Voiko olla parempaa tapaa viettää joulua kuin istua veneen kannella +25 asteessa ja auringon paisteessa nauttien jouluglögiä. Suwenan kotivedet on jää tällä hetkellä tukkinut, mutta ei hätää, vesi on avoinna Atlantilla.
Jo kesällä suunnittelimme, että haluamme viettää joulun veneillen, mutta missä ja miten? Tutkimme eri vaihtoehtoja. Huomasimme, että moottoriveneen vuokraaminen joululoman ajaksi on erittäin kallista. Yksi mielenkiintoinen vaihtoehto osui kohdalle Helsingin uivassa, kun tapasimme Erkki Salosen Wilhelmina Sailing purjehduskoulun opettajan. Erkki Salonen on Purjehdusliiton auktorisoima avomeripurjehduksen opettaja, joten purjehduskoulu suoraan Atlantilla tuntui haasteelliselta ja innostavalta. Syksyllä sovimme kurssin ajankohdasta ja ei muuta kuin hankkimaan lentolippuja Teneriffalle.
Vietimme aluksi viikon maakrapuina lomalla Teneriffalla pyöräillen upean mäkisiä maisemia ristiin rastiin. Jouluviikoksi siirryimme innokkaina purjehdusoppilaina Seiloriin. Seilori on Bavaria 51 cruiser purjevene, jonka pituus on 15,5 metriä ja tyhjäpaino on 12950 kg. Veneen takila on sluuppi ja purjepinta-alaa löytyy 131,5 m2. Mastonkorkeus on 20,54 m. Kajuuttoja on viisi, joten majoittumaan mahtuu 10 henkilöä.
Seilorin talvikauden kotisatama on Las Galletas, joka sijaitsee Teneriffan eteläkärjessä. Satama on avoin lounaasta tai etelästä saapuvalle mainingille. Koko jouluviikon ajan vallitsivat länsituulet ja Teneriffan kärki pyöräytti swellin eli mainingin sopivasti aina satamaan. Veneet keikkuivat satamassa melkoisesti, joten satamaheijarilla riitti töitä, kun kävi kiristämässä kiinnitysköysiä. Ilo oli huomata, miten satamahenkilökunta pitää huolta veneistä, vaikka miehistöä ei ollut paikallakaan.
Jo saapumispäivänä oli swelliä reippaasti. Meinasi hirvittää, kun tuli pakattua kamppeet matkalaukkuihin, että mahtaako ne ehtiä Seilorin kannelle vai päätyvätkö ne sataman pohjaan. Ei hätää, sillä kippari ja Andrus heivasivat laukut reippaasti kannelle ja majoittuminen pääsi alkamaan.
Kipparimme Erkki ja hänen vaimonsa Marja-Leena toivottivat meidät lämpimästi tervetulleiksi ja herkullisen vastaanottonapostelun ja kuohuviinin jälkeen pääsimme suunnittelemaan tulevan viikon ohjelmaa.
Kipparin ehdottama suunnitelma hyväksyttiin yksimielisesti ja tavoitteena oli saapumispäivä 18.12 tutustua veneeseen ja oppia veneen osien oikeat nimitykset. Maanantaina 19.12 purjehtisimme Gomeralle 25 nm. Joko tiistaina tai viimeistään keskiviikkona purjehtisimme 50 merimailin legin La Palman saarelle, jossa viettäisimme jouluaaton. La Palmassa on vasta avattu venesatama, jota Erkki suositteli. Joulupäivänä matkaisimme takaisin Gomeralle ja purjehtisimme Tapanina takaisin Teneriffalle Las Galletas kotisatamaan. Näin pläni oli valmis ja sunnuntaipäivän päätteeksi me menimme nukkumaan täynnä odotusta jännittävästä jouluviikostamme ja pää täynnä uusia nimityksiä. Purjeveneessähän narun pätkällä on paikasta riippuen yhtä monta nimitystä kuin rakkaalla lapsella.
