Itämeren ylitys, Vändburg - Klaipeda 27.6. - 29.6.

  • Posted on: 4 July 2011
  • By: Eve

Ukko Hoburg taisi olla kiireinen laivaston poikien kanssa, kun hän ei ehtinyt vierailemaan Suwenassa kiertäessämme Gotlannin eteläkärjen ympäri. Nousimme vielä 7 mailia ylös Gotlannin rantaa ja kiinnitimme Suwenan rauhaisaan, pieneen kyläsatamaan nimeltä Vändburg. Satamassa oli jo muutama vene ennen meitä. Vapaana oli vain autonrenkailla varustettuja laituripaikkoja, joten harmittelimme jo etukäteen, että Suwenan fentsut likaantuvat tiukkaakin tiukempaan mustaan jankkiin. Mehän jatkamme matkaa mahdollisesti heti jo aamulla, niinpä satamaan saavuttuamme kömmimme pian nukkumaan.
Eve blogittamassa, taustalla Lilla Karlsö
Gotlannin eteläkärki eli Hoburgin niemi
Kello oli herättämässä aamu viideltä, mutta päätimme kääntää vain kylkeä. Eihän meillä ole vielä kiire yli, kun säätiedotuskin lupaili parempaa keliä keskiviikolle. Tiistai oli aivan ihana hellepäivä, joka sujui uikkarit päällä puuhatessa. Aurinko kuivasi myös ennätysajassa pyykit kannella.
Suwena Vändburgissa
Meillä oli tarkoitus jo alun perin ottaa mukaan pari laudanpätkää, jotka voimme laittaa fendareiden ja autonrenkaiden väliin, kun tällainen autonrengaslaituri sattuu Suwenan kohdalle. Siinä alkuhässäkässä ne unohtuivat. Onneksi Vändburgin satamassa oli kaveri tekemässä uutta laudotusta satamarakennukseen, joten Andrus lähti hiomaan lautakauppoja. Pian meillä oli kaksi köysiurilla lovettua lautaa, jotka ripustimme fentsujen suojaksi.
Uudet Vändburgin laudat suojaamassa Suwenaa
Valmistelimme itsemme ja veneen seuraava päivän Itämeren ylitykselle. Teimme myös valmiit ruoka-annokset, jotta merellä ei tarvitse alkaa kokata, vaikka se Suwenassa toki täysin onnistuu.

Keskiviikkoaamuna nousimme yhtä matkaa auringon kanssa, sillä herätyskello soi jo kello 3 Ruotsin aikaa. Pikaiset aamupuurot vaan naamaan ja kahvitermos täyteen kahvia, niin olimme valmiita irrottamaan köydet. Loput aamutoimet ehtii vallanmainiosti tehdä merellä ja samalla saavutamme metri metriltä Klaipedaa.

Ylityspäiväksi sattui suhteellisen kevyttuulinen päivä. Tuuli oli sivuvastaista alle 6 m/s. Genaakkeria emme voineet käyttää, sillä se on myötätuulipurje. Pelkillä purjeilla olisimme matkanneet noin 4 - 5 solmun vauhtia. Me laskimme, että haluaisimme olla Klaipedassa joko myöhään illalla ennen täysin pimeää, niinpä päätimme kokeilla Suwenan moottoripurjehdus ominaisuuksia.

Nostimme heti lähdön jälkeen kaikki kolme purjetta moottorin lisäksi ja vauhtimme oli keskimäärin noin 7 solmua. Purjehdimme 102 mailia paapuurin halssilla, joka oli Suwenan pisin halssi tähän mennessä. Vasta ihan muutama maili ennen Klaipedaa tuuli tyyntyi niin, että jouduimme ajamaan moottorin voimin.

Tällä kertaa kumpikin saimme nukahdettua mukavat pienet tirsat päiväsaikaan ja muutenkin matka sujui kaiken kaikkiaan leppoisasti. Pahasta olostakaan ei ollut tietoa, vaikka keskellä Itämerta aaltoa muodostui jonkin verran. Purjeet ja moottori vievät Suwenaa hienosti eteenpäin ja vene pysyi hyvin vakaana myös aalloissa.

Visbyssä jututimme yhtä liettualaisveneen miehistöä Klaipedan lähestymistehtäviin liittyen. Lisäksi Andrus luki netistä Liettuan lähestymisohjeet. Netistä löytyneet ohjeet ovat ajalta ennen kuin Liettua on liittynyt Schengen sopimukseen, joten olimme hieman varuillamme, kuinka pitää toimia. Lisäksi Klaipeda on suuri kansainvälinen satama, jossa on vilkas laivaliikenne. Samoin myös Klaipedaan tulee laivoja Schengen sopimuksen ulkopuolisista maista.

