Suomen ympäri '10

Kermankeidas 5.6. - 7.6.

  • Posted on: 11 June 2010
  • By: Eve

Vietimme kaksi rattoisaa vuorokautta Kermankeitaassa. Kermankeitaan laituriin oli mukavaa kiinnittyä, sillä se oli kesän ensimmäinen satama, jossa saapuvaa veneilijää tultiin vastaan jo laiturille.
Kermankeidas Heinävedellä
Päivän kahdeksan sulun ja 23 metrin jälkeen olimme sen verran väsyneitä, että päätimme nauttia talon antimista sen sijaan, että olisimme kokanneet veneessä. Rouva Terttu pyysi aivan turhaan anteeksi vaatimatonta käsinkirjoitettua listaansa, sillä pääsimme nauttimaan parhaista ahvenfileistä, mitä olemme ikinä maistaneet. Vatsa täynnä hyvää ruokaa kömmimme takaisin Suwenaan.
Aarno ahvenfileitä valmistamassa
Kermankeitaan ahvenet odottavat ottajaansa
Sunnuntai oli satamapäivä, jolloin oli aikaa huoltaa venettä ja tutustua Kermankosken ympäristöön. Aivan Kermankeitaan vastapäätä vesistön toisella puolella on Kermankosken tanssilava, jossa kuulemma tanssitaan joka perjantai. Käveleskelimme kosken partaalla ja nautimme Suomen kauniista järvimaisemasta.

Kermankeidas osoittautui erittäin asiakaspalveluhenkiseksi paikaksi, joka erottui edukseen muista Itä-Suomen satamista. Laituritilaa löytyy niin pienille kuin suuremmillekin aluksille. Myös risteilylaivat pysähtyvät Kermankeitaassa tarvittaessa. Me miellyimme kovasti yrittäjäpariskunnan iloiseen ja avuliaaseen asenteeseen. Kyllä näki, että he välittävät niin veneellä kuin maitse saapuvista asiakkaistaan. Terttu ja Aarno Happosen lähes kymmenen vuoden työ Kermankeitaassa on kyllä tuottanut hyvää tulosta. Edelleenkin kielellä tuntuu heidän ahvenfileidensä maku, joten Kermankeidas on kovasti ehdokkaana tämän kesän kolmen parhaan ravintolan joukkoon.
Kermankeitaan yrittäjäpariskunta Terttu ja Aarno Happonen

Avainsanat: 

Haukivedellä ankkurissa 7.6. - 8.6.

  • Posted on: 12 June 2010
  • By: Eve

Maanantaina matkamme jatkui Kermankeitaalta kohti Oravia ja Savonlinnaa. Seilasimme alajuoksuun ja jäljellä oli sisävesien viimeiset sulut Vihovuonteen kanava, Vääräkosken avokanava sekä Pilpan kanava. Vääräkosken avokanavassa virtaus oli voimakasta. Ennen kanavaan ajoa Andrus soitti Suwenan äänitorvea ja vedettyäni sulkunarusta, saimme luvan lähteä kanavaan. Virtauksen vuoksi Vääräkosken kanavassa saavat ajaa veneet vain yhteen suuntaan kerrallaan. Muita veneitä ei ollut näkösällä, joten me pääsimme avokanavasta sutjakkaasti läpi. Matka sujui muutenkin jouhevasti ja kiinnityimme Oraviin illan suussa.

Useat ihmiset ovat kehuneet meille Oravia ja ehkä siksikin paikka tuotti meille suuren pettymyksen. Varsinaisessa satamarakennuksessa henkilö sisältä vain mulkoili, eikä avannut ovia ja viereisessä melontakeskuksessa annettiin ymmärtää, että aamulla voitte hoitaa venemaksut, mutta palveluja ei ole vielä avattu. Jälleen kerran ihmettelimme tätä venesatamien avautumattomuutta. Ovathan koulut jo loppuneet ja kesä alkanut, mutta täällä kuulemma aletaan veneillä vasta juhannukselta. Vaikka maisemat ovat kauniit, niin lähes kaikissa satamissa olemme kokeneet, että tulemme häiriöksi emmekä odotettuina maksavina turisteina. Siksipä viivähdimme Oravissa vain hetken ja jatkoimme matkaa.

Päätimme, että nyt satamat saavat hetkeksi riittää ja seuraavan yön vietämme ankkurissa. Ajoimme Linnansaaren kansallispuiston eteläreunalle. Löysimme upeita suojaisia paikkoja Seurasaaren etelä puolelta. Viime kesästä jo opin muutamia hyviä ankkuriköyden käsittelyniksejä. Meillä on 50-metrinen ankkuriköysi. Andrus valitsi ankkuripaikaksi noin neljä metriä syvän paikan, joten ankkuriköyttä tarvitaan 3-4-kertainen määrä. Laitoin toiseen keulaknaappiin ankkuriköyden pään jo kiinni. Selvitin köyden siten, että ankkurista laskettuna sain noin 12 metriä köyttä, jonka kiinnitin valmiiksi ankkuroinnin puoleiseen keulaknaappiin. Tällöin on tärkeää huolehtia, että köysi kulkee kaiteiden ulkopuolella, jottei jätä mitään väliin esteeksi kuten esim. omaa kättä tai jalkaa. Kun köysi on knaapissa kiinni, on sitä helppoa antaa lisää ja kiinnittää uudestaan. Meidän köydessä ei ole mitään metrimääriä merkitty. Huomasin viime kesänä, että köyttä vapaana kädessä juoksutettaessa, tulee helposti metrivirheitä. Tällä menetelmällä saan myös ylimääräisen köyden pois edestä eikä se ole sekoittamassa ankkurin kanssa puuhaamista.
Suwena Haukivedellä ankkurissa
Jouduimme kokeilemaan kolmea ankkurointipaikkaa, sillä vaikka annoin köyttä jopa 5-kertaisen määrän, raahasi ankkuri perässä eikä se kiinnittynyt pohjaan. Pohja taisi olla niin kallioista, ettei ankkurilla ollut mahdollisuuksia pureutua maa-ainekseen. Upeita paikkoja Seurasaaren edustalla riitti, joten aikamme ankkuria raahattuamme, vaihdoimme paikkaa. Lopulta kolmannessa paikassa ankkuri nappasi välittömästi kiinni, eikä se liukunut, vaikka Andrus peruutti veto päällä. Halusimme varmistaa ankkurin huolella, jotta saamme nukutuksi. Ankkurissa nukkuminen on meille vielä sen verran uutta, että kyllä meinasi kumpaakin hieman jännittää. Uni kuitenkin maistui ja Suwena oli samalla paikalla vielä aamullakin.

