Skotlanti '14

Yli 5000 vuotta historiaa Orkneylla

  • Posted on: 7 July 2014
  • By: Eve

Vuokrasimme pariksi päiväksi auton, jolla huristelimme ympäri Orkneyn pääsaarta ja siihen yhteydessä olevia pienempiä saaria. On uskomatonta, kuinka paljon Orkneylla on oikeasti historiallisia paikkoja tutkittavaksi. Me ehdimme tutustua vain muutamiin niistä, sillä halusimme myös nähdä Orkneyn kaunista luontoa.

Ensimmäisenä suuntasimme tutkimaan kahta muinaista kivikehää, jotka laittoivat kyllä mielikuvituksen liikkeelle. Miten ihmeessä ihmiset ovat aikoinaan louhineet alkeellisilla työkaluilla nuo järkälemäiset kivipaadet ja kuljettaneet ne pystyttääkseen niistä kivikehämuodostelmia? Niiden käyttötarkoitusta ei ole tiedossa, mutta tunnelma kivikehässä on niin pysähdyttävä, että on helppoa uskoa niiden olleen pyhiä paikkoja tai mitä ikinä rituaaleja niissä on sitten suoritettukaan.

Standing Stones of Stenness on yksi Englannin vanhimmista kivikehistä. Se on rakennettu 3100 vuotta ennen ajanlaskua. Siinä on käytetty jopa kuusi metriä korkeita seisovia kiviä, joten niiden varjossa tuntee itsensä tosi pieneksi. Kivikehä on halkaisijaltaan 44 metriä ja jäljellä on vain osa alkuperäisistä kivistä. Siitä huolimatta kivikehä oli todella vaikuttava. Eipä ihme, että Diana Gabaldon on käyttänyt näitä esihistoriallisia kivikehiä romaaneissaan aikamatkustamisen paikkoina. Me onneksi pysyimme omassa ajassamme ja jatkoimme matkaa seuraavalle vielä suuremmalle kivikehälle.
Eve tutkimassa Stenness kivikehää
Ring of Brodgar on vain noin mailin päässä pienemmältä kivikehältä ja samalla alueella läntisellä Orkneyn pääsaarella sijaitsee myös Maeshowen hautakammio sekä useita yksittäisiä kivipaasia.

Ring of Brodgarin valtava kivikehä on 104 metriä halkaisijaltaan ja sen arvioidaan olevan ajalta 2500 - 2000 eaa. Se on kolmanneksi suurin kivikehä Brittein-saarilla. Kivikehässä on alun perin ollut 60 kappaletta 2 – 5 metriä korkeita kivipaasia, joista jäljellä on 27 kiveä. Tähän kivikehään on kaksi sisäänkäyntiä. Mitä kokoontumisia siellä on sitten aikoinaan järjestettykään, niin kivikehään tai sen ulkopuolelle on mahtunut valtavasti ihmisiä seuraamaan tapahtumaa. Vaikka kivikehien merkitystä ei tiedetä, niin niillä on varmasti ollut erityismerkitys. Miksi muutoin tällaisia valtavia työmääriä vaativia rakennelmia ihmiset olisivat yli 5000 vuotta sitten neoliittisella kaudella rakentaneet?
Eve yrittämässä aikamatkustamista Brodgar kivikehässä
Eve ja Andrus Brodgarin kivikehän luona Orkeylla
Brodgarin kivikehä Orkneyn pääsaarella
Kukkulalla, näköetäisyydellä kivikehistä, sijaitsee Maeshowe, joka on 2800 eaa rakennettu hautakammio. Sen arkkitehtuuri on niin poikkeavaa, että Andrus tuumasikin, ”Tuntuu kuin se olisi muukalaisarkkitehtuuria ja sen olisi avaruusoliot rakentaneet.” Hautakammio oli rakennettu kivilaatoista ja katto kaartui sisään päin kerros kerrokselta. Jokaiseen neljään hautakammion nurkkaan oli sijoitettu valtavan korkea standing stone eli seisova kivi. Hautakammion keskitila oli todella suuri avaratila, joten sen epäillään toimineen myös seremoniatilana. Kammion reunoilla olivat itse hautakammiot. Kammion sisääntulokäytävä oli suunnattu siten, että talvipäivänseisauksen aikana aurinko paistaa suoraan sisääntulokäytävään auringon laskun aikaan.

Kammion seinillä oli myös riimukirjoitusta, jotka viikingit olivat seinille kaivertaneet, kun he olivat murtautuneet hautakammioon katon kautta 1100-luvulla. Harmiksemme tämä oli ainoa esihistoriallinen paikka, jossa ei saanut kuvata.

Vaikka kivikehät olivat minun ennakkosuosikit, niin Skara Brae veti kyllä pohjat Orkneyn pääsaarella. Vuonna 1850 voimakas myrskytuuli ja harvinaisen korkea vuorovesi paljastivat uskomattoman löydön maan alta. Lukuisia yli 5000 vuotta vanhoja kiviasumusten raunioita tuli jälleen päivän näköön. Tällöin kartanonherra William Watt of Skaill suoritti kaivauksia ja hiekalla täyttyneet rakennukset paljastettiin.

Radiohiiliajoituksella 1970-luvun alussa pystyttiin vahvistamaan, että näissä myöhäis-neoliittisen kauden kiviasumuksissa on asuttu jopa 600 vuoden ajanjakson verran 3200 - 2200 eaa välillä. Tuo pitkä neljän tuhannen vuoden aika, jolloin hiekka on peittänyt kiviasumuksia, säilytti Skara Braen ällistyttävän hyvässä kunnossa. Kivikylän lukuisat talot säilyivät niin seinien, käytävien kuin myös osittain kattoina toimivien laattakivien osalta. Taloissa säilyneet kivihuonekalut antavat uskomattoman välähdyksen siitä, millaista elämä oli mahdollisesti neoliittisen kauden Orkneylla.

Alkuperäisiä kivitaloja halutaan suojella, joten kiviasumuksia voi katsella vain ulkopuolelta. Alueelle oli kuitenkin rakennettu yhdestä asumuksesta erillinen mallitalo. Siellä pääsee rauhassa tutkimaan ja kömpimään joka koloon.
Skara Brae mallitalo Orkneyn pääsaarella
Alkuperäinen Skara Brae kivitalo
Andrus testaamassa Skara Brae mallitalon kivisänkyä
Asumusten keskellä sijaitsee tulisija. Makuusijat oli rakennettu asumuksen reunalle syvennyksiin, jotka oli erotettu noin polven korkuisilla pystykivillä muusta asumuksesta. Taloissa oli sekä etu- että takakulkuaukko, jotka oli sijoitettu fiksusti kaarevan käytävän toisiin päihin. Niinpä ilmanvaihto pelasi, mutta tuuli ei päässyt viemään lämpöä mukanaan.

Yllätyksekseni näkövammani vuoksi he ilmoittivat, että saan mennä myös varsinaisten kiviasumusten sisälle. Opas esitteli kivikylän asumuksia meille ja sain käydä oletettavasti työpajana toimineessa talossa, jossa oli esimerkiksi seinille upotettu laattakivistä tehtyjä hyllyjä työkaluja varten. Talot oli rakennettu kylki kylkeen ja niiden välissä mutkitteli kaarevia, kapeita käytäviä. Näin kyläyhteisö muodostui yhteen rakennetuista pienistä kammiomaisista taloista.
Eve tutkimassa aitoa Skara Brae kivitaloa
5000 vuotta sitten Orkneyn saarilla on ollut lämpimämpi ilmasto kuin nykyään. Maa on ollut vehreämpää ja niinpä ihmiset ovat saaneet ravintonsa niin maanviljelystä, metsästämällä kuin kalastamalla. Ei kuitenkaan ole tietoa, miksi nämä kiviasumukset ovat autioituneet. Onko jokin sairaus tai sota vaiko jokin luonnonilmiö aiheuttanut ihmisten kuolemisen tai muuttamisen pois näistä asumuksista.

Skara Brae oli todella hämmennystä ja ihailua aiheuttava kokemus. Kyllä kannatti purjehtia näin kauas nähdäksemme vilauksen vuosituhansia sitten eläneiden esi-isiemme elämästä.

Avainsanat: 

Rousay, Orkney 12.6. - 13.6.

