Jo useampi maili ennen St Peter Port kaupunkia alkoi purjeveneistä muodostua jono. Tarinat siitä, että satama on sesonkiaikana tupaten täynnä eivät olleet tuulesta temmattuja. Viimeinen puoli mailia meni kuin moottoritiellä – kaikki veneet peräkkäin jonossa. Sataman suulle muodostui vielä herrasmiesmäinen jono, jossa pikku hiljaa matkasimme eteenpäin (stop-go tyylillä) kuten moottoritieruuhkassa. Jokaiselle veneelle tuli nimittäin vastaan tullivirkailija, joka antoi tervetulopaketin sekä tullikaavakkeen täytettäväksi ja laiturin viereiseen postilaatikkoon pudotettavaksi. Samalla hän tiedusteli kunkin veneen paikkatoiveita ja osoitti joko laituri- tai odotuspaikan. St Peter Portissa voi valita, haluaako jäädä vuorovesialueelle laituriin vai siirtyä satama-altaaseen vuorovesikynnyksen sisäpuolelle.
Me halusimme mennä sisäaltaaseen, johon pääsee vain ylävedellä, kuten näytti moni muukin haluavan. Odotuslaiturissa veneet odottivat kynnyksen avautumista viisi venettä syvissä venelautoissa, yhteensä nelisenkymmentä venettä.
Satamaheijarit tekivät todella hyvää työtä. Heillä oli tarkasti tiedossa, mitkä veneistä pyrkivät sisäaltaaseen. Jo odotuslaituriin venelautat muodostettiin veneiden pituuden mukaan, joista vuorollaan kukin vene sai luvan ajaa sisälle kynnyksen avauduttua. Jokainen vene saatettiin jollalla yksi kerrallaan sisälle sille varatulle paikalle. Kaikki saivat juuri sopivan kokoisen paikan ja allas tuli järjestelmällisesti täytettyä. Hyvin tehty!
St Peter portin satamaa sanotaan yhdeksi viehättävimmistä satamista, niin on myös itse kaupunki. Guernseyn saari on tunnettu kansainvälisenä liikekeskuksena. Olikin viehättävää, miten näin kuumana ja kauniina kesäpäivänä kävelykadulla kulki niin liikemiehiä puvuissaan kuin rennoissa shortseissa kuljeskelevia lomalaisia sekaisin. Kaikki oli periaatteessa perinteisessä englantilaisessa järjestyksessä, jota mukavasti pehmensi siellä täällä kuuluva soljuva ranskan kieli.
Guernsey on yllättävän pieni saari, koko noin 12x10km. Me kiersimme saaren ympäri bussilla. Se on helppoa, sillä bussit no 91 kiertävät myötäpäivään ja no 92 vastapäivään. Kierros kestää noin 90 minuuttia ja maksaa yhden punnan. Guernseyn oma punta vastaa arvoltaan Englannin puntaa. Bussi olikin täpösen täynnä turisteja, jotka halusivat vain nähdä paikkoja, eikä monikaan heistä jäänyt matkalla pois.
Saarella on paljon patikointireittejä. Parasta olisikin mennä bussilla jonkin sopivan reitin alkuun ja tarpeeksi patikoituaan palata bussilla kotiin. Me jäimme pois Guernseyn luoteisrannikolla Vazon Bayssä, jossa on runsaasti matalia hiekkarantoja. Pysähdyimme syömään jätskit samalla, kun ihailimme surffareita vedessä. Useamman päivän länsituulet olivat tehneet mukavan mainingin ja surffikouluissa näytti olevan runsaasti innokkaita oppilaita.
Guernseyn itärannikon maisema on kaikkein näyttävintä. Korkeat rantakalliot yhdistettynä vehreään luontoon sekä upea merinäköala naapurisaarille, Hermiin ja Sarkiin. Aurinko paistoi mahtavasti, niinpä lähdimme testaamaan kävelypolkuja. Suuntasimme St Peter Portin satamasta etelään kohti Fermain lahtea ja siellä olevaa kahvilaa. Reitti oli mahtavaa ylä- ja alamäkeä, välillä täysin puiden alla melkein säkkipimeässä ja sitten putkahdimme komeiden villojen vierestä seuraavaan polunmutkaan ja auringonpaisteeseen. Kun lopulta laskeuduimme rantakallion syliin rakennettuun kahvilaan, oli puhti täysin pois, vaan mieli oli sitäkin korkeammalla.
Fermain lahti näytti myös olevan aika kivan näköinen ankkuripaikka. Harmiksemme tuuli oli puhaltanut monta päivä ja vaikka olimme suojanpuolella, niin pieni swelli tuli kuitenkin lahdelle. Kuulimme, että parhaat ankkurilahdet ovat naapurisaaren Sarkin ympärillä, mutta siellä ei ole yhtään täysin suojaisaa ankkuripaikkaa. Meidän mielikuvitus kävi kuitenkin kierroksilla. Tänne tulemme vielä takaisin ja toivottavasti silloin ilma on vähän suosiollisempi.
Seuraavaksi jatkoimme etelään kohti seuraavaa voutikuntaa, Jerseyn saarta.
Guernsey, Kanaalisaaret 6.7. – 10.7.