Ankkurissa oli todella mahtava fiilis, sillä nykyelämän kiireiset kaupunkielämän äänet puuttuivat kokonaan. Luonto kukoisti ja linnun laulua piisasi. Kuinka kauniisti ne liversivätkään, kun muutoin oli niin hiljaista. On ihanaa hiljentyä luonnon ääreen ja vain nauttia sen rauhasta.

Tiistain kohokohta oli jollamatkamme lähi saarille Seurasaareen ja Hietasaareen. Huvittavaa on, että Suwenan kotisatama on Hietasaaressa, joten parin viikon seilaamisen jälkeen palasimme jälleen Hietasaareen.

Viime kesänä nostimme jollan vain uimatasolle pystyyn ja kiinnitimme köysillä sen kiinni. Ostimme keväällä plokin, jonka avulla saamme köydellä laskettua ja nostettua jollan näppärästi. Samoin samaa plokia ja köyttä hyödynnämme perämoottorin nostamisessa jollaan ja sieltä pois. Eipähän se pääse umplahtamaan moottorin siirron aikana.

Eipä muuta kuin vesitiiviiseen reppuun pakkaamaan retkikamppeet: makkaraa, sinappia, kahvitermari, vettä, kirves, tulitikut ja jollan äyskäri. Pelastusliivit päälle ja reppu selkään ja menoksi kohti jollaseikkailua.
Andrus pärtsäilee Pikku Suwenalla
Hietasaaressa vedimme jollan kuivalle maalle ja löysimme nuotiopaikalta jo valmiiksi sytytetyn notskin. Siellä savonlinnalainen pariskunta oli nauttimassa omia retkimakkaroitaan. Liityimme joukkoon ja yllätykseksemme herrahenkilö oli entinen oululainen. Hietasaaressa on muuten neljä nuotiopaikkaa, joten juhannuksen jälkeen siellä varmasti riittää kävijöitä.
Pikku Suwena Hietasaaren beachilla
Eve Hietasaaren nuotiopaikalla
Juuri makkaroita nauttiessamme ajoi saaren ohittavaa syväväylää pitkin suurehko alus puoliliu'ussa, jolloin se teki mahtavat peräaallot nostaen veden korkealle rannalle. Andrus sai juosta nopeasti tarkistamaan jollan kiinnityksen ja varmistaakseen jollan pysymisen rannalla. Saimme heti kunnon opetuksen riittävän korkealle veneen vetämisestä ja kiinnittämisestä. Saapuessamme rannalle oli niin tyyntä ja ei ollut aallon aaltoa, mutta tilanne voi muuttua pelkästään ohimenevän aluksen vuoksi. Suwena lillui rauhallisesti lahdella, joten meidän rauhallisuus olisi loppunut siihen, jos jolla olisi karannut.

Palattuamme Suwenalle aurinko lämmitti niin ihanasti, että päätin heittää talviturkin pois. Vesi oli järkyttävän kylmää, mutta ah niin virkistävää. Pirteinä jollaseikkailumme jäljiltä lähdimme kohti Savonlinnaa ja uusia kujeita. Savonlinnassa aiomme viettää noin viikon. Saamme myös vieraita kotikulmilta, joten ei muuta kuin menoksi kohti Savonlinnaa.

Avainsanat: 

Video Suwenan matkasta Iisalmeen

13 June 2010 -- Andrus

Täällä Savonlinnassa meillä on ollut aikaa jatkaa videokokeilujamme. Olemme matkan varrella kuvanneet videopätkiä ja tarkoituksemme on kasata niistä koosteita YouTubeen.

Ensimmäisessä videossa on kuvattu Suwenan matkaa Oulusta Iisalmeen. Odotamme myös kovasti palautetta videoista. Mikä ärsyttää ja mikä ihastuttaa, jotta niitä viitsii katsoa.

Katso video Youtube:ssa HD-muodossa.

Avainsanat: 

Savonlinna 8.6. - 17.6.

  • Posted on: 17 June 2010
  • By: Eve

Olemme viettäneet Savonlinnassa nyt viikon, johon on mahtunut niin Savonlinnaan tutustumista kuin veneellä puuhastelua. Töitäkin on välillä pakerrettu. Olemme saaneet nauttia myös Suwenalla vierailijoista niin Oulusta, Varkaudesta kuin Joensuustakin sekä tutustuttu venelaiturin muihin veneilijöihin. Siispä puuhaa on piisannut.
Olavinlinna
Meistä Savonlinna on viehättävä kaupunki, vaikka kesä täällä ei kuulemma ole vielä alkanut. Saatikka millaista täällä on, kun juhannukselta Itä-Suomi aloittaa kesänvieton. Me olemme törmänneet lähes joka puolella sanontoihin: "kun kesä alkaa" tai "sitten kesällä", että meitä jo naurattaa. Jopa Olavinlinnassa 13. kesäkuuta vielä kerrottiin, että ravintola avataan kesällä. No ovathan kelit tietysti olleet hieman viileät, mutta puitteet täällä ovat niin upeat, että kannattaisi ottaa hyöty irti hieman pidemmästä kesästä.
Savonlinnan rannat ovat täynnä kivoja venepaikkoja
Meidän tukikohta Savonlinnassa oli koko viikon ajan Casino kylpylän venesatama. Satama sijaitsee aivan Savonlinnan ydinkeskustan kupeessa. Torille on vain muutaman minuutin kävelymatka, joten voi hakea kesäisiä mansikoita tai vaikkapa uunituoreet lörtsyt, kun tekee mieli herkutella. Lörtsykauppa kävi niin vilkkaasti jopa viileinä päivinä, että nopeat söivät hitaat. Puolen päivän jälkeen torikauppiaat möivät jo ei oo:ta ainakin omenalörtsyjen osalta.

