Eteläinen Itämeri '12

Berg ja 7-osainen sulku 5.6. - 6.6.

  • Posted on: 9 June 2012
  • By: Eve

Tiistaiaamulla olimme onnekkaita, sillä sulkumestari päätti ensin nostaa alajuoksulla odottavat veneet ylös, niinpä pääsimme matkaan jälleen heti aamu yhdeksältä. Illalla olimme käyneet kävelemässä 7-osaiset sulkuportaat läpi ja se oli muuten samanlainen kuin edellisen päivän kaksoissulut, paitsi vain moniosaisempi.

Carl Johanin sulku on Götan kanavan korkein. Korkeuseroa on jopa 18,8 metriä. Nämä sulut ovat yksi suurimmista nähtävyyksistä Götalla ja täällä vierailee tuhansia turisteja vuosittain katsomassa kanavaa ylös ja alas ohilipuvia veneitä ja risteilyaluksia. Eipä ihme, että mekin pääsimme linssiluteiksi, kun Andrus ohjasi Suwenan sulkuun ja minä aloitin köydenkantotreenit.

Sulutus kesti noin 1,5 tuntia, kun nousimme ylöspäin. Toki alaspäin sulutus kestää vain reilu puoli tuntia. Suwena hivuttautui sulku sululta kohti Bergiä, jossa halusimme viettää myös välipäivän Götan kanavamatkallamme.
Suwena Carl Johanin suluissa
18.8 metriä nousua takana
Berg on yksi Göta kanavan solmukohdista, sillä tuo kuuluisa Carl Johanin seitsenosainen sulku ja heti Bergin yläpuolella olevat kahdet kaksoissulut antavat ihmisille paljon katseltavaa. Täällä on myös sulkujen läheisyydessä ravintoloita, joista voi syödessään myös suluissa kulkevia veneitä seurata.
Bergin satama Göta kanavalla
Eve lounaalla Götan kanavaravintolassa
Koko Götan kanavan vierellä kulkee hiekkatie, jolla aikoinaan härät ja hevoset vetivät proomuja kanavaa pitkin. Nykyään sitä käyttävät lukuisat kävelijät, hölkkääjät ja pyöräilijät. Niinpä mekin kaivoimme keskiviikkona oman taitettavan tandemin esille Suwenan uumenista ja lähdimme pyöräretkelle. Bergissä onkin paljon patikoijia, karavaanareita, veneilijöitä ja muita hotellivieraita. Siinäpäs Ruotsin kansallispäivä sujui rattoisasti.

Meillä on nyt takana Götan kanavan 58 sulusta 22. Tulemme nousemaan vielä 16 sulkua lisää ylöspäin, jolloin saavumme Götan korkeimmalle paikalle. Kanava nousee jopa 92 metriä merenpinnan yläpuolelle. Kun matkaa Götan kanavaa idästä länteen, on ylöspäin noustavia sulkuja 38 ennen kuin pääsee laskemaan loput 20 Vänern järvelle. Ylöspäin mennessä köysien kanssa on enemmän puuhaa, mutta se on joka tapauksessa mukavaa ajankulua.

On siinä 58000 sotilaalla ollut kaivamista, kun ovat 1810 - 1832 rakentaneet tätä kanavaa. Kanava on 190 kilometriä pitkä, josta käsin kaivettiin 87 kilometriä. Toki kanava rakennettiin aikoinaan Ruotsin teollisuuden avuksi kuljettamaan tavarat keskeltä Ruotsia meren rannalle. On kuitenkin todella hienoa, että kanava on säilytetty ja huollettu näin hyvin. Nykyään siitä pääsevät nauttimaan niin huviveneilijät, risteilymatkustajat kuin kanavan laidalla viihtyvät matkailijat.

Veneilijän näkökulmasta on myös todella helppoa, että kanavamaksu suoritetaan kerralla ja koko rahalla saa seilata kolme viikkoa Götan kanavalla. Ovikortilla pääsee satamien huoltotiloihin ja jokaisessa satamassa saa yöpyä enintään viisi yötä. Nyt saa keskittyä veneilyyn, eikä tarvitse heti satamaan tullessa lähteä etsimään satamahenkilökuntaa maksaakseen satamamaksuja.

Torstaina jälleen matkamme jatkuu ja katsotaan, minne saakka ehdimme ennen kuin sulut menevät kiinni ilta kuudelta.

Eloisa Motala 7.6. - 9.6.

  • Posted on: 11 June 2012
  • By: Eve

Göta kanavamatkamme jatkui torstaina. Bergistä ylöspäin noustessa ovat edessä neljät kaksoissulut, joten suluttamisen makuun pääsee heti. Kanava kiemurtelee läpi kauniiden maalaismaisemien, ali useiden siltojen ja läpi lukuisten sulkujen.
Laiva Bergin yläsulussa
Torstain erikoisuuksiin kuului myös kaksi akveduktia, joissa Suwena lipui pitkin kanavaa ylittäen autotien. Tuntuihan se vähän hassulta, kun seilasimme autojen päällä. Lisäksi kanava kulki välillä hupaisasti ihan kahden vesistön välissä. Vasemmalla puolella lammenpinta oli ylempänä kuin me kanavassa ja samanaikaisesti oikealla puolella oleva järvi kimmelteli meitä alempana.
Eve ja Suwena akveduktilla Göta kanavalla
Alun perin olimme suunnitelleet, että matkaamme Borensbergiin saakka ja yövymme siellä. Päivä kuitenkin sujui jouhevasti, joten ohitimme Borensbergin ja päätimme pyrkiä Motalaan saakka. Ylitettyämme Boren järven saavuimme Götan toisiksi isoimmalle sulkuportaikolle. Borenshultin sulut ovat 5-osaiset ja kohoavat 15,3 metriä ylöspäin. Sulutus sujui jo todella mallikkaasti ja sen jälkeen oli vain useita siltoja ja yksi pieni sulku ennen Motalaa. Päivämatkan pituudeksi ehti kuitenkin kertyä 9 tuntia yhtäjaksoista ajamista ja 15 sulkua. Täytyy kyllä sanoa, että ahnehdimme aivan liikaa yhdelle päivälle, sillä olimme ihan rättiväsyneitä Motalaan päästyämme.
Suwena Motalan satamassa
Götan kanavakeskus Motalassa
Nukuttuamme pitkät ja rentouttavat unet heräsimme virkeinä tutustumaan Motalaan. Jälleen pääsimme seuraamaan ruotsalaisten opiskelijoiden valmistumista. Viime vuoden tukholmalaisten opiskelijoiden kuorma-autojen sijasta Motalassa opiskelijat olivat valjastaneet kulkuneuvoikseen traktoreita, joiden peräkärryissä he bilettivät. Poppi raikasi jokaisessa traktorissa ja nuoret kiersivät ristiin rastiin Motalaa muutaman tunnin ajan.
Motalan ylioppilaat valmistujais juhlissa
Motala valmistautui myös viikonloppuna alkavaan Vätternrundan pyöräilytapahtumaan, joka on yksi maailmansuurimmista. Pisin lenkki on jopa 300 kilometriä, joka kiertää koko Vätternin ympäri. Lauantaina pääsimme seuraamaan naisten 100 kilometrin lenkkiä ja viikon päästä poljetaan sitten 300 kilsan pääreitti. Tänä vuonna ilmoittautuneita on hurjat 30 000 pyöräilijää, joista 23 000 tulee ajamaan järven ympäri, huh huh.

Motalan torilla oli myös pyöräilijöille omat messut, joissa oli tarjolla kaikenlaista pyöräilyyn liittyvää tykötarvetta. No nyt yhdet pyöräilyhanskat päätyvät kyllä veneilijän käyttöön, sillä veneilijöille valmistetut sormet auki hanskat ovat aina minulle liian pitkät. No jos ne eivät toimi veneilyssä, niin käytetään sitten tandemin kanssa 

Ihan venesatamassa sijaitsee Motala Motormuseum. Museo oli todella positiivinen yllätys. Olimme varautuneet toki vanhoihin autoihin ja erilaisiin moottoreihin, mutta museossa oli esillä kaikenlaista kivaa härpätintä. Sieltä löytyy yli 200 erilaista autoa, moottoripyörää, polkupyörää ja muuta moottorivempelettä. Lisäksi siellä on yli 300 viestintään liittyvää historiallista välinettä, niin radioita, erilaisia telkkareita, vanhoja kunnon raahattavia tietokoneita, puhelimia ja sokerina pohjalla puhelinvaihteita. Myös Sentraali-Santra oli puettuna puhelinvaihteen viereen ajanhenkeen. Kivaa tässä museossa olivat todella hyvin toteutetut rekvisiitat. Eri osastoille oli puettu ajanhenkeen aina mallinukkeja, joilla oli asusteita ja huonekaluja myöten luotu oikea ympäristö esineen vuosikymmenelle.

