Kun lähdimme Goudasta kohti Rotterdamia, paloi Nieuwe Gouda kanavan sillassa kaksi punaista valoa. Satamakapteeni tuumasi iloisesti meille, että ”silta on kaput”. Siinä sitten mietimme, että onkohan se pitkäänkin kaput vai pääsemmekö jatkamaan matkaa? Sillalla korjausmies puuhasi touhukkaasti, joten odotimme sillan
Kun juhannusaattoiltana jäimme sulun edustalle yöksi, ajattelimme, että aamulla siirrämme Suwenan Goudan keskustaan kanavan varrelle. Aamulla taas suunnitellessamme sulkuun lähtöä, huomasimme, että sulku toimii sunnuntaisin vain heinä- ja elokuussa. Jos siis siirrymme keskustaan, emme pääse jatkamaan matkaa sunnuntaina kuten alun
Hollantilaiset ovat veneilykansaa, sillä Hollannissa on 6000 kilometriä kanavia ja vesireittejä. Toki kanavilla on runsaasti siltoja ja suurin osa niistä on kiinteitä. Samalla pitää ottaa huomioon myös kanavien syvyys, joten kanavakartta on tarpeellinen, kun liikkuu veneellä Hollannissa. Eipä ihme, että
Sunnuntaipurjehduksella oli valtavasti veneitä, kun teimme lyhyen siirron Volendamista Amsterdamiin. Markermeeriltä siirryimme vain Oranjesluizen sulun kautta, kun olimme jo IJ järvellä, jonka varrella Sixhaven marina sijaitsee. Kun soitin Sixhaveniin varatakseni meille paikan, kertoi satamakapteeni, että ”Sixhaveniin ei voi tehdä varauksia.
Hoornista oli vain pieni 10 mailin hyppy Volendamiin. Jälleen lyhyellä matkapyrähdyksellä saimme vesisateen niskaan, mutta sen jälkeen aurinko paistoi koko loppupäivän. Ajaessamme Volendamin satamaan tuli satamakapteeni jollalla vastaan näyttämään meille sopivaa kiinnittymispaikkaa. Saimme paikan aivan rantakadun puoleisesta laiturista, joten pääsimme
Ihan vielä emme päässeet kaphoornareiden joukkoon, mutta olemme jälleen muutamia kokemuksia rikkaampia käytyämme Hoornin kaupungissa. Tämä idyllinen pohjoishollantilainen kaupunki on ollut tekemässä historiaa, kun vuonna1615 Etelämeren kultarikkauksista lukenut hollantilaiskauppias Jacob Le Maire sai houkuteltua kotikaupunkinsa Hoornin varustamaan kaksi laivaa. Kahdesta
Friisein saaret jäivät taakse, kun lähdimme Vlielandista kohti IJsselmeeriä ja Den Oeverin satamaa. Me päätimme jättää Den Helderin väliin, vaikka se alkuperäiseen matkasuunnitelmaamme kuuluikin. Den Helder on näyttänyt olevan monen suomalaisveneen pysähdyspaikka, kun veneet ovat olleet matkalla kaukaisille merille. Me
Lauantaina irrotimme köydet Borkumissa aamu kahdeksalta ja edessä oli pitkä matkapäivä, 13,5 tuntia ja 78 mailia, kohti Vlielandia. Pohjoistuuli edelleen jatkui, joten pääsimme purjehtimaan lähes koko päivän. Matkalla myös oli aika vaihtaa kesän toinen vieraslippu Suwenan oikeaan saalinkiin. Olipas Saksan
Norderney – Borkum 35 mailin legi sujui jo tutuksi tulleen pohjoistuulen täyttäessä purjeet. Saapuessamme Borkumiin kokeilimme ensin vasemmalla ensimmäisenä olevaa huvivenesatamaa. Kun syväys väheni jo kahteen metriin, peruutimme kiireesti ja lähdimme kohti vieressä sijaitsevaa seuraavaa satamaa. Burkanan satamassa on sekä
Tiistaina koko viikonlopun jatkunut jopa 25 solmun tuuli hieman hellitti, sillä meidän legillä Helgolandista Norderneyhin tuuli puhalteli enää 12 – 15 solmua. Vaikka pohjoistuuli piti pipon edelleen tiukasti päässä, niin purjehduksen kannalta se oli mitä ihanteellisin. Pääsimme Helgolandista purjehtimaan myötätuulessa
