Kun syksyllä 2013 purjehdimme Etelä-Englantiin ja aloitimme Brittein saarten ympäri purjehduksemme, liityimme erittäin aktiiviseen englantilaiseen matkapurjehtijoiden veneseuraan, Cruising Association. Seuralla on ympäri maapalloa omia jaostoja. Liityimme aluksi Pohjanmeren jaokseen, jossa tutustuimme Itä-Englannin veneilijöihin.
Nyt purjehtiessamme Biskajanlahdella, CA:n Biskajanlahden jaosto järjesti kaksi rallyä tänä kesänä, joista toinen sattui oikein mukavasti reitillemme. Yeu saaren rallyyn osallistui 14 venettä, joista muut olivat brittejä ja me Suomesta. Rally kesti kolme päivää ja meillä oli iltaisin yhteistä ohjelmaa ja päivisin jokainen tutustui saareen omaan tahtiin.
Saapuessamme maanantai-illalla Yeun saarelle Port-Joinvillen satamaan, oli satama jo ihan täynnä ja useita lauttojakin oli jo muodostunut. Lämpimät hellepäivät olivat saaneet veneet sankoin joukoin liikenteeseen. Täällä on enemmän tapa kuin poikkeus, että useidenkin veneiden lauttoja muodostetaan, kun satama täyttyy. Hammerheadin päässä oli kaksi venettä peräkkäin ja olimme menossa sisemmän veneen kylkeen, kun veneen herra ilmehti hyvin voimakkaasti, että ei halua ketään kylkeensä. Menimme sitten viereisen veneen kylkeen, jossa oli oikein ystävällinen miehistö. Veneitä saapui koko ajan lisää ja herra Äkäinen esti muidenkin veneiden kylkikiinnittymisen. Kun myöhemmin herra Äkäinen palasi takaisin veneelleen, oli hänen veneensä kyljessä mellevä venelautta.
Vietimme rauhaisan yön oman lauttamme keskimmäisenä veneenä, sillä myös me saimme yhden veneen meidän kylkeen. Aamulla satamasta lähti suuri vaellus merelle, joten kaikki lautat purkautuivat ja mekin saimme oman aisapaikan. Itseasiassa sama tanssikuvio toistui joka ilta ja aamu täyttyvän sataman osalta.
Kun tiistaiaamulla Suwena oli hyvin kiinni omassa aisapaikassaan, pääsimme innolla odottamaan illalla alkavaa CA:n rallyä. Tuntui mukavalta, kun tapahtuman koordinaattori Judith S/Y Wizard of Paget veneeltä, kävi toivottamassa meidät tervetulleeksi mukaan tapahtumaan. Samalla hän vielä varmisteli yhteistä ohjelmaa.
Aikamoiset ruokakestit tästä rallystä sukeutuikin, sillä ensimmäisenä iltana meillä oli laituribileet, (BYO, bring your own), jossa rupattelun ohessa saimme maistella kaikenlaista pikku purtavaa yhteisestä pöydästä.
Jokainen oli jo purjehtinut näillä vesillä, joten kokemuksia ja satamavinkkejä vaihdettiin innokkaasti. Eniten puhutti kuitenkin Arcachonin sisäänajo, jossa mainingin aiheuttamat murtuvat aallot voivat aiheuttaa vaaratilanteita. Yhteinen mielipide oli, että Arcachoniin pitää ajaa sisälle ehdottomasti yläveden aikana ja mainingin ollessa alle metrin. Sisäänajoväylä liikkuu talvimyrskyjen vaikutuksesta, joten väylämerkkejä pitää siirtää vuosittain. Näin ollen kartta ei pidä paikkaansa. Ennen sisäänajoa on suositeltavaa soittaa joko VHF:llä kanavalla 16 tai puhelimella +33 5 56 60 60 03 Sémaphore du Cap Ferret asemalle ja tarkistaa sen hetkiset olosuhteet Arcachonin suulla. Vaihtoehtoisesti voi toki peesata Arcachoniin palaavaa kalastusalusta, joka tuntee paikalliset vedet.
Laituribileistä kehkeytyi niin menestys, että pian ilmassa lensikin ehdotus, että järkätään keskiviikkoillaksi uudet laiturinyyttärit päivällisen merkeissä eli pot luck, jonne kukin tuo yhden ruokalajin jaettavaksi. Keskiviikko oli todella hellepäivä ja uskomattoman hyviä herkkuruokia laiturinyyttäreihin oli porukka jaksanut kuumassa pentterissä kokata. Nam.
Hauska ilta edelleen jatkui, kun porukalla lähdimme Joinvillen keskustaan, jossa oli meneillään kesätapahtuma. Lapset tanssivat, ihmiset juhlivat, bändi soitti vanhoja merimieslauluja ja tulitaiteilijat viihdyttivät yleisöä. Meillä oli hauskaa, vaikka emme tienneetkään, mihin juhlaan olimme tupsahtaneet mukaan.
Torstai-iltana rally huipentui yhteispäivälliseen ravintola 09:ssä, jonne olimme Judithin avustuksella jo tehneet menu-varaukset etukäteen. Ruoka oli herkullista ja iloinen puheensorina raikasi, kun kokemusten ja matkasuunnitelmien vaihtaminen jatkui. Joka illan rallytapahtumissa tutustuimme uusiin venekuntiin ja juttu kulki. Mukavien ihmisten ja hyvän ruoan parissa aika todella lensi.
Maailma on todella pieni. Tietämättämme olimme jo tavanneet yhden rallyveneistä Roscoffissa, kun S/Y Ceilidh talvehti Suwenan naapurina. Samoin Houatilla melkein tapasimme, kun olimme samaan aikaan samalla ankkurilahdella, mutta sen eri reunoilla. Nyt polkumme jälleen kohtasivat, kun tapasimme jälleen Carolinen ja Johnin S/Y Ceilidhiltä. Se on jännää, kuinka joskus uusia ystäviä löytäessä, tuntuu kuin olisimme jo vanhoja ystäviä.
Île d’Yeu saari sijaitsee noin 10 mailin päässä Länsi-Ranskan rannikolta. Se on kooltaan 8 x 4 kilometriä, joten me teimme sen, mitä monet muutkin eli lähdimme pyöräretkelle kiertämään saarta. Huomasi, että olimme siirtyneet Bretagnesta lähemmäs Välimeren vaikutusta Vendéen alueelle. Bretagnen harmaat jyrkemmät harjakatot vaihtuivat Yeun saaren loivempiin terrakottakattoihin. Pysähtelimme ihailemassa Yeun hiekkarantoja, joissa kukin oli hakeutunut mielipaikkaansa, joko paistattelemaan 30-asteisen auringon lämmössä tai lukemaan kirjaa puun siimeksessä. Molempia näiltä rannoilta löytyi.
Perjantaiaamulla hyvästejä vaihdettiin uusien ystävien kesken, kun suurin osa rallyn veneistä lähti jatkamaan matkaa. Tutustuimme todella moneen miellyttävään pariskuntaan ja toivottavasti vielä kohtaamme jossain satamassa.
Judith oli kyllä järjestänyt Yeu Rallyn erinomaisesti. Lämmin kiitos Judithille! Lähdimme Yeun saarelta kohti Les Sables d’Olonnea upeat rallymuistot mukanamme.