  • Posted on: 10 July 2014
  • By: Eve

Kirkwallin pitkäksi venähtäneen vierailun jälkeen suuntasimme innokkaasti Suwenan kokan kohti pohjoista. Alku kauden pitkien legien jälkeen lyhyt yhdeksän mailin legi tuntui pikku hypyltä saarelta toiselle. Ankkuroimme Suwenan Rousay ja Wyre saarten väliselle salmelle Rousayn etelä puolelle.
Rousay saari Orkneylla
Suwena ankkurissa Rousay ja Wyre saarten välissä
Ilta oli kaunis, joten laskimme jollan ja kävimme mukavalla kävelyllä Rousayn saarella. Pääsimme testaamaan ensimmäistä kertaa uuden jollamme rantautumista, kun ajoimme veneluiskalle. Tässä jollassa meillä on pyörät, jotka tekivät sen liikuttelun tosi näppäräksi. Oli huvittavaa vetää jolla rannalle parkkiin, sillä autojen parkkipaikalla oli valmiiksi muita jollia parkkiruuduissa. Niinpä meidänkin jolla pääsi kököttämään pikkuruisena omaan parkkiruutuunsa, kun me lähdimme tutkimaan hieman ympäristöä.
Pikku Suwena parkissa Rousay saarella
Olimme perjantaiksi varanneet opastetun kiertoajelun. Kuuden tunnin saarikierros vilahti vauhdikkaasti mielenkiintoisen oppaan johdolla. Kiersimme autolla ympäri saarta ja opas pysähteli vähän väliä kertomaan juttuja sekä Rousayn saaresta että seuraavaksi esiin tupsahtaneesta Orkneyn naapurisaaresta. Meille sattui harvinainen päivä, sillä ilma oli todella kirkas, joten opas pystyi osoittamaan meille kaikki ympäröivät saaret ollessamme näköalapaikalla yli sadan metrin korkeudella.

Pysähdyimme lounaalle Rousayn pohjoisrannalle. Silloin oli juuri alaveden aika, joten lahden rannalle olivat hylkeet saapuneet lekottelemaan. Herkuttelimme ihanilla rapuleivillä ja Orkneyn kuuluisilla kaurakekseillä kuuman kahvin kera. Kyllä retkilounas luonnonhelmassa maistuu aina niin makoisalta.
Hylkeitä lekottelemassa Rousay saarella
Lounaan jälkeen kiipesimme korkeille kallioille katsomaan lunneja. Nämä oranssinokkaiset linnut näyttävät olevan suuressa suosiossa turistien joukossa. Lunnit olivat aika hupaisia lintuja, sillä ne näyttävät istuvan kuin pingviinit, ne uivat kuin sorsat, mutta näyttävät sentään lentävän kuin lunnit. Sen verran räpättämällä ne ilmaan pääsivät. Rousaylla on paljon lintujen suojelualuetta, joten lintubongareille täällä on paljon katsottavaa. Opas osoitti meille lukuisia lintulajeja päivän mittaan.
Lunneja Rousay saarella Orkneylla
Iltapäivällä keskityimme enemmän Rousay saaren esihistoriaan. Vierailimme kolmessa hyvin erilaisessa esihistoriallisen kauden kivirakennuksessa kuin ne, joita kävimme Orkneyn pääsaarella katsomassa.

Midhowe Tomb on yhtenäinen 33 metriä pitkä ja 13 metriä leveä hautakammio. Rakennuksen halki kulki yli 23 metriä pitkä käytävä, joka oli jaettu korkeilla kivilaatoilla 12 erilliseen osastoon. Kun se aikoinaan löydettiin, löytyi haudasta vielä 25 ihmisen jäännökset. Nyt sen ympärille on rakennettu suojarakennus, jotta yli 3500 eaa rakennettu kivirakennus säilyisi.
Midhowe hautakammio Rousay saarella Orkneylla
Midhowe hautakammio Rousay saarella Orkneylla
Midhowen hautakammion puolustukseksi oli alueelle aikoinaan rakennettu myös kolme linnoitusrakennusta, joita kutsutaan brocheiksi. Me kävimme parhaiten säilyneessä Midhowe brochissa, joka meistä oli Rousayn mielenkiintoisin nähtävyys. Brochit oli rakennettu hiekkakivestä. Linnoituksessa kulki kaarevia, todella kapeita käytäviä kiviseinien sisällä. Portaikkoja nousi ylempiin kammioihin ja onkaloihin. Oviaukot olivat jälleen todella matalia, mutta lähes kontattuamme kammioon sisälle, kohosi katto niin korkealle, että Andruskin pystyi seisomaan selkäsuorana. Linnoituksen keskipihalla oli oma kaivo.
Midhowe broch sisäänkäynti Rousay saarella Orkneylla
Eve Midhowe broch linnoituksessa
Nämä kolme brochia ovat kuulemma toimineet asumuksina. Ne olivat sen verran suuria, että puolustustilanteessa kylän ihmiset kokoontuivat yhteen brochiin, jolloin sitä oli helpompi puolustaa.

On uskomatonta, kuinka he ovat rakentaneet hiekkakivestä niin monitahoisia rakennuksia. Kun toisaalla kivilaatta on toiminut hyllynä, voi sama kivi olla seinän toisella puolella osana portaikkoa tai huonerakennelmaa. Brochin rakentamisessa on todella hyödynnetty kolmiulotteista ajattelua. Se on ollut kuin veneenrakentamista, sillä jokainen kolo on käytetty hyödyksi, jotta hukkatilaa olisi mahdollisimman vähän.

Brocheja oli laajennettu useina eri aikoina ja uudemmat rakennukset eivät olleet enää niin hyvin puolustettavissa kuin vanhemmat linnoituksen osat. Mm. sisin vallihauta oli otettu osittain asuin käyttöön. Ilmeisesti puolustuksen tarve oli vähentynyt ajan saatossa.

Päivän viimeinen nähtävyys oli yli 2500 eaa rakennettu Taversoe Tuick hautakammio. Tämä hautakammio oli rakennettu 2-kerroksiseksi siten, että kumpaankin hautakammioon pääsee vain suoraan omasta sisäänkäyntiaukosta ja ne sijaitsivat vastakkaisilla seinillä toisiinsa nähden. Kuitenkin nykyään tikkaita pitkin pääsee myös sisäkautta kiipeämään kammiosta toiseen.

Tämän hautakammion löysi läheisen kartanon rouva 1800-luvulla, kun hän istahti piknikillä tuolille ja tuolin jalka vajosi maan läpi hautakammioon. Paljonko lienee Orkneylla on vielä löytämättömiä kivirakennelmia?

Opas kertoi, että Rousayn saarta joskus kutsutaan pohjoisen Egyptiksi, sillä täällä on niin paljon esihistoriallisia löytyjä. Ilmeisestikin pitäisi kyllä kutsua päinvastoin, sillä Orkneyn saarilla on lukuisia esihistoriallisia rakennelmia, jotka ovat vanhempia kuin Egyptin pyramidit. Miksipä siis ei Egyptiä kutsuttaisi eteläiseksi Rousayksi?

Päivän aikana opas kertoi luonnosta, niin menneestä ja nykyisestä elämästä. Miten ylipäätänsä ihmiset ovat eläneet Rousaylla. Opas Patrickin ansiosta päivä oli antoisa ja todella mielenkiintoinen.

Illalla rantauduimme vielä toiseen kertaan jollalla Rousayn saarelle, sillä lähdimme päivälliselle Rousayn hotellille, jonne ystävällisesti saimme kyydin ravintolan henkilökunnalta. Hotellille oli vajaa viisi kilometriä matkaa satamasta. Nautimme maittavan rapupäivällisen, joka oli valmistettu naapurisaari Westrayn kuuluisista ravuista. Vietimme rauhallisen yön ankkurissa ja aamulla jatkoimme matkaa Westrayn saarelle.

Avainsanat: 

Westray, Orkney 14.6. - 15.6.

  • Posted on: 11 July 2014
  • By: Eve

Viimeinen pysähdyspaikkamme Orkneyn saarilla oli Westray, jonne oli 18 mailin matka pohjoiseen Rousaylta.

Heti lauantai-illalla kiinnitettyämme Suwenan Pierowallin marinan laituriin saapui ystävällinen satamakapteeni juttelemaan kanssamme. Varsinaista satamakonttoria heillä ei Pierowallin marinassa ole, vaan hän käy pyörähtämässä autolla aika ajoin satamassa. Hän osoitti meille, mistä mitäkin Westrayn saarelta löytyy. Aivan sataman vieressä on Westrayn leipomo, jonne hän suositteli meidän menevän aamuvarhain, sillä jo kahdeksan jälkeen loput leivät toimitetaan kauppoihin myytäväksi. Myös Westrayn kuuluisia rapuja sai ihan satamassa sijaitsevasta ravustamosta arkipäivisin.
Westrayn Pirowall marina
Kalastuslaivue Westraylla
Meidän alkuperäinen suunnitelma oli käydä lentämässä maailman lyhyin kahden minuutin reittilento Westray ja Papa Westray saarten välillä. Valitettavasti matkamme osui viikonlopulle, jolloin Westraylla järjestettiin suuret häät, joten 8-paikkainen Islander BN-2 lentokone oli täynnä matkustajia. Satamamestari suositteli, että paras tapa kuulemma käydä kokeilemassa lentoa, olisi ensin mennä aamulautalla Papa Westray saarelle. Siellä ehtisi samoilla muutaman tunnin ajan ympäri saarta ja mennä kohti pohjoista, jossa lentokenttä sijaitsee. Sitten loppuiltapäivästä voi lentää takaisin Westraylle.
Pierowall kylä Westraylla
Meitä maailman lyhin lento kiinnosti kuitenkin niin paljon, että lähdimme iltapäiväkävelylle. Satamasta oli noin viiden kilometrin matka lentokentälle. Kun saavuimme sinne noin puoli tuntia ennen lentoa, oli kenttä aivan autio. Vain pari autoa oli parkkipaikalla odottamassa paluumatkustajia.
Westrayn lentokenttärakennus Orkneylla
Westrayn lennonjohtotorni Orkneylla

Loganairin lento LOG377 lähtee Papa Westrayn lentokentältä (PPW) kello 15:51 ja aikataulunmukainen saapumisaika Westraylle (WRY) on 15:53. Tämä kahden minuutin lento lennetään Britten-Normansin BN-2 Islander lentokoneella. Koneessa on kahdeksan paikkaa matkustajille ja kaksi lentäjille. Yleensä lyhyillä lennoilla koneessa on vain yksi lentäjä. Tällöin yksi onnellinen (yhdeksäs) matkustaja saa istua lentäjän vieressä. Näiden kahden lentokentän välinen etäisyys on vain 2,5 kilometriä, joka on muuten yksi kilometri vähemmän kuin Lontoon Heathrow lentokentän kiitotien pituus.

