Färsaarten pitkän legin sijasta teimme toisen vastaavan purjehtimalla Shetlannista suoraan Skotlannin länsirannikolle. Lähdimme maanantaina aamulla kymmeneltä ja olimme perillä seuraavana päivänä ilta viideltä. Tänä kesänä olemme nyt tehneet useita yön yli purjehduksia ja meille on löytynyt hyvä vahti-ja nukkumisrutiini niihin. Tällä kertaa olimme merellä 31 tuntia ja matkaa kertyi 160 merimailin verran.
matka sujui tosi leppoisasti. Aina kun tuulta riitti, nostimme purjeet ja sen moinatessa, matkattiin peltigenoan voimin. Säätiedotus oli luvannut kovia lounaistuulia keskiviikosta eteenpäin. Halusimme ehtiä niiden alta jo Länsi-Skotlantiin, jotta emme joudu puskemaan vastatuuleen.
Cape Wrath eli Skotlannin koillisin niemi on maineeltaan haastava. Meille se kuitenkin näytti lempeät kasvonsa, samalla kun Skotlannin ylämaat avautuivat eteemme ensimmäisen kerran. Aurinko paistoi, meri oli juuri silloin peilityyni ja Cape Wrathin hiekkaranta näytti houkuttelevalta.
Matkamme oli ollut suhteellisen yksinäistä. Muut Shetlannista lähteneet veneet suuntasivat Fair Islen saarelle, kun me erkaannuimme heistä suuntanamme ohittaa Orkney pohjoispuolelta. Olimme olleet lähes koko legin niin yksin merellä. Lähestyessämme Skotlannin pohjoisrantaa tuntui hassulta, kun laivoja alkoi näkyä useampia samanaikaisesti. Äkkiä siihen tyhjään mereen tottuu.
Olimme aluksi harkinneet, että mennäänkö suoraan Isle of Skye saarelle Portreen satamaan. Tällöin olisimme olleet vielä toisenkin yön merellä. Säätiedotus kuitenkin lupasi kovia tuulia 35 solmuun saakka suoraan vastaisena ja tuulen piti nousta jo keskiviikkona aamuyöstä. Halusimme löytää hyvän suojasataman, jossa odotella tuulen tyyntymistä.
Oli suorastaan valinnanvaikeus valita ankkuripaikkaa, sillä Cape Wrathin molemmin puolin koko Skotlannin rannikko on täynnä locheja eli vuonoja. Kun keli pysyi vielä niin hyvänä, päätimme ohittaa Wrathin niemen, jotta sieltä olisi taas lyhyempi legi hypätä jollekin Hebridien saarista. Andrus valitsi Loch Laxfordin, joka osoittautui erinomaiseksi paikaksi.
Heti ajettuamme lochiin sisälle, se haarautui useiksi vuonoiksi. Andrus löysi kartasta Loch a’ Chadh-fi nimisen vuonon, jossa olisimme tuulelta suojassa kaikilta neljältä suunnalta.
Tuntui kuin olisimme tupsahtaneet uuteen maailmaan. Lochin kalliot nousivat ympärillämme jylhinä ja kunnioitusta herättävinä. Kalliot kurkottivat kohti taivasta ja me pienenä matkasimme niiden juurella. Lähimmät kalliot olivat reilun sadan metrin korkuisia, mutta niiden takana olevat kalliot nousivat jopa 900 metriin. Korkeus merenpinnasta sai aivan uuden tuntuman, kun itse olimme merenpinnassa ja jyrkkä kallio seisoi vieressämme.
Koko keskiviikon ja torstain merellä todellakin tuuli. Säätiedotus oli oikeassa, sillä lounaistuuli porhalsi parhaimmillaan 35 solmun nopeudella merellä. Me olimme täysin tyynessä vuonossa kallioiden suojassa keskellä mitä upeinta luontoa. Paikka oli niin suojaisa, että kalliot estivät myös puhelimen toiminnan, joten saimme olla täysin keskellä luonnon kauneutta.
Kun tuuli oli puhkunut suurimmat höyryt ulos parin päivän jälkeen, siirryimme perjantaina pari lochia etelään.
Seuraava vuono oli nimeltään Ewe, joka lausutaan ”Juu”. Minusta oli hupaisaa olla lähes omassa vuonossani Eve Ewellä ja vielä omana syntymäpäivänäni.
Myös Loch Ewellä oli useita haarautuvia vuonoja. Me laskimme ankkurin Isle of Ewen varjoon ja paistelimme syntymäpäiväni kunniaksi herkulliset pihvit jälleen keskellä upeaa Skotlannin luontoa.
Kartan mukaan näitä ankkurointiin sopivia, sopivan matalia, kauniita locheja piisaa vaikka kuinka paljon. Kuitenkin kalankasvatusviljelmiä on sijoitettu todella moneen matalaan lahdenpohjukkaan. Vaikka kartan perusteella olisi valinnut sopivan ankkuripaikan, niin sinne saavuttuaan sen on valloittanut kalateollisuus ja joutuu etsimään uuden paikan. Näin meillekin kävi. Lisäksi pitää olla valmis myös ankkuroimaan syvempään veteen, 20 – 25 metriin, joten kettinkiä on syytä olla riittävästi. Pienen etsimisen jälkeen locheista löytyy kuitenkin mitä erinomaisempia ankkuripaikkoja.
Nämä Skotlannin lochit ovat niin idyllisiä ja uskomattomia paikkoja, että näissä voisi viihtyä todella pitkään ja olla kaukana poissa siitä aina liian läsnä olevasta “muka” kiireestä.