Meidän suosikiksi arvatenkin nousi uskomaton Blue Peter amfibioauto. Bill Rose oli ostanut neljällä punnalla vuonna 1943 jo hieman ”väsähtäneen” Austin 7:n. Hän rakensi itse autoon uuden rungon. Hänellä oli tarvetta myös veneelle, joten uutta runkoa rakentaessaan tuli hänellä tehtyä auton ohella vene. Ja mikä kaunotar hänestä kehkeytyikään!
Amfibioauto Blue Peter Motalan Motormuseossa
Motormuseolla voisi olla kyllä kuvaavampikin nimi, sillä siellä oli kaikenlaista kivaa katseltavaa. Museo on todella näkemisen arvoinen ja se on hieno monumentti Motalan tekniikalle. Onhan Motalassa valmistettu monia tunnettuja tuotemerkkejä kuten esimerkiksi Electrolux ja Luxor. Historiallinen konepajateollisuuden aloittajista oli Motala Verkstad, joka valmisti työkaluja jopa Götan kanavan rakennustöitä varten. Myös Jules Vernen kirjassa kapteeni Nemo rakennutti Motala Verkstadin konepajalla Nautilus sukellusveneeseen teräksestä valmistetun piikkimäisen keulapuskurin.
Andrus Motalan Motormuseossa

Vadstenan linna ja birgittalaisluostari 10.6. - 11.6.

  • Posted on: 15 June 2012
  • By: Eve

Ruotsin yksi kuuluisimmista historiallisista kaupungeista on Vadstena, jonne halusimme seuraavaksi Suwenan keulan kääntää. Götan kanavan itäinen osa päättyy Motalaan, jonka jälkeen kanava jälleen jatkuu Vätternin länsirannalla. Meidän suunnitelma oli kuitenkin poiketa Vadstenassa, joten teimme pienen pyrähdyksen pois varsinaiselta kanavalta. Vadstenaan on vain noin 9 merimailin matka ja se vilahti nopeasti sunnuntaisessa auringonpaisteessa.
Vadstena
Tuntui hienolta ajaa Vadstenan linnan vallihautaan sisälle ja kiinnittää Suwena linnan varjoon. Pian saapumisemme jälkeen saimme viereemme jo Söderköpingistä tutun Diana laivan. Se oli vaan tainnut ehtiä tehdä jo useita reissuja, sillä välin, kun me olimme ehtineet itse Vadstenaan.
Suwena matkalla Vadstenan linnan vallihautaan
Suwena ja Diana laiva Vadstenan satamassa
Saimme kuulla paikallisilta veneilijöiltä, että Vallihaudassa sijaitseva venesatama on juhannuksesta eteenpäin tupaten täynnä, eivätkä silloin paikallisetkaan tahdo löytää paikkaa veneelleen. Voi sanoa vähän kuin Saimaalla, että järvillä kesäkausi alkaa vasta juhannuksesta, niin näköjään myös Vättern järvellä. Nyt satamassa oli vain muutamia vierasveneitä. Satamaväylä oli ahdas ja veneilijät olivatkin keksineet kiinnittää veneet vinottain paaluihin. Näin pidemmätkin veneet mahtuvat pienempään tilaan.
Veneitä pylväiden välissä vinoparkissa Vadstenassa
Vadstenan satamassa on kaksi erittäin energistä ja iloista satamakapteenia, joiden kanssa raatailimme satamasta ja tietty itse Vadstenasta. He myös ilahduttivat meitä sunnuntai-iltakävelyltä saavuttuamme Suwenan portin eteen ilmestyneellä punaisella matolla. Mikäs siinä "astua laivaan" punaista mattoa pitkin. Sataman webbisivuilla satamakapteenit kertoivat, että he haluavat olla Ruotsin paras vierassatama ja me ainakin voimme heille äänemme antaa. Ruotsin satamissa on ollut ystävällisiä ihmisiä kaikkialla, mutta lämminhenkisimmät ovat kyllä olleet ehdottomasti nämä mukavat miehet Vadstenan vallihaudan satamassa.
Eve punaisella matolla Vadstenassa
Vadstenan linna kohosi kuninkaallisena vieressämme ja sinne lähdimme innokkaina tutkimusretkelle. Linnan historia on todella vaikuttava. Kuningas Kustaa Vaasa rakennutti Vadstenan 1545 alkaen suojelemaan Ruotsia etelästä pyrkiviltä tanskalaisilta. Se on rakennettu renessanssityylisesti, jolloin asuintilat rakennettiin erilleen puolustustiloista. Linna on ollut kuninkaallisten asumana vielä 1700-luvun alussa. Kuuluisin linnan asukeista on varmasti Kustaa Vaasan kolmas poika herttua Magnus, joka kärsi mielenterveysongelmista. Hänen hautansa on myös Vadstenan luostarikirkossa.
Vadstenan linna
Kyllä kuninkaan elämä on ollut tuohon aikaan aivan toista kuin nykyään. Silloin heidän piti matkustaa ympäri maakuntia linnasta linnaan keräämässä veroja. Tuntuu uskomattomalta, että kuninkaan hovin mukana kuljetettiin myös kaikki huonekalut ja esimerkiksi keittiövälineet. Niinpä linnat olivat lähes tyhjillään kuninkaan poissa ollessa.

Vadstenasta löytyy paljon kaikenlaista historiaa, mutta valitettavasti tuo historia ei oikeastaan linnassa itsessään sisällä enää näkynyt. Linna on ollut niin huonossa kunnossa välillä ja esimerkiksi 1900-luvulla myös tehdaskäytössä, joten paljon historiallisesti merkittävää materiaalia on kadonnut ajansaatossa pois linnasta. Ulkoa päin linna on todella hieno ja säilynyt hyvässä kunnossa. Sisäosat on kuitenkin restauroitu enemmän nykyajan tarpeita ja tapahtumia varten. Onhan linnaan sijoitettu esimerkiksi maakunta-arkisto ja Vadstenan akatemian tilat. Olimme kuitenkin pettyneitä, koska odotimme pääsevämme enemmän autenttiseen keskiaikaiseen linnaan, sillä linnaa on kehuttu kaikkialla parhaiten säilyneeksi Ruotsin keskiaikaiseksi linnaksi.

Yllätykseksemme birgittalaisten luostarimuseo ja luostarikirkko olivat mielenkiintoisempia kohteita, jotka melkein meinasimme jättää väliin. Pyhä Birgitta perusti 1300-luvulla birgittalaisluostarin, jonka pääpaikka on Vadstenassa. Hänen tyttärensä Katariina toi äitinsä maaliset jäännökset Roomasta Vadstenaan ja pyhäinjäännöstä eli reliikkiä säilytetään Vadstenan luostarikirkossa.

Pyhän Birgitan ansiosta Vadstenassa käy edelleenkin joka vuosi pyhiinvaeltajia. Luostariin oli koottu esille monipuolisesti birgittalaisten elämää esimerkiksi nunnankammio, ruokatila ja erilaisia työskentelytiloja. He myös jäljensivät paljon kirjoja ja mm. Suomen ensimmäinen lääkintäopas on jäljennetty juuri Vadstenassa ja toimitettu sieltä Naantalin birgittalaisluostariin sen kukoistuskaudella 1400-luvulla. Nykyään alkuperäistä lääke- ja yrttikirjaa säilytetään Tukholman kuninkaallisessa kirjastossa.
Andrus harjoittelemassa Vadstenan luostarissa birgittalaisfonttia
Melkoisen turismi annoksen jälkeen oli aika jättää hyvästit prinsessa Estellen herttuakunnalle. Olemme matkanneet pitkin Götan kanavaa ja halki Itä-Götanmaan maakunnan, jonka herttuatar Ruotsin pikku prinsessa on. Oli aika irrottaa Suwenan köydet ja ylittää Vättern. Ruotsin toisiksi suurin järvi näytti meille lempeät kasvonsa. Tuulta ei ollut lainkaan, niinpä peltigenoa vei meidät 14 mailin matkan Karlsborgiin. Samalla vaihdoimme Länsi-Götanmaan puolelle, joka on muuten kruununprinsessa Victorian ja prinssi Danielin herttuakunta.

