Stralsund, Rügen 25.7. - 27.7.

  • Posted on: 23 August 2012
  • By: Eve

Heinäkuun viimeinen viikko oli ensimmäinen todellinen helleviikko. Olimme nautiskelleet kelistä ja kivasta Seedorfista, mutta kalenterista päivät vaan hupenivat, joten oli aika jatkaa matkaa.

Matkan jatkaminen oli mieluisaa, sillä purjehduskeli oli mitä ihanin. Lämmintä oli 27 astetta ja tuuli leyhytteli mukavasti Suwenan perästä, niinpä nostimme innokkaasti keulaluukusta genaakkerin kannelle ja eipä muuta kuin virittämään genaakkerisukkaa ja purjeen nostoon. Vene kulki mahtavasti ja genaakkeri leijui ylväänä Suwenan keulassa.
Eve solmii genaakkeri skuuttia
Ainoa maantieyhteys Rügenin saarelle kulkee Stralsundin kaupungin kohdalla, jossa Strelasundin salmen ylittävät kaksi vierekkäistä siltaa. Rügenin silta eli Rügenbrücke on uudempi 40 metriä korkea moottoritiesilta. Vanhempi Ziegelgraben on avattava silta ja se avattiin tänä heinäkuussa 8.20, 12.20, 17.20 ja vielä 21.30. Päivä oli niin ihana, että lähdimme aamulla rauhassa liikkeelle ja nautimme genaakkeripurjehduksesta, joten tähtäsimme alusta alkaen kello viiden avaukseen.

Genaakkeri veti todella hyvin koko Rügenin etelänpuoleisen merialueen halki. Kun aloimme lähestyä saaren länsipuolella olevaa Strelasundin salmea, pohdimmekin, että mahtaako vielä tuulikulma riittää genaakkeripurjehdukselle, kun käännymme salmeen. Käännöksen jälkeen tuulikulma oli 90 astetta. Genaakkerin trimmauksen jälkeen purje veti edelleen hyvin. Salmi on aika kapea, vain puoli merimailia kapeimmillaan. Samalla salmi noudattelee Rügenin mutkittelevaa rantaa pitkin kohti Stralsundia ja pohjoista. Meillä ei ollut minnekään kiire, sillä olimme lähestymässä siltaa pari tuntia etuajassa seuraavaan sillanavaukseen nähden. Purjehdimme rauhassa ja lopulta, kun tuulikulma muuttui epäsuotuisaksi genaakkerille, laskimme purjeen ja matkasimme englantilaisten tapaan sanoen under bare poles. Meidän oma vauhti oli puoli solmua veden suhteen ja virta lisäsi vauhtiamme vielä solmun, joten matkasimme eteenpäin keskellä kaunista luontoa puolentoista solmun vauhdilla pohjan suhteen.

Saksalaiset veneilijät olivat meille kertoneet, että Saksan vesialueella poliisit todella seuraavat, käyttävätkö veneilijät merkkikuvioita. Meitä nauratti, kun mietimme, että millaisen merkkikuvion meidän pitäisi nyt nostaa, kun Suwena matkasi salmessa ilman moottoria ja ilman purjeita. Yleensä tällaiseen tilanteeseen joudutaan myrskyssä, kun jopa myrskyfokka on liikaa. Me vaan matkasimme rauhassa keskellä kaunista kesäpäivää. Puolen solmun vauhti veden suhteen riitti, että Suwenan ohjattavuus vielä säilyi. Silta häämötti edessämme ja vielä pari tuntia oli aikaa seuraavaan sillan avaukseen. 2,5 mailia ennen siltaa oli houkutteleva poukama, jossa oli muitakin veneitä ankkurissa ja ranta täynnä auringonpalvojia. Niinpä me liityimme heidän joukkoon ja laskimme ankkurin ja nostimme tunnollisesti ankkuripallon ensimmäistä kertaa Suwenan saalinkiin.
Ankkuripallo eka kerran saalingissa Saksassa
Merivesi oli 21 astetta, joten pysähdys antoi sopivan hetken pulahtaa veteen ja uida Suwenan ympäri. Meidän ei tarvinnut pohtia kauan, kun päätimme, että avautuu se silta huomennakin. Päätimme nauttia ankkurissa olemisen ihanasta rauhasta ja vietimme aivan mielettömän rentouttavan loppu päivän ja yön Strelasund Mittlerer nimisessä paikassa. Auringon laskiessa kaikki muut veneet olivat jo nostaneet ankkurinsa ja vielä viimeisetkin rannalla viihtyvät uimarit lähtivät kotiin, joten koko poukama jäi täysin vain meille kahdelle – upeaa.

