Itämeri kierros '11

Roja 13.7. – 15.7.

  • Posted on: 20 July 2011
  • By: Eve

Keskiviikon purjehdussää oli mitä ihanin. aurinko paistoi ja tuulta oli 7-8 m/s. Matkaa Pavilostasta Rojaan on 105 merimailia, joten matkalla ehtii tehdä kaikenlaista. Tällä kertaa oli ohjelmassa kannen pesu. Homma sujui leppoisasti, kunnes yksi isompi aalto sai minut laskemaan pyllymäkeä mantookia vasten ja samalla potkaisin pesuainepullon mereen. Pesuaineesta liukas kansi antoi hyvät vauhdit. Yksi mustelma deck bossilla lisää ja yhtä teak cleaner pesuainepulloa köyhempänä kannen pesu tuli kuitenkin ihan hyvin suoritettua.

Yöksi luvattiin tuulen nousevan Itämerellä 15 – 20 m/s, niinpä me suuntasimme innokkaina kohti Kolkan niemeä päästäksemme Riianlahden puolelle. Kiertäessämme Kolkan niemen matalikkoa tuli meitä vastaan Tukholmaan matkalla olevat risteilylaivat M/S Cinderella ja M/S Romantika. Pohdimme, ehtivätkö he saariston suojaan, ennen kuin yön kova tuuli alkaa puhaltaa. Risteilijät saavat varmasti merellistä tunnelmaa ihan koko rahan edestä. Hämmästykseksemme myös pari 30-jalkaista purjevenettä seilasivat kohti Itämerta. Jo meidät ohittaessaan toinen niistä keikkui jo melkoisesti. Hekin tulevat saamaan aikamoisen pyörityksen yön aikana, mikäli säätiedotus pitää paikkaansa.
M/S Romantika Kolkan niemellä
Laskettelimme myötäaallokossa kohti Rojan satamaa, jonne saavuimme yöllä kello kahden jälkeen. Kuu pilkotti hieman valaisten vähän pimeää yötä. Andrus ohjasi rauhallisesti Suwenaa kohti laitureita keskellä satama-allasta ja hups, syväys muuttui äkkiä vain 1.6 metriin. Onneksi emme jääneet pohjaan kiinni, vaan Andrus peruutti Suwenan irti ja lähdimme kokeilemaan olisiko satama-altaan oikealla reunalla riittävästi vettä. Olihan siellä kiinnitettynä kalastusaluksia, joten eiköhän syväys riitä silloin meillekin. Suwena lipui hiljakseen eteenpäin ja löysimme vapaan kylkikiinnityspaikan korkean laivalaiturin reunasta. Kiinnitimme Suwenan huolellisesti aamuyön tulevaa myräkkää ajatellen ja pääsimme painamaan päät tyynyyn kello 02:45. Kylläpäs jo nukutti.
Suwena Rojan satamassa
Suwena Rojan satamassa
Rojan satama on erittäin suojaisa, joten merellä puhaltava tuuli ei satama-altaassa juuri tuntunut. Nukuttuamme univelan pois ystävällinen ja erittäin puhelias satamapoika rupatteli innokkaasti kanssamme torstaina. Hän myös kaivoi köysiemme suojaksi laudanpalasia, kun korkea laiturin reuna hinkkasi uhkaavasti köysiparkojamme. Ostoslistalle ilmestyi jälleen uusi tarvekalu. Tarvitsemme puutarhaletkua noin 30 sentin pätkinä, jotka leikataan valmiiksi auki. Näin ne voi lisätä jälkikäteen köysien suojaksi estämään terävää nurkkaa katkaisemasta köysiä.

Satamakaverin aamun ensi kommentti oli, miten te tähän laituriin olette päässeet? Oliko ongelmia tullessa? Hän kertoi, että itätuulilla sataman vesi laskee jopa puoli metriä. Satamaväylän keskellä on hieman matalampaa, joten sen vuoksi meillä loppui syväys tullessa. Näin öinen mysteeri selvisi, miksi kartan mukainen syväys oli jotain aivan muuta. Yleensähän sataman keskellä on syvin kohta, mutta Rojassa asia on toisin päin.

Illalla suuntasimme satamapojan suosittelemaan Otra Puse ravintolaan. Hotellin vierestä löysimme kodikkaasti sisustetun baltialaistyylisen maatilan päärakennuksen. Ravintolasalissa oli kylmiä syysiltoja varten myös takka, joka varmasti viihdyttää lämpöisellä loimullaan asiakkaita. Palvelu oli erinomaista ja nautimme jälleen maukkaan kalapäivällisen kerma-kuohuviinikastikkeen ja herkullisen retiisisalaatin kera.

Roja ruokakauppa on avoinna kello 08.00 – 22.00, joten ehdimme vielä päivällisen jälkeen noutaa pientä purtavaa perjantain Riikan legille. Baltiassa jogurtti myydään jännissä litran muovipusseissa. Avatut nestettä sisältävät muovipussit eivät ole veneystävällisiä pakkauksia. Ostimme kuitenkin kokeeksi mustikkajogurttia, joka osoittautui melkein mustikkamaidon ja jogurtin välimuodoksi. Se oli hyvää ja pussi mahtui ilmatiiviiseen kannuun, joten meidän pitäisi välttyä jääkaapin siivoukselta.

Torstain sateiden jälkeen perjantaiaamu valkeni kauniina. Irrotimme köydet ja lähdimme kohti Riikaa. Saapuessamme Rojaan, odotti satama-altaan ulkopuolella ankkurissa tavaralaiva, joka siirtyi lastaukseen heti torstaiaamuna. Puutavaraa lastattiin laivaan koko vuorokausi ja samanaikaisesti Suwenan kanssa irrotettiin myös laivan jyhkeät, paksut köydet ja koivutukit lähtivät matkaamaan kohti uutta muodonmuutostaan.

Rojasta Riikaan on 55 merimailia, josta viimeiset 8 mailia noustaan Daugava jokea ylös. Matka sujui vaihtelevasti niin purjein kuin moottorilla, kun tuuli pyöri nousten ja laskien vuorotellen. Lähestyessämme Riianlahden pohjukkaa alkoi niin laiva- kuin veneliikennettä olla enemmän.
Suwena Daugava joella matkalla Riikaan
Daugava joenvarsi on täynnä kaupallista satamatoimintaa. Bongasimme myös pari paikallista venekerhon satamaa matkallamme Andrejostan vierasvenesatamaan. Vierasveneet kiinnittyvät pääsääntöisesti Andrejostan satamaan, sillä se on ihan Riian sydämessä. Paikkoja on runsaasti, eikä satama varmaan tule täyteen kuin suurien regattojen aikaan, jos silloinkaan. Innokas satamavahti ryntäsi tuomaan Riian tietopakettia ennen kuin olimme saaneet edes veneen toista kiinnitysköyttä kiinni. Päivien kuluessa huomasimme, että se näytti olevan satamavahdin normaalia toimintaa. Kaikki saapuvat veneet saivat infopaketin ennen kuin olivat kunnolla kiinnittyneet laituriin. Tämä oli ensimmäinen satama, jossa suomalaisia veneitä oli useita. Onhan toki lomakuukausi Heinäkuu, joten seilaajia piisaa.

Riiassa tulemme viettämään lähes viikon ja Suwenalle tulee myös vieraita, niinpä tekemistä varmasti riittää.

Riika, Pohjolan Pariisi 15.7. - 20.7.

