Kesäpurjehdus pääsi vihdoinkin alkamaan, kun irrotimme köydet Alcaidesa Marinassa La Línea de la Concepción kaupungin rannassa. Oli aika huiskuttaa hyvästit jälleen yhdelle Suwenan talvehtimispaikalle ja kääntää kokka kohti uusia seikkailuja.
Ensimmäinen etappi legillämme oli pysähtyä tankille Gibraltarille. Matka oli päätä huimaava 1,5 merimailia, kun kiersimme Alcaidesan uuden suuren aallonmurtajan ympäri kivenheiton päähän Ocean Village marinaan.
Gibraltarin puolella oli hauska juttu, sillä ajoimme Gibin lentokentän kiitotien vieritse noin 50 metrin päässä rinnakkain niin tankille mennessä kuin lähtiessämme. Ajaessamme ulos Gibiltä, nousi samaan aikaan vierestämme Easyjet. Meistä se tuntui kuin se olisi hiponut Suwenan mastoja, vaikkei se ylitsemme taivaalle singahtanutkaan. Korvat kyllä joutuivat koville, kun Airbus nousi täydellä kaasulla taivaalle kahden CFM6-moottorin ärjyessä.
Polttoaineasemia oli muutamakin ihan vierekkäin, ja mekin liityimme jonoon odottamaan omaa vuoroamme. Ne sijaitsevat tullivapaalla alueella, joten pelkästään tankkausta varten ei tarvitse tsekata sisälle Gibille. Paikallisten veneiden lisäksi täällä tankkaavat myös espanjalaiset ja marokkolaiset veneet.
Kuhina oli melkoinen, kun veneitä tuli ja meni tankille. Tankkaus tapahtui sutjakasti ja pian Suwenan vatsa oli täynnä Gibraltarin kuuluisaa verovapaata löpötintä.
Aikomuksemme oli jäädä yhdeksi yöksi Gibraltarin puolelle Ocean Village Marinaan. Hämmästykseksemme saimme todella tylyn ja ehdottoman kieltävän vastauksen, että satama on täynnä. Heillä on useita ponttooneja ja niissäkin oli vain muutama vene kussakin, eli satama oli lähes tyhjä. Siitä huolimatta vierasveneelle ei yhdeksi yöksi löytynyt laituripaikkaa. Olimme jemmanneet vielä muutamia Gibin kohteita meidän vimpalle illalle Gibillä, mutta toisin kävi. Ei auttanut kuin tehdä suunnitelman muutos ja etsiä tulevalle yölle uusi paikka.
Kippari valitsi seuraavaksi etapiksi Sotogranden. Meillä oli tavoite olla seuraavana päivänä Fuengirolassa tapaamassa Suomesta saapuneita ystäviämme. Päivä oli kuitenkin jo sen verran pitkällä, että päätimme tehdä pelkästään pikku legin ja ankkuroida Sotogranden edustalla ja jatkaa seuraavana päivänä heti aamusta matkaa.
Olikin tosi kiva keli, aurinko paistoi ja sivutuulta oli mukavasti 14 solmua, joten saimme kauden ekalle legille heti purjehtia koko matkan 16 mailia. Gibraltarin kiven varjossa oli ensin hieman lillumista, sillä tuuli puhalsi lännestä. Olihan eka legi meneillään, niin meillä ei ollut tarvetta kiiruhtaa, vaan nautimme merellä olemisesta. Heti, kun Gibraltarin kivi ei enää meitä varjostanut, nappasi tuuli purjeista kiinni ja purjehdimme mukavaa 6,5 solmun vauhtia Sotograndeen saakka.
Sotogranden satamamaksu oli suolainen ja halusimme muutenkin saada mahdollisimman monta rentouttavaa ankkuriyötä tälle kaudelle, siispä laskimme koukun Sotogranden rannan edustalla ja vietimme rauhallisen yön. Sitä tunnetta, kun vene keinahtelee hitaan laiskasti ankkurissa, on tosi vaikea kuvailla. Hermo todella lepäsi ja oli ihan mielettömän ihana tunne olla jälleen vesillä.