Karlsborgin linnoitus ja Götan kanavan korkein kohta 12.6.

  • Posted on: 16 June 2012
  • By: Eve

Ylitettyämme Vättern järven ehdimme juuri viimeiseen maantiesillan avautumiseen ja pääsimme kiinnittämään Suwenan Karlsborgin vieraslaituriin.

Tiistaiaamulla kävelimme parin kilsan matkan tutustumaan Karlsborgin linnoitukseen. Hämmästykseksemme linnoitusalue oli todella valtava. Niin myös linnoituksen päärakennus, sillä se on 678 metriä pitkä. Pelkästään kävelymatka linnoituksen reunalta toiselle vie reilu 10 minuuttia. Koko alue vastaa kooltaan yli 170 jalkapallokenttää. Löysimme kuitenkin yhdestä linnoitusalueen korttelista kaupan, jossa myytiin lippuja Karlsborgin seikkailukierrokselle. Jälleen huomasimme, että sesonkiaika ei ollut vielä alkanut, sillä kierrokset tehtiin vain ruotsinkielisen oppaan johdolla. Tarjolla oli kuitenkin MP3-soittimet englanninkielisellä opastuksella, joten ei muuta kuin mukaan vaan.
Karlsborgin linnoituksen pääportti
Karlsborhgin linnoituksen päärakennuksen kirkko
Seikkailukierros oli todella hyvin tehty ja hauska. Aluksi katsoimme elokuvan, jossa esitettiin fiktiivinen tarina linnoituselämästä ja venäläisten hyökkäyksestä linnoitukseen. Sen jälkeen lähdimme puolustustunneleita pitkin suojaan vihollisilta ja myös puolustautumaan. Kanuunat jylisivät ja taistelunääniä kuului joka puolelta. Jopa yhdessä kohtaa tunnelin lattia tärisi tykkien jylinän voimasta. Ampuma-aukoissa oli sotilaita puolustamassa linnaa. Jälleen ruotsalaiset olivat toteuttaneet lavasteet todella hyvin. Ohitimme niin maassa makaavan kipujaan huutavan haavoittuneen kuin punkassaan kuorsaavan sotilaan. Linnoituksen alle oli rakennettu kaikki tarvittavat tilat. Näimme heidän työskentelytiloja, pubin ja lopuksi Ruotsin kultavarantojen turvapaikan.

Karlsborgin linnoitus rakennettiin 1800-luvulla Tukholman suojaksi, jonne niin kuninkaallinen perhe, kruununjalokivet kuin Ruotsin kansan kultavarannot olisi siirretty turvaan, mikäli venäjänjoukot olisivat päässeet nousemaan maihin. Tuohon aikaan vuonna 1809 Ruotsi oli juuri menettänyt Suomen sodassa Venäjälle, joten Venäjän raja oli siirtynyt Ahvenanmaalle ja se huolestutti kovasti ruotsalaisia.

Linnoituksen puolustusmuurilta pääsimme näkemään Karlsborgin suojaksi rakennetut kolme erillistä puolustuslinjaa. Linnoitusta rakennettiin 90 vuotta 1819 - 1909 ja se tuli maksamaan valtavasti. Eipä siis ihme, että kuningas Kaarle XV oli ironisesti huudahtanut ensi kertaa linnoitusta tarkastaessaan, että ”Mitä! Sekö onkin kivestä? Luulin se olevan kullasta.” Linnoituksen rakentamiseen oli nimittäin käytetty mm. 250000 tonnia kalkkikiveä.
Pikku pätkä päärakennuksesta Karlsborgin linnoituksessa
Ruotsalaiset eivät ole onnekseen joutuneet käyttämään linnoitusta tosi toimissa. Seikkailukierroksen ansiosta linnoitus heräsi henkiin ja vierailumme oli todella kiinnostava. Muuten tunnelit ja maanalaiset käytävät olisi jäänyt näkemättä.

Itse Karlsborg on pieni paikkakunta Vätternin länsirannalla. Viivyimme siellä vain yön yli ja katsastettuamme linnoituksen jatkui matkamme Götan kanavaa eteenpäin.

Edessämme oli enää yksi ylöspäin noustava sulku ja se onkin Göta kanavan vanhin Forsvikin sulku. Forsvik valmistui ensimmäisenä sulkuna vuonna 1813 ja se on kanavan korkein yksittäinen sulku. Nousimme vielä 3,5 metriä ylöspäin tuhannen vesikuution avulla ja sitten olimme saavuttaneet Götan korkeimman pisteen 91,8 metriä merenpinnasta.

Vinkkinä teille tuleville Götan kanavan matkaajille, että kannattaa kiinnittyä Forsvikin sulussa ylöspäin mennessä oikeaan reunaan eli kanavan pohjoislaidalle. Olimme päässeet matkaamaan kaikki sulut vasemmassa laidassa, joten sinne nytkin pyrimme. Ajettuaan sisään sulkuun, Andrus huomasi, että sulun seinän vasemmassa alareunassa oli valtava kivimöhkäle, joka pullistui ulos seinästä.
Kivimöhkäle Forsvikin sulussa
Sulut sulkeutuvat kello kuusi. Ajelimme rauhassa halki Viken järven ja kiinnitimme Suwenan Tåtorp sulun yläjuoksulla odotuslaituriin parin muun veneen viereen. Täältä meillä jokaisella veneellä on edessään vain alamäki, kumpaan suuntaan sitten matka jatkuukin.
Suwena ilta-auringossa Tåtorpin laiturissa

Vihdoinkin pääsimme rentoutumaan lämpöisenä ja aurinkoisena kesäiltana Suwenan takakannella sundownereiden kera ja olimme lisäksi saavuttaneet Göta kanavan huipun.

20 sulkua alas Sjötorppiin 13.6. - 14.6.

  • Posted on: 19 June 2012
  • By: Eve

Vättern ja Vänern järvien välisellä Götan kanavalla on yhteensä 21 sulkua, joista 20 laskevat kohti Vänerniä. Meillä oli jo takana viimeinen ylöspäin nouseva sulku ja Viken järvi. Niinpä oli aika lasketella alamäkeen Götan kanavaa sen korkeimmalta 91,8 metrin korkeudesta. Sulutus alaspäin on nopeampaa, joten otimme kerralla tavoitteeksi päästä Sjötorppiin saakka.
Tåtorpin käsikäyttöinen sulku
Oli siis aika avata sulutusköysistä paalusolmut ja valmistella köydet alaspäin menoa varten. Vaihdoimme myös sulutusköydet Suwenan styyrpuurin puolelle ja matkasimme kohti Sjötorppia aina sulkujen oikean puoleisessa reunassa. Olimme aiemmin seuranneet vastaan tulevia veneitä, että he ottivat alaspäin tullessa sulutuksen hyvin rennosti. Se oli todella paljon vaivattomampaa kuin ylöspäin kipuaminen. Sulkuun ajon jälkeen pyöräytimme perä- ja keulaköydet renkaiden läpi. Sulussa Andrus löysäili peräköyttä ja minä edessä keulaköyttä. Kuten Andrus tuumasi yhdessä sulussa, että ”Olo on kuin ammeessa veden laskiessa.”
Eve suluttamassa alaspäin Göta kanavalla
Götan kanavan Skipper’s Guide lehtisessä esitellään erilaisia nähtävyyksiä Götan kanavan varrelta. Bongasimme sieltä Norrkvarniin rakennetun pienoiskanavan lapsille ja lapsenmielisille, joka näytti niin jännältä, että päätimme pitää jätskitauon Norrkvarnissa. Mahtaa radio-ohjattavilla veneillä olla hauska leikkiä näissä suluissa. Lieneekö paikka suositumpi isien vai poikien mielestä?
Leikkisulut Norrkvarnissa
Kanavan lopussa on kahdeksan Sjötorpin sulkua, joiden numerointi alkaa Vänern järveltä ylöspäin. Keskiviikon aikataulu meni hieman tiukaksi, kun lähdimme aamusta vähän myöhemmin liikkeelle ja vielä pysähdyimme Norrkvarnissa. Onneksi Sjötorp 8 - 4 suluissa oli mukava sulkuvahti, joka sulutti meidät ihan Sjötorpin marinaan saakka, vaikka hänellä meni 10 minuuttia ylitöiksi.