  • Posted on: 23 July 2011
  • By: Eve

Päivät Baltian metropolissa vierähtivät aivan liian nopeasti. Tekemistä ja katsomista Riikassa on yllin kyllin. Me päätimme, että muutama nähtävyys toki käydään katsomassa, mutta muuten Riian ilmapiiri saa meitä kuljettaa.
Vierasvenesatama Andrejosta Riiassa
Suwena Riiassa
Yksi ehdottoman mukava reissu tehtiin, kun laskimme Andrejostan vierasvenesatamassa jollan kanavamatkaa varten. Pilsetas Kanals on 3 kilometriä pitkä kanava, joka lähtee venesatamasta ja kiertää koko vanhan kaupungin ympäri puistojen halki takaisin Daugava joelle. Kanavassa oli muitakin vesileluilla leikkimässä, sillä Oopperatalon vierestä sai vuokrata polkuveneitä, kanootteja sekä soutuveneitä. Kanavan varrelta bongasimme myös Stockmannin venelaiturin. Olisipas näppärää käydä kotonakin Stokkalla ostoksilla omalla veneellä :-)
Riian näkymä Daugava joelta
Kanavan varrelta löysimme myös suihkulähteen, jota Andrus vitsaili sopivaksi tukanpesupaikaksi. Ajelimme ihailemaan suihkulähdettä ihan metrin päästä tarkoituksena vain katsella sitä. Kapteeni pyöräytti Pikku Suwenaa vauhdilla, jotta emme kastuisi. Samalla sammui kuitenkin moottori. Siinä hässäkässä kamerat käsissä ja moottori pois pelistä, eivät airotkaan meinanneet irrota kiinnikkeistään. Vettä lorotti täysillä päälle, joten tukkakin sai lopulta kyytiä. Airoilla lykimme itsemme suihkulähteen alta pois, jotta moottori saataisiin taas käyntiin, mutta eipäs se käynnistynytkään. Kurkistus tankkiin. Joo, bensaa on, mutta mikä vikana? Kunnes Andrus huomasi, että kääntäessään vauhdilla jollaa suihkulähteen vieressä, hän oli vahingossa nykäissyt moottorin turvanauhan irti. Piuha paikoilleen ja niin se taas kauniisti hyrisi. Voi vitsi, kun naurusta ei meinannut tulla loppua. Läpimärkinä siinä sitten hekottelimme ja suuntasimme eteenpäin kanavaa pitkin.
Suihkulähde Pilsetas Kanals kanavassa
Even vanhemmat, Kerttu ja Heikki, saapuivat Riikaan muutamaksi päiväksi. Yksi hellepäivistä pyhitettiin Jurmalan retkelle. Riianlahden pohjukassa sijaitsevalla Jurmalan kaupungilla on pitkät rantaperinteet. Yli kilometrin pituinen kävelykatu tarjosi niin nälkäisille, janoisille kuin shoppailuintoisille kesälomalaisille houkutuksia. Nautittuamme jo perinteeksi muuttuneet saslikas annokset, suuntasimme rannalle. Hiekka tuntui kuin olisimme kävelleet tomusokerissa. Se oli todella hienojakoista ja samettisen pehmeää. Tuuli on puhaltanut jo monta päivää idästä, joten vesi oli todella matalalla. Melkein kuin olisimme kahlanneet Oulun Nallikarin matalassa vedessä, kun loiskuttelimme kohti hieman syvempää uintivettä.
Kävelykatu Jurmalassa
Jurmalan ranta
Riiasta Jurmalaan on 20 kilometrin matka, joka taittuu helposti joko junalla tai vaikkapa taksilla. Taksilla liikkuminen Latviassa on edullista. Kannattaa kuitenkin aina ottaa punainen tai vaaleanvihreä taksi. Ne ajavat kiltisti mittari päällä ja lyhintä tietä, sinne minne asiakas haluaa. Esimerkiksi Riika – Jurmala taksilla kustansi meiltä neljältä edulliset 15 latia eli noin 23 €.

Vaikka luimme etukäteen taksien huijaamisesta internetistä, niin pitihän meidän ne valkoiset ja siniset taksitkin kokeilla. Kun kerran täydet ruokakantamukset käsissä otimme Stockmannin edestä sinisen taksin, hyppeli selvästi viritetty mittari 4-kertaisen summan lyhyellä matkalla venesatamaan. Normaalisti tuo matka maksoi 2-3 latia, kun herra Sininen veloitti meiltä lähes 9 latia. Ratikalla liikkuminen Riiassa on myös näppärä tapa. Yksi matka maksaa 0,5 latia, jos ostaa liput kioskilta etukäteen. Ratikassa maksettaessa lipunhinta on 0.7 latia. Andrejostan satamasta pääsee kolmella ratikalla keskustaan: numeroilla 5, 7 ja 9.

Latvian latit laittoivat pohtimaan, että mistähän sanonta ”ei latin latia” on suomenkieleen tullut. Pitänee varmaan kieliantropologilta sitä joskus selvittää. Toisaalta ihmetytti tuo sillisalaattien määrä Latviassa. Lähes joka ravintolassa oli sillisalaattia tarjolla. Ei kai se nyt niin sekavaa söpöttiä ole, että siitä taas sanonta kieleemme on pykäisty?

Nähtävyyksien nälkää tyydytimme tutustumalla alun perin 1334 rakennettuun ja vuosien saatossa aina vain hienommaksi koristeltuun Mustapäiden killan taloon. Alakerroksen kostean tunkkaisissa sokkeloissa pääsee keskiaikaisen kaupankäynnin tunnelmaan. Sijaitseehan talo aivan Daugava joen varrella ja se on aikanaan ollut saksalaisten kauppiaiden paikka. Killan talosta ovat itse asiassa vain perustukset enää alkuperäistä. Ensin saksalaiset pommittivat sen raunioiksi vuonna 1941 ja lopulta venäläiset räjäyttivät rauniot vuonna 1948. Latvialaiset jälleen rakensivat talon vuonna 1995. Nykyään ylemmät kerrokset esittelevät upeita kristalleja, hopeaesineitä, antiikkihuonekaluja sekä maalauksia menneiltä vuosisadoilta. Mustapäät hallitsivat taloa 1400-luvulta alkaen. Voi hyvin kuvitella, miltä rahvaasta on mahtanut tuntua kullattu komistus keskellä Riian vanhankaupungin keskiaikaisia kujia.
Mustapäiden talo ja taustalla Pyhän Pietarin kirkko Riiassa
Kävimme myös katselemassa Riian näkymiä Pyhän Pietarin kirkon kellotornista. Hissillä pääsee 72 metrin korkeudessa sijaitsevalle näköalatasanteelle, josta näkyvät ovat huikeat. Riiasta löytää matkailija varmasti kaikkea sitä, mitä haluaa. Vanhat Zeppelin hallit on valjastettu valtavan suurille Centraltirgus ruokamarkkinoille. Ostoksia voi tehdä useissa eri ostoskeskuksissa ja vanhassa kaupungissa voi kuljeskella pitkin ja poikin todellisia mukulakivikujia tai nauttia lukuisten pikku putiikkien ja ravintoloiden tarjonnasta. Kaikki ravintolat, joissa Riian vierailun aikana pysähdyimme nauttimaan sapuskaa, tarjosivat erinomaista ruokaa. Toki ihan Vanhan kaupungin sydämessä hinnat ovat heti korkeampia.
Daugava joki eli Väinäjoki Riiassa
Riian vanha kaupunki
Jälleen vanha vinkki bongata hyvä ravintola toimi, kun löysimme paikallisten ruokailijoiden kansoittaman ravintola Zitarin. Ravintola sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä Andrejostasta kohti vanhaa kaupunkia, ihan kaapelisillan läheisyydessä. Istahdimme päivälliselle ilta yhdeksältä. Tällöin heidän keittiönsä oli kuulemma mennyt kiinni, mutta grillimenusta sai tilattua vielä. Kokki grillasi terassilla niin varraslihat kuin kokonaiset kalat, mitä kukin ruokailija sitten tilasikaan. Ruoka oli todella hyvää ja ennen kaikkea edullista verrattuna vanhan kaupungin turistihintoihin. Zitari oli oikein kiva, pieni, viihtyisä ravintola, jota voimme lämpimästi suositella. Omistaja kertoi avanneensa ravintolan noin kuukausi sitten Riikaan. Hänen ensimmäinen Zitari ravintola Rojassa sijaitsee noin kilometrin päässä Suwenan laituripaikasta, mutta emme valitettavasti osuneet Rojassa sen ravintolan kohdalle.
Zitari ravintolan saslikas
Riika vei meidät mennessään. Joka päivä oli erilainen, sillä aamun tunnelman mukaan päätettiin loppu päivän tekemiset. Paljon jäi vielä näkemättä, joten jo Riikassa päätimme, että sinne vielä varmasti palataan.