Maanantaiaamu valkeni kauniina ja lämpimänä. Säätiedotus lupasi tuulta 5 – 6 boforia ja satunnaisesti 7. Tuulensuunta oli SW ja sen luvattiin kääntyvän NW suuntaiseksi, jolloin saapuessamme Gomeralle olisimme suojan puolella. Tuuli ei kääntynytkään, vaan se alkoi voimistua. Saapuessamme Gomeralle San Sebastiánin satamaan satoi vettä taivaan täydeltä ja tuulimittari näytti puuskissa 18 m/s ja aallot olivat 3 – 4 metrisiä. Oleellisinta oli se, että satama oli todella täynnä ja jouduimme palaamaan takaisin kotisatamaan jo matkaamamme 25 merimailia.
Sää pidätteli satamissa veneitä, joista osa odotti parempaa säätä Atlantin ylitykselle. Suurin osa Karibialle pyrkivistä oli purjeveneitä, mutta rohkeina joukossa oli Atlantin ylitystä valmistelevat soutuveneilijät. Heille toivotamme onnistunutta soutumatkaa.
Maininki oli todella kokemuksen arvoinen. Swelli on jotain aivan muuta kuin meidän vesiemme terävät ja lyhyet aallot. Pääsimme kokemaan, millaisia ovat Atlantin pitkät ja loivat mainingit. Satamasta lähtiessämme Marja-Leena tarjosi meille meripahoinvointitabletteja, mutta kun emme ole olleet kipeitä Suwenallakaan, emme niitä ottaneet. Alku pätkällä Eve oli pahoinvoiva käytyään suorittamassa aivan uudenlaisen mainingeissa keikkuvan vessareissun. Andrus pääsi pahoinvoinnin tunnelmaan, vasta paluumatkalla ja päätti ruokkia Atlantin kaloja. Näihin aikoihin Eve alkoi olla jo kunnossa. No taudin hyvänä puolena on se, että se päättyy heti, kun köydet on kiinnitetty ja jalat saavat maata alleen. Oli kuitenkin aivan uusi kokemus kummallekin kokea sekä meripahoinvointi että opiskella samalla purjehduksen saloja.
Andrusin kommentti kiteytti purjehduspäivämme, että oli hänen elämänsä tähän saakka rankin purjehdus. Blakkarissa oli siinä vaiheessa 50 merimailin eka purjehduksemme, joka kesti 11 tuntia.
Matalapaine Atlantilla teki meille koko viikoksi tepposet, kun se tuli muutama sata mailia ennustettua etelämmäs. Koko loppuviikon sää oli epävakaista ja tuuli puhalsi enimmillään puuskissa 18 m/s. Tiistaista eteenpäin Navtex sääennuste lupasi koko viikoksi tuulta 6 – 8 boforia.
Tuulenvoimakkuus boforeina:
6: navakka tuuli 10,8 – 13,8 m/s
7: kovatuuli 13,9 – 17,1 m/s
8: kovatuuli 17,2 – 20,7 m/s
Tiistai oli satamapäivä, jolloin opiskelimme purjehduksen teoriaa Erkin johdolla. Tuulen ja swellin voimistuessa lisää edelleen keskiviikkona päätimme opiskella kurssimateriaalin loppuun. Mikäs siinä opiskellessa, kun välillä nautimme Marja-Leenan herkullisia ruokia ja illalla rentouduimme yhdessä viikon mittaan Las Galletasin satamaravintoloissa maistellen, milloin kalaa, makoisaa meksikolaisruokaa tai tietysti Espanjan perinneruokaa Paellaa merenantimilla Sangriaa unohtamatta.
Jouluaattona aurinko näytti jälleen kasvonsa, vaikka tuuli puhalsikin, oli aika irrottaa köydet ja tehdä joulupurjehdus Teneriffan Kaakkois-puolella. Nautimme matkalla Marja-Leenan jo elokuussa alulle laittamaa maukasta mustaherukkaglögiä. Olihan se upea fiilis viettää jouluaatto merellä shortseissa ja hörppiä kuumaa glögiä. Kyllä kesäinen päätös viehätti edelleen.
Aattoillan vietimme Seilorilla nauttien mm. kinkkua, paikallista ilmakuivattua jamón Serranoa kuten myös kotimaista poroa mustan Turun sinapin kera. Marja-Leenan maittavat piparit paikallisten juustojen kera katosivat jo liiankin täysiin vatsoihin. “Voi joulu tuntua joululta näköjään shortsitkin jalassa”, tuumasi kipparimme Erkki myhäillen joulukuusen vierestä.