Casino satamassa on 60 poijupaikkaa. Heinäkuussa satamasta ei tahdo edes yhtä vapaata poijua löytää, kertoivat venenaapurimme Kari ja Niina Tuusniemeltä. Hotellista löytyy myös vaatteiden huoltohuone, jota veneilijät voivat käyttää satamamaksuun sisältyen.
Suwena Casinon laiturissa
Sataman sijainti on aivan ihanteellinen. Sieltä on lyhyt kävelymatka kaikille Savonlinnan saarille, joten niin kauppoihin kuin nähtävyyksiä katsomaan pääsee apostolin kyydillä. Toki veneelläkin Savonlinnassa pääsee kauppaan, sillä Citymarketin edessä on kauppalaituri ja veneen bunkraaminen on todella näppärää suorittaa. Venesatamia on Savonlinnassa muutoinkin useita, mistä valita. Siispä veneilijöille riittää mahdollisuuksia Savonlinnassa vesillä.
Citymarketin kauppalaituri Savonlinnassa
Meidän perinteisiin blogijuttuihin kuuluu tietysti kulinaristiset uutiset. Olemme löytäneet kolme erinomaista ravintolaa, joita voimme lämpimästi suositella Savonlinnaan matkaajalle. Ravintola Liekkilohi on näistä ehkä erikoisin, sillä sieltä saa kilohinnalla kalabuffeen. Mätät sitten lautaselle niin paljon kuin haluat, käy punnituksen kautta (siis lautasen) ja istahda pöytään nauttimaan. Voi sitä herkullisen kalan paljoutta; nieriää, siikaa, sillejä, lohta ja montaa muuta kalaa, jota pöydät notkuivat ja mehän syötiin. Onneksi eivät punninneet meitä ulos lähtiessä.
Liekkilohen buffet
Ravintola Majakassa kävimme nauttimassa Purjehtijan Tonnikalaa. Tarjoilija ei onneksi tarkistanut tilausta ottaessaan, onko ruokailijalla purjevenettä. Tonnikalapihvi oli todella suussa sulavaa. Kaupungin parhaat muikut nautimme Seurahuoneen kattoterassilla. Varkautelaiset vieraamme Nina ja Joksi kehuivat muikkuja. He kertoivat, että heidän kesäperinteeseen kuuluu käydä ainaski kerran kesässä Seurahuoneella herkuttelemassa Puruveden muikkuja. Siispä lankkumuikut lisukkeineen upposivat halukkaisiin suihin ja hymy irtosi jokaisella.

Itä-Suomessa olemme hämmästykseksemme löytäneet runsain mitoin kalaa tarjoavia ravintoloita. Luulisi, että rannikolla meren ääressä kalaa tarjottaisiin enemmän, mutta tässä asiassa Itä-Suomen ihmiset kyllä voittavat meidät. Eikä siinä vielä kaikki, vaan kalaruoat on valmistettu todella herkullisesti. nam nam!

Savonlinna on myös höyrylaivojen kaupunki. Vaikka aikanaan molemmat Olavinlinnan tulipalot syttyivät ohi ajavasta höyrylaivasta lentäneestä kipinästä, eivät kipinät täällä enää lentele. Nyt voi risteillä eri puolella Saimaata. Ottaa risteily vaikkapa Kuopioon tai Helsinkiin. Voi jopa jatkaa Helsingistä Nauvoon saakka. Mikäpäs on mukavampi kesänviettotapa kuin risteillä sisävesillä ja nähdä kotimaata uudesta näkökulmasta.
Kristiina Cruises matkalla Helsingista Savonlinnaan
Viikon pysähdyksen jälkeen on meidän aika jatkaa matkaa kohti Puumalaa ja Lappeenrantaa. Pitäähän meidän ehtiä Suomenlahdelle vielä ennen juhannusta.

Avainsanat: 

Tarunhohtoinen Olavinlinna

  • Posted on: 18 June 2010
  • By: Eve

Savonlinnan ehdottomiin tutustumiskohteisiin kuuluu Olavinlinna. On tullut luettua niin monia kunnon seikkailukirjoja ja värikkäitä historiallisia tarinoita, jotka sijoittuivat keskiaikaisiin linnoihin. Niinpä vierailu Olavinlinnassa oli ihan must juttu.
Olavinlinna
Olavinlinnan sisäänkäynti
On todella upeaa, että meiltä löytyy Suomesta noin arvokas muinaismuisto. Jo yli 500-vuotias maailman pohjoisin keskiaikainen kivilinna on nykyään turistikohteena. Linna on ehtinyt palvella monessa tarkoituksessa perustamisensa 1475 vuoden jälkeen. Alun perin Ruotsin valtakunnan rajaa suojelemaan rakennettu sotalinna, on ehtinyt olla niin ruotsalais- kuin venäläisomistuksessa ennen meille suomalaisille siirtymistä. Linnasta näkyy molempien suurvaltojen kädenjälki ja 1961 - 1975 restauroitu linna on pidetty vanhoilta ja restauroiduilta osiltaan erillisinä, joten historiansiipien havina on säilynyt linnan tunnelmassa.

