Eteläinen Itämeri '12

Heiligenhafen 27.7. - 29.7.

  • Posted on: 1 September 2012
  • By: Eve

90 merimailin legistä Stralsundista Heiligenhafeniin purjehdimme 60 mailia. Lämmin sää jatkui, joten purjehduskeli oli mitä ihanin. Saimme myös seuraksemme parven pyöriäisiä, jotka leikittelivät Suwenan kanssa. Ne uiskentelivat veneen ympärillä ja välillä kölin ali ja yrittivät saada Suwenan mukaan leikkiin. Ensin luulimme pyöriäisiä delfiineiksi, mutta niiden kolmiomainen selkäevä ja pyöreä pää erottavat ne delfiineistä. Itämeren pyöriäinen (Phocoena phocoena) on yksi kuudesta pyöriäislajista ja pyöriäiset kuuluvat hammasvalaisiin. Oli aika jännää päästä seuraamaan, miten Itämeren pyöriäinen haukkaa ilmaa ihan samalla tavalla kuin ihminen uidessaan perhosta. Suwena seilasi eteenpäin täysin hiljaisen genaakkerin kera, joten pikku valaiden bongailu Suwenan ympärillä onnistui helposti pyöriäisten puhauttavan hengityksen ansiosta. Puolitoistametriset veijarit olivat hauskaa seuraa reilun puolituntisen ajan, kunnes ne kyllästyivät tylsään leikkikaveriin, joka ei lähtenyt kisailuun mukaan.
Itämeren pyöriäinen leikkii Suwenan kanssa
Me näimme ensimmäistä kertaa pyöriäisiä. Suomen vesialueella ne on katsottu jo kuolleeksi sukupuuttoon, sillä ne eivät enää lisäänny Suomen merialueella. Onneksi eteläisellä Itämerellä niitä vielä voi nähdä. Samoin niitä on tavattu viileissä rannikkovesissä Pohjois-Atlantilla, pohjoisella Tyynellä valtamerellä ja Mustalla merellä.

Jo reittiä tehdessämme huomasimme, että saksalaisten sukellusveneiden testialue olisi jäämässä reitillemme. Mietimme, että voiko sen läpi ajaa? Arvelimme, että onhan siellä aina vartioaluksia, mikäli harjoitukset ovat käynnissä. Matkalla testialueen halki Andrus seuraili silmätarkkana, että hypähtääkö kaikuluotaimessa merenpohja yhtäkkiä 20 metristä ylöspäin? Saksalaiset näyttivät olevan myös lomailemassa, sillä yksikään sukellusvene ei onneksi Suwenan alitse uinut.
Eve ohjaamassa Suwenaa
Andrus Suwenan ruorissa
Mukavan 7 solmun purjehduksen kesken heräsi VHF henkiin siinä ilta kuuden aikoihin ja Lyngby radio kajautti ilmoille kovantuulen varoituksen Etelä-Itämerelle. Kesän aikana olemme huomanneet, että tanskalaiset ovat todella tarkkoja ennusteidensa kanssa ja yleensä heidän ennusteet ovat pitäneet paikkaansa. Ruotsalaiset ovat lähes aina sääennusteissaan varovaisempia ja ennustavat liian kevyttä tuulta. Itämeren alueella nimenomaan ruotsalaisten sääennusteet välitetään Navtexiin, joten ne ovat meidän mielestä hieman alakanttiin. Niinpä kun tanskalaiset lupailivat kovaa tuulta, uskoimme sen saapuvan muutaman tunnin sisällä.

Niinhän siinä sitten kävikin. Ilta yhdeksän aikoihin tuuli alkoi todella nousta. Kun se puhalsi 10 m/s, oli aika laskea genaakkeri, jottei se repeä. Vaihdoimme genaakkerin genoaan ja vauhti pysyi yllä edelleenkin letkeänä.

Fehmarnin sillanalitus oli jälleen yhdenlainen etappi purjehduksessamme. Kun viimeksi ylitimme sillan junalla vuonna 2010, olimme Islannin Eyjafjallajökull tuhkapilven vuoksi jääneet Düsseldorfiin mottiin. Siellä epäselvää lentotilannetta odotellessa osallistuimme mukavalle Reinin jokiristeilylle. Kun lopulta selvisi, että lentämällä emme vähään aikaan pääse kotiin, matkasimme junalla kolme vuorokautta Saksasta Suomeen. Kun juna ylitti Fehmarnin sillan, meidän Suwenan tuleviin seikkailuihin ei vielä edes Etelä-Itämeri silloin kuulunut. Niin sitä paljon mahtuu muutamaan vuoteen ja haaveet purjehtia kauemmas vaan kasvavat, mitä enemmän aikaa vesillä vietämme.
Fehmarnin silta Pohjois-Saksassa
Fehmarnin siltaan oli muuten tehty erittäin fiksusti merivedenkorkeusmerkinnät. Siltapylvääseen oli suoraan maalattu metrin välein vedenpinnan korkeuslukemat, jolloin vedenpinnan yläpuolella näkyy aina juuri oikea lukema.
Fehmarnin sillan korkeusmerkintä
Tuuli vain nousi ja se puhalsi jo 13 metriä sekunnissa, kun kiinnitimme Suwenan pilkkopimeässä Heiligenhafenin laituriin. Saimme myös päällemme räväkän ukkoskuuron, joten jälleen kerran olimme kuin uitetut koirat, kun pääsimme sammuttamaan Suwenan kulkuvalot.

Lauantaiaamulla meitä odotti ikävä yllätys, kun huomasimme kiinnittäneemme pimeässä Suwenan punaiselle paikalle. Kysyttyämme satamakapteenilta satamamaksua maksaessamme, minne voisimme veneen siirtää? Hän vain sanoi, että mikä tahansa vihreällä taululla merkitty paikka on vapaana. Laiturin toisella puolella oli pari vapaata paikkaa, joten kiiruhdimme siirtämään veneen, jotta pääsemme viettämään lauantaipäivää Heiligenhafenissa.

Harmiksemme tämä ei jäänyt tähän. Tuntia myöhemmin paikallinen kaveri tuli rymistelemään venettämme ja pyöräytti röyhkeästi taulun toisin päin meidän nenän edessä ja tuumasi vaan, ”Tämä on minun paikka ja siirtäkää vene pois”. Olimme enemmän kuin hämmästyneitä, sillä olisihan tuon asian voinut ystävällisemminkin hoitaa. Ymmärrämme, että Heiligenhafenissa on paljon veneitä, joiden laituripaikka on Heiligenhafenissa, ja miehistö asuu kauempana. Näin ollen toki heidän pitää saada oma vene omalle paikalle ennen kuin palaavat kotiin. Jos he kuitenkin samalla harjoittavat Heiligenhafenissa vierasvenetoimintaa, on tässä selkeästi niin veneilijöillä kuin satamakapteenilla kehittämisenpaikka. Mikseivät he toimi kuten muutamassa muussa satamassa, jolloin paluumatkalla oleva vene ilmoittaa saapumisestaan satamakapteenille, joka käy järjestämässä asian. Näin tällaisia ikäviä tilanteita ei pääse syntymään. Siirryttyämme jo kolmanteen paikkaan samassa satamassa, aloimme jo todella toivoa, ettei kolmannenkin paikan omistaja ilmesty ennen sunnuntaiaamua ja meidän lähtemistä.

