Volendam ja Edam 15.6.

  • Posted on: 24 June 2013
  • By: Eve

Hoornista oli vain pieni 10 mailin hyppy Volendamiin. Jälleen lyhyellä matkapyrähdyksellä saimme vesisateen niskaan, mutta sen jälkeen aurinko paistoi koko loppupäivän. Ajaessamme Volendamin satamaan tuli satamakapteeni jollalla vastaan näyttämään meille sopivaa kiinnittymispaikkaa. Saimme paikan aivan rantakadun puoleisesta laiturista, joten pääsimme keskelle vilkasta hulinaa.
Suwena Volendamin laiturissa
Suwena Volendamin laiturissa
Huomasimme, että satamakapteeni näytti käyttävän jollaa aktiivisesti, kun hän meni saapuvia veneitä vastaan. Hän muutoinkin piti satamasta hyvää huolta, sillä vain hetki saapumisemme jälkeen meillä oli kyljessä neljä venettä. Satamakapteeni kipusi lautan perimmäisiin veneisiin järjestelemään heille uusia paikkoja. Hän sanoi, ”ettei lautassa tällä kohtaan saa olla kuin enintään kolme venettä, jotta laituri pysyy ehjänä”. On hupaisaa seurata, miten ihmiset ovat ryhmäsieluja. Ensin ne kaikki neljä venettä pyörivät ympäri satamaa, kunnes yksi päätti tulla meidän kylkeen. Eipä aikaakaan, kun myös loput kolme venettä päättivät tulla samaan lauttaan, vaikka satamassa oli useita veneitä yksistään suoraan laiturin laidassa.

Meidän pääkohteemme oli pienen pieni Edam, mutta meidän syväyksellä emme pääse Edamiin saakka. Volendamista on vain parin kilometrin matka Edamiin, niinpä saimme kivan päiväkävelyn siinä sivussa.
Edamin keskustan venesatama
Volendamin ranta oli täynnä turisteja ja turistibussit ajelivat ristiin rastiin Volendamia. Kun saavuimme Edamiin, se oli heti paljon rauhallisempi, pieni kaupunki. Kapeat kadut ja tietysti kanavat mutkittelivat vanhojen talojen välissä. Tuntui kuin olisimme tipahtaneet Harry Potteriin, sillä yhtäkkiä olimme saapuneet Ollivandersin kaupan edustalle. Vain ne kaikki muut Viistokujan kaupat puuttuivat.
Ollivandersin kauppa ja pöllöposti Edamissa
Edamin kanavanäkymä
Halusimme nähdä Edamin juustomuseon, joka osoittautui todella flopiksi. Siellä oli vain hieman juustontekovälineitä ja paria juustoa myynnissä. Siinä kaikki.

Juuri ollessamme juustomuseon edustalla, kurvasi siihen ystävällinen hollantilaismies. Hän kysyi, ”tiedämmekö Edamin kelluvasta kellarista?” Itse asiassa kyllä ja se oli seuraava etsintäkohteemme. Hämmästykseksemme hän tarjoutui viemään meidät perille saakka ja toivotteli hyvät päivän jatkot museon edustalla. Uskomatonta, kuinka ystävällisiä hollantilaiset ovat.

Edamin kaupungintaloa vastapäätä sijaitsee Edamin vanhin tiilitalo, joka on rakennettu noin 1530 yksityiskäyttöön. Vasta 1895 se on muutettu museoksi, mutta se on säilytetty edelleen alkuperäisessä muodossaan. Esimerkiksi vain päkiänsyvyiset, todella pystysuorat portaat johtivat toiseen kerrokseen.

Mielenkiintoisinta oli ilman muuta kelluva kellari, johon pääsi laskeutumaan keittiöstä. Kansanperinne kertoo, että kelluvan kellarin olisi rakennuttanut merikapteeni, joka kaipasi takaisin merille. Todennäköisintä on kuulemma kuitenkin se, että vapaasti vuorovedessä kelluva tiiliarkku säilytti ruoat kylmänä. Astuessani kelluvaan kellariin, tunsi kuinka se keinahteli vapaasti vedessä. Vain vanhat oluttynnyrit maistiaisineen puuttuivat, jotta olisi päässyt kunnolla autenttiseen tunnelmaan.
Eve Edam museon kelluvassa kellarissa
Eve Edam museon kierreportaissa
Edam museon jyrkät portaat
Tehdessämme kesän matkareittiä Edam juuston historia sai meidät kiinnostumaan Edamista. Edam-juusto tuli maailmankuuluksi juustoksi 1300 - 1700-luvuilla, sillä sen säilyvyys oli pitkä ja näin ollen sitä oli helppo kuljettaa merillä. On hauskaa ajatella, kuinka joidenkin mielestä Edamin kuuluisuus maailmalla perustuu muka siihen, että aikoinaan laivat käyttivät ammuksen mallisia Edam-juustoja kanuunoissaan niiden kestävyyden ja pyöreän muodon vuoksi. Tarua tai totta, niin nyt olemme kävelleet hollantilaisten jalanjäljissä ja voimme jatkaa matkaa nykypäivän Hollannissa.
Juustokauppa Edamissa
Iltasella pääsimme maistelemaan tämän päivän olutta. Suwena oli kiinni aivan rantakadun lukuisten ravintoloiden edustalla. Elämää musiikkia ja ihmisten ilonpitoa raikui veneelle saakka, niinpä mekin liityimme joukkoon. Baarissa tarjoilijat kulkivat täysien oluttarjottimien kanssa. Olut oli laskettu pieniin kahden desin laseihin, joita janoiset ostivat aina tarjottimellisen kerrallaan koko seurueelle. Niinpä ihmisillä oli useita lasitorneja edessään ja meteli oli melkoista. Kun meidänkin jano oli sammutettu, oli hyvä palata Suwenalle valmistautumaan seuraavan aamun Amsterdamin matkaamme.

Avainsanat: 

Lisää uusi kommentti

Filtered HTML

  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Sallitut HTML-tagit: <a> <em> <strong> <cite> <blockquote> <code> <ul> <ol> <li> <dl> <dt> <dd>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.

Plain text

  • No HTML tags allowed.
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.