Linnan erikoisia yksityiskohtia ovat hakioskooppikammio ja hypokaustinen aukko. Kirkkotornin kappelin seinän takana sijaitsee hakioskooppikammio (hagioscope), josta tirkistysluukun kautta saivat aikanaan kirkonpalvelusta seurata rikolliset, sairaat ja odottavat äidit. Keskiajallahan äiti oli pakanallisessa tilassa raskaana ollessaan. Vasta kirkottamisen jälkeen pääsi äiti kirkon helmaan takaisin ja kappelin puolelle. Olavinlinnan hakioskooppikammion sanotaan olevan viimeinen laatuaan Suomessa.

Hypokaustinen lämmitys oli keskiaikainen tapa johtaa parilla hormilla linnan keittiötiloista lämpö eteenpäin. Toisen hormin kautta johdettiin savu ulos linnan pääkeittiöstä. Toinen hormi johti jälkilämmön yläpuolella sijaitsevaan kuninkaan saliin. Mahtoi siellä olla siitä huolimatta tosi kylmä hypokaustisesta aukosta ja toisesta tulisijasta huolimatta.

Osallistuimme joka tunti järjestettävään opastuskierrokseen. Meidän oppaamme Heidi kertoi tosi elävästi linnan historiasta ja elämästä. Kierroksen aikana pääsimme tutustumaan niin kellotorniin kuin kirkkotorniin. Kellotornissa sijaitsevassa neitojen kammiossa näimme, kuinka paksulla parrulla ovi suljettiin sisäpuolelta yöksi tai piirityksen aikana. Öisin ovi oli varmasti syytä sulkea, kun linnan sotilaiden päiväannokseen kuului viisi litraa olutta kullekin. Viikonloppuna annos nostettiin seitsemään litraan unohtamatta lisäksi annettua paloviinaa. Tornihuoneesta löytyi myös ainoa jäljellä oleva keskiaikainen vessa. On siinä ollut ikävää käydä linnahuoneessa riu'ulla, kun tarpeet tipahtivat 20 metriä alaspäin kalliolle.
Hulppea näköala Olavinlinnan kellotornin riu'ulta
Olavinlinnan piha-alueella järjestetään kesäisin kuuluisat oopperajuhlat. Sisäsaleja voi myös vuokrata yksityistilaisuuksiin. Kuninkaan Sali valkoisine liuskekiviseinineen ja holvikattoineen suorastaan kutsuu linnanneitoa sulhasineen tanssimaan häitä.

Kierreportaat torneihin olivat mellevät. Epäsäännöllisen malliset jyrkästi kiertyvät portaat laittoivat reisilihakset töihin. Osa portaista oli jopa puolimetrisiä. Eihän siinä mitään, kun mentiin ylöspäin, mutta se varma alastulo. Sai laskeutua kieli keskellä suuta, jottei tiukassa kierreportaassa astunut muutamaa porrasta kerralla alas ja silloin pudotus olisi ollut melko reipas. Torniin kannatti kuitenkin kiivetä. Linnan kellotorni on ollut ensin ilman kattoa, joten on siellä ollut järkyttävän kylmä tähystää. Ei viisi litraakaan olutta ole pitänyt Suomen kylmässä talviviimassa lämpöisenä. Tarina kertoo myös, että jos tähystäjä löydettiin nukkumasta, hänet sai heittää virtaan. Siispä into pysyä hereillä ja lämpimänä oli ilmeinen.
Ritari parveke Olavinlinnassa. Huom: kaide rakennettu turisteja varten
Olavinlinnan tarinoista löytyy juttua niin muuriin muuratusta linnanneidosta kuin mustasta pässistä. Olavinlinna viehätti meitä sen verran, että piti harrastaa hieman kvg:tä. Wikipedian lisäksi
mielenkiintoiset sivut löytyivät Savonlinnan normaalikoulun oppilaiden projektista. Kannattaa vilkaista.
Olavinlinnan tykki

Avainsanat: 

Puumala 17.6. - 18.6.

  • Posted on: 20 June 2010
  • By: Eve

Matkasimme torstaina Savonlinnasta Puumalaan mukavassa säässä. Aurinko jälleen paistoi ja edellisen päivän 11-metrinen tuuli oli tyyntynyt. Kiinnityimme Puumalansalmen vierasvenesatamaan suojaiseen aisapaikkaan. Puumalan satamassa tapasimme kesän ensimmäisen ulkomaisen vierasveneen, sillä naapurinamme oli ruotsalainen purjevene.
Suwena uinumassa Puumalan kesäyössä
Satama itsessään oli viehättävä ja normaalit vierasvenepalvelut olivat kaikki saatavilla: sauna, suihku, wc, vaatehuoltotilat jne. Viereisestä Nesteen laiturista sai myös polttoainetta. Kiivettyämme muutaman sata metriä mäkeä ylös, pääsimme jo Puumalan keskustaan, jossa kaikki peruspalvelut on tarjolla niitä tarvitsevalle. Perjantaiaamuna oli sataman rantaan ilmestynyt myös pieni tori kojuineen.
Puumalan keskusta
Veneiden "autotalli" Puumalassa
Olemme koko matkan odottaneet, että pääsemme näkemään Saimaan norpan. Norppa ei ole meille vielä näyttäytynyt, mutta näimmepähän Puumalassa ainakin norppapatsaan.
Saimaan norppa Puumalassa
Aivan sataman vieressä on 1995 valmistunut Puumalansalmen silta, jonka kokonaispituus on jopa 781 metriä. Silta korvasi vanhan Puumalan lossin. Sillalle lähes 30 metriin pääsee nousemaan myös siltatornin hissillä ja vielä pari kerrosta ylempänä sijaitsee näköalakahvila. Sillan alituskorkeus on 25 metriä, joten Saimaalla seilaavat suuremmatkin alukset pääsevät sillan ali.