Latvian kierroksella Suwena pysähtyi neljässä eri satamassa: Liepaja, Pavilosta, Roja ja Riika. Kaiken kaikkiaan Latvia oli positiivinen kokemus. Ihmiset ovat ystävällisiä ja latvialaiset puhuvat englantia erinomaisesti, joten turistina Latviassa on helppoa olla.

Suwenan kesäseikkailussa on vielä yksi maa edessä ennen kotimaahan paluuta. Matka Riikasta jatkuu kohti Eestin vesiä ja ensimmäisenä pysähdyspaikkana on keskellä Riianlahtea sijaitseva saari nimeltään Ruhnu.

Ruhnu, Riianlahden helmi 20.7. - 21.7.

  • Posted on: 25 July 2011
  • By: Eve

Säätiedotukset lupailivat jälleen kovia 16 – 20 m/s tuulia viikonlopulle, joten päätimme lähteä matkaan keskiviikkona. Ajoimme jälleen 8 mailia Riianlahden suulle Daugava jokea pitkin ja sieltä otimme kurssin kohti Riianlahden saarta Ruhnua ja siellä Ringsun satamaa. Koko matkan oli aurinkoista, kunnes juuri kiinnittyessämme alkoi pilvistyä ja hieman sataa. Ilma oli helteisen raskas ja ukkosta oli selvästi ilmassa. Kova ukkoskuuro saavutti meidät myöhemmin alkuyöstä.

Ringsussa laiva- ja venelaiturit sijaitsevat ihan vierekkäisissä satama-altaissa ja niiden ajoväylän keskelle on merikartassa merkitty kivi. Niinpä hivuttauduimme kohti satamaa kapeassa väylässä varovaisesti kiertäen keskellä olevan kiven. Seuraavana päivänä satamamaksua maksaessamme jututimme satamakapteenia ja saimme hämmästykseksemme kuulla, ettei siinä mitään kiveä ole koskaan ollutkaan. Mittamiehet olivat käyneet syväämässä sataman siinä vaiheessa, kun huviveneiden satama-allas oli kaivettu laivojen satama-altaan viereen, mutta satama-altaiden väliä ei vielä ollut ehditty ruopata. Niinpä mittamiehet olivat laittaneet karttaan kiven osoittamaan välissä olevaa matalikkoa. Kartat olivat ehtineet mennä painoon ennen kuin ”näkymätöntä” kiveä oli ehditty poistaa. Lähtiessä Suwena liukui kauniisti olemattoman kiven yli keskellä satamaväylää.
Ringsun satama Ruhnussa
Kohti olematonta kivia Ringsussa
Ruhnu osoittautui jälleen kivaksi saareksi, jolla on värikäs historia. Se on kaukaisin Viron saarista, joka sijaitsee itse asiassa lähempänä Latviaa kuin Eestiä. Latvialaiset ovat jopa tehneet saaresta ostotarjouksen, mutta eestiläiset ovat pitäneet pintansa.

Ensimmäinen kirjallinen maininta Ruhnun saaresta on jo vuodelta 1341 Kuurinmaan piispan myöntämässä vapauskirjassa, jolla saarelaisille taattiin oikeus elää Ruotsin lakien mukaan. Saarta onkin hallinneet niin ruotsalaiset, saksalaiset kuin myöhemmin venäläiset.

Ruhnun satamassa on pieni ravintola sekä ihan sataman läheisyydessä on hiekkaranta, joka oli ahkerassa käytössä meidän helteisenä Ruhnun päivänämme.
Suwena Ringsun satamassa Ruhnussa
Saarelta löytyi myös mielenkiintoinen löytö, sillä sen ainutlaatuisen majakan on suunnitellut itse Gustave Eiffel. Majakan teräksiset osat on valmistettu Ranskassa, josta ne kuljetettiin Ruhnuun kasattavaksi vuonna 1877. Meidän metallimajakan ihailu jäi vain merelliseksi silmäykseksi, kun seilasimme Eiffelin kädenjäljen ohi.
Ruhnun Eiffelin torni
Ruhnusta jatkoimme matkaa vuoden 2009 kesämatkamme suosikkipaikkaan Roomassaareen Saaremaalle. Tälläkin kertaa venettä piirittivät kaikenmaailman pörriäiset. Viimeksi kokonainen mehiläislauma laskeutui Suwenan tutkan päälle lepäämään. Tällä kertaa sitloodassa hyöri aivan liian paljon paarmoja. Kai ne jotenkin itätuulen mukana ovat ajautuneet merelle ja Suwena antoi niille sopivan levähdys- ja syöntipaikan :-) Yleensä meri on niin ihanan vapaa lentävistä öttiäisistä, että Suomen kesän itikat ovat melkein unohtuneet.

Saaremaan Roomassaare ja Kuressaare 21.7. - 24.7.

  • Posted on: 31 July 2011
  • By: Eve

Tuntui niin kotoisalta palata Roomassaaren satamaan. Vietimme täällä pari vuotta sitten niin jännittäviä kuin rentouttavia päiviä. Joka tapauksessa tykästyimme kovasti Roomassaaren ilmapiiriin. Oli mukavaa huomata, että satama oli säilyttänyt oman kivan fiiliksensä.
Suwena Roomassaaren satamassa
Roomassaaren satama on paikallisen veneseuran kotisatama. Jälleen joka päivä paikalliset veneet liikkuivat aktiivisesti. Eräänä iltana nuoret miehet veivät tyttönsä merelle noin 6 metrisellä purjeveneellä, jossa ei ollut lainkaan moottoria. Upeasti pojat lähtivät suoraan laiturilta purjein ja joutuivat tekemään lukuisan määrän vendoja ennen kuin olivat päässeet edes ulos satama-altaasta. Mikäs siinä, kun oli venekissat ja grilli mukana, lähteä iltapurjehdukselle vaikkapa läheiselle Abrukan saarelle.

Roomassaaren sataman venepaikat ovat enimmäkseen aisapaikkoja, mutta myös muutama kylkikiinnityspaikka löytyy laiva- ja tankkauslaiturista. Me kiinnityimme aisapaikalle perä edellä, jotta saamme pyörän näppärästi ulos. Jo viimeksi vuokrasimme tandemin Kuressaaressa ollessamme. Tällä kertaa kaivoimme Suwena syövereistä oman taitettavan tandemin, jolla pyöräilimme ahkerasti Saaremaan päivinämme.
Tandempyörä taitettuna
Taitettava tandem valmiina matkaan
Roomassaaresta on noin 5 kilometrin matka Kuressaaren keskustaan. Pyöräreitti kulkee lentokentän ohi, jonka jälkeen tulee mukavan näköinen omakotitaloalue ennen Kuressaaren keskustaa.

Kuressaaren kaupunki oli täynnä ihmisiä, sillä meneillään olivat Kuressaaren Oopperapäivät ja kesän suosittu Rannapidu. Rannapidu muistuttaa meidän kesäfestareita, sillä siellä esiintyi kymmenkunta paikallista bändiä ruokaa ja juomaa unohtamatta. Viimeksi satuimme Kuressaareen Linnapäivien aikaan>, joten tällä kertaa historia jätettiin väliin.

