Sanxenxossta purjehdimme 16 mailin matkan jälleen kauniissa auringonpaisteessa yhtä lahtea pohjoisemmaksi Ría de Arousalle. Olimme varanneet Suwenalle talvehtimispaikan Illa de Arousan saarelta Xufren venetelakalta. Kesän purjehdusmatkaamme oli vielä viikko jäljellä, joten päätimme ensin pyörähtää katsastamassa Xufren ja sopimassa viikon päästä tapahtuvasta Suwenan nostosta.
Kiinnitimme Suwenan parin veneen lauttaan ja kiipesimme innokkaina Xufren laituria pitkin tutkimaan Suwenan tulevan talven kotia. Tapasimme telakan omistajat Niton ja hänen poikansa Alexin. Saimme ystävällisen esittelykierroksen satamanalueella ja sovimme vielä yksityiskohdista Suwenan nostoon liittyen. Lähdimme Xufresta tyytyväisinä vielä viettämään viimeisiä kesälomapäiviä Arousan lahden toiselle rannalle.
Xufresta Camariñaliin oli vain kolme lyhyttä merimailia. Tuuli henkäili todella kevyesti, mutta meillä ei ollut kiire minnekään. Halusimme nauttia vesillä olosta kaikin puolin ja purjehdimme rauhassa lahden toiselle puolelle.
Pobra do Caramiñalin satama osoittautui yllättävän isoksi ja vireäksi satamaksi. Se on myös Arousan lahden useista satamista ehkä suojaisin, ja huomasimmekin, että siellä oli pitkän matkan veneitä jätetty säilytykseen odottamaan matkaajiaan. Samoin satamassa oli suuri kalastusalusten armada, sillä Arousan lahti on suurin lahti Rías Baixasin viidestä lahdesta ja samalla siellä on myös eniten simpukan kasvatusalustoja, viveroja. Nämä tuhannet valaisemattomat viverot ovatkin haasteena, jos purjehtii Arousalla pimeällä ja päivälläkin saa tosissaan puikkelehtia niiden välissä, kun etsii sopivaa ankkuripaikkaa.
Ja jos miettii, että uskaltaako noiden häkkyröiden välistä purjehtia, niin toki uskaltaa. Kasvatusalusten huoltoa tehdään aika isoilla aluksilla ja yleensä vettäkin on noin 20 metriä. Viverot toimivat myös erinomaisina aallonvaimentimina. Jotkut ankkurilahdet ovat viverojen rannan puolella ja ohiajavien laivojen tekemät aallot vaimenevat kummasti. Silloin kuitenkin pitää olla huolellinen, että tuuli on sopivasta suunnasta, nimittäin muuten voi joskus tulla vähän kalastuksen tuoksua veneeseen 🙂
Caramiñalin laiturit olivat todella hyvät ja tukevat. Xufressa ei laituripaikkoja olekaan, joten päätimme heti, että tästä tulee ensi kevään Suwenan keväthuoltopaikka. Nyt kuitenkin halusimme vielä keskittyä nauttimaan muutamista kesäpäivistä, vaikka ajatukset meinasivat väkisin pyörähtää kauden päättymiseen ja jopa seuraavaan kauteen.
Arousan lahti on todella kaunis ja houkutteleva purjehdusalue. Siellä on useita satamia ja lukuisia luonnonkauniita ankkuripaikkoja. Lahden ympärillä kohoavat vihreät kukkulat ja rantoja kruunaavat Galicialle tyypilliset upeat lukuisat hiekkarannat. Arousan luonto on luotu patikoitsijoille ja ulkoilma-aktiiviteeteistä pitäville retkeilijöille.
Caramiñal on viehättävä ja pieni maaseutukylä luonnon keskellä. Tunnelma on samalla rauhallinen ja kuitenkin iloinen. Oli mukavaa tuntea, että paikalliset viihtyvät täällä ja he vaikuttavat tyytyväisiltä elämänmenoonsa. Rantapromenadilla, satamassa ja keskuspuistossa suorastaan leijui ilmassa tunnelma, että ihmiset ovat tyytyväisiä omaan pieneen idylliseen kaupunkiinsa. Suurkaupunkien kireys ja hätäisyys oli kaukana täällä Atlantin rannoilla.
Pitkä palmuilla somistettu rantapromenadi on viihtyisä tepastella ja satamasta onkin mukava 1,5 kilsan kävelymatka kahteen jättiruokakauppaan. Niin Gadis kuin Eroski -marketeissa on erittäin laaja valikoima ja mikä parasta, kumpikin toimittaa ruokaostokset veneelle veloituksetta, kun ostokset tekevät vähintään 50 €. Mekin hyödynsimme tätä hyvää palvelua. Jos homma toimii, niin se tulee auttamaan meitä suuresti seuraavan kauden veneen bunkrauksessa. Näin ollen paluumatkalla kaupasta veneelle pysähdyimme nauttimaan kesäisestä jätskistä. Istahdimme penkille seuraamaan kaupunkilaisten hyörinää ja otimme kaiken irti ihanasta kesäpäivästä.
Torstai-illalla olimme juuri matkalla tilaamaan pizzat, kun rantapromenadin varrella sijaitsevan ravintolan kattoterassilta soljui letkeä livemusiikki. Ravintolan ovelta meidät kutsuttiin mukaan, sillä Sisal ravintola oli juuri aloittamassa avajaisjuhlansa. Pizzamme vaihtui herkullisiin tapaksiin, joita maisteltiin galicialaisen parhaan oluen Mil Nueven eli 1906 kera. Ihan uskomatonta vieraanvaraisuutta; noin vaan meidät napattiin mukaan ja tarjoiltiin kaikenlaisia herkkuja ohikulkijoille.
Ilta muuttui lämpimäksi kesäyöksi bändin musisoidessa ja avajaisvieraiden viihtyessä myöhään yöhön. Voiko enää parempaa kaudenpäättäjäistä ollakaan?