Puumala sijaitsee Etelä- ja Pohjois-Savon vesistön solmukohdassa. Niinpä kaikki Pihlajavedelle ja sieltä vaikkapa Savonlinnaan matkaajat kulkevat Puumalansalmen läpi on sitten kyseessä ammatti- tai huviveneliikenne. Perjantaina me suuntasimme Suwenan keulan kohti Suur-Saimaata ja Lappeenrantaa.

Avainsanat: 

Hiekkalinnoja ja prinsessoja Lappeenrannassa 18.6. - 21.6.

  • Posted on: 21 June 2010
  • By: Eve

Perjantaina seilasimme Puumalasta Lappeenrantaan. Matka sujui jouhevasti ja näimme monenmoisia ammattiliikenteen aluksia. Risteilylaiva Kristiina Brahen tapasimme jo kolmatta kertaa, kun saavuimme Kristiinan kanssa Lappeenrantaan. Näimme myös useita puutavaralastissa olevia proomuja. Uittotoiminta oli täydessä touhussa ja Saimaan VTS varoittelikin VHF:llä ajelehtivista ajotukeista, joita Andrus joutui Suwenalla väistämään. Poliisilla oli meneillään perjantairatsia huviveneille. He näyttivät puhalluttavan kaikki yläjuoksuun ajavat alukset.
Puutavaran hinaus Saimaalla
Ajelehtiva tukki Saimaalla
Kiinnityimme Kaupunginlahden vierasvenesatamaan, jossa vilinää ja vilskettä riitti. Kävimme kirjautumassa satamaan Lappeenrannan kylpylän respassa ja saimme matkamme iloisimman ja asiantuntevimman palvelun. Meille kerrottiin normaaleiden satamapalveluiden lisäksi, missä ja mitä Lappeenrannassa kannattaa tehdä ja nähdä. Saimme nipun erilaisia esitteitä, joita innolla veneellä tutkimme tehdäksemme viikonloppusuunnitelmamme.
Lappeenranta
Lappeenrannan ranta suorastaan kutsui iltakävelylle. Rannassa on kaksi ravintolalaivaa S/S Suvi-Saimaa ja S/S Prinsessa Armaada. Molemmat höyrylaivat ovat liikennöineet aikanaan Saimaalla.
Lauantain ensimmäinen positiivinen kokemus oli uimatasolla odottava Etelä-Saimaa. Tämä oli meidän veneilyhistorian ensimmäinen posteljooni, joka on toimittanut joka aamu satamapalveluna päivän lehden veneeseen. Tuntuipas se mukavalta.
Etelä-Saimaa toimitettuna Suwenan postilaatikkoon
Lauantai olikin puuhan täyteinen päivä. Halusimme ehtiä sekä tutkia hieman kaupunkia, tehdä muutamia ostoksia ja tietysti etsiä prinsessakatsomo illaksi. Jälkimmäinen oli venekissan ehdoton toive. Aloitimme siis hiekkalinnasta ja linnoituksesta.
Eve Lappeenrannan hiekkalinnassa
Suomen suurin hiekkalinna on toki tehty lapsiperheitä varten, mutta se on näkemisen arvoinen myös aikuisille matkaajille. Yli kolmesta miljoonasta kilosta hiekkaa on veistetty tänä vuonna dinosaurus-aiheinen hiekkalinna. Hiekkalinnan kupeesta löysimme leikkimökkikylän, johon molemmat viehätyimme kovasti. Kylästä on rakennettu lasten asuntomessuja vastaava ihastuttava kahdeksan yritysmökin kylä, josta löytyi mm. ABC asema bensapumpulla, Handelsbanken Otto-maatilla, McDonalds ja muita hauskoja mökkejä. Kaikki mökit oli sisutettu ja kalustettu aiheen mukaan. Mökkikylän keskustassa oli tietysti kylän toivomuskaivo. Ai ai, kunpa olisimme olleet palosammuttimen kokoisia ja päässeet leikkimään. Nämä mökit myydään huutokaupalla syksyllä, joten jotkut saavat itselleen kertakaikkisen yksityiskohtaisesti rakennetut leikkimökit. Oli muuten sellainen lasten puisto, jossa aikuisillakin oli hymy huulilla lapsiensa leikkiessä.
Willirannan leikkimökkikylä
Willirannan leikkimökkikylä
Willirannan leikkimökkikylä
Lappeenrannan linnoitus jäi meillä pika visiitiksi. Linnoituksen mäeltä löytyy paljon tutkittavaa, joka toki vaatisi enemmän aikaa kuin meillä tällä kertaa oli. Linnoituksessa on useita museoita, gallerioita ja käsityöläisten työpajoja kujineen.

Lappeenranta on kahden torin kaupunki. Toinen Vetyjä ja Atomeita myyvä tori löytyy kaupungin keskustasta, kun taas satamatori on rannassa nimensä mukaisesti. Lappeenrannassa käy ulkomaalaisia turisteja Helsingin jälkeen eniten, joten ostoskeskuksiakin on noussut keskustaan useita.

Illaksi löysimme aurinkoisen terassin, jossa ystävällisesti vaihdettiin toiseen telkkariin jalkapallon sijasta kruununprinsessa Victorian häät. Olihan upeaa päästä seuraamaan Victorian ja Danielin satuhäitä, kun he saivat toisensa.

Meillä on edessä matkan jännittävin osuus, kun tiistaina lähdemme Saimaan kanavaan elämämme tähän saakka suurimpiin sulkuihin. Jo heti ensimmäinen Mälkiän sulku on 12 metriä korkea. Meillä on viisumit Venäjälle haettuna, mutta valitettavasti Viipurin vierasvenesatamaan eivät ulkomaiset huviveneet tänä kesänä pääse, ellei halua maksaa sakkoja.