Joulupäivänä jälleen tuuli ja sen mukana swelli yltyivät, joten kertasimme teoriaa. Erkki tenttasi meitä, oliko oppi mennyt otsaan. Erkin monipuolisesta kirjahyllystä löytyi merenkulkuoppia monella kielellä. Jopa solmukoulussa pääsimme kaivelemaan lisäksi harvemmin käytettyjä solmuja, kun purjehtijan perussolmut, kahdeksikko, paalu- eli jennin jalussolmu sekä siansorkka ja ulkosorkat sujuivat meiltä solmukoulussa hyvin. Tokihan solmuja meidän Suwenassakin on tehty jo kahtena kautena. Kurssiopettajan niitä tenttiessä ja varmistaessa, että solmut ovat oikein ja pitävät, tuli itselle hyvä mieli niiden suorittamisesta.
Tapaninpäivänä pääsimme vielä rekiajelulle ilman jalaksia. Päivä olikin koko matkamme helteisin. Swelliä oli enää 1 – 2 metriä. Saimme tuulta purjeisiin 3 – 5 metriä sekunnissa, joten purjehdimme tällä kertaa Teneriffan lounaista aurinkorannikkoa pitkin lähes Los Gigantes -kaupunkiin saakka ja takaisin. Aurinkorasvaa ja aloeveraa saimme lisäillä ja kaivaa jopa hellehattumme esiin estämään pään kuumenemista. Höyrysihän purjehdusoppilailla päät muutenkin purjeiden hallinnan opiskelemisesta. Pääsimme vihdoinkin vendojen sijaan jiippaamaan ja purjehtimaan täysin purjein. Olihan aiemmat purjehdukset sujuneet kakkos-reivillä. Kyllä Seilorin Lapin Kulta purjeet näyttivät janottavilta, joten lauantai-iltana satamaan saavuttuamme hamina-oluet maittoivat.
Viikko sujui aivan liian nopeasti, kuten aina lomilla on tapa sujua. Sunnuntaiaamuna olikin aivan eri tilanne nostella matkalaukkuja laiturille, kun meri oli tyyni ja vene kaukana laiturista. Viikkoa aiemmin tarvitsi miesten odotella sopiva swellin heilautus, niin laukut sai nostettua veneeseen. Nyt oli järkevintä löysätä köysiä ja valuttaa vene lähemmäs laituria, jotta meillä olisi kuivat matkatavarat Finnairille luovutettavaksi ja kuljetettavaksi -15 asteen Oulun pakkaseen.
Yksityiskohtana med mooring jäi mieleen. Olemmehan käyneet matkoillamme Etelä-Euroopan maissa katsomassa paikallisia venesatamia ja niin kutsuttu med mooring (Mediterranean mooring) eli Välimerellinen venekiinnitys tuli tällä reissulla tutuksi, kun Andrus kumihanskat kädessä kaiveli limanuljaskaköysiä sataman pohjalta venehaalla ylös. Olemme usein miettineet, milloin on meidän aika tehdä ensimmäiset omat med mooringit ja nyt ne sitten tuli tehtyä, vaikka ei Suwenalla, vaan Seilorilla Teneriffalla.
Joulu purjetien jäi mieliimme upeana kokemuksena. Mikäs siinä palatessa arkeen, kun taskussa lämmittää gastin paperit, joilla jatkaa kohti vuotta 2010. Mitä se sitten veneilymielessä mukanaan meille tuokaan? Valtameren swelli sen jälkeen, kun tuuli oli puhaltanut viikon verran samasta suunnasta yli tuhansia merimaileja, oli vaikuttava kokemus.
Seuraavat maat Atlantin toisella puolella, linnuntietä noin 2500 merimailin päässä, ovat Karibian saarivaltiot sekä Etelä-Amerikan maat. Sitä ei tiedä, vaikka jonain päivänä olisimme näillä kulmilla kulkemassa veneemme täyteen bunkrattuna keula kohti auringonlaskua.