Lento ei itseasiassa lennä edestakaisin Westrayn ja Papa Westrayn välillä. Lentokone lähtee Kirkwallista (KOI) Orkneyn pääsaarelta. Se lentää Papa Westraylle, josta lento jatkaa Westraylle ja sieltä lopuksi kone palaa Kirkwalliin. On jopa mahdollista ostaa kiertomatka Kirkwallista Kirkwalliin, jolloin saa todistuksen osallistumisesta maailman lyhimmälle reittilennolle.

Pian kolmen hengen lentokenttähenkilöstö saapui paikalle ja pikku hiljaa myös matkustajia tuli autoillaan odottamaan lentoa. Koko henkilöstö puki paloturvalliset vaatteet päälle ja kukin heistä suoritti omat tehtävänsä. Yksi heistä oli sairaanhoitaja, joka kävi tarkistamassa autolla kiitoradan. Hän myös piti turva-auton käynnissä koko laskeutumisen ja nousun ajan. Toinen henkilö hoiti lentokentän radioasemaa ja monitoroi liikennettä. Andrus kysäisi heidän taajuuden, jotta voisi kuunnella mukaansa ottamallaan skannerilla lentokoneliikennettä. Hän kyllä sai taajuuden, mutta samalla hänelle kommentoitiin, ettei sieltä kyllä mitään puhetta kuulu. Jos kaikki on hyvin, lentäjä ei kuulemma puhu yhtään mitään. Se tuntui kummalliselta, sillä pienellekin kentälle laskeutuessa normaalisti pitää ilmoittaa laskeutumisesta ja noususta. Kolmas henkilö tarkisti lentoliput ja hoiti erillistä matkatavarakärryä.

Sää oli erittäin hyvä ja kirkas, niinpä Andrus seurasi silmä kovana, kun Islander saapui Papa Westraylle Orkneyn pääsaarelta. Hetken päästä kone nousi takaisin ilmaan. Aikataulun mukainen kahden minuutin lento kesti tänään vain vajaan kaksi minuuttia ja pian kone oli laskeutunut Westrayn kiitoradalle. Lentokone rullasi pienen asemarakennuksen ohitse ja vain hetkessä koneen saapuvat ja lähtevät matkustajat olivat vaihtaneet paikkaa. Kone oli niin täynnä, että yksi matkustaja matkusti lentäjän viereisellä penkillä takaisin Orkneyn pääsaarelle – wau.
Lento Papa Westraylta Westraylle oli niin lyhyt, ettei siinä paljon ehtinyt muuta kuin hölmistymään, että ”jokos se tuli?”
Papa Westrayn lentokenttä nähtynä Westrayn kentältä
Maailman lyhyin lento saapuu Westraylle
Loganair Islander rullaamassa Westraylla
Matkatavarat sapuvat Westraylle Orkneylla
Viimeinen kuulutus Kirkwallin lennolle Westraylla

Saimme kyydin takaisin kylälle yhdeltä lentokenttähenkilökunnasta. Hän kertoikin, että saaristolaiseen tyyliin he useat tekevät useita pienempiä työtehtäviä, kuten esimerkiksi hän toimi sekä palokunnassa, aamuisin leipomossa, pari kertaa päivässä lentokentällä että lisäksi hänellä on oma maatila. Tämä aktiivisuus ja ahkeruus näkyy kyllä saaristolaisten asenteessa, sillä he ovat todella puuhakkaita ihmisiä.

Maanantaiaamulla halusimme käydä ostamassa Westrayn rapuja mukaamme, mutta ravut olivat vasta uunissa paistumassa ja valmistuisivat vasta puolilta päivin. Halusimme ehtiä Fair Islelle hyvissä ajoin ennen iltaa. Muistelimme Rousay saarella nauttimaamme herkullista rapuateriaa, joten tällä kertaa ne jäivät meidän ainoiksi Westrayn ravuiksemme ja niin oli aika jälleen irrottaa Suwenan köydet.

Avainsanat: 

Lintujen Fair Isle 16.6. - 17.6.

  • Posted on: 19 July 2014
  • By: Eve

Lähdimme matkaan Westrayn saarelta ja kiersimme Papa Westray eteläpuolelta, josta käännyimme pohjoiseen ohittaaksemme North Ronaldsay saaren. Oli aivan tuuleton päivä, joten jouduimme moottoroimaan kohti Fair Islen saarta. Yhtäkkiä lähestyessämme North Ronaldsayn pohjoiskärkeä nousi aallokko. Olimme saapuneet todella kovaan virtapaikkaan, sillä meillä oli 6,9 solmua myötävirtaa, jonka siivillä suorastaan hyökkäsimme eteenpäin 12 solmun vauhtia pohjan suhteen. Onneksemme myötävirta jatkui koko saaren ohituksen ajan. Tästä voimakkaasta virrasta ei ollut mitään merkintää kartoissamme. Olimme erittäin tyytyväisiä, että satuimme juuri myötävirran aikaan. Muutoinhan olisimme suorastaan seisoneet paikoillaan, jos näin voimakas virtaus olisi ollut meille vastainen.
Suwenan nopeusennätys Orkenyn ja Shetlannin välillä
Saavuimme Fair Islen saarelle aurinkoisessa iltapäivässä. Fair Islen satamassa on kiinteä betonilaituri. Vuoroveden vuoksi Suwena piti kiinnittää pitkillä köysillä, jotta vene pääsee liikkumaan vuoroveden mukana ylös ja alas.
Fair Isle
Fair Islen aallonmurtaja
Suwena Fair Isle saarella
Fair Isle saaren satama
Fair Isle - Shetland yhteysalus kallioparkissa
Observatorion henkilökunta oli huomannut ylhäältä observatorion ikkunasta, että satamaan on saapumassa päivän ensimmäinen vene. Niinpä he riensivät alas satamaan ottamaan meitä vastaan ja toivottivat meidät lämpimästi tervetulleiksi Fair Islen saarelle. Myöhemmin illalla satamaan saapui lisää veneitä ja saarivierailumme aikana satamassa oli parhaimmillaan seitsemän venettä. Laituriin mahtuu kolme venettä kylkikiinnitykseen, niinpä muut veneet kiinnittyivät venelautoiksi.

Saarella toimii erittäin aktiivinen lintuobservatorio, jonka yhteydessä on myös hotellihuoneita. Meidän vierailun aikana saarella oli 20 hengen lintubongariporukka. Heillä oli sekä yhteistä ohjelmaa että omaa vapaata aikaa patikoida saarella ja bongata lintuja.
Lintuobsevatorio Fair Isle saarella
Fair Isle
Lintupyydys Fair Isle saarelle
Tie Fair Isle saarella
Maanantai-illan myötä laskeutui sankka sumu Fair Islen saarelle. Tuuli nousi ja maininki velloi aallonmurtajan ohi venesatamaan keikuttaen reippaasti venelauttoja. Tässä ei toki ollut mitään uutta paikallisille. Satamaan saapuessamme observatorion ihmiset kertoivat, että laiturilla olevat jumbo suuret pallofentsut ovat veneilijöiden käytettävissä. Suojasimme Suwenan lisäämällä näitä jättisuuria fendereitä veneen ja betonilaiturin väliin. Samoin teki myös lauttamme seuraava vene. Kaiken kaikkiaan vaikka maininki oli hieman epämukavaa, mitään suurta draamaa ei sattunut. Suuri kiitos siitä Fair Islen ihmisille, jotka olivat varustaneet satamansa vierasveneitä ajatellen.

Niin veneilijät kuin saarelle saapuneet lintubongarit kokoontuivat illalla lintuobservatorion oleskelutilaan. Arvailut, pääseekö aamun lento Shetlantiin nousemaan sumun vuoksi, puhututti ihmisiä vähän väliä. Aiemmin päivällä Fair Islen saarelle oli kiiruhtanut lentokoneella lisää lintubongareita, sillä harvinainen lintu oli juuri tänään nähty saarella.