Sjötorpissa on kolme vierassatamaa. Me jäimme ylimpään satamaan sulkujen 4 ja 3 väliin viettämään välipäivän kanavamatkamme päätteeksi. Keskisatama sijaitsee sulkujen 2 ja 1 välissä ja alin on jo Vänern järven rannalla. Niinpä meille jäi vielä kolme viimeistä sulkua laskeuduttavaksi perjantaille, jolloin matkamme jatkui Vänernillä kohti Vänernsborgia.
Suwena Sjötorpin yläsatamassa
Sjötorpin keskisatama
Sjötorpin alasatama Vänern järven rannalla
Sjötorpissa juhlistimme kanavamatkamme päätöstä ja löysimmekin erinomaisen ravintolan. Restaurang och Pub Kajutan tarjosi meille erinomaisen päivällisen ja se tulee nousemaan vahvaksi ehdokkaaksi kesän parhaiden ravintoloiden joukossa. Pitkin Götaa tarjoilijat eivät ole osanneet päättää, onko ruotsalaisten gös hauki vai kuha? Tällä kertaa tarjoilija mainosti gösfileetä Vänernistä nostetuksi erinomaiseksi haueksi. Se todella oli joko normaalia lihavampi kuha tai sitten normaalikokoinen hauki, sillä meille tarjoiltu pätkä kalaa oli todella muhkean paksu. Se oli todella herkullista voissa paistettuna ja katkaravuilla höystettynä. Päivällisen kruunasi järjettömän herkullinen crema catalana, jossa kermavanukas tarjoiltiin marjoilla ja marjakastikkeella. Jo viime vuonna ristimme crème brûlée paahtovanukkaan Ruotsin kansallisjälkiruoaksi, koska jokaisessa ruotsalaisessa ravintolassa se on jälkiruokalistalla. Siksipäs oli mukavaa, että kermavanukkaasta ravintola Kajuutan oli tehnyt hieman erilaisen, mutta sitäkin suussa sulavamman vaihtoehdon.
Ravintola Kajutan Gös annos
Tuntui upealta, kun perjantaina sulutimme kolme viimeistä Götan kanavan sulkua ja ajoimme onnistuneen kanavamatkan päätteeksi Suwenan Vänern järvelle. Yes, me teimme sen! 190 kilometriä pitkä Götan kanava takana, 58 sulkua sulutettuamme ja edelleen naimisissa ja vielä keskenämme. Shampanja odottaa!
Eve Göta kanavan viimeisellä sululla, taustalla Vänern järvi
Göta kanavan viimeisen sulun portti aukeaa!
Göta kanavan viimeinen sulku, Sjötorp 1

Yli Vänern järven ja läpi Trollhätte kanavan 15.6. - 17.6.

  • Posted on: 24 June 2012
  • By: Eve

Vaikka Mariestad, Läckön linna ja Lidköping kovasti kiinnostivatkin, päätimme jättää ne väliin. Olimme liikkuneet niin ahkerasti lähes joka päivä, että päätimme ansaita hieman pidemmän pysähdyksen Göteborgissa. Perjantain legiksemme halki Vänernin tuli 70 merimailin matka Sjötorpista Vänersborgiin. Perkins kehräsi halki Ruotsin suurimman järven, sillä tuuli oli joko vastaista tai sitä ei ollut lainkaan. Sää muutenkin pysyi yhtä epävakaisena kuin koko kesäkuun. Välillä aurinko paistoi ja välillä ripsasi sadekuuron.
Peilityyni Vänern järvi
Lurö saaristo keskellä Vänern järveä
Seurailimme innokkaasti VHF radion kanavaa 9, kun lähestyimme Trollhätte kanavaa pohjoisesta. Tällä kanavalla sekä laivat että veneet keskustelevat siltavahtien ja sulkumestareiden kanssa. Perjantai-iltana liikenne oli vain ruotsinkielistä, joten korvatarkkana kuuntelimme paikallismurteella tehtyjä ilmoituksia. Kun omalla vuorollamme ilmoitimme Dalbon siltavahdille, että lähestymme pohjoisesta noin mailin päässä ja tarvitsemme sillan avauksen korkeutemme vuoksi, niin homma hoitui erinomaisesti englannilla. Samalla pyysimme heitä aukaisemaan myös viereisen rautatiesillan.
Dalbo silta ja rautatiesilta Vänersborgissa
VHF radio oli muutenkin hyödyllinen Trollhätten kanavassa. Sitä käytettiin ahkerasti, sillä laivat ja myös veneet ilmoittivat hyvissä ajoin, että he ovat lähestymässä sulkua tai avattavaa siltaa. Niinpä liikenne sujui jouhevasti.

Ajaessamme Vänersborgin vierasvenesatamaan, oli siellä jo viisi muuta venettä kylkikiinnityksessä, joten ei muuta kuin jonoon vaan. Aamulla tulikin sitten reipas aamuherätys koko sataman veneille, kun kaksi aktiivista satamaheijaria systemaattisesti herättivät kaikki maksamaan satamamaksuja. Näin innokkaita rahastajia ei ole nähty sitten Hangon itäsataman.

Sunnuntaina meillä olikin edessä vielä yksi kanava sulkuineen. Trollhätte kanavan 6 laivasulkua mietitytti etukäteen. Sulut ovat 6 - 8 metriä korkeudeltaan ja niissä köysiä siirretään 2 - 3 kertaa kiinteistä seinätapeista alempaan. Onneksi ensimmäinen sulku oli vasta 6-metrinen, joten hommaan pääsi jujulle ihan mukavasti.
Trollhätte kanava
Rautatiesilta Göta-joella
Jo etukäteen pohdimme, että yksi sulkuköysi keskiknaapissa voisi riittää, kuten toimimme edellisen Suwenan kanssa Saimaan kanavan suluissa. Ja se toimikin erinomaisesti. Andrus ajoi veneen sulkuun ja minä pyöräytin köyden ensimmäisen seinässä olevan kiinnikkeen ympäri. Kun vesi alkoi laskea ja pari metriä alempana odotti seuraava tappi, siirsin knaapin puoleisesta päästä köyden uuden tapin taakse. Samalla kun minä pidin köyden tiukalla alemmassa tapissa, kävi Andrus vetämässä vapaan köyden pään pois ylemmän tapin ympäriltä. Tämä osoittautui hyväksi tavaksi, sillä osa tapeista oli niin röpelöisiä, että köysi jäi helposti jumiin. Toiset taas olivat siloisia ja pyöreitä, jolloin köysi luisti kevyesti pois tapin takaa.
Eve suluttamassa Trollhätte kanavassa
Suwenan sulkuköysi Trollhätte kanavassa
Veneiden kannattaa kiinnittyä Trollhätte kanavassa aina itäreunalle, jos mahdollista. Se on sileä ja suora seinämä, johon on upotettu kiinnitystappeja. Kanavan länsiseinä on rosoinen kallioseinä, niinpä siihen on kiinnitystappeja varten valettu ulkonevia betonipilareita. Veneen pituudesta riippuen betonipilarit joko osuvat kohdalle tai sitten eivät :-)
Trollhätte kanavan sulun rosoinen länsireuna
Trollhätte kanavassa on ensin kaksi sulkua, joiden jälkeen Trollhättanissa tulee 3-osainen sulku ja vielä Lilla Edetissä viimeisenä yksi sulku. Pysähdyimme pohjoisesta tullessamme toisen sulun yläjuoksulle ja kiinnitimme Suwenan sulun odotuslaituriin, sillä Trollhättanin pienen pieni vierasvenesatama oli jo täynnä. Aurinko tuli sopivasti ulos ja lämmitti meidän iltapäiväjaloitteluamme. Trollhättanissa nimittäin pääsee ihailemaan Trollhätte kanavan alkuperäisiä jo käytöstä poistettuja sulkuja. Se olikin todella kiva kävelyretki, sillä vanhojen sulkujen ympärillä on nykyään mukava puisto. Nautimme myös herkullisen skagenröra leivän eli perinteisen katkaravuilla ääriään myöten täytetyn voileivän. Ja taas jaksoimme jatkaa sulutusta kohti Göteborgia.
Trollhättanin vierasvenesatama sijaitsee vanhassa sulussa
Ensimmäinen Trollhätten sulku on tehty jo 1794 - 1800. Kun nämä sulut kävivät pieniksi, rakennettiin jopa kaksi vierekkäistä sulkua edellisten viereen vuonna 1844, jotta höyrylaivat pääsevät samaan aikaan kulkemaan kahteen suuntaan. Kuulemma 1800-luvulla sulut olivat niin ahkerassa käytössä, että niissä oli usein ruuhkaa. Parhaimmillaan vuonna 1850 jonotti 120 laivaa sulkuihin. Siinä mahtoi ehtiä keitellä useammatkin sapuskat ennen kuin oma vuoro tuli.
Eve vanhalla Trollhätte sululla
Vanha Trollhätte sulku
Vanha Trollhätte sulku
Palataanpas jälleen nykyaikaan. Kaikki muu menikin kuin Trollhätte kanavan ohjeessa ohjattiin, paitsi kanavamaksu maksetaan nykyään Trollhättan kaupungin kohdalla olevan 3-osaisen sulun yläpäässä. Sulkutyttö tuli keräämään kanavamaksut sulkuun ajaneilta veneiltä. He olivat muuten siirtyneet tänä vuonna vain korttihommiin, joten Andrusin ei auttanut kuin laittaa 860 aitoa Ruotsin kruunua takaisin lompakkoon ja kaivaa Visa esiin, sillä aikaa kun minä pitelin Suwenaa ”köyden varassa”.
3-osainen laivasulku Trollhättanissa
Viimeisestä sulusta Lilla Edetissä ulos ajettuamme jäimme odottamaan sillan avautumista kuuden muun huviveneen kanssa. Silta avautui, mutta punainen valo paloi edelleen. Siitä huolimatta kaksi paikallista venettä porhalsivat vaan sillan ali punaisesta valosta välittämättä. Yhtäkkiä alkoi kova härdelli, sillä mutkan takaa ilmestyi rahtilaiva, joka lähestyi samaa siltaa toiselta puolelta. Kaikki veneet alkoivat samaan aikaan pyrkiä taaksepäin kohti sulun odotuslaituria ja pois 80-metrisen rahtilaivan alta.