Carelia laivan laituriin voi toki Viipurissa mennä, mutta veneemme pitäisi siirtää aina kun risteilyalus saapuu, eikä se kyllä tuntuisi miltään rauhaisalta vierailulta. Toisaalta veneessä pitäisi olla koko ajan jonkun paikalla, koska satama ei ole vartioitu. Me haluamme mennä yhdessä tutustumaan Viipuriin, joten vierailu jäisi torsoksi. Siispä Viipuri jää tältä kesältä käymättä ja tarinamme jatkuu Suomenlahdella …

Avainsanat: 

Suwena Saimaan kanavassa 22.6. - 23.6.

  • Posted on: 29 June 2010
  • By: Eve

Tiistaiaamuna heräsimme virkeinä ja hieman jännittyneinä päivän koitokseen. Meillä oli edessä Saimaan kanava, kahdeksan sulkua ja Venäjän vesialueen ylittäminen. Pyörähdimme vielä tankkaamassa Suwenan. Käänsimme keulan kohti kanavan suuta ja pyysimme Mälkiän sulusta luvan saapua kanavaan.
Maisemia Saimaan kanavalta
Laiva Saimaan kanavalla
Purjevene odottaa vuoroaan sulkuun
Jo talvella aloitimme Saimaan kanavalle valmistautumisen. Tutustuimme Saimaan kanavan hoitokunnan veneliikenneohjeisiin.
Ohjeesta löysimme paljon tärkeää tietoa, mutta samalla syntyi myös lisää avoimia kysymyksiä. Esimerkiksi pitääkö jokaiseen sulkuun ilmoittautua VHF:llä? Minkälaisella todistuksella todetaan veneen omistajat? Veneenomistus pitää pystyä osoittamaan Venäjän rajavartiostolle. Vasta soittamalla selvisi, että kansainvälinen huviveneentodistus kelpaa omistajien todentamiseksi, sillä todistus on sekä suomeksi että englanniksi. Samoin ohjeesta jäi meille käsitys, että Venäjän puolen sulut hoitavat venäläiset ja suomalaiset hoitavat vain kolme Suomen puoleista sulkua. Näin ollen meitä jännitti viranomaisasioiden hoitaminen ja korkeat Saimaan kanavan sulut ohjeen lukemisesta huolimatta.

Halusimme myös vierailla Suwenalla Viipurissa, kun nyt niin läheltä ajamme ohi joka tapauksessa. Viime kesänä huviveneitä ei enää Viipuriin päästetty ja tämän vuoden osalta asia oli epäselvää vielä ihan matkamme kynnyksellä. Kesäkuussa saimme tietää Saimaan kanavan hoitokunnasta, että huvivenesatamaan ei sakottamatta voi vierasmaalaiset huviveneet mennä. Carelia laivan laituriin voi huviveneen kiinnittää, mutta se pitää siirtää aina kun Carelia saapuu Viipuriin. Toisaalta Carelia laivan satama on vartioimaton satama, joten päätimme tällä kertaa jättää Viipurin väliin.

Lopulta meillä oli kanavaa varten valmiina nippu erilaisia papereita kuten: 6 kappaletta miehistöluetteloita (ilmoitus aluksesta), kansainvälinen huvivenetodistus kopioineen ja tietysti passit. Sen lisäksi meillä oli mukana Viipuria varten veneen vakuutustodistus ja sen englanninkielinen versio. Toki näiden lisäksi meillä oli mukana veneen rekisteriote ja venekatsastustodistus. Lopuksi Savonlinnasta postitimme Saimaan kanavan hoitokuntaan ennakkoilmoituksen, joka pitää toimittaa vähintään viikkoa ennen aiottua kanavamatkaa. Niinpä tiistaina olimme valmiita Saimaan kanavalle saatuamme Mälkiältä kanavaan saapumisluvan.

Mälkiällä samassa rakennuksessa sijaitsevat sekä kanavan kaukokäyttökeskus että Saimaan VTS. Molemmat kiinnostivat meitä siinä määrin, että päätimme pyytää luvan vieraillaksemme molemmissa.