Heiligenhafenin satama on yksi suurimmista, joissa olemme käyneet. Pelkästään charter veneille on varattu neljä pitkää ponttonilaituria. Charter miehistöt todella erottaa vakinaisesta veneen miehistöstä, sillä charter veneen kannella käy hirmuinen kuhina niin satamasta lähtiessä kuin palatessakin. Ovathan he vuokranneet veneen vaikkapa vain viikoksi ja jokainen haluaa ehtiä nykäistä ainakin jostain narusta kunkin manööverin aikana ja päästä purjehduksen fiilikseen ennen kuin vuokrausaika on lopussa.

Lauantai-iltana vietimme erittäin mukavan illan Göta kanavalla tutuksi tulleen Weeki Wachee veneen miehistön Norbertin ja Hildegardin kanssa. Norbert tiesi viihtyisän paikallisen perheravintolan, jossa ilta sujui rattoisasti rupatellessa ja talonantimista nauttiessa. Veneilyn yksi mukavista puolista onkin se, että tutustuu uusiin ihmisiin ja löytää samanhenkisiä uusia ystäviä.
Weeki Wacheen ja Suwenan miehistöt illallisella Heiligenhafenissa
Sunnuntaiaamulla valmistauduimme seuraavalle legille kohti Kappelnin satamaa. Norbert olikin jo suositellut meille sataman lähellä olevaa leipomoa, josta aamuisin saa monenlaista herkkua. Kun naapuriveneestä leijui nenähermoja kutkuttava tuoreiden croisanttien tuoksu, ei asialle voinut enää mitään. Andrus kipaisi rivakasti leipomoon ja toi meille croisanttien lisäksi suussa sulavat tuulihatut täynnä tuoreita kirsikoita ja kermavaahtoa. Voi nam, kun ne olivat hyviä. Kyllä tuoretta leivonnaista myyvä leipomo sataman läheisyydessä on monen veneilijän ystävä.

Meillä oli jo hieman haikea mieli, sillä mahtava 10 viikkoa Suwenalla lähestyi päätöstään. Olemme varanneet Suwenalle talvisäilytyspaikan Kappelnista, josta varasimme myös pariksi kuukaudeksi laituripaikan. Nyt on aika viedä Suwena Kappelniin ja suunnitella vielä syksyn purjehduksia ennen kuin annamme talven ottaa ylivallan.

Kappeln 29.7. - 31.7.

  • Posted on: 3 September 2012
  • By: Eve

Kappeln 29.7. – 31.7.

Viimeinen kesämatkamme legi oli Heiligenhafenista Kappelniin. Nautimme täysillä purjehtimisesta, sillä vasta muutaman viikon päästä pääsemme takaisin veneelle.

Ylittäessämme Kielin lahtea tuntui huikealta ohittaa Kiel ja Kielin kanavan Itämeren puoleinen pää, sillä sieltä suuriosa maailmalle matkanneista veneistä ovat maailmanmatkansa aloittaneet. Olemme itse matkanneet Itämeren ympäri kaikissa yhdeksässä Itämeren maassa ja nyt olemme päinvastaisessa päässä itämerta. Kotisatamamme Oulussa on Itämeren koillisessa nurkassa ja Kiel taas vastaavasti Itämeren lounaisnurkassa. Kielin kanava saa vielä odottaa, sillä vasta ensi keväänä aiomme suunnata Suwenan Kielin kanavaan ja Pohjanmerelle.

Nyt vielä oli aika keskittyä Itämereen ja odotimme mielenkiinnolla, millaisen talvikodin olimme Suwenalle valinneet. Käännettyämme Suwenan Schlein salmeen, huomasimme sen olevan täynnä joka suuntaan matkaavia veneitä, vaikka oli jo sunnuntai-ilta. Schlein alueella on toistakymmentä venesatamaa. Pelkästään Kappelnin kaupungissa niitä on neljä, joista yksi satama oli meidän valitsema Ancker Yachting.
Sisäänajo Schlei salmeen
Kappeln Schlei salmelta katsottuna
Anckerin satama oli ihan yhtä täynnä veneitä kuten kaikki muutkin näin heinäkuun lopussa. Olimme varanneet Anckerin satamasta myös venepaikan pariksi kuukaudeksi, jotta voimme käydä vielä alku syksystä veneilemässä ennen veneen nostoa. Satama oli kuitenkin niin tungettuna täyteen, että onneksemme löysimme yhden paikan aivan laiturin ulkoreunasta, jonne kiinnitimme Suwenan.

Maanantain ensimmäinen homma olikin selvittää, minne satamakapteeni oli varannut Suwenalle paikan. Meillä oli edessä kaksi touhukasta päivää, jotta ehdimme järjestellä kaikki asiat kuntoon ennen tiistai-illan kotiin lentämistä.
Ancker Yachting Kappelnissa

Kappeln yllätti meidät, sillä sataman läheisyydessä sijaitsee kymmenkunta venealan yritystä. Olimme todella löytäneet hyvän paikan, jossa varmasti niin veneennosto kuin keväällä lasku sujuvat kaikkine huoltoineen ja tarviketarpeineen loistavasti.

Andrus oli esimerkiksi suunnitellut jo jonkin aikaa, että tekisimme dieseljärjestelmäämme hieman päivitystä. Ihan parin talon päässä Anckerin satamasta löysimme dieselhuoltoyrityksen, josta saimme kaverin käymään Suwenalla. Andrus ja mekaanikko tutkivat dieseljärjestelmäämme, jonne Andrus haluaa lisätä sähköisen polttoaineen puhdistusjärjestelmän. Hänen piirroksensa ja aktiivisen saksan ja englanninkielisen keskustelun jälkeen saimme sovittua tarvittavista töistä, jotka sitten elokuun lopulla toteutetaan, kun jälleen pääsemme takaisin veneelle.