Ilta yhdeksältä, kun kaikki halukkaat olivat saaneet kupin kuumaa kaakaota kakkupalasen kera tai olivat muutoin halunneet hyödyntää observatorion baarin antimia, pääsi päivän kohokohta alkamaan. Observatorion isäntä kumautti kelloa ja avasi päivän lokin. "Tervetuloa Fair Islen lintuobservatorioon päivän lintukatsaukseen."

Joka ilta lokiin kerätään, millaisia lintuja niin saarella vierailevat lintubongarit kuin observatorion henkilökunta ovat nähneet. Laji lajilta loki-isäntä kävi eri lintulajit läpi ja oikean linnun kohdalla kukin kertoi, missä päin saarta ja montako kyseistä lintua hän oli päivän mittaan bongannut. Tilaisuudessa oli innokas ja tiivis tunnelma. Jokainen seurasi tarkkana, jotta omat bongaukset varmasti tuli merkittyä observatorion lokiin. Iltalokilla on pitkät perinteet, sillä sitä on pidetty vuodesta 1948 alkaen.

Maanantaina 16.6. oli erityinen päivä. Pääsimme todistamaan, kun normaalisti trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla kuten Karibian merellä pesivä, ohjasnokitiira oli saapunut kauas kotivesiltään Fair Islen saarelle. Juuri ohjasnokitiiran vuoksi oli erikseen lentokoneella saapunut asiantuntijoita Shetlannista saarelle. Nyt näytti siltä, etteivät he pääse sumun vuoksi seuraavan päivän lennolla takaisin Shetlantiin. Vaikka lentoa ei menisikään, niin aamu kuudelta lähtee lautta Shetlantiin. Aallokon vuoksi lauttamatkaa ei kuitenkaan suositeltu herkkävatsaisille.

Lintuloki oli hieno kokemus. Tuntui kuin olisimme olleet keskellä tieteistarinaa, jossa vain odotti jotain pian tapahtuvaksi. Tuntui erityiseltä olla keskellä Pohjois-Atlanttia yksinäisellä saarella, jossa lampaat laidunsivat vapaasti, lintuja sirkutti kaikkialla ja lisäksi observatorio mahdollisti lintujen tutkimuksen. Oli uskomatonta löytää näin erillään olevalta saarelta aktiivinen tutkimusyhteisö.

Avainsanat: 

Shetlanti osa 1/2, 18.6. - 29.6.

  • Posted on: 24 July 2014
  • By: Eve

Fair Islen saarelta pääsimme purjehtimaan mukavassa sivutuulessa koko 37 mailin matkan Shetlantiin. Tuuli puhalsi noin 12 solmun nopeudella, niinpä nautimme lempipurjeen mukavasti vetäessä Suwenan kokassa ja meri aaltoili leppoisasti ympärillämme.
Sumburgh Head, Shetlannin eteläkärki
Kun olimme ohittaneet Shetlannin eteläkärjen Sumburghin Head niemen, nousi tuuli yhtäkkiä 20 solmuun. Kallistuimme niin paljon, että Suwenan sivukansi lumpsahti veden alle. No tulipahan mantookissa kuivumassa olleet pöytäpyyhkeet huuhdeltua merivedellä. Seurasi muutama jännittävä sekunti ennen kuin vene totteli ohjausta ja saimme käännettyä Suwenan pois, jotta pääsemme laskemaan genaakkerin ja vaihdettua sen tilalle jennin. Näin purjehdustermistöllisesti tämähän oli broachaus :)
Nauticat 441 broachaamassa genaakkerilla
Olimme vain hetki sitten ihmetelleet muutama maili edessämme genaakkerilla purjehtivan veneen outoja mutkitteluja. AIS:n mukaan ei näkynyt mitään ihmeellistä, niinpä ymmärsimme heitä hyvin, kun itsekin ehdimme samaan kohtaan tekemään genaakkerijumppaa. Tuuli pysyi 20 solmussa, niinpä loppumatka purjehdittiin genoalla Lerwickin satamaan.

Kun olimme saapumassa satamaan, oli sataman suulle viritetty poikittain köysi. Miehet heiluttelivat vain käsiään vimmatusti. Ajoimme hiljakseen lähemmäs kysyäksemme, mitä on meneillään. He kuitenkin vain heiluttivat entistä kiihkeämmin käsiään ja huusivat jotain. Satamaan sisäänajo ei siis ollut mahdollista, joten jäimme ajamaan hiljakseen ympyrää sataman edustalle. Ohiajavan lautan kapteeni huikkasi, että kannattaa kysyä port controllilta ja voilà! Andrusin kysyttyä VHF:llä saimme kuulla, että vedessä on sukeltajia ja satamaan pääsee noin puolen tunnin kuluttua. Yleensä sukeltajan ollessa vedessä, se merkitään kansainvälisellä viestilipulla ”A”, mutta nyt vedessä oli vain köysi ja rakennettavan laiturin päällä käsiään heiluttavia miehiä. Tulevalla viikolla Lerwickin satamaan oli saapumassa suuri norjalaisten veneiden regatta, joten he rakensivat väliaikaista ponttonia regattaa varten. Mikäs siinä odotellessa tankkauslaiturissa ja pian pääsimme jo ajamaan satamaan sisälle.

Saimme sopivasti laiturin viimeisen hyvän kylkikiinnityspaikan ja niin olimme saapuneet Shetlantiin. Olimme edelleen Brittein-saarilla ja Suwenan saalingissa liehui Skotlannin vieraslippu, sillä vuonna 1472 Shetlannin saaret siirtyivät Tanskalta Skotlannille. Shetlannin saaret olivat Tanskan Margaret prinsessan myötäjäisten vakuutena, mutta myötäjäiset jäivät tanskalaisilla maksamatta ja niinpä Shetlanti siirtyi Kuningas Jaakko III:n kruunun omaisuudeksi.
Lerwickin satama Shetlannissa
Lerwickin ja Brissay saaren väliin jäävälle salmelle pysähtyi useita risteilyaluksia meidän Shetlannin päiviemme aikana. Risteilymatkustajia kuljetettiin maihin pienemmillä yhteysveneillä jatkuvana virtana. Onneksi risteilyalukset saapuivat salmeen aamulla ja illalla he jatkoivat matkaa. Varsinkin italialainen Costa Cruisen jollakuskit ajoivat tallapohjassa myös satama-altaassa. Voi arvata, että peräaallot hyppyyttivät lautoissa olevia veneitä. Veneilijät soittivat useaan otteeseen VHF:llä satamakonttoriin pyytääkseen, että Costa Cruise kaverit ajaisivat kuten hyvä merimieskäytös edellyttää, mutta ilmeisesti kaupallisen liikenteen raha oli painoltaan arvokkaampaa kuin satunnaiset vierasveneiden satamamaksut. Onneksi Celebrity Cruisen ja muiden risteilyalusten tenderihemmot toimivat kuten kuuluukin ja hiljensivät vauhtiaan saavuttuaan satama-altaaseen.
Celebrity Cruisen matkustajia tenderöidään maihin Lerwickissä
Satamassa oli myös suomalaisille ennestään tuttu Kristina Cruisen entinen Kristina Katarina risteilylaiva, joka on myyty uudelle omistajalle. Laivan nykyinen nimi on MS Ocean Endeavour ja se toimi öljyteollisuuden työntekijöiden asuntolaivana, samalla kun sitä remontoidaan tulevia arktisia luksusristeilyjä varten. Eräänä iltana Suwenan kyljestä kuului koputus ja reipas suomalainen ”päivää”. Jo Katarinalla vuosia työskennellyt suomalainen IT-kaveri saapui tervehtimään meitä nähtyään, että mesaanissa liehui Suomen lippu. Siinä aika vierähti nopeasti rupatellessa. Hän kertoi, että Ocean Endeavourilla on neljä saunaa. Nykymiehistöstä hän on ainoa, joka enää saunoja käyttää, joten hänellä on hippu suomalaisuutta edelleen nautittavissa.

Lerwickin sataman WIFI oli todellinen ryöstöhinta, nimittäin 9 puntaa päivä. Onneksi myös ilmaisia wifi-yhteyksiä löytyi, joten pitkästä aikaa saimme käytettyä nettiä suoraan veneellä. Ennen se on tuntunut itsestään selvyydeltä, mutta ei enää. Kun meillä on ollut aina joka maan 3G mokkula. Nyt ainoa täällä toimiva Vodafonen mokkula toimii vain GPRS-nopeudella, joten oli etsittävä muita verkkoja, jos mieli surffailla.