Toinen Kuressaaren venesatamista sijaitsee ihan Kuressaaren kaupungissa upean piispanlinnan vieressä. Satama on todella vierasvenesatama, sillä paikallisia veneitä siellä ei ollut. Pääasiallisesti vierasveneet näyttivät olevan Suomesta ja Ruotsista, mutta muutama saksalainen oli myös joukkoon mahtunut. Edelleen olimme iloisia, että veimme Suwenan Roomassaareen, sillä pidämme todella Roomassaaren aktiivisesta veneilyelämästä enemmän.
Kapea sisäänajoväylä Kuressaaren keskustan vierasvenesatamaan
Kuressaaren keskustan vierasvenesatama
Ainoa harmillinen juttu Roomassaaressa oli se, että herkullista ruokaa ja maukkaita vohveleita tarjoava Roomassaare Kõrts eli satamaravintola oli vaihtanut omistajaa. Uusi Roomassaare Kohvik toimi säästöliekillä. Jo ensimmäisenä iltana useita ruokia oli merkitty ruokalistaan loppuneeksi. Tilatessamme ilmestyi lisää juuri loppuneita ruokia ja juomia, jonka jälkeen meille kerrottiin, että omistajalla on avaimet mukana eivätkä työntekijät pääse ruokavarastolle – mielenkiintoista. No saimme jälkkäriksi tilattua maittavat kohupiimapallid, jotka Andrus tiesi herkullisiksi.
Roomassaare kohvik, taustalla Roomassaare jahtklubi
Huvittava tapaus sattui pari päivää myöhemmin, kun Andrus lähti tilaamaan päiväkahveille samaisia rahkamunkin tapaisia herkkuja lisää. Andrus: "Onko kohupiimapalleja?" Tarjoilija huusi tiskiltä keittiöön: "Onko kohupiimapalleja?" Keittiöstä vastattiin: "Ei ole." Tähän tarjoilija ei sanonut mitään. Andrus epätoivoisesti kysyi: "No milloin niitä saa?" Tarjoilija jälleen tylsästi toisti huutaen Andrusin kysymyksen keittiöön, johon keittiöstä vastattiin, että "Saa heti, kun joku tilaa." No Andrus teki tilauksen ja kohupiimapallit valmistuivat puolentunnin päästä ja ne tuotiin hienosti tarjolle aseteltuina suoraan Suwenalle. Nam ja ne olivat jälleen todella hyviä.

Tässäpäs on kotikokeille uusi resepti testattavaksi. Ne muistuttavat meidän kvarkkimunkkeja, mutta tavallisen sokerin sijasta päällä on tomusokeria ja taikina sisältää enemmän rahkaa.

Kohupiimapallid (Rahkapallot)

Koostis- ja maitseained (Aineosat):
125 g kohupiim (125 g rahkaa)
2 sl suhkur (2 rkl sokeria)
1 suur muna (1 suuri muna)
5 sl piim (5 rkl maitoa)
1 sl riivitud apelsiinikoor või sidrunikoor (1 rkl raastettua appelsiinin- tai sitruunankuorta)
200 g jahu (200 g jauhoja)
0,5 tl küpsetuspulber (0,5 tl leivinjauhetta)
õli küpsetamiseks (paistamiseen öljyä)
peale puistamiseks tuhksuhkur (päälle ripoteltavaksi tomusokeria)

Valmistusviis:
Vahusta muna suhkruga. Lisa kohupiim, maitseained, küpsetuspulbriga segatud jahu vaheldumisi piimaga. Kuumuta õli. Tulise õli sisse kastetud teelusikaga võetakse tainast pallikesed. Lükatakse teise lusika otsaga õli sisse ja küpsetatakse helepruuniks. Pallid tõsta sõelale ja puista peale tuhksuhkrut. Ja nautige!

Valmistusohje:
Vaahdota muna ja sokeri. Lisää joukkoon rahka, mausteet ja leivinjauhe-jauhoseos vuorotellen maidon kanssa. Tulisessa öljyssä kastetulla teelusikalla otetaan taikinasta pallo, joka toisen lusikan kärjellä työnnetään öljyyn ja paistetaan vaaleanruskeaksi. Pallot nostetaan siivilään ja päälle ripotellaan tomusokeria. Ja nauttikaa!

Tutkanavigointi ja Tallinna 24.7. - 29.7.

  • Posted on: 7 August 2011
  • By: Eve

Roomassaaresta suuntasimme kohti Tallinnaa. Ajatuksenamme oli pysähtyä ensin Muhu saaren uuteen Lõunaranna satamaan. Olimme kuulleet siitä paljon hyvää palautetta. Päivälegin piti olla noin reilu 40 mailia, joten lähdimme matkaan vasta sunnuntai-iltapäivällä. Oli aivan ihana ilma. Aurinko paistoi ja tuulta oli lähtiessämme 7 m/s ja se nousi pian purjeiden noston jälkeen 10 m/s. Seilasimme merestä nautiskellen. Saavuttuamme Muhun eteläpuolelle ilta kuudelta aloimme pohtia, että maltammeko vielä pysähtyä? Josko jatkaisimme vielä pätkän matkaa eteenpäin?

Päätimme jatkaa kohti Suur Väin salmea ja Virtsun satamaa. Olimme saaneet ristiriitaista tietoa, sillä toisten mukaan Virtsun sataman syväys olisi riittävä ja toisten mukaan ei. Lähestyessämme Virtsua siellä ei näkynyt yhtään purjeveneen mastoa, joten päätimme etsiä ankkuripaikan Muhun pohjoispuolelta yöpymistä varten.

Ilma pysyi lämpöisenä saavuttuamme Muhun pohjoispuolelle. Katsoimme kaunista auringonlaskua ja tuumasimme toisillemme, että emmeköhän jatka Haapsaluun saakka. Haapsalun satamista tiesimme, että niissä syväys on 2 metriä olosuhteista riippuen. Suwenan syväys on 1.9 metriä, joten me joko saatamme päästä satamaan tai sitten emme. Lisäksi saapuessamme satamaan, olisi jo pimeää. Näin ollen Haapsalun satamien riskipelin sijaan tarkoituksemme oli etsiytyä ankkuriin Haapsalun lahdelle. Aiommehan jatkaa eteenpäin heti aamulla joka tapauksessa. Myös tuulensuunnan mukaan lahti olisi suojaisa ankkuripaikka.

Uhhuh, mikä hirveä haju! Voi lahti parkaa. Sinne varmasti lasketaan Haapsalun likavedet. Haju oli kyllä niin karmaiseva. Olimme jo täysin valmiita yöpuulle ja laskemaan koukun, mutta siihen viemäriin emme halunneet leiriytyä ja taas matka jatkui.

Pienen päiväpurjehduksen sijaan päädyimme harjoittamaan Voosi kurk kapeikossa yönavigointia pilkkopimeässä. Voosi kurk sijaitsee Vormsin saaren ja mantereen välissä ja se on todella kapea ja mutkitteleva väylä. Andrus pääsi harjoittamaan tutkanavigointia ensimmäistä kertaa täysin säkkipimeässä. Pimeänavigointi on Suomessa niin erilaista, sillä meillä on valoisat kesäyöt ja usein myös väylät ovat valaistut. Toki tutka on meillä yleensä kulussa päällä. Andrus pitää tutkakuvan tavallisesti karttanäytön päällä overlay kerroksena. Sekä veneen kääntyessä että erannon ja eksymän muuttuessa tutkakuva ei välttämättä aina asetu täysin kartan päälle oikein. Avomerellä se ei haittaa, koska tutkalla seurataan toisten alusten liikkeitä ja ne ovat niin kaukana.

Olemme huomanneet, että tutkassa laivat näkyvät 10 - 20 nm etäisyydellä. Purjeveneet näkyvät 1 - 2 mailin päästä. Kun taas moottoriveneet ja pienet purjeveneet näkyvät 0,5 - 1 merimailin etäisyydellä. Veneiden näkyvyyteen vaikuttaa oleellisesti tutkaheijastin. Aktiivisella tutkaheijastimella varustettu vene saattaa näkyä 3 merimailin päähän. Vastaavasti pieni purjevene tai moottorivene aallokossa ei välttämättä näy ollenkaan, sillä tutka vaimentaa veneen kaiun sekoittaen veneen suuren aallon kaiuksi. Erilaiset poijut, reimarit ja pienet merimerkit näkyvät tutkassa korkeintaan muutaman kaapelin päähän ja aallokossa jälleen entistä huonommin.