Kaukokäyttökeskuksessa sulkumestarit ohjaavat kaikkien kahdeksan Saimaan kanavan sulun käyttöä. Kanavassa liikennöivät alukset kuuntelevat VHF kanavaa 11, jolla pidetään yhteyttä kaukokäyttökeskukseen. Sulkumestarit seuraavat useilla kameroilla jokaisen sulun toimintaa. Tunnelma oli leppoisa ja tarkkaavainen, kun kolme henkilöä hoiti kukin omia kanavan kohteita.
Saimaan kanavan kaukokäyttökeskus
Naapurihuoneessa Saimaan VTS-keskuksessa ohjattiin koko Saimaan vesistöalueen ammattiliikennettä. VTS:lle laivat ilmoittavat paikkansa, jotta esimerkiksi kapeikoissa on kullakin aluksella riittävästi tilaa. VTS-keskuksessa seurattiin laivojen sijaintia koko Saimaan alueella.
Saimaa VTS
Mielenkiintoisten vierailujen jälkeen lähdimme ensimmäiseen Saimaan kanavan sulkuun. Kaikissa kanavan suluissa kiinnitytään uivaan pollariin. Mikäli menee kanavaa alas, kuten me, kiinnitetään vene takaknaapista pollariin. Ylöspäin matkustavat kiinnittävät veneensä keskiknaapista pollariin. Ensimmäinen Mälkiän sulku oli heti reilu 12 metriä laskua, joten pääsimme hyvään laskuvauhtiin saman tien. Alaspäin mennessä kanava oli yllättävän helppoa, sillä vene pysyi nätisti lähes pitämättä paikallaan. Ylöspäin noustessa tilanne on eri, sillä tällöin sulkuun lasketaan vettä ja vesi alkaa helposti pyörteillä, kuten saimme huomata noustessamme aiemmin kuutta sulkua ylöspäin Valamoon. Jännitys suluissa helpotti heti, kun ensimmäinen sulku oli takana. Jäljelle jäi vielä jännitys Venäjän viranomaisten toiminnasta.
Mälkiän sulun yläjuoksulla
Mälkiän sulun alajuoksu
Merikartassa (karttasarja S) kerrotaan kumpaan reunaan sulussa saa kiinnittyä. Puoli vaihtui lähes joka toisella kertaa, joten fendareita sai siirtää koko ajan puolelta toiselle. Lisäsimme normaalin kolmen lepuuttajan lisäksi vielä kaksi fendaria, joista toinen sijoitettiin veneen keskelle keskifentsun kaveriksi ja toinen meillä tärkeimpään paikkaan eli uimatason reunustalle. Näin takakulma ei osu kanavan seinään, jos pyörteet yrittäisivät kääntää keulaa irti reunasta. Kanavan uivat pollarit ovat sen verran ahkerassa käytössä, että ne laskeutuivat tasaisesti alaspäin veden laskiessa. Esimerkiksi vastaavanlainen uiva pollari oli myös Ahkiolahden sulussa, mutta se nytkähteli alaspäin epäsäännöllisesti. Onhan se sentään paljon vähemmällä käytöllä. Saimaan kanavan seinissä on vielä jäljellä kahdenlaisia aikanaan käytössä olleita kiinteitä pollareita, joihin kiinnittyminen on nykyään ehdottomasti kiellettyä. Uiva pollari laskeutui niin nätisti, ettei kiinteiden pollareiden kanssa leikkimistä olisi kyllä tullut mieleenkään. Asia on kyllä kielletty ihan kanavaohjeessa, joten niitä leikkijöitä taitaa olla vielä jäljellä.
Saimaan kanavan uiva pollari
Kanavan vanhat kiinteät pollarit
Mälkiän jälkeen ajoimme Mustolan sulkuun ja heti sen jälkeen oli vuorossa Venäjän Federaation rajanylitysilmoitus. Ilmoitus piti soittaa kaksi tuntia ennen rajanylitystä Viipurin agentille (Agency Inflot Vyborg), joka välitti tiedon Venäjän viranomaisille. Agentille ilmoitettiin mm. veneen rekisterinumero, lähtö- ja määränpääsatamat, mahdollinen yöpymissatama sekä onko veneessä VHF-puhelinta. VHF on Saimaan kanavassa merkittävä etu huviveneilijälle, sillä tällöin ei tarvitse ottaa luotsia veneeseen.

Soskuan sulun jälkeen saavuimme Nuijamaan Suomen rajatarkistuspisteeseen. Passit ja veneen paperit tarkistettiin. Saimme miehistöluetteloihin leimat, jonka jälkeen matka jatkui kohti Venäjän rajaa.

Ensimmäinen Venäjän puolen sulku on Pällin sulku, jonka yläjuoksulla saimme pari Venäjän rajavartioston ihmistä tarkistamaan papereita ja venettä. Meillä aiheutti hieman hämmennystä, kun olimme hankkineet Viipurin vierailua varten viisumit ja kuultuamme, ettei sinne tänä kesänä pääse, emme halunneet avata viisumeita. Halusimme vain tehdä transitin ja sitä venäläinen rajavartija kävi kysymässä useaan otteeseen. Ilmoitimme vain, että jäämme yöpymään viimeisen eli Brusnitchnoen sulun yläjuoksulle. Venäjän sääntöjen mukaan huviveneet saavat kulkea Venäjän aluevesillä vain aamu 8 ja ilta 8 välillä Moskovan aikaa. Koko kanavan läpiajoon menee noin 6 - 8 tuntia ja sen lisäksi on vielä matkaa noin 40 mailia Suomen rajalle, joten emme ehtineet alueelta ulos valoisaan aikaan.

Saatuamme leimat papereihin ja heidän tarkistettua yläohjaamomme salamatkustajien varalta, saimme luvan jatkaa matkaa. Ilmoitimme VHF:llä Pällin sululle, että rajatarkistus on selvä ja sulun saa avata. Tuntui hassulta, että passin tarkastus tapahtui Pällin sulussa. Meidän tarkistaminen seisautti Pällin sulun liikenteen puoleksi tunniksi, mikäli muita aluksia olisi ollut sulkuun tulossa.

Meillä oli vielä edessä kolme sulkua: Ilistoe, Cvetotchnoe ja Iskrovka, joiden jälkeen kiinnitimme Suwenan Brusnitchnoen eli Juustilan sulun yläjuoksulle yöpymistä varten. Juustilassa yöpyvä huviveneilijä ei saa astua lainkaan Venäjän maalle, joten vietimme illan ja yön Suwenassa. Jäimme pohtimaan, että olisimmeko kuitenkin voineet tankata Suwenan kanavan toisella reunalla sijaitsevalla 24 h huoltoasemalla edulliseen 19 ruplan litrahintaan? Toisaalta emme tienneet, saako sieltä punaista vai kirkasta dieseliä ja onko se tullauksen alaista. No meillä oli tankki täynnä, joten asia ei meitä koskenut muuten kuin mietintämyssyn osalta.
Huoltoasema Juustilan sulussa
Aamulla laskeuduimme viimeisen kahdeksasta sulusta alaspäin ja ajoimme saman tien Venäjän tullilaituriin. Tullilaituri oli muuten laivalaituri ja se sijaitsi eri puolella kuin karttaan on merkitty. Tullaus tapahtui nopeasti. Varsinkin kun tullimiehellä oli käsissään toinen huvivene, jossa oli jotain epäselvää. Tullimies pyysi vain veneen päällikön tulliin ja hän osoitti Andrusille, että ruksaa vain joka kohtaan valinta no, allekirjoita ja homma on siinä. Tullimies puhui hyvää englantia ja oli erittäin ystävällinen, joten homma hoitui sujuvasti.