Ensimmäinen viikko Shetlannissa sujui ihan lepäillessä. Kävin jo kolmannen kerran tällä kesämatkalla lääkärissä, kun tuntui, että en millään tervehdy. Kipeänä nuo Suwenan 25-metriset köydet tuntuvat kilometrin mittaisilta. Onneksi Shetlannin sairaalassa minut tutkittiin huolella ja sain entistä voimakkaammat tropit. Jospa vihdoinkin taas olisin kunnossa. Päätimme, että emme jatka matkaa ennen kuin lääkkeet alkavat purra ja olisin taas tolpillani.

Eurooppalainen sairaanhoitokortti, ts. EU KELA-kortti kuten minä sitä kutsun, oli kyllä todella kannattava hankinta. Sen saa veloituksetta Kelalta, kun vain täyttää siihen tarvittavan hakemuksen. Se on voimassa kaikissa muissa EU-maissa paitsi omassa maassa. Olen nyt joutunut käymään kolmesti lääkärissä, ensin Ipswichissä, sitten Edinburghissa ja nyt täällä Shetlannissa. Tällä kortilla EHIC (European Health Insurance Card) olen saanut saman palvelun kuin Suomen terveyskeskuksissa ja olen itseasiassa päässyt lääkäriin heti samana päivänä. Tottakai meillä on matkavakuutukseen kuuluva sairasvakuutus, mutta tällä EHIC-kortilla ei tarvitse muuta kuin näyttää korttia sisään kirjautuessa ja homma hoituu. Suosittelen korttia jokaiselle, joka matkustaa edes jonkin verran EU-maissa.

Nyt jouduimme tekemään reittisuunnitelmat uusiksi. Ensiksi jäimme Kirkwalliin jumiin genoan furlexin osien vuoksi 1,5 viikoksi ja nyt Shetlanti pidätteli meitä toisen mokoman sairastumiseni vuoksi. Pyörittelimme reittiä sitten miten päin vain, oli lopputulos, että joudumme jättämään Färsaarten matkan väliin. Kyllä jurppi mahdottomasti, kun Färsaaret oli kuitenkin meidän pääetappi tämän kesän matkalle ja nyt jouduimme pitkin hampain luopumaan siitä. Päätimme, että siirrymme suoraan Shetlannista Skotlannin länsirannikolle. Voimme hyppiä saarelta toiselle heinäkuun ajan. Kun Shetlannista lähtiessämme päivitin reittisuunnitelmaa, niin 1.7. oli alkuperäinen tavoitteemme saapua takaisin Färsaarilta Skotlantiin, joten tulipahan aikataulu kurottua yhdellä legillä kiinni.

Avainsanat: 

Shetlanti osa 2/2, 18.6. - 29.6.

  • Posted on: 26 July 2014
  • By: Eve

Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna satama pompsahti täyteen iloisia norjalaisia. Regatta Bergenistä Lerwickiin on joka vuotinen tapahtuma. Tällä kertaa yksi regatan vene otti melkein vuorokauden kaulan muihin. Rune Aasbergin Solo on luokan 40 plaaniin nouseva kilpavene. Loput 43 venettä saapuivat torstai-iltasella ja satama pullisteli venelautoista. Joka lautassa oli 3 - 8 venettä.
Shetland Race veneet Lerwickissä
Shetland Race veneet Lerwickissä
Jo torstai-iltana yksi vierasvene selvitteli parasta paikkaa, mihin heidän kannattaa siirtyä, jotta eivät jää saapuvien lauttojen keskelle regattaveneiden väliin. Heidän oli päästävä lähtemään perjantaina kohti Norjaa, kun työt alkoivat jälleen maanantaina. Jos he olisivat jääneet alkuperäisellepaikalle, he olisivat vain parin veneen päässä lautan ulkoreunasta. Satamatoimiston osoittama uusi paikka osoittautui katastrofiksi. Heillä oli perässään pisin lautta kaikista. Voisin epäillä, että heidän yö jäi suhteellisen vähäiseksi uniltaan. Kaikki seitsemän muuta venekuntaa kulkivat heidän veneen yli ja he varmasti murehtivat, miten pääsevät aamulla lähtemään.

Aamulla satamahenkilöstö järjesteli muutaman tunnin lautan veneitä, jotta tilaa saataisiin järjestettyä lähtevälle veneelle. Sitten alkoi vasta varsinainen parin tunnin urakka, kun köysiä nosteltiin veneiden yli sitä mukaan, kun tilaa järjestyi, jotta vene saataisiin pujoteltua ulos kolostaan. Kun he lopulta olivat vapaana, taisi ruorimiehellä pettää pitkän jännityksen jäljiltä hermo, sillä hän täräytti kaasun pohjaan ja törmäsi meidän naapuriveneeseen. Naapurin keulapuu vaurioitui ja hätäisellä veneellä särkyi koko sprayhood säpäleiksi. Ennen kaikkea veneen rouva jäi muutamaa senttiä vaille, että olisi jäänyt naapurimme keulapuun alle. Andrus kertoi, että rouva ehti vain kauhistuneena vetäytyä hieman taaksepäin. Lopulta he pääsivät lähtemään puskemaan vasta-aallokkoon ja vastatuuleen kohti Norjaa.

Norjalaiset olivat saapuneet EU:hun, joten he pääsivät nauttimaan Shetlannin satamaan suoraan toimitettavasta tax free -kaupasta. Meillekin veneelle tuotiin heti esite, kun olimme saapuneet satamaan. Tax free kaupalla riitti asiakkaita, kun auto sukkuloi vähän väliä satamassa. Meno oli kuin paloharjoituksissa, kun veneilijät muodostivat ketjuja ja kilisevät ostokset siirtyivät autosta laiturille ja sieltä kädestä käteen lautan perimmäiseenkin veneeseen.
Tax free kaljaralli Lerwickissä
Perjantai-illalla osallistuimme regatan cocktail juhlaan, jossa kaupungin päättäjien johdolla jaettiin regatan palkinnot. Meidän kyljessämme oleva vene palkittiin kultaisella melalla :-) regatan hitaimmasta Pohjanmeren ylityksestä. Tilaisuudessa palkittiin myös vuosipinsseillä uskollisia osallistujia. Pinssejä jaettiin 5, 10 ja 15 vuoden regattaan osallistujille. Yllättävän moni ansioitui pinssiin. Illalla siirryimme venekerholle, jossa livemusiikin ohella saimme kuulla monta hyvää purjehdustarinaa.
Shetland Race purjehduskilpailun palkintojenjako
Viikonloppuna lähdimme jälleen vuokra-autolla hieman kiertämään Shetlannin pääsaarta. Aloitimme tutkimusmatkamme eteläisimmästä kärjestä Sumburgh Head niemeltä. Kiivetessämme Sumburghin kukkulalle näimme jälleen runsaasti eri lintulajeja. Jälleen näimme oranssinokkaisia lunneja, jotka saivat runsaasti ihailua osakseen turisteilta. Kukkulalla oli myös tehty miekkavalaasta todellisen kokoinen malli. Melkoinen vonkale se olikin. Itseasiassa jo Fair Islen saarella meille selvisi, että Arbroathin legillämme veneen vieressä hyppineet vonkaleet eivät olleet delfiinejä, vaan lahtivalaita. Andrus jo silloin tuumasikin, että "Ne on kyllä todella suuria - ainakin neljä metriä pitkiä". Lahtivalaat eli minke whale ovat hyvin tavanomaisia valaita näillä vesillä.
Shetlanti
Sumburgh Head Shetlannissa
Sumburgh Headin rantakalliot Shetlannissa
Shetlannin ponit Sumburgh Head niemellä
Eve tutkimassa miekkavalasta Shetlannissa
Sumburghin kukkulan laella on majakka ja sen edustalla mellevän kokoinen 1905 rakennettu polttomoottorikäyttöinen sumutorvi. Aikoinaan se on ollut suunnattavissa hammasrattaiden avulla, mutta myöhemmin se muutettiin kiinteäksi, jotta siitä on voinut ottaa suuntiman mereltä.
Sumburgh Headin sumutorvi Shetlannissa
Sumburghista suuntasimme matkamme pääsaaren länsirannalle Brittein-saarten hienoimmalle ja suurimmalle hiekkakynkäälle. He kutsuvat hiekkakyngästä tomboloksi. Aallot ovat vuosien vieriessä kasanneet valkoista hiekkaa muodostaen hiekkavallin, joka yhdistää St Ninian’s Isle saaren Shetlannin Mainland saareen. Voi, kun olisi ollut hellepäivä. Siellä olisi ollut hienoa köllötellä.
Tavanomainen ohituspaikka Shetlannin yksikaistaisilla teillä
St Ninian's saaren hiekkakynnäs Shetlannissa
Kävimme myös tutkailemassa pääsaaren länsirannalla sijaitsevaa pääsaaren toista venesatamaa Scallowayn kylässä. Satama on pieni ja todella suojaisa. Jos palveluja kaipaa, niin siinä tapauksessa Lerwickin satama on sopivampi. On toki Lerwickissäkin noin neljän kilometrin matka lähimpään ruokakauppaan. Vaikka ihan rannan tuntumasta toki löytyy pieni kioski ja muutama ravintola.
Scalloway kylä Shetlannissa
Meidän pohjoisimman palmupuun kilpailu ratkesi Scallowayn kylässä, sillä sieltä löytyi Skotlannin kesämatkamme pohjoisin palmu erään kodin pihalta. Voittajapalmun koordinaatit ovat siis leveysasteella 60 astetta ja 8 minuuttia pohjoista.
Suwenan pohjoisin palmu, 60 astetta 8 minuuttia pohjoista Shetlannissa
Meillä valitettavasti minun sairastamisen vuoksi jäivät Shetlannin pohjoiset saaret nyt tutkimatta. Yell ja Unst vaikuttivat todella mielenkiintoisilta ja niillä kummallakin olisi ollut kaikenlaista koluttavaa, mutta aina ei voi voittaa.