Yönavigointia varten Andrus jakoi plotterin näytön kahteen ikkunaan, jolloin kartta- ja tutkakuva näkyvät vierekkäin. Andrus zoomasi kartan navigointia varten siten, että kartassa oli näkyvissä väylä niin eteen kuin taaksepäin. Siirtämällä tutkakuvan omaan ikkunaan pystyi zoomaamaan myös tutkakuvan riittävän tarkaksi, jotta kaikki yksityiskohdat saatiin näkyville. Tutkalla näkyi silloin noin kaapelin verran joka suuntaan. Tutkassa näkyivät hyvin niin valaistut kuin valaisemattomat merimerkit. Oli niin pimeää, että paljaalla silmällä valaisematon merimerkki näkyi vasta, kun se oli veneen vieressä. Vasta tosi tilanteessa sumussa tai sysipimeässä ymmärtää tutkan todellisen arvon. Tutkan käyttöä pitää harjoitella hyvissä olosuhteissa, jotta tutkan ja sen eri toimintojen käyttäminen sujuu vaativassa tilanteessa. Oheinen kuva on Helsingin edustalta, sillä Voosi kurkin kapeikossa valokuvaus ei ollut prioriteetti ykkösenä :-)
Tutkanavigointi
Vielä kapeikkoa lähestyessämme, mietimme ankkuripaikkaa, mutta päädyimme jatkamaan Dirhamin satamaan. Dirhamin sisäänajoväylä on myös kapea ja kivikkoinen. Meille väylä oli kuitenkin ennalta tuttu. Tutka oli kuitenkin suureksi avuksi myös saapuessamme pimeässä satamaan. Hämmästyimme suuresti, kun aamuyöllä kello 3 laiturille saapui satamaheijari ottamaan köysiä vastaan. Heillä oli kuulemma bileet meneillään, joten pieni duuni öiseen aikaan ei näyttänyt häntä häiritsevän. Samoin meitä väsyneitä merimiehiä öinen apu ilahdutti kiinnittäessämme Suwenaa korkeaan laivalaituriin.
Suwena Dirhamissa
Alkuperäinen noin 40 mailin legi jatkui jatkumistaan ja lopulliseksi matkaksi kertyi 89 mailia ja hyödyllinen yönavigointitreeni. Nukuttuamme muutaman tunnin Dirhamissa, jatkoimme matkaa kohti Tallinnaa.

Maanantaina Tallinnassa halusimme mennä nimenomaan Kalevi Jahtklubin satamaan. Olemme huomanneet, että viihdymme paikallisten veneseurojen satamissa, sillä niissä on yleensä kiva ilmapiiri ja puuhakkaita ihmisiä piisaa. Tallinnassa on kolme venesatamaa. Piritajoen suistossa vierekkäin sijaitsevat Kalevi Jahtklubi ja TOP eli Tallinnan Olympiapurjehduskeskus. Vanhan kaupungin vieressä laivasataman perällä on upouusi vierasvenesatama Old City Marina.
Tallinnan olympiapurjehduskeskus
Kalevi Jahtklubi osoittautui todella aktiiviseksi jollapurjehdusseuraksi. Joka päivä useampi ryhmä junnuja lähti valmentajan kanssa merelle treenaamaan. Keskiviikkopurjehdukset ovat myös suosittuja, sillä joka keskiviikko kisaan osallistuu 30 - 50 venettä. Samoin satamassa oli innokkaita avomerikilpapurjehtijoita, jotka kertoivat osallistuvansa ahkerasti eri puolella Itämerta järjestettäviin kilpailuihin.
Suwena Kalevi Jahtklubin laiturissa
Kalevi Jahtklubi Piritalla
Meidän Tallinnan päivät vierähtivät aivan liian nopeasti. Oli mukavaa pitkästä aikaa päästä kasvotusten vaihtamaan kuulumisia Andrusin sukulaisten kanssa. Aika todella vierähti liian nopeasti ja oli taas aika alkaa suunnitella seuraavaa legiä kohti Helsinkiä.
Tallinnan vanhan kaupungin siluetti

Suomenlahden ylitys 29.7.

  • Posted on: 13 August 2011
  • By: Eve

Tallinnassa oli tarkoitus olla lauantaihin saakka, mutta säätiedotukset lupailivat kovasti ukkosta ja rankkasateita. Sadetutka ennusti, että sateet alkavat jo perjantai-iltana. Niinpä me päätimme lähteä ylittämään Suomenlahtea päivää aiemmin. Se osoittautuikin myöhemmin hyväksi päätökseksi, kun seurasimme uutisista Eestin valtavia rankkasateiden aiheuttamia tulvia.

Pari vuotta sitten jännitimme kovasti ensimmäistä Suomenlahden ylitystä, kun matkasimme Hangosta Dirhamiin. Nyt Suomenlahden itä-länsisuuntaisen laivaliikenteen lisäksi seilaamme aktiivisen Tallinna-Helsinki reittiliikenteen joukossa. Osa laivoista puhaltaa yli 35 solmun vauhdilla. Andrus jälleen kehui matkustajalaivojen perämiesten toimintaa. Vaikka me jätimme omasta mielestämme reilun välin, AIS:sta näki, että he tekivät selvän väistöliikkeen lähestyessään meitä.

Samaa ei voi sanoa kaikista kauppa-aluksista. Olimme ottaneet kurssin, jossa Suomenlahden keskellä olevan tankkerin ja meidän väliin jäi 3 merimailia. Yhtäkkiä Andrus huomasi, että tankkeri oli poistunut reittijakojärjestelmän kaistalta ja kääntynyt kohti Tallinnaa Muugan satamaan. Tankkeri porhalsi suoraan meitä kohti törmäyskurssilla. Kansainvälisten meriteiden sääntöjen (COLREG) mukaan meillä oli etuajo-oikeus. Siinä ei kuitenkaan auttanut muuta kuin kiireesti alkaa tehdä itse väistöliikettä.

Koillistuulta oli 10 m/s ja purjeet vetivät todella mukavasti. Vaikka aallokko keikutti Suwenaa, huomasimme jo siihen tottuneemme. Vielä alku kesästä kumpikin kuulostelimme veneenliikkeitä ja isommassa aallokossa energiaa meni paljon veneen liikkeiden seurantaan. Jo jonkin aikaa on voinut puuhailla kaikenlaista matkan aikana ja osaa jo erottaa, mikä ääni on Suwenalle normaalia ja homma on kunnossa isommasta tuulesta tai aallokosta huolimatta. Niinpä koti Suomen rantojen lähestyessä tuntui suorastaan haikealta, vaikka Itämerikierros ei vielä Helsinkiin lopukaan. Jotenkin kuitenkin tuntui, että saapuessa takaisin Suomen vesille, matka alkaa olla jo lopuillaan. Oikeasti Itämerikierroksemme tulee vasta valmiiksi, kun ylitämme oman vanaveden Turun saaristossa.

Suomenlahden ylityksen jälkeen käänsimme Suwenan keulan kohti Lauttasaarta HSK:n satamaan (Helsingfors Segelklubb). Tuuli kääntyi legin lopulla vastaiseksi ja jatkoimme edelleen sinnikkäästi purjeilla vastatuuleen. Eihän meillä ollut mihinkään kiire. Kotiinpaluun haikeus lisäsi vielä halua lillua, vaikka hissukseen, kunhan vaan matka vielä jatkuu.

Lopulta saavuimme satamaan ja kiinnitimme Suwenan köydet kotimaan kamaraan Hoskilla. Tuntui uskomattomalta, että me todella teimme sen. Kiersimme Itämeren ja Suwenan mittariin ehti kertyä 1119 merimailia ja viisi maata. Sitä oli syytä juhlia ja lähdimme Hesan humuun palkitsemaan itseämme hyvällä ruoalla ja vähän muullakin.
Suwena Helsingissä viiden maan ja 1119 merimailin jälkeen
Itämerikierros vielä jatkuu elo-syyskuun aikana. Edessä on matka Helsingistä Turun saaristoon, jossa kohtaamme keväällä ajetun Suwenan vanaveden.