Seurasimme VHF-liikennettä sekä kanavalla 16 että kanavalla 9. Saavuttuamme Liettuan vesialueelle oli meidän edessä Klaipedaan saapumassa useita kauppalaivoja. Voi hyvänen aika, kuinka yksi kapteeni hermostui, kun Klaipeda VTS suosi luotsipalveluilla jonossa seuraavaa laivaa ja ensimmäinen jäi kakkoseksi. Kuuntelimme ihmeissämme, että tuonko härdellin väliin me joudumme. Onneksi laivat saatiin kaikki sisään Klaipedaan ennen kuin meillä oli aika ilmoittautua.

Pari mailia ennen Klaipedaan sisäänajoa Andrus otti yhteyttä kanavalla 9 Klaipeda VTS:ään ja ilmoitti meidät saapuvaksi. Ilmoitus otettiin nasakasti vastaan ja pyydettiin siirtymään kanavalle 73 passitarkastusta (passport control) varten.

Meidän piti ilmoittaa aluksen nimi ja tavata se kansainvälisin aakkosin: Suwena (Sierra Uniform Whiskey Echo November Alfa). Lisäksi he kysyivät, minkä lipun alla vene seilaa? Montako matkustajaa veneessä on ja mitä kansalaisuuksia sekä myös minne olemme menossa? Lopuksi he toivottivat meille hyvää matkaa ja pyysivät ilmoittautumaan kanavalla 73, kun olemme poistumassa Liettuasta.

Myöhemmin paikallisten kanssa keskusteltuamme saimme tietää, että olisimme voineet ottaa yhteytä suoraan rajavartiostoon joko kanavalla 73 tai 16. Huvialuksella saapuessa tai lähtiessä Klaipedasta ei ole tarvetta ilmoittautua Liettua VTS:lle eli liikenneohjauskeskukselle.

Jo merellä kävin laskemassa Ruotsin vieraslipun, jonka tilalle Suwenan oikeaan saalinkiin nostimme Liettuan lipun. Se oli jo kolmas kohteliaisuuslippu Ahvenanmaan ja Ruotsin lippujen jälkeen tällä kaudella. Liettuan rajavartioston ohjeissa sanotaan selkeästi, että Liettuan kohteliaisuuslipun on oltava nostettuna, kun alus on Liettuan vesialueella.

Ajoimme parisen mailia ylös jokivartta ohi monien laivalaitureiden. Olimme matkalla kaupungin ainoaan Old City Marina vierasvenesatamaan. Jo Visbyssä liettualaisveneen Tineken kapteenilta kuulimme, että Klaipeda Sailing Center Smiltyne on remontissa, joten vaihtoehtoja on todella vain yksi.

Joella huvialusten on pysyteltävä laivaväylän merkkauspoijujen ulkopuolella joen eteläreunalla. Parin mailin jälkeen käännyimme vasemmalle ja ajoimme pitkin kapeaa Dane kanavaa, joka johtaa vierasvenesatamaan. Sataman laiturit sijaitsevat sisäaltaassa, jonne ajetaan erittäin kapean väylän läpi. Sataman suulla on myös teräksinen 1855 vuonna rakennettu kääntösilta, joka avataan veneille tasatunneittain aamu 7 ja ilta 11 välillä.

Meitä tuli satamaheijari kanavan varrelle vastaan, sillä satama oli tupaten täynnä ja meidän vene ei enää sinne mahtunut. Hän pyysi meidän kiinnittymään Dane kanavan varteen. Hieman aluksi hirvitti, mutta lisäsimme kylkeen fentsuja ja hämmästykseksemme satamaheijari toi meille kaksi isoa poijupalloa suojafendareiksi. Lopuksi hän laski tukevat tikkaat suoraan styyrpuurin puoleisen avatun sivuportin kohdalle ja toivotti meidät tervetulleeksi Klaipedaan.
Suwena Klaipedassa
Meidän 125 merimailin Itämeren ylityksemme oli onnellisesti ohi. Kirjauduttuamme sisään satamaan houkutteli meitä Suwenan peräkajuutta lupaillen syvää ja rauhaisaa unta jännittävän päivän päätteeksi.