Maanantai-illalla, kun sekä pakastin että jääkaappi olivat jo sulatettuna, päätimme hemmotella vielä itseämme ravintolaruoalla. Kun veneily-ystävämme Manfred ja Gigi kuulivat, että olemme tulossa Kappelniin, he suosittelivat lämpimästi herra Starkin ravintolaa. Olimme onnekkaita, että satuimme saamaan vapaan pöydän, sillä sinne yleensä pitää tehdä jopa viikkoa ennen varaus. Tämä ravintola on todella erikoinen ravintola, sillä heillä ei perinteistä menua ole lainkaan. Jokainen asiakas saa kutsun kokin luo suunnitellakseen itselleen mieleisen aterian. Me toki halusimme kalaa ja saimme ensin valita laajasta kalavalikoimasta haluamamme kalan. Sen jälkeen keskustelimme kokin kanssa, miten haluamme kalan ja kaiken muun ateriassamme valmistettavan. Me innostuimme maistamaan talon erikoista, johon tulee neljää erilaista kalaa italialaisittain grillattuna kaikkine lisukkeineen. Voi hyvänen aika, kuinka täynnä olimme, kun hipsuttelimme vatsat pinkeinä nukkumaan kesämatkamme viimeistä, 77. yötä Suwenalle.
Stark ravintolan keittiö Kappelnissa
Tiistaina tuntui tosi haikealta jättää Suwena niin kauas kotoa. Tänne ei todellakaan iltapurjehdukselle hypätä, mutta tähän saamme tottua, kun aiomme matkata kesä kesältä kauemmas. Suwena jäi odottamaan satamaan, kun me hurautimme lentokoneella kotiin. Meinasi vähän naurattaa, kun kymmenen viikkoa olemme Itämerta seilanneet ja paluu kotiin vei vain pari tuntia. Kyllä rauhallinen purjehtiminen kuitenkin aina suihkukoneen voittaa.
Suwena odottamassa miehistöään Kappelnissa

Remonttihommia Kappelnissa 28.8. - 30.8.

  • Posted on: 10 September 2012
  • By: Eve

Kävi niin kuin ennenkin, että elokuu vierähti pitkää päivää töissä puurtaessa. Kun neljän viikon jälkeen astuimme Hampurin lentoterminaalista ulos, odotimme innokkaasti Kappelnin taksia päästäksemme Suwenalle. Täällä Schlein alueella toimii erinomaisesti pitkänmatkan tilaustaksijärjestelmä, josta voi kiinteällä hinnalla tilata lentokenttätaksikyydin. Toki Hampurista pääsee Kappelniin juna-bussi-bussi yhdistelmällä, mutta laukkujen kanssa ei oikein huvita kovin monia vaihtoja tehdä.

Nyt kun oli jälleen aikaa Suwenalle, meinasi jo taksimatkalla jännittää, missä kunnossa Suwena on? Emmehän ole päässeet itse esimerkiksi säätämään Suwenan köysiä sään vaihdellessa. Ihan turhaan olimme huolissamme. Hienostihan se satamassa oli. Köysiäkin oli satamakapteeni käynyt välissä säätämässä, joten kyllä Anckerin satama näytti olleen hyvä valinta. Vene oli muutenkin yllättävän hyvässä kunnossa. Lieneekö lian vähyyteen vaikuttanut se, että kappeln on selkeästi pienempi kaupunki kuin Helsinki tai Turku, jossa kummassakin olemme venettä kuukauden seisottaneet ja kummallakin kerralla Suwena oli melko törtteisessä kunnossa saapuessamme satamaan.
Suwena Ancker Yachting marinassa Saksassa
Tiistai-iltapäivä vierähti nopeasti veneelle asettuessa ja lähi päivien suunnitelmia varmentaessa. Olimme sopineet samassa veneilykeskuksessa sijaitsevan Kiesow dieselmoottorifirman kanssa, että he aloittavat keskiviikkoaamulla parin päivän dieseljärjestelmänmuutostyöt. Ilmeni kuitenkin, että kaikki osat eivät olleet vielä saapuneet, joten sovimme, että työ aloitetaan seuraavana maanantaina. Niinpä suunnitelmamme heti muuttuivat hieman toisenlaisiksi. Päätimme, että Andrus kuitenkin alkaa tutkia aurinkopaneelinongelmat kuntoon ennen kuin lähdemme syksyn viimeiselle purjehdukselle.

Seuraavaksi varmistimme Ancker Yachtingin kanssa, että seuraavalla viikolla riginpurku ja veneennosto onnistuvat. Jo heinäkuun lopulla kyselimme satamakapteenilta, että pystyvätkö he todella nostamaan Suwenan, sillä heidän nosturinsa nostaa 16 tonnia. Olimme jo talvella kertoneet, että Suwena painaa lähes 20 tonnia. He olivat talvella katsoneet Nauticatin nettisivuilta keskimääräisen Nauticat 441 painon, jolloin heidän nosturinsa olisi riittänyt. Meidän Suwena on kuitenkin tavallista painavampi Nauticat 441 runsaan varustelun vuoksi, joten elokuun aikana Ancker oli etsinyt meille toisen ratkaisun. He ehdottivat, että puramme rigin heidän satamassa ja jätämme sen Kappelniin talvisäilytykseen. He rigaavat sen takaisin ensi keväällä. Ancker Yachting on nimittäin myös Seldenin jälleenmyyjä, joten rigihommat ovat todella heidän leipätyö. He ehdottivat, että veisimme Suwenan toisen telakan halliin talveksi, sillä siellä on 45 tonnin nosturi. Anckerin satamakapteeni Ulrich hoiti homman kyllä tosi hienosti. Keskusteltuaan ensin meidän kanssa, hän pyysi toiselta telakalta meille talvisäilytystarjouksen. Lisäksi he lainasivat meille autoa, jotta pääsimme käymään Schrader Marinassa sopiaksemme kaikki yksityiskohdat. Tuntuihan se ensin vähän hassulta, että rigi jää toiseen paikkaan ja vene toiseen. Toisaalta onhan se sekä sataman että meidän etu, että Suwena nostetaan oikeankokoisella nosturilla ylös.
Veneitä Ancker Yachting satamassa Kappelnissa
Schrader Marinaan oli puolen tunnin automatka. Meille esiteltiin telakkaa, lämminhalli, jonne Suwena nostetaan sekä laiturialueet, jonne voimme seuraavalla viikolla sitten ajaa nostaaksemme veneen. Paikka vaikutti hyvältä, niinpä löimme homman lukkoon ja palasimme Suwenalle. Seuraavalla viikolla meillä on edessämme sitten noin kolmen tunnin venematka Kappelnista Schrader Marinaan.

Viime talvena asennettiin kaksi 135 W Kyocera aurinkopaneelia Suwenan salongin katolle. Pitkin kesää Andrus on ihmetellyt, kun aurinkopaneelista on näyttänyt tulevan vain 0,5 ampeerin verran virtaa. Hän on tutkinut ja seurannut paneeleiden toimintaa. Vika vaikutti olevan aurinkopaneelin säätimessä. Hän keskusteli sekä Nauticatin että Morningstar MPPT säätimen Suomen maahantuojan kanssa. Lopulta otimme heinäkuun lopussa säätimen mukaan Suomeen ja lähetimme sen maahantuojalle testattavaksi.