Tästä eteenpäin ei ollut kummoista seikkailua, vaan ajettiin kohti Suomea ja Santion rajatarkistusta. Jäi hieman harmittamaan, ettemme päässeet Viipuriin, kun ajoimme aivan Viipurin edustalta ohi laivaväylää pitkin. Se oli niin lähellä.
Viipuri
Venäjän sota-alus Uuraksen laiturissa
Ollessamme noin 12 merimailin päässä Suomen vesialueen rajalta venäläinen partioalus kiikaroi meitä tiukasti oikein kahden miehen voimin useita minuutteja. Partioalus oli ankkurissa Malyj Fiskar majakan etelä puolella matalikolla. Siispä hidastimme vauhtia, jotta he näkevät varmasti rekisterinumeromme.

Vain hetkeä myöhemmin oli Saimaan kanavan viimeinen VHF-ilmoitus edessä, kun ilmoitimme Santion rajavartiostolle tuntia ennen Santioon saapumistamme VHf kanavalla 68 tulostamme Suomeen. Näytimme paperit Santiossa ja saimme ystävälliset juhannusten toivotukset palattuamme takaisin kotimaahan.
Santion rajavartioasema
Santion rajavartijat

Avainsanat: 

Juhannus Kaunissaaressa 23.6. - 26.6.

  • Posted on: 1 July 2010
  • By: Eve

Jännittävän Saimaan kanavan jälkeen suuntasimme pikaiselle Kotkan visiitille. Bunkrasimme Suwenan juhannuskuntoon. Tässä vaiheessa Kotka täytti vaatimuksemme perinteisillä suomalaisilla toiveilla eli syönti- ja juontitarpeiden täyttämisellä ja suuntasimme kiireesti Suwenan keulan kohti Pyhtään Kaunissaarta.
Pyhtään Kaunissaari
Pyhtään Kaunissaari
Kaunissaarta oli meille suositeltu itäisen Suomenlahden helmenä, joten sinne mekin halusimme Suwenalla seikkailla. Suomessa on muuten ainakin kolme Kaunissaarta. Meidän päämäärä oli Pyhtään Kaunissaari eli toisella kotimaisella Pyttis Fagerö. Jopa Santion rajavartijat suosittelivat, että Kaunissaareen kannattaa mennä jo keskiviikkona, jos haluaa saada hyvän laituripaikan juhannukseksi. Siispä pidimme kiirettä ja bunkrasimme Suwenan ennätysajassa.

Olimme Kaunissaaressa keskiviikosta lauantaihin ja juhannusmeno oli mellevää. Varsinkin laiturimme bilehirmut pitivät kotkalaisten lippua korkealla, sillä viisi reipasta kaiffaria saapuivat veneellä hinaten ponttonien päälle rakennettua saunapaljua juhannustarvikkeineen.
Juhannusbileet Kaunissaaressa
Pojilla oli ponttoneissa kaikki tärkeimmät: mm. paljun lämmityspuut ja riittävästi janojuomaa. Unohtamatta paljun viereen roudattua jääkaappia, joka tuntui olevan todellinen Liisa ihmemaan itsestään täyttyvä janoisten auttaja. Toki olihan pojilla ponttoneilla tilaa vielä penkeille ja pöydälle sekä lukuisille vieraileville kavereilleen. Tärkeintä lie kuitenkin se reipas bilemeininki, jota he jaksoivat pitää yllä koko juhannuksen ajan. Tänä vuonna poikien paljuponttoni kellui uljaasti läpi koko juhannuksen, sillä kuulemma viime vuoden ponttonisauna oli kellahtanut kumoon ja uponnut jo juhannusaattona.

Torstai oli Kaunissaaressa juhannuksen helteisin päivä, siispä juhannus pääsi vauhtiin täysillä. Satama oli jo pullollaan veneitä ja niitä solui lisää koko ajan. Kaikki kuitenkin aikansa haettuaan löysivät itselleen kiinnittymispaikan. Veneitä alkoi olla kylkikyljessä toisiinsa kiinnitettyinä - parhaimmillaan jopa kolme rinnakkain.
Suwena Kaunissaaressa
Me laskimme pikku Suwenan heti juhannuksen alkutaipaleella. Käytimme jollaa ahkerasti päivittäin tutustellen saaren ympäristöön. Jollasta oli ihana pulahtaa uimaan, vaikka vesi oli vasta 17 asteista. Kiipeäminen takaisin jollaan olikin aina treeninpaikka, mutta olihan siinä koko juhannus aikaa harjoittaa ojentajalihaksia. Muutoinhan juhannus olisi perinteisesti harjoittanut vain koukistajia.
Juhannusaamiainen Kaunissaaressa
Andrus Kaunissaaressa
Kaunissaaressa järjestetään keskiviikkoisin lauluristeilyjä, jolloin Kotkasta saapuu saareen illanviettäjiä laulaa luikauttamaan. Juhannusaaton ja juhannuspäivän tanssit järjestettiin myös Kaunissaari Majalla. Venesatamasta on ihan lyhyt kävelymatka majalle. Saaren toisella puolella on leirintäalue, jossa majaili retkeilijöitä telttoineen, joten liikehdintää sinne ja tänne saaren halki riitti.

Kaunissaaressa veneilijöitä piisaa läpi kesän ja juhannuksen pääjuhlan lisäksi suosittuja tapahtumia ovat heinäkuun alussa Kaunissaari-päivä ja elokuun lopussa Muinaistulet. Saareen kulkee useita yhteysaluksia niin Kotkasta kuin Pyhtäältä, joten sinne pääsee muutenkin kuin omalla veneellä. Tutustu ihmeessä Kaunissaaren sivuihin, josko matkasi voisi sinut joskus sinne viedä.

Kaunissaari oli todella kiva paikka viettää juhannusta ja saimme useita uusia ystäviä juhannuksen mittaan. Lauantaina lähdimme hyvillä mielin jatkamaan kesämatkaamme.

Avainsanat: 

Sivut