Viime vuonna pyörähdimme yhden yön verran Tréguierin edustalla Jaudy-joella ankkurissa. Tréguieriä on meille suositelleet monet niin ranskalaiset kuin englantilaiset purjehtijat, siispä sinne suuntasimme seuraavaksi.
Lähdimme Ploumanac’hista heti, kun kynnyksen päällä oli riittävästi vettä, joka oli heti nousuveden keskivaiheella. Bretagnen rannikolla nousuvedellä vesi virtaa itään, joten saimme vielä mukavan myötävirran avuksemme. Kun tuuli teki töitään muualla, niin moottoroimme Tréguieriin ja saavuimme sinne juuri ylävedellä.
Kaikissa oppaissa varotetaan kovasti, että Tréguieriin on syytä saapua vuoroveden vaihtuessa. Sataman laiturit sijaitsevat joenmutkassa ja vesi virtaa vinottain aisapaikoilla. Kuulemma kokenutkin ruorimies yllättyy, kun voimakas vinottaisvirta pyörittää venettä kapeassa paikassa ja siinä pitäisi sitten saada vielä vene turvallisesti kiinnitettyä.
Satamakapteeni tuli heti vastaan laiturille ja otti vastaan myös köysiämme. Samalla hän ehdotti parempaa paikkaa laiturin sisäpuolelta. Oli ilo huomata, miten avuliaasti satamakapteeni kävi Tréguierin päiviemme aikana auttamassa kaikkia satamaan saapuvia veneitä. Muutenkin satamassa oli rento ja reipas meininki. Oli muuten ensimmäinen ranskalainen satama, jossa sataman kyltit oli myös englanniksi. +1 Tréguierille!
Tréguier oli todella kiva paikka rentoutua ja retkeillä. Tämä pienikin nousu sisämaahan, reilu 10 km, pois meren rannalta lämmitti ilmaa mukavasti. Vaikka itseasiassa joka aamu heräsimme pilviseen päivään ja sadekuurojakin ropsahteli, niin joka iltapäivä aurinko paistoi kauniisti ja oli kiva lähteä jaloittelemaan Tréguierin vanhankaupungin kujille ja poluille. Tréguierin ympäristö on vehreää ranskalaista maalaismaisemaa, missä linnut kuorossa lauloivat. Sitä ihailemaan olivat tulleet niin lukuisat karavaanarit, motoristit, polkupyöräilijät sekä toki me veneilijät.
Kaupungin sydän eli vanhakaupunki sijaitsee kukkulalla, jossa Tréguierin kaksi suurinta kuuluisuutta Saint Tudwalin katedraali ja luostari sijaitsevat. Keskusaukionympärillä on tietysti muutama viihtyisä kahvila, brasserie ja ravintola. Kävimme myös maistelemassa Bretagnen suurinta herkkua hummeria monen sorttisten kotiloiden, rapujen ja merenelävien kera. Tätä runsaiden kalalautasten taituria, Poissonnerie Dégustation Moulinet Jean-Pierre ravintolaa suositeltiin meille jo viime kesänä ja hyvää kannatti odottaa.
Kun lauantai-illalla vatsat täynnä kalaa palasimme satamaan, kävimme antamassa fisuille hieman uimavettä laiturista vain parin askelen päässä sijaitsevassa Le Ponton ravintolassa. Täydestä vatsasta huolimatta vesi herahti kielelle, kun kokki avotulella grillasi kaikki tarjolla olevat pääruoat niin kokonaisesta kalasta lähtien kuin sisäfileenkin. Päätös oli helppo, että palaamme tänne toisena iltana testaamaan suussa sulavaa pihviä.