Trollhätte kanava on 44 merimailia pitkä ja ajettuamme ulos viimeisestä kuudennesta sulusta oli edessä enää reilu 30 merimailin jokiajelu kohti Göteborgia. Olimme laskeutuneet suluissa 44 metriä alas. Takanamme oli ensin Götan kanavan 58 sulkua ja lisäksi nämä Trollhätte kanavan kuusi sulkua. Kanavassa matkaaminen on täysin erilaista ja tekemistä piisaa koko ajan. Siitä huolimatta 64 sulun jälkeen tuntui hyvältä suunnata kohti merta.

Göta älv eli Göta-joki antoi meille mukavat vauhdit. Sen yläpäässä virta oli noin 0,5 – 1 solmua, mutta alajuoksussa se todella juoksi. Parhaimmillaan virta oli jopa 1,5 solmua. Joella on nopeusrajoituksena 5 solmua, joten meidän Perkins kävi lähes tyhjäkäynnillä, kun virta vei meitä eteenpäin.

Juuri ennen Göteborgia on vielä Marieholmin rautatiesilta sekä Göta-joen silta, joka kulkee itä-länsisuunnassa halki Göteborgin keskustan. Tämän sillan avaaminen laittaa aina koko Göteborgin keskustan liikenteen vähäksi aikaa sekaisin, joten jopa Trollhätte kanavan ohjeessa toivotaan, ettei siltaa pyydetä turhaan avattavaksi. Sillan ali pääsee kulkemaan kolmen eri kulkuportin kautta. Molemmat uloimmat kulkuportit olivat 17 – 18 metriä korkeita. 18,3 metriä korkea keskiportti oli varattu laivaliikenteelle. Meidän masto on 17,5 korkea ja lisäksi Windex ja tricolor valo. Kysyimme VHF:llä siltamestarilta Göta-joen vedenpinnan korkeutta. Kun he kuulivat meidän korkeuden, he pyysivät meidän ajamaan laivaliikenteelle tarkoitettua keskiväylää pitkin. Pian he sytyttivät punaisen ja vihreän valon palamaan samanaikaisesti ja me ajoimme hiljalleen masto lähes sillan kattoa raapien sillan ali. Samalla ylitsemme vyöryi sillalla jatkuva nauha autoja.

Pitkän päivän päätteeksi pääsimme ajamaan Lilla Bommensin vierasvenesatamaan, joka sijaitsee ihan Göteborgin sydämessä. Kanavaseikkailu takana ja muutaman päivän kaupunkiloma edessä oli todella hienoa kiinnittää Suwena Göteborgissa laituriin.
Suwena saapuu Lilla Bommens vierasvenesatamaan Göteborgissa

Göteborg 18.6. - 20.6.

  • Posted on: 25 June 2012
  • By: Eve

Kolme päivää Göteborgissa on ihan liian vähän, mutta kyllä sillä alkuun pääsee. Ruotsin toisiksi suurin kaupunki tarjoaa niin paljon tekemistä ja nähtävää. Me olimme hieman väsyneitä pitkän kanavamatkan päätteeksi, joten aluksi otimme vaan rennosti ja nautimme kaupungin fiiliksestä.

Lilla Bommens vierasvenesatama sijaitsee ihan keskellä Göteborgin sydäntä. Sataman vieressä ovat niin Göteborgin oopperatalo kuin valtavan suuri ostoskeskus Nordstan. Parin minuutin kävelymatkan päässä ovat myös Nils Eriksson -linja-autoasema sekä Göteborgin rautatieasema.
Lilla Bommens satama Göteborgissa
Vaikka kaupunki on niin suuri, jotenkin he ovat pystyneet säilyttämään pikku kaupungin viihtyisyyden. Kaikissa risteyksissä ei edes ole liikennevaloja. Niin autot kuin jalankulkijat liikkuvat saumattomasti ryntäilemättä toistensa eteen. Raitiovaunuja risteilee joka suuntaan. Jopa 13 raitiovaunulinjaa liikennöi Göteborgin kaupunkiliikennettä. Näimme myös todella harvinaisen neljän raiteen raitsikkaristeyksen keskellä kaupunkia. Ehkäpä juuri raitsikoiden kolistelu pitkin kylänraittia antaa kaupungille idyllisen lisämausteen. Samaan aikaan Göta-joella ja kanavilla kuljettavat Älvsnabben-lautat turisteja katsomassa kaupunkia.
Ravintolat Göteborgin Avenuella
Lilla Bommens satama oli todella kiva ja hyvin toimiva satama. Se on todella vierasvenesatama, sillä paikallisten isommat kerhosatamat sijaitsevat Göta-joen alajuoksussa lähempänä merta. Itse Göteborg sijaitsee noin 5 merimailia jokea ylöspäin, niinpä Lilla Bommensin sijainti keskellä Göteborgia on erittäin oivallinen kaupungissa vierailevalle.

Kerrankin satamassa oli riittävästi sähkötolppia. Erikoista oli se, että sähkö kytkettiin päälle tietokoneohjauksella satamatoimistosta. Satamakapteeni vain kysäisi sähkötolpan numero, johon olimme Suwenan sähköpistokkeen tökänneet. Var så god ja homma pelitti.