Olemme myös kuvanneet pläjäyksen kuvamateriaalia, josta alamme kasaamaan tämän kesän videoita. Videot tullaan julkistamaan täällä veneblogissa ja YouTube:ssa pitkin syksyä sitä mukaan, kun luomisen tuska tuottaa tulosta.

Ankkurointi ja Pirttisaari 5.8. - 7.8.

  • Posted on: 23 August 2011
  • By: Eve

Ensimmäisen työviikon jälkeen oli mahtavaa kääntää avainta Suwenan lukossa. Pitkä yhdeksän viikon venematka Suwenalla tuntui jo enemmän kotoisalta veneessä asumiselta kuin kesälomailulta. Niinpä pyörähdettyämme viikon kotona Oulussa paluu veneelle tuntui kuin olisimme tulleet kotiin.

Bunkrasimme Suwenaan viikonlopun ruoat. Pyörähdimme myös venetarvikeliikkeissä, kun ne sijaitsevat niin näppärästi HSK:n vieressä. Sitten olikin jo aika alkaa tutkia karttaa, minne viikonloppulegimme meidät tulee viemään? Halusimme löytää jonkin kivan ankkuripaikan ja viettää koko viikonlopun rauhallisessa ankkurissa.

Viikonlopun tuuliksi luvattiin lounaistuulia ja meillä oli tarkoitus kääntää Suwenan keula Helsingistä itään. Niinpä etsimme kartasta useita mukavalta näyttäviä ankkuripaikkoja Pirttisaaren, Ounaksen saarten ja Emäsalon ympäriltä. Lähdimme lämpöisessä shortsikelissä kohti itää ja todennäköisesti Suwenan tämän kesän itäisintä reittipistettä. Veneitä puikkelehti joka suuntaan, kun lukuisat veneet suuntasivat ulos satamista viikonlopun viettoon. Meidän kanssa samaan suuntaan purjehti reilu toistakymmentä venettä, jotka jatkoivat vielä eteenpäin, kun me puikkasimme kohti Pirttisaaren itäpuolella sijaitsevaa Svartviken lahtea.
Suwena ankkurissa Pirttisaaren Svartviken lahdella
Svartvikenin lahdenpohjukassa on rajavartioston asema sekä pieni vierasvenelaituri. Me halusimme viettää tämän viikonlopun ankkurissa, joten jäimme etsimään sopivaa ankkuripaikkaa lahdelta. Karttaan olikin merkitty ankkuripaikka lahdelle, jossa syväys oli noin 10 - 13 metriä. Lahden etelärannan läheisyydessä oli kuitenkin mukavan näköinen ja suojaisa noin kaapelin levyinen kieleke, jossa syväys oli vain 3 metriä. Emme olleet ainoat, jotka olivat havainneet houkuttelevan alueen. Kalastajat olivat ehtineet vallata sen kalaverkkoineen ennen meitä. Myöhemmin pari pienenpää moottorivenettä puikkelehtivat verkkojen välistä peräankkuriin kalliokiinnitykseen, mutta me halusimme päästä testaamaan Rocna-ankkuria. Onhan meillä 100 metriä kettinkiä, joten eipä muuta kuin laskemaan koukku keskelle lahtea.

Lauantaiaamu valkeni pilvisenä ja koko päivän sateli sekä tuuli yltyi 11 m/s. Tuulen käännyttyä etelään alkoi Pirttisaaren kaakkoiskulman ympäri pyörähtää pientä aallokkoa. Rauhaisa ankkuripaikkamme muuttui keinuvaksi. Samalla Suwena alkoi tehdä laajaa svingiä eli heiluriliikettä ankkurointipisteen ympärillä. Sinänsä svingi on ihan normaali veneen liike tuulessa, mutta maiseman jatkuva kääntyily ei välttämättä tunnu kivalta.

Jonkin aikaa ehdimme pohtia, että lähdemmekö vai jäämmekö? Tuulen kääntyessä lisää, keinunta yltyi jo niin pahaksi, että lukeminen alkoi olla hankalaa. Andrus ehdotti, että nostetaan mesaanipurje tukipurjeeksi. Niinpä avasimme mesaanipurjeen puoliksi auki ja Suwena lopetti heti heiluriliikkeen. Samalla myös keinunta väheni.

Hox vain insinööreille: Tukipurje mesaanimastossa muuttaa veneen aerodynamiikkaa, sillä se siirtää veneen aerodynaamisen keskipisteen veneenpainopisteen takapuolelle. Nykyajan tylppäperäiset veneet ovat epästabiileja ilman purjeita ja siksi ne heijaavat ankkurin ympärillä, vaikka tuulensuunta pysyy samana.

Tällä kertaa pääsimme ensimmäistä kertaa myös käyttämään ankkuriketjun joustinta eli snubberia. Meidän ankkurivarustukseen kuuluu Rocna-ankkurin lisäksi ankkurivinssi, jossa meistä tärkeänä ominaisuutena on myös ankkuriketjun lukitus. Ketjulukolla ankkuriketju lukitaan vinssiin kiinni, jolloin koko ankkurivinssi ottaa vastaan veneenpainon. Ketjulukko ei kuitenkaan estä veneen keulasta kuuluvaa ankkuriketjun kolinaa eikä aallokon aiheuttamia nykäisyjä. Siihen tarvitaan joustin.
Ankkurijoustin
Ankkuriköyden joustin on helppoa laittaa paikalleen, kun ensin on saanut ankkurin laskettua ja se on kiinnittynyt pohjaan. Meidän joustimessa ensin kiinnitetään joustinköysien keskellä sijaitseva ketjusakkeli ankkurikettingin lenkkiin. Sen jälkeen sakkelista lähtevät kaksi samanpituista köyttä kiinnitetään molempiin keulaknaappeihin. Kun joustin on paikallaan, lasketaan ankkuriketjua alaspäin, kunnes joustimen köydet kantavat kuorman. Köysien venyessä ne vaimentavat veneen liikkeitä.
Ankkurijoustin käytössä
Ankkurijoustimen kiinitysköydet
Lauantai oli sen verran tuulinen ja sateinen päivä, että pysyttelimme pääasiallisesti veneellä. Teimme toki pienen jollamatkan Pirttisaareen, mutta pidemmät patikoinnit jäivät tällä kertaa väliin. Patikoinnin sijaan oli virkistävä Suwenan ympäri uinti lauantai-illan ratoksi.

Harmillisesti viikonlopun retkipäivä jäi ainoaksi huonokeliseksi päiväksi, sillä sunnuntai valkeni kauniina ja aurinkoisena. Aikataulu Ouluun paluun vuoksi laittoi meidät matkaan kohti Hoskia. tällä kertaa alkumatka oli vastaista tuulta ja käännyttyämme pääsimme mukavaan sivutuuleen. Nautiskelimme täysin rinnoin ihanasta merellä olemisesta, sillä Suwena jää Hesaa odottamaan meitä kolmeksi viikoksi, jolloin matka jatkuu kohti länttä ja Turun saaristoa.

Muinaistulien yö 26.8. - 28.8.

  • Posted on: 30 August 2011
  • By: Eve

Itämerikierroksemme pääsi jatkumaan jälleen perjantaina. Meillä on edessä kymmenen ihanaa päivää Suwenalla, kun seilaamme saaristoa pitkin Helsingistä Turkuun.

Bunkrattuamme Suwenaan muutaman päivän safkat ja luovutettuamme vieraspaikkamme HSK:lla, irrotimme innokkaina köydet Lauttasaaressa ja suuntasimme kohti Porkkalanniemeä. Aurinko lämmitti mukavasti. Valitettavasti tuulta ei ollut, niinpä Perkinsin hiljaisen kerhäyksen myötä alkoi saaristomatkamme.