Andrus myös googlasi ja löysi, että muillakin on ollut ongelmia AGM-akkujen ja aurinkopaneelien säätimen kanssa, koska AGM-akkujen jännite on hieman korkeampi kuin peruslyijyakuilla. Lisäksi Morningstarin sivuilla suositeltiin, että säätimen ohjelmisto kannattaa päivittää uusimpaan versioon. Päivittämistä varten tarvitaan ohjelmointiadapteri, jota hämmästykseksemme Suomen maahantuojalla ei ollut, sillä he eivät olleet edes tietoisia säätimen ohjelmointimahdollisuudesta. Onneksi netti on olemassa ja Andrus tilasi softa-adapterin Englannista nettikaupasta.

Säädin tuli maahantuojalta takaisin mukanaan ilmoitus, että se on aivan kunnossa. Niinpä meitä epäilytti kovasti, että missä muualla virhe sitten oikein on? Andrus asensi säätimen takaisin ja aurinkopaneelit eivät edelleenkään ladanneet puolta ampeeria enempää. Lopulta Andrus alkoi tutkia sähköasennusta ja purki seinäpaneeleita auki, jotta hän pääsi selvittämään sähköjohtojen asennusta. Sulake sulakkeelta Andrus tarkisti, että kukin johto menee sinne, minne sähkökuvassa sanotaan. Eikä aurinkopaneeleista meillä edes ole sähkökuvia, joten hommaa riitti useiksi tunneiksi. Lopulta selvisi, että aurinkopaneeli oli kytketty lataamaan starttiakkua. Samalla Andrus löysi muitakin sähköasennusvirheitä kuten pilssipumppujen kytkentä. Ne oli nimittäin kytketty pääkytkimeen. Niidenhän pitää olla kytketty pääkytkimen ohi, jotta automaattipilssipumput toimivat, kun vene on jätetty pitkäksi aikaa laituriin pääkytkin sammutettuna.

Andrus vaihtoi johdot siten, että aurinkopaneelit lataavat käyttöakkua ja homma alkoi pelittää heti, kun piuhat oli oikein kytketty. Toisaalta helpotti kovasti, kun virhe löytyi ja itse paneeleissa ei ollut mitään vikaa, mutta koko kesän Andrus on hermoillut toimimattomia paneeleita ja nyt hän teki vielä useita tunteja töitä. Keskiviikkoiltana Suwenalla oli väsynyt, mutta edelleen harmistunut mies.

Torstaiaamu alkoi myös remonttihommilla. Heinäkuun lopussa sulkiessamme laitteita kuukauden ajaksi, Andrus huomasi, että toinen pilssipumppu ei toimi. Hän testasi jo silloin, että sähköä sinne kyllä tulee ja manuaalisesti pilssin saa tyhjennettyä, joten itse elektroninen pilssikytkin on vioittunut. Tilasimme uuden Quick EBSN20 pilssikytkimen ja Andrus vaihtoi uuden kytkimen pilssipumppuun. Se alkoi myös heti toimia, joten jälleen yksi juttu saatiin kuntoon. Kytkimen sisälle oli näyttänyt menneen vettä, joka on aika erikoista, kun kyse on kuitenkin kytkimestä, joka on suunniteltu toimimaan nimenomaan vedessä.

Pilssikytkimen vaihdon yhteydessä Andrus paransi myös pilssipumppujen sähköasennusta. Suwenan syvä pilssikaivo on jaettu kahteen osaan. Pilssin peräosassa on suihkukaivo, johon menee suihkun vesi. Sen etupuolella on varsinainen pilssikaivo. Molemmissa kaivoissa on oma pilssipumppu automaattikytkimineen. Kaivojen välinen seinä on sen verran matala, että vesi pääsee pumpun vioittuessa valumaan toiseen pilssikaivoon ja näin ne toimivat toisillensa myös varmistuksena. Näiden lisäksi ylempänä on high water pilssikytkin. Suihkun pilssipumppu oli kytketty alun perin ihan oikein eli pääkytkimen taakse. Samalla kun Andrus siirsi varsinaisen pilssipumpun pääkytkimen ohi, päätimme, että myös suihkun pumppu siirretään pois pääkytkimestä. Muutenhan ne eivät pysty toimimaan toistensa varamiehinä, kun pääkytkin on kiinni.

Torstaipäivä oli tässä vaiheessa jo puolessa ja veneenhuolto sai vähäksi aikaa todellakin riittää. Dieselmekaanikkokin kun saapuu vasta maanantaina, niinpä kiiruhdimme kauppaan bunkraamaan Suwenaan viikonlopun safkat ja äkkiä, äkkiä köydet irti, merelle ja purjeet ylös!

Flensburg 30.8. - 2.9.

  • Posted on: 16 September 2012
  • By: Eve

Upean veneilykauden päätteeksi lähdimme vielä viettämään yhden pidennetyn viikonlopun vesillä. Torstaina pääsimme sen verran myöhään liikenteeseen, että päätimme matkata pimeään saakka. Voimmehan perjantaina jatkaa sitten Flensburgiin. Kuitenkin torstaina halusimme etsiä jonkin kivan ankkuripaikan vielä näin kauden vimpaksi koukunlaskupaikaksi. Suomessa sää oli jo alkanut kylmetä, joten reilu 20 asteen lämmössä oli ihana seilata pitkin Schlein salmea ja sieltä meren kautta kohti Flensburgia.

Lahdenpohjukka Høruphav sijaitsee Tanskan puolella ja se vaikutti hyvin suojaiselta ankkuripaikalta. Saavuimme perille hämärän jo laskeuduttua. Meitä tervehti rypäs ankkurivaloja, jotka keinahtelivat hissukseen pimeydessä. Vaikutti siltä, että muutkin olivat myös löytäneet saman lahdenpohjukan. Yllätykseksemme osa veneistä oli vielä ilman ankkurivaloa, mutta toki Andrus näki ne tutkalla. Ajelimme rauhassa syvemmälle lahteen ja löysimme sieltä meille ruhtinaallisesti tilaa. Parin todella härdellimäisen päivän jälkeen oli ihanaa vain rauhoittua ja nauttia luonnonhelmassa veneellä olemisesta.
Suwena ankkurissa Høruphav lahdella Tanskassa
Tanskalaista maalaismaisemaa Høruphav lahdella
Perjantaina jatkoimme purjeilla kohti Flensburgia. Merellä oli todella melkoinen kuhina, sillä muutkin näyttivät olevan vielä nauttimassa kesän viimeisistä lämpöisistä purjehduskeleistä.
Runsas veneliikenne Flensburger Förde salmella
Reitti Flensburgiin kulkee pitkin kapeahkoa, mutkittelevaa salmea, jossa pohjoisrannalla on Tanska ja eteläisellä reunalla on Saksa. Kippari yritti kovasti joka vendan jälkeen ehdotella laivakissalle vieraslipun vaihtoa, sillä hupaisasti joka vendalla vaihdoimme maata Saksan ja Tanskan välillä. Ehkäpä nautin liiaksi veden leppoisasta solinasta Suwenan kokassa, joten laiminlöin häikäilemättömästi tehtäviäni.
Saksan sotamerikoulu Mürwik Flensburgissa
Hassuja asuntoja Sonwikin sataman aallonmurtajalla Flensburgissa
Flensburgin satamaan saapuessamme edessämme ajava vene vei juuri viimeisen paikan ja jäimme hetkeksi miettimään, minne sitten suuntaamme. Jopa paalujen ulkopuoliset paikat olivat täynnä. Samassa Andrus huomasi, että samainen vene oli juuttunut paalujen väliin.