Lilla Bommens satama on varustettu med mooring -köysillä. Koska satama ei ollut vielä täynnä, antoivat he pidempien veneiden olla kylkikiinnityksessä, jotta kulkuväylällä olisi paremmin tilaa. Tiistaina ollessamme juuri aamupalalla ilmestyi kaveriporukka meidän laiturille kiskomaan med mooring -köysiä yksitellen. Aikamme ihmeteltyämme Andrus meni juttelemaan heidän kanssa ja kuuli, että he tarkistavat ja vaihtavat kiinnitysköydet uusiin. Pian ilmestyikin sukeltaja varusteineen ja porukan pomo virnistellen ilmoitti, että ”No toilet flushing today, please” Toki hän pyysi myös, ettei kukaan käyttäisi moottoria, kun sukeltaja on vedessä. Laiturin päähän nostettiin viestilippu A, joka jopa hiljensi satamasta lähtevien turistilaivojen vauhtia hetkeksi. Paitsi etteivät he pitkään varovaisesti kulkeneet, sillä pian ne taas nostivat vauhtinsa AIS:n mukaan jopa 10 solmuun, vaikka joella nopeusrajoitus oli vain viisi.

Göteborgissa ei tarvitse olla janoisena eikä nälkäisenä, sillä ravintoloita, kahviloita ja toki baareja piisaa pilvin pimein. Tämän kokoiseksi kaupungiksi ravintoloita oli todella hurja määrä. Avenue oli toki täynnä hieman kalliimpia ravintoloita ja Saluhallenin läheisyydessä ja vanhassa kaupungissa hintataso oli hieman edullisempi. Tämä on todella paikka, jonne kulinaristin kannattaa askeleensa johdattaa.

Veneihmisinä lähdimme innokkaasti tutkimaan Lilla Bommensin vieressä sijaitsevaa meriaiheista elämyskeskusta Maritiman. Siellä on 20 museoalusta, joista ilman muuta mielenkiintoisin oli Draken luokan sukellusvene Nordkaparen vuodelta 1961. Tuntui villiltä kivuta pyöreästä sukellusveneen luukusta jyrkkiä metallisia tikkaita pitkin laivan uumeniin. Nippeleitä ja nappuloita kaikenlaisten laitteiden ohjaamiseen löytyi koko 69 metrin matkalla laivan keulasta perään. Miehistöä sukellusveneessä on ollut 40 ja he ovat jakaneet kahdessa vuorossa makuutilan, jossa oli yhteensä 20 vuodepaikkaa kerrossänkyinä kiinnitettynä suoraan laivan metalliseen runkoon. Vapaavuorossa oleva merimies kiipesi kapeaan punkkaan ja kiinnitti itsensä kolmella vyöllä sängyn korvikkeeseen. Punkkien välissä säilytettiin torpedoja, joten puolen miehistön ja räjähdysalttiiden torpedojen keskellä mahtoivat unet olla mielenkiintoisia.
Eve matkalla Nordkaparen sukellusveneen uumeniin
Laivat Göteborgin Maritiman museossa
Pitkän kanavamatkan ja leppoisien kaupunkipäivien jälkeen olikin aika alkaa valmistella Suwenaa merelle. Kaikki tavarat olivat rennosti pitkin venettä. Pöytäliinat ja koriste-esineet pöydillä ei merelle kannata edes haaveilla. Niinpä meidän juhannusvalmisteluihin bunkrauksen lisäksi kuului Suwenan valmistelu jälleen merikelpoiseksi. Juhannuksen viettopaikaksi valitsimme Marstrandin saaren, joka on noin parikymmentä merimailia pohjoiseen Göteborgista. Paikalliset kertoivat, että Marstrand on suosittu juhannuspaikka. Päätimme lähteä sinne jo torstaina, jotta saamme Suwenalle mukavan laituripaikan juhannuksen ajaksi.

Juhannus Marstrandin saarella 21.6. - 23.6.

  • Posted on: 30 June 2012
  • By: Eve

Suwenan myötä olemme matkanneet joka juhannus uuteen juhannuksenviettopaikkaan. Ensimmäisen veneilyjuhannuksemme vietimme kotivesillä Röytän saarella ja silloin juhannus meni uuden veneen täpinässä. Sen jälkeen olemme nähneet juhannusjuhlintaa niin Hangossa, Pärnussa, Pyhtään Kaunissaaressa, Gotlannin Visbyssä ja nyt lähdimme Marstrandiin kokemaan Länsi-Ruotsin keskikesän yötöntä yötä.

Ensimmäistä kertaa tälle kesälle purjehdusasuksi riittivät shortsit. Aurinko lämmitti jopa 22 asteen verran. Tuuli oli kuitenkin vastaista koko matkan Göteborgista Marstrandin saarelle. Veneitä kulki solkenaan joka suuntaan, kun jokainen pyrki kohti omaa juhannuksenviettopaikkaa. Näin paljon veneitä näimme viimeksi Vaxholmissa, kun veneet pyrkivät jonossa Tukholmasta viikonlopun viettoon kohti Tukholman saaristoa.

Päivä oli niin kaunis ja purjehtiminen tuntui mahtavalta. Vastatuulesta huolimatta halusimme kryssiä kohti Marstrandia. Eihän meillä nyt niin kiire ole. Tulipahan tehtyä tehokas vendaharjoitus, sillä väylä kulki saarien välissä ja veneitä puikkelehti joka suuntaan. Voi todella sanoa, että purjehdimme purjehtimisen ilosta.
Näkymä Göteborgin saaristosta
Satamakirjan mukaan Marstrandissa on peräankkurikiinnitys ja parissa ponttonilaiturissa aisakiinnitys, jotka olivat liian lyhyet Suwenalle. Saapuessamme Marstrandiin perä- ja keula-ankkurit valmiina laskettaviksi huomasimme, että ankkurikiinnitys oli vaihtunut med mooring -köysikiinnitykseksi. Jouduimme jälleen vähän yllättäen med mooring –köysihommiin ja tuuli puhalsi reippaasti sivusta, joten kiinnittymisestä tuli lievästi haastavaa. Tämä oli meille vasta toinen kerta med mooring kiinnityksessä.

Poijukiinnitykseen tottuneena med mooring tuntuu erilaiselta. Poijuun tullessa poiju otetaan aina ensin ja sitten kiinnitetään vene laituriin. Med mooring köydet on kiinnitetty laituriin ja kulkevat pohjaa pitkin ja sen toinen pää on ankkuroitu pohjaan. Köysi siis pitää noutaa laiturinreunalta ja palata takaisin veneeseen. Toki sen voi napata myös venehaalla kannelta. Sen jälkeen limainen köysi pitää kuljettaa veneen toiseen päähän ja kiinnittää siellä knaappiin.

Me kiinnitimme ensin tuulenpuoleisen peräköyden ja sitten med mooring –köyden. Kiinnitys oli tosi haastavaa. Kaikki med mooring paikat olivat meille hieman liian lyhyitä, sillä köysi jää tosi lyhyeksi ja erittäin huonoon, jyrkkään kulmaan keulassa. Tuuli puhalsi eikä minun voimat riittäneet kiristää köyttä, kun se oli jo muutenkin tosi lyhyenä. Onneksi naapuriveneen pari ruotsalaismiestä riensivät apuun ja tulivat kiskomaan tuulta vastaan köyttä. Kiitos paljon Johan ja Toni kiinnitysavusta! Saimme Suwenan kiinni ja juhannus pääsi alkamaan.