Perjantai-illan etappina oli rauhaisa lahdenpohjukka Träskö saaren pohjoispuolella. Rocna laskeutui tyylikkäästi ja pureutui pian napakasti pohjaan. Ensin saimme luonnonkauniin paikan ihan itsellemme. Pian poukamaan saapui yksi moottorivene ja pari purjevenettä, jotka kaikki kiinnittyivät peräankkuriin ja keula kalliolle. Myös yön aikana oli parinkymmenen metrin päähän Suwenasta ankkuroinut toinen purjevene.
Suwena ankkurissa Träskön saaren lahdella
Träskön Storlandet saari sijaitsee Porkkalanniemestä vajaan mailin päässä lounaaseen ja noin 20 mailia Helsingistä. Sen pohjoispuolella oleva lahti on todella suojainen etelätuulilla. Niinpä voimmekin suositella sitä viihtyisänä ankkuripaikkana ja kivana retki kohteena lähellä Helsinkiä.

Lauantaina lähdimme kohti muinaistulien yötä Sommaröstrandin marinaan. Pienen googletuksen, satamakirjan plarauksen ja soittojen avulla löysimme sopivan matkan päässä sijaitsevan paikan, jossa muinaistulia juhlitaan. Muinaistulien yö on aina elokuun viimeinen lauantai.

Alku matkasta purjehdimme kevyessä 5 metrin tuulessa. Ilma oli ihana matkata leppoisasti Porkkalan selän yli. Ylitimme Porkkalan selän meren puolelta, jonka jälkeen käännyimme kohti Inkoota laivaväylälle. Kun pääsimme saariston suojaan, käännyimme jatkamaan veneilyn runkoväylää pitkin kohti Skärlandetin saarta ja Sommarötä. Väylä mutkittelee saarten välissä, niinpä reitti on todella luonnonkaunista katseltavaa. Vuorollaan matkasimme jylhien kallioiden ohi, kun taas välillä rannoilla kohosivat hulppeat talot. Välillä kapea väylä leveni suojaisiksi poukamiksi, joista varmasti olisi löytynyt mukavia ankkuripaikkoja. Suurimpaan osaan saarista ainut kulkuväline on vene, niinpä väylällä kulki ristiin rastiin pieniä moottoriveneitä.
Barösundin saaristo
Barösundin huoltoasema
Barösundin saaristo
Barösundin saaristo
Saavuttuamme Sommaröstrandin satamaan näytti aluksi siltä, että meidän veneelle sopivaa paikkaa ei välttämättä löydy. Tutkailimme aluksi sataman länsilaidan laituria kaksi vuotta vanhan satamakirjamme ohjeiden mukaisesti. Pikku laiturissa oli vain pienempiä moottoriveneitä. Kauempana näkyi lisää laitureita ja veneiden joukosta pilkisti muutama mastokin. Päätimme kokeilla, löytyykö sieltä Suwenalle paikkaa. Sataman itäreunalle oli rakennettu upouusi ponttonilaituri kävelyaisoineen, jossa syväys oli yli kolme metriä. Niinpä kiinnitimme Suwenan muiden vierasveneiden joukkoon.
Suwena Sommaröstrandissa
Satamassa ihmiset olivat jo aloittaneet muinaistulien vieton ja iloinen pulina kiiri veneestä toiseen. Laiturille saapui myös satamakonttorista ystävällinen Erja rouva, joka kertoi meille sataman palveluista ja illan ohjelmasta. Hän kertoi myös kiertävänsä laitureilla parin tunnin välein. Huomasimmekin hänen vastailevan veneilijöiden kysymyksiin erittäin avuliaasti laiturikierroksillaan. Tuntui mukavalta saapua satamaan, jossa vierasveneilijät otetaan aidon ystävällisesti vastaan.

Satuimme mukavan vilkkaaseen muinaistulien viettopaikkaan. Vierasveneiden lisäksi satamassa pyöri kymmeniä mökkiläisten pikku veneitä. Lisäksi rantaan saapui Tammisaaresta 26 metriä pitkä M/S Sunnan II laiva mukanaan noin 100 matkustajaa. Kun muinaistulet sytytettiin 21.30, ranta oli täynnä kuhinaa. Ravintolassa alkoivat myös tanssit, jossa Susann Sonntag lauloi tunnettuja kovereita bändinsäestyksellä.
M/S Sunnan II Sommaröstrandissa
Muinaistuli Sommarösssä
Sunnuntaina muut vierasveneet lähtivät paluumatkalle. Vasta myöhään iltapäivästä saapui laituriin toinen purjevene Suwenan seuraksi. Toki satamassa on 150 kausivenepaikkaa, jotka täyttyivät pitkin sunnuntai-iltapäivää mökeiltä palaavista veneistä.

Kävimme jälleen täydentämässä Suwenan muonitusta sataman omasta kaupasta. On todella hienoa, että sataman kaupasta saa niin ruoka kuin muita venetarvikkeita. Samoin tänä kesänä satamaan valmistunut huoltorakennus oli mahtava puhdas. Suihku- ja WC-tilojen lisäksi sieltä löytyy myös pyykinpesumahdollisuus ja erillinen tilaussauna omalla terassilla varustettuna. Lauantai-illan vitsailevista selänpesuvuorojen laiturikeskusteluista päätellen sauna oli aktiivisessa käytössä.

Oman satamakaupan lisäksi löysimme kävelyretkellämme vajaan kilsan päästä Henrik's Garden pienviljelytilan, jossa Henrik kasvattaa kasviksia, marjoja ja hedelmiä kasvimaalla ja parissa kasvihuoneessa. Täydensimmekin innokkaasti Suwenan muonitusta tuoreilla kasviksilla ja hedelmillä.
Henrik's Gardenin Henrik
Sommaröstrand oli todella mukava paikka pysähtyä viettämään muinaistulia ja matkamme jatkuu maanantaina kohti länttä.

Högsåra 29.8. - 31.8.

  • Posted on: 3 September 2011
  • By: Eve

Maanantaiaamulla aloimme valmistella Suwenaa jälleen merelle, mutta hups heijaa, lähtö viivästyi, kun Andrus pyörähti keulakajuutassa laittamassa tavaroita paikalleen ja nappasi oven kiinni. O’ou, se todella meni kiinni, kun se napsahti lukkoon. Siinä sitten ihmeteltiin, että mitäs tehdään. Keulakajuutan kansiluukku kun oli myös lukittuna ja sivuikkunat ovat muutenkin kiinteästi kiinni. Lukkoa ei saanut ulkopuolelta väännettyä ruuvimeisselillä auki, joten mikäs neuvoksi? Ehdimme jo miettiä, että pitääkö todella rikkoa ovi, kunnes siirsimme tuumailumme saranan puolelle. Saranatapit saatiin kyllä ylös ja irti ja ovi pois paikoiltaan. Seuraava ähellys oli saada ovi takaisin ja saranat sopivasti kohdalleen, että tiukka melkein 10-senttinen tappi suostuu sujumaan sisälle vääntymättä. No oven lukko on nyt auki ja saranatkin paikoillaan. Ehdin jo vitsailla Andrusille, että pitää Nauticatilta pyytää varaosapakkiin pari saranatappia, jos me aiomme kulkea jatkossakin kajuuttoihin saranoiden kautta.

Pääsimme lopulta matkaan ja 44 mailin legi Sommaröstä Högsåraan sujui sateisissa merkeissä. Ainakin kuusi kunnon sadekuuroa ropisteli Suwenan kattoon. Ilma oli selkeästi viilenemään päin, niinpä vain muutama vene seilasi kanssamme merellä.

Jo viime vuonna ollessamme Högsåran Kylänsatamassa suunnittelimme, että ensi kerralla voisimme mennä Kejsarhamnin puolelle. Nyt ajaessamme Kylänsataman ohi, se oli aivan tyhjänä veneistä. Lisäksi ohimenevä reittiliikenne tekee Kylänsatamaan melkoisesti peräaaltoja.

