikkaa. Vielä aamulla emme olisi arvanneet, että illalla menemme nukkumaan Ranskassa.

Sivut