Marstrandin vierassatama oli yllättävän iso, sillä siellä on viisi ponttonilaituria vierasveneille ja lisäksi paikallisten omat laiturit. Tämä oli meille myös ensimmäinen satama, jossa satamamaksun voi hoitaa automaatissa. Joka päivä vaihdoimme erivärisen satamamaksulappusen Suwenan koristeeksi.
Satamamaksun automaatti
Perjantaina Marstrandissa pystytettiin ruotsalaisperinteiden mukaan koristeltu Majstång eli juhannussalko. Juhannusta juhlittiin niin veneissä, rannalla kuin lukuisissa rantaravintoloissa ja baareissa. Mekin pääsimme tutustumaan ruotsalaiseen juhannusruokaan, kun saimme kutsun liittyä naapuriveneen juhannuslounaalle. Perinneruoka sisältää uusia perunoita, monenlaisia sillejä ja tietysti snapseja. Jokainen snapsi kulautettiin alas ruotsalaisen juomalaulun kera. Uudet perunat olivat todella hyviä ja Marstrandissa valmistettu silli oli maittavaa. Naapuriveneessä huumori lensi ja tunnelma oli korkealla.
Marstrandin majstång, taustalla kirjailija Ann Rosmanin majakka
Ruotsin kuuluisa Skagenröra katkarapuleipä
Satamassa oli todella paljon veneitä jo perjantaina, mutta hämmästykseksemme varsinainen bilepäivä ruotsalaisilla on juhannuspäivä. Koko päivän tuli jonossa veneitä satamaan ja ranta kuhisi toimintaa. Snapsilaulut raikasivat niin veneillä kuin ravintoloissa ja juhlatunnelma oli korkealla.
Veneitä saapumassa juhannusta juhlimaan Marstrandiin
Marstrand sijoittuu kahdelle saarelle. Koön on mantereen puoleinen saari, jonne on siltayhteys. Koön saaren lännen puolella sijaitsee Marstrandsön, jonne on lauttayhteys Koön saarelta. Esimerkiksi ruokakauppa sijaitsee Koönin puolella, joten sinne pääsee lautalla ihan ilmaiseksi. Paluumatka on kuitenkin parasta joko uida tai vähemmällä vaivalla voi toki maksaa parikymmentä kruunua Lasse-Majan lautalla palatakseen veneelle.
Marstrandin rantakatu
Myös Koön saaren pizzerian pitäjän oli ottanut kopin lukuisien veneilijöiden vatsantäyttämisestä. Pari nuorta poikaa pyörivät Pizzajollalla laitureiden välissä ja mainostivat kotiinkuljetusta tai siis veneeseen kuljetusta. Iloisen juhannusaaton jälkeen äyriäispizza oli oikein hyvä korjaussarja ja varsinkin kun pojat toivat uunituoreen pizzan suoraan Suwenalle.
Pizzavene saapumassa Suwenalle Marstrandissa
Marstrand oli päräyttävän hyvä paikka viettää juhannusta. Kyllä, myös ruotsalaiset osoittivat erinomaiset taitonsa pitää hauskaa rennosti, reilusti ja iloisesti. Laiturit olivat porukkaa täynnä ja paljon tuli vielä lautoillakin hotelleihin juhannusta viettämään. Siitä huolimatta tai juuri sen vuoksi fiilis oli korkealla ja meininki mitä parhain. Saa nähdä, missä ensi vuonna Suwena juhlii keskikesän juhlaa? Tämän vuoden valinta osui nappiin joka tapauksessa.
Marstrandin satama

Marstrand, seikkailuiden saari 23.6. - 25.6.

  • Posted on: 1 July 2012
  • By: Eve

Talvella on aina hauskaa suunnitella seuraavan kesän veneilyreittiä, jolloin satamakirjat, google, merikartat ja toisten veneilijöiden blogit ovat ahkerassa käytössä. Marstrand löytyi kuitenkin aivan eritavalla. Luin ruotsalaisen kirjailijan Ann Rosmanin pari dekkaria: majakkamestarin tytär ja noitavasara, jotka hän oli sijoittanut Marstrandiin. Pidin kovasti hänen ensimmäisestä kirjastaan. Kun sain hänen toisen kirjan käsiini, suorastaan ahmin sen vauhdilla. Hän oli sijoittanut kirjoissaan tapahtumia ympäri Marstrandia. Kun vielä päähenkilö Karin Adler rakastaa purjehtimista ja asuu veneessä, oli suorastaan pakko tutkia, osuisiko Marstrand meidän tämän kesän veneilyreitille.
Marstrand
Kun satamakonttorista saimme Marstrandin kartan, olin todella hämmästynyt, kun löysimme läjäpäin Ann Rosmanin mainitsemia paikkoja. Hän todella on sijoittanut tapahtumat taidolla todelliseen ympäristöön. Niinpä yksi Marstrandin päiviemme mielenkiintoisimmista jutuista oli vaellus Marstrandin luontopolkuja pitkin saaren ympäri.

Tutkimusretki alkoi ensin Marstrandsön saaren yllä nousevasta Carlstenin linnoituksesta. Linnoituksen rakentamisen aloitti kuningas Kaarle X Kustaa vuonna 1658, kun Marstrand siirtyi Ruotsille. Linnoitusta rakennettiin halki vuosisatojen, kunnes 1860 sen julistettiin olevan lopultakin valmis. Linnoituksessa oli juuri sitä autenttista tunnelmaa, jota me aina vanhoilta rakennuksilta kovasti odotamme. Viljavarastot, salaiset portaikot ja tykit laittavat mielikuvituksen hyvin liikkeelle. Kipuaminen linnoituksen torniin kyllä kannatti, sillä sieltä avautuivat upeat näköalat yli saaren ja kauemmaskin.
Carlstenin linnoitus Marstrandissa
Carlstenin linnoitus rakennettiin aikoinaan pääosin vankien työvoimalla ja rangaistus saikin nimekseen Marstrandin työ. Ehdottomasti kuuluisin Marstrandin vangeista on ollut Lasse-Maja. Hän nimittäin sai tittelikseen suurvaras, sillä epäonnistuneen rakkaustarinan jälkeen rikkaan naisen kanssa, hän päätti kostaa rikkaille ja alkoi varastaa heiltä. Pukeutumalla naisten vaatteisiin hän sai hämättyä uhrejaan. Hän suoritti elinkautisensa Marstrandissa. Hän joutui vankilaan 1813. Vuonna 1823 hän karkasi linnoituksesta hyväksi todetulla kikallaan pukeutuneena naisten vaatteisiin, mutta tuo vapaus jäi lyhyeksi. Jouduttuaan takaisin vankilaan hän tuli kuitenkin huomatuksi hyvästä kokkaustaidostaan ja pääsi rakennushommista keittiötöihin. Todennäköisesti nämä groumet ansiot auttoivat hänet pois vankeudesta vuonna 1839, jolloin itse kuningas armahti hänet 26-vuoden vankeuden jälkeen. Lasse-Maja oikealta nimeltään Lars Larsson Molin ehti jopa kirjoittaa elämänkertansa, joka nousi 1800-luvulla Ruotsin luetuimpien kirjojen joukkoon. Hän on niin kuuluisa henkilö Ruotsissa, että hänestä on tehty elokuva. Marstrandin lautta ja yksi ravintoloista kantavat myös hänen nimeään.

Linnoituksesta jalkamme johtivat Marstrandia kiertävälle luontopolulle. Saari on yllättävän mäkinen, joten kiipeämistä ylös ja alas riitti.
Harvinainen vaaleanpunainen lumpeenkukka Marstrandissa
Marstrandin kallioranta
Ensimmäinen ja ehdottomasti tärkein luontopolun tutkimuskohde oli uhrikivi ja sen veriura. Uskotaan, että veriuraa myöten on laskettu uhrattavien veri pois. Onneksemme löysimme sen keskeltä metsää ilman keskiaikaisiin vaatteisiin puettua päätöntä ruumista, kuten Ann Rosman noitavasara kirjansa aloittaa.

Saaren rannat ovat hyvin kivisiä ja kallioisia. Saaren luoteisnurkassa meillä kuluikin vähän enemmän aikaa, kun kiipeilimme rosoista kalliorantaa kivilohkareiden yli päästäksemme Skallens majakan luo. Majakka itsestäänkin sijaitsi luontopolun ulkopuolella, mutta siihen käytetty aika oli kyllä sen arvoista. Koulussa opiskellessa maantietoa tuntui Kattegat ja Skagerrak kaukaiselta. Nyt kuitenkin pääsimme erityisen majakan juurelle, joka jakaa nämä kaksi vesialuetta. Majakasta vasemmalle avautui Kattegat ja oikealle pohjoiseen Skagerrak. Etsiessämme pysyviä jalansijoja puurtaessamme majakalle ajattelin, että vielä jää monta merta ja niiden jakajaa etsittäväksi.
Skallens majakka Marstrandissa
Eve Skallens majakalla, Kattegat on vasemmalla ja Skagerrak oikealla
Polut risteilevät halki Marstrandin saaren ja aina välillä kalliolle tai metsänsiimekseen on laitettu penkkejä. Saari suorastaan kutsuu picnicille viettämään ihanaa luontopäivää.