Kejsarhamnissa voi jäädä joko lahdelle ankkuriin tai kiinnittyä sataman laituriin. Sekin satama oli aivan tyhjä saapuessamme, joten kiinnitimme Suwenan kylkikiinnitykseen. Ensimmäiseksi yöksi saimme seuraksemme toisen purjeveneen ja toisena yönä uusia kavereita oli jo kaksi: yksi kotimainen ja yksi USA:n lipulla seilaava purjevene.
Suwena Högsåran Kejsarhamn satamassa
Odotimme herkkusuina innokkaasti suositun Farmors Cafe:n suussa sulavia leivonnaisia, mutta kahvila oli juuri tällä viikolla siirtynyt syksyn aikatauluun eli se on avoinna vain viikonloppuisin. Kejsarhamnin satamassa oli saaren ainoa ruokakauppa Kejsarboden, niinpä lämpöisen maanantai-illan ratoksi shoppasimme hieman grillattavaa, sillä bongasimme heti sataman grillipaikan.

Tiistain jollamatkalla kävimme tietysti katselemassa keisari Aleksanteri III vierailuista kertovia kalliokaiverruksia. Toki samalla kävimme tsekkaamassa tulevaisuutta varten ankkuripaikkoja laguunilla. Laguunin pohjoisreunan pohjukassa syväys on alle 6 metriä, kun keskellä lahtea syväys on jo yli 10 metriä. Högsåra tarjoaa todella mukavia ja erilaisia veneilyvaihtoehtoja, josta jokainen voi valita mieleisensä.
Keisari Aleksanderi III:n kalliokaiverrukset
Högsårassa ehdimme vähän viritellä myös jollan nostamista. Me säilytämme jollaa pystyssä uimatasolla, jonne sen kiinnitämme parilla ristikkäisellä köydellä. Se on pysynyt erinomaisesti paikoillaan, eikä edes isommassa aallokossa se ole hilautunut pois paikaltaan. Jollan pystyssä säilyttämisessä on vain se ongelma, että aina käytön jälkeen se pitää virittää takaisin paikoilleen ja se vie hetken aikaa. Ollessamme ankkurissa tai satamassa, jossa haluaisimme pitää jollan käyttövalmiina, olisi se hyvä kuitenkin saada ylös veneeseen. Näin se ei ole muiden veneiden tiellä ja ennen kaikkea tuolla kauemmilla vesillä, se saattaisi olla tallessa vielä aamullakin. Niitä näppärä räpyläisiä kavereita, kun tuntuu blogimerkinnöissä vilisevän. Toki suurin syy jollan nostoon on se, että suolaisessa merivedessä sen pohja limottuu ja kasvustoa alkaa kasvaa.

Viritimme jollaan nelipisteköydet, jotka karabiinilla kiinnitetään taljan sakkeliin. Hups hei ja jolla nousi vaakatasossa nätisti ylös. Mesaanin puomia käytimme tukivartena, jolloin jollan voi nostaa veneen sivulta ja siirtää nätisti uimatason päälle. Sen jälkeen se on helppoa kiinnittää veneen kaiteeseen. Kyllä se kekseliäisyys aina palkitaan, joten onnistuneen jollaprojektin kruunasimme herkullisilla venekokin paistamilla lätyillä.
Eve nostamassa jollaa
Eve nostamassa Pikku Suwenaa

Korpoström ja Verkan 31.8. - 4.9.

  • Posted on: 17 September 2011
  • By: Eve

Seuraavaksi teki mieli matkata johonkin uuteen paikkaan ja sellaiseksi kohteeksi bongasimme pikkuruisen saaren nimeltä Kirjais. Lähestyessä satamaa mietitytti kovasti, pitääkö satamakirjan syväystieto 2,5 metriä paikkaansa, sillä kartassa syväystä ei ollut merkitty. Rauhallisesti lähestyimme laituria ja syväys pieneni hetki hetkeltä. Lopulta kiinnittäessämme Suwenan laiturin päähän, oli syväys enää 2,3 metriä.
Suwena Kirjais saaren satamassa
Jotenkin Kirjais näytti meille nuhruiset kasvonsa. Laituri oli rikki ja muutenkin tunnelma oli jotenkin alakuloinen. Pisteenä i:n päälle laiturin vesi oli minuuttihinnoiteltu. Hetken siinä tuumailimme, kunnes irrotimme Suwenan köydet ja jatkoimme matkaa.

Andrus tutkaili hetken karttaa ja ehdotti, että oikaisemalla väylien ulkopuolelta Korpoströmmiin olisi vain 14 mailin matka. Jälleen huomioimme Saaristomeren ja kotoisen Perämeren keskinäisiä eroja. Perämerellä rannat ja vesistöt ylipäänsä ovat tosi kivikkoisia ja suhteellisen matalia. Usein pitää ottaa etäisyyttä rannasta reilusti, jotta väylien ulkopuolella pystyy purjeveneellä kulkemaan. Esimerkkinä tällä legillämme seilasimme Ytterstholmin eteläpuolella sijaitsevien kahden luodon välistä, joiden etäisyys toisistaan on 1,5 kaapelia ja vedensyvyys luotojen välillä oli jopa 38 metriä.

Syksy oli todella saapunut saaristoon. Korpoströmmin satamaan kiinnityimme ainoana veneenä. Satamahenkilökunta ilmoitti yllätykseksemme, että he eivät enää ota viikolla satamamaksua, koska esimerkiksi sauna ei ole lämpimänä. Sähkö ja vesi olivat kuitenkin käytettävissä. Mikäs siinä ollessa sataman kunkkuina. Nautimme rauhasta ja rentouduimme Korpoströmmissä pari päivää. Eikä voi olla kommentoimatta kahdesta näin erilaisesta satamasta samana päivänä. Toisessa olisi saanut vettä arviolta 40 litraa kahdessa minuutissa hintaan 0,5 € ja toinen tarjosi sähkön ja veden asiakkaalle veloituksetta, kun kaikki satamapalvelut eivät olleet tarjolla.
Suwena yksikseen Korpoström marinassa
Verkaniin tähtäsimme viikonlopun viettoon. Tiesimmehän, että tarjolla ovat katkarapujuhlat. Matkalla Korpoströmmistä Verkaniin ylitimme Suwenan vanaveden. Tuntui huikealta, että Itämeri kierroksemme tuli täyteen ja ympyrä sulkeutui kauniissa auringonpaisteessa. Heti pälkähti päähän, että missähän ensi vuonna Suwenan vanavesi tulee ylitetyksi?

Saapuessamme Verkaniin perjantaina puolen päivän jälkeen oli satamassa jo muutamia veneitä. Pitkin iltaa veneitä saapui koko ajan lisää. Kummankin veikkaus jäi alakanttiin, sillä viikonlopun viettäjiä tuli lopulta yli 30 venettä. Kuulimme, että edellisenä muinaistulien viikonloppuna satama oli ollut pullollaan veneitä ja meininki melkoista.

Lauantaina kävimme jaloittelemassa Korppoon kylällä. Kylän keskusta vaikutti aktiiviselta. Myös ruokakaupan tarjonta oli runsas ja tuoretta tavaraa oli mukavasti tarjolla. Tässä pitkin kesää, kun on monenmoisia kyläkauppoja tullut nähdyksi. Matkaa satamasta kylälle on noin 1,5 kilometriä. Nautimme alku syksyn kirkkaasta päivästä ja rauhallisesta kävelyhetkestä. Lapset leikkivät aarteen etsintää omenapuiden alla, jotka notkuivat mehevistä ompuista. Vesi herahti kielelle, kun ajatteli kypsiä omenoita suoraan puusta.
Korppoo saaren kyänkeskusta
Lauantai-iltana oli katkarapujuhlien vuoro. Ravintola Buffalo oli täynnä herkuttelijoita ja snapsilaulut raikasivat. Seisovassa pöydässä oli tarjolla Grönlantilaisia reippaankokoisia katkiksia, jotka kuulemma olivat vain yhtä kokoluokkaa pienempiä ennen kuin niiden nimi olisi muuttunut jättikatkaravuiksi.
Vierasveneet Verkanin rapujuhlilla
Sunnuntaina seilasimme kohti Turkua. Tiesimme, että tänä syksynä ehdimme seilaamaan Suwenalla enää yhden kerran ennen veneen nostoa. Suwena jäi odottamaan meitä Turkuun, kun me lähdimme kohti kotia ja arkiaskareita.

Sivut