Torstaina tähtäsimme puolenpäivän sillanavaukseen. Melkoinen rypäs veneitä odotteli kanssamme sillanavausta. Olo oli kuin moottoritiellä, kun useampi vene rinnakkain, keulat melkein edessä olevan veneen perässä alittivat sillan vuorollaan. Sillan molemmin puolin oli runsaasti avautumista odottelevia veneitä. Me ja muutamat muut veneet ajoimme puolen mailin matkan Stralsundin kaupungin satamaan. Toiset alkoivat nostaa heti purjeita jatkaakseen matkaa ja hyörivät toistensa ympärillä kuin konsanaan purjehduskisan startissa. Stralsundin silta on ainoa kulkuväylä saaren länsipuolella, mikäli on matkalla Rügenin eteläpuolelle tai kohti länttä. Eipä siis ihme, että neljä kertaa päivässä sillan ympärillä kuhisee valtavasti veneitä.
Veneitä odottamassa Ziegelgraben sillan avausta
Suwena matkalla Stralsundiin
Stralsundissa on salmen molemmin puolin ainakin neljä satamaa. Me ja monet muutkin vierasveneet menevät yleensä Stralsundin kaupungin satamaan, joka osoittautui suureksi satamaksi. Laituripaikat olivat merkitty veneiden pituuksien mukaan metreissä. Huomasimme, että satamakapteeni todella huolehti, että paikkaan kiinnittyy vain kunkin paikan pituuden mukaisia veneitä. Meidän laiturista satamakapteeni siirrätti yhden veneen, joka oli kiinnittänyt veneensä liian pitkälle paikalle. Systeemi oli kyllä hyvin suunniteltu, sillä toisen veneen kylkeen on aina helpompi kiinnittyä, kun se on oman veneen kanssa samanpituinen.

Torstai-illan vietimme risteillen Stralsundin kaupungin kujilla. Sieltä löytyy pikku butiikkeja sekä pari tavarataloa, mikäli ostoksille tekee mieli. Samoin Hansa kaupungin keskeltä löytyy kaunis goottilainen kirkko, jos nähtävyydet kiinnostavat. Herkulliset tuoksut leijuivat lukuisista ravintoloista, joiden terassit olivat täynnä kesästä nauttivia iloisia ihmisiä. Satamassa oli myös hauskoja savustuslaivoja, joissa he aamuyöllä pyytämänsä kalat savustivat sekä möivät ohikulkijoille tuoretta, juuri savustettua kalaa.
Tuoretta savukalaa suoraan savustusveneestä Stralsundissa
Stralsund
Rügen tuntui kokonaisuudessaan todella kivalta purjehdusalueelta. Saaren vesialueet olisivat parhaimmillaan parin viikon purjehduskierrokselle tehden pieniä päivähyppyjä poukamasta toiseen. Sekä Strelasundin salmi että Rügenin eteläpuolella oleva merialue ovat suojassa eteläisen Itämeren aalloilta. Sen ovatkin oivaltaneet lukuisat charter-firmat, joista sai vuokrata veneen vaikkapa viikoksi kerrallaan.

Perjantaina lähdimme Stralsundista kohti Heiligenhafenin satamaa. Alku matkasta jatkoimme mutkittelua Strelasundin salmessa vielä noin kymmenen mailin verran ennen kuin käänsimme Suwenan keulan länteen Itämerelle. Rügenin läheisyydessä on useita lintujen suojelualueita ja yksi niistä oli myös meidän matkallamme heti salmesta merelle käännyttyämme. Suojelualueilla ei saa veneillä ja pääsimme todistamaan, että poliisit todella huolehtivat siitä. Perässämme oli pieni moottorivene täynnä nuoria, joka kääntyi suoraan lintujen suojelualueelle ja pyrki kohti rantaa. Merivartiosto n veneestä laskettiin välittömästi jolla ja se lähti täyttä vauhtia käännyttämään harhautuneen veneen takaisin. Onneksi Andrus oli tehnyt jo reittimme suojelualueen ulkopuolelle, joten saimme jatkaa matkaa ilman poliisisetien tarinointia.

Puolen päivän jälkeen tuuli nousi ja saimme vaihtaa Perkinsin hyrräyksen jälleen genaakkerin hiljaiseen seuraan ja matka kohti Heiligenhafenia sujui leppoisasti.