Kävimme myös kiipeämässä saaren itäreunalla kivikaudelta peräisin olevissa luolissa. Näissä luolissa 1700—luvulla ihmiset ovat piileskelleet, kun tanskalaiset ja norjalaiset hyökkäsivät maihin. Saarella on hämmästyttävän paljon metsää. Pyhän Erikin puiston puut olivat aika jänniä, sillä metsä on kallionharjanteiden välissä notkelmassa. Puiden yläosat, jotka kurkottavat notkelman laitojen yläpuolelle ovat kasvaneet ihan latvastaan käppyräisiksi. Näköjään puukin osaa suojautua mereltä puhaltavalta puhurilta.

Marstrandin vierailu oli todella mieleenpainuva. Jokaiselle päivälle löytyi helposti erilaista tekemistä. Siellä oli luontopolkuja, nähtävyyksiä, ravintoloita ja pikku putiikkeja sekä ennen kaikkea leppoisa meininki venelaitureilla. Olipahan kerrassaan mahtava juhannuspaikka.

Skagen ja Saeby 26.6. - 27.6.

  • Posted on: 4 July 2012
  • By: Eve

Marstrandista matkan oli tarkoitus jatkua etelään keskellä Kattegattia sijaitsevalle Anholtin saarelle. Säätiedotus kuitenkin lupasi etelätuulta, ja suoraan vastaiseen koneilu ei meitä kiinnostanut. Niinpä päätimme tehdä pienen poikkeaman reitillemme. Suuntasimme Suwenan kohti Skagenia Tanskassa, jolloin pääsimme purjehtimaan sivutuulessa. Samalla matkasimme Kattegatin ja Skagerrakin rajaa pitkin. Marstrandin luoteisnurkassa sijaitseva majakka ja vastaavasti Skagenin niemen koilliskulmassa oleva toinen majakka jakavat nämä kaksi vesialuetta. Niinpä tälle purjehdukselle saimme uuden lisämerkityksen.

Andrus teki reitin suoraan Kattegatin yli Skageniin, sillä Kattegat on tässä kohtaa kapeimmillaan, vain noin 30 merimailia. Reittimme aiheutti meille yllätyksen. Olimme jo jonkin aikaa purjehtineet ja meri oli ihan tyhjä. Raatasimme ihan rauhassa takakannella, kun yhtäkkiä ihme kolina ja kolkutus kuului pitkin köliä. Onneksi Suwena on pitkäkölinen vene ja purjehtiessa taittolapainen potkuri oli supussa, sillä kalastusverkkohan sieltä pulpahti pintaan. Huh huh, ei onneksi tarttunut mihinkään kiinni. Hetken päästä huomasimme, että olimme keskellä todella isoja verkkoja ja niitä oli tosi paljon. Loput verkoista sitten kiersimmekin ja enempää köliä ei sitten kolisteltu.

Legi oli sopiva myös autopilotin tuuliperäsin –tilan kokeilemiseen. Tuulihan aina pyörii merellä hieman ja tuulensuunta vaihtelee jonkin verran edes takaisin. Autopilotin tuuliperäsin –tila toimi todella hyvin ja se piti tuulikulman vakiona. Kuitenkin saimme melkein sydänkohtauksen, kun autopilotti rääkäisi hirmuisen, uudenlaisen piippauksen. Tuuli nimittäin oli kääntynyt reilummin, kuten itse asiassa säätiedotus ennustikin tuulen kääntyvänlänteen. Autopilotti toimi ihan oikein, koska oli tietysti aika trimmata purjeita ja muuttaa autopilottiinkin uusi tuulikulma.

Nyt Kattegatilla pääsimme tutustumaan vuoroveden vaikutukseen, sillä Itämerellä ei ole vuorovettä. Toki merenpinnan korkeus hieman vaihtelee Itämerellä, kun tuuli siirtelee vettä. Alku matkasta meillä oli puolen solmun myötävirta. Kun virransuunta yhtäkkiä vaihtui vastaiseksi ja nousi parhaimmillaan jopa 1,5 solmun vastavirraksi, aloimme pohtia sen syytä. Vuorovesivirtaukseksi se sitten ilmeni. Navionics kartta kertoi vuoroveden olevan matkapäivänämme 28 senttiä. Seurasimme mielenkiinnolla tätä pientä vuorovesivaihtelua, sillä ensi vuonna on tarkoitus mennä Kielin kanavan läpi Pohjanmerelle ja sieltä kunnon vuorovesivaihtelut vasta alkavat.

Suwena sai jälleen uuden kohteliaisuuslipun saalinkiinsa. Tanskan lippu liehuen kiinnityimme melkoisessa sivutuulessa Skagenin satamaan. Satama oli valtavan suuri ja ihan täynnä veneitä, joista melkoinen pläjäys oli norjalaisia. Toki norjalaisia veneitä olimme jo Ruotsissakin nähneet, mutta täällä Skagenissa määrä moninkertaistui. Selvisi sekin juttu, kun ihan sataman vieressä oli kauppa, jossa oli lavoilla tarjolla laatikkotavarana kaikenlaista nestemäistä bunkrattavaa veneeseen. Yleensä tällaisessa mittakaavassa alkomahööliä on tarjolla satamakaupungeissa, joissa on vilkas laivaliikenne. Onhan Tallinnassakin ihan laivarampin vieressä viimeinen myyntipiste, josta saa suoraan pumppukärryllä nostaa lavan autoonsa. Siksipä tämä yllättikin meidät. Mikäpäs siinä, mukavan purjehdusmatkan päässähän tämä on ja Tällaisia samanlaisia myyntipisteitä tuli vastaan seuraavissakin Tanskan venesatamissa kuten Saebyssä, jonne Skagenista jatkoimme.
Ahdas Skagenin satama
Ahdas Skagenin satama
Skagenin satama on todellakin kalasatama, sillä valtavan suuria kalastuslaivoja tuli ja meni koko ajan. He kuitenkin huolehtivat satamastaan hyvin, sillä mitään kalajätteitä tai hajuja ei ollut. Lokkejakin oli vain muutamia. Tämä oli ehdottomasti siistein kalasatama, jossa olemme käyneet.
Kalastusalukset Skagenissa
Skagen osoittautui vilkkaaksi retkeilypaikaksi. Leirintäalueita, hotelleja ja lukuisia vierasveneitä oli runsaasti. Siellä on valtavat hiekkarannat, jossa käyskennellä sekä paljon luontopolkuja tallattavaksi. Skagenin niemen koillisnurkassa sijaitseva majakka jakaa Tanskan puolella Kattegatin ja Skagerrakin. Meidän Skagenin vierailu keskittyi kaupungissa pyörimiseen ja tärkeyslistalla ensimmäisenä oli löytää kauppa, josta saamme ostettua Tanskan mokkulan nettiyhteyttä varten.
Skagenin kävelykatu
Skagenin jälkeen halusimme pysähtyä Saebyn satamassa, josta saimme vinkin ruotsalaisilta juhannusnaapureiltamme. Aurinko paistoi vihdoinkin täydeltä terältään ja lämpöä oli mahtava 22 astetta. Tuuli oli sivumyötäinen, joten nostimme genaakkerin ja nautimme kerrassaan ihanasta purjehduksesta. Tuulen täyttäessä mahtavasti genaakkerimme viiden m/s nopeudella, oli ihan pakko rynnätä vaihtamaan kesän keveimmät purjehdusvaatteet ja lekotella bikineissä genaakkerin alla. Tuntui suorastaan hemmottelulta istua arskassa etukannella ja nauttia Andrusin kanssa päiväkahvia genaakkerin äänettömästi leijuessa Suwenan keulassa. Tällaista keliä olisi saanut olla jo paljon aiemmin tänä kesänä. Andrus oli huomioinut myös vuoroveden vaikutuksen ja valitsi lähtöajan siten, että meillä oli solmun verran myötävirtaa koko matkan ajan.
Suwenan genaakkeri vedossa
Saebyn satama oli aivan erilainen todellisuudessa kuin satamakirjan kuvassa. Koko satama oli vasta rempattu. Siellä oli upouudet laiturit sekä suuriosa laituripaikoista oli vaihdettu paalukiinnitykseksi. Enne siellä oli peräankkurikiinnitys. Liu’uimme juuri paalujen väliin kiinnittämään Suwenaa, kun aallonmurtajalla kaveri töräytti komeasti kolme biisiä trumpetillaan lipunlaskun kunniaksi.
Saebyn satama
Tanskassa vapaa satamapaikka merkitään merkitän vihreällä merkillä

Sivut