Yleisesti paalujen väli on näyttänyt olevan noin neljän metrin paikkeilla. Nykyään veneet ovat kuitenkin vaan leventyneet, joten yli neljän metrin levyisiä veneitä näkyy melkoisesti. Paalut on useimmiten puisia ja ne on paalutettu pehmoiseen pohjaan, joten usein veneet vaan ajavat paalujen väliin pikku pusulla ja vene lumpsahtaa karsinaan, kun vain käyttää pikkuisen kaasua. Toisin kävi tälle veneelle. Se juuttui kiinni. He vetivät ja työnsivät. Kaasuttivat ja peruuttivat, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Flensburgin paalut olivat sitä toista sorttia. Ne on tehty betonilla täytetyistä muoviputkista. Tällöin puskeminen ei oikein toimi.

Satamakapteeni kävi huikkaamassa, että odottakaa vaan rauhassa, niin pääsette juuttuneen veneen paikalle, joten mehän odotimme. Vene vaan jökötti paikoillaan, vaikka he kuinka yrittivät. Juuri kun lähdimme hivuttautumaan heidän viereen antaaksemme vetoapua, vene kuitenkin irtosi ja helpottunut kapteeni peruutti veneen pikimmiten pois ahtaasta välistä.

Kun tuli meidän vuoro ajaa samojen paalujen väliin, oli ihan pakko härnätä Andrusia, että mitäs Suwenan kippari tuumaa, mahdummeko me? Olisihan se tosi nolo, kun toinen vene heti perään jäisi kiinni samoihin paaluihin. Toki tiesimme, että mahdumme siihen, sillä Suwena on 3,7 metriä leveä. Nostimme kaiken varalta kuitenkin fentsut hetkeksi kannelle, silloin ne eivät takerru paaluihin. Suwena liukui nätisti paikoilleen ja saavuimme jälleen uuteen satamaan.

Myöhäinen saapuminen ja jumittuneen veneen irrotus kestivät sen verran, että kello oli jo yli seitsemän, joten satamakonttori oli jo kiinni. Flensburgin satama-alueelle veneilijä tarvitsee ovikortin. Minä jäin portinvartijaksi ja Andrus lähti etsimään, saako kortteja enää sataman sulkeuduttua. Olisihan se ikävää, että perjantai-illaksi jumittuisimme laiturialueelle. Onneksi satamakonttorilla oli ohjeet, että viereisestä ravintolasta saa ovikortteja sataman sulkeuduttua. Andrus tuli kortin kanssa portille, mutta korttipas ei toiminutkaan. Palattuaan ravintolaan Andrus sai tietää, että kortti toimii kuukauden viimeiseen päivään kello 19.00 saakka, joka sattui kohdallemme juuri nyt. Meillä oli tuuria. Satamakapteeni oli vielä perjantaiolusilla samaisessa ravintolassa, joten hän ystävällisesti lähti tekemään meille toimivan kortin, jolla pääsimme sitten kulkemaan vapaasti.

Lauantaina kuljeskelimme ympäri Flensburgia. Istuskelimme viihtyisissä kahviloissa ja nautimme saksalaisten hyvistä leivontataidoista ja pitkän kävelykadun antimista. Flensburg oli jännä sekoitus tanskalaisia ja saksalaisia vaikutteita. Kun Heiligenhafen ja Kappeln tuntuvat selkeästi saksalaisilta kaupungeilta, Flensburgissa tanskalaisuus näkyy edelleen selkeästi. Onhan Flensburg kuulunut Tanskalle jopa 600 vuotta, josta jopa 400 vuotta Flensburg oli Tanskan toisiksi suurin satamakaupunki Kööpenhaminan jälkeen. Kaupungissa asuu edelleenkin huomattava tanskalaisvähemmistö.
Suwena Flensburgissa
Flensburgin kävelykatu
Sunnuntaina lähdimme paluumatkalle kohti Kappelnia. Jälleen purjehdimme keskellä vilkasta veneliikennettä, niinpä ohjaaminen vaati jatkuvaa huomiota. Jo lähtiessä päätimme, että purjehdimme niin paljon legistä kuin pystyy. Ei väliä, seilaammeko myötä- vai vastatuuleen. Otamme irti kaiken kauden viimeisestä purjehduslegistä. Tuuli taisi lelliä meitä, sillä reittimme teki 180 asteen mutkan ja sitä mukaan kun käännyimme, kääntyi tuulikin. Olimme lopulta ihan ällistyneitä, että purjehdimme koko 36 merimailin legin styyrpuurin halssilla aivan Schlein suulle saakka. Oli kiva lasketella vielä kauden päätöslegillä mukavaa 7,5 solmun vauhtia. Sitten olikin jo aika kiinnittää Suwena Ancker Yachting marinan laituriin odottamaan maanantaina alkavia huoltohommia ja talvisäilytystöitä.

Suwenan talvivalmistelut 3.9. - 7.9

  • Posted on: 28 September 2012
  • By: Eve

Syyskuun ensimmäinen viikko vilahti hirmuista vauhtia, kun valmistelimme Suwenaa talviteloille. Samalla kun Kiesowin herra Schmidt rakensi Suwenalle uuden polttoaineenpuhdistusjärjestelmän, meillä riitti puuhaa muiden huoltojen ja riginpurkamisen kanssa.

Kaikki kolme purjetta olivat hyvässä kunnossa, kun taittelimme niitä purjepusseihin. Vain genoassa oli pari tikkiä alkanut purkautua, mutta ne korjautuvat sitten ensi keväänä purjeteipin pätkällä. Kun taittelimme 48,5 neliön jenniä, oli se sen verran suuri lakana, että se kävi jo työstä. Emme voineet olla pohtimatta, millainen urakka se olisi, kun genoa joudutaan laskemaan kovassa merenkäynnissä. Meidän kahden hengen miehistölle se todella olisi haastavaa. Purjepussistakin tuli sen verran tuhti, että Andrusin oli ihan pakko punnita se ja jennimme painoksi selvisi 30 kiloa.

Puuhaa piisasi aamusta iltaan ja työlista ei tuntunut yhtään lyhentyvän. Tässä on vain muutama esimerkki työlistalta. Tehtiin syyshuolto moottorille ja generaattorille. Testattiin, että ilmastointilaitteet toimivat. Talveksi tyhjennetyt septitankit pestiin ja rigi purettiin. Pilssi pestiin ja samalla huomasimme, että suihkukaivon pilssipumpun kytkin oli myös lasahtanut.
Tämä oli jo toinen Quick EBSN20 kytkin, joka hajosi lyhyen ajan sisällä, joten tätä pilssikytkintä ei voi kyllä suositella kenellekään veneeseen.

Kesällä purjehtiessamme Andrus huomasi, että isomaston suojanpuoleinen sivuvantti on löysällä. Päätimme, että olisi hyvä, jos ammattirigaaja tarkistaisi takilan. Ancker Yachting on sopivasti vielä Seldenin jälleenmyyjä, joten pyysimme heiltä tarjouksen ja kävimme tuumasta toimeen. Kun satamakapteeni Ulrich tarkisti rigiämme, hän huomasi, ettei vantin kiristäminen riitä löysyyden poistamiseksi. Kiristämällä vantteja saalinki vääntyisi alaspäin. Purettuaan rigin hän mittasi, että vantit ovat liian pitkät. Niinpä ensi kesää varten tarvitsemme lyhyemmät vantit.
Satamakapteeni Ulrich tarkistamassa Suwenan takilaa
Mastoa laskettaessa löytyi yllättävä virhe sähköisen rullagenoan foilin alta. Meillä on sähköinen genoarulla, jossa pitää olla sähkömoottorin voiman vuoksi vääntöä kestävä alahaarukka. Meiltäpä kuitenkin löytyi köydellä kelattavan rullagenoan alahaarukka, joka ei välttämättä kestä sähkömoottorin vääntöä. Onneksi olemme käsitelleet genoaa suhteellisen varovaisesti, emmekä ole rytkyttäneet vinsseillä viimeiseen tappiin saakka. Olisihan se ollut ihan hirveää, jos haarukka olisi murtunut merellä.
Suwenan mesaania puretaan Ancker Yachting telakalla
Suwenan mesaanimasto matkalla talvisäilytykseen
Tilasimme Anckerilta myös muutamia muita parannuksia. Lisäämme mm. kaasujousen kikkitaljaan, joka nostaa puomia ylöspäin. Eikä näin ollen dirkkiä tarvitse erikseen säätää. Samoin lisäämme pari knaappia kumpaankin mastoon, kun noita köysiä tuntuu riittävän. He myös tarkistavat Suwenan köysistön ja plokit. Onhan Suwenalla nyt pari vuotta purjehdittu, joten on hyvä tarkistaa rigi ennen kuin siirrymme Pohjanmerelle.

Myös uusi polttoaineen puhdistusjärjestelmä saatiin valmiiksi. Meillä on neljä tankkia ja niiden ansiosta voimme aika vapaasti suunnitella reittimme ja valita, missä tankkaamme. Toisaalta polttoaine vaihtuu suhteellisen hitaasti, joten tankkien pohjalle voi syntyä likaa. Halusimme lisätä sellaisen polttoaineen puhdistusjärjestelmän, että polttoainetta voi puhdistaa niin moottorin käydessä kuin myös vaikkapa kunnon aallokossa purjehtiessa. Silloinhan se lika lähtee nousemaan tankkien pohjalta.

Heti, kun uusi polttoainejärjestelmä oli testattu, olikin jo aika irrottaa köydet Anckerin satamasta ja suunnata matka kohti Suwenan talvisäilytyspaikkaa. Schrader Marina sijaitsee Schlein pohjukassa.
Silta yli Schlein Kappelnin kaupungissa
Matkalla Schraderille oli pari avattavaa siltaa, jotka avataan vain kerran tunnissa. Niiden välissä on noin 7 merimailia matkaa, joten periaatteessa toisen sillan avaukseen olisimme voineet ehtiä. Satuimme kuitenkin jo pimenevässä torstai-illan hämärässä paikalle, kun edessä ajava purjevene oikaisi väylältä satamaan ja vene jäi pohjaan kiinni. Veneessä oli pari hätääntyneen näköistä miestä, joten kiiruhdimme hätiin. Arnis kaupungin kohdalla Schlei madaltuu todella jyrkästi heti väylän ulkopuolella. Suwenan kaikuluotain on aika keulassa, joten Andrus seurasi silmä kovana veden madaltumista. ”Jos keulan alla on vielä pari metriä, niin eiköhän kölin alla ole vielä riittävästi vettä.” tuumasi kapteeni ohjatessaan Suwenaa kohti pohjassa kiinni kököttävää venettä. Suwenan syväys on 1.9 metriä.

Schlei salmella oli noin solmun verran virtaa, joten ensimmäisellä lähestymisellä emme päässeet tarpeeksi lähelle. Toisella kerralla pääsimme sen verran lähelle, että saimme heitettyä köyden ilman että itsekin olisimme jääneet kiinni pohjaan. Andrus antoi hanaa ja peruutti Suwenalla, kun kaverit omalla moottorilla avittivat ja niin saksalaisvene liukui nätisti pois matalikolta. Kyllä Schleille jäi kaksi helpottuneen näköistä miestä.

Me jatkoimme kohti Suwenan talvikotia ja odottelimme toisen sillan avausta vajaan tunnin, sillä myöhästyimme sen edellisestä avauksesta. Tärkeämpää oli kuitenkin auttaa kaverit pois matalikolta ennen yön saapumista. Me kuitenkin itse jouduimme matkaamaan viimeisen tunnin täydessä pimeydessä. Tilanteen teki erikoiseksi se, että mehän ajoimme mastottomalla veneellä. Näin ollen meidän tutka lepäili Ancker Yachtingilla ja Andrus joutui navigoimaan plotterin ja taskulampun valossa. Kyllä huokaisimme helpotuksesta, kun Suwena oli kiinnitetty laituriin. Onneksi kaikki poijut olivat juuri siellä, missä plotteri näytti. Taskulampun valossa poijujen heijastimet näkyivät, joten pääsimme perille ilman omaa pohjakosketusta. Ilta oli sysipimeä, mutta sumuton, josta olimme todella helpottuneita. Nimittäin sumu saapui, mutta vasta perjantaiaamuna.

Perjantaina olivat vielä viimeiset tehtävät kuten merivesi- ja makeanvesiputkien tyhjennys, glykolit moottoriin sekä generaattoriin ja ei muuta kuin ylös vaan. 50 tonnin lukki saapui noutamaan Suwenaa. Siihen meni vain hetki, kun vene oli jo ylhäällä ja pohjanpesupaikalla.
Suwenaa nostetaan talviteloille Schrader Marinassa
Suwena matkalla pohjanpesupaikalle Schrader Marinassa
Vielä viimeiset asiat sovimme Schrader marinan kanssa ja Suwena oli valmis lämpimään halliin talvisäilytystä varten. Me hyppäsimme taksiin kimpsuinemme ja kampsuinemme. Sniff, sinne Suwena jäi odottamaan seuraavat kahdeksan kuukautta miehistöään.

Suwenan veneilykauden 2012 yhteenveto

  • Posted on: 31 October 2012
  • By: Eve

Jälleen on aika hieman koostaa menneen veneilykauden lukuisia tapahtumia ja kokemuksia. Lähes kolme kuukautta Suwena oli kesäkotinamme, kun matkasimme 1215 merimailia Suomesta, Ruotsin, Tanskan ja Puolan kautta Saksaan.

Tämä kausi oli erityinen, sillä irrotettuamme Suwenan köydet Turussa toukokuussa, lähti Suwena seilaamaan kohti uusia meriä. Tulevat vuodet tulevat näyttämään, minne saakka Suwena miehistönsä tulee kuljettamaan. Tarkoituksemme on seilata joka kesä aina vaan kauemmas ja päästä näkemään uusia paikkoja myös Suwenan seilatessa kauemmas kotivesiltä.

Edellisenä talvena Suwenan kiinteäpotkuri vaihdettiin Flex-o-fold taittuvalapaiseen potkuriin. Muutos oli niin suuri, että veneen luonne suorastaan muuttui. Veneen purjehdusominaisuudet parantuivat merkittävästi ja polttoaineenkulutus moottorilla ajettaessa putosi. Niinpä on helppoa arvata, että ensimmäiset legit Suomesta Ahvenanmaan kautta Ruotsiin Göta kanavan alkuun pitivät tyytyväisen hymyn kapteenin huulilla. Potkurin vaihdon ansiosta jo kevyessä tuulessa pääsimme nostamaan purjeet. Toki koko kauden maileja katsottaessa koneajotunnit näyttelevät suurta osaa, mutta se johtuu Götan ja Trollhätte kanavien pakollisista koneajomaileista sekä tuulettomista päivistä ylittäessämme Ruotsin suuret järvet Vättern ja Vänern.

Götan kanava oli kesän suurin haaste. Etukäteen Götan 58 ja Trollhätte kanavan 6 sulkua jännittivät. Miten pärjäämme kahdestaan, kun Andrus ohjaa Suwenaa ja minä hoidan sulkuköysiä. Turhaan jännitin, sillä rutiini suluissa muodostui nopeasti ja sulutus oli paljon yksinkertaisempaa kuin etukäteen ajattelin. Ystävälliset sulkuvahdit hoitivat erinomaisesti työnsä. He olivat aina lähellä, jos joku sulussa olevista veneistä tarvitsisi apua.

Me matkasimme Götan kanavan idästä länteen. Se osoittautui töisevämmäksi suunnaksi, sillä Götan 58 sulusta nousimme ylöspäin 38 ja pääsimme laskettelemaan alaspäin 20 sulkua. Götan kanava on kuitenkin kokemisen arvoinen matka, jossa pääsee nauttimaan kauniista maisemista ja idyllisistä pienistä ruotsalaiskylistä. Götan kanava on kokemuksena jotain hyvin erilaista, joka poikkeaa perinteisestä purjehtimisesta merellä ja moottoriveneilystä saaristossa. Sitä ehkä parhaiten kuvaa se, että se on jatkuvaa pientä puuhaamista veneen kanssa hyvin turvallisissa olosuhteissa. Tuulesta ja aalloista siellä ei tarvitse huolta kantaa. Lisäksi siellä saa uusia veneily-ystäviä samaa matkaa matkaavista venekunnista, joiden kanssa kanavamatka taittuu rattoisasti niin suluissa kuin illalla kanavan varren satamissa. Olimme iloisia, että päätimme matkata Götan halki. Oli se sen verran jännä kokemus. Varsinkin kun olimme edelleen naimisissa sen kuuluisasta avioero-oja nimestä huolimatta.

Alku kesän keli oli harvinaisen kylmä. Kesäkuun alkua kauhistelivat jopa paikallislehdet, että se oli kylmin alkukesä koskaan Etelä-Ruotsissa. Niinpä kanavamatka oli sopivaa esimakua mahdolliselle Skotlannin Caledonian kanavalle, jonne haluaisimme Suwenalla mennä.

Marstrand oli koko kesän kohokohta. Saari kokonaisuudessaan tarjosi paljon nähtävää. Toki satama ja itse kaupunki olivat viehättäviä. Kuitenkin saaren monimuotoisuus oli hieno yllätys. Vietimme Marstrandissa juhannuksen, joten pääsimme nauttimaan Marstrandin kesäisestä ilmapiiristä ja sen jylhästä luonnosta.

Kolme viikkoa vierähti vauhdikkaasti eri puolella Tanskaa. Matkasimme Tanskan koillisnurkasta Skagenista Kattegatin halki Kööpenhaminaan ja sieltä edelleen Bornholmiin. Tanskasta mieleenpainuvimmat paikat olivat molemmat upeat saaret, Anholt ja Bornholm. Lisäksi uskomattoman idyllinen, pikkuruinen ruotsalaissaari Ven oli yllättävä löytö keskellä Juutinraumaa.

Puola tarjosi meille kesän isoimman yllätyksen. Puolalaisten vieraanvaraisuus ja ystävällinen ilmapiiri tuntui mukavalta tanskalaisten jäykkyyden jälkeen. Suorastaan harmitti, että jäimme sään vuoksi mottiin Tanskaan viikoksi. Sen vuoksi Puolan vierailumme lyheni vain vajaaksi viikoksi. Varsinkin Kołobrzeg osoittautui suosituksi puolalaisten rantakaupungiksi, jossa iloisia ihmisiä kuljeskeli ympäriinsä nauttien hiekkarannasta ja lukuisten kalaravintoloiden antimista.

Pohjoissaksan Itämeren puoleinen rannikko tulee useimmille veneilijöille tutuksi vain siirtopurjehduksella Kielin kanavaan. Me onneksi ehdimme tutustua pohjoissaksalaiseen veneilykulttuuriin kolmen viikon ajan, joka oli todella antoisaa. Pelkästään Rügenin saarella olisi kulunut helposti pari viikkoa, jos aikataulu olisi sen sallinut. Pohjoissaksalaisten leppoisa elämänasenne tuntui meistä todella kotoisalta. Niinpä Suwenan jättäminen Schlein alueelle talvisäilytykseen tuntui luontevalta.

Kauden aikana osallistuimme myös kahteen meripelastustehtävään, kun Anholtin eteläpuolella etsittiin kadonnutta moottorivenettä ja Schlein alueella autoimme saksalaisveneen irti matalikolta.

Kesän purjehdussaldoksi saimme useita upeita 50 - 60 merimailin legejä. Muutama käsittämättömän hieno genaakkeripurjehdus sekä Rønne – Kołobrzeg legi letkeässä sivumyötäisessä olivat tunnelmaltaan sellaisia, että ne lämmittävät mieltä vielä näin kauden päädyttyäkin. Pääsimme myös muutaman kerran treenaamaan genoan trimmaamista upouudella spiirapuomilla. Ensivaikutelma on, että spiirapuomi oli hyvä sijoitus.

Satamassa veneiden kiinnittäminen toistensa kylkeen lautoiksi on meille suomalaisille vähemmän tunnettu käytäntö. Se kuitenkin tuli meille tutuksi tämän kesän aikana. Huvittavinta oli, kun Venin saarella kylkeemme oli kiinnittynyt jo toinen vene, vaikka itse olimme kiinnittämässä vasta ensimmäistä köyttä laituriin. Kylkeen kiinnittyminen näytti olevan itsestään selvää, kun satama alkaa täyttyä. Ainoa selkeä käyttäytymissääntö oli, että lautoissa kuljetaan aina toisen veneen keulan kautta maihin.

Nyt olemme kiertäneet kaikki yhdeksän Itämeren maata. Olemme nähneet monia mielenkiintoisia ja mieleenpainuvia paikkoja oman Itämeremme eri puolilta. Vaikka valtavasti jäikin tutkimattomia lahdelmia ja poukamia kotivesistön rannoilta, on tuleva talvi aikaa muistella Itämeren kokemuksia ja suunnitella ensi kesää. Seuraava meri ja uudet veneilymaat odottavat meitä. Kuten myös Suwena, joka odottaa meitä lähellä Kielin kanavan suuta valmiina ensi kesän haasteisiin.

Eteläisen Itämerikierroksemme blogimerkinnät pääset lukemaan blogiarkistosta tai katsomaan vuoden 2012 ranking listan.

Suwenan lokitiedot 2012

  • Merimailit: 1215 M, joista purjeilla 36 %, moottoripurjehtien 3 % ja koneajoa 61 %
  • Moottoritunnit: 168 h
  • Generaattoritunnit: 20 h
  • Dieselkulutus sis. ajo, generaattori ja lämmitys: 766 l
  • Makeavesi: 7400 l
  • Satamat 33 + ankkuripaikat 3: 36 kpl
  • Yöpyminen veneessä: 87 yötä, joista ankkurissa 5 yötä
  • Sulutus: 64 sulkua ja sulutuskorkeus 188 m
  • Pisin päivämatka: 80 M Stralsund – Heiligenhafen, Saksa
  • Kaukaisin piste linnuntietä kotisatamasta: 789 M Oulu – Schrader Marina, Saksa
  • Eteläisin matkapiste: 53N54.7 Świnoujście, Puola
  • Läntisin matkapiste: 9E26.2 Flensburg, Saksa
  • Itäisin matkapiste: 22E13.5 Hirvensalon telakka, Aurajoki, Turku
  • Pohjoisin matkapiste: 60N25.9 Hirvensalon telakka, Aurajoki, Turku
  • Jollan polttoainekulutus: 2 l

Kartta Suwenan vuoden 2012 satamista ja kesämatkasta.

Suwenan kauden 2012 ranking lista

  • Posted on: 31 October 2012
  • By: Eve

Veneilykauden 2012 aikana vierailimme yhteensä 33 eri satamassa ja kolmessa ankkuripaikassa, joista meidän ranking listalle pääsevät seuraavat paikat:

Paras satama top 5

  • Langelinie, Kööpenhamina, Tanska
  • Vadstena, Vättern järvi, Ruotsi
  • Lilla Bommens, Göteborg, Ruotsi
  • Kołobrzeg, Puola
  • Ancker Yachting, Kappeln, Saksa

Paras veneilykohde top 5

  • Marstrand, Västkustan, Ruotsi
  • Kołobrzeg, Puola
  • Seedorf, Rügen, Saksa
  • Ven saari, Juutinrauma, Ruotsi
  • Motala, Götan kanava, Ruotsi

Viihtyisin ankkuripaikka

  • Lådna, Tukholman saaristo, Ruotsi

Herkullisin ruoka ravintolassa top 4

  • Ravintola Kajutan, Sjötorp, Ruotsi: herkullisin kuha eli gös
  • Ravintola Stark, Kappeln, Saksa: asiakkaan valitsema kala haluamallaan tavalla
  • Ravintola Toscana, Świnoujście, Puola: luumuilla täytetty piikkikampela eli turbot
  • Ravintola Pakhuset, Skagen, Tanska: kummeliturska eli hake

Erikoismaininta ruoasta

  • Tänä kesänä teimme ahkerasti ruokaa Suwenan keittiössä. Joka maan ruokakaupat tulivat todella tutuiksi. Haluamme antaa erikoismaininan korkeatasoisesta ruokavalikoimasta ja ruoanlaadusta ruotsalaisissa ruokakaupoissa. Erityisesti runsasvalikoima erilaisia lihalaatuja yllätti. Samoin kaupoissa oli tarjolla niin paisteja kuin pihvejäkin marinoimattomina. Samoin kasvis- ja vihannesvalikoima oli laaja niin pienessä kuin suuressa ruokakaupassa.
  • Haluamme antaa erikoismaininnan myös vastapyydystetystä tuoreesta turskasta, jota oli tarjolla jokaisessa Pohjoissaksan rannikkokaupungin ravintolassa erittäin hyvin valmistettuna

Parhaat nähtävyydet top 5

  • Marstrandin luontopolku ja sen monipuoliset tutkimuskohteet, Ruotsi
  • Götan kanava, Ruotsi
  • Kronborgin linna, Helsingør, Tanska
  • Toiminnassa oleva Aarsdalen mylly, Bornholm, Tanska
  • Motormuseum, Motala, Ruotsi

Purjehdusvideo Turun saaristossa

5 November 2012 -- Eve

Viime kesänä seilatessamme Suwenalla Eteläisellä Itämerellä videoimme paljon mukavia otoksia. Syksy on vain ollut niin vauhdikasta, että vasta nyt ensimmäinen videomme on valmiina julkistettavaksi ja jatkoa seuraa pitkin talvea.

Kaikki kesän 2012 blogitarinat järjestyksessä löytyvät
veneilyblogimme arkistosta.

Palaa kanssamme alkukesän aurinkoiseen tunnelmaan videomme kera.

Suwena ankkurissa Lådnan laguunilla Ruotsissa

19 November 2012 -- Andrus

Veneilykesän 2012 yksi hienoimmista Suwenan ankkuripaikoista oli idyllinen laguuni Lådna saaren eteläpuolella Tukholman saaristossa. On mahtavaa, että tällaisia helmiä löytyy myös omalta Itämereltämme.

Tule nauttimaan Lådnan kauneudesta videomme kera. Kurkista myös matkakertomuksemme Lådnasta blogimerkinnästämme, josta löydät lisää kuvia sekä myös paikan koordinaatit omaa purjehdusmatkaasi varten.

Sivut