Lähdimme 50 merimailin legillemme Kołobrzegistä Świnoujścien satamaan. Sääennuste lupaili 3 – 4 boforin lounaistuulta. Boforit pitivät aluksi paikkaansa, mutta tuulensuunta oli lännestä. Se sitten tarkoitti, että purjehtimisen sijaan lähdimme puskemaan moottorilla suoraan vastatuuleen ja vasta-aallokkoon. Kun tuuli vielä nousi yli
Tuntuipa upealta irrottaa köydet Bornholmissa ja kääntää Suwenan keula jälleen kohti uutta maata, Puolaa. Tanskan reissumme venähti kovien tuulien vuoksi viisi päivää pidemmäksi kuin olimme arvioineet, joten palo jatkaa matkaa oli todella kova. Tuuli oli 9 m/s lännestä ja se
Keskiviikkoaamuna jo poltteli kovasti jatkaa matkaa. Olimme jääneet matkasuunnitelmastamme nyt muutaman päivän jälkeen ja Bornholmin saari sekä Puolan ja Saksan paikat vielä odottavat edessä. Kovan tuulen jälkeen tuuli loppui kokonaan ja vettä tuli kuin aisaa koko päivän, kun matkasimme kohti
Maanantaiaamuna jätimme Kööpenhaminan taakse. Lähdimme ylittämään kapeaa Juutinraumaa ja pyrimme kohti Ruotsin etelärannikkoa ja siellä Gislövslägen satamaa. Kun viimeksi matkasimme junalla Kööpenhaminasta Malmön puolelle, hurautti juna Tanskan puolella neljä kilsaa ensin meren alla ja sitten kahdeksan kilsaa Juutinrauman siltaa pitkin
Venin saarelta oli vain 13 merimailia Kööpenhaminaan. Matkalla muuttui sekä maa että maisemat. Pieni idyllinen saari vaihtui suureen metropoliin ja jälleen myös Suwenan saalinkiin nousi puna-valkoinen kohteliaisuuslippu. Lähdimme aamusta liikenteeseen mahtuaksemme Langelinien veneseuran satamaan, josta on hyvä kävelymatka keskustaan ja
Ah, vihdoinkin lämpö oli jo 25 astetta heti aamusta. Siinä kahvia särpiessämme lämpöisessä sitloodassa oli mukava pohtia, mentäskö Veniin vai jatketaanko suoraan Köpikseen? Päivä oli niin kesäinen, että Ven houkutteli enemmän. Helsingöristä on vain kuuden merimailin matka Veniin. Veneitä seilasi
Anholtin saarelta lähdimme sunnuntaiaamuna kohti Helsingøriä. Juuri kun valmistelimme Suwenaa merelle, lähti meripelastusalus satamasta ulos valot sinisenä vilkkuen. Heti seuraavaksi kuuluikin VHF:ltä pan pan –viesti kaikille aluksille. Kateissa oli espanjalainen moottorivene, joka oli viimeksi nähty Anholtin eteläpuolella. Ihan kylmät väreet
Torstaiaamulla Saeby jäi taaksemme ja lähdimme kohti Kattegatin keskellä sijaitsevaa Anholtin saarta. Tuuli oli alkumatkasta aivan piikkivastaista, joten matkasimme moottorin voimin. Kun Laesön saaren eteläpuolella käänsimme kurssin suoraan kohti Anholtin saarta, nostimme Perkinsin avuksi sekä ison että genoan. Purjeet antoivat
Marstrandista matkan oli tarkoitus jatkua etelään keskellä Kattegattia sijaitsevalle Anholtin saarelle. Säätiedotus kuitenkin lupasi etelätuulta, ja suoraan vastaiseen koneilu ei meitä kiinnostanut. Niinpä päätimme tehdä pienen poikkeaman reitillemme. Suuntasimme Suwenan kohti Skagenia Tanskassa, jolloin pääsimme purjehtimaan sivutuulessa. Samalla matkasimme Kattegatin
Talvella on aina hauskaa suunnitella seuraavan kesän veneilyreittiä, jolloin satamakirjat, google, merikartat ja toisten veneilijöiden blogit ovat ahkerassa käytössä. Marstrand löytyi kuitenkin aivan eritavalla. Luin ruotsalaisen kirjailijan Ann Rosmanin pari dekkaria: majakkamestarin tytär ja noitavasara, jotka hän oli sijoittanut Marstrandiin.
