Olisimme halunneet viipyä Alvorin laguunilla pidempään, mutta kesämatkan aika kuluu aina niin nopeasti, että oli jo aika siirtyä eteenpäin.
Purjeveneellä pääsee ajamaan ulos Alvorin laguunilta vain ylävedellä, jotta vettä on riittävästi väylän matalimmassa kohdassa kölin alla. Seuraavan aamun jumalattoman aikaisen yläveden vuoksi siirryimme jo illan yläveden aikaan laguunilta ulos Alvor-joen kapeikon läpi ja jäimme ankkuriin Alvor-joen suistoon. Ja näin voimme aamulla lähteä omaan tahtiin merelle ja purjehtimaan kohti Albufeiraa.
Juuri nostettuamme ankkurin ja suunnatessamme merelle, ilmoitti Portugalin sotalaiva VHF:llä Lagosin edustalla hetken päästä alkavasta kansallisista purjehdusmestaruuskisoista, ja he käskivät pitää kilpailureitin vapaana kilpaveneille. Täytyy sanoa, että kyllä herätti täyden huomion, kun VHF heräsi henkiin ja sieltä kajahti ”This is Portuguese warship!” Koordinaatit osoittivat, että kisat purjehditaan meistä himppusen lännempänä Lagosin edustalla ja me suuntasimme Alvorilta itään, joten reittimme ei ristennyt kisareitin kanssa lainkaan.
Meillä oli mukava 17 merimailin purjehdus Alvorilta Albufeiraan. Nautimme ihanasta aurinkopäivästä purjeiden makeasti kuljettaessa meitä, samalla kun Algarven rannikon jylhät ja korkeat kalliot jatkuivat edelleen. Lähempänä Albufeiraa alkoi vastaan tulla turistipaatteja kuljettaen retkeilijöitä luolille. Albufeiran edustalla puikkelehti mitä erilaisempia vesivempeleitä. Oli liitovarjoilijoita, kajakkimelojia, kalastusretkeläisiä ja lukuisa määrä bilepaatteja sekä tietysti purjeveneitä ja moottoriveneitä, ja nämä kaikki risteilivät sinne ja tänne Albufeiran edustalla.
Sataman ilme oli tosi hauska, sillä satama-altaan ympärillä kohosivat monissa eri pastellinsävyissä maalatut korkeat ja matalat talot. Sieltä löytyi useita ravintoloita, pikku ruokakauppaa, loma-asuntoja, jopa mikroautoradasta lähtien.
Satamasta lähti jatkuvana jonona turistiristeilyjä, joten ihmisiä singahteli suuntaan, jos toiseen. Alun hämmästys risteilyalusten boarding-kuulutuksista ei enää myöhemmin ihmetyttänyt, sillä niin paljon päivä- ja iltaristeilyjä sieltä lähti merelle. Kuulutuksia tuli perä perään kuin olisi ollut lentokentällä, miltä laiturilta mikäkin risteily lähtee.
Meille Albufeiraan pysähtyminen oli enemmänkin välietappi tankata vettä ja bunkrata ruokaa ennen Culatralle ankkuriin menoa. Hämmästyimme suuresti, kun kävelimme satamasta puolen tunin päässä sijaitsevaan Albufeiran keskustaan, että mikä menomesta sieltä paljastui! Jotenkin ajattelimme, että Albufeira on pieni, rauhaisa rantakylä, mutta sehän oli suorastaan Algarven Ibiza. Kymmeniä ravintoloita vieri vieressä ja ihan älytön määrä ihmisiä bilettämässä. Päivällisen jälkeen jokaisessa baarissa esiintyi oma livebändi. Coverit raikasivat ja ihmiset bilettivät täysillä laulaen mukana.
Ja tämä ei jäänyt tähän, sillä Albufeirassa on bilealueita kaksi. Lähempänä satamaa sijaitsee vanhakaupunki ja kaupungin toisella laidalla on oma baarialue nimeltään the Strip. Kummassakin on ihan älytön määrä ravintoloita, baareja ja yökerhoja; varmasti jokaiseen makuun.
Albufeiran olivat löytäneet enimmäkseen britit, saksalaiset ja hollantilaiset, jotka lentävät suorilla lennoillaan viereiseen Faron kaupunkiin ja sieltä onkin enää lyhyt bussimatka Albufeiraan lomailemaan.
Mekin heittäydyimme rauhallisten ankkuripäivien jälkeen virran mukaan; Välietappi venähti suunniteltua pidemmäksi. Lomailtiin ja nautittiin kesästä ja elämästä. What happens in Albufeira, stays in Albufeira! Että semmonen paikka 😊