Meidän Shetlannin matkan kruunasi aika jännä sattuma. Arbroathissa naapuriveneestä Jim tuli juttelemaan kanssamme. Rupattelimme melkoisen tovin ja vaihdoimme yhteystietojamme. Myöhemmin blogiimme saimme viestin Shetlannista, jossa Peter ja Ritva halusivat tavata meidät, mikäli tulemme Shetlantiin. Peter ja Ritva olivat tavanneet Jimin hieman meidän jälkeemme ja Jim oli kertonut tavanneensa suomalaisia. Näytti, että viikkojen vieriessä emme ehkä tapaakaan.
Viimeisenä Lerwickin päivänä minun laittaessa venettä valmiiksi seuraavan päivän pitkälle legille. oli Andrus bunkraamassa sapuskaa Suwenaan ruokakaupassa. Hänen ollessa hyllyvälissä valitsemassa ruokaa, kuului iloinen ”Hi Andrus”. Peter oli tunnistanut Andrusin blogimme kuvista. Kuinka sattuikaan, että Peter oli juuri samaan aikaan samassa hyllyvälissä tässä kaupassa ja tunnisti Andrusin. Hetken päästä olimme saaneet kutsun saapua heille englantilaiseen tyyliin iltapäivä teelle.

Skotlantilainen Peter ja hänen suomalainen vaimonsa Ritva ovat asuneet viisi vuotta Shetlannissa ja saimme vierailla heidän kotonaan. Juttua piisasi ja tuntui kuin olisimme tunteneet ennestään. Ilta vierähti vauhdikkaasti. Oli todella mukavaa viettää Ritvan ja Peterin kanssa meidän viimeinen ilta Shetlannissa.

Avainsanat: 

Loch Laxford ja Loch Ewe 30.6. - 4.7.

  • Posted on: 4 September 2014
  • By: Eve

Färsaarten pitkän legin sijasta teimme toisen vastaavan purjehtimalla Shetlannista suoraan Skotlannin länsirannikolle. Lähdimme maanantaina aamulla kymmeneltä ja olimme perillä seuraavana päivänä ilta viideltä. Tänä kesänä olemme nyt tehneet useita yön yli purjehduksia ja meille on löytynyt hyvä vahti-ja nukkumisrutiini niihin. Tällä kertaa olimme merellä 31 tuntia ja matkaa kertyi 160 merimailin verran.

matka sujui tosi leppoisasti. Aina kun tuulta riitti, nostimme purjeet ja sen moinatessa, matkattiin peltigenoan voimin. Säätiedotus oli luvannut kovia lounaistuulia keskiviikosta eteenpäin. Halusimme ehtiä niiden alta jo Länsi-Skotlantiin, jotta emme joudu puskemaan vastatuuleen.

Cape Wrath eli Skotlannin koillisin niemi on maineeltaan haastava. Meille se kuitenkin näytti lempeät kasvonsa, samalla kun Skotlannin ylämaat avautuivat eteemme ensimmäisen kerran. Aurinko paistoi, meri oli juuri silloin peilityyni ja Cape Wrathin hiekkaranta näytti houkuttelevalta.

Matkamme oli ollut suhteellisen yksinäistä. Muut Shetlannista lähteneet veneet suuntasivat Fair Islen saarelle, kun me erkaannuimme heistä suuntanamme ohittaa Orkney pohjoispuolelta. Olimme olleet lähes koko legin niin yksin merellä. Lähestyessämme Skotlannin pohjoisrantaa tuntui hassulta, kun laivoja alkoi näkyä useampia samanaikaisesti. Äkkiä siihen tyhjään mereen tottuu.

Olimme aluksi harkinneet, että mennäänkö suoraan Isle of Skye saarelle Portreen satamaan. Tällöin olisimme olleet vielä toisenkin yön merellä. Säätiedotus kuitenkin lupasi kovia tuulia 35 solmuun saakka suoraan vastaisena ja tuulen piti nousta jo keskiviikkona aamuyöstä. Halusimme löytää hyvän suojasataman, jossa odotella tuulen tyyntymistä.

Oli suorastaan valinnanvaikeus valita ankkuripaikkaa, sillä Cape Wrathin molemmin puolin koko Skotlannin rannikko on täynnä locheja eli vuonoja. Kun keli pysyi vielä niin hyvänä, päätimme ohittaa Wrathin niemen, jotta sieltä olisi taas lyhyempi legi hypätä jollekin Hebridien saarista. Andrus valitsi Loch Laxfordin, joka osoittautui erinomaiseksi paikaksi.
Suwena menossa Loch Laxford vuonoon Skotlannissa
Heti ajettuamme lochiin sisälle, se haarautui useiksi vuonoiksi. Andrus löysi kartasta Loch a' Chadh-fi nimisen vuonon, jossa olisimme tuulelta suojassa kaikilta neljältä suunnalta.
Loch Laxford Skotlannissa
Suwena Loch a' Chadh-fi vuonossa Skotlannissa
Loch a' Chadh-fi Skotlannissa
Tuntui kuin olisimme tupsahtaneet uuteen maailmaan. Lochin kalliot nousivat ympärillämme jylhinä ja kunnioitusta herättävinä. Kalliot kurkottivat kohti taivasta ja me pienenä matkasimme niiden juurella. Lähimmät kalliot olivat reilun sadan metrin korkuisia, mutta niiden takana olevat kalliot nousivat jopa 900 metriin. Korkeus merenpinnasta sai aivan uuden tuntuman, kun itse olimme merenpinnassa ja jyrkkä kallio seisoi vieressämme.

Koko keskiviikon ja torstain merellä todellakin tuuli. Säätiedotus oli oikeassa, sillä lounaistuuli porhalsi parhaimmillaan 35 solmun nopeudella merellä. Me olimme täysin tyynessä vuonossa kallioiden suojassa keskellä mitä upeinta luontoa. Paikka oli niin suojaisa, että kalliot estivät myös puhelimen toiminnan, joten saimme olla täysin keskellä luonnon kauneutta.

Kun tuuli oli puhkunut suurimmat höyryt ulos parin päivän jälkeen, siirryimme perjantaina pari lochia etelään.
Suwena purjehtimassa Loch Ewe vuonolle Skotlannissa
Seuraava vuono oli nimeltään Ewe, joka lausutaan ”Juu”. Minusta oli hupaisaa olla lähes omassa vuonossani Eve Ewellä ja vielä omana syntymäpäivänäni.
Loch Ewe Skotlannissa
Myös Loch Ewellä oli useita haarautuvia vuonoja. Me laskimme ankkurin Isle of Ewen varjoon ja paistelimme syntymäpäiväni kunniaksi herkulliset pihvit jälleen keskellä upeaa Skotlannin luontoa.

Kartan mukaan näitä ankkurointiin sopivia, sopivan matalia, kauniita locheja piisaa vaikka kuinka paljon. Kuitenkin kalankasvatusviljelmiä on sijoitettu todella moneen matalaan lahdenpohjukkaan. Vaikka kartan perusteella olisi valinnut sopivan ankkuripaikan, niin sinne saavuttuaan sen on valloittanut kalateollisuus ja joutuu etsimään uuden paikan. Näin meillekin kävi. Lisäksi pitää olla valmis myös ankkuroimaan syvempään veteen, 20 - 25 metriin, joten kettinkiä on syytä olla riittävästi. Pienen etsimisen jälkeen locheista löytyy kuitenkin mitä erinomaisempia ankkuripaikkoja.

Nämä Skotlannin lochit ovat niin idyllisiä ja uskomattomia paikkoja, että näissä voisi viihtyä todella pitkään ja olla kaukana poissa siitä aina liian läsnä olevasta "muka" kiireestä.

Avainsanat: 

Isle of Skye, Hebridit 5.7. - 9.7.

  • Posted on: 1 November 2014
  • By: Eve

Loch Eweltä on Portreen satamaan 35 merimailia matkaa. Saarien välissä tuuli oli vastainen, niinpä moottoroimme hiljakseltaan Skyen saarta kohti. Kohtapuolin horisontissa tulivat näkyville korkeat, jylhät kalliot. Ei ihme, että monet ovat ylistäneet Isle of Skye saaren kauneutta. Meidän suunnitelma oli käyttää Portreeta tukikohtana ja tehdä retkiä saarella. Onhan siellä maiseman lisäksi myös skottiklaanien linnoja sekä Taliskerin tislaamo.
Isle of Skye
Matkalla ohitimme South Rona saaren, joka sijaitsee Skyen ja Manner-Skotlannin välissä. Siellä näytti olevan kutsuvia ankkurilahtia. Me kuitenkin jatkoimme suoraan Portreehen.
Portreen ankkurilahti Isle of Skyella
Saavuimme Portreen edustalle ja lahdella oli runsaasti vapaita poijuja sekä hieman kauempana ankkurointiin sopiva alue. Kun säätiedotus lupaili tuulen kovenevan ja ankkurointialue oli selkeästi avoimempi luvatulle tuulelle, niin päätimme valita poijun. Poijut näyttivät olevan kovin lähellä toisiaan ja siinä meni tovi ennen kuin Andrus valitsi yhden tuumaten, että ”tähän me mahdutaan”. Pian kuitenkin viereisen norjalaisveneen miehistö alkoi köysitöihin siirtääkseen venettä. He huutelivat, että ”poijut ovat aivan liian lähekkäin, sillä he edellisenä yönä olivat tönäisseet naapurivenettä”. Me tarjouduimme siirtymään, mutta heillä oli jo köysi irti ja niin meidän väliin jäin tyhjä poiju.
Suwena Portreen ankkurilahdella Skotlannissa
Periaatteessa ongelmaahan ei ole, kun virrassa kaikki veneet kääntyvät osoittamaan jokseenkin samaan suuntaan. Kun taas on tuuletonta, niin vuorovirran kääntymisen aikana jokainen vene kulkee omaa polkuaan. Jos tällöin poijut ovat liian lähekkäin venekokoon nähden, niin siinä voi pieni pusu naapurin kanssa sattuakin.

Meidän valitsema kiinnityspoiju oli jo parhaat päivänsä nähnyt, niinpä ennen maihin jollailua Andrus pyöräytti kierroksen Suwenan ympäri tarkistaakseen köyden. Köyden suojana oli paksu muoviletku. Kun hän työnsi letkua hieman ylemmäs, niin hämmästykseksemme sen alta paljastui köysi, jossa oli enää kaksi ehjää säiettä, joiden varassa meidän Suwena odotti kovenevaa tuulta. Onneksi katastrofin poikanen paljastui ja lisäsimme saman tien oman kiinnitysköyden varmistukseksi Suwenan poijuköydeksi.

Sunnuntaina kävimme tankkaamassa vettä Portreen laiturissa (5 puntaa per tankkaus) ja palatessa valitsimme toisen poijun, jossa oli ehjä köysi. Laitoimme kyllä edelleen myös oma köyden varalle. Ilmoitimme myös satamahenkilökunnalle, että yhdessä poijussa on köysi poikki, mutta se ei ainakaan meidän vierailun aikana aiheuttanut mitään toimenpiteitä, ei korjausta eikä rikkinäisen poijun merkkausta. Tämä oli meille ensimmäinen merkki, että Portreessa ei veneilijöitä arvostettu. Jotenkin koko kaupunki oli kokonaan suunnattu maaturisteille.
Eve Isle of Skyella Skotlannissa
Vihdoinkin saavuimme paikkaan, jossa oli vierekkäin oikeita seafood ravintoloita. Fish and chips paikkoja me emme laske kalaravintoloiksi. Yksi parhaista asioista Portreessa osoittautuikin herkullisiksi kala-antimiksi.
Isle of Skye kalastajien päivänsaalis
Orkneyn ja Shetlannin saarilla talot olivat kaikki harmaita, joten Portreen värikkäät talot hyppäsivät suorastaan silmille.

Naapuri veneemme norjalaiset, jotka olivat olleet Portreessa jo aiemminkin, suosittelivat torin laidalla sijaitsevaa pubia. Juuri tänä lauantaina siellä esiintyi Emerald, joka soitti keltti-rockia. He olivat sovittaneet monet tutut biisit kuten U2:n With or Without You letkeäksi kelttiläiseksi versioksi. Siinä lauantai-ilta vierähtikin kelttirockin tunnelmissa.
Paikallisen kalastajan lähivesien vinkit pubissa Isle of Skyella

Valitettavasti opastettu retki saaren ympäri oli täysin fiasko. Koko kiertoajelun aikana retken oppaana toiminut kuski ei osannut itse kertoa mitään. Hän ajeli vain jonossa toisten kiertoajelubussien kanssa paikasta toiseen. No, nähtiin me kuitenkin luonnonkaunis vesiputous, Skyen korkein paikka Quiraing vuori, Taliskerin tislaamo sekä Dunveganissa sijaitseva MacLeod klaanin linna.
Vesiputous Isle of Skyella Hebrideillä
Isle of Skye
Taliskerin tislaamo Isle of Skyella
MacLeodin linnan seinillä muotokuvista katselivat MacLeodin klaanipäälliköt monessa polvessa. Onhan Dunveganin linna yksi vanhimpia Skotlannin pysyvästi asuttuja linnoja.

Skotlantilaisen perinteen mukaan suvun nimi pojasta eteenpäin kantaa klaani-isänsä nimeä Mac-alkuisena. (Gaelin kielellä Mac tarkoittaa siis jonkun poikaa eli son of). Dunveganin linna on ollut MacLeodin suvun hallinnassa jo 30 klaanipäällikön johdolla 800 vuotta ja se on edelleenkin suvun yksityisasuntona ja nykyinen MacLeodin klaanipäällikkö on Hugh Magnus.
MacLeod klaanin linna Dunveganissa Skotlannissa
Ehdottomasti Skyen nähtävyydet kannattaa kiertää itse vuokra-autolla ja varata siihen aikaa ainakin pari kolme päivää. Auto pitää vain varata hyvissä ajoin - ainakin viikkoa etukäteen. Ei nimittäin näyttänyt olevan toivoakaan saada autoa samalle päivälle tai ihan lähi päiville keskellä heinäkuuta.

Näin jälkikäteen voimme ehdottomasti suositella Skyen kiertämistä omalla veneellä erityisesti Skyen länsipuolella ja yöpyä rauhallisissa vuonoissa. Sitä mekin aluksi harkitsimme, mutta aikataulun vuoksi päädyimme tähän ratkaisuun ja se kyllä hieman harmittaa. Kiinnityspoijuja löytyy sekä Taliskerin että Dunveganin edustalta.

Vaikka Skyen maisemat olivat henkeäsalpaavat, niin kevyesti pettyneenä päästimme keskiviikkoaamulla kiinnitysköyden irti ja lähdimme purjehtimaan kohti Plocktonia.
Portree Isle of Skyella Hebrideillä

Avainsanat: 

Plockton 10.7. - 12.7.

  • Posted on: 8 November 2014
  • By: Eve

Lähtiessämme Isle of Skye saarelta tuuli puhalsi etelästä, niinpä alku matka oli moottorointia vastatuuleen, kunnes olimme ohittaneet viereisen saaren eteläkärjen. Sen jälkeen käännyimme itään ja pääsimme nostamaan purjeet ja matkasimme mukavassa sivutuulessa kohti Plocktonia.
Suwena purjehtimassa Plocktoniin Loch Carron vuonolla
Oli uskomattoman hieno tunnelma, kun pujahdimme Suwenalla kolmesta suunnasta suojaavien jylhien kallioiden väliin ja livuimme luonnonkauniille lahdelle Plocktonin edustalle. Tällä kertaa jylhät kalliot olivat myös saaneet vihreää kasvustoa ja metsää rinteilleen. Kun taas pohjoisempana Skotlannissa kalliorinteet nousivat lähes paljaina kallioina kurkottamaan kohti taivasta.
Plocktonin ankkurilahti
Plocktonin edustan ankkurilahdella oli todella runsaasti poijuja sekä tilaa oli hyvin jätetty myös ankkurointiin. Lahti tarjoaakin vaihtoehtoja moneen makuun. Haluaako lähemmäs vai kauemmas rannasta tai poijuun vaiko ankkuriin? Me olimme saapumassa Plocktoniin vasta illansuussa, joten melkein kaikki poijut olivat jo varattu. Vain pienemmille veneille sopivia poijuja oli enää vapaana. Ei se mitään. Me laskimme mielellään koukun ja asetuimme nauttimaan Plocktonin upeasta rauhasta.

Istahdettuamme nauttimaan lempeästä illasta Suwenan takakannella ei luonnon ihailua malttanut lopettaa lainkaan. Suwenan toisella puolella kohosi merestä postikorttimaisemaksi sopiva vuori mäntymetsineen ja linnoineen. Kun taas Andrusin kurkistaessa kiikareilla rannalle, avautui Plocktonin rantakatu houkuttelevan vehreänä palmuineen. Nautimme veden liplatuksesta ja ihanasta kesäillasta myöhään iltaan.
Suwena ankkurissa Plocktonissa Skotlannissa
Sumuinen aamu Plocktonissa Skotlannissa
Kun seuraavana päivänä ajoimme jollalla rantaan ja lähdimme tutkimaan Plocktonia maista käsin, olimme aivan ällikällä lyötyjä ruusupuutarhoista, joiden lomassa palmut huojuivat. Jokaisella rantakadun talolla oli kadun meren puolimmaisella rannalla oma vihreä keidas. Nyt ruotsalaisten kauniisti hoidetut pihat saivat todellisen haastajan. Olimme lukeneetkin Plocktonin mikroilmastosta ja sitä ylistetään kyllä aivan ansaitusti. Tämä oma erillinen paikallisilmasto pääsee muodostumaan Plocktoniin, sillä vuoret suojaavat kylää rengasmaisesti mereltä käsin, joten vallitsevat tuulet ja meriveden mukana tuleva suola eivät pääse käsiksi kasveihin ja puihin. Näin ollen ne säilyvät elinvoimaisina. Lisäksi Golf virta pitää ilmaston lempeänä. Plocktonia kutsutaankin Skotlannin ylämaan helmeksi.
Vehreä Plocktonin rantakatu Skotlannissa
Palmuja Plocktonissa Skotlannissa
Puutarhat Plocktonin rantakadulla Skotlannissa
Meistä todella tuntui, että olimme tupsahtaneet keskelle vehreää keidasta oltuamme pitkään Pohjois-Atlantin tuulen armoilla. Söpöt värikkäät talot, tuoksuvat kukat, lintujen jatkuva sirkutus ja lämmin kesäpäivä. Olimmeko todella edelleen Skotlannissa vaiko sittenkin Suwena olisi tehnyt yllätyshypyn suoraan Välimerelle? Tänne kannatti tulla – ehdottomasti.
Eve Plocktonissa Skotlannissa
Andrus Plocktonissa Skotlannissa

Avainsanat: 

Tobermory, Isle of Mull 12.7. - 15.7.

  • Posted on: 19 November 2014
  • By: Eve

Plocktonista lähtiessämme oli sumuinen ja sateinen päivä. Isle of Skyen ja Manner-Skotlannin väliin jäävässä Loch Alshin salmessa on kovat virrat, joista myös Skyen kalastajat varoittelivat. Niinpä ajoitimme lähtömme Plocktonista siten, että olisimme salmessa vuorovirran vaihtuessa. Tuona päivänä vuorovirranvaihtuminen sattui vasta alkuiltapäiväksi, joten saimme nautiskella Plocktonista vielä rauhallisen aamun verran.

Loch Alsh salmen ylittää kuuluisa Skye Bridge, joka yhdistää Skyen saaren Luoteis-Skotlantiin. Skyen silta oli yksi etukäteen odottamistamme nähtävyyksistä, mutta harmiksemme se jäi sään vuoksi sumuverhon taakse. Keli oli todella vetinen, joten meitä alkoi houkutella Portreen kalastajan vinkki pysähtyä ankkuriin Isle Ornsay saaren edustalle. Näin ollen päivämatkaksi tulikin vain 17 mailin matka kelin ja virtojen vuoksi.

Seuraavana päivänä pääsimme purjehtimaan kauniissa auringonpaisteessa Tobermoryyn. Meillä oli runsaasti aikaa, joten kryssittiin rauhassa vastatuuleen ja nautimme mukavasta päiväpurjehduksesta.

Huomasi kyllä, että olimme saapumassa suositulle purjehdusalueelle, sillä veneiden määrä kasvoi räjähdysmäisesti ja olihan tietysti loma-aika kiihkeimmillään. Kun illansuussa saavuimme Tobermoryn ankkurilahdelle, oli sataman runsaslukuiset poijut jo varattuina sekä laiturit täynnä veneitä.
Tobermoryn ankkurilahti Skotlannissa
Meidän edessä ajoi satamaan sisälle Yachting Monthly -purjehduslehdestä tuttu kolumnisti Tom Cunliffe Constance veneellään. Hän ohitti ainoan vapaan, erittäin suuren poijun. Andrus ajatteli, että se on varattu kaupalliselle liikenteelle ja lähti Constancen perään etsimään seuraavaa poijua. Kun olimme oman kierroksemme tehneet ankkurilahdella, niin palasimme takaisin isolle poijulle vain huomataksemme, että tom oli jo kiinnittänyt Constancen tähän poijuun. Kyllä meitä huvitti, että luulimme Tomin ohittaneen poijun aluksi paikallistuntemuksen perusteella ja siksi kiltisti ajelimme hänen perässä ympäri satamaa.
Tom Cunliffen vene Constance Tobermoryn ankkurilahdella
Me lähdimme toiselle kierrokselle etsimään sopivaa ankkurointipaikkaa, mutta ankkurointikaan ei ollut niin yksinkertaista. Tobermoryn ankkurilahti on kyllä suuri, mutta myös syvä. Sen toisessa päässä oli myös vesitasolentokoneille varattu laskeutumisalue sekä kalaviljelyalue. Ankkurissa oli jo runsaasti veneitä. Kun ajelimme lahtea peremmälle, löysimme vesiputouksen läheisyydestä vielä vapaata tilaa, jossa syväys oli noin 20 metriä.

Hämärä oli vaihtumassa pimeydeksi, joten etäisyyksien arviointi oli hankalaa. Andrus tarkisti etäisyyksiä tutkan avulla, jotta olemme tarpeeksi kaukana muista ankkurissa jo olevista veneistä. Oman mausteensa tutkan kanssa ankkuroidessa antoi Raymarine tutkan erikoisuus. Kun etäisyys on alle kaapelin (185 m), muuttuu mittayksikkö yhtäkkiä jaloiksi. Kyllä Andrus manasikin Raymarinen suunnittelijat. Hän kommentoi, että ”Tämä kaapeleista jaloiksi muuttuminen tutkassa on yhtä fiksu suunnittelijan idea kuin Raymarinen plotterissa, kun osa toiminnoista pitää hyväksyä cancel -näppäimellä”.

Kun koukku oli laskettu ja Andrus oli tarkkaillut tavallista pidempään, että se myös pitää, uskalsimme vasta valmistautua yöpuulle. Tämä oli meille ensimmäinen kerta, kun ankkuroimme syvempään veteen kuin 15 metriä ja meitä vähän mietitytti ankkurin pitävyys.

Yöllä heräsimme sitten melkoiseen uimatasolta kuuluvaan kolaukseen. Hetken kuluttua huomasimme olevamme naapuriveneen kanssa kumpikin kannella taskulamppujen kera tutkimassa, mitä oikein tapahtuu. Säikähdimme hirveästi, kun olimme ajautuneet naapuriveneen kylkeen. Onneksi kumpaankaan veneeseen ei tullut mitään jälkeä, kun veneet pusuttelivat toisiinsa. Andrus hurautti koneen käyntiin ja aloimme nostaa ankkuria. Siinä keskellä aamuyötä, sateessa, pilkkopimeässä siirsimme venettä toiseen paikkaan. Kun ankkuri oli alhaalla jälleen noin 20 metrin syvyydessä, varmistelimme ankkurin pitävyyttä ennen kuin uskalsimme taas painua pehkuihin. Itseasiassa aamulla selvisi, että emme olleet oikeasti rekanneet, vaan sattui olemaan tuuletonta ja vuorovirran vaihtuessa veneet seilasivat omia teitään ja jokaisella oli kettinkiä tietysti runsaasti ulkona syvän ankkurointipaikan vuoksi ja loppu olikin historiaa. Lopun ajan Tobermoryn vierailustamme ankkurissa olleet veneet pysyivät nätisti paikoillaan, eikä lisää pusutteluja sattunut.

Tobermory on Mull saaren pääkaupunki ja sen rannan ilme on pirteä värikkäiden talojensa ansiosta. Viskin ystäville satamasta löytyy Tobermory viskitislaamo, jonne järjestetään myös kierroksia. Me jätimme tislaamokierroksen tällä kertaa väliin. Sen sijaan juotimme hieman Suwenaa, kun kuljetimme läheiseltä autohuoltoasemalta valkoista dieseliä muutaman kanisterin jollalla Suwenalle.
Tobermoryn värikäs rantakatu Isle of Mull saarella
Löysimme myös Tobermorysta todellisen kalaravintoloiden kuninkaan. Herkuttelimme hervottoman suuren annoksen mehukkaasti laitettua tonnikalafileetä Café Fish ravintolassa ja voimme täysillä yhtyä heidän ruokalistansa sloganiin: the only things frozen are our fishermen. Sen verran suussa sulavaa kalaherkkua saimme siellä maistella.

Tobermoryn päivät otimme rennosti. Nautimme kesästä, löhöilimme ja lueskelimme Suwenan kannella. Olihan meidän kesäpurjehdus jo kääntynyt loppusuoralle.
Eve ja Andrus Tobermoryssa Skotlannissa

